Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Vierailija kirjoitti:

en osallistunut tähän mutta oli minusta aika järkky idea: viime virkkareissa oli joukkueiden väliset olympialais-henkiset skabailut ja yhtenä lajina oli tehdä joukkueen jäsenten vaatteista mahdollisimman pitkä jono. pisin vaatejono voitti ja alastihan sitä aika lailla kaikki oli, kun rintsikoista ja sortseista yms sai toki lisämittaa.

Mikä on "virkkari"? 

Olen tosi huono näiden ihme sananväännösten kanssa..

Kuulun väliportaaseen ja teimme paljon töitä koko vuoden, voitimme monia kilpailuja, ryhmähenki oli käsinkosketeltava.

Iso pomo päätti vie meidät ulkomaille.

Halusi koko ajan pitää asian salassa, ilmoitti ilmoittaa lentokentällä kohteen.

Olin ystävystynyt meidän matkatoimistoyhdyshenkilön kanssa, soitin ja kysyin.

Me oltiin menossa Islantiin.

Reykjavikissa ei ikinä ole kovin paljon pakkasta, mutta silloin oli. Ja siellä oli kylmä, tuulihan on hyvin raaka.

Itse olin kertonut kohteesta kaikille, jokainen oli juonessa mukana, pomo ei tiedä me tiedämme.

Joku oli kysellyt säästä ja onneksi pomo tajusi pari pv aikaisemmin sanoa kylmää on.

Meille oli varattuna mm valassafari, ilma ei ollut kuin morsian.

Rahat riittivät vain lentoihin, kuljetuksiin, safariin ja hotelliin.

Itse olin pakannut mukaan kevyttä syötävää, tarpeeksi. Peruaatteessa olisi pitänyt maksaa itse 3 päivän ruokailut.

Jos en olisi ottanut selvää kohteesta, olisi matkasta tullut liian kallis.

Matka ideana on upea, mutta ajankohta väärä ja salamyhkäisyys olisi ikävää, esim olisi pitänyt ostaa lämmintä vaatetta retkeä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisissa tykypäivissä on tullut käytyä, usein olen kieltäytynytkin. Kerron nyt eräästä eritäin onnistuneesta päivästä. Kutsuttuna olivat iäkkäämmät naiset, noin 35 - 50 -vuotiaita muistaakseni oli useimmat. Kerrottakoon, että aika skeptisesti suhtauduttiin etukäteen tilaisuuteen.

Jotain höpötestejä oli ensin, mutta sitten vetäjäksi tuli seksuaaliterapeutti, ja hän kyllä sai kaikki osallistumaan. Ei suoranaisesti puhuttu seksistä, vaan esimerkiksi miesten ja naisten välisistä eroista, ihan kivikauden ajasta aloitettiin, ja siitä, miksi miehet tekee jotain jotenkin, ja vaimo ei millään ymmärrä miksi.

Jokainen sai esim. muistella, milloin viimeksi moitti tai kehui miestään jostain asiasta ja miten joutavasta asiasta tulee moitittua. Kyllä siinä vähän naurettiin ja itkettiinkin. (silloin vielä sai sanoa, että naisilla ja miehillä on eroa). Jotenkin aika monta asiaa selvisi. Joku sanoikin jälkeenpäin, että se tilaisuus pelasti hänen avioliittonsa. Itsekin ajattelen, että sen seminaarin jälkeen elämäni jonkun verran oikeasti muuttui (ja puolisoni myös :).

Kaikilla naisilla oli aviomies? Eronneena olisin kuolahtanut tonne. Tai jos olisin esim. lesbo. Ja että kaikkien siellä olleiden parisuhdeongelmat oli muka ratkaistavissa tommosella höpöpuheella!

No nimenomaan. Melkein puolet suomalaisista talouksista on yhden hengen talouksia ja kaikki eivät todellakaan elä mies-naisparisuhteissa. Miten ihmeessä työnantajalle voi tulla mieleen järjestää jotain ihme parisuhdekurssia tyhynä? Miten se töihin tai työkykyyn liittyy? Olisin kyllä yksineläjänä ollut aika hämmentynyt tuollaisessa tilaisuudessa.

