Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Virkistyspäivä virkistää useimpia.
Jos se on vielä työajalla ja täydellä palkalla niinkuin meilä niin useimmille se on hauska tapahtuma.
Ymmärrän kyllä niitä muutamia joilla on muutenkin vaikeaa työyhteisöissä sekä niiltä joilla jo kävely aiheittaa voimakasta hikoilua ja puuskuttamista. Tiedän että sellaisia on ja myötätuntoni on heidän puolellaan - mutta ongelma ei silloin ole virkistyspäivässä.
Nuorilla jupeilla ei ole mitään myötätuntoa meitä BBW-kokoisia kohtaan joille liikkuminen - siis jo kävely - on äärimmäinen voimainponnistus. Joka työyhteisössä meitä on. Kaikki tilanteeet jossa ei pääse pöydän taakse piiloon ovat hyvinkin traumaattisia.
Hävettää olla se kiviriippa jota muut joutuvat odottamaan. Koko ryhmä hidastaa niin että hitainkin ehtii mukaan. Nuoret ja nätit eivät katsokaan minuun päin mutta se jumppailu ja pomppiminen mäen laella on juuri minulle suunnattu viesti: katso, meille oli niin helppoa että pitää vielä pomppia ettei tule kylmä. Ovat kuin eivät kuulisi puuskutusta. Tämä on minun kokoiselleni ihan maksimisykeharjoitus. Ole siinä sitten kävelyn jälkeen yhteisellä aterialla kun naama on tiilenpunainen, hiki virtaa vieläkin ja hengitys vinkuu. Pöydät täyttyvät toisesta päästä, minun ympärilleni jätetään hienovaraisesti tilaa. Ihmiset moikkaavat iloisesti saliin tullessaan, mutta ruoan saatuaan istuvat tiiviisti pöydän toiseen päähän vilkaisemattakaan minuun. syön yksin myös töissä. Yritän syödä kohtuullisesti, niin että kukaan ei pääse pilkkaamaan valtavaa nälkääni, mutta ei toisaalta ihmettele linnunannosta ja sano että "se syö niin vähän, varmaan himassa vetää kerrospizzoja illalla". Ei, nämä ei todellakaan ole virkistyspäiviä meille kehopositiivisille.
Kuulostaa hirveälle! Itse olen saanut jotain iloa, kun olen tajunnut, ettei tietyntyyppisillä nuorilla jupeilla ole aitoa myötätuntoa ketään kohtaan. Ovat hyvin hyvin yksinäisiä ja mikä heidän kannaltaan on kovin ikävää varmaan niin se, että sellainen tyyppi hämärästi alkaa jossain vaiheessa väistämättä tajuta oman yksinäisyytensä kuin myös oman kusipäisyytensä ja, ennen kaikkea, sen että hän elää niiden ominaisuuksiensa koko elämänsä. Sitä miettiessä itse olen hyvin tyytyväinen siihen mitä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toista vuosikymmentä kestänyt syömishäiriöhistoria. Julkiruokaileminen on mulle ihan täyskatastrofi ja en kestä myöskään vahvoja mausteita.
No, työpaikan "virkistys"iltamat pidettiin sitten tulisesta ruoastaan tunnetussa ravintolassa. Kaikki muut tilailivat vesi kielellä, mutta mä en löytänyt listalta mitään sopivaa. Lopulta tarjoilija pelasti sanomalla, että pyytää kokkia tekemään pienen mausteettoman annoksen.
Ja sitten alkoi se varsinainen kauhunäytelmä. Vastapäätä istuva esimies otti kuvan mun annoksesta, nauroi ja nälvi kun yritin syödä. Muutkin alkoivat kommentoida ja lopulta kaikkien huomio oli minussa ja annoksessani. Muistan, että olin niin ahdistunut että sydän hakkasi ja kuumat kyyneleet nousi silmiin.
Samassa työpaikassa kiusattiin estoitta kaikkia, jotka eivät kuuluneet tähän esimiehen Mean Girls -rinkiin. Painostamista, pahan puhumista selän takana, teennäisiä kohteliaisuuksia vaatteista ja kropasta ja sitten mennään nurkan taakse hihittelemään "tyhmälle läskille". Onneksi en ole siellä ollut töissä enää vuosiin.
Törkeetä käytöstä! Todella epäterveellinen työpaikka! Onneksi olet voinut jättää sen taaksesi. Toivottavasti voit paremmin <3
En itsekään ole hoikka kaikenlisäksi olen lyhyt mikä ennestään lisää pilkkaa ja nälvimistä, terveisin toinenkin pullukka.
Eräässä miesvaltaisessa työpaikassa pomo järjesti risusavotan omalla mökkitontillaan- hän siis tietysti hyötyi tuosta rahallisesti. Saunailta ja makkaraa tais olla sen jälkeen "palkintona". Mukavasta yhteishenkeä kasvattavasta touhusta ei ollut tietoakaan.
