Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1207)
Hyvin paljon täällä mainittuja kuppikuntia, nauru ja juttelu loppuu/taukoaa kun joku ei toivottu ja ei sisäpiiriin kuulumaton astelee paikalle,hyvin tuttua.
Työssäni opettajana, ihmettelin mihin muut naisopet lähti kesken työpäivän. Toimistosihteeri kertoi että olivat lähteneet virkityspäivän viettoon. Mulle ei kukaan kertonut mitään. Koulunkäynnin ohjaajat veti näiden naistopettajien lopputunnit.
Minulla on tarina virkistyspäivien tekemisestä. Olin työharjoittelussa nuorisotalolla ja kunta oli päättänyt, että ostavat terveyskeskuksen työntekijöille virkistyspäivän nuokkarilta. Me nuorisopuolen työntekijät olimme suunnitelleet murhamysteerin, jota sitten näyttelimme ja virkistyjät saivat kysellä johtolankoja yms. Sen jälkeen oli kakkukahvit ja loppuillasta varmaan kaikki saivat tehdä porukalla mitä halusivat. Suurin osa terveyskeskuksen työntekijöistä ainakin suostuivat pelaamaan murhamysteerin, vaikka ymmärrän ettei välttämättä mitkään parhaimmat virkkarit olleetkaan. Itse en ollut sinä päivänä töissä, mutta yhdessä porukassa oli muutama vanhempi täti suuttunut ja villitsivät koko muun työyhteisön täysin kieltäytymään pelaamasta murhamysteeriä. Olivat kai syöneet kakkukahvit haukkuen silloisia työkavereitani ja omia esimiehiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Before you diagnose yourself with depression or low self-esteem, first make sure you are not, in fact, surrounded by assholes.' -Sigmund Freud
Ja Sigmund kirjoitti tän tietysti englanniksi? Jos lainaat, lainaa alkukielisenä eli saksaksi ja (tai pelkästään) suomeksi. Ärsyttää nää tiktok tms. viisaudet englanniksi. Varsinkin tatuointeina, voi luoja.
Yleensä nämä ovat myös keksittyjä. Otetaan hieno sananparsi, tai "hieno" ja opettavainen, pistetään alle Gandhi :D
Kyllä ne vaan pitävät paikkaansa, jos yhtään vaivautuu miettimään. Vai oletko itse tuollainen Freudin sitaatin mukainen mulkku ja tunnistit itsesi?
Siegmund Heil on lausunut:
To heil or not to heil is irrelevant: To Sieg Is To Heil.
Leikkimielinen letkajenkka....
Pienen työpaikan etuja: Virkistys on projektilounas sitten kun saadaan joku isompi projekti valmiiksi. Ei tartte osallistua mihinkään muuhun ja hölmömäkin se olisi mennä kolmisin mihinkään "virkistäytymään". Ehkä joku keilaus voisi tällä porukalla olla ok, mutta muut ei tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Missä ihmeessä te ootte töissä!? :D Siis ihan pimeitä nää jutut eikä varmasti ole totta!
Valitettavasti nämä ovat todellisuutta aika monessa työpaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Nainen-64 kirjoitti:
Suomeen rantautui aikoinaan X-hotelliketju, jonka piti välittömästi nostaa tulostaan 10:llä miljoonalla eka vuosi. Työntekijöitä oli motivoimassa eräs siihen aikaan julkkis (sanooko Trainer's House mitään?), joka puhui kaksi tuntia ei yhtään mistään ja painotti sanojaan hyppimällä pöydillä kuin joku sekopää. Ai että oli naurussa pitämistä! Sitten käveltiin tulisilla hiilillä. Ihan jekkuhomma sekin. Ainut hyvä illassa oli, että ruoka ja juomaa riitti. Saikohan firma tämän verovähennyksiin? Kestin kaksi vuotta riistofirmassa, jossa joka tilissä kusetettiin työtuntien palkanmaksussa..
OT, mutta otan osaa. Olen itsekin kuunnellut työni puolesta kyseisen julkkiksen höpinöitä ja ne on tosiaan ihan käsittämättömiä. Miten moinen hössöttäjä on saanut jonkun kultin luotua ja tekee hirvittävän kallista keikkaa puhujana(!), kun jutut on tällaisia (monta kertaa täällä kertonut tämän)
Aiheena on parempi esimiesten johtamistaito. Herra puhuu aiheesta 1-2h näin:
"Suolla on ihmisiä keräämässä lakkaa. Sitä lakkaa on saatava, sitä on kannettava sankotolkulla, ämpäreittäin, Tokmannin ämpäreittäin auton takakonttiin, jossa on koirankarvoja. Lakkoja ei vaan löydy, Tokmannin ämpäri on homeessa. Homeessa kuin keittiöön lapselta unohtunut leipä. Sammakko laulaa suolla. Työntekijä laulaa toimistossa. Hänkin on homeessa. Kotona odottaa koira, mutta koirakaan ei saa lakkaa eikä pääse suolle. Elämä on kuin suo, jossa me tarvomme Tokmannin kanssa. Nenässä on koirankarva. Päässä hometta. Vaimo itkee kotona, kun mies on aina poissa. Toisi edes niitä lakkoja. Toimistossa lauletaan yhä".
