Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus tyhypäivä jossain liikuntakeskuksessa, jossa oli mm. toisten hierontaa. Me ihan oikeasti hierottiin toisiamme mm. niin, että kun musiikki loppui, piti hieroa sitä, jonka kohdalle osui. Sitten vielä parin kanssa tehtiin niin, että maattiin mahallamme ja pari veti sua jaloista sekä hieroi vielä sitten lopuksi selkää. Olin ainoa nainen meidän tyhypäivänä ja voin kertoa, että ahdisti ja tuntui inhottavalta, kun vanhat sedät kävi hieromassa. Hyi saakeli.

Voin kertoa että tilanne on monelle vanhalle sedälle yhtö kiusallinen.

Vaikka näin vanhasetänä itseluottamus on korjaantunut nuoruuden traumoista, on tullut kiusallisen tietoiseksi siitä että naisille, ja etenkin nuorille naisille on jonkinlainen myrkkylimaa erittävä inhokki ja he ottaisivat iholleen mielummin melanoman kuin vanhasedän niljakkat käpälät.

Olin kerran rouvan kanssa jossain parisuhde-mikäliessä, jossa yllättäen piti välillä vaihtaa paria. No, tietenkin siellä oli lukuisia nuoria pariskuntia, naispareja ja yksin tulleita naisia meidän keski-ikäisten lisäksi. Mitään ikärasismia en kokenut, mutta silloinkin huonoa omaatuntoa siitä että olen olemassa nuorten neitien kiusaksi.

Kirjoitat yhtä hassusti kuin setämiesntyötoveri puhuu. Voin kertoa että ihailen sitä salaa. On enemmän kuin 2 krt mun ikäinen eikö minkään näköinen, mutta tosi kiva ja fiksu. Olen joskus nähnyt unia siitä, märkiä. En pahastuisi sen hieronnasta. Tosin monet ikätoverinsa ON aika niljakkaita...

Virkistäytymispäivät ovat kuin ala-asteen liikuntatunteja. Yhtä hauskoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut vastaan, mutta lähellä oli kerran. Onneksi sillä naurujoogakouluttajalla oli kalenteri niin täysi, ettei päässyt tulemaan. Jos olisi tullut, niin olisin jäänyt kotiin. Tuo ja kaikki muutkin ns. hauskat seuraleikit ovat myrkkyä introvertille, joka ei kertakaikkiaan voi osallistua tuollaisiin itsensä nolaamisleikkeihin. Riehuvat ekstrovertitihan eivät tätä ymmärrä lankaan. Itsensä ja samalla toistenkin nolaaminenhan on vain hauskaa. Sen sijaan kaikenlainen vapaavalintainen liikunta kuten hiihto, sauvakävely, lumikenkäily jne. ovat ihan mukavia.

Minä olen ekstrovertti enkä siitäkään huolimatta tykännyt naurujoogasta.

Ja mknä olen ambivertti, enkä todellakaan halua hohotella työkavereideni läsnä ollessa kuin joku vähä-älyinen.

Työpaikkani on aina tarjonnut ihan asiallista ohjelmaa. Ihmiset osaavat ilmoittaa selkeästi, että ei nyt s**tana tällaista pas kaa, jos joku pälli menee ehdottamaan jotain hirveää pilipalia.

Meillä päivät ovat olleet sellaisia, että kuunnellaan joku pakollinen esitelmä (liittyy firman tai tiimin kehitykseen), sitten syödään firman piikkiin ja tehdään ehkä jotakin etukäteen sovittua aktiviteettia kuten mennään pakohuoneeseen tai ampumaradalle. Näistä voi aina kieltäytyä. Lopuksi mennään ryyppäämään jos huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus tyhypäivä jossain liikuntakeskuksessa, jossa oli mm. toisten hierontaa. Me ihan oikeasti hierottiin toisiamme mm. niin, että kun musiikki loppui, piti hieroa sitä, jonka kohdalle osui. Sitten vielä parin kanssa tehtiin niin, että maattiin mahallamme ja pari veti sua jaloista sekä hieroi vielä sitten lopuksi selkää. Olin ainoa nainen meidän tyhypäivänä ja voin kertoa, että ahdisti ja tuntui inhottavalta, kun vanhat sedät kävi hieromassa. Hyi saakeli.

