Opettajat! Onko ihan pakko nöyryyttää oppilaita ystävänpäivänä?!

Vierailija kirjoitti:

Tämäköhän pojallani oli myös tänään, kun oli repussa jokin lappu, jossa luki hyvää ystävänpäivää. Ei kertonut siitä mitään, sanoi vain, että sai enemmänkin, mutta vei ne jo omaan huoneeseen. Pyysin nähdä, mutta ei halunnut näyttää. Kyllä nyt alkoi vähän mietityttämään, että mistä jutusta siellä on ollut kysymys. Pitää jutella vielä pojan kanssa. Ei kyllä ollut ainakaan mitenkään iloisen oloinen, eikä kertonut, mistä on kysymys.

Vähän veikkaan että "läskiperse, ruma, tyhmä, idiootti"-kommentteja löytyy niistä piilotetuista korteista. Miksi muuten ei haluaisi näyttää, jos niissä olisi vain kehuja ja ihailua.

Kannattaa tosiaan ottaa puheeksi ja ehkä myös koulun kanssa keskustella, millainen luokkadynamiikka poikasi luokalla on.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen vielä se, kun eräänä vuonna yläkoulussa oli oikein tuplattu kaikki kamaluus. Ensin siis piti käydä halaamassa toiset ja vertailtiin nimiä sydämissä ja itse en saanut kuin pari ja monet naureskellen sanoivat, että tuota en ainakaan halaa. Sitten luokissa oli vielä laatikot mihin piti kirjoittaa terveisiä ja tehdä kortteja toisille. Itse en saanutkaan muita kuin hyvin kaksimielisiä vitsejä ja muita ikäviä ja noloja terveisiä pääasiassa luokan pojilta. Näistä monet olivat vielä omalla nimellä kirjoitettuja ja muistan, kun yksi koulun oppilas luki ne kaikki viestit jossain salissa ( meillä pieni koulu) niin, että kaikki varmaan kuulivat ne. Kyllä oli muilla hauskaa ja itse minä ja pari muuta häpeissämme siellä istuimme ja mietimme mitä seuraavassa lapussa lukee. Pahimmat jutut oli kuulemma jätetty vielä poiskin, mutta todella ikäviä jutttua ja oikeastaan sellaisia kamalia piiloviestejä ( opettajat luulivat viestin olevan mukava) joista vain oppilaat tiesivät mitä tarkoittaa. Itselläkin oli jotenkin, että olet niin kaunis ja tiesin tästä heti, että todellisuudessa olikin vain korostus siitä, että olen ruma ja rumaksi haukuttiin muuten. Eli ymmärrän kyllä, etteivät opettajat tajunneet välttämättä mistä siinä kaikessa oli kyse.

Minä taas en ymmärrä, miksi joku opettaja ei muka tajuaisi piilovitt uila?

Kyllä sen näkee sokea apinakin, kun jollekin nauretaan muka vitsiksi piilotellusti. Siis jos haluaa nähdä. Pistää niin vihaksi tuollainen välinpitämättömyys, kun itse muistaa millaista p"skaa kouluaika oli, kun piilovitt uiltiin jatkuvasti eikä itse uskaltanut tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin monet luokanopettajat tuntuu olevan niitä jotka itse tykkäsi koulusta, ja jotka on aina olleet suosittuja ja kovaäänisiä ja sosiaalisia ja puheliaita. Eivät kaikki varmaan edes huomaa ettei kaikilla olekaan asiat niin? Tai eivät ymmärrä miksi joku on ujo ja ei-suosittu?

Tuo on kyllä sosiaalista tyhmyyttä opettajan taholta. Niin ajattelemattomia ihmisiä ei saisi päästää opettajiksi.

Pyydän anteeksi itseni ja koko ammattikuntamme puolesta.

