Opettajat! Onko ihan pakko nöyryyttää oppilaita ystävänpäivänä?!

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mitä jos tukisit lastasi terveen itsetunnon kasvattamisessa sen sijaan että huutelet täällä, että muu maailma on vastuussa lapsesi tunteista?

Mutta mihin lapsi tarvitsee ystäväpäiväkorttien väsäämisen ja antamisen taitoja, kun tätä on harrastettu koulussa jo yli 30v? Tai, että sydän-korttia roikutetaan kaulassa koulupäivän ajan?

Eikö ystävänpäivää voisi käsitellä opetuksessa ilman materilismia esim.

toivottomalla toisilleen hyvää ystävänpäivää, laulamalla yhdessä tai lausumalla runoja, ilman, että se kohdistuu yksilöön tai siihen liittyisi materialismiä.

Oman havaintoni mukaan vain harvat aikuiset antavat tai lähettävät kortteja. Ei kait Postissakaan ole mitään lähetyspiikkiä, toisin kuin jouluna.

Sama töissä ja harrastuspiireissä. Toivotetaan hyvää ystävänpäivää ja se on siinä.

Miksi Ystävänpäivästä yritetään kaikin keinoin tehdä materialistinen ja kaupallinen ja sitä mallia yritetään syöttää väkipakolla lapsille ja vielä koulussa, johon vanhemmat eivät voi vaikuttaa. Hyvä ystävyys kun on henkisiä arvoja, ei materiaa.

Mun kouluaikana en muista ystävänpäivää huomioidun mitenkään, ennen kuin lukiossa. Silloin oli halilappusysteemi joka ei tietääkseni aiheuttanut mitään erityisiä ongelmia, kun kyseinen lukio oli sellainen jossa painottui se fiksumpi aines ikäluokasta. Ihan hyvin voi silti olla että joku on sielläkin siitä kärsinyt. Peruskoulussa ei halitettu eikä muutenkaan ollut mitään erityistä ystävänpäivämeininkiä.

Nyt olen koulusiivoojana töissä, joten pääsen lapsettomanakin näkemään vähän nykypäivän koulumaailmaa - tai ainakin millaista roskaa se tuottaa :) Eilen oli lähes jokaisessa siivoamassani luokassa jotain ystävänpäiväaiheista juttua. Oli ystävänpäiväkortteja pöydillä (en tiedä oliko itse askarreltuja vai toisille annettuja), ystävyysaiheista tekstiä tauluilla, keksipaketteja roskiksissa jne. ja monien luokkien taulukirjoituksissa viitattiin myös johonkin yhteiseen ohjelmaan, juhlaan tms. Tuli aivan yllätyksenä mulle että tällaista nykyään järjestetään. Tuo herkkujen tarjoaminen on minulle myös ihan uutta, omina kouluaikoinani ei ollut muuta herkuttelua kuin keittiön ennen joulua tarjoama hyväpussi (tämä oli se termi jota siitä käytettiin), opettajat tai oppilaat eivät tuoneet herkkuja kouluun.

Meillä oli yläasteella kortit, sydämet (joihin kirjoitettiin nimmareita) JA kaiken lisäksi koko koulun halirinki! No, voitte voitte kuvitella mitä mahdollisuuksia tuollainen antaa kiusaajille ja muille ilkimyksille sekä kähminnälle. Ja kaikki pakotettiin osallistumaan tuohon.

Olin epäsuosittu oppilas, en nyt kaikkein kiusatuin mutta tarpeeksi huonossa asemassa koulussa kuitenkin. Arvatkaa miltä tuntuu, kun a) halailua inhoavana joutui koskemaan 300 puolituttuun, myös niihin kiusaajiin ja b) kuuntelemaan halaillessa niitä "hyi v*ttu" -kommentteja. Yritimme kerran kaverin kanssa lintsata tuosta kidutusringistä ja saimme jälki-istuntoa.

Haluasinpa vaan tietää, kenen ääliömaikan keksintö tuo juttu oli. Toivottavasti perinteestä on jo luovuttu nyt 12 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Osa opettajista nauttii, kun saa kiusata näin itsekin kiusattua. Tiedän opettajan, joka itse naureskelee miten oli koulussa kiusaaja ja tosissaan pitää tätä jotenkin hienona asiana. Sitten järkyttyi kun omaa poikaa kiusattiin rajusti. Silti ei muuttunut oma ääni kellossa.