Voin kertoa että tilanne on monelle vanhalle sedälle yhtö kiusallinen.

Vaikka näin vanhasetänä itseluottamus on korjaantunut nuoruuden traumoista, on tullut kiusallisen tietoiseksi siitä että naisille, ja etenkin nuorille naisille on jonkinlainen myrkkylimaa erittävä inhokki ja he ottaisivat iholleen mielummin melanoman kuin vanhasedän niljakkat käpälät.

Olin kerran rouvan kanssa jossain parisuhde-mikäliessä, jossa yllättäen piti välillä vaihtaa paria. No, tietenkin siellä oli lukuisia nuoria pariskuntia, naispareja ja yksin tulleita naisia meidän keski-ikäisten lisäksi. Mitään ikärasismia en kokenut, mutta silloinkin huonoa omaatuntoa siitä että olen olemassa nuorten neitien kiusaksi.

ihan samanlaista on meillä vanhemmilla naisilla. hyi yök, vanhat akat meitä nuoria hieroo tms

Tämä ei ole minun tyhypäivä. Mutta toisella osastolla oli sellainen voimakasluonteinen touhutäti töissä. Hän halusi koskenlaskua ehdottomasti kumiveneillä. Ryhmässä oli työkaveri, joka pelkäsi vettä, koska oli meinannut lapsena hukkua.

Ei muuta, kuin pakolla mukaan. Järjestäjä kiljui ja polki jalkaa, että kaikkien on pakko osallistua, kun hän haluaa kokea tällaisen elämyksen, kun ei ole koskaan ennen käynyt.

Niin tämä hiljainen ja kiltti ihminen osallistui koskenlaskuun ja jäikin sitten saikulle, koska oli saanut paniikkikohtauksen kesken laskun ja meinannut hukkua.

Tästä järjestäjästä tuli sittemmin esimies ja meno on jatkunut edelleen samana. Jos ei henkilökunta tottele, huutaa pää punaisena ja polkee jalkaa. Voitte uskoa, että kyseisellä osastolla on henkilöstöpula, kun kukaan ei halua sinne töihin.

Vierailija kirjoitti:

Visseli kirjoitti:

En saanut kutsua koko virkistyspäivään, koska en ole vakituinen. Tunnen kuitenkin kuuluvani työyhteisöön ja olen siinä vuosia jo ollutkin. Ei sillä, ymmärrän syyn mut jotenkin vähän hassua kuitenki.

Näin oli minunkin entisessä työpaikassani. Sijaisia ei kutsuttu. Kuitenkin kaikki äitiyslomalaiset ja hoitovapaalaiset soiteltiin mukaan. Ei kauheasti haitannut, mutta kertoi paljon työpaikan hengestä.

Siis... mitä. Meidän pomo on aivan päinvastainen: kaikille kahden viikon tettiläisillekin ulotetaan tyky- ja pikkujoulukutsut yms., jos siis sattuvat olemaan niihin aikoihin meillä töissä/harjoittelussa. Samoin jok'ikistä muistetaan työ-/harjoittelusuhteen päätyttyä jollakin pienellä ja hyödyllisellä tai syötävällä lahjalla.

Sen sijaan minä olen nyt äitiyslomalla eikä pikkujoulukutsut tms. koske minua - enkä edes oletakaan niin! Enkä täältä ihanasta vauvakuplasta edes oikein osaisi poistua minnekään.

Suurimmassa osassa näistä tapauksista mikään tykyily ei ole ollut mitään henkilöstön hallintaa vaan hankaliston hellintää :/

Vierailija kirjoitti:

Olen opettaja ja tuli mieleen, kuinka monien mielestä koulussa pitäisi aina oman luokan kanssa viettää aikaa ryhmäytyen ja leikkien. Tai vaatimukset siitä, että koulussa pitäisi puida luokan kesken julkisuudessa olleita kamalia tapauksia tai - vielä pahempaa - jonkun oppilaan elämän traumoja kuten läheisen kuolemaa. Siinä sitten on joku matematiikan maisteri oikein elementissään.

Varsinkaan lapsia ja teinejä ei pitäisi altistaa näille leikeille, joissa on nöyryyttävä elementti tai joita voi käyttää kiusaamiseen. Myöskään vaikeita asioita ei voi käsitellä koko luokan kesken.

