Lue keskustelun säännöt.
Stalkkerin sielunmaisema
13.02.2020 |
Muuan stalkkeri kertoi, että hän vihaa sitä että stalkkaa jotain ihmistä.
Hän vihaa sitä että stalkkaa ja hän vihaa stalkkaamaansa ihmistä. Tuhoisa kierre.
Mahtaa tyypillä olla korkea verenpaine. Ennen pitkää tuo ei ole hyväksi terveydelle. Ei käy kateeksi, synkkää on stalkkaajan elämä.
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikista todella niin että jokainen stalkkeri on agressiivinen?
Minö olen entinen ja nykyinen stalkkaaja. Agressiivisia ajatuksia ei ole ja yleensä en halua että kohde tuntee minut. Yleensä koen jonkinlaista ihailua kohteeseen tai asetan vähintään hänet itseni yläpuolelle. Teininä saatoin jopa tietoisesti hakeutua kohteen tavalliselle lenkkireitille, työpaikan lähelle lenkille yms. Ei mitään kiikarointia asuntoon muttta tietoista hakeutumista mahdolliseen näköetäisyyteen. Kohteet ovat 90% samaa sukupuolta enkä tunne heitä kohtaan mitään seksuaalista enkä vihaa. En osaa todellakaan sanoa miksi ja lopettaisin jos voisin. Tämä on noloa, aikaavievää ja todella ahdistavaa minulle.
Tähän mennessä: teininä sisko luokkakaveri -halusin olla kuin hän, poikaystävän kaverin tyttöystävä joka ei ottanut minuun kontaktia ja tämä kaveri taas kohteli minua kurjasti, nykyisen puolison eksä (jännää kyllä vain toinen, toinen ei kiinnosta) ja tämän nykyinen kumppari, ihastukseni ihastus ja nainen jonka kanssa puolisoni petti minua.
Täälä puhutaan persoonallisuushäiriöistä mutta tämä mikä minulla on on pakkooireisuutta. Täyttyy kaikki tunnusmerkit. Aika kun pakko laantuu toivon että se loppuisi siihen mutta aina tulee joku uusi henkilö. Muita pakko-oireisen häiriön juttuja ei ole, kohdistuu vain tähän. No, toki vähän tarkistelen valoja ja sähkölaitteita.
Yrittäkää ymmärtää että tämä on sairaus jossa sairastaja tietää olevansa viallinen.. omatunto siis on.
Vaikeaa on kyllä ymmärtää millainen on sinun ns omatunto kun vaan menet sinne perään stalkkailemaan. Omatunto kun sanoo selvästi ettei niin tehdä. Jos sinulla on omatunto niin sen pitäisi viedä sinut hakemaan apua.
Kaikilla keillä ei ole sama addiktio on vaikea ymmärtää toisen sellaista.
Minusta on hyvä että näistä puhutaan. Varsinkin ne jotka tuota tekevät.
Jos jätetään moraalisaarnat nyt pois tästä ketjusta ja pysytään aiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsi joka kehtoa keinuttaa- leffa kuvaa vampyyri stalkkeria joka riistää elämiä muilta.
eri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikista todella niin että jokainen stalkkeri on agressiivinen?
Minö olen entinen ja nykyinen stalkkaaja. Agressiivisia ajatuksia ei ole ja yleensä en halua että kohde tuntee minut. Yleensä koen jonkinlaista ihailua kohteeseen tai asetan vähintään hänet itseni yläpuolelle. Teininä saatoin jopa tietoisesti hakeutua kohteen tavalliselle lenkkireitille, työpaikan lähelle lenkille yms. Ei mitään kiikarointia asuntoon muttta tietoista hakeutumista mahdolliseen näköetäisyyteen. Kohteet ovat 90% samaa sukupuolta enkä tunne heitä kohtaan mitään seksuaalista enkä vihaa. En osaa todellakaan sanoa miksi ja lopettaisin jos voisin. Tämä on noloa, aikaavievää ja todella ahdistavaa minulle.
Tähän mennessä: teininä sisko luokkakaveri -halusin olla kuin hän, poikaystävän kaverin tyttöystävä joka ei ottanut minuun kontaktia ja tämä kaveri taas kohteli minua kurjasti, nykyisen puolison eksä (jännää kyllä vain toinen, toinen ei kiinnosta) ja tämän nykyinen kumppari, ihastukseni ihastus ja nainen jonka kanssa puolisoni petti minua.