Tunnen myös opettajia, jotka katsoivat kouluaikana vino hymy naamallaan, kun kiusaajat kävivät kiusatun kimppuun. Aikuisena tajusin, että he oikeasti nauttivat sadistisesti tilanteesta. Opettajissa on yhä paljon luonnevikaisia.

Opettajissa on saman verran luonnevikaisia kuin muissakin ihmisissä. Ei varmaan enempää tai vähempää. Viimeistä tekstiä en kuitenkaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Viestin kirjoitushetkellä ~620 yläpeukkua ja ~20 alapeukkua. Eli ~97 % tästä vam.maisesta kansasta on samaa mieltä apn sekoilujen kanssa. Käsittämätöntä ja niin väärin. En luonnollisesti jaksa lukea edes ensim. Sivun viestejä, koska aihe ei kiinnosta pask.aakaan, mutta kertokaapa nyt joku, että miksi ihmeessä koko luokan pitäisi tanssia yhden syrjityn kakaran pillin mukaa. Oma "postiboksini" oli kouluaikaan täynnä ystävänpäiväsydämiä, ja luollollisesti joillain oli niitä vähemmän. Luokan läs.killä nörtillä ei tainnut olla kuin se open rustaama, mutta ei hän siitä meteliä nostanut tai näyttänyt harmissaan olevalta. Jääkööt mt-ipanat kotiopetukseen, jos ei perinteen maistu.

"Perinne" on joillekin tässä tapauksessa julkinen nöyryytys.

Oletko miettinyt että ystävänpäivänä voisi tehdä jotain perinteistä mihin ei sisälly tälläistä mielipahaa, kuten vaikka yksinkertaisesti jokainen tekee kortin kelle haluaa ja saa sitten itse antaa sen koulussa tai koulun jälkeen. Eihän kukaan pääsiäisen perinteistä esim. valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mitä jos tukisit lastasi terveen itsetunnon kasvattamisessa sen sijaan että huutelet täällä, että muu maailma on vastuussa lapsesi tunteista?

Mutta mihin lapsi tarvitsee ystäväpäiväkorttien väsäämisen ja antamisen taitoja, kun tätä on harrastettu koulussa jo yli 30v? Tai, että sydän-korttia roikutetaan kaulassa koulupäivän ajan?

Eikö ystävänpäivää voisi käsitellä opetuksessa ilman materilismia esim.

toivottomalla toisilleen hyvää ystävänpäivää, laulamalla yhdessä tai lausumalla runoja, ilman, että se kohdistuu yksilöön tai siihen liittyisi materialismiä.

Oman havaintoni mukaan vain harvat aikuiset antavat tai lähettävät kortteja. Ei kait Postissakaan ole mitään lähetyspiikkiä, toisin kuin jouluna.

Sama töissä ja harrastuspiireissä. Toivotetaan hyvää ystävänpäivää ja se on siinä.

Miksi Ystävänpäivästä yritetään kaikin keinoin tehdä materialistinen ja kaupallinen ja sitä mallia yritetään syöttää väkipakolla lapsille ja vielä koulussa, johon vanhemmat eivät voi vaikuttaa. Hyvä ystävyys kun on henkisiä arvoja, ei materiaa.

Koko ystävänpäivähömpötys on Amerikasta apinoitua ylisosiaalista hölynpölyä. Se ei sovi semmoisena Suomen oloihin. Koko touhu on suurta teeskentelyä. Tarkoitus kouluissa on varmaan hyvä, mutta kiusaajat käyttävät tätäkin tilaisuutta hyväkseen.

Opettajia on erilaisia. Meillä oli yläasteella ainakin kaksi opea (biologian ja terveystiedon opet) joiden tunneilla kukaan ei uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa. Kun taas historian ja ruotsin opet ei kattonu yhtään mitä tapahtuu. Saati liikunnan opettaja.

Tuleepa minullekin tästä muistoja mieleen...

