Lue keskustelun säännöt.
Miehen teini-ikäiset lapset eivät voi sietää uutta vauvaa.
12.02.2020 |
Teinit 16 ja 17v, vanhempansa eronneet jo kun lapset olivat aivan pieniä, me olemme olleet miehen kanssa yhdessä kolme vuotta.
Teinit asuvat joka toinen viikko äidillään ja tähän mennessä yhteiselo mennyt ok. Nyt vauvan syntymän jälkeen ei menekään enää niin hyvin. Valittavat vauvan itkua (unet katkeaa ym), osoittavat mieltään raivoamalla ihme asioista hne. Tulkitsen tän kaiken kuitenkin liittyvän vauvaan.
Mitä tämä on, ja miksi? Saavat isältään edelleen huomiota ja heistä pidetään huolta. Toki vauva vie osansa nyt, luonnollisesti.
Kommentit (238)
Täällä tuntuu menevän sekaisin mikä on laillista ja mikä on hyvä maun mukaista. Kyllä sinulla on oikeus hankkia lapsia uusperheessä, laki ei kiellä. Se on sitten ihan eri asia oletko ollut asian suhteen huomaavainen tai kohtelias muille. Samalla tavalla teineillä on oikeus suhtautua sinuun negatiiisesti, eivätkä lähtökohtaisesti riko lakia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penikat kuriin. Niin kauan kun asuvat isällään, niin pitää käyttäytyä! Naurettavaa käytöstä melkein täysi-ikäisiltä kiukutella kuin 8-vuotiaat.
Mulle tuli mieleen, että teinien kiukuttelu saattaa olla ihan tarkoituksellista. Entä, jos he haluaisivatkin asua kokonaan äidillään? Isä ei ole ehkä ollut halukas luopumaan vuoroviikkoasumisesta, mutta heittäytymällä hankaliksi isä saattaisi muuttaa mielensä? Varsinkin, kun nyt on vauvakin talossa.
Jos 16-tai 17-vuotias ei äitiviikon jälkeen mene isälleen vaan jää äidilleen niin ei sille isä mitään voi.
Me luovuttiin viikko-viikko-systeemistä, kun lasteni isä uuden vaimonsa kanssa sai lapsen. Oli kaikille paras ja järkevin ratkaisu. Isot lapset saivat olla isoja lapsia (15 v ja 13 v) ja elää ikäisilleen tyypillistä elämää. Vauvaperhe sai rauhassa elää vauvaperheelle tyypillistä elämää. Isän luona ei enää tarvinnut olla molemmille lapsillemme omaa huonetta vaan vauva sai toisen huoneen. Toisen huoneen jakoivat isommat lapset silloin, kun olivat viikonloppuja isänsä luona. Kun menivät isälleen, olivatkin siellä vain isän, äitipuolen ja velipuolen kanssa. Ei ollut enää tarvetta viedä kavereita isän kotiin. Nyt isän perheessä odotetaan toista lasta. Vanhempi lapsistani on jo 18 ja käy tapaamassa isänsä perhettä, kun itse haluaa. Ei kuitenkaan enää yövy isänsä luona. Parin vuoden päästä on varmaan sama tilanne nuoremman kanssa ja silloin on nyt syntyvällekin lapselle tiedossa oma huone. Kaikkien osapuolten kannalta oikein hyvä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penikat kuriin. Niin kauan kun asuvat isällään, niin pitää käyttäytyä! Naurettavaa käytöstä melkein täysi-ikäisiltä kiukutella kuin 8-vuotiaat.
Mulle tuli mieleen, että teinien kiukuttelu saattaa olla ihan tarkoituksellista. Entä, jos he haluaisivatkin asua kokonaan äidillään? Isä ei ole ehkä ollut halukas luopumaan vuoroviikkoasumisesta, mutta heittäytymällä hankaliksi isä saattaisi muuttaa mielensä? Varsinkin, kun nyt on vauvakin talossa.
Jos 16-tai 17-vuotias ei äitiviikon jälkeen mene isälleen vaan jää äidilleen niin ei sille isä mitään voi.
Tietävätkö ap:n miehen teinit asian?