Itse kun olen pakon edessä joutunut näitä leikkipäiviä pitämään, olen valinnut tehtävät sen mukaan, ettei kukaan joutuisi esiintymään nololla tavalla tai ettei kukaan joudu kehumaan kiusaajaansa tai toisinpäin tms. Muistan aina myös, että minä en voi tietää luokan ihmissuhteista enkä kenenkään oppilaan psyykestä oikeasti juuri mitään.

Toivottavasti joku näitä sessioita järjestävä ihminen lukee tämän ketjun ja ottaa opikseen. Ihmiset ovat oikeasti paljon herkempiä ja haavoittuvaisempia kuin luulisi.

Ihana, älykäs ja fiksu ope olet

Seikkailupäivä ulkoilmassa. Suunnistusta, kiipeilyä ja kaikenlaisia muita aktiviteetteja, joihin olisi ollut hyvä pukeutua säänmukaisesti. Kenellekään ei oltu kerrottu että kyseessä on ulkoilmatapahtuma vaikka pari työntekijää oli pukukoodia kysellytkin. Koko porukka tuli paikalle illanviettoon sopivissa rennoissa kesävaatteissa, ballerinatossuissa yms, jotka olivat metsässä rämpimisen jälkeen sitten aika vaihtelevassa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli oman ryhmän virkistyspäivä ja siinä oli ohjelmana ratsastaa hevosilla kauas ja syödä siellä metsässä/rannalla ruokaa jne. ja virkistyä siinä. Järjestäjä ryhmästämme halusi pitää tuon koko ohjelman salaisuutena ja kyseli koko ajan, että olenhan tulossa ja hihitteli aina. En ymmärtänyt miksi, mutta hän oli kyllä kiusannut minua töissä lähes koko siellä olo aikani. Tuli virkistyspäivän aika ja mentiin tuonne paikan päälle ja minä en sinne enää päässytkään, vaan kaikki muuta pääsivät ratsaille ja herkkulounaalle. Järjestäjä varmasti tiesi, että hevosille oli painoraja ja en olisi sinne lähtenyt, jos olisin ohjelman tiennyt. Näin läski jäi siis pois yhteisestä vietosta ja jotkut nauroi paskaisia päälle. 

Sitä en ymmärrä miksi seuraavalla virkistyskerralla hän valitsi virkistyspaikaksi ampumiskerholle lähtemisen ampumaan. Aika rohkea oli tuossa vedossaan, mutta minä en sinne uskaltanut mennä, koska pelkäsin tekeväni jotain peruuttamatonta. 

Myötähäpeä.

Raivo ja paha mieli kirjoittajan puolesta.. miksi tuollaisia ilkiöitä on työpaikoilla?

Liikuntapäivänä kovakuntoisin porukka teki 10K:n juoksulenkin. Saunaan mentiin asianmukaisesti kahdessa vuorossa, mutta sitä ennen joku keksi ohjelmanumeroksi sen, että hierotaan hetken aikaa juoksuparin hikisiä jalkateriä.

Vierailija kirjoitti:

Traumat jäi kirjoitti:

Meillä oli Hawaiji-teemaiset tykybileet. Arvatkaapa vain, oliko kiva heilua pikku pikku bikineissä ja kaislahamosessa suorittamassa kookosviestiä sen IT:n tuhdihkon palmupaitaisen sedän kanssa?

Nevö again!!!

Mikä pakko oli pukea pikkubikinit ja kaislahamonen, kyllä kai hawaiji-teemaan muitakin vaihtoehtoja löytyy 😅

Oon käynyt Hawajilla.

Näin kaislahameen vain esiintymisissä.

Tiedoksi Hawaji kuuluu Amerikkaan. Siellä valtaosa on amerikkalaisia. Eli ylipainoisia. Ei bikineitä.