Ylä-asteella oli tapana, että kukin luokka sai jättää viestin omalla viikollaan jollekin kaverille koulussa ja ne sitten luettiin keskusradiossa ääneen. Minua kiusattiin todella rankasti ja siihen osallistui useilta luokilta ihmisiä. Pelon sekaisin tuntein odotin sitä päivää, jolloin oli meidän luokan vuoro. Silloin tiesin niitä viestejä eniten mullekin tulevan. Muistan, että biologian tunnin jälkeen pyysin opettajalta lupaa saada jäädä luokkaan ja en joutuisi näin käytävälle välitunnille. Nimittäin juuri sillä välitunnilla luettiin nämä tervehdykset. Jälkeen päin kuulin, että koko koulun käytävä oli räjähtänyt nauramaan minulle. Koulussa oli joku 700 oppilasta. Olen vieläkin kiitollinen sille opettajalle , että antoi minun jäädä luokkaan. Se olisi ollut ihan hirveää olla kaikkien pilkattavana siellä ja julkisesti naurettuna. Kyllähän mua haukuttiin vaikka miksikä pitkin koulupäivää, mutta sentään ei kaikki yhtä aikaa.

Kukaan opettaja ei puuttunut viestien lukuun tai lukenut edeltä näitä viestejä. Sinne sai mennä keskusradioon haukkumaan ihan ketä vaan oikein opettajan luvalla. Eikä kukaan opettaja pahoitellut jälkikäteen mitään. Kaikki näkivät, että minua kiusataan, mutta mitään ei saatu tehtyä.

Jälkikäteen olen miettinyt, että minkälaisia ihmisiä näistä tytöistä ja pojista tuli. Olivat niin epäinhimillisiä kuin kuvitella voi.

En siis kannata mitään ystävänpäivätervehdyksiä oppilaiden kesken koulussa. Jakakoon ne sitten koulun jälkeen, jos tarvitsee.

Vähän samasta aiheesta, kasiluokan luokkakuvassa oli teemana ystävyys,  en tiedä kenen ideasta. Eli kaverit oli vierekkäin ja kaulaili toisiaaan. Oma tyttäreni istui orpona tällaisen parin välissä. Nämä vieruskaverit olivat melkeinpä selkä päin omaani.

Oli myös muita vastaavia kaverittomia. Siitä kuvasta tuli pelkästään paha mieli, tuskin haluaa katsella myöhemmin, että näin kivaa mulla oli yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Tuleepa minullekin tästä muistoja mieleen...

Ylä-asteella oli tapana, että kukin luokka sai jättää viestin omalla viikollaan jollekin kaverille koulussa ja ne sitten luettiin keskusradiossa ääneen. Minua kiusattiin todella rankasti ja siihen osallistui useilta luokilta ihmisiä. Pelon sekaisin tuntein odotin sitä päivää, jolloin oli meidän luokan vuoro. Silloin tiesin niitä viestejä eniten mullekin tulevan. Muistan, että biologian tunnin jälkeen pyysin opettajalta lupaa saada jäädä luokkaan ja en joutuisi näin käytävälle välitunnille. Nimittäin juuri sillä välitunnilla luettiin nämä tervehdykset. Jälkeen päin kuulin, että koko koulun käytävä oli räjähtänyt nauramaan minulle. Koulussa oli joku 700 oppilasta. Olen vieläkin kiitollinen sille opettajalle , että antoi minun jäädä luokkaan. Se olisi ollut ihan hirveää olla kaikkien pilkattavana siellä ja julkisesti naurettuna. Kyllähän mua haukuttiin vaikka miksikä pitkin koulupäivää, mutta sentään ei kaikki yhtä aikaa.

Kukaan opettaja ei puuttunut viestien lukuun tai lukenut edeltä näitä viestejä. Sinne sai mennä keskusradioon haukkumaan ihan ketä vaan oikein opettajan luvalla. Eikä kukaan opettaja pahoitellut jälkikäteen mitään. Kaikki näkivät, että minua kiusataan, mutta mitään ei saatu tehtyä.

Jälkikäteen olen miettinyt, että minkälaisia ihmisiä näistä tytöistä ja pojista tuli. Olivat niin epäinhimillisiä kuin kuvitella voi.

En siis kannata mitään ystävänpäivätervehdyksiä oppilaiden kesken koulussa. Jakakoon ne sitten koulun jälkeen, jos tarvitsee.

Voi luoja, kyllä näistä jutuista tulee niin vihaiseksi...ja kun näille kiusaajille ei oikein kukaan voi mitään,

ja tuollaiseen kiusaamislaitokseen pitää lapsen/nuoren mennä joka päivä rääkättäväksi.