Olemme tyhmiä narsisteja, jotka pitäis kerralla erottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen vielä se, kun eräänä vuonna yläkoulussa oli oikein tuplattu kaikki kamaluus. Ensin siis piti käydä halaamassa toiset ja vertailtiin nimiä sydämissä ja itse en saanut kuin pari ja monet naureskellen sanoivat, että tuota en ainakaan halaa. Sitten luokissa oli vielä laatikot mihin piti kirjoittaa terveisiä ja tehdä kortteja toisille. Itse en saanutkaan muita kuin hyvin kaksimielisiä vitsejä ja muita ikäviä ja noloja terveisiä pääasiassa luokan pojilta. Näistä monet olivat vielä omalla nimellä kirjoitettuja ja muistan, kun yksi koulun oppilas luki ne kaikki viestit jossain salissa ( meillä pieni koulu) niin, että kaikki varmaan kuulivat ne. Kyllä oli muilla hauskaa ja itse minä ja pari muuta häpeissämme siellä istuimme ja mietimme mitä seuraavassa lapussa lukee. Pahimmat jutut oli kuulemma jätetty vielä poiskin, mutta todella ikäviä jutttua ja oikeastaan sellaisia kamalia piiloviestejä ( opettajat luulivat viestin olevan mukava) joista vain oppilaat tiesivät mitä tarkoittaa. Itselläkin oli jotenkin, että olet niin kaunis ja tiesin tästä heti, että todellisuudessa olikin vain korostus siitä, että olen ruma ja rumaksi haukuttiin muuten. Eli ymmärrän kyllä, etteivät opettajat tajunneet välttämättä mistä siinä kaikessa oli kyse.

Minä taas en ymmärrä, miksi joku opettaja ei muka tajuaisi piilovitt uila?

Kyllä sen näkee sokea apinakin, kun jollekin nauretaan muka vitsiksi piilotellusti. Siis jos haluaa nähdä. Pistää niin vihaksi tuollainen välinpitämättömyys, kun itse muistaa millaista p"skaa kouluaika oli, kun piilovitt uiltiin jatkuvasti eikä itse uskaltanut tehdä mitään.

Et viitsisi verrata meitä sokeisiin apinoihin. Apina on kuitenkin hieno, sympaattinen eläin ja sokeanakin hyvin rakastettava.

Meillä oli noi postilaatikot 1-2 luokilla käytössä, kun olin ala-asteella 80-luvun lopulla. Ideana oli, että sai jättää luokkakavereille postia pitkin viikkoa ja aina perjantaisin laatikko avattiin julkisesti ja ope jakoi saadut kirjeet. En usko, että onneksi tuota postia sentään käytettiin kiusaamistarkoituksiin. Muistan, että postit kerääntyi vain muutamille oppilaille. Kaksi tyttöä ja kaksi poikaa oli luokan suosikkeja, jotka sai "fanikirjeitä" muilta. Yksi tyttö sai siksi postia, koska oli kaunis mutta ilkeä ja kiusaaja, ja häntä yritettiin lepytellä niillä faniposteilla. Muistan itsekin lähettäneeni hänelle postia ihan sen takia, että olisi mukavampi - ei tosin toteutunut. Toinen suosittu tyttö oli taas nätti ja kiva, varmasti fanipostinsa ansainnut. Muistan, että hän saattoi esim. laittaa säälistä kivoja kortteja luokan ressukammalle pojalle, jonka äiti oli alkoholisoitunut yh, isä kuollut ja pojalla itsellä oli FAS-syndrooma ja isot oppimisvaikeudet.  Muutoin pojista postia saivat vain kaksi suosittua ja "söpöä" poikaa, jotka olivat silmin nähden hämmentyneitä tyttöjen rakkauskirjeistä, joihin oli piirrelty tulevaisuuden hääpotretteja yms. ko. poikien kanssa. 

Mulle ei jäänyt tuosta onneksi sen kummempia traumoja, kuin että tuntui silloin ihan luonnolliselta, että tottakai sitä nättiä ja ilkeää tyttöä piti lepytellä mielistelevillä posteilla. Pojille en kehdannut lähettää rakkauskirjeitä, koska näin että he olivat oikeasti aika kauhuissaan niistä. Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitä ihmettä ope mahtoi ajatella kun viikosta toiseen näki noille muutamille tyypeille kasaantuvan vinon postia ja muille ei taas mitään. Ihan normaalia open mielestä? 

Vierailija kirjoitti:

Päällikkö kirjoitti:

Voi herramunvereni. Tämä juuri on nykypäivässä mukana, pitää kaikki tehdä sen yhden, anteeksi nyt vain, heikoimmanlenkin mukaan. Jos 99% oppilaista tykkää tehdä kortteja niin sitten yhden takia ei enää kukaan tee? Mieluummin pitäisi yrittää saada tälle yhdelle kavereita tai ymmärtää tosiasia että toisilla on paljon kavereita ja toisilla vähän, näin on aina ollut.

