Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Voi teitä. Mä olen toistaiseksi osallistunut vaan kivoihin tykypäiviin. Ei niihin yleensä ketään pakoteta, joten jos ei haluta lähteä niin jää sitten vaan konttorille tekeen töitä.

Itse ottaisin mieluiten pakopelejä tykypäiviin.

Nöyryyttävin tyhy-reissu oli Kuntamarkkinoille. Oli päätetty, että tänä vuonna ei pidetäkään esimiesten kesken tyhy-päivää, vaan varataan Kuntamarkkinoilta pöytä ja mennään esittelemään meidän palveluita. Illalla käytäisiin tyhy-henkisesti yhdessä syömässä.

Ensinnäkin meille oli jaettu messuvuorot. Meitä piti olla kerralla 3 hlöä. Meidän messupaikalla kellarissa haisi viemäri. Minä olin tietysti heti aamun ekassa vuorossa, jolloin löyhkä oli ihan kauhea, kun ei oltu tuuletettu. Toiseksi minun kaksi messupöydän pitoon tulevaa kollegaani olivat myöhästyneet junasta ja ilmoittivat tulevansa 2 tuntia myöhässä. Minä olin siis 2 tuntia yksin järjestämässä pöytää ja jumissa, kun ei vessaan edes päässyt ja oli hätä. Viemärin haju etoi.

Kun lähdin messuilta noin klo 15 kohti majapaikkaa, joku ehti varastaa siitä kuntamarkkinoiden eteisestä minun kassini. Se oli valvomatta ehkä 3-4 minuuttia, kun hain takin. Onneksi ei ollut käsilaukku kuitenkaan, eikä mitään arvokasta sisältöä, mutta kassissa oli mm. hammasharja, yöpuku, puhelimen laturi, illallismekko. Epäilen opiskelijaporukkaa, jotka parveilivat vähän aiemmin eteisessä ja olivat kai hakemassa messuilta pelkästään ilmaisia kyniä ja karkkeja. Vietin iltapäivän etsien Helsingistä mm. puhelimen laturia, jota oli muuten yllättävän vaikea löytää ja samalla tulin ostaneeni Stockmannilta elämäni kalleimman mustan mekon, kun alkoi olla kiire illalliselle.

Illallinen oli ihan hyvä, mutta jotenkin se nauratti, että oli oltu kaikki tuntikausia syömättä ja sitten mennään illalliselle ja odotetaan pöytään pitsoja (kuulemma kuuluisia) aivan älyttömän kauan. Tarjoilijat seisoivat joka pöydän vieressä esittelemässä viinitietämystään ja suosittelemassa juomia suorastaan naurettavan pitkään. Tuli mieleen, että saako ne niistä juomista jotain provikkaa vai mitä varten ne yrittää niin vimmatusti myydä.

Yövyin kollegan kanssa samassa huoneessa Arthurissa, ja oli muuten ahdas huone. Sängyt oli erillään, mutta hyvä kun niiden välistä mahtui kulkemaan. Vähän kuin laivan hytti. Todennäköisesti oli otettu jotkut budjettihuoneet.

Siis MIKSI näitä oikein järjestetään?!

Mulla ei ole ollut valittamista itse virkistyspäivistä, mutta kerran meillä oli joku pakollinen päivä koulutusta ja virkistäytymistä, jossai helvata kuusessa, jonne meni 2 h työpaikalta. Paikassa josta ei kulje 10 km säteeltä yhtään ainutta bussia ja taksi maksaisi maltaita.

Asuin silloin kauempana, tietenkin täysin vastakkaisessa suunnassa. Piti lähteä kotoa aamuviideltä, jotta ehdin kuljetukseen mukaan. Ja takaisin yhteiskuljetus tuli niin myöhään, etten päässyt enää yöksi edes kotiin. Kiva päivä muuten, mutta olisi kiva, jos huomioitaisiin, ettei kaikki asu työpaikan vieressä. (Tässä ei olisi pelastanut edes oma auto: Ajamiseen olisi mennyt 6 tuntia, enkä olisi yöllä jaksanut enää ajaa kotiin kuitenkaan.)

