Kertokaa kivikautisia käytäntöjä työelämästä
Mun edellisessä työpaikassa tehdyt työtunnit piti kirjoittaa ruutupaperille ja joka kuukauden viimeinen päivä piti erikseen ajaa päivän päätteeksi toimistolle viedäkseen se lappu. En voinut käsittää miksei kukaan ollut äkännyt, että internet on keksitty. Lopulta vaan laitoin ne tunnit sähköpostilla.
Kommentit (769)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää, kun pitää kaikkien huristella autoillaan