Ei se aina ole kiva päivä näille suosituille oppilaille, jotka saavat paljon kortteja ja halauksia.

Olin itse se suosittu oppilas ja muistan edelleen, vaikka tapahtui 90-luvulla, kuinka suru tuli puseroon, näiden ei niin suosittujen puolesta, enkä voinut antaa omia kortteja muille, kun niissä oli nimeni ja tuli pahamieli.

Jos ystävänpäivästä kärsivät ja tuntevat nöyryytystä ei suositut oppilaat, niin samaa kokemat monet suositut oppilaat, kun sisimmissään tietävät oikean ja väärän eron ja pitävät kohtelua eriarvoisena.

Voisivatko ne suositut lapset tehdä asialle jotakin? Luulisi heillä olevan itseluottamusta ja kompetenssia edes vähän vaikuttaa epäsuosittujen asemaan. Ainakin he voisivat näille kiusaajille sanoa, että lopettakaa tuo idiotismi, kertoa opettajalle jne.

Tärkeintä on se, että edes yritetään välittää näistä heikoimmistakin. Itselle jäi lapsena ja myös aikuisena sellainen olo, että ei sinulla ole juuri ihmisarvoa, jos olet ruma tai epäsosiaalinen. Ei ketään kiinnosta, mitä sinulle kuuluu, jos olet hiljainen ja ujo.

Minusta kaikki tällainen hölönlörö saisi loppua. Tästä ketjusta valaistuneena laitan tenavat istumaan kaikki erillään toisistaan. Tunneilla tehdään tehtäviä, jokainen hiljaa omalla paikallaan. Välituntiriidat setvitään koukun jälkeen.

Vanhemmat saavat kodeissa sitten järjestää näitä sirkushäppeninkejä ja juhlimisia.

Loppupeleissä koulussa lasten on opittava lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Kaikki muu jääköön herran haltuun tästedes.

T. Narsisti

*koulun

269

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päällikkö kirjoitti:

Voi herramunvereni. Tämä juuri on nykypäivässä mukana, pitää kaikki tehdä sen yhden, anteeksi nyt vain, heikoimmanlenkin mukaan. Jos 99% oppilaista tykkää tehdä kortteja niin sitten yhden takia ei enää kukaan tee? Mieluummin pitäisi yrittää saada tälle yhdelle kavereita tai ymmärtää tosiasia että toisilla on paljon kavereita ja toisilla vähän, näin on aina ollut.

Ei se aina ole kiva päivä näille suosituille oppilaille, jotka saavat paljon kortteja ja halauksia.

Olin itse se suosittu oppilas ja muistan edelleen, vaikka tapahtui 90-luvulla, kuinka suru tuli puseroon, näiden ei niin suosittujen puolesta, enkä voinut antaa omia kortteja muille, kun niissä oli nimeni ja tuli pahamieli.

Jos ystävänpäivästä kärsivät ja tuntevat nöyryytystä ei suositut oppilaat, niin samaa kokemat monet suositut oppilaat, kun sisimmissään tietävät oikean ja väärän eron ja pitävät kohtelua eriarvoisena.

Voisivatko ne suositut lapset tehdä asialle jotakin? Luulisi heillä olevan itseluottamusta ja kompetenssia edes vähän vaikuttaa epäsuosittujen asemaan. Ainakin he voisivat näille kiusaajille sanoa, että lopettakaa tuo idiotismi, kertoa opettajalle jne.

Tärkeintä on se, että edes yritetään välittää näistä heikoimmistakin. Itselle jäi lapsena ja myös aikuisena sellainen olo, että ei sinulla ole juuri ihmisarvoa, jos olet ruma tai epäsosiaalinen. Ei ketään kiinnosta, mitä sinulle kuuluu, jos olet hiljainen ja ujo.

Itseasiassa moni kiusaamista vähentävä malli, kuten juuri monesti parjattu KiVA-koulu tähtää siihen, että yritetään aktivoida kiusaamisen sivustakatsojat, sillä sivustakatsojien rooli on tutkimusten mukaan ratkaiseva.  Spontaanisti niin lapsille kuin aikuisille kiusatun puolustaminen kiusaajaa vastaan on kuitenkin vaikeaa, joten siinä tarvitaan lisätukea. Monesti on vielä erityistä hyötyä, jos suosittu oppilas pystyy puolustamaan kiusattua. Itse olen työni puolesta jutellut lukemattomien peruskoulussa kiusattujen kanssa ja he kaikki kertovat samaa tarinaa: pahinta oli, jos kukaan ei puolustanut vaikka näkivät mitä tapahtui. 