Täälä puhutaan persoonallisuushäiriöistä mutta tämä mikä minulla on on pakkooireisuutta. Täyttyy kaikki tunnusmerkit. Aika kun pakko laantuu toivon että se loppuisi siihen mutta aina tulee joku uusi henkilö. Muita pakko-oireisen häiriön juttuja ei ole, kohdistuu vain tähän. No, toki vähän tarkistelen valoja ja sähkölaitteita.
Yrittäkää ymmärtää että tämä on sairaus jossa sairastaja tietää olevansa viallinen.. omatunto siis on.
Vaikeaa on kyllä ymmärtää millainen on sinun ns omatunto kun vaan menet sinne perään stalkkailemaan. Omatunto kun sanoo selvästi ettei niin tehdä. Jos sinulla on omatunto niin sen pitäisi viedä sinut hakemaan apua.
Kaikilla keillä ei ole sama addiktio on vaikea ymmärtää toisen sellaista.
Minusta on hyvä että näistä puhutaan. Varsinkin ne jotka tuota tekevät.
Jos jätetään moraalisaarnat nyt pois tästä ketjusta ja pysytään aiheessa.
Moraalikehitys kuuluu ihmiselle ja siinä ollaan eri vaiheissa myös ja asia on hyvä realisoida sairaille myös sellaisena että tajuavat ettei moraali ole kehittynyttä jos tekee toiselle väärin. Mutta aina löytyy hoitokiiltosilmissa sairaita paapojia jotka tekevät potilailleen enemmän lisää sairautta kuin auttavat.
Liika ymmärtäminen ja moraalista vapauttaminen sairastuttavat lisää ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
eri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikista todella niin että jokainen stalkkeri on agressiivinen?
Minö olen entinen ja nykyinen stalkkaaja. Agressiivisia ajatuksia ei ole ja yleensä en halua että kohde tuntee minut. Yleensä koen jonkinlaista ihailua kohteeseen tai asetan vähintään hänet itseni yläpuolelle. Teininä saatoin jopa tietoisesti hakeutua kohteen tavalliselle lenkkireitille, työpaikan lähelle lenkille yms. Ei mitään kiikarointia asuntoon muttta tietoista hakeutumista mahdolliseen näköetäisyyteen. Kohteet ovat 90% samaa sukupuolta enkä tunne heitä kohtaan mitään seksuaalista enkä vihaa. En osaa todellakaan sanoa miksi ja lopettaisin jos voisin. Tämä on noloa, aikaavievää ja todella ahdistavaa minulle.
Tähän mennessä: teininä sisko luokkakaveri -halusin olla kuin hän, poikaystävän kaverin tyttöystävä joka ei ottanut minuun kontaktia ja tämä kaveri taas kohteli minua kurjasti, nykyisen puolison eksä (jännää kyllä vain toinen, toinen ei kiinnosta) ja tämän nykyinen kumppari, ihastukseni ihastus ja nainen jonka kanssa puolisoni petti minua.
Täälä puhutaan persoonallisuushäiriöistä mutta tämä mikä minulla on on pakkooireisuutta. Täyttyy kaikki tunnusmerkit. Aika kun pakko laantuu toivon että se loppuisi siihen mutta aina tulee joku uusi henkilö. Muita pakko-oireisen häiriön juttuja ei ole, kohdistuu vain tähän. No, toki vähän tarkistelen valoja ja sähkölaitteita.
Yrittäkää ymmärtää että tämä on sairaus jossa sairastaja tietää olevansa viallinen.. omatunto siis on.
Vaikeaa on kyllä ymmärtää millainen on sinun ns omatunto kun vaan menet sinne perään stalkkailemaan. Omatunto kun sanoo selvästi ettei niin tehdä. Jos sinulla on omatunto niin sen pitäisi viedä sinut hakemaan apua.
Kaikilla keillä ei ole sama addiktio on vaikea ymmärtää toisen sellaista.
Minusta on hyvä että näistä puhutaan. Varsinkin ne jotka tuota tekevät.
Jos jätetään moraalisaarnat nyt pois tästä ketjusta ja pysytään aiheessa.
Moraalikehitys kuuluu ihmiselle ja siinä ollaan eri vaiheissa myös ja asia on hyvä realisoida sairaille myös sellaisena että tajuavat ettei moraali ole kehittynyttä jos tekee toiselle väärin. Mutta aina löytyy hoitokiiltosilmissa sairaita paapojia jotka tekevät potilailleen enemmän lisää sairautta kuin auttavat.
Liika ymmärtäminen ja moraalista vapauttaminen sairastuttavat lisää ihmistä.