Ei nöyryyttävä kokemus mut nolo. Meillä sai töissä jokainen valita käyttääkö työkykyrahansa 50€ liikuntaan eli Smartumiin vai lahjoittaako hyväntekeväisyyteen. Meille oli kutsuttu kyseiseltä hyväntekeväisyyssäätiöltä joku iso pomo ottamaan lahjoitusta vastaan ja kakkukahvitkin oli pöydässä. Palvelupäällikkö piti puheen ja lahjoitti 600€. Myötähäpeän määrä oli rajaton. Ollaan nimittäin lähes 500 hengen yritys...

Esimiehenä nämä TYHY-päivät ovat ihan tuskaa järjestää. Ne ovat pakollisia järjestää, kukaan ei kuitenkaan halua niitä järjestää ja kun TYHY-päivä on pidetty niin alkaa valitus siitä, kuinka kaikki oli niin huonosti järjestetty. Esimies parka kun yrittää kaiken muun työn ohella sitten miettiä muutaman (pakotetun) työntekijän kanssa, että mitähän tänä vuonna keksittäisiin. Pitää huomioida, että tiimiin kuuluu ylipainoisia, liikkumattomia henkilöitä niin ei voi heitä laittaa kiipeämään minnekään koska loppuu kunto tai ylipäätään kävelemään minnekään koska loppuu kunto ja tulee vaan vaivoja. Eli pitäisi olla sellaista "liikunnallista osiota" jossa ei voi liikkua mihinkään. Varaa minkä tahansa ravintolan niin aina on jollekin vege/keliakia/gluteeniton/whateverdietille ongelmia. Paras oli salaattibaari, jossa työntekijä etukäteen oli vielä varmistanut kokin kanssa että varmasti oli ties mitä allergiatonta ruokaa. Minä pyörittelin silmiäni kun kokki kaivetaan vielä kolostaan selittämään, että salaatti on salaattia ja rouva ottaa baarista mitä ottaa, mieluiten vaikka väkevää niin esimies saa hengähtää hetken. Vaikka esimiehenä olen lopettanut TYHY-päivän mahd. heti kun vaan mahdollista kellonajan ja aikataulun puitteissa (ja häviän paikalta perävalot vilkkuen) niin silti yksikin saa aina sellaisen marinan aikaiseksi, että loppuuko tämä nyt tähän jne. Tyypillistä vaan käydä siellä museossa ihastelemassa jotain, kävelemässä jossain lyhyesti. Mitään leikkejä meillä ei ole koskaan. 

Henkisen koutsin pitämä päivä, jossa lopuks piti käydä kaikkien työkavereiden luona ja sanoa heistä jotain hyvää. Kehuin yhtä liikunnanohjaajaa ammattitaidostaan ja tää kehui mua siitä, että tuun toimeen tiimin miesten kanssa.. :D nojoo, kyseinen ihminen ei muutenkaan oo kovin pidetty työyhteisössä.

Mukana oli ihan kivaakin tekemistä, mutta se, mikä kouluttaja se nyt olikaan, joka sinne oli kutsuttu....kouhkasi jostakin sillasta vai mikä se nyt oli josta kaikki niihin koulutuksiin osallistuneet kuulemma olivat olleet aivan innoissaan ja siitä jälkeenpäinkin monesti puhuneet, että muistatteko sen. Kyseessä oli siis se, että tehtiin ryhmässä paperiarkeista joku kökkerö jonka ali yksi ryhmän jäsenistä konttasi. Siinä se, tätä toki edelsi turhanpäiväinen vaahtoaminen siitä miten saisimme työmme tuloksen paremmaksi. Aikuisten ihmisten älyn aliarviontia, ja tästä pelleilystä oli työnantaja todennäköisesti maksanut pitkän pennin.

Vierailija kirjoitti:

Nöyryyttävin tyhy-reissu oli Kuntamarkkinoille. Oli päätetty, että tänä vuonna ei pidetäkään esimiesten kesken tyhy-päivää, vaan varataan Kuntamarkkinoilta pöytä ja mennään esittelemään meidän palveluita. Illalla käytäisiin tyhy-henkisesti yhdessä syömässä.