KiVa-koulumallista vielä sen verran, että monessakaan koulussa sitä ei noudateta kunnolla. Se esiintyy vain tyyliin julisteina koulun seinällä ja vuodessa saattaa olla pari KiVa-tuntia, jolloin katsotaan luokassa elokuva ja se siitä. Minun mielestäni sosiaalisten taitojen, kuten empatian ja jämäkkyyden harjoittelua pitäisi olla ihan pari tuntia viikossa ja jos oma ope ei syystä tai toisesta pysty pitämään noita tunteja laadukkaina, niihin pitäisi olla asiaan perehtynyt ope, tai sitten oppilashuollon edustaja. Osa opettajista tekee jo nyt oma-alotteisesti tosi paljon sosiaalisten taitojen opetusta, osa taas kokee oppiainesisältöjen ja erilaisten hienojen projektien menevän edelle eivätkä tykkää, jos oppilashuollon jäsen haluaisi tulla edes pariksi tunniksi luokkaan tekemään ryhmäyttävää toimintaa tai ilmapiirikyselyä. 

terveisin entinen koulupsykologi

Minua lähinnä pelottaa tämä loukkaantumisen määrä, jonka yhdestä teemapäivästä saa aikaiseksi. Ennen vanhaan pystyttiin asiat näkemään paremmin mittasuhteissa. Nykyään ihmiset kimpoavat kuin pingispallot jokaisesta impulssista, joka ulkomaailmasta tulee. Olen tästä todella huolissani. Jos palstaa katsoo, ilmeisesti pitäisi kaikkiin ihmisiin pistää jokin särkyvää-tarra pysyvästi.

Samaa settiä oli, poislaskien tuo luokan edessä asian toimittaminen. Yleensä mitä äänekkäämpi, sen enemmän nimiä sydämessä/kortteja ja mitä hiljaisempi, sitä vähemmän. Toinen vastaava oli pikkujoulu, jossa arvottiin kenelle oli pakko hankkia lahja. Maksimihinta sentään määritettiin. Oli kiva seurata miten avoimesta vastenmielistä joidenkin lahjojen vaihto oli. Voit itse päättää tarkoitetaanko "kiva" suoraan vai päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Samaa settiä oli, poislaskien tuo luokan edessä asian toimittaminen. Yleensä mitä äänekkäämpi, sen enemmän nimiä sydämessä/kortteja ja mitä hiljaisempi, sitä vähemmän. Toinen vastaava oli pikkujoulu, jossa arvottiin kenelle oli pakko hankkia lahja. Maksimihinta sentään määritettiin. Oli kiva seurata miten avoimesta vastenmielistä joidenkin lahjojen vaihto oli. Voit itse päättää tarkoitetaanko "kiva" suoraan vai päinvastoin.

Ilmeisesti täällä on aika keskenkasvuisia vanhempia paikalla, kun asiasta saadaan näin kiihtynyt myrsky aikaiseksi. Todellisesti aikuinen ihminen kasvattaisi lapsensa niin, että tällaisia namitempauksia nyt tulee vastaan kaikissa paikoissa, jossa on paljon ihmisiä, mutta ne eivät ole kenenkään sisäisen arvon mittari. Onpa hvetin hankalaa opettaa lapselle tämä? Ilmeisesti aika oma arvo hukassa myös palstan vanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä pelottaa tämä loukkaantumisen määrä, jonka yhdestä teemapäivästä saa aikaiseksi. Ennen vanhaan pystyttiin asiat näkemään paremmin mittasuhteissa. Nykyään ihmiset kimpoavat kuin pingispallot jokaisesta impulssista, joka ulkomaailmasta tulee. Olen tästä todella huolissani. Jos palstaa katsoo, ilmeisesti pitäisi kaikkiin ihmisiin pistää jokin särkyvää-tarra pysyvästi.

Mutta mitä hyvää ja valmiuksia julkinen nöyryyttääminen ja pilkkaaminen antaa puolustuskyvyttömälle lapselle?