Sitten siihen päälle pöydällä steppaamiset tai muut sekoilut tai liian intiimit kertomukset itsensä ja vaimonsa seksielämästä (vaimonsa tietämättä) ja kas kas, maailmanluokan megapuhuja.
Ei hemmetti, nyt oon kateellinen. Miksei mun firma koskaan hommannut tuon tason komediaa virkkareille. Olisin saanut kunnon naurujoogat tuosta.
Isossa tehtaassa rividuunarina ei näe näitä juttuja. Huhhuh.
Juttujen perusteella, tykypäivät ovat toimivia vain silloin kun työyhteisö voi hyvin jo ennestäänkin. Jos on huono ilmapiiri niin on jo myöhäistä yrittää korjata tuollaisilla virkistymispäivillä. Pitäisi juurisyihin puuttua ensin.
Hohohohoo naurujooga on ihan kauheaa, teennäisempää juttua on vaikea keksiä. Nämä virkistyspäiväthän on oikein virkistäviä ja leppoisia tapahtumia, etenkin jos työporukassa sattuu olemaan muutama "ei niin mukava" kollega. Onneksi näitä ei ole ollut vuosiin. Parasta on ollut kauan sitten ulkoilu ja makkaranpaisto. Sauna ja tupperwaaret on ehdoton EI!!!!
Raksa alalla menee näin,
Kalvosulkeiset
Kahvi ja pullatauko
Kalvosulkeiset jatkuu
Ehkä joku rasti tai ryhmätyö tai leikki
Ruokailu, viini ja olutta
Saunaa, viinaa ja olutta...
Enemmän viinaa
Lisää viinaa
Tämä myös insinööri ja päällikkötasolla kaavana.
Virkistyspäivä on kauhistus oikeastaan vain ylipainoisille. Mikähän mahtaa olla tämän ketjun keskimääräinen BMI?
Nöyryyttävintä oli, kun minua ei kutsuttu virkistäytymispäivään. Tein tavallisen työpäivän, kun muut olivat ties missä. Noloa oli jälkikäteen kysellä missä muut olivat sitten olleet, vaikka eihän se minun vika ollut että minulta pimitettiin koko homma.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin paljon täällä mainittuja kuppikuntia, nauru ja juttelu loppuu/taukoaa kun joku ei toivottu ja ei sisäpiiriin kuulumaton astelee paikalle,hyvin tuttua.
Ja mikäs olikaan noiden työpaikkojen sukupuolijakauma? Kanalauma ei osaa keskittyä mihinkään muuhun kuin keskenään tappeluun.
Vierailija kirjoitti:
Virkistyspäivä on kauhistus oikeastaan vain ylipainoisille. Mikähän mahtaa olla tämän ketjun keskimääräinen BMI?
Jos virkistyspäivänä järjestetään ulkona koko työporukalle runopiiri ja ammattinäyttelijöiden ohjaama näytelmätyöpaja, jonka lopuksi tuotos esitetään, niin kaikki muutko siitä tykkää paitsi ylipainoiset?
Vierailija kirjoitti:
Muistinpa vielä yhden tarinan minkä tuttava kertoi: heille oli tilattu esiintymään stripparit. Tai sellaiset burleski-tytöt. Siinä virkistäytymisporukka, iältään 20-65 seisoo drinksut käsissä loisteputkivalaisinten alla hotellin epäseksikkäässä tilassa missä muutama esiintyjä tepastelee korkkareissa ja heiluttelee niitä nännitasseleita.
Tässä vaiheessa olisi meikä lähtenyt jo sinne naistenhuoneeseen pistäytymään.. vaivaannuttavaa. Paitsi niistä parikymppisistä miehistä, jotka olivat kai päättäneet ohjelmasta.
Meidän firman kespäivillä oli kerran Hunks-tanssiryhmä esiintymässä ja tanssittamassa väkeä (lavalla, ei siis fyysistä kontaktia yleisöön). Henkilöstöstä on n. 90% naisia, joten kait se sitten osui kohdeyleisöön. Itse kävin ko. esitysten aikana kävelyllä lähimaastossa. Maisemat oli mielestäni paremmat siellä.