Ensinnäkin meille oli jaettu messuvuorot. Meitä piti olla kerralla 3 hlöä. Meidän messupaikalla kellarissa haisi viemäri. Minä olin tietysti heti aamun ekassa vuorossa, jolloin löyhkä oli ihan kauhea, kun ei oltu tuuletettu. Toiseksi minun kaksi messupöydän pitoon tulevaa kollegaani olivat myöhästyneet junasta ja ilmoittivat tulevansa 2 tuntia myöhässä. Minä olin siis 2 tuntia yksin järjestämässä pöytää ja jumissa, kun ei vessaan edes päässyt ja oli hätä. Viemärin haju etoi.

Kun lähdin messuilta noin klo 15 kohti majapaikkaa, joku ehti varastaa siitä kuntamarkkinoiden eteisestä minun kassini. Se oli valvomatta ehkä 3-4 minuuttia, kun hain takin. Onneksi ei ollut käsilaukku kuitenkaan, eikä mitään arvokasta sisältöä, mutta kassissa oli mm. hammasharja, yöpuku, puhelimen laturi, illallismekko. Epäilen opiskelijaporukkaa, jotka parveilivat vähän aiemmin eteisessä ja olivat kai hakemassa messuilta pelkästään ilmaisia kyniä ja karkkeja. Vietin iltapäivän etsien Helsingistä mm. puhelimen laturia, jota oli muuten yllättävän vaikea löytää ja samalla tulin ostaneeni Stockmannilta elämäni kalleimman mustan mekon, kun alkoi olla kiire illalliselle.

Illallinen oli ihan hyvä, mutta jotenkin se nauratti, että oli oltu kaikki tuntikausia syömättä ja sitten mennään illalliselle ja odotetaan pöytään pitsoja (kuulemma kuuluisia) aivan älyttömän kauan. Tarjoilijat seisoivat joka pöydän vieressä esittelemässä viinitietämystään ja suosittelemassa juomia suorastaan naurettavan pitkään. Tuli mieleen, että saako ne niistä juomista jotain provikkaa vai mitä varten ne yrittää niin vimmatusti myydä.

Yövyin kollegan kanssa samassa huoneessa Arthurissa, ja oli muuten ahdas huone. Sängyt oli erillään, mutta hyvä kun niiden välistä mahtui kulkemaan. Vähän kuin laivan hytti. Todennäköisesti oli otettu jotkut budjettihuoneet.

Tuohon ravintolaan vastaan, että ne juomat on sitä helppoa rahaa. Olin töissä opiskeluaikoina Stadissa kahdessa laaturavintolassa. Molemmissa perehdytettiin, että myykää juomia, niissä on hyvät katteet. Jos asiakas pyytää olutta, esittelette ensin käsityöläisoluet eikä mitään hanaolutta. Toisessa paikassa meidän käskettiin tarjota viinilistat ja alkaa kertoa, millaisia loistavia viinejä meillä on. Puhe piti aloittaa ennen kuin asiakas ehtii sanoa: ”Vettä, kiitos”. Meillä oli myös vedelle opetettu kikka. Jos joku pyysi vettä, piti kysyä, kelpaako Pellegrino vai otatteko mieluummin hiilihapottoman Evianin. Tuon Pellegrinon katteet on moninkertaiset. Aika harva asiakas tämän kysymyksen jälkeen enää pyysi hanavettä, vaikka sitä olisi saanut ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Siis MIKSI näitä oikein järjestetään?!

On virkistävää kun saa taas rauhassa tehdä töitään. Tietäen että nöyryyttävämpääkin voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Siis MIKSI näitä oikein järjestetään?!

On virkistävää kun saa taas rauhassa tehdä töitään. Tietäen että nöyryyttävämpääkin voisi olla.

