Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
12.02.2020 |
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisten on niin helppo huudella 'pakkaa kamas' 'jätä se sika'. Se ei ole niin helppoa!!!!!
Eihän se varmasti helppoa ole, mutta mitä muutakaan siinä voi sanoa? Ei tuollainen idiootti paremmaksi muutu, joten naisella olis ainakin tilaisuus elää itse paremmin.
Ja ap, sulla on se hyvä puoli, että tiedät kuitenkin ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Eli sulla on järkeä päässä sen verran, että voit järjestää asiasi paremmalle mallille. Eihän susta yksinäistä eron takia tule, vaan just tuon suhteesi takia. Tsemppiä sulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi fiksut naiset valitsevat aina väärin ja kyynelsilmäinen kilttimiekkonen runkuttelee yksin kiveshieltä haisten.
Vierailija kirjoitti:
Miksi fiksut naiset valitsevat aina väärin ja kyynelsilmäinen kilttimiekkonen runkuttelee yksin kiveshieltä haisten.
Tämä taisi olla sellainen retorinen kysymys=D
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei edes riitatilanteissa pyydä anteeksi. Kääntää kaiken minun syyksi ja sanoo marttyyriksi naureskellen.. Jos suuttuu saattaa tukistaa.. Tämä on kamalaa :(
Voi ei aivan kamalaa. Miten kestät tuon kaiken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies ei edes riitatilanteissa pyydä anteeksi. Kääntää kaiken minun syyksi ja sanoo marttyyriksi naureskellen.. Jos suuttuu saattaa tukistaa.. Tämä on kamalaa :(
Voi ei aivan kamalaa. Miten kestät tuon kaiken?
Kai sitä on turtunut kun aina saa p*skaa niskaan.
Sääliksi käy.. Hirviömiehet. Joku miehen kasvatuksessa on mennyt pieleen jos siitä on kasvanut hirviö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sääliksi käy.. Hirviömiehet. Joku miehen kasvatuksessa on mennyt pieleen jos siitä on kasvanut hirviö!
Näinpä :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi (joo kerrastakin olisi voinut oppia) tuollaista suhdetta. Molemmat erehtyi sanomaan tuon, että kumminkin tuut taas takaisin. Luulis että se kaikki MUU paska olis painanut enemmän, mutta toi itseriittoinen asenne oli se mistä tuli se ylpeys, että nyt saa riittää tällainen toisen egon pönkittäminen. Sitten en vaan enää tullutkaan takaisin ja lakkasin vastaamasta.
Ymmärrän. Tuokin lause "Aina sä palaat kuitenkin, heheh" jotenkin vei ajatukseni ihan uudelle tasolle. Se tapahtui vielä viime viikonloppuna.
Tilanne vain oli jotenkin tollo muutenkin.
Mies oli viime iltana taas uhannut erolla päissään ja kaikenlaista selittänyt ettei jaksa minua ja mies on ihan omassa maailmassaan, epäili että olen pettänyt jne. Aina hän päissään jotain outoa selittää.
Aamulla heräsin ennen miestä ja kun nousi ylös tuli olohuoneeseen luokseni huolestuneena ja sanoi, että "Ethän lähde mihinkään, anteeksi ja vihaatko mua?"
Kerroin vain etten vihaa häntä ja hain kahvia.
Sitten tuli tuo lause naureskellen ja mietin hetken, että mitä helvettiä.....
Siitä lähtien olen taas miettinyt jatkuvasti eroa. Suunnittelen mitä teen ja mitä sanon kun matkustan hänen luokseen ja mietin missä tavarani on ja miten kerään ne huomaamattomasti, tilaanko taksin tms..
Vai odotanko, että sanoo taas jotain mänttiä ja aiheutan kohtauksen nyt ensimmäistä kertaa niin, että tajuaa kuinka se oikeasti ottaa päähän ja lähden tavarat kainalossa.
Harvemmin huudan mutta ehkä joskus vois sitäkin kokeilla kun ei väliä enää vaikka loukkaisikin takaisin, saisinpa ainakin sanottua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi (joo kerrastakin olisi voinut oppia) tuollaista suhdetta. Molemmat erehtyi sanomaan tuon, että kumminkin tuut taas takaisin. Luulis että se kaikki MUU paska olis painanut enemmän, mutta toi itseriittoinen asenne oli se mistä tuli se ylpeys, että nyt saa riittää tällainen toisen egon pönkittäminen. Sitten en vaan enää tullutkaan takaisin ja lakkasin vastaamasta.
