Miten pääsen irtaantumaan raadollisesta suhteesta? Olen niin ahdistunut, jopa peloissani. Inhoan itseäni.
Viha on kääntynyt minuun, toisinaan tunnen vihaa myös miestä kohtaan. Elämä on harmaata ja ottaa päähän valinnat joita olen tehnyt suhteen aikana. En ole elänyt itselleni vaan toisen ehdoilla.
Suhde etenkin liian nopeasti, yritin jarrutella useaan otteeseen mutta lopulta aika vain vei ja heittäydyin tilanteeseen.
Mies kiusaa, mitätöi, pitää itseään mahtavana saaliina ja sitten taas epäilee jäänkö vai en, kehuu naisilla joita riittäisi, uhkailee lähes joka viikko erolla tai vihjaa jotain ympäripyöreää suhteemme jatkuvuudesta ja nauraa päälle. Silittää ja sanoo, etten saa loukkaantua.
Haluaa hyötyä minusta aika selvästi. Kuten kotityöt, seksi yms.
Mies on alkanut etoomaan, se kaikki kura mitä sieltä suusta tulee ja hämmentää. Vaikea suhtautua kun kaikki pitäisi ottaa kuin ei mitään.
Sitten on toinen puoli.
Uskoo minuun, kehuu paljon, antaa läheisyyttä, huomioi seksissä, lahjoo taloudellisesti(tosin ei hyvä juttu enää), tekee paljon töitä ja haluaa tulevaisuuden kanssani saman katon alla.
Mutta minä en voi luottaa mihinkään. Käytös on niin ristiriitaista ja ahdistaa, mieleni on sekaisin.
Olen yrittänyt olla hyvä hänelle mutta myös puolustautua tilanteissa joissa mitätöi.
Kaikki menee kuitenkin lopulta huumorin piikkiin ja minun herkkyyteen tai sitten mies sanoo, ettei edes ymmärrä loukkaavansa, eikä minun tule välittää.
Silti joskus naureskelee ja sanoo että kiusaa minua ja silti aina palaan.
Hiton ylimielistä käytöstä.
Toisena hetkenä taas anteeksipyyntöjä ja että enhän lähde hänen luotaan.
Tämän miehen myötä työkuvioni ovat menneet sekaisin, päihteitä kuluu luvattoman paljon(mies ei halua lopettaa vielä vaan haluaa olla viihteellä vapaat) ja minäkin olen sitten keventänyt ajatusmaailmaani.
Nyt tosin en tahtoisi enää, koko terveys menee ja tämä on todella paskaa koska tuntuu, etten osaa päättää enää mitä mieltä mistään asiasta olen.
Olenko itse sekaisin ja liian tuomitseva tai herkkä.
Ahdistaa kun mies laittaa viestiä kun on ikävä jne. Asumme siis erillämme ja aika kaukana toisistamme.
Pelkään jotain, mies on niin arvaamaton ja toisaalta joskus en usko, että hän on oikeasti paha, pelkästään vaan väsynyt ja masentunut ja purkaa sitä minuun.
Käytös on niin ailahtelevaa..
Kommentit (424)
Vierailija kirjoitti:
Hyi helvetti. Kuulostaa eksältäni. Nyt toivon sulta kaunis ihminen - älä pala enää. Hae apua ja tukea ja lopeta tuo suhde.
Siltä varalta että kyseessä sama tyyppi, hän on puolijulkkis nelikymppinen muusikko ja päihdeongelma on ollut jo todella pitkään. Pelasta itsesi ❤️
Kyllä, pelastan itseni aivan varmasti. Väkisin tästä on noustava, en enää usko, että tilanne paranee. Mies kyllä usein lupaillut mutta minkäänlaista muutosta en ole huomannut kuin vain hetkellisesti. Koko ajan vain kuvottaa enemmän.
Kiitos sullekin
Ei ole sama tyyppi kyseessä mutta onneksi pääsit eroon siitä.
Ap
Pelasta hyvä ihminen itsesi pahemmalta.
Pahimmat hirviöt asuvat keskuudessamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolisten on niin helppo huudella 'pakkaa kamas' 'jätä se sika'. Se ei ole niin helppoa!!!!!
Eihän se varmasti helppoa ole, mutta mitä muutakaan siinä voi sanoa? Ei tuollainen idiootti paremmaksi muutu, joten naisella olis ainakin tilaisuus elää itse paremmin.