Meillä oli tyhyt 4 vuotta poissa työnantajan yksipuolisella päätöksellä. Osa väestä tekee vuorotyötä ja siksi perusteltiin, että kun kaikki ei saisi mahdollisuutta osallistua, niin ei järjestetä. Meillä on kuitenkin yhteistoimintalaki, mikä velvoittaa isoa työnantajaa toimimaan yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa mm. työhyvinvointiin liittyvissä asioissa. Painostuksen alla työnantaja antoi lopulta työyhteisöjen käyttöön 12,5 euroa per työntekijä ja työaikaa 2 tuntia. Mitä sillä saa? Olin mukana järjestämässä meidän työyhteisölle työhyvinvointi-iltapäivää, jossa tuli miettiä 3 keinoa työhyvinvoinnin lisäämiseksi yhteisössä (oli annettu tehtävä). Siis 2 tuntia oli aikaa! Varattiin yksi saunatila ja ostettiin sinne juustonaksuja, glögiä ja joulutorttuja. Siihen meni koko raha. Surkein tyhy ikinä. Periaatteessa saunominen on ok, mutta 2 tunnissa oli kiire, kun niiden tavoitteidenkin miettimiseen meni melkein tunti.

Luulin laittaneeni tänne omani mutta en sitä enää löydä: ainoa kerta kun olen ollut iloinen saatuani vatsataudin, oli kun pääsin sen takia osallistumasta työpaikan suunnittelupäivään. Sitä varten olisi ajettu bussilla yli 3 tuntia toiseen kaupunkiin, ja illaksi takaisin. ohjelmassa kalvosulkeisia ja väkinäistä yhdessä ideointia, ei mitään vapaata ohjelmaa ja etenkään ei mitään ryypiskelyä! Saan pitkillä bussimatkoilla matkapahoinvointia, joten kotona saatoin sentään voida pahoin kaikessa rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä vuotena oli taas 0 budjetti, mutta ohjelmaa piti järjestää.

Etukäteen oltiin pyydetty toiveita ja toivottiin mm sienien tunnistusta ja tanssia,

Itse olin toimikunnassa ja ystäväni on Martoilla ohjaajana. Hän tuli pitämään meille sienioppitunnin. Näytettiin vaan kuvia, kertoi missä maastossa on jne.

Siskoni on harrastanut tanssia vuosikymmeniä ja piti meille napatanssikurssin.

Ruokailu toimi nyyttäri-idealla. Minulla oli itselleni soppaa ja leivoin pari pellillistä sämpylöitä. Hyvä, että oli soppa, koska valtaosa ei tuonut mitään.

Päivästä pyydettiin palautetta ja 80% oli negatiivisia. Jotkut vielä kirjoittivat nimensä, vaikka palautteen sai jätettyä anonyymisti. Kukaan näistä ei tehnyt mitään, eivät tuoneet syötävää ja söivät kaksin käsin sämpylöitä .

Pari seuraavaa vuotta katsottiin leffaa ja tehtiin popkorneja ja ostettiin limppaa ja irtokarkkeja.

Valittajia on, mutta osallistujia ei.

Mua ei ainakaan kiinnosta mitkään tyhyt tai tykyt. Valitan aina ihan vaan periaatteesta, pyrkimyksenä että ne joskus lopetetaan kokonaan kun puuhanaiset tympääntyy vastarannankiiskeihin.

Vihaan sieniä ja tanssin vain kännissä. En syö sokerimässyjä enkä juo limpparia.

Silloin kun työpaikka järjestää pakollisen tyhypäivän, siihen kuuluu silloin myös ruoka. En ala semmoisen takia vapaa-ajallani omilla rahoillani kokkaamaan nyyttäreitä.

Esiintyjät tulivat ilmaiseksi, koska minä tunsin heidät ja pyysin palvelusta.

Aiheet oli valittu toiveiden mukaan ja jokainen tiesi mitä tulee tapahtumaan.

Tyky tehtiin työpäivänä plus siitä sai jokainen vapaapäivän.

Mutta kuullaan vain valitusta. Olisi ollut mahdollisuus jäädä poiskin,

Harmittaa, kun tekee paljon töitä, kukaan ei sano kiitos.

Vain näitä olipa tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jopataas. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.

Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.

Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D

Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.

Kyllä, työssäni joudun useasti menemään mukavuusalueen ulkopuolelle (ja elämässä muutenkin), mutta miksi ihmeessä tämä tapahtuma on nimetty "virkistyspäiväksi" jos sielläkin täytyy suoriutua? Nykypäivänä työelämä on oikeasti melko vaativaa ja raskasta, mielestäni virkistyspäivä saisi olla vastapainona rentouttava ja rauhallinen tapahtuma. Ilman sitä jatkuvaa suorittamista.