Kyllä se siitä, kun vauva kasvaa. Meilläkin teini oli aluksi vähän hämillään pikkuisesta, eikä halunnut syliin mutta nyt kun vauva on taaperoiässä hän hurmaa teinin ja teinin kaverit mennen tullen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos sinulla ei olisi sananvaltaa siihen, että joku yhtäkkiä pilaa yöunesi omassa kodissasi, olisit sinäkin ärsyyntynyt. Teini tarvitsee paljon unta päästäkseen keholle raskaan vaiheen yli kunnialla ja selvitäkseen koulussa samalla. Ei tunnu kivalta, jos ei saa sanallakaan ilmaista turhautumustaan kun on koko ajan väsynyt. "Mutta kun isä ja äiti2 nyt vaan halusivat "oman" lapsen, koska meistä ei ton naisen lapsia tule, me ei olla sille tarpeeksi. Meidän mielipiteellä, unella ja terveydellä ei ole väliä, eikä me saada ilmaista mielipidettäkään, koska uusi äiti ja uusi vauva menevät kaiken yli. Ollaan vieraita omassa kodissamme."
Vierailija kirjoitti:
Ei 16-vuotias veljeni ollut kovin innoissaan, kun äiti sai minut isäni (eri kuin veljeni isä) kanssa. Hän muuttikin sitten pian tyttöystävänsä kanssa yhteen. Meistä ei koskaan tullut läheisiä ja veljeni kuoli samana vuonna kun täytin 20.
Ikävä kuulla, olen pahoillani.
Onneksi kaikki veljet ei ole tuollaisia.
Meillä nyt sinällään eri tilanne kun olemme nykyisen mieheni kanssa olleet yhdessä 12 vuotta ja muutettu yhteen kun minun pojat oli juuri 4- ja 1-vuotta täyttäneet eli tosi pieniä.
Meille syntyi pari vuotta sitten vauva ja hän on isoveljien silmäterä! Varmaan tulevat olemaan läheisiä aina vaikka ikäero onkin suuri. Nyt jo lellii pikkuista ja hoitavat häntä ihan pyytämättä. Opettaa uusia juttuja ja viitsii pelailla pallolla ja rakennella legoilla.
Outoa käytöstä kyllä ap:n lapsipuolilta. Vielä tuon ikäisiltä! En tiedä miten tilanne ratkaistaan mutta keskustelun paikka olisi kyllä ja teidän vanhempien olisi hyvä kuulla mikä teinejä hiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, kyllähän se niin on että, vaikka ei tykkäisi tilanteesta, niin kyllä teinien on osattava käyttäytyä. Tykätä ei tarvitse, mutta mielenosoittaminen ja raivoaminen ei käy. Niin se on elämässä ylipäänsäkin osattava käyttäytyä.
Kotonaan teini saa raivota niin paljon kuin sielu sietää.
Mieti nyt hetki edes teinien näkökulmasta: ensin isä eroaa. Sitten isä ottaa luokseen asumaan jonkun ventovieraan naisen. Sitten pyöräytetään maailmaan mukula, joka estää teiniä rentoutumasta tai edes nukkumasta OMASSA KODISSAAN.
Kaikki tämä kysymättä teiniltä yhtään mitään.
OMASSA KODISSAAN pitäisi käyttäytyä ystävällisesti ja kohteliaasti ventovieraalle naiselle, joka on pilannut kodin ilmapiirin metelöivällä vauvalla?
Edellytys teinien kiintymykselle sisaruspuolta kohtaan olisi se, että olisi kiintymystä äitipuolta kohtaan. Ap selvästikään ei ole onnistunut sellaista herättämään.
Äärettömän itsekästä tehdä vauva tuohon tilanteeseen.
Lapset eivät päätä, tekeekö isukki tai äitykkä vielä lapsia. Se on pelkästään aikuisten asia. Ja käyttäytyä pitää, kotonakin. Vai eikö teillä? Teillä saa aikuisuuden kynnyksellä olevatkin kiukutella, raivota ja valittaa jonninjoutavasta ihan niin paljon kuin haluaa, ja vanhemmat eivät sano mitään?
