Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Minusta tyhy-päivien ohjelma pitää ilmoittaa etukäteen ja sen perusteella kukin voi osallistua jos haluaa. Jos ei kiinnosta vaikka ne nyyttärit ja sieniluento, niin voi jäädä pois. Ja jos se on työaikaa, niin voi tehdä normitöitä sen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ole moni uskonut, kun olen kertonut, mutta totta joka sana. Meillä oli kehittämispäivä, jossa ensin aamupäivä luotiin kokoustilassa kehittämisideoita ja lähdettiin sitten autoilla 50 km päähän Porvooseen asti Seireeniin syömään. Ruokapaikka oli hyvä, mutta työkavereista osa käyttäytyi niin nolosti, että hävetti katsoa. Yhden työkaverin auto oli parkissa suoraan Seireenin edessä, ikkunoista hyvä näkyvyys. Hänellä oli takakontti täynnä Virosta haettua kaljaa. Niitä juoksi yksi jos toinenkin juomassa siinä parkkiksella aivan suoraan ravintolan edessä! Niin junttia. Minä katselin ikkunasta aikani sitä touhua ja sanoin yhdelle työkaverille, että hei, tässä ravintolassa on A-oikeudet, saat tilattua olutta ihan pöytäänkin, ei tarvitse siinä ravintolan ulko-ovella vetää salassa omista tölkeistä. Työkaveri pahoitti tästä mielensä ja alkoi jankuttaa, luulenko minä, että alkoholi on hänelle ongelma!

Seireenistä siirryttiin Paahtimolle joen viereen ja uskomatonta kyllä: ainakin pari työkaveria latasi auton takakontista takin povitaskut täyteen niitä virolaisia oluita ja marssivat pokkana ravintolaan. Tämä työkaveri, jonka oli se kalja-auto, innostui itse juomaan pari, tai luultavimmin lähemmäs 10, ja lopputulema oli se, että minä jouduin ajamaan Porvoosta hänen autollaan takaisin. Luojan kiitos olin juonut pelkästää lasin punaviiniä ruuan kanssa, koska jos kukaan ei olisi ollut ajokuntoinen, sinne taivasalle olisi yöksi jääty tai maksettu satasia taksista.

Jotenkin parasta että tämä tapahtui Porvoossa :D 

Silläkin voi olla tekemistä asian kanssa, ettei kukaan usko, kun aloitan jutun, että arvaa mitä tapahtui, kun oltiin kehittämispäivällä Porvoossa. Pitäisi varmaan jättää paikkakunta kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta. Oma periaatteeni on se, että kaikkia pitää kokeilla, paitsi panna omaa äitiään. Nykyään suurin osa on kuitenkin niin herkkiä ja uniikkeja lumi-pettereitä, ettei mistään tule mitään. Juuri maantaina tuli tämänkin vuoden ohjelma; ohjelmana on "kehittämistä" (lue: kokoustamista liittyen työpaikan strategiaan, visioon, missioon ja muuhun paskaan) ja sitten on puolilta päivin lounas. Lounaan jälkeen on tunnin tauko, jolloin jokainen voi tehdä mitä huvittaa ja sitten jatkuu tuo sama "kehittäminen". Paikkana tälle on yksi hotelli noin 5 km:n päässä työpaikalta. Kun kehittäminen päättyy klo: 16.00, voi joko lähteä tai jäädä hotellin aulabaariin kaljalle työkavereiden kanssa. Voi miten kehittävää ja mukavaa ohjelmaa. Tämä kaikki johtuu kahdesta mörrimöykystä, jotka ovat lähellä eläkeikää olevia akkoja, joille ei koskaan kelpaa mikään.

Tosi voittaa pussihyppelyt ym muut pelleilyt 100-0. Kasva sinäkin aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En muista, olenko tähän jo vastannut, mutta meillä oli koulutuspäivillä tyhyt keskellä talvea. Vuosi oli 2014 tai 2015. Ensin oli koulutusta klo 8-16, hieno paikka. Olisiko ollut Lehmonkärki nimeltään. Sen jälkeen piti tyhy-ohjelmassa olla luistelua, lumikenkäilyä ja hiihtoa ja oli pyydetty pukeutumaan ”karnevaaliasuun”. Ei päästy luistelemaan, koska jää oli liian ohut/pehmennyt. Ei päästy hiihtämään, koska hiihtoladusta osa oli sohjoinen ja latukone ei ollut ajanut latuja kuntoon kai sen sohjon takia. Eikä päästy myöskään lumikenkäilemään, koska toinen porukka oli ottanut kenkiä niin paljon, ettei meille riittänyt.