Ja ap, sulla on se hyvä puoli, että tiedät kuitenkin ettei kaikki ole ihan kohdallaan. Eli sulla on järkeä päässä sen verran, että voit järjestää asiasi paremmalle mallille. Eihän susta yksinäistä eron takia tule, vaan just tuon suhteesi takia. Tsemppiä sulle :)
En ole tuo, jolle vastasit, mutta voihan sitä sanoa todella paljon muutakin. Musta on tosi mauttomia nämä "no mitä siinä vielä uliset, lähde" -tyyliset kommentit, joita löytyy AINA tämänkaltaisista ketjuista, yleensä useampia. Eiköhän AP halua nyt vain tukea tunteilleen ja jonkinlaista ryhmäterapiaa, ei mitään miKSi viELä OLeT sEN kAnSsa -möyhötystä, joka saa aloittajalle (tilanteesta riippumatta) yleensä vain p*skan mielen.
Sori off topic.
Ei mies tuosta muutu. Todennäköisesti vain pahenee. Olet tunnekoukussa, johon tuon kaltainen suhde usein vetää ihmisen. Multa meni perhesuunnitelmat ja ura tuollaisessa tunnevyöryssä sekä melkein ystävät. Ehkä tästä taas nousen, ehkä en.
Mä muutin lopulta ulkomaille töihin ja ennen paluuta sitten puoli vuotta uhkailin miestä häädöllä jne. jollei muuta pois. Lopulta muutti ja mä sain vapauteni. Pitää minuun päivittäin yhteyttä yli vuoden eron jälkeen. Viestiä ja puhelua tuuttaa jatkuvasti. Laitoin estot jossain vaiheessa, mutta saan aina tiedon operaattorilta, että on soittanut.
Ole onnellinen, että asut omillasi! Ota ystäviä tai vanhempasi mukaan hakemaan tavarasi ja pistä sen jälkeen estot, että mies ei saa yhteyttä. Vaihdata myös ovikoodisi, jos on, ja tarvittaessa sarjoita lukot uudelleen. Pidä kirjaa, jos mies alkaa vainoamaan ja tee rikosilmoitus.
Mikä tekee ihmisestä parisuhdeterrorin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut kaksi (joo kerrastakin olisi voinut oppia) tuollaista suhdetta. Molemmat erehtyi sanomaan tuon, että kumminkin tuut taas takaisin. Luulis että se kaikki MUU paska olis painanut enemmän, mutta toi itseriittoinen asenne oli se mistä tuli se ylpeys, että nyt saa riittää tällainen toisen egon pönkittäminen. Sitten en vaan enää tullutkaan takaisin ja lakkasin vastaamasta.
Ymmärrän. Tuokin lause "Aina sä palaat kuitenkin, heheh" jotenkin vei ajatukseni ihan uudelle tasolle. Se tapahtui vielä viime viikonloppuna.
Tilanne vain oli jotenkin tollo muutenkin.
Mies oli viime iltana taas uhannut erolla päissään ja kaikenlaista selittänyt ettei jaksa minua ja mies on ihan omassa maailmassaan, epäili että olen pettänyt jne. Aina hän päissään jotain outoa selittää.
Aamulla heräsin ennen miestä ja kun nousi ylös tuli olohuoneeseen luokseni huolestuneena ja sanoi, että "Ethän lähde mihinkään, anteeksi ja vihaatko mua?"
Kerroin vain etten vihaa häntä ja hain kahvia.Sitten tuli tuo lause naureskellen ja mietin hetken, että mitä helvettiä.....
Siitä lähtien olen taas miettinyt jatkuvaosti eroa. Suunnittelen mitä teen ja mitä sanon kun matkustan hänen luokseen ja mietin missä tavarani on ja miten kerään ne huomaamattomasti, tilaanko taksin tms..
Vai odotanko, että sanoo taas jotain mänttiä ja aiheutan kohtauksen nyt ensimmäistä kertaa niin, että tajuaa kuinka se oikeasti ottaa päähän ja lähden tavarat kainalossa.
Harvemmin huudan mutta ehkä joskus vois sitäkin kokeilla kun ei väliä enää vaikka loukkaisikin takaisin, saisinpa ainakin sanottua.
ApEtte siis asu yhdessä? Helppo vinkki: älä mene sinne enää.
On tietysti myös mahdollista, että sä tykkäät draamasta ja siitä huonosta kohtelusta.No en todellakaan pidä draamasta. Mieskin niin väittää, ettei tykkää riidellä..
Hmmmm. Ei vaan jaksa enää tätä leikkiä.
Tavarani kuitenkin tahdon oikeasti ja toivoisin, että mies tekisi erosta helppoa. Onhan siitä jo niin moneen otteeseen puhunut, että luulisi nyt olevan vain helpottunut.