Uskomattomia esimerkkejä opettajien tyhmyydestä/ilkeydestä tässä ketjussa. Ihan pahaa tekee ajatella miten paljon vahinkoa opet saakaan aikaan. Ja aina muka kehutaan kuinka suomalaiset opet on huippukoulutettuja ja maailmam parhaita, p****t on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuleepa minullekin tästä muistoja mieleen...

Ylä-asteella oli tapana, että kukin luokka sai jättää viestin omalla viikollaan jollekin kaverille koulussa ja ne sitten luettiin keskusradiossa ääneen. Minua kiusattiin todella rankasti ja siihen osallistui useilta luokilta ihmisiä. Pelon sekaisin tuntein odotin sitä päivää, jolloin oli meidän luokan vuoro. Silloin tiesin niitä viestejä eniten mullekin tulevan. Muistan, että biologian tunnin jälkeen pyysin opettajalta lupaa saada jäädä luokkaan ja en joutuisi näin käytävälle välitunnille. Nimittäin juuri sillä välitunnilla luettiin nämä tervehdykset. Jälkeen päin kuulin, että koko koulun käytävä oli räjähtänyt nauramaan minulle. Koulussa oli joku 700 oppilasta. Olen vieläkin kiitollinen sille opettajalle , että antoi minun jäädä luokkaan. Se olisi ollut ihan hirveää olla kaikkien pilkattavana siellä ja julkisesti naurettuna. Kyllähän mua haukuttiin vaikka miksikä pitkin koulupäivää, mutta sentään ei kaikki yhtä aikaa.

Kukaan opettaja ei puuttunut viestien lukuun tai lukenut edeltä näitä viestejä. Sinne sai mennä keskusradioon haukkumaan ihan ketä vaan oikein opettajan luvalla. Eikä kukaan opettaja pahoitellut jälkikäteen mitään. Kaikki näkivät, että minua kiusataan, mutta mitään ei saatu tehtyä.

Jälkikäteen olen miettinyt, että minkälaisia ihmisiä näistä tytöistä ja pojista tuli. Olivat niin epäinhimillisiä kuin kuvitella voi.

En siis kannata mitään ystävänpäivätervehdyksiä oppilaiden kesken koulussa. Jakakoon ne sitten koulun jälkeen, jos tarvitsee.

Voi luoja, kyllä näistä jutuista tulee niin vihaiseksi...ja kun näille kiusaajille ei oikein kukaan voi mitään,

ja tuollaiseen kiusaamislaitokseen pitää lapsen/nuoren mennä joka päivä rääkättäväksi.

Pahinta tuossa opettajien asenne.

Kun itse olin yläasteella, meillä piti laittaa paperiset sydämet paidan selkämykseen kiinni, ja kaikki kirjoittelevat viestejä toistensa lappuihin. Joku oli kirjoittanut mulle **tun lesbo. Toivottavasti tätä perinnettä ei enää harrasteta kouluissa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä arvottiin koulussa jokaisena ystävänpäivänä kaikille "salainen ystävä", jolle piti sitten kirjoittaa jokin hyvää mieltä tuova viesti, ja nämä luettiin ääneen koko luokalle ja arvailtiin keneltä viesti on. Oli aika hiton ankeaa keksiä jotain positiivista kirjoitettavaa kiusaajalle.

Meillä myös. Oli todellakin vaikeeta keksiä mitään hyvää sanottavaa luokkakaverista, jonka takia oltiin edellisenä päivänä vaihdettu kotona lukot, kun se varasti mun kotiavaimen ja sai sen piilotettua niin hyvin tai heitettyä johonkin ojaan ettei sitä saatu takaisin. Oli pakko vaihtaa lukot siltä varalta, että se on pitänyt sen tai antanut sen esim. yhtä hunningolla olevan veljensä kaveriporukalle ja kertonut mihin osoitteeseen se sopii. Taisin kirjoittaa jotain, että sulla on kiva reppu. Ei se kovin syvällistä eikä ylistävää ollut.

Pitääkö ystävyys sun mielestä kieltää tai piilottaa siksi, että se ei tavoita kaikkia? Aika itsekästä ja pelkurimaista ajattelua. Mitäs jos se ongelma ei oo siinä, että toisilla on kavereita, vaan siinä toisessa päässä?