Meidän ”tyhy” oli tunnin kävelylenkki siellä jäisillä teillä hämärässä. Siihenhän niitä karnevaaliasuja tarvittiinkin, kun keskellä korpea pikkuteitä pitkin liukasteltiin.

Voi apua. Kiitos päivän nauruista! Oon itse ollut tuolla Lehmonkärjessä firman koulutuspäivillä myös. Se paikka on tosiaan keskellä ei-mitään. Ootte varmasti olleet eksoottinen näky taapertaessanne naamiaispuvuissa metsäteitä pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä vuotena oli taas 0 budjetti, mutta ohjelmaa piti järjestää.

Etukäteen oltiin pyydetty toiveita ja toivottiin mm sienien tunnistusta ja tanssia,

Itse olin toimikunnassa ja ystäväni on Martoilla ohjaajana. Hän tuli pitämään meille sienioppitunnin. Näytettiin vaan kuvia, kertoi missä maastossa on jne.

Siskoni on harrastanut tanssia vuosikymmeniä ja piti meille napatanssikurssin.

Ruokailu toimi nyyttäri-idealla. Minulla oli itselleni soppaa ja leivoin pari pellillistä sämpylöitä. Hyvä, että oli soppa, koska valtaosa ei tuonut mitään.

Päivästä pyydettiin palautetta ja 80% oli negatiivisia. Jotkut vielä kirjoittivat nimensä, vaikka palautteen sai jätettyä anonyymisti. Kukaan näistä ei tehnyt mitään, eivät tuoneet syötävää ja söivät kaksin käsin sämpylöitä .

Pari seuraavaa vuotta katsottiin leffaa ja tehtiin popkorneja ja ostettiin limppaa ja irtokarkkeja.

Valittajia on, mutta osallistujia ei.

Mua ei ainakaan kiinnosta mitkään tyhyt tai tykyt. Valitan aina ihan vaan periaatteesta, pyrkimyksenä että ne joskus lopetetaan kokonaan kun puuhanaiset tympääntyy vastarannankiiskeihin.

Vihaan sieniä ja tanssin vain kännissä. En syö sokerimässyjä enkä juo limpparia.

Silloin kun työpaikka järjestää pakollisen tyhypäivän, siihen kuuluu silloin myös ruoka. En ala semmoisen takia vapaa-ajallani omilla rahoillani kokkaamaan nyyttäreitä.

Esiintyjät tulivat ilmaiseksi, koska minä tunsin heidät ja pyysin palvelusta.

Aiheet oli valittu toiveiden mukaan ja jokainen tiesi mitä tulee tapahtumaan.

Tyky tehtiin työpäivänä plus siitä sai jokainen vapaapäivän.

Mutta kuullaan vain valitusta. Olisi ollut mahdollisuus jäädä poiskin,

Harmittaa, kun tekee paljon töitä, kukaan ei sano kiitos.

Vain näitä olipa tylsää.

Miks näitä tyhypäiviä on sitten pakko järjestää kun kaikkia vaan *ituttaa ne? Ei siinä mikään henki kehity kun puuhanaiset märisee marttyyreina ja muita ei kiinnosta kertakaikkiaan ollenkaan koko touhu. Minä ainakin olen sitoutunut myymään kallista vapaa-aikaani pilkkahintaan työnantajalle 140 tuntia per neljän viikon jakso. Mulla ei ainakaan olis mitään mielenkiintoa tuhlata sitä työaikaa jossain sieniluennolla soppaa ja sämpylää puputtamassa. Ei työhön tulla viihtymään vaan tekemään osoitetut työtehtävät ja kun työpäivä on pulkassa niin lähdetään töistä pois viettämään omaa aikaa. Työssä työpaikalla olen asiallinen ja tulen toimeen kulloistenkin työtovereiden kanssa. Ei siinä sen ihmeempiä tyhyjä tarvita.