Käsitit väärin, en halua ketää moraali vapauttaa tai paapoa, on harvinaista että tekijä tästä puhuu siksi on myös mielenkiintoista kuulla hänen näkemyksensä, eikä moralisoida ja käännyttää muualle.
Moraalinkehitys on yksi tärkeimpiä psyyken osa-alueita sillä ilman sen selkiytymistä ihminen on sosi-tai psykopaatti. Sen kehitys on siis erittäin tärkeää ja herkistettava esiin jos uhkaa kovettua missä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikista todella niin että jokainen stalkkeri on agressiivinen?
Minö olen entinen ja nykyinen stalkkaaja. Agressiivisia ajatuksia ei ole ja yleensä en halua että kohde tuntee minut. Yleensä koen jonkinlaista ihailua kohteeseen tai asetan vähintään hänet itseni yläpuolelle. Teininä saatoin jopa tietoisesti hakeutua kohteen tavalliselle lenkkireitille, työpaikan lähelle lenkille yms. Ei mitään kiikarointia asuntoon muttta tietoista hakeutumista mahdolliseen näköetäisyyteen. Kohteet ovat 90% samaa sukupuolta enkä tunne heitä kohtaan mitään seksuaalista enkä vihaa. En osaa todellakaan sanoa miksi ja lopettaisin jos voisin. Tämä on noloa, aikaavievää ja todella ahdistavaa minulle.
Tähän mennessä: teininä sisko luokkakaveri -halusin olla kuin hän, poikaystävän kaverin tyttöystävä joka ei ottanut minuun kontaktia ja tämä kaveri taas kohteli minua kurjasti, nykyisen puolison eksä (jännää kyllä vain toinen, toinen ei kiinnosta) ja tämän nykyinen kumppari, ihastukseni ihastus ja nainen jonka kanssa puolisoni petti minua.
Täälä puhutaan persoonallisuushäiriöistä mutta tämä mikä minulla on on pakkooireisuutta. Täyttyy kaikki tunnusmerkit. Aika kun pakko laantuu toivon että se loppuisi siihen mutta aina tulee joku uusi henkilö. Muita pakko-oireisen häiriön juttuja ei ole, kohdistuu vain tähän. No, toki vähän tarkistelen valoja ja sähkölaitteita.
Yrittäkää ymmärtää että tämä on sairaus jossa sairastaja tietää olevansa viallinen.. omatunto siis on.
Vaikeaa on kyllä ymmärtää millainen on sinun ns omatunto kun vaan menet sinne perään stalkkailemaan. Omatunto kun sanoo selvästi ettei niin tehdä. Jos sinulla on omatunto niin sen pitäisi viedä sinut hakemaan apua.
Kaikilla keillä ei ole sama addiktio on vaikea ymmärtää toisen sellaista.
Minusta on hyvä että näistä puhutaan. Varsinkin ne jotka tuota tekevät.
Jos jätetään moraalisaarnat nyt pois tästä ketjusta ja pysytään aiheessa.
Moraalikehitys kuuluu ihmiselle ja siinä ollaan eri vaiheissa myös ja asia on hyvä realisoida sairaille myös sellaisena että tajuavat ettei moraali ole kehittynyttä jos tekee toiselle väärin. Mutta aina löytyy hoitokiiltosilmissa sairaita paapojia jotka tekevät potilailleen enemmän lisää sairautta kuin auttavat.
Liika ymmärtäminen ja moraalista vapauttaminen sairastuttavat lisää ihmistä.
Käsitit väärin, en halua ketää moraali vapauttaa tai paapoa, on harvinaista että tekijä tästä puhuu siksi on myös mielenkiintoista kuulla hänen näkemyksensä, eikä moralisoida ja käännyttää muualle.
Ok. Harmi jos näin tein, olen tavannut vaan niin monta auttajaa joille ei ole ollenkaan selvillä mitä he oikeastaan hoitavat toisessa, oman hoidon vietti on liian suuri ja omat ongelmat joita suojellaan suojelemalla ominaisuuksia toisessa. Näitä tarkoitin. Sorry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikista todella niin että jokainen stalkkeri on agressiivinen?