Ja muutenkin tommonen "miehet on semmosia ja naiset on tommosia" -juttu on niin aikansa elänyttä että huh huh.

Kun on huonot virkistyspäivien vetäjät, niin ei voi saada muuta kuin sekundaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai vaikka "turistiajelu" kaupungissa. Kaikki voi osallistua ja jos ei välitä taiteesta niin aina voi naureskella sille tai vaikka ihastella kauniita tiloja.

*TIRSK*

Moi, TIRSK! Kiva kun löysit taas tähänkin ketjuun *tirsk*. 

Kommenttisi *tirsk* ovat aina niin *tirsk* fiksuja ja tuovat *tirsk* paljon lisäarvoa *TIRSK*

Ei hyvää päivää nää jutut voi olla tosia. En ole vielä ollut yhdessäkään työpaikassa, missä olisi ollut virkistäytymispäiviä, mutta nyt pelottaa tulevaisuuden työpaikkojen puolesta.

Kunnon toksista positiivisuutta. Miksi ketään pitäisi pakottaa työkaverien kosketteluun tai nauramaan ringissä? Ihan kuin ihmisillä ei saisi olla mitään omia rajoja ja kaikkien pitäisi olla yhtä valmiita päätä pahkaa syöksymään kaikkiin mahdollisiin tempauksiin, mitä jonkun hyvinvointikonsultin päähän sattuu tulemaan. Ja kohta tietenkin keksitään, että "toksinen positiivisuus" on niin vanhanaikaista ja väärin, ja keksitään, että nyt pitääkin naurujoogan sijasta kertoa omista murheista ja henkisistä ongelmista työkavereille ringissä. Sama älyttömyys toistuu vain eri kaapuun puettuna.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on aika paljon kaiken maailman tyhyjä, tykyjä ja hykoja mutta silti ilmapiiri on todella myrkyllinen ja nuiva. Monessa muussa maassa (esim. Saksassa) työntekijät itse järkkäävät tekemistä keskenään vapaa-ajalla (vaikka lasilliset töiden jälkeen), jos sen kokevat tarpeelliseksi, ja usein ilmapiiri on paljon parempi. Mitä järkeä näissä yhteisöpäivissä on, jos niillä ei muuteta mitään työhyvinvoinnissa ja suurin anti on muistella pahoja kokemuksia vauvapalstalla?

Suomessa ei työilmapiiri ole "silti" myrkyllinen, että on tyhy-tyky-virkistyspäiviä. Vaan siksi, että minibudjetilla yritetään keksiä kaikille pakollinen "virkistys". Putiikin pomo pakottaa jonkun alaisistaan keksimään jotain "hauskaa". Määräraha noin 20€/osallistuja, sisältäen ruokailut. Jos hommaan pakotettu on joku zumbahömppäharrastaja, kaikille on zumban viidennen vuoden jatkokurssin ohjelmisto 30 minuutissa. Ai, kuinka ihanaa!?! Tai koska osa sakista istuksii päivät pitkät konttorilla, mennään nauttimaan ulkoilmasta marraskuun tihkusateessa tallustaen...

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole ollut valittamista itse virkistyspäivistä, mutta kerran meillä oli joku pakollinen päivä koulutusta ja virkistäytymistä, jossai helvata kuusessa, jonne meni 2 h työpaikalta. Paikassa josta ei kulje 10 km säteeltä yhtään ainutta bussia ja taksi maksaisi maltaita.

Asuin silloin kauempana, tietenkin täysin vastakkaisessa suunnassa. Piti lähteä kotoa aamuviideltä, jotta ehdin kuljetukseen mukaan. Ja takaisin yhteiskuljetus tuli niin myöhään, etten päässyt enää yöksi edes kotiin. Kiva päivä muuten, mutta olisi kiva, jos huomioitaisiin, ettei kaikki asu työpaikan vieressä. (Tässä ei olisi pelastanut edes oma auto: Ajamiseen olisi mennyt 6 tuntia, enkä olisi yöllä jaksanut enää ajaa kotiin kuitenkaan.)