Pomo ajatteli viihdyttää itseään. Ehdotti että saunaillassa pelataan semmosta että kehutaan toisemme maasta taivaaseen ja myös haukutaan maan rakoon. Ja päälle vedetään viinaa aivan s......sti.

Muuta hulluutta en tässä kerro kun kyse on tämän otsikon alla työpaikan virkistäytymisestä. Nuo huvit jäi ex pomolta kuitenkin näkemättä ja meiltä muilta kehut ja haukut saamatta.

Tämä oli erään Valtion alaisen organisaation tyhy-päivään liittyvä yksi ohjelmanumero.

Päivä oli kauniissa luontokeskuksessa, jonne meidät roudattiin. Oli muuten ihania pisteitä, missä joogattiin, meditoitiin. Laavussa oli ihanat tarjoilut, mutta sitten tämä metsäretki oli taas semmoinen sessio. Tästä oli jo vuosia, jotta puunhalaaminen ei ollut vielä niin suuri naurun aihe. Mutta eikös tämä hörhö vetäjä jo heti ekassa stopissa käskenyt meitä pysähtymään ja valitsemaan oman puumme, jolle piti sitten jotain hyvää sanoa. Yksi piste oli se, kun piti etsiä itselleen siellä metsässä rauhallinen paikka ja pysähtyä ja vain istua siinä. Aikaa ei tähän sanottu. No minähän istuin omassa paikassani jonkin tovin, kunnes tajusin, että varmaan pitäisi edetä. Tajusin, että helvetti kaikki etenee jonnekin päin. Hiki hatussa ja sydän sykyttäen löysin edenneen porukan jostain sieltä metsästä. Että semmoinen metsäretki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka näin vanhasetänä itseluottamus on korjaantunut nuoruuden traumoista, on tullut kiusallisen tietoiseksi siitä että naisille, ja etenkin nuorille naisille on jonkinlainen myrkkylimaa erittävä inhokki ja he ottaisivat iholleen mielummin melanoman kuin vanhasedän niljakkat käpälät.

Kiitos nauruista!

T. Se työpaikan täti-ihminen, joka hyvin tiedostaa olevansa pahin rangaistus nuorille kollegoille tyky-pareja muodostettaessa

Mun ainoa toive olisi, että jos ei ole rahaa järjestää mitään, jätetään mielummin järjestämättä. En halua enää viettää tyhyä koulun jumppasalin kylmällä lattialla jotain askartelupajaa työkavereille vetäen (omat liimapuikot ja kartongit mukaan!). En myöskään halua välttämättä pienipalkkaisena huipentaa tällaista tyhy-päivääni ravintolalounaaseen, joka pitää maksaa itse. Piristäisi enemmän, jos pomo vaikka kiittäisi hyvin tehdystä työstä.

Lapset, varokaa päätymästä julkiselle sektorille töihin!

Vierailija kirjoitti:

Meillä sai valita lähteäkö lenkille vai joogaan -no valitsin joogan koska ajattelin että olisi mielenkiintoista kokeilla sitä ja että olisi ihana vain rauhoittua ja huoltaa kehoa. Tykypäivillä on mukana aivan tuntemattomiakin ihmisiä muista yksiköistä, ei pelkästään omia työkavereita.

Todellisuudessa vain aloitettiin kevyellä venyttelyllä, mutta loppuaika kuluikin kaikenlaisten pariharjoitusten merkeissä, meidän piti mm. hieroa ja sivellä toisiamme sekä venytellä toistemme raajoja (keskityin vain pidättämään pierua).

Karseinta oli se kun meidän täytyi hieroa ja venyttää toistemme koko päivän työkengissä muhineita jalkoja! En todellakaan olisi halunnut hieroa enkä olla hierottavana enkä muutenkaan yhtään tykkää kosketella tai olla niin lähellä ketään tuiki tuntemattomia. Kyllä hävetti, kun omatkin jalat haisi varmaan ihan hirveälle.

Olisi pitänyt lähteä sinne lenkille.