Ymmärrän. Tuokin lause "Aina sä palaat kuitenkin, heheh" jotenkin vei ajatukseni ihan uudelle tasolle. Se tapahtui vielä viime viikonloppuna.
Tilanne vain oli jotenkin tollo muutenkin.
Mies oli viime iltana taas uhannut erolla päissään ja kaikenlaista selittänyt ettei jaksa minua ja mies on ihan omassa maailmassaan, epäili että olen pettänyt jne. Aina hän päissään jotain outoa selittää.
Aamulla heräsin ennen miestä ja kun nousi ylös tuli olohuoneeseen luokseni huolestuneena ja sanoi, että "Ethän lähde mihinkään, anteeksi ja vihaatko mua?"
Kerroin vain etten vihaa häntä ja hain kahvia.Sitten tuli tuo lause naureskellen ja mietin hetken, että mitä helvettiä.....
Siitä lähtien olen taas miettinyt jatkuvasti eroa. Suunnittelen mitä teen ja mitä sanon kun matkustan hänen luokseen ja mietin missä tavarani on ja miten kerään ne huomaamattomasti, tilaanko taksin tms..
Vai odotanko, että sanoo taas jotain mänttiä ja aiheutan kohtauksen nyt ensimmäistä kertaa niin, että tajuaa kuinka se oikeasti ottaa päähän ja lähden tavarat kainalossa.
Harvemmin huudan mutta ehkä joskus vois sitäkin kokeilla kun ei väliä enää vaikka loukkaisikin takaisin, saisinpa ainakin sanottua.
Ap
Ette siis asu yhdessä? Helppo vinkki: älä mene sinne enää.
On tietysti myös mahdollista, että sä tykkäät draamasta ja siitä huonosta kohtelusta.
Tuo, että mies sanoo, että "sinua on joskus hauska kiusata" on julmaa. On kahdenlaista kiusaamista; leikkisää ja positiivista, jota toteutetaan yhteisymmärryksessä, ja sitten on tätä negatiivista, hallitsevaa ja toista alistavaa kiusaamista, mitä miehesi selkeästi harjoittaa. Tällainen kiusaaminen murentaa itsetuntoa tasaisen varmasti.
Ymmärrän Ap hyvin, että ajatuksesi ovat vielä tässä hetkessä sekavat. Johtuu siitä, että olet paraikaa ongelman ytimessä. Rohkaisen sinua kuitenkin lähtemään tuosta suhteesta, sillä ansaitset parempaa! Ehkä tunnet itsesi nyt "liian herkäksi", koska hälytyskellosi soivat ja lujaa. Tosiasia on kuitenkin se, ettet ole liian herkkä, ja herkkyytesi on nyt vahvuutesi, ja se kertoo sinulle, että jotain on pahasti vialla. Toivon sinulle valtavasti voimia päätökseesi.<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi (joo kerrastakin olisi voinut oppia) tuollaista suhdetta. Molemmat erehtyi sanomaan tuon, että kumminkin tuut taas takaisin. Luulis että se kaikki MUU paska olis painanut enemmän, mutta toi itseriittoinen asenne oli se mistä tuli se ylpeys, että nyt saa riittää tällainen toisen egon pönkittäminen. Sitten en vaan enää tullutkaan takaisin ja lakkasin vastaamasta.
Ymmärrän. Tuokin lause "Aina sä palaat kuitenkin, heheh" jotenkin vei ajatukseni ihan uudelle tasolle. Se tapahtui vielä viime viikonloppuna.
Tilanne vain oli jotenkin tollo muutenkin.
Mies oli viime iltana taas uhannut erolla päissään ja kaikenlaista selittänyt ettei jaksa minua ja mies on ihan omassa maailmassaan, epäili että olen pettänyt jne. Aina hän päissään jotain outoa selittää.
Aamulla heräsin ennen miestä ja kun nousi ylös tuli olohuoneeseen luokseni huolestuneena ja sanoi, että "Ethän lähde mihinkään, anteeksi ja vihaatko mua?"