Vierailija kirjoitti:

Viestin kirjoitushetkellä ~620 yläpeukkua ja ~20 alapeukkua. Eli ~97 % tästä vam.maisesta kansasta on samaa mieltä apn sekoilujen kanssa. Käsittämätöntä ja niin väärin. En luonnollisesti jaksa lukea edes ensim. Sivun viestejä, koska aihe ei kiinnosta pask.aakaan, mutta kertokaapa nyt joku, että miksi ihmeessä koko luokan pitäisi tanssia yhden syrjityn kakaran pillin mukaa. Oma "postiboksini" oli kouluaikaan täynnä ystävänpäiväsydämiä, ja luollollisesti joillain oli niitä vähemmän. Luokan läs.killä nörtillä ei tainnut olla kuin se open rustaama, mutta ei hän siitä meteliä nostanut tai näyttänyt harmissaan olevalta. Jääkööt mt-ipanat kotiopetukseen, jos ei perinteen maistu.

Sinä et tiedä, mitä perinne tarkoittaa. Ei se tarkoita jenkeistä kopioitua markkinamiesten juhlaa. Joulu ja pääsiäinen ovat meillä perinteitä.

Ei ystävänpäivät ja Halloweenit tms.

Kirjoituksestasi päätellen sait ne kortit siksi, että porukka pelkäsi sinua, ei suinkaan rakastanut.

Muista kuitenkin, että Karmaa et sinäkään pysty välttämään.🐷

Maailma ei pyöri luusereiden tahtiin.

Olispa ketuttanut, jos koulussa kaikki kiva olisi kielletty nössöjen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa opettajista nauttii, kun saa kiusata näin itsekin kiusattua. Tiedän opettajan, joka itse naureskelee miten oli koulussa kiusaaja ja tosissaan pitää tätä jotenkin hienona asiana. Sitten järkyttyi kun omaa poikaa kiusattiin rajusti. Silti ei muuttunut oma ääni kellossa.

Tunnen myös opettajia, jotka katsoivat kouluaikana vino hymy naamallaan, kun kiusaajat kävivät kiusatun kimppuun. Aikuisena tajusin, että he oikeasti nauttivat sadistisesti tilanteesta. Opettajissa on yhä paljon luonnevikaisia.

Opettajissa on saman verran luonnevikaisia kuin muissakin ihmisissä. Ei varmaan enempää tai vähempää. Viimeistä tekstiä en kuitenkaan usko.

Peruskoulun opettajissa on paljon narsisteja /sadisteja ihan tutkitusti. Missä muussa ammatissa voit suljettujen ovien sisällä nöyryyttää alisteisissa asemassa olevia noin vapaasti??

Kuka tällaisen tutkimuksen on tehnyt ja missä se on julkaistu? Tutustuisin ihan mielenkiinnolla.

Vierailija kirjoitti:

Uskomattomia esimerkkejä opettajien tyhmyydestä/ilkeydestä tässä ketjussa. Ihan pahaa tekee ajatella miten paljon vahinkoa opet saakaan aikaan. Ja aina muka kehutaan kuinka suomalaiset opet on huippukoulutettuja ja maailmam parhaita, p****t on.

Jospa ne ovat muualla vieläkin pahempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa opettajista nauttii, kun saa kiusata näin itsekin kiusattua. Tiedän opettajan, joka itse naureskelee miten oli koulussa kiusaaja ja tosissaan pitää tätä jotenkin hienona asiana. Sitten järkyttyi kun omaa poikaa kiusattiin rajusti. Silti ei muuttunut oma ääni kellossa.

Tunnen myös opettajia, jotka katsoivat kouluaikana vino hymy naamallaan, kun kiusaajat kävivät kiusatun kimppuun. Aikuisena tajusin, että he oikeasti nauttivat sadistisesti tilanteesta. Opettajissa on yhä paljon luonnevikaisia.

Opettajissa on saman verran luonnevikaisia kuin muissakin ihmisissä. Ei varmaan enempää tai vähempää. Viimeistä tekstiä en kuitenkaan usko.

Peruskoulun opettajissa on paljon narsisteja /sadisteja ihan tutkitusti. Missä muussa ammatissa voit suljettujen ovien sisällä nöyryyttää alisteisissa asemassa olevia noin vapaasti??

Kuka tällaisen tutkimuksen on tehnyt ja missä se on julkaistu? Tutustuisin ihan mielenkiinnolla.

Googlaa englanniksi narsismi ja opettaja. Löytyy paljon kiinnostavia tutkimuksia ja artikkeleita.