Työpaikalla oli useampi liikuntakärpäsen puraisema. Järjestivät sitten sellaisen virkistyspäivän, jossa kilpailtiin yleisurheilussa tiimeittäin urheilukentällä, esim. 1500 m juoksu lajina. Ei ollut kyllä kovin mukava kokemus meille, jotka eivät ole niin liikkuneet. Pakko oli keksiä jotain tekosyitä kipeästä jalasta tai muusta vaivasta, jotta pääsi julkinöyryytyksestä. Kaikkihan tietenkin myös nuo tekosyyt tekosyiksi tajusi. Liikunnallisia aktiviteetteja voi järjestää niinkin, että kaikille löytyy jotain. Enkä tajua miksi pitää jotain kilpailua siihen lisätä vielä enemmän paineita tuomaan.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikalla oli useampi liikuntakärpäsen puraisema. Järjestivät sitten sellaisen virkistyspäivän, jossa kilpailtiin yleisurheilussa tiimeittäin urheilukentällä, esim. 1500 m juoksu lajina. Ei ollut kyllä kovin mukava kokemus meille, jotka eivät ole niin liikkuneet. Pakko oli keksiä jotain tekosyitä kipeästä jalasta tai muusta vaivasta, jotta pääsi julkinöyryytyksestä. Kaikkihan tietenkin myös nuo tekosyyt tekosyiksi tajusi. Liikunnallisia aktiviteetteja voi järjestää niinkin, että kaikille löytyy jotain. Enkä tajua miksi pitää jotain kilpailua siihen lisätä vielä enemmän paineita tuomaan.

Yleensähän on urheilullisia ja kilpailullisia lajeja - ammuntaa jossa intin käyneet miehet erottuvat naisista ja sivareista, maastopyöräilyä ja soutuanurheilukansalle - ja sitten joku runo ja ranta- tyyppinen kaatoluokka jossa ĺyllerretään 100 metriä rantaan kja kuullaan netistä tuttuja voimaannuttavia klisheitä. Siihen ryhmään jäävät ylipainoiset täti-ihmiset. Joskus on vaikea valita näistät ryhmistä.

Jouduin esittämään vessapaperirullatelinettä jossakin sketsissä. Kaikkia muita nauratti, minua ei, koska olin uusi työpaikalla enkä vielä juuri tuntenut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut nöyryyttävää ohjelmaa koskaan. Heittäydyn aina mukaan ja kokeilen uutta.

Minäkin olen heittäytyjä, mutta heittäydyn silloin ja sinne mihin itse haluan, en toisten pakottamana. Pidän muiden käskystä kaiken tekeviä vähän simppeleinä.

En ole ikinä osallistunut. Jälkeenpäin olen katsonut kuvia yrityksen IG-sivuilta. Pussihyppelyä, köydenvetoa yms. virkistyspäivä kliseitä. Ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli erään Valtion alaisen organisaation tyhy-päivään liittyvä yksi ohjelmanumero.

Päivä oli kauniissa luontokeskuksessa, jonne meidät roudattiin. Oli muuten ihania pisteitä, missä joogattiin, meditoitiin. Laavussa oli ihanat tarjoilut, mutta sitten tämä metsäretki oli taas semmoinen sessio. Tästä oli jo vuosia, jotta puunhalaaminen ei ollut vielä niin suuri naurun aihe. Mutta eikös tämä hörhö vetäjä jo heti ekassa stopissa käskenyt meitä pysähtymään ja valitsemaan oman puumme, jolle piti sitten jotain hyvää sanoa. Yksi piste oli se, kun piti etsiä itselleen siellä metsässä rauhallinen paikka ja pysähtyä ja vain istua siinä. Aikaa ei tähän sanottu. No minähän istuin omassa paikassani jonkin tovin, kunnes tajusin, että varmaan pitäisi edetä. Tajusin, että helvetti kaikki etenee jonnekin päin. Hiki hatussa ja sydän sykyttäen löysin edenneen porukan jostain sieltä metsästä. Että semmoinen metsäretki.