Olisin varmaan kirjoittanut tuosta tuhdin ylityölaskun putiikin maksettavaksi, päivärahojen kera.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tyhy-päivien ohjelma pitää ilmoittaa etukäteen ja sen perusteella kukin voi osallistua jos haluaa. Jos ei kiinnosta vaikka ne nyyttärit ja sieniluento, niin voi jäädä pois. Ja jos se on työaikaa, niin voi tehdä normitöitä sen ajan.

Miksi osan väestä pitäisi tehdä töitä silloin, kun toiset ovat lintsaamassa tyhy-päivässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin työpaikalle tuli uusi pomo, nuorehko mies, joka harrasti trialthonia yms. Tämäpä keksi, että porukan pitää alkaa liikkua. Esimerkiksi juoksulenkeillä käymisestä sai bonuksen vuoden lopussa. Kävely tai sauvakävely tai pyöräily ei kelvannut. Tuon rontin mieleen ei tullut, että iäkkäämmille ei juoksu ole välttämättä enää se oikea laji tai paikat hajoaa. Hauskana tapahtumana järjesti jonkun kuntopäivän, jossa idea ei ollut liikkua mukavasti ja hauskasti ja vaikka valita lajeja vaan piti osallistua Cooperiin, mennä esteradalla yms. Sadisti koko tyyppi.

Inhottava koko ajatus, että pomo palkitsee jostain vapaa-ajalla tehdyistä valinnoista. Tuollaisen ei pitäisi olla minusta edes laillista. Työstä maksetaan palkka ja bonus tulee hyvin suoritetusta työstä, eikä siitä että kävit juoksemassa työajan ulkopuolelta.

MIten ne juoksulenkit sitten todennettiin? Varmaan moni väitti käyneensä vaikkei ollutkaan.

Tuohan on kuin ennen muinoin (perus)koulun liikuntatunneilla. Opettajan nuoruudessaan harrastaman liikuntalajin harrastajat saivat parhaat numerot, vaikkeivät osallistuneet liikuntatunneille. Muille tuli seiskat todistukseen, yrittipä kuinka kovasti tahansa. Joulun jälkeen en viitsinyt enää liikuntatunneille juuri osallistua, joten sama seiskalinja jatkui koulun loppuun asti. Ainut hyvä puoli tuon nuuskahuulen touhussa oli se, että hän laiskana ihmisenä ei viitsinyt viedä poissaoloja kirjoihin.

Ehkä pahin, ei nöyryyttävin oli syksyinen päivä, jolloin matkattiin vanhalla bussilla Helsingistä hienoon kartanohotelliin. Etukäteen ei kerrottu ohjelmasta, paitsi tiedossa liikuntaa ja päivällinen.

Bussi hajosi matkalla, alkoi vesisade. Odoteltiin tien vieressä uutta bussia, joka sitten tulikin ja päästiin kartanoon. Ohjelmana jonkinlainen suunnistus ryhmissä, radiopuhelimella yhteyttä pitäen. Satoi jo kaatamalla, rämmittiin pitkin peltoja ja pusikoita. Meidän ryhmä tuli viimeisenä maaliin kartanolle, mutta tuuleteltiin ns. voittajina  ja saatiin taputuksia. 

Äkkiä kuivia vaatteita vaihtamaan, että ehdittiin ruokailuun. Kaikilla ei ollut edes alusvaateita myöten kuivia mukana....mutta ruoka oli kyllä hyvää ;)

Keilausta oli, ja olin ainoa joka ei jaksanut nostaa koko keilapalloa sormillaan. Ei ollut jostain syystä niitä kevyempiä keilapalloja saatavilla. Oli hauskempaa kuitenkin juoda olutta ja katsoa kun muut pelasivat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut vain hyviä, tiimihenkeä rakentavia, virkistyspäiviä. 

Tosin niistäkin luovuttiin kustannussyistä jo yli kymmenen vuotta sitten. Kiva kuulla että vielä on työpaikkoja joissa virkistyspäiviä pidetään.