Minö olen entinen ja nykyinen stalkkaaja. Agressiivisia ajatuksia ei ole ja yleensä en halua että kohde tuntee minut. Yleensä koen jonkinlaista ihailua kohteeseen tai asetan vähintään hänet itseni yläpuolelle. Teininä saatoin jopa tietoisesti hakeutua kohteen tavalliselle lenkkireitille, työpaikan lähelle lenkille yms. Ei mitään kiikarointia asuntoon muttta tietoista hakeutumista mahdolliseen näköetäisyyteen. Kohteet ovat 90% samaa sukupuolta enkä tunne heitä kohtaan mitään seksuaalista enkä vihaa. En osaa todellakaan sanoa miksi ja lopettaisin jos voisin. Tämä on noloa, aikaavievää ja todella ahdistavaa minulle.
Tähän mennessä: teininä sisko luokkakaveri -halusin olla kuin hän, poikaystävän kaverin tyttöystävä joka ei ottanut minuun kontaktia ja tämä kaveri taas kohteli minua kurjasti, nykyisen puolison eksä (jännää kyllä vain toinen, toinen ei kiinnosta) ja tämän nykyinen kumppari, ihastukseni ihastus ja nainen jonka kanssa puolisoni petti minua.
Täälä puhutaan persoonallisuushäiriöistä mutta tämä mikä minulla on on pakkooireisuutta. Täyttyy kaikki tunnusmerkit. Aika kun pakko laantuu toivon että se loppuisi siihen mutta aina tulee joku uusi henkilö. Muita pakko-oireisen häiriön juttuja ei ole, kohdistuu vain tähän. No, toki vähän tarkistelen valoja ja sähkölaitteita.
Yrittäkää ymmärtää että tämä on sairaus jossa sairastaja tietää olevansa viallinen.. omatunto siis on.
Vaikeaa on kyllä ymmärtää millainen on sinun ns omatunto kun vaan menet sinne perään stalkkailemaan. Omatunto kun sanoo selvästi ettei niin tehdä. Jos sinulla on omatunto niin sen pitäisi viedä sinut hakemaan apua.
Kaikilla keillä ei ole sama addiktio on vaikea ymmärtää toisen sellaista.
Minusta on hyvä että näistä puhutaan. Varsinkin ne jotka tuota tekevät.
Jos jätetään moraalisaarnat nyt pois tästä ketjusta ja pysytään aiheessa.
Moraalikehitys kuuluu ihmiselle ja siinä ollaan eri vaiheissa myös ja asia on hyvä realisoida sairaille myös sellaisena että tajuavat ettei moraali ole kehittynyttä jos tekee toiselle väärin. Mutta aina löytyy hoitokiiltosilmissa sairaita paapojia jotka tekevät potilailleen enemmän lisää sairautta kuin auttavat.
Liika ymmärtäminen ja moraalista vapauttaminen sairastuttavat lisää ihmistä.
Käsitit väärin, en halua ketää moraali vapauttaa tai paapoa, on harvinaista että tekijä tästä puhuu siksi on myös mielenkiintoista kuulla hänen näkemyksensä, eikä moralisoida ja käännyttää muualle.
Ok. Harmi jos näin tein, olen tavannut vaan niin monta auttajaa joille ei ole ollenkaan selvillä mitä he oikeastaan hoitavat toisessa, oman hoidon vietti on liian suuri ja omat ongelmat joita suojellaan suojelemalla ominaisuuksia toisessa. Näitä tarkoitin. Sorry.
Urhin psyykettä voi suojella ymmärtämällä miten toinen toimii.
Psyykehän tuossa tilanteessa on molemmilla eniten uhattuna.
Jos nyt puhutaan puhtaasta addiktiosta jossa ei ole tarkoitus satuttaa muita niin mielestäni on hyvä että myös tekijä pystyy avaamaan näkemystään.
Useinhan uhri kokee elämänsä olevan uhattuna joten molempia näkemyksiä mielestäni tarvitaan jotta ongelma saataisiin edes jotenkuten ratkaistua tai edes tilanne siedettäväksi.
Jos tiedät miten mielen terrorisointi toimii et myöskään ole niin altis sille.
Käsitän tämän pidä viholliset lähelläsi näin, eli ymmärrä se uhka jotta osaat toimia oikein. Tämä ajatusmalli pätee myös addiktioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä lailla pakko-oireisuuteni kertoo moraalin puutteesta? Moraali on käsittääkseni kyky tietää mikä on oikein ja väärin. Toki en pysty lopettaa toimintaani, mutta en kyllä aiheuta kenellekään muulle kuin itselleni haittaa tällä. En siis murtaudu kenenkään kotiin, tietoihin yms vaan seuraan sitä mitä henkilö itsestään tarjoaa nähtäville netissä. Olen pystynyt aina rajata tätä niin ettei henkilö itse tiedä asiasta enkä vaikuta heidän elämäänsä.