Ja kun se tapahtuu vielä koulussa ja opettajan silmien alla ja aloitteesta.

Kun samaan aikaan työyhteissä, aikuisten harrastuspiirissä sitä ei sallita ja jos näin tapahtuu, siitä syntyy valtava mediakohu ja työnantajan kimpussa on työsuojelu ja ammattiliitot ja yrityksen johtoryhmää halutaan vastuuseen ja jopa maksamaan rahallista korvausta.

Tästä hyvä esimerkki on viime joulukuulta Instrumentariumin koulutuspäivillä, jossa työntekijät jaettiin keltaisiin, vihreisiin ja punaisiin, johon puuttui välittömästi työsuojelu (viranomainen) ja ammattiliitto ja Instumentariumin johtoryhmä joutui esittämään julkisen anteeksipyynnön, eikä juttu ole vieläkään juridisesti loppuunkäsitelty.

Suomea pidetään oikeusvaltiona ja jokaisella pitäisi olla lain tuoma turva ja oikeus, mutta yhä enemmän saamme lukea puolustuskyvyttomiin lapsiin kohdistuvia väärinkäytöksiä, jonka taustalla on aikuiset, eikä pelkästään koulu, vaan hyvänä esimerkkinä on luist teluvalm entaja Marja tta Pent tinen ja hänelläkin on puolustajansa, ihan samalla tavalla kuin tässäkin keskustelussa, vaikka lapsia on nöyryytetty ja pilkattu jo vuosikymmeniä.

Ja sitten ihmetellään, kun tutkimusten mukaan suomalaiset lapset eivät viihdy koulussa, toisin kuin muissa maissa ja pitävät ilmapiiriä huonona.

Ja omaa tarinaansa kertoo lasten ja nuorten mielenterv.ongelmat ja jopa itsemurhat.

Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä pelottaa tämä loukkaantumisen määrä, jonka yhdestä teemapäivästä saa aikaiseksi. Ennen vanhaan pystyttiin asiat näkemään paremmin mittasuhteissa. Nykyään ihmiset kimpoavat kuin pingispallot jokaisesta impulssista, joka ulkomaailmasta tulee. Olen tästä todella huolissani. Jos palstaa katsoo, ilmeisesti pitäisi kaikkiin ihmisiin pistää jokin särkyvää-tarra pysyvästi.

Mutta mitä hyvää ja valmiuksia julkinen nöyryyttääminen ja pilkkaaminen antaa puolustuskyvyttömälle lapselle?

Ja kun se tapahtuu vielä koulussa ja opettajan silmien alla ja aloitteesta.

Kun samaan aikaan työyhteissä, aikuisten harrastuspiirissä sitä ei sallita ja jos näin tapahtuu, siitä syntyy valtava mediakohu ja työnantajan kimpussa on työsuojelu ja ammattiliitot ja yrityksen johtoryhmää halutaan vastuuseen ja jopa maksamaan rahallista korvausta.

Tästä hyvä esimerkki on viime joulukuulta Instrumentariumin koulutuspäivillä, jossa työntekijät jaettiin keltaisiin, vihreisiin ja punaisiin, johon puuttui välittömästi työsuojelu (viranomainen) ja ammattiliitto ja Instumentariumin johtoryhmä joutui esittämään julkisen anteeksipyynnön, eikä juttu ole vieläkään juridisesti loppuunkäsitelty.

Suomea pidetään oikeusvaltiona ja jokaisella pitäisi olla lain tuoma turva ja oikeus, mutta yhä enemmän saamme lukea puolustuskyvyttomiin lapsiin kohdistuvia väärinkäytöksiä, jonka taustalla on aikuiset, eikä pelkästään koulu, vaan hyvänä esimerkkinä on luist teluvalm entaja Marja tta Pent tinen ja hänelläkin on puolustajansa, ihan samalla tavalla kuin tässäkin keskustelussa, vaikka lapsia on nöyryytetty ja pilkattu jo vuosikymmeniä.

Ja sitten ihmetellään, kun tutkimusten mukaan suomalaiset lapset eivät viihdy koulussa, toisin kuin muissa maissa ja pitävät ilmapiiriä huonona.

Ja omaa tarinaansa kertoo lasten ja nuorten mielenterv.ongelmat ja jopa itsemurhat.

Miksiköhän?