Tän tyyppisissä jutuissa, vaikka luonnossa kivaa olisikin, on yksi perustavaa laatua oleva vika. Se että otetaan porukka(tässä tapauksessa työporukka) sille joku ohjaaja(johtaja) ja sitten porukka tekee mitä johtaja pyytää(eli käskee), tuossa lainaamassani esim. puhumaan puille. Minä en yksinkertaisesti suostu tämäntyyppiseen touhuiluun. Tuntuu aina kuin siinä olisi menossa joku kokeilu, että mitä kaikkea porukka tekee kun johtaja käskee. TAI pidetään porukkaa lapsen tasolla olevana lammaslaumana jota oikein nöyryytetään.

Voin halailla puita, rallatella järven jäällä isojen poikien lauluja, tai pukeutua möröksi silloin kun MINÄ ITSE päätän niin. En kuitenkaan koskaan siksi että joku toinen käskee. 

En tee töitäkään mistään käskystä, vaan molemminpuolisesti sovitun sopimuksessa määritellyn ajan ja tavan ja palkan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei sinänsä muuten ollut nöyryyttävää, mutta itselleni kyllä. Olimme jossain hevonperän laskettelupaikassa virkistyspäivillä. Huoneisiin jakauduttaessa erään kollegan olisi pitänyt tulla minun kämppiksekseni, mutta hän ilmoitti kaikkien kuullen, ettei halua ja meni kolmanneksi yhteen huoneeseen. En tiedä miksi, olin aina ollut hänelle ihan ystävällinen.

Myöhemmin illalla oli pieni tauko ja olin sitten siellä huoneessani sen ajan. Meidän piti kokoontua ruokailemaan klo 18, mutta joku olikin aikaistanut sitä ja se alkoi jo 17.30. Huono vain, ettei minulle kukaan kertonut asiaa. Menin mielestäni etuajassa 17.45 jolloin muut olivat jo aloittaneet eikä kukaan ilmeisesti ollut edes huomannut, että en ollut mukana. Joudun istumaan ylimääräiselle paikalle pöydän päätyyn ja jotkut ruuat olivat jo loppuneet. Silloin tuntui kyllä todella kurjalta.

En ole onneksi enää tuossa työpaikassa.

Taitaa olla intin jälkeen nopein ruokailuun järjestyminen ja syöminen nähty jos vartissa homma on ohi....

Vierailija kirjoitti:

Lukuisia tyhy-päiviä järjestäneenä niiden ydinongelma on tämä. ihmiset eivät halua tyhy-päivää taieivät tiedä mik sen tarkoitus on. TArkoitus on vahvistaa työyhteisöä esim. luomalla yhteisiä kokemuksia. Noh. Kun kysyy mitä haluaisitte tehdä tyhy-päivänä, vastaukset ovat yleensä A. vapaa päivä. Heh heh. ei vahvista työyhteisöä joten ei auta yhtään. B. Syödä ja juoda. Jos ihmiset syövät ja juovat parin parhaan työkaverinsa kanssa se ei kyllä edelleenkään paranna työyhteisön ilmapiiriä. C. Ei mitään tyhmiä liikunta tai luento tai leikki tai jne. juttuja. Eli vastataan mitä ei haluta tehdä vaikka kysymys kuuluu mitä haluat tehdä.

Monen mielestä tyhy-päivät on turhia. Näille henkilöille tiedoksi että juur sinun työkavereissasi voi olla niitä, jotka ovat sanoneet tai jopa vaatineet työilmapiirin vahvistamista ja yhtenkuuluvuuden lisäämistä. Tyhy-päivässä tämä todentuu, kun huomaa että osa jengistä on niin poteroissaa, ettei heistä saa rentoja ja hauskoja työkavereita. He haluavat vain pitää asenteensa ja saada liksaa tekemättä mitään. Työkavereitä he yleensä katsovat alaspäin. 

Keksi siinä sitten piirileikki joka on parannuskeino asenteeseen.

Sinäpä et voikaan määrätä toisten ihmisten asenteita, tyylejä ja tapoja, vaan ne ovat jokaisen itse määriteltävissä. Eikös olekin harmittavaa? ;) Työssä tehdään töitä, jotka on työsopimuksessa määritelty. 

Sup-lautailua työpaikan virkistyspäivässä. Lautojen painoraja 70 kg. Että silleen...