Joogaperinteeseen muuten kuuluu puhdistautuminen nimenomaan ennen harjoitusta että taisi ohjaajalta unohtua jotain tai jäänyt ohjaajakurssilla joku osa käsittelemättä. :D Jos olet vielä palstalla niin olen pahoillani. :,D

Aikanaan olin Nokian kännykkätehtaalla töissä ja erään kerran menimme bussilla jonnekin keskelle metsää ja siellä meillä oli erähenkinen touhupäivä yhdessä joukkueina. Itselläni oli silloin n. 20 kg ylipainoa ja olin todella nuori ja häpesin painoani. Eräs tehtävä meillä oli, että iso lauta oli asetettu kiven päälle ja meidän kaikkien joukkueessa olevien piti mennä laudalle seisomaan ja saada se tasapainoon. Kaikki muut olivat laihoja tai normaalipainoisia ja olihan se noloa, kun tietysti kauhea pohdiskelu mihin kohtaa lautaa mut laitetaan.

Voin kertoa, että se oli silloin aivan perse kokemus.

Pöllörillinen ja puolikalju naispuoleinen käkkäräpää "johtaja-erityisasiantuntija" piti osastoaan Muumilaaksona (no itseasiassa hän näytti aika paljon Hattivatilta). Yhden tyhy-kehittämispäivän teemana oli, että jokaisen piti katsoa itselleen netistä löytyvällä ohjelmalla oma muumihahmo, josta sitten piti selittää jotain kaikille, että miten se toimii tässä "Meidän Muumilaaksossa".

Yhtenä "virkistysiltapäivänä" meidät raahattiin toisen "johtajan" toimesta hirveässä helteessä yleiseen puistoon suoraan polttavan auringon alle. Tarjolla oli vain kaupasta löytyneitä halvimpia mahdollisia keksejä, sekä halvinta mahdollista kivennäisvettä. Ohjelmana oli se, että paikan ylin johtaja tenttasi meiltä työntekijöiltä toimipaikan arvoja, ja sen jälkeen vielä selitti niiden merkityksiä meille.

No, näissä molemmissa kyllä työntekijöiden yhteishenki parani, kun sitten haukuttiin ja naurettiin näitä "johtajien" älyttömyyksiä vielä pitkään jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Liikuntapäivänä kovakuntoisin porukka teki 10K:n juoksulenkin. Saunaan mentiin asianmukaisesti kahdessa vuorossa, mutta sitä ennen joku keksi ohjelmanumeroksi sen, että hierotaan hetken aikaa juoksuparin hikisiä jalkateriä.

Söpöä!

Meidän olemattomat. Loppu jo ennen koronaa. Se vasta nöyryyttävää onkin.

Varmaan se tyhy-päivä, josta en tiennyt mitään. Kiva kuulla jälkikäteen kyselyä etäisemmältä työkaverilta, että miksi en osallistunut. Osallistunut mihin?

Olin ensimmäistä vuotta siinä työpaikassa töissä, työt pääasiassa muualla kuin toimistossa. Esimies ei mulle asiasta puhua pukahtanut, kuten ei myöskään ne työkaverit, joiden kanssa olin eniten tekemisissä. Himpun verran sinä päivänä ihmettelin, että missä kaikki ovat, kun oli niin hiljaista. Selvisihän se seuraavalla viikolla, että jonnekin ne bussilla oli menneet tyhy-päivää viettämään. En enää muista minne.

Ei oikein tuntunut siltä, että ihan vaan vahingossa mulle ei kukaan muistanut kertoa mitään, varsinkin kun etukäteen oli pitänyt ilmoittaa osallistuuko vai ei. Varmaan joku oli ilmoittanut mun puolesta, että en ole tulossa.

Sama juttu kävi reilu vuosi myöhemmin eräässä toisessa tapauksessa (ei tyhy). Jälkikäteen kuulin että en kuulemma ollut millään päässyt osallistumaan tilaisuuteen, josta en ollut kuullutkaan. Taas sama etäisempi työkaveri tuli jälkikäteenkään kysymään mitä niin kiireellistä mulla oli ollut, että en päässyt paikalle. "Eikö oikeesti ollut pystytty järjestämään töitä niin että sinäkin olisin voinut osallistua". Johon luonnollisesti itse ihmettelin että mikä ihmeen tilaisuus, ei mulla mitään kiireellistä ollut. Olisin voinut tulla paikalle vaikka saman tien, jos joku olisi kertonut. Silti erikseen oli kuulemma mainittu "Maija ei millään nyt pääse tänne, sillä on niin paljon kiirettä". Eipä vissiin juu ehdi, kun ei sille edes kerrota.