Vierailija kirjoitti:
Me mentiin työkavereitten kanssa kylpylään. Olen miesvoittoisella alalla reilu 20 vuotias nainen. Miesten keski-ikä on n. 35. Oli ihan hirveää. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kropassani ei ole mitään erikoista, mutta ylipäätään se ajatus olla siellä lähes alastomana ja kaikkien n. 20 työkaverin edessä ja kun tietää, että kiinnostaa niitä kuitenkin, vaikka yrittivät peitellä sitä. Se oli nöyryyttävää ja koin oloni aika hankalaksi siellä. Nyt älkää kommentoiko, että no oliko pakko mennä? Se ei ole pointti tässä. Minusta ei ole oikein, että työympäristössä aiheutetaan tällaisia tilanteita. Ei kylpylät tai saunomiset, alastomuus tai mikään intiimiydessään työsuhteisiin sopimaton toiminta kuulu työpaikan virkistyspäiville. Muutama oli sen jälkeen vielä jotenkin enemmän kontaktissa minuun kuin aiemmin. Lähetteli FB ssä työhön kuulumattomia yksityisiä viestejä ja yritti kaveerata aiempaa aktiivisemmin. Hyi hemmetti. Perheellisiä miehiä.
Uimapuvussa näyttäytyminen töissä ei ole kyllä yhtään Ok! Ei työpaikalle kuulu mikään sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vapaaehtoinen virkistyspäivä, kuljetus töistä ja töihin (jos ei halua mennä omalla autolla) ja kesto on työpäivän verran. Palkka juoksee. Tarjoilu on ilmainen.
Kokeiltavia lajeja on useimmille, mukana myös ei-liikunnallisia. Ja aina on mahdollista jäädä myös toimistoon tai kotiin, toki pitää silloin tehdä normi työpäivä. Vaikka homma on vapaaehtoista niin useimmat tulevat mukaan. Myös ne ylipainoiset siiderivalaat ja olut marinaadit joitka näistä eniten valittaa.
Aikaisemmassa duunipaikassa oli näitä koulutuksia, että lähdettiin laivalla ja sitten oli ensin raskaat koulutukset ja sitten iltaryyppäjäiset ja aamulla oli sitten kunnia-asia olla tunnilla, mutta pahoinvovan näköisenä. Se oli ihan nuorille kivaa ja jännää, ja sitten ukko- ja akkaikäisille kivaa jä jännää, mutta minä olin nuori ja vasta perheellistynyt ja viikonloppu poissa lapsen luota otti voimille.
Vaikka olen erittäin vapaamielinen ihminen niin suretti kun toiset pettivät puolisoitaan ihan estoitta. Ehkä osa teki sitä molemminpuolisen luvan kanssa, mutta en usko että kaikki. Oli nuorelle ihmiselle vähän yllätys.
Vastustan syvästi kaikkea mihin jäädään yöksi. Ei se ole sopivaa.
Työpaikkaan ei kuulu mikään seksuaalinen virittyneisyys.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vain hyviä, tiimihenkeä rakentavia, virkistyspäiviä.
Tosin niistäkin luovuttiin kustannussyistä jo yli kymmenen vuotta sitten. Kiva kuulla että vielä on työpaikkoja joissa virkistyspäiviä pidetään.
Höpö höpö.
Mä olin määräaikaisena insinöörifirmassa, jossa oli naisjohtajan alaisuudessa miesmanageri ja hänen alaisuudessaan insinöörit, joista minä ainoa nainen. Meillä ei ollut alaisia, mutta toimimme tuotannon tukitehtävissä. Tuotannossa oli muistaakseni viisi naista töissä. Montaa sanaa en puolen vuoden aikana saanut heiltä nyhdettyä, ja kun menin tuotantotiloihin, kaikki juttelu taukosi heti. Tämä taustaksi siis.
Eräänä päivänä saavuin töihin. Siellä oli ihmeen hiljaista. Lounaalla näin tuotannon naiset syömässä, jolloin yksi kysyi, että mitä sä täällä teet. Minä ihmettelin, että töihin tulin. Silloin he repesivät nauramaan, että tänäänhän on insinöörien tykypäivä, sinä et sitten olekaan yhtään meitä parempi.
Olin ihan hoomoilasena, että ensinnäkään ei ole mulle kerrottu ja toisekseen miten niin olisin parempi. Ihme alemmuuskomplekseja. Olisitte opiskelleet, jos on niin tiukka paikka.
Seuraavana päivänä selvisi, että tykypäivä oli sovittu ennen mun aloitustaan siellä ja että kukaan ei ollut vastuussa mulle tiedottamissta, niin se sitten oli unohtunut. No, enpä menettänyt paljoa.