Toisessa miesvaltaisessa työpaikassa ei osata järjestää muuta kuin ryyppäjäisiä. On ehdotettu keilailtaa, laskettelua, kiipeilyä ja vaikka mitä. Miespuolistapomoa kiinnostaa vaan viinaksien määrä. Tarpeeksi kännissä hän sitten koittaa vihjailla muille miespuolisille jotakin hivelemällä niskaa tai reittä. Ilmeisesti kaappih**o ei muuten uskalla tehdä aloitetta samaan sukupuoleen kohdistuen.
Tämä uusi z sukupolvi on kaikista röyhkeitä,ilkein ja väkivaltaisin turha syyttää isovanhempien sukupolvea ja itsekkyyttä ei vedä vertoja tämän päivän sukupolvelle missä ulkonäkö ja status kaikista tärkein asia,siksi kai Marinkin käyttäytyy kuin z sukupolven edustaja,yrittää sillä kalastella ääniä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistinpa vielä yhden tarinan minkä tuttava kertoi: heille oli tilattu esiintymään stripparit. Tai sellaiset burleski-tytöt. Siinä virkistäytymisporukka, iältään 20-65 seisoo drinksut käsissä loisteputkivalaisinten alla hotellin epäseksikkäässä tilassa missä muutama esiintyjä tepastelee korkkareissa ja heiluttelee niitä nännitasseleita.
Tässä vaiheessa olisi meikä lähtenyt jo sinne naistenhuoneeseen pistäytymään.. vaivaannuttavaa. Paitsi niistä parikymppisistä miehistä, jotka olivat kai päättäneet ohjelmasta.
Tätä minä ihmettelen myös. Burleskiahan pidetään voimaannuttavana, siis ainakin esiintyjän itsensä kannalta. Mutta kenen mielestä on hyvä idea tilata mitään tällaista työpaikan tapahtumaan? Mä näkisin burleskitaiteilijat keikoilla ehkä jossain yökerhon palkattuina esitanssijoina, hassusti pukeutuneena tarjoilijana tai ihan nimen omaisessa burleskishow'ssa, en tilitoimiston virkistyspäivillä. Ei mulla ole mitään burleskia vastaan taidelajina, mutta se konteksti, konteksti.
Meillä on vapaaehtoinen virkistyspäivä, kuljetus töistä ja töihin (jos ei halua mennä omalla autolla) ja kesto on työpäivän verran. Palkka juoksee. Tarjoilu on ilmainen.
Kokeiltavia lajeja on useimmille, mukana myös ei-liikunnallisia. Ja aina on mahdollista jäädä myös toimistoon tai kotiin, toki pitää silloin tehdä normi työpäivä. Vaikka homma on vapaaehtoista niin useimmat tulevat mukaan. Myös ne ylipainoiset siiderivalaat ja olut marinaadit joitka näistä eniten valittaa.
Aikaisemmassa duunipaikassa oli näitä koulutuksia, että lähdettiin laivalla ja sitten oli ensin raskaat koulutukset ja sitten iltaryyppäjäiset ja aamulla oli sitten kunnia-asia olla tunnilla, mutta pahoinvovan näköisenä. Se oli ihan nuorille kivaa ja jännää, ja sitten ukko- ja akkaikäisille kivaa jä jännää, mutta minä olin nuori ja vasta perheellistynyt ja viikonloppu poissa lapsen luota otti voimille.
Vaikka olen erittäin vapaamielinen ihminen niin suretti kun toiset pettivät puolisoitaan ihan estoitta. Ehkä osa teki sitä molemminpuolisen luvan kanssa, mutta en usko että kaikki. Oli nuorelle ihmiselle vähän yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Firman juhlassa kiusattiin, mitä oli aiemminkin tapahtunut.
Suomalaiset on tunnettuja maailmalla känni ja pettämis kulttuurista eikä kyllä ns "pety" kun lukee ja kuulee miten petetty kumppania ja vielä ollaan oikein ylpeitä siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä se on?
Meidän duunissa on kahden kerroksen väkeä, ettei meidän karvalakkiosasto edes pääse virkistäytymään. Ne hommat on jätetty täysin toimistossa istuville ihmisille. Keittiö, hoiva- ja siivousporukka jää nuolemaan näppejään.
Okei, tänä kesänä ekaa kertaa päästiin mukaan. Meillä vaihtui esimies!
Pomo oli varannut pöydän lähipitseriasta. Ensin piti heitellä frisbeegolfia, kun se rata sattuu olemaan osittain matkan varrella ja duunista löytyi kaksi kiekkoakin. Sinä päivänä sitten satoi kuin esterin p*rseestä ja fribailu peruttiin, luojalle kiitos.