En ole enää samassa paikassa töissä.

Vierailija kirjoitti:

Pohdintaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kuntopiiri, ja sitten vuoden päästä uusi kuntopiiri ja tarkistettiin kenen tulos on parantunut ja kenen laskenut! :D

Ja nämä tietysti viikonloppuna eikä saanut jäädä pois ellei ollut vähintään hautajaisia sinä päivänä.

Nää fitnesshihhuloinnit on kyllä ihan kauheita! Miksei koskaan ole galleriakierrosta, näyttelyä ymv. kultturellia? Tai kasvihuonekierrosta? Ihminenhän joutuu ihan tutkitusti psykoosiin, jos hänet eristetään tarpeeksi pitkäksi aikaa luonnosta (ei siis edes kuvia tai ääniä tyylin linnun viserrys, postikortti auringonkukasta). Jos ollaan terveydestä huolissaan tykyissä niin miksei koskaan tehdä mitään mielenterveydelle hyödyllistä? :D Pitääkö se kroppa vaan pitää kunnossa, että jaksaa tehdä firmalle tulosta?

No meillä on ollut käyntiä lintutornissa, kasvitieteellisessä puutarhassa ja kävelyä kansallispuistossa. Itse tykkäsin noista, mutta ihmisille jotka ei tykkää luonnosta, nuo oli ehkä ikäviä. Nuo päivät ideoinut pomo keksi myös, että kesäisin pidetään viikkopalaverit työpaikan vieressä olevassa puistossa sään salliessa. Olihan se kiva päästä ulos. Mutta varmaan ei kaikista. Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa.

"Joillekin esim. se nurmelle levitetylle viltille istuminen ja sieltä ylös nousu näytti olevan hankalaa."

Noin minäkin aliarvioin itseäni fyysisesti heikompikuntoisia ihmisiä aiemmin. Oli helppoa puistella heille salaa päätään silmiä pyöritellen ja naureskellen, kun itse oli elämänsä kunnossa.

Sitten minuun iskikin muutama kunnon kremppa ja yhtäkkiä olin itse fyysisesti huonokuntoinen, aivan kuten he.

Ulkoilmassa oleilu hyvässä säässä on varmasti sinällään erittäin tervetullutta vaihtelua toimistossa työskenteleville, mutta eikö toimistolle voisi hankkia kokoontaitettavia retkituoleja tuollaisia tilaisuuksia varten? Ne voisi kuljettaa vetokärry(i)ssä edestakaisin.

Tottakai viltiltä, maan tasalta, nouseminen on paljon haasteellisempaa ja jopa kivuliaampaa krempoista kärsiville kuin ns. kivuttomille. Eikä ne krempat aliarvioimisella mihinkään häviä.

Voisiko esimieheltänne kysyä mahdollisuutta hankkia niitä retkituoleja ja vetokärry(j)ä, vai onko se jo ajatuksena täysin naurettava ja mahdoton? Jos tarkoitus on, että kaikki toimistonne työntekijät nauttisivat aidosti tilaisuudesta päästä ulkoilmaan, niin kai se koskee myös toimistonne hiljaa kärsiviäkin?

Siis onko tää ihan tosissaan kirjoitettu? Millainen ihminen ei pääse maahan istumaan ja siitä ylös? Pitäisikö sitä painoa vähän pudottaa ennen kuin tilanne pääsee noin pahaksi? Ja näille tankkereille pitäisi sitten erikseen ostaa v*ttu tuoleja kun ei onnistu liike joka on ollut osa ihmisen arkielämää satoja tuhansia vuosia?

Minulla on esim. synnynnäinen lonkkavika, jonka vuoksi minun on hankala mennä maahan istumaan ja päästä sieltä ylös. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä painon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisvaltaisella työpaikalla, jossa yritetään teetättää kaikenlaisia akkahommeleita, kuten Zumbaa jne.

Jos miesvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla sorretaan naisia, niin ainakaan nämä sorretut eivät näytä oppineen mitään niin, että kun heillä on enemmistö tai  valta, niin ottaisivat millään tavalla huomioon vähemmistöä.....