Lukekaa sairaudesta. Tyypillisiä pakko-ajatuksia on esim tarkistaa liikenteessä ajoiko jonkun yli, ilman syytä epäilylle (olen muuten tehnyt tätä vuonna nakki), pelko siitä että vahingoittaa muita ilman että olisi agressiivinen yms. Sairauteen kuuluu se että henkilö tiedostaa toimivansa epänormaalisti ja "väärin" mutta ei voi lopettaa silti. Oireet ovat keino hallita tuskallisia ajatuksia. Jotku saattavat esim kokea tarvetta koputtaa oveen aina ennen autoon astumista 3 kertaa uskoen sen takaavan turvallisen matkan. Eli järjestä tässä ei ole kyse, ihminen kehittää selviytymiskeinoja.
Kyllä olen hakenut hoitoa. Elän normaalia elämää, käyn töissä, elän parisuhteessa. Lääkitys auttaa vähän. Minulla tämä on reaktio vuosikausien turvattomuuteen läheisissä ihmissuhteissa. Perheeni oli melko etäinen ja kylmä vanhempien ongelmien vuoksi, minut raiskatiin 19 vuotiaana avopuolison toimesta kun erosimme. Usein laukaiseva tekkjä tultuu olevan minulla stressi ja se että haluan jonkin hyväksyvän minut. Tämä on tosi tosi kipeää itselleni.
Tämä puhe siitä että "ei tajua olevansa vaarallinen" on ihan puppua pakko-oireiden kohdalla. Usein pakkoajatus on nimenomaa se mitä henkilö ei koskaan haluaisi tapahtuvan, esim se autolla jonkun päälle ajo.
Lainata identiteettiä?? Aika hienosti mutkat suoraksi päätelmiä. Kerroin ihailevani stalkkauksen kohdetta usein jollain tavalla. En todellakaan haluaisi olla oikeastaan kukaan näistä henkilöistä tähän mennessä. Ihailu on eri asia kun halu olla toinen henkilö..
Tosin esim miehen eksän suhteen ei ole kovin suurta ihailua vaan halu ymmärtää mitä mies näki eksässä. Sama homma sen naisen suhteen jonka kanssa mieheni petti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla pakko-oireisuuteni kertoo moraalin puutteesta? Moraali on käsittääkseni kyky tietää mikä on oikein ja väärin. Toki en pysty lopettaa toimintaani, mutta en kyllä aiheuta kenellekään muulle kuin itselleni haittaa tällä. En siis murtaudu kenenkään kotiin, tietoihin yms vaan seuraan sitä mitä henkilö itsestään tarjoaa nähtäville netissä. Olen pystynyt aina rajata tätä niin ettei henkilö itse tiedä asiasta enkä vaikuta heidän elämäänsä.
Lukekaa sairaudesta. Tyypillisiä pakko-ajatuksia on esim tarkistaa liikenteessä ajoiko jonkun yli, ilman syytä epäilylle (olen muuten tehnyt tätä vuonna nakki), pelko siitä että vahingoittaa muita ilman että olisi agressiivinen yms. Sairauteen kuuluu se että henkilö tiedostaa toimivansa epänormaalisti ja "väärin" mutta ei voi lopettaa silti. Oireet ovat keino hallita tuskallisia ajatuksia. Jotku saattavat esim kokea tarvetta koputtaa oveen aina ennen autoon astumista 3 kertaa uskoen sen takaavan turvallisen matkan. Eli järjestä tässä ei ole kyse, ihminen kehittää selviytymiskeinoja.
Kyllä olen hakenut hoitoa. Elän normaalia elämää, käyn töissä, elän parisuhteessa. Lääkitys auttaa vähän. Minulla tämä on reaktio vuosikausien turvattomuuteen läheisissä ihmissuhteissa. Perheeni oli melko etäinen ja kylmä vanhempien ongelmien vuoksi, minut raiskatiin 19 vuotiaana avopuolison toimesta kun erosimme. Usein laukaiseva tekkjä tultuu olevan minulla stressi ja se että haluan jonkin hyväksyvän minut. Tämä on tosi tosi kipeää itselleni.
Tämä puhe siitä että "ei tajua olevansa vaarallinen" on ihan puppua pakko-oireiden kohdalla. Usein pakkoajatus on nimenomaa se mitä henkilö ei koskaan haluaisi tapahtuvan, esim se autolla jonkun päälle ajo.