Tuli ravintolaan lähdön aika. Dösällä otti kaksi pysäkin mittaa kulkea. Esimiespä sitten kyytsäs toimistoporukan raflaan ja meidän rupusakki sitten sai kulkea julkisilla, jos kävely ei maittanut siinä koiran ilmassa. Tokihan mekin oltiin autot jätetty himaan, kun ajateltiin juoda parit oluset.
Äänestin sitten jaloillani menin muutaman pysäkin välin enemmän ja suoraan himaan nauttimaan oluseni. Sen verran rupes ketuttamaan tuo touhu.
Sitten osa jotka perille pääsi, niin saivatkin lounasbuffetin eteensä, eikä mitään a la carte sapuskaa, josta oli ekana puhuttu. Tai ehkä toimistoporukka sai.
Valoa tunnelin päässä. Mä olen hankkinut nyt uuden paikan ja vajaa kuukausi enää tuolla!
"siiderivalaat ja olutmarinadit"
- Oletko koskaan kuullut empatiasta? Tai että älä tee toisen taakkaa suuremmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on AINA joku saunominen virkistyspäivän ohjelmana. En ole vielä ikinä mennyt. En halua istua alasti saunassa työkavereideni kanssa.
Tuli mieleen joku elämyksellinen sauna. Vanha savusauna tai muu erikoisen viehättävä. Tietenkin sellaisissa ei tarvitsisi olla ihan alasti vieraiden kesken. Tuollaisia ei vain ole lähellä ja ovat kalliita.
Vierailija kirjoitti:
Muistinpa vielä yhden tarinan minkä tuttava kertoi: heille oli tilattu esiintymään stripparit. Tai sellaiset burleski-tytöt. Siinä virkistäytymisporukka, iältään 20-65 seisoo drinksut käsissä loisteputkivalaisinten alla hotellin epäseksikkäässä tilassa missä muutama esiintyjä tepastelee korkkareissa ja heiluttelee niitä nännitasseleita.
Tässä vaiheessa olisi meikä lähtenyt jo sinne naistenhuoneeseen pistäytymään.. vaivaannuttavaa. Paitsi niistä parikymppisistä miehistä, jotka olivat kai päättäneet ohjelmasta.
Oikeasti voimaantunutta icebreakeria olisi työpaikan naisten heiluttaa tasseleita ja miesten helikoptereita. Miksi aina naiset on viihteenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistinpa vielä yhden tarinan minkä tuttava kertoi: heille oli tilattu esiintymään stripparit. Tai sellaiset burleski-tytöt. Siinä virkistäytymisporukka, iältään 20-65 seisoo drinksut käsissä loisteputkivalaisinten alla hotellin epäseksikkäässä tilassa missä muutama esiintyjä tepastelee korkkareissa ja heiluttelee niitä nännitasseleita.
Tässä vaiheessa olisi meikä lähtenyt jo sinne naistenhuoneeseen pistäytymään.. vaivaannuttavaa. Paitsi niistä parikymppisistä miehistä, jotka olivat kai päättäneet ohjelmasta.
Tätä minä ihmettelen myös. Burleskiahan pidetään voimaannuttavana, siis ainakin esiintyjän itsensä kannalta. Mutta kenen mielestä on hyvä idea tilata mitään tällaista työpaikan tapahtumaan? Mä näkisin burleskitaiteilijat keikoilla ehkä jossain yökerhon palkattuina esitanssijoina, hassusti pukeutuneena tarjoilijana tai ihan nimen omaisessa burleskishow'ssa, en tilitoimiston virkistyspäivillä. Ei mulla ole mitään burleskia vastaan taidelajina, mutta se konteksti, konteksti.
No nykyään kaikki seksiin edes etäisesti viittaava on "voimaannuttavaa". Mun mielestä on voimaannuttavaa kävellä meren rantaan, ottaa kengät pois ja työntää jalat ikiaikaiseen nesteeseen.
Hirvittää, kun parin viikon päästä on taas tämä edessä. Nyt jostain syystä on lähdettävä 80km päähän pelleilemään. Menen omalla autolla ja heti virallisen osuuden jälkeen poistun takavasemmalle.
Otsikossa pyydettiin kertomaan nöyryyttävimmät työpaikan virkistyspäivät.
En tiedä oliko nöyryyttävintä mutta ihan hirveää kun olin isossa yrityksessä melko uutena työntekijänä ja tyhy päiville osallistui koko lty:n toimihenkilöt ja johto, eli porukkaa oli paljon.