Eräällä firman tyky (tai joku vastaava) päivällä meille oli jumppaa vetämässä Hunksista jokunen komea poika. Niitä olikin kiva katsella näin miehenä.

Ah-hah! Meillä oli suuren miesvaltaisen työpaikan tyky-päivän iltaohjelmassa ruokailun jälkeen mielenkiintoinen ohjelmanumero. Firmassa on noin 250 miestä ja 20 naista töissä ja tosiaan ruokailun jälkeen meille esiintyi napatanssija- nainen. Kyseessä oli kyllä jonkin sortin strippiesitys firman tiloissa ja koko 270-päinen henkilökunta seurasi esitystä. Naisesiintyjä tanssi itämaisen musiikin tahdissa ja tiputteli vaatteita yksi kerrallaan. Lopulta tuolla tanssijalla oli enää päällään stringit ja nän*ien peitteenä pienet heiluvat tupsut!

250 miestä istui siis olut tuopit kädessä naamat punaisena ja me lähes kaikki naiset tyky-tiimiä lukuunottamatat oltiin suut ammollaan auki että mitä ihmettä ?!?!? Tyky- tiimi, joka oli tilannut tuon esiintyjän, koostui naisista.

Tuohan on jännä kokemus.

Eräs henkilö päätti kellon kääntyessä aamuyön puolella tilata lehti-ilmoituksen perusteella paikalla dildo-shown. Kaksi naista tuli paikalla, mutta onneksi yksi tolkun ihminen ohjasi naiset pois ja antoi heille hieman rahaa vaivan palkaksi. 90-luvulla tällä tavalla.

Räntäsateessa pihalla hypeltiin jotain helvetin ryhmäleikkejä pari tuntia, kaikki jäässä. Saatiin lämmin buffetlounas sen jälkeen onneksi edes.

Työpaikka kustansi kaikki Helsingistä Jyväskylään 2-hengen hotellimajoitukseen virkistysmatkalle.

Sattumalta jouduin työtoverini kanssa samaan huoneeseen, lisäksi olimme sopineet yhdessä, että avaimet viedään aina hotellin respaan, josta ne saa tarvittaessa. Väsytti halusin nukkumaan, respasta ei löytynyt avaimia, joten toinen oli jo mennyt huoneeseen. Ovea ei aukaistu, vaikka koputin useampaan otteeseen. Jouduin viettämään aikaa tuntitolkulla istuen jollakin käytävän sohvalla, odottaen oven aukeamista. Vihdoin pääsin sisään respan auttaessa, avasi oven. Eikös vain, nainen oli raahannut huoneeseen herravieraan (jolla oli muuten ihan oma huone). Olivat hypänneet yhteiseen sänkyyn nauttimaan toisistaan.

Meno- ja tulomatka kuunnellen, kun muut  lauloivat kuorossa Suomi-iskelmää. Voi hyvät hyssykät. Ykskään laulu ei kiinnostanut, en ole koskaan pitänyt näistä renkutuksista. " Rikoo on riskillä ruma"-tyyppisiä.

Ikimuistoinen reissu.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sinänsä muuten ollut nöyryyttävää, mutta itselleni kyllä. Olimme jossain hevonperän laskettelupaikassa virkistyspäivillä. Huoneisiin jakauduttaessa erään kollegan olisi pitänyt tulla minun kämppiksekseni, mutta hän ilmoitti kaikkien kuullen, ettei halua ja meni kolmanneksi yhteen huoneeseen. En tiedä miksi, olin aina ollut hänelle ihan ystävällinen.

Myöhemmin illalla oli pieni tauko ja olin sitten siellä huoneessani sen ajan. Meidän piti kokoontua ruokailemaan klo 18, mutta joku olikin aikaistanut sitä ja se alkoi jo 17.30. Huono vain, ettei minulle kukaan kertonut asiaa. Menin mielestäni etuajassa 17.45 jolloin muut olivat jo aloittaneet eikä kukaan ilmeisesti ollut edes huomannut, että en ollut mukana. Joudun istumaan ylimääräiselle paikalle pöydän päätyyn ja jotkut ruuat olivat jo loppuneet. Silloin tuntui kyllä todella kurjalta.

En ole onneksi enää tuossa työpaikassa.

Tuo oli jo pahimman luokan kyykytystä! Onneks pääsit sieltä pois! Hali sulle!