"rentouttava ja rauhallinen". Täällähän on torpattu kaikki joogat ja hieronnat aika yksimielisesti? Ei taida tuollaista virkistyspäivää olla olemassakaan joka kelpaisi teille tosikoille ja täyttäisi teidän kaikki pikkutarkat toiveet

Ai sä tykkäät että se hikinen lihava äijä jonka henki haisee,kun hän "hieroo" sua,se on rentouttavaa,tai se keski-ikäinen lihava konttorirouva puristelee sun hartioita ja läähättää sun niskaan kuvitellen ties mitä,se on siis sun mielestä rentouttavaa!

No hierominen on yleensä. rentouttavaa. Lihavuus ei haittaa, koska olen itsekin lihava. Sun kannattaisi ehkä vähän miettiä, miksi inhoat lihavia ihmisiä noin kovasti. Jokainen joutuu kuitenkin olemaan lihavien ihmisten kanssa tekemisissä arjessa, koska meitä on niin paljon. Koeta kestää.

On eri asia joutua olemaan normaalisti tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät erityisemmin viehtätä, kuin että he tunkevat iholle yllättäen.

"Tunkevat iholle"? Jos on pakko hieroa toisten hartioita niin minkäs teet? Pitäisikö sanoa pomolle että kieltäydyn tästä, kun toiset saattavat häiriintyä kun olen lihava?

Pientä liioittelun makua on nyt tässäkin kommentissa.

Tahallista väärinymmärrystä? Nimen omaan siksi nuo ihme yllätyshieronnat virkistyspäivillä EI ole kivoja, koska tuollainen pakkohieronta ei ole kivaa. Pomolle pitäisi sanoa, että ei mitään hierontoja yhtään kenellekään.

Mitä väärinymmärrystä tässä oli, kun nimenomaan inhottiin sitä että lihava työkaveri "tunkee iholle" hieromaan?

Jäin vaan lihavana miettimään, mitä minun pitäisi tehdä että välttäisi tuollaisen tilanteen. Jos kieltäytyy hieromasta, niin saattaa saada tylsän tyypin leiman otsaansa. Pahimmassa tapauksessa pomo saattaa pakottaa hieromaan. Eikä lihavatkaan pidä aina työkavereitaan niin kauhean viehättävänä, esim. mulla on työkavereita jotka haisevat hielle/liian vahvasti hajuvedelle, eikä ole mitään kiinnostusta tulla iholle.

No minä olen eri, joka tuon sanoi mutta mielestäni se lihavuus ei ollut varsinaisesti jutun pointti, vaan se ettei halua hierontaa keneltäkään epämiellyttävältä henkilöltä. Minulle tuollainen ihan kenen tahansa työkaverin kesken olisi epämiellyttävää, koska en halua olla työkavereiden kanssa hierontaväleissä. Vaikka en edes pidä ketään mitenkään vastenmielisenä.

Minä en pidä koskettamisesta enkä siitä, että minuun kosketaan. Puoliso on poikkeus, koska häneen on rakkauteen perustuva tunneside ja hän tietää, että minun kanssa ei voi kihnuttaa ja kiehnätä koko ajan. En käy hierojalla, vaikka tarvetta olisi, koska en pidä siitä. Harrastan tatuointeja ja luottotatuoijani on ainoa ns. ulkopuolinen, jonka kosketusta siedän.

Joku hierontahetki työkaverin kanssa olisi aivan järkyttävä painajainen, ihan sama, vaikka työkaveri olisi miten kiva, ihana, komea/kaunis tai mukava tahansa.

Itse tykkään sellasesta rennosta meiningistä ja mukavasta yhdessä olosta ja unohdetaan työt edes yhdeksi illaksi ja yhdessä työpaikassa kun ravintolapäällikkö vaihtui, niin myös hieman virkistyjäispäivien meininki vaihtui.