Juu ja vanhemmat ovat avuttomia sivustaseuraajia, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa OMAN LAPSEN valmiuksiin elämässä. Säälittävää. Olet vastuuton kasvattaja.

Ystävänpäivä oli mullekin nöyryytystä kiusaamisen takia, säälistä 2 kertaa halattiin, kukaan ei kirjoittanut mitään positiivista mulle jne

Niin opettajat, nautitteko siitä että voitte osallistua kiusaajien kanssa kiusattujen kiusaamiseen

Kaikki tollaset pyhäpäivät jotka järjestetään kouluissa on kiusatuille entistä nöyryyttävämpää kidutusta, sillä osoitetaan kouluissa että kiusattua saa oikein luvan kanssa nöyryyttää

Kiusattu joutuu väkisin hymyilemään ja toivottamaan hyvää ystävänpäivää, yms

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten nämä ”yksin jättämiset” ja ”kiusaamiset” näyttää aina periytyvän. Olisiko niin, että teet johtopäätelmiä lapsestasi omien kokemustesi perusteella?

Miksi haluat tehdä päätelmän siitä, jos joku on näin kertonut? Mukaan mahtuu myös niitä vanhempia, joilla ei ole itsellä vastaavia kokemuksia. Tosin ujous ja tietynlainen temperamentti voi periytyä. Röyhkeät suupaltit, niitähän opettajissakin ja heidän lapsissaan riittää. Onneksi on opettajista on toisenkinlaisia tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Minua lähinnä pelottaa tämä loukkaantumisen määrä, jonka yhdestä teemapäivästä saa aikaiseksi. Ennen vanhaan pystyttiin asiat näkemään paremmin mittasuhteissa. Nykyään ihmiset kimpoavat kuin pingispallot jokaisesta impulssista, joka ulkomaailmasta tulee. Olen tästä todella huolissani. Jos palstaa katsoo, ilmeisesti pitäisi kaikkiin ihmisiin pistää jokin särkyvää-tarra pysyvästi.

Antaako lasten nöyryyttäminen ja kiusaaminen sinulle tai meille muille jotakin iloa ja mielihyvää, jos tarvitaan "särkyvää-tarra".

Ehkä sinukin kannattaisi joskus lähteä poliisien kanssa työvuoroon ja nähdä lasten ja nuorten pahoinvoini - ne viiltelyt, itsensä vahingoittamiset jne. Ja joka vuosi useampi alla 15v lapsi menettää henkensä oman käden kautta. Taustalla lähes aina koulukiusaaminen. Tutkintapöytäkirjat karua luettavaa, kiusaaminen on jatkunut kauan ja vanhemmat ovat tehneet kaikkensa ja yrittäneet hakea apua, tuloksetta.

Uskomatonta, kuinka itseään sivistyneenä pitävät hyväksyvät lasten nöyryyttämisen ja kiusaaminen ja jos joku ei tätä hyväksy, pyydetään laittamaan "särkyvää-tarra" otsaa, jolla haetaan hyväksyntää vielä suuremmalle kiusaamis-ja nöyryyttämistarpeelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten nämä ”yksin jättämiset” ja ”kiusaamiset” näyttää aina periytyvän. Olisiko niin, että teet johtopäätelmiä lapsestasi omien kokemustesi perusteella?

Miksi haluat tehdä päätelmän siitä, jos joku on näin kertonut? Mukaan mahtuu myös niitä vanhempia, joilla ei ole itsellä vastaavia kokemuksia. Tosin ujous ja tietynlainen temperamentti voi periytyä. Röyhkeät suupaltit, niitähän opettajissakin ja heidän lapsissaan riittää. Onneksi on opettajista on toisenkinlaisia tapauksia.

Totta. Ei kaikki opettajat tähän syyllisty, joilta löytyy ammattitaitoa ja osaamista.

Ja se kiusattu ja nöyryytetty lapsi voi olla myös opettajan lapsi ja silloin se voi olla vielä hankalampi asia opettaja-vanhemmille saada apua.

Usein kiusatun lapsesta tulee kiusattu. Matala sosiaalinen status ja heikot sosiaaliset lahjat, ehkä katkera vanhempi. Perheterapia olisi oikeasti teille hyvä juttu. Eihän ystävänpäivää tarvitse sen vuoksi jättää juhlimatta, että joku on suosittu js joku ei, niin se on aina ollut.