Muuten oon samaa mieltä, mutta huonot yöunet ei ole jonninjoutavaa valitusta. Huonot yöunet nimenomaan aiheuttaa raivoa aikuisissakin. Ehkä olis syytä huolehtia siitä, että isommat saa nukkua. Eikä vaan syyllistää teinejä kaikesta.
Esittäkää teineille yksi kysymys: vieläkö he haluavat asua joka toinen viikko isän luona? Kun saatte vastauksen, alatte toimia sen mukaisesti. Jos teinit edelleen haluavat asua, istutte yhdessä pöydän äääreen ja sovitte yhddessä pelisäännöt. Jos eivät halua, alkakaa järjestää teinien asumista kokonaan äidin luokse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan aiheestahan ne teinit valittavat. He eivät ole päättäneet hankkia lapsia eikä heidän pitäisi joutua teidän lisääntymisenne vuoksi öitään valvomaan. Teidän velvollisuutenne on järjestää asiat niin, etteivät muut ihmiset kärsi teidän elämänvalinnoistanne.
Ei ole luonnollista tuoda vauvaa noin isojen teinien perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet idiootti ja erittäin tyhmä.
Teineillä pitää olla omaa rauhaa eikä elää missään pikku vauvan itkussa tai rääkyssä kärsien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asunto pitää olla niin suuri ettei teinejä häiritse joku koliikki vauva.
Joo, en minäkään olisi kuunnellut teininä mitään rääkyvää vauvaa ja ihmettelen kenet siihen pakotetaan kuuntelemaan. Jos joku pakotetaan siihen niin ottaa yhteyden heti sossuun karmeista perhe olosuhteista.
Ajattele kuuntelisitko itse? Et varmasti!
Vierailija kirjoitti:
Miten te autoitte nuoria odottamaan uutta vauvaa?
Sitä nimittäin pitää tehdä myös ydinperheessä, jos ikäero vanhempiin lapsiin on noin iso.
Pitää kuulostella teinien vastustusta, innostusta, myötäillä ja surffata, auttaa ja tukea - koska teinikin on lapsi, kaikkine mustasukkaisuuksineen, pelkoineen ja tunteineen (joita kaikkia häpeää itsekin).
Ai jäikö tämä osuus jotenkin tekemättä? No, sitten voi katsella peiliin.
Komppaan tätä. Teinien pitäisi siinä mielessä käyttäytyä mielestäni asiallisesti kaikkia kohtaan eli suhteeton raivoaminen ei pitäisi olla sallittua. Sen sijaan heitä pitää kuunnella ja sanoittaa niitä vaikeitakin tunteita eli antaa heidän avoimesti kertoa, miltä tuntuu. Tähän auttaa se, jos ihan suoraan sanoo heille, että ymmärtää heidän vi*utuksen ja on varmasti kurjaa, kun tulee tällainen aika tylsä, itkevä käärö kotiin ja laittaa elämän mullinmallin. Kannattaa kuitenkin myöskin suunnata katse jo tulevaan ja todeta, että onneksi vauva-ajan pas*amaisuus kestää yleensä vähän aikaa ja sitten helpottaa. Pitäkää fokuksessa erityisesti nyt ne teinit eli teoilla osoitatte, että vaikka vauva-arki on tullut taloonne, yritätte kaikin tavoin pitää aikaisemmista yhteisistä jutuista kiinni. Keskittykää teineihin, ja vaikka tämä kuulostaa oudolta, näin se menee ydinperheissäkin, kun tulee vauva taloon: vauva solahtaa perheen rutiineihin ja vaikka se olisi miten vaikea tahansa, vanhempien lasten elämä, harrastukset, koulu ja rutiinit rytmittävät arjen.
Korvatulpat kotona niin, olisi kamalaa olla koko ajan niiden kanssa.
Miten te autoitte nuoria odottamaan uutta vauvaa?
Sitä nimittäin pitää tehdä myös ydinperheessä, jos ikäero vanhempiin lapsiin on noin iso.
Pitää kuulostella teinien vastustusta, innostusta, myötäillä ja surffata, auttaa ja tukea - koska teinikin on lapsi, kaikkine mustasukkaisuuksineen, pelkoineen ja tunteineen (joita kaikkia häpeää itsekin).
Ai jäikö tämä osuus jotenkin tekemättä? No, sitten voi katsella peiliin.