Kerran oltiin koko päivä jossain viini-ja olutkoulutuksessa/tastingsissa, joka tuntui lähinnä pitkältä ja puuduttavalta työpäivältä eikä ollut yhtään virkistävää, mutta toki ei tarvinnut viinejä sylkeä pois. Tää viini- ja olutkoulutus oli yhdessä ravintolassa ja jäätiin vielä sinne samaan ravintolaan sitten syömään ja sen jälkeen virkistyjäiset oli siinä. Kaikilla oli tosi jäykkä tunnelma eikä ollut kauheen kivaa. 

Toisessa paikassa oltiin odotettu virkkareita innolla koko sesonki ja sit ne viimein tuli ja  nämä virkkarit oli sitten grillibileet meidän oman ravintolan terassilla, ja luultiin, että kun noin neljällä meistä oli silloin työvuoro, että suljettaisiin aiemmin tai jotain, niin ei. Kaks kokkia ja me kaks tarjoilijaa painettiin töitä ja katottiin kun muut grillaili ja söi ja ryyppäs ja piti hauskaa. Otti päähän niin paljon, et ei mitään rajaa. Saatiin mennä sit välissä kun oli hiljasempi hetki niin pikasesti nappaamaan jotain jääkylmää ruokaa ja mulle kasvissyöjänä tais olla perunaa ja yks maissi. Kokkeja myös otti aivoon, kun olivat olleet mukana valmistamassa ruokia esim. jotain hyviä lihoja, ja sitten saivatkin syödä pikaisesti kylmää ruokaa. Sitkun oltiin sulkemassa ja ois voinut ehkä vähän jäädä viettää aikaa niin ei enää oikeen voinut, kun seuraavana päivänä tietysti mulla avausvuoro. Vitutti kyllä muutenkin niin kovin, että ei ollut ihan fiilikset katossa muutenkaan. Sit siellä virkistyjäisissä oli vielä pari jotain omistajan tyttären ystäviä, ketä ei koskaan ennen oltu edes nähty niin juomassa ilmasia viinoja ja joraamassa pöydillä, otti vielä enemmän päähän, kun itse koko kesän painanut niska limassa duunia ja piti kattoo tollasta touhua sit vielä. Olis nyt voinut vähän paremmin mun mielestä noi virkkarit hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhtenä vuotena oli taas 0 budjetti, mutta ohjelmaa piti järjestää.

Etukäteen oltiin pyydetty toiveita ja toivottiin mm sienien tunnistusta ja tanssia,

Itse olin toimikunnassa ja ystäväni on Martoilla ohjaajana. Hän tuli pitämään meille sienioppitunnin. Näytettiin vaan kuvia, kertoi missä maastossa on jne.

Siskoni on harrastanut tanssia vuosikymmeniä ja piti meille napatanssikurssin.

Ruokailu toimi nyyttäri-idealla. Minulla oli itselleni soppaa ja leivoin pari pellillistä sämpylöitä. Hyvä, että oli soppa, koska valtaosa ei tuonut mitään.

Päivästä pyydettiin palautetta ja 80% oli negatiivisia. Jotkut vielä kirjoittivat nimensä, vaikka palautteen sai jätettyä anonyymisti. Kukaan näistä ei tehnyt mitään, eivät tuoneet syötävää ja söivät kaksin käsin sämpylöitä .

Pari seuraavaa vuotta katsottiin leffaa ja tehtiin popkorneja ja ostettiin limppaa ja irtokarkkeja.

Valittajia on, mutta osallistujia ei.

Mua ei ainakaan kiinnosta mitkään tyhyt tai tykyt. Valitan aina ihan vaan periaatteesta, pyrkimyksenä että ne joskus lopetetaan kokonaan kun puuhanaiset tympääntyy vastarannankiiskeihin.

Vihaan sieniä ja tanssin vain kännissä. En syö sokerimässyjä enkä juo limpparia.

Silloin kun työpaikka järjestää pakollisen tyhypäivän, siihen kuuluu silloin myös ruoka. En ala semmoisen takia vapaa-ajallani omilla rahoillani kokkaamaan nyyttäreitä.

Esiintyjät tulivat ilmaiseksi, koska minä tunsin heidät ja pyysin palvelusta.

Aiheet oli valittu toiveiden mukaan ja jokainen tiesi mitä tulee tapahtumaan.

Tyky tehtiin työpäivänä plus siitä sai jokainen vapaapäivän.

