Ystävä "varmistelee, että asiat ovat tasan"
En keksinyt nyt parempaa otsikkoa.
Mutta mistä tällainen johtuu, että ystävä varmistelee aina, että asiat ovat varmasti ns tasan (ainakin niin, ettei ole niin että vaikka Minä saisin enemmän, joko tasan tai niin, että hän saa enemmän:D)
Kyseessä siis kaikki pikkujutut.
Esim.
- jos joudun perumaan menon hammaslääkärin takia, ystävä peruu seuraavat 3 menoa esim. 5 min ennen tapaamista, jotta "puntit on nyt tasan".
- puhun vahingossa jotenkin ajattelemattomasti, ystävä kostaa tämän
-muutenkin kosto ja kostosta puhuminen usein asiayhteyksissä. :D
- Ystävä haluaa "olla niskan päällä"
- Ystävä haluaa korostaa, ettei tee asioita siksi, koska minä haluan.
- ystävä suuttuu esim 1 min myöhästymisestä jopa vuosiksi. / muuttaa käytöksen pahemmaksi, esim. tahallinen myöhästyminen useilla tunneilla jne.
- ystävä ei anna minkäänlaisia lahjoja esim. syntymäpäivä, joululahjat, vaikka itse annan hänelle, ja korostaa että on antanut muille lahjat??
-jos kerron että olen ostanut joululahjajoja yms, ystävä kyselee "kai sait varmasti jokaiselta myös lahjan itse????"
- jne... esimerkkejä on monia.... ehkä eniten kummaksutti kun kerran puhuin yhdestä pikkujutusta ystävälle minkä myöhemmin käsitin että oli ehkä vähän tungettelevasti sanottu asia mutta ei vakava asia kuitenkaan, niin ystävä selkeästi kosti tämän asian minulle. :DDDDDDD
- ystävä haluaisi ilmaiseksi asiat esim. minulta, mutta itse pyytää maksua esim. tavaroiden vaihtaminen jne.
Mistä tuollainen käytös tulee? :O
Eli hän kokee useimmiten ystävien olevan jonkinlainen uhka hänelle? Pelkää että häntä kohdellaan huonosti ja yrittää kontrolloida sitä mitä hulluimmilla tavoilla. Ei halua joutua poljetuksi tai näyttää heikkouttaan.
Mitä jos tuollaiselle ihmiselle sanoisi suorat sanat, esim. En jaksa nähdä sua, koska oot niin raskas välillä kaikenlaisissa tempauksissasi. Itseasiassa on aika lapsellista lähteä kostamaan mitä pienimpiäkin asioita. Se ei ainakaan luo luottamusta meidän välillemme vaan päin vastoin. En sano tätä pahalla, mutta mullakin on omat rajani ja mun jaksamisen raja on ylitetty.
Mikä mahtaisi olla reaktio? Suuttuu varmasti ensin, mutta ottaisiko yhteyttä koskaan enää? Pyytäisikö jopa anteeksi? Miettisikö käyttäytymistään?