Tällainen säästö usein lopulta on yritykselle kalliimpaa, eli hyvä ryhmähenki todennäköisesti nostaa tuottavuutta ja sitä kautta liikevaihtoa enemmän kuin mitä tämmöisiin virkistyspäiviin uppoaa rahaa, lisäksi olen vahvasti siinä uskossa, että tällaiset kulut saa verovähennyksiin.

Toinen yleinen säästökohde on työntekijöiden palkan kituuttaminen niin pienenä kuin on mahdollista, työntekijä joka saa reilua kohtelua ja hyvän palkan työstään on motivoituneempi ja tehokkaam eli taas tuottavampi.

Ei pitäisi aina katsoa suoraan niitä euron kuvia.

Silloin kun firmalla alkoi mennä huonosti (15 vuotta sitten), järjestettiin henkilökunnalle ikimuistoiset koulutuspäivät.

Kouluttaja oli joku positiivisuusvalmentaja, joka yritti leipoa meihin positiivista henkeä. Oli mm. ryhmätyö, jossa jokainen sai keksiä ratkaisukeinoja firman ongelmiin positiivisessa hengessä.

Ainoa, mikä jäi kurssista käteen, oli kuulakärkikynä jossa luki ”ole positiivinen”.

Meidän viikottaisissa tiimeissä sama tunne. Paskan jauhantaa ja hukkaan heitettyä aikaa. Vituttaa jo aamusta kun tietää että tänään on taas se saatanan teatteri iltapäivällä. Ihan helvetillistä!!!

Päiväkodin tyhyt oli tosi noloja, olisi ollut kiva olla ihan vaan aikuisia yhden päivän ajan eikä leikkiä vekaraa. Yritin kuitenkin pitää tsemppihenkeä mutta se oli vaikeaa kun niin moni vaan jurnutti koko ajan kaikesta.

Yhdessä päiväkodissa mentiin baariin illalla ja sain kuulla kaikki ikävät juorut, oli ollut tosi kiva käsitys työyhteisöstä mutta pienessä humalassa sitten kaikki kaunat paljastui, selän takana tietenkin.

Toisessa päiväkodissa aamupäivä käytettiin johonkin pomon kehityshommaan joka olisi hänen kuulunut itse tehdä, sen jälkeen oli ihan poikki ja piti lähteä mustikkametsään rämpimään. Yhteishenkeä kohotti vattuuntuneisuus..

Nuo pakohuonepelit on siinä mielessä vaarallisia, että saatat päästä niissä selville miten yksinkertaisia työntekijäsi oikeasti ovat. Itse hieman ihmettelin, kun yksi työntekijöistäni lähti vaan summamutikassa arvailemaan sitä nelinumeroista lukua jolla lukon sai auki. "Kyllä se voi vahingossa osua oikeaan." No voi tietysti. Muutenkin niissä peleissä tarvitaan jonkin verran kykyjä yhdistellä asioita ja pikkusen jäin miettimään, että nämäkö ihmiset oikeasti meillä hoitavat vastuullisia tehtäviä.

"Monen mielestä tyhy-päivät on turhia. Näille henkilöille tiedoksi että juur sinun työkavereissasi voi olla niitä, jotka ovat sanoneet tai jopa vaatineet työilmapiirin vahvistamista ja yhtenkuuluvuuden lisäämistä"

Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen lähtevät aivan muista asioista kuin virkistyspäivistä kerran vuodessa. Monissa työyhteisössä, joissa on huono ilmapiiri, on sitä paitsi muutenkin vuodesta toiseen säännöllisesti eri yhteyksissä kuunneltu luentoja, leikitty leikkejä ja tehty ryhmätöitä ilman että mikään muuttuu.

Virkistyspäivien sijasta täytyy olla huomio aivan muissa asioissa, jos halutaan toimiva työyhteisö. Pitää olla sopivaa henkilökuntaa, hyvä esimies, huolehtia ettei työ kuormita liikaa tms. Näistä se hyvinvointi lähtee.

Tässä 4 vuoden aikana oiskohan yhden kerran ollut virkistyspäivä, sen jälkeen ei enää ikinä,, syötiin ja käytiin keilaamassa, ihan ok oli

Virkistyspäivä on oikea ongelma. Tässäkin ketjussa yli 700 viestiä ja karuja kertomuksia.