Lue keskustelun säännöt.
Miehen teini-ikäiset lapset eivät voi sietää uutta vauvaa.
12.02.2020 |
Teinit 16 ja 17v, vanhempansa eronneet jo kun lapset olivat aivan pieniä, me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kolme vuotta.
Teinit asuvat joka toinen viikko äidillään ja tähän mennessä yhteiselo mennyt ok. Nyt vauvan syntymän jälkeen ei menekään enää niin hyvin. Valittavat vauvan itkua (unet katkeaa ym), osoittavat mieltään raivoamalla ihme asioista hne. Tulkitsen tän kaiken kuitenkin liittyvän vauvaan.
Mitä tämä on, ja miksi? Saavat isältään edelleen huomiota ja heistä pidetään huolta. Toki vauva vie osansa nyt, luonnollisesti.
Kommentit (238)
Järkevillä ihmisillä ei ole mitään noin sekavia ja epänormaaleja perhe systeemejä luoda muuta kuin ihan sekopäisillä ihmisillä joilla ei ihan normaalisti kulje.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole niissä teineissä vikaa vaan niihen ihan sekopäisissä vanhemmissa.
0mat vamhemmat ihan sekopäisiä mutta kumpikin yritti vaan lisää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.
Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.
Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.
Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.
OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?
Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.
Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.
Teinit eivät perheen lapsilukua määrää,sen enempää kuin harjoita hallitsematonta raivoilua.
Kai tuon ikäisten pitäisi jo osata käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 11 ja 13 vuoden ikäerot pikkusisaruksiini ja ollaan tosi läheisiä!
Vauvaparka nyt ainakin on syytön tähän tilanteeseen.
Onpa kummallisia juttuja täällä. Vauvat on p&skoja, vauva-ajan p*skamaisuus.
Öö no harmi että teillä on ollut noin ikävää.
Meidän perheessä aina kovasti odotettiin pikkusiskoa/veljeä kotiin synnäriltä. Me sisaruksetkin siis, ihan teinejä osa oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.
Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.
Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.
Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.
OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?
Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohptaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.
Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.
Lapset eivät päätä, tekeekö isukki tai äitykkä vielä lapsia. Se on pelkästään aikuisten asia. Ja käyttäytyä pitää, kotonakin. Vai eikö teillä? Teillä saa aikuisuuden kynnyksellä olevatkin kiukutella, raivota ja valittaa jonninjoutavasta ihan niin paljon kuin haluaa, ja vanhemmat eivät sano mitään?
Tottakai teinit saa kotonaan kiukuta, raivota ja osoittaa mieltään. Vanhempien on se vaan kestettävä ja se kuuluu aikuiseksikehittymiseen. Tässä tapauksessa isän pitäisi ottaa koppi teineistään ja antaa huomiota ja positiivisia juttuja heidän elämäänsä. Äp@ärä vieraan ämmän kanssa ei ole sitä. Joa ihminen ei tule toimeen entistenkään kakaroidensa kanssa niin miksi pahentaa tilannetta väsäämällä niitä lisää kaikkien vaivoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummallisia juttuja täällä. Vauvat on p&skoja, vauva-ajan p*skamaisuus.
Öö no harmi että teillä on ollut noin ikävää.
Meidän perheessä aina kovasti odotettiin pikkusiskoa/veljeä kotiin synnäriltä. Me sisaruksetkin siis, ihan teinejä osa oltiin.
Tässäpä ei ole kyseessä oikea perhe. Kukapa äpä@ristä pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se ei vauvan vika ole että vanhempansa noin kujalla ja teinit huonosti kasvatettu.
Hyi en ikinä ottaisi miestä jolla jo entuudestaan lapsia.
Onneksi tehtiin lapset ydinperheeseen, olisi ihan kamalaa jos vauvalleni ja isommille jotkut teinit tässä raivoaisi. Tukkapöllyä antaisin.
Ei meidän 9 ja 7-vuotiaatkaan saa raivota ja riehua miten haluaa, miksi isommat, lähes aikuiset siis saisivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää tässä ketjussa nuo kommentit, joissa taivastellaan, että joutuvatko teiniparat olla hiljaa vauvan nukkuessa, joutuvatko he rajoittaa kavereiden tuomista kotiin, lässytättekö te vauvalle teinien kuullen ym. Että ihan oikeutettua on teinien raivo, kun heidän elämänsä on muuttunut! Mitä te sitten ehdotatte tähän ratkaisuksi? Teinit saavat huudattaa musiikkia vauvan yrittäessä nukkua ja vauva sitten vaan karjuu? Vauva joustaa? Flunssainen Make koulusta saa tulla rötväämään olohuoneen sohvalle, vauva viedään pois ettei tämä häiritse kavereiden elokuvan katselua? Vanhemmat välttävät kontaktin ottamista vauvaan teinien läsnäollessa?