Ap
Toivot, että mies tekisi erosta helpon? Mies tekee mies päättää miesmiesmies.
Missä sun oma tahto on? Omapa on elämäsi, ratkaisu on ero mutta ei, mielummin ruikutat kun teet jotain.
Onnea vaan.
Miksi jäätte noihin suhteisiin kun terveitäkin miehiä on
Itselläni on myös kokemusta vastaavasta, ja kannaltasi parasta on vaan lopettaa suhde. Sitä turhaa toivoa paremmasta kun ei kannata pitää yllä. Suosittelen esim. keskustelua jonkun ammattilaisen kanssa. Yksin asiaa pohtimalla tuntuu, että ajatukset kiertää sitä samaa rataa, eikä saa niihin mitään uutta näkökulmaa ja pääse asiassa tarpeeksi eteenpäin. Miehesi kaltaisilla ihmisillä on tarkoituksena tehdä toisesta täysin mitätön. Pahimmillaan jopa niin mitätön, että on valmis hyväksymään kaikenlaiset vääryydet. Jos/ kun löytää terveen ja normaalin suhteen, niin ero on sitten kuin yöllä ja päivällä. Silloin viimeistään saa huomata, miten vääristynyt suhde voikaan pahimmillaan olla.
Terapia auttaa alhaiseen itsetuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei mies tuosta muutu. Todennäköisesti vain pahenee. Olet tunnekoukussa, johon tuon kaltainen suhde usein vetää ihmisen. Multa meni perhesuunnitelmat ja ura tuollaisessa tunnevyöryssä sekä melkein ystävät. Ehkä tästä taas nousen, ehkä en.
Mä muutin lopulta ulkomaille töihin ja ennen paluuta sitten puoli vuotta uhkailin miestä häädöllä jne. jollei muuta pois. Lopulta muutti ja mä sain vapauteni. Pitää minuun päivittäin yhteyttä yli vuoden eron jälkeen. Viestiä ja puhelua tuuttaa jatkuvasti. Laitoin estot jossain vaiheessa, mutta saan aina tiedon operaattorilta, että on soittanut.
Ole onnellinen, että asut omillasi! Ota ystäviä tai vanhempasi mukaan hakemaan tavarasi ja pistä sen jälkeen estot, että mies ei saa yhteyttä. Vaihdata myös ovikoodisi, jos on, ja tarvittaessa sarjoita lukot uudelleen. Pidä kirjaa, jos mies alkaa vainoamaan ja tee rikosilmoitus.
Voi ei, sun tilanne oli jo hyvin vakava. Olit todella rohkea lopulta ja olen onnelinen puolestasi, että olet nyt ymmärtääkseni turvassa. Voimia vielä kaiken prosessoinnin kanssa ja paljon onnea tulevaan.
Henkilökohtaisesti en usko, että mies alkaa vaanimaan minua. Ei ole sen tyyppinen vaan pikemminkin haluaa ylpeillä tulevilla piirityksillään. Hakee ehkä samana iltana uuden naisen tms. Jatkaa elämäänsä minusta välittämättä. Ehkä jotain itkuviestiä voi tulla mutta koskaan mies ei noin tekisi.
Lisätään tähän vielä, että vaikka mies on moukka useimmiten johtuen varmaan huonosta itsetunnosta niin hän kuitenkin on exiensä kanssa suht. hyvissä väleissä. Olemme siis puhuneet paljon heistä ja hän on näyttänyt viestejä. Eli syytä pelkoon ei ole.
Lähinnä miehestä kuorituu vain omasta mielestään hyljätty ja satutettu pelimies ja haluaa näyttää sen ehkä minulle, nostaa egoaan tms mutta se ei minua ahdista, olen läpikäynyt jo ajatukset toisista naisista suhteemme aikana hiljalleen kun on niitä kuolannut ääneen ja antanut aihetta huolestua.
Enää ei jaksa sitäkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mies tuosta muutu. Todennäköisesti vain pahenee. Olet tunnekoukussa, johon tuon kaltainen suhde usein vetää ihmisen. Multa meni perhesuunnitelmat ja ura tuollaisessa tunnevyöryssä sekä melkein ystävät. Ehkä tästä taas nousen, ehkä en.
Mä muutin lopulta ulkomaille töihin ja ennen paluuta sitten puoli vuotta uhkailin miestä häädöllä jne. jollei muuta pois. Lopulta muutti ja mä sain vapauteni. Pitää minuun päivittäin yhteyttä yli vuoden eron jälkeen. Viestiä ja puhelua tuuttaa jatkuvasti. Laitoin estot jossain vaiheessa, mutta saan aina tiedon operaattorilta, että on soittanut.