Mutta kuullaan vain valitusta. Olisi ollut mahdollisuus jäädä poiskin,

Harmittaa, kun tekee paljon töitä, kukaan ei sano kiitos.

Vain näitä olipa tylsää.

Kuules nyt täti. Se nyt on fakta että sienen tunnistukset yms on TYLSÄÄ eikä aikuisia ihmisiä 99% tuommoset kiinnosta!

Tätä ei ole moni uskonut, kun olen kertonut, mutta totta joka sana. Meillä oli kehittämispäivä, jossa ensin aamupäivä luotiin kokoustilassa kehittämisideoita ja lähdettiin sitten autoilla 50 km päähän Porvooseen asti Seireeniin syömään. Ruokapaikka oli hyvä, mutta työkavereista osa käyttäytyi niin nolosti, että hävetti katsoa. Yhden työkaverin auto oli parkissa suoraan Seireenin edessä, ikkunoista hyvä näkyvyys. Hänellä oli takakontti täynnä Virosta haettua kaljaa. Niitä juoksi yksi jos toinenkin juomassa siinä parkkiksella aivan suoraan ravintolan edessä! Niin junttia. Minä katselin ikkunasta aikani sitä touhua ja sanoin yhdelle työkaverille, että hei, tässä ravintolassa on A-oikeudet, saat tilattua olutta ihan pöytäänkin, ei tarvitse siinä ravintolan ulko-ovella vetää salassa omista tölkeistä. Työkaveri pahoitti tästä mielensä ja alkoi jankuttaa, luulenko minä, että alkoholi on hänelle ongelma!

Seireenistä siirryttiin Paahtimolle joen viereen ja uskomatonta kyllä: ainakin pari työkaveria latasi auton takakontista takin povitaskut täyteen niitä virolaisia oluita ja marssivat pokkana ravintolaan. Tämä työkaveri, jonka oli se kalja-auto, innostui itse juomaan pari, tai luultavimmin lähemmäs 10, ja lopputulema oli se, että minä jouduin ajamaan Porvoosta hänen autollaan takaisin. Luojan kiitos olin juonut pelkästää lasin punaviiniä ruuan kanssa, koska jos kukaan ei olisi ollut ajokuntoinen, sinne taivasalle olisi yöksi jääty tai maksettu satasia taksista.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ei ole moni uskonut, kun olen kertonut, mutta totta joka sana. Meillä oli kehittämispäivä, jossa ensin aamupäivä luotiin kokoustilassa kehittämisideoita ja lähdettiin sitten autoilla 50 km päähän Porvooseen asti Seireeniin syömään. Ruokapaikka oli hyvä, mutta työkavereista osa käyttäytyi niin nolosti, että hävetti katsoa. Yhden työkaverin auto oli parkissa suoraan Seireenin edessä, ikkunoista hyvä näkyvyys. Hänellä oli takakontti täynnä Virosta haettua kaljaa. Niitä juoksi yksi jos toinenkin juomassa siinä parkkiksella aivan suoraan ravintolan edessä! Niin junttia. Minä katselin ikkunasta aikani sitä touhua ja sanoin yhdelle työkaverille, että hei, tässä ravintolassa on A-oikeudet, saat tilattua olutta ihan pöytäänkin, ei tarvitse siinä ravintolan ulko-ovella vetää salassa omista tölkeistä. Työkaveri pahoitti tästä mielensä ja alkoi jankuttaa, luulenko minä, että alkoholi on hänelle ongelma!

Seireenistä siirryttiin Paahtimolle joen viereen ja uskomatonta kyllä: ainakin pari työkaveria latasi auton takakontista takin povitaskut täyteen niitä virolaisia oluita ja marssivat pokkana ravintolaan. Tämä työkaveri, jonka oli se kalja-auto, innostui itse juomaan pari, tai luultavimmin lähemmäs 10, ja lopputulema oli se, että minä jouduin ajamaan Porvoosta hänen autollaan takaisin. Luojan kiitos olin juonut pelkästää lasin punaviiniä ruuan kanssa, koska jos kukaan ei olisi ollut ajokuntoinen, sinne taivasalle olisi yöksi jääty tai maksettu satasia taksista.

Jotenkin parasta että tämä tapahtui Porvoossa :D