Kerroin vain etten vihaa häntä ja hain kahvia.Sitten tuli tuo lause naureskellen ja mietin hetken, että mitä helvettiä.....
Siitä lähtien olen taas miettinyt jatkuvaosti eroa. Suunnittelen mitä teen ja mitä sanon kun matkustan hänen luokseen ja mietin missä tavarani on ja miten kerään ne huomaamattomasti, tilaanko taksin tms..
Vai odotanko, että sanoo taas jotain mänttiä ja aiheutan kohtauksen nyt ensimmäistä kertaa niin, että tajuaa kuinka se oikeasti ottaa päähän ja lähden tavarat kainalossa.
Harvemmin huudan mutta ehkä joskus vois sitäkin kokeilla kun ei väliä enää vaikka loukkaisikin takaisin, saisinpa ainakin sanottua.
ApEtte siis asu yhdessä? Helppo vinkki: älä mene sinne enää.
On tietysti myös mahdollista, että sä tykkäät draamasta ja siitä huonosta kohtelusta.
No en todellakaan pidä draamasta. Mieskin niin väittää, ettei tykkää riidellä..
Hmmmm. Ei vaan jaksa enää tätä leikkiä.
Tavarani kuitenkin tahdon oikeasti ja toivoisin, että mies tekisi erosta helppoa. Onhan siitä jo niin moneen otteeseen puhunut, että luulisi nyt olevan vain helpottunut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
"Ei muuten auta edes taloudellisesti"
siinähän se tärkein tuli
"...vaan koittaa siinäkin hyötyä minusta"
Et tainnut lukea lausetta loppuun saakka. Tässä se sinulle, ole hyvä.
Hyi helvetti. Kuulostaa eksältäni. Nyt toivon sulta kaunis ihminen - älä pala enää. Hae apua ja tukea ja lopeta tuo suhde.
Siltä varalta että kyseessä sama tyyppi, hän on puolijulkkis nelikymppinen muusikko ja päihdeongelma on ollut jo todella pitkään. Pelasta itsesi ❤️
Vierailija kirjoitti:
Tuo, että mies sanoo, että "sinua on joskus hauska kiusata" on julmaa. On kahdenlaista kiusaamista; leikkisää ja positiivista, jota toteutetaan yhteisymmärryksessä, ja sitten on tätä negatiivista, hallitsevaa ja toista alistavaa kiusaamista, mitä miehesi selkeästi harjoittaa. Tällainen kiusaaminen murentaa itsetuntoa tasaisen varmasti.
Ymmärrän Ap hyvin, että ajatuksesi ovat vielä tässä hetkessä sekavat. Johtuu siitä, että olet paraikaa ongelman ytimessä. Rohkaisen sinua kuitenkin lähtemään tuosta suhteesta, sillä ansaitset parempaa! Ehkä tunnet itsesi nyt "liian herkäksi", koska hälytyskellosi soivat ja lujaa. Tosiasia on kuitenkin se, ettet ole liian herkkä, ja herkkyytesi on nyt vahvuutesi, ja se kertoo sinulle, että jotain on pahasti vialla. Toivon sinulle valtavasti voimia päätökseesi.<3
Kiitos sinulle valtavasti, olet oikeassa.
Mitään muutakaan vaihtoehtoa tässä ei voi olla ja olen muutenkin aivan liian keskeneräinen ja nuori haaskaamaan aikaani olemalla onneton. Minulla olisi paljon muutakin johon voisin keskittyä.
Terveyskin huolestuttaa, elämäntapa on liian huono minulle sekä stressaava.
Ap
Lue itse tuo aloituksesi teksti ja mieti mitä sanoisit jollekin joka kirjoittaa noin.
Eihän tuollaisessa suhteessa ole mitään rauhaa.
Miehellä taitaa ainakin olla huono itsetunto.
en ole eron kannattaja, itekin ei aina parata kokenut. mutta kun meni ekan etsimeseen 30 vuotta niin ei eihtinyt toista hakemaan. Eroamisesta tulee myös tapa, ei osaa pysähtyä kenenkään kohdalle,
Nyt kuitenkin, JOS ei ole lapsia niin tuntuu ero tuntuu nyt järkevältä.
Tiedän, parin viikon tuttavuuden jälkeen ero ja uuden etsimeinen ei ole kivaa ajateltavaa,
mutta suosittelen kuitenkien eroa.