Voi sua, itse en tuosta käyttäisi sanaa stalkkaus. Stalkkaus on sitä että ylittää toisen asettamat yksityisyyden rajat. Somessa seurailu on ennemmin sinulle ongelma, toivon että saat apua siihen itsesi takia.
Jos tuo käytös alkaisi vaikuttamaan tähän ketä kohtaan koet pakkomiellettä silloin voitaisiin puhua stalkkaamisesta.
Kaikki tuota somestalkkausta harjoittavat. Älä ole liian ankara itsellesi, mutta huomaa mikä on sinulle hyväksi ja mikä ei. Jos ylittää pakkomielteisyyden että vaikuttaa jo omaan elämääsi haluamattasi, on hienoa että olet sen havainnut ja hakenut apua.
On se stalkkausta jos siihen kuluu huomattavasti aikaa. Tallennan kuvia henkilöstä, siis somessa olevia. Saatan tosiaan hakeutua alueelle jossa saattaisin hänet nähdä yms. Ei tämä kyllä tervettä ole. En tiedä miksi sitten kutsuisi jos ei stalkkaamiseksi. Pahin pelkoni on että jään kiinni, se olisi noloa. Selvitän henkilön harrastukset ja ystävät. Tiedän tämän ylittävän sen normaalin someseurailun rajat kirkkaasti.
Uskon että osa stalkkaajista on pakko-oireisia kuten minä
"Pakkoajatukset ovat melko usein sisällöltään myös seksuaalisia tai väkivaltaisia, jolloin henkilöllä voi olla esimerkiksi pakonomainen toistuva pelko lyödä jotakuta tai hänen mieleensä voi tunkeutua itsepintaisia seksuaalisia mielikuvia, jotka tuntuvat itsestä sopimattomilta.
Pakkotoiminnot eli rituaalit voivat olla joko ulospäin näkyvää toimintaa tai mielensisäisiä ajatuksia. Tyypillisiä ulkoisena toimintana ilmeneviä pakkotoimintoja ovat esimerkiksi käsien pesu, esineiden symmetrinen järjestely ja toistuva tarkastaminen (esimerkiksi onko hella pois päältä). Myös tavaroiden pakonomaista keräilyä saattaa esiintyä. Mielessä tapahtuvia pakkotoimintoja ovat esimerkiksi rukoilu, laskeminen ja tiettyjen sanojen mielessä toistaminen. Keskeistä näille rituaaleille on niiden toistuvuus sekä se, että niitä tuntuu olevan vaikea tai mahdoton vastustaa.
Pakkoajatukset aiheuttavat usein voimakasta ahdistusta, jota yritetään vähentää erilaisilla rituaaleilla. Ahdistus helpottuukin yleensä rituaalin myötä, mutta vain hetkellisesti. Pakkotoimintojen takana on siis usein jokin ahdistava pakkoajatus. Alta löydät esimerkkejä pakkoajatuksista ja niihin liittyvistä pakkotoiminnoista."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se stalkkausta jos siihen kuluu huomattavasti aikaa. Tallennan kuvia henkilöstä, siis somessa olevia. Saatan tosiaan hakeutua alueelle jossa saattaisin hänet nähdä yms. Ei tämä kyllä tervettä ole. En tiedä miksi sitten kutsuisi jos ei stalkkaamiseksi. Pahin pelkoni on että jään kiinni, se olisi noloa. Selvitän henkilön harrastukset ja ystävät. Tiedän tämän ylittävän sen normaalin someseurailun rajat kirkkaasti.
Uskon että osa stalkkaajista on pakko-oireisia kuten minä
"Pakkoajatukset ovat melko usein sisällöltään myös seksuaalisia tai väkivaltaisia, jolloin henkilöllä voi olla esimerkiksi pakonomainen toistuva pelko lyödä jotakuta tai hänen mieleensä voi tunkeutua itsepintaisia seksuaalisia mielikuvia, jotka tuntuvat itsestä sopimattomilta.
Pakkotoiminnot eli rituaalit voivat olla joko ulospäin näkyvää toimintaa tai mielensisäisiä ajatuksia. Tyypillisiä ulkoisena toimintana ilmeneviä pakkotoimintoja ovat esimerkiksi käsien pesu, esineiden symmetrinen järjestely ja toistuva tarkastaminen (esimerkiksi onko hella pois päältä). Myös tavaroiden pakonomaista keräilyä saattaa esiintyä. Mielessä tapahtuvia pakkotoimintoja ovat esimerkiksi rukoilu, laskeminen ja tiettyjen sanojen mielessä toistaminen. Keskeistä näille rituaaleille on niiden toistuvuus sekä se, että niitä tuntuu olevan vaikea tai mahdoton vastustaa.