Tuo nukkuminen on toki asia, johon on löydettävä joku ratkaisu. Uni on teineille oikeasti tärkeää. Asia erikseen on tietysti se, onko kyse siitä, että laadukkaat korvatulpat eivät oikeasti sovi, vai siitä, että MINULLA ON OIKEUS NUKKUA ILMAN TULPPIA HILJAISUUDESSA.
On aivan selvää, että tuollaiset elämänmuutokset ovat teineille vaikeita ja voivat johtaa oireiluun. Teinit vasta harjoittelevat vaikeiden tunteiden käsittelyä. Nämä ketjun lällättelijät ovat kuitenkin keskenkasvuisia. Vaikka teinien oireilu olisi ymmärrettävää, se ei tarkoita, etteikö heitä tulisi ohjata asialliseen ja hyvään käytökseen. Perseilyä ja haistattelua ei tule katsoa läpi sormien.
Useimmilta näyttää muutenkin jääneen lukematta aloitus kokonaan. Ap kertoo siinä, että isä on pitänyt huolen siitä, että aikaa ja huomiota teineille on jäänyt edelleen vauvan synnyttyä. Eikä tuo mitenkään epärealistiselta kuulosta, kun kyse on viikko-viikko-systeemistä ja mies voi väliviikot elää täysillä vauvaelämää.
Mikähän oikeus teillä on nimitellä täällä vauvaa?
Huomaa että av-mammat katsovat tätä vain omasta näkökulmasta. Ajattelevat että entä jos oma mies jättäisi,ottaisi uuden ja tekisi tämän kanssa lapsen.
Kun kaikki ei vaan lopunelämää pyöri teinien ympärillä vaan sen ikäisten luulisi osaavan käyttäytyä. Sairasta raivota puolustuskyvyttömälle vauvalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai aloitus on provo, mutta ihan sairaita vihanpurkauksia täällä. Väkivaltafantasioita alaikäisiä kohtaan ja nimittelyä.
Minulla on 12 ja 14 vuotta nuoremmat sisaruspuolet, ja välimme ovat olleet alusta asti lämpimät.
Kiva juttu, että viihdytte omissa perheessänne, mutta työntäkää se ydinperhemalli mieluiten hanurinne kautta takaisin 1950-luvulle, jos muuten ette osaa olla tuputtamatta sitä kaikille.
Onko minulle mennyt tässä ketjussa jotain ohi? Riehuvatko ne teinit? Luulin, että eivät vain välitä vauvasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tässä ketjussa nuo kommentit, joissa taivastellaan, että joutuvatko teiniparat olla hiljaa vauvan nukkuessa, joutuvatko he rajoittaa kavereiden tuomista kotiin, lässytättekö te vauvalle teinien kuullen ym. Että ihan oikeutettua on teinien raivo, kun heidän elämänsä on muuttunut! Mitä te sitten ehdotatte tähän ratkaisuksi? Teinit saavat huudattaa musiikkia vauvan yrittäessä nukkua ja vauva sitten vaan karjuu? Vauva joustaa? Flunssainen Make koulusta saa tulla rötväämään olohuoneen sohvalle, vauva viedään pois ettei tämä häiritse kavereiden elokuvan katselua? Vanhemmat välttävät kontaktin ottamista vauvaan teinien läsnäollessa?
Tuo nukkuminen on toki asia, johon on löydettävä joku ratkaisu. Uni on teineille oikeasti tärkeää. Asia erikseen on tietysti se, onko kyse siitä, että laadukkaat korvatulpat eivät oikeasti sovi, vai siitä, että MINULLA ON OIKEUS NUKKUA ILMAN TULPPIA HILJAISUUDESSA.
On aivan selvää, että tuollaiset elämänmuutokset ovat teineille vaikeita ja voivat johtaa oireiluun. Teinit vasta harjoittelevat vaikeiden tunteiden käsittelyä. Nämä ketjun lällättelijät ovat kuitenkin keskenkasvuisia. Vaikka teinien oireilu olisi ymmärrettävää, se ei tarkoita, etteikö heitä tulisi ohjata asialliseen ja hyvään käytökseen. Perseilyä ja haistattelua ei tule katsoa läpi sormien.
Useimmilta näyttää muutenkin jääneen lukematta aloitus kokonaan. Ap kertoo siinä, että isä on pitänyt huolen siitä, että aikaa ja huomiota teineille on jäänyt edelleen vauvan synnyttyä. Eikä tuo mitenkään epärealistiselta kuulosta, kun kyse on viikko-viikko-systeemistä ja mies voi väliviikot elää täysillä vauvaelämää.