Mentiin kimppakyydillä jonnekin 100 km päähän mökkikylään. Projektiporukka oli nähnyt hirveästi vaivaa jopa tehden johtajista (ah niin nolon) teatteriesityksen ja sitten jakauduttiin joukkueisiin ja oli jos jonkinlaista kisaa, näitä klassikkoja kurkku jalkovälissä juoksuja, omenan kuljetusta ja siirtelyä henkilöltä toiselle ilman käsiä, jotain karaokea jossa jokaisen piti laulaa. Onneks meitä oli 1 enemmän ku muita ja minä pääsin laulamaan kahdestaan jonku muun kanssa. Sitten oli jokaisen aika kertoa itsestään jotain jota kukaan ei tiedä. No mulla se oli varsin helppo kun kukaan ei tuntenut minua. Eteenkin miehet ja ne muutamat joka työyhteisön törkytur...pa/rivoriitat veti tietty lärvit, kun saa ilmasta viinaa.
Jumal...uta se oli hirveetä vielä 3 saunasiiderin ja illallisviininkin jälkeen.
Siitäkin selvittiin, mutta ajattelin että mä en ikinä lähde tällasille enää.
Jotkut tykkäs. Ne oli ihan fiilareissa ja alkovat jo varioida minne mennään ensi keväänä.
Mä en tajua kuka on niin törppö, että järjestää nykypäivänä näitä kimppasauna ja uinti sessioita.
Ajatteleeko oikeasti joku että kun ollaan puolialasti yhdessä ja kaikki tiirailee toisiaan ja arvostelee kellä on minkälaiset daisarit ja olipas sillä nyt selluliittikintut ja kaikki oon kateellisia sille yhdelle joka on niin hyväkroppanen että jne.... autaisi ensinnäkään yksilön hyvinvointia saati sitten henkilöstön tiimiytymistä. Ihanku sillai olatas yhtä suurta perhettä ihan ilman estoja.
Mä olin 80 luvun lopussa harjottelijana (siviilinä) eräässä isossa varuskunnassa ja meidän porukan noin 50 henkilöä yhdistetty tyky & pikkujoulu oli kyllä sellasta menoo, että nuorta tyttöä hirvitti.
Ruokaa riitti ja viina virtasi valtion piikkiin, paikalle tuli illan mittaan muitakin varuskunnan kantahenkilöstöä, taksit suhasi ees taas, jatkoille tietysti päädyttiin kaupungin yökerhoon ja kuka löytyi kenenkin kainalosta aamulla.
Se mikä kerholla tapahtui se kerholle jääkööt....
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua kuka on niin törppö, että järjestää nykypäivänä näitä kimppasauna ja uinti sessioita.
Ajatteleeko oikeasti joku että kun ollaan puolialasti yhdessä ja kaikki tiirailee toisiaan ja arvostelee kellä on minkälaiset daisarit ja olipas sillä nyt selluliittikintut ja kaikki oon kateellisia sille yhdelle joka on niin hyväkroppanen että jne.... autaisi ensinnäkään yksilön hyvinvointia saati sitten henkilöstön tiimiytymistä. Ihanku sillai olatas yhtä suurta perhettä ihan ilman estoja.
Olen outo, koska saunominen olisi ainoa tyhytyky-riento johon minut saisi osallistumaan. Olisin siinä vahvoilla, koska rakastan saunomista.
Nuorilla jupeilla ei ole mitään myötätuntoa meitä BBW-kokoisia kohtaan joille liikkuminen - siis jo kävely - on äärimmäinen voimainponnistus. Joka työyhteisössä meitä on. Kaikki tilanteeet jossa ei pääse pöydän taakse piiloon ovat hyvinkin traumaattisia.
Hävettää olla se kiviriippa jota muut joutuvat odottamaan. Koko ryhmä hidastaa niin että hitainkin ehtii mukaan. Nuoret ja nätit eivät katsokaan minuun päin mutta se jumppailu ja pomppiminen mäen laella on juuri minulle suunnattu viesti: katso, meille oli niin helppoa että pitää vielä pomppia ettei tule kylmä. Ovat kuin eivät kuulisi puuskutusta. Tämä on minun kokoiselleni ihan maksimisykeharjoitus. Ole siinä sitten kävelyn jälkeen yhteisellä aterialla kun naama on tiilenpunainen, hiki virtaa vieläkin ja hengitys vinkuu. Pöydät täyttyvät toisesta päästä, minun ympärilleni jätetään hienovaraisesti tilaa. Ihmiset moikkaavat iloisesti saliin tullessaan, mutta ruoan saatuaan istuvat tiiviisti pöydän toiseen päähän vilkaisemattakaan minuun. syön yksin myös töissä. Yritän syödä kohtuullisesti, niin että kukaan ei pääse pilkkaamaan valtavaa nälkääni, mutta ei toisaalta ihmettele linnunannosta ja sano että "se syö niin vähän, varmaan himassa vetää kerrospizzoja illalla". Ei, nämä ei todellakaan ole virkistyspäiviä meille kehopositiivisille.