Pakkoajatukset aiheuttavat usein voimakasta ahdistusta, jota yritetään vähentää erilaisilla rituaaleilla. Ahdistus helpottuukin yleensä rituaalin myötä, mutta vain hetkellisesti. Pakkotoimintojen takana on siis usein jokin ahdistava pakkoajatus. Alta löydät esimerkkejä pakkoajatuksista ja niihin liittyvistä pakkotoiminnoista."
Musta toi kuulostaa siltä että pakoilet jotakin asiaa ja keskityt johonkin muuhun jotta tuo pakoilemasi asia ei olisi mielessäsi.
Pieni lohdutuksen sananen moni ihminen toimii noin. Jos Einstein ei olisi löytänyt pakkomiellettään omaan asiaansa olisiko nyt kuuluisia?
Voisiko ajatella että tuon suuntaisi toisaalle tietnkin samalla hoitaisi ahdistuksen koska rajoittaa elämääsi.
Susta voisi tulla esimerkiksi hyvä rikostutkija tms. muusikko, taiteilija, kirjailija, toimittaja, jopa juristi jos pakkomielteen suuntaisi sinne?
Eihän se ongelma sillä hoidu mutta olisi ehkä yleisesti hyväksyttävämpää ja terveenpään. Moni kilpaurheilija potee pakkomielteen kanssa.
Ajatuksia vain en ole psykologi enkä edes kyökki.
Miten paljon kontaktia lasketaan stalkkaukseksi? Erosin eksästä riitaisesti viime lokakuussa (poliisi oli mukana kuviossa). Tämän jälkeen eksä on ottanut yhteyttä tasaisesti 0,5-1kk välein. Viestin sisältö on ollut kaikkea väliltä tulet jäämään yksin loppuelämäksesi, poliisitkin uskoivat valeisiisi, näin että olet yksin ihan kuin odotinkin, jos ikinä saat perheen niin tulet tuhoamaan sen, manipuloit ystäväsi olemaan puhumatta minulle jne. Mies oli käynyt myös tuijottamassa ikkunastani sisään ja lähetti viestin josta tämä kävi ilmi. Yksittäisiä yhteydenottoja on ollut n. 10, ja pari kertaa olen nähnyt eksän näköisen miehen tuijottavan kerrostaloani päin pimeällä. Viimeksi tuo mies jäi vielä hetkeksi tuijottamaan kun laitoin valot pois päältä mutta lähti sitten nopeasti pois. En saanut tilanteesta kuvaa kun jäädyin epäuskoisena että seisooko se nyt tuolla kadulla. Mies seisoi ihan samoin kuin eksäni, kädet puuskassa ja toinen leualla ja tuijotti liikkumatta verhottomaan keittiön ikkunaani päin.
Miehellä on väkivalta- ja kontrolliongelmahistoriaa, ja on vielä taistelulajien harrastaja. En uskalla viedä tätä juttua vielä poliisille, koska hän tietää missä asun ja pelkään että hän tulee kostamaan tai satuttamaan minua jos teen asialle jotain. Montako yhteydenottoa on jo stalkkaamista, pitäisikö tästä ilmoittaa vielä poliisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säilytä viestit ja ota kuvat seisoskeluista talteen. Voit vielä kirjoittaa kaiken muistiin päivämäärillä ja kellonajoilla. Avuttomia kommentteja hänellä. Tuskin tahtoo tavata poliisia uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon kontaktia lasketaan stalkkaukseksi? Erosin eksästä riitaisesti viime lokakuussa (poliisi oli mukana kuviossa). Tämän jälkeen eksä on ottanut yhteyttä tasaisesti 0,5-1kk välein. Viestin sisältö on ollut kaikkea väliltä tulet jäämään yksin loppuelämäksesi, poliisitkin uskoivat valeisiisi, näin että olet yksin ihan kuin odotinkin, jos ikinä saat perheen niin tulet tuhoamaan sen, manipuloit ystäväsi olemaan puhumatta minulle jne. Mies oli käynyt myös tuijottamassa ikkunastani sisään ja lähetti viestin josta tämä kävi ilmi. Yksittäisiä yhteydenottoja on ollut n. 10, ja pari kertaa olen nähnyt eksän näköisen miehen tuijottavan kerrostaloani päin pimeällä. Viimeksi tuo mies jäi vielä hetkeksi tuijottamaan kun laitoin valot pois päältä mutta lähti sitten nopeasti pois. En saanut tilanteesta kuvaa kun jäädyin epäuskoisena että seisooko se nyt tuolla kadulla. Mies seisoi ihan samoin kuin eksäni, kädet puuskassa ja toinen leualla ja tuijotti liikkumatta verhottomaan keittiön ikkunaani päin.