Teinit eivät ole sitä vauvaa elämäänsä pyytäneet. Jos he eivät halua joustaa omasta elämästään, niin muuttakoot äidilleen.
Jos isä (tai äiti) tekee lisää lapsia, niin hänen pitää olla tietoinen riskistä, että teini ottaa ja lähtee. Hän tekee sen valinnan, että elämä ei tule olemaan samanalainen vauvan jälkeen, ja että elämä voi muuttua mihin suuntaan tahansa. Kyse on prioriteeteista.
Vierailija kirjoitti:
Onko minulle mennyt tässä ketjussa jotain ohi? Riehuvatko ne teinit? Luulin, että eivät vain välitä vauvasta.
No ainakin aloitusteksti on sitten mennyt ohi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko minulle mennyt tässä ketjussa jotain ohi? Riehuvatko ne teinit? Luulin, että eivät vain välitä vauvasta.
No ainakin aloitusteksti on sitten mennyt ohi
Aloituksessa puhutaan raivoamisesta. Se on minusta suuttumuksen osoittamista.
Tässä myöhemmin annetaan ymmärtää, että teinit riehuvat. Se tarkoittaa muutakin kuin äänennkorottamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tässä ketjussa nuo kommentit, joissa taivastellaan, että joutuvatko teiniparat olla hiljaa vauvan nukkuessa, joutuvatko he rajoittaa kavereiden tuomista kotiin, lässytättekö te vauvalle teinien kuullen ym. Että ihan oikeutettua on teinien raivo, kun heidän elämänsä on muuttunut! Mitä te sitten ehdotatte tähän ratkaisuksi? Teinit saavat huudattaa musiikkia vauvan yrittäessä nukkua ja vauva sitten vaan karjuu? Vauva joustaa? Flunssainen Make koulusta saa tulla rötväämään olohuoneen sohvalle, vauva viedään pois ettei tämä häiritse kavereiden elokuvan katselua? Vanhemmat välttävät kontaktin ottamista vauvaan teinien läsnäollessa?
Tuo nukkuminen on toki asia, johon on löydettävä joku ratkaisu. Uni on teineille oikeasti tärkeää. Asia erikseen on tietysti se, onko kyse siitä, että laadukkaat korvatulpat eivät oikeasti sovi, vai siitä, että MINULLA ON OIKEUS NUKKUA ILMAN TULPPIA HILJAISUUDESSA.
On aivan selvää, että tuollaiset elämänmuutokset ovat teineille vaikeita ja voivat johtaa oireiluun. Teinit vasta harjoittelevat vaikeiden tunteiden käsittelyä. Nämä ketjun lällättelijät ovat kuitenkin keskenkasvuisia. Vaikka teinien oireilu olisi ymmärrettävää, se ei tarkoita, etteikö heitä tulisi ohjata asialliseen ja hyvään käytökseen. Perseilyä ja haistattelua ei tule katsoa läpi sormien.
Useimmilta näyttää muutenkin jääneen lukematta aloitus kokonaan. Ap kertoo siinä, että isä on pitänyt huolen siitä, että aikaa ja huomiota teineille on jäänyt edelleen vauvan synnyttyä. Eikä tuo mitenkään epärealistiselta kuulosta, kun kyse on viikko-viikko-systeemistä ja mies voi väliviikot elää täysillä vauvaelämää.
Teinit eivät ole sitä vauvaa elämäänsä pyytäneet. Jos he eivät halua joustaa omasta elämästään, niin muuttakoot äidilleen.
Jos isä (tai äiti) tekee lisää lapsia, niin hänen pitää olla tietoinen riskistä, että teini ottaa ja lähtee. Hän tekee sen valinnan, että elämä ei tule olemaan samanalainen vauvan jälkeen, ja että elämä voi muuttua mihin suuntaan tahansa. Kyse on prioriteeteista.
No sitten teinit muuttavat äidilleen, jos siltä tuntuu. Se ei edelleenkään oikeuta raivoamaan isälle, äitipuolelle ja sisarpuolelle. Minusta teinejä ei pitäisi ainakaan kannustaa pakenemaan kaikkea epämukavuusalueella olemista, jos heistä haluaa kasvattaa tunne-elämältään ja -taidoiltaan normaaleja aikuisia, mutta jos itse ottavat äidilleen muuton esille, niin tietysti heitä tulee kuunnella.
Tätä vuodatusta nyt en ymmärtänyt yhtään että miksi ja kenelle se oli tarkoitettu. Ihan sekava.