Ole onnellinen, että asut omillasi! Ota ystäviä tai vanhempasi mukaan hakemaan tavarasi ja pistä sen jälkeen estot, että mies ei saa yhteyttä. Vaihdata myös ovikoodisi, jos on, ja tarvittaessa sarjoita lukot uudelleen. Pidä kirjaa, jos mies alkaa vainoamaan ja tee rikosilmoitus.
Voi ei, sun tilanne oli jo hyvin vakava. Olit todella rohkea lopulta ja olen onnelinen puolestasi, että olet nyt ymmärtääkseni turvassa. Voimia vielä kaiken prosessoinnin kanssa ja paljon onnea tulevaan.
Henkilökohtaisesti en usko, että mies alkaa vaanimaan minua. Ei ole sen tyyppinen vaan pikemminkin haluaa ylpeillä tulevilla piirityksillään. Hakee ehkä samana iltana uuden naisen tms. Jatkaa elämäänsä minusta välittämättä. Ehkä jotain itkuviestiä voi tulla mutta koskaan mies ei noin tekisi.
Lisätään tähän vielä, että vaikka mies on moukka useimmiten johtuen varmaan huonosta itsetunnosta niin hän kuitenkin on exiensä kanssa suht. hyvissä väleissä. Olemme siis puhuneet paljon heistä ja hän on näyttänyt viestejä. Eli syytä pelkoon ei ole.
Lähinnä miehestä kuorituu vain omasta mielestään hyljätty ja satutettu pelimies ja haluaa näyttää sen ehkä minulle, nostaa egoaan tms mutta se ei minua ahdista, olen läpikäynyt jo ajatukset toisista naisista suhteemme aikana hiljalleen kun on niitä kuolannut ääneen ja antanut aihetta huolestua.
Enää ei jaksa sitäkään.
Ap
Minun mies sanoi ettei jää perääni itkemään koska maailma on pullollaan minua parempia halukkaampia ja kauniimpia naisia.
Mitäpä jos soittelisit tänne ja vähän juttelisit tilanteestasi? Saattaisi selkiyttää.
56 vielä jatkaa: Koska se, mitä koet juuri nyt, on parisuhdeväkivaltaa. Siksi sinulla on niin paha olla.
Masentaa ja sydän takoo. Haluan lähteä mutta en saa sanottua että nyt saa riittää!
Mistä te löydätte noita miehiä oikein? Baarista, tinderistä? Siinä on kova paikka tulevalle kumppanillenne yrittää ymmärtää ja rakastaa teitä, kun olette itse mielenne tuhonneet kusipäisten miesten kanssa.
Jos et nyt lähde ja tee asialle jotain, millaiseksi kuvittelet tilanteen vaikka 6kk tai vuoden päästä? Haluatko olla jumissa näissä samoissa tunnetiloissa ja ajatuksissa? Entä jos tilanne menee vielä ikävämmäksi ja mies alkaa joko pettää tai käy fyysisesti käsiksi, rikkoo omaisuuttasi, sabotoi ystävyyssuhteitasi? Entä sitten kun menee terveys ja tuo tilanne alkaa näkyä naamasta, kun stressi vie hiukset päästä, unettomat yöt ja pelkotilat johtaa silmäpusseihin ja otsakurttuihin. Mieti huolella haluatko jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te löydätte noita miehiä oikein? Baarista, tinderistä? Siinä on kova paikka tulevalle kumppanillenne yrittää ymmärtää ja rakastaa teitä, kun olette itse mielenne tuhonneet kusipäisten miesten kanssa.
Itseasiassa sitä tulevaa kumppania osaa rakastaa ja arvostaa eri tavalla kun tietää mitä parisuhde voi pahimmillaan olla. Arki voi muuttua juhlaksi.
Olin samankaltaisessa suhteessa. Asuimme yhdessä. Eron uhka oli aina läsnä. Mies pelotteli heittävänsä minut yhteisestä asunnostamme tavaroineni, jatkuvasti. Se oli elämäni kamalinta aikaa ja alkaa itkettämään kun edes muistelen sitä. :'( Muille olin aina yhtä hymyä ja kotona kärsin. 'kotona' jossa en saanut elää kuten halusin vaan kaikelle oli tarkat säännöt. Mies haukkui ja nauroi tuskalleni. Onneksi ei enää koskaan!!!!!!!