Miehellä on väkivalta- ja kontrolliongelmahistoriaa, ja on vielä taistelulajien harrastaja. En uskalla viedä tätä juttua vielä poliisille, koska hän tietää missä asun ja pelkään että hän tulee kostamaan tai satuttamaan minua jos teen asialle jotain. Montako yhteydenottoa on jo stalkkaamista, pitäisikö tästä ilmoittaa vielä poliisille?
Toivottavasti viestit on tallessa. Saat jo niidenkin perusteella lähestymiskiellon, jos sen lisäksi olet pitänyt kirjaa stalkkauksesta. Suosittelen muuttamaan uuteen paikkaan ja salaamaan some-tilit ja puhelinnumeron, jos mahdollista.
Itse sain laajennetun lähestymiskiellon (työpaikka mukana työkavereineen) tekstareiden perusteella. Niitä oli hiukan enemmän. Viesteistä katsotaan myös onko niissä kunnianloukkauksia ja laittomia uhkauksia, mistä tulee erilliset tuomiot.
Tsemppiä! Määrätietoinen toiminta saa stalkkerin lopettamaan, jos yleensä pystyy lopettamaan. Odottelu ja himmailu saa jatkamaan. Älä itse ota mitään yhteyttä häneen. Sain lähestymiskiellolle vuoden jatkon automaattisesti ilman oikeudenistuntoa, koska yksittäisiä viestejä tuli edelleen pari. Vielä 10 vuotta kaikesta tuli viesti yksi viesti facebookiin eli ovat todella sitkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sekoittako vainoamista mihinkään sometilien katseluun. Ihan eri asiasta kyse, kun joutuu häiriintyneen "ihailijan" vainoamaksi. Koettakaapa samaistua, kun joku outo hiippari lähettelee kukkia ja kirjeitä työpaikalle ja venailee bussipysäksillä ja odottelee pihassa milloin tuut ulos.
Kyllä sometilien katselu on stalkkaamista silloin kun se tehdään vahingoittamistarkoituksissa. Tätähän se nykyisin on pääasiallisesti, sitäpaitsi.
Mikä se "vahingoittamistarkoitus" tarkemmin ottaen on? Se että väläyttää jonkun instakuville pahan silmän? Hohhoijaa.
Sometilien katselu ei vahingoita, mutta kirjoittelu häirintätarkoituksessa voi vahingoittaa. Some on antanut stalkkerille pelikentän.
Tuossa tutkimuksessa muuten sanottiin, että 80-90 % stalkkereista on miehiä. Naisiakin mahtuu tuohon joukkoon, vaikkakin vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kirjassa missä olivat nämä syrjäytyneet, eivät varmasti olleet niitä systemaattisia, ennemmin impulsiivisiä ja pakkomielteisiä. Sitten kun asialla on joku kenellä on valtaa ja älyä eivät he useinkaan jää kiinni siksi otanta heistä on varmasti pieni vankiloissa.
Näin on. Poliisista ei valitettavasti ole apua kuin sellaisissa tilanteissa joissa pitää jo pelätä henkensä puolesta. Eikä aina silloinkaan. Muistatteko sen tapauksen, jossa stalkkeri tuli kyyläämään naisihmisen pihamaalle yöaikaan. Kaikki tiesivät, kuka on kyseessä, mutta mitään keinoja ei tuntunut olevan laittaa tyyppiä kuriin.
Nämä samikseksi stalkaajat eivät ole niin vaarallisia, kuten tää yksi joka kuvasi tilannettaan, he haluavat lainata identiteettiä toisen varassa koska omaakaan ei ole. Yhtäkaikki tila voi olla todella harmillinen kohteelle joka haluaa oman elämänsä vaan kokonaan itselleen. Voimakkaat ihmiset saavat näitä stalkkereita ja siis julkkikset ja muut ihailun kohteet. Joskus ihailuksi käy kuka vaan jossa hänestä ainesta tai "jotain yliluonnollista".
Toinen ryhmä joka tarviisi pitkän ja syvän hoidon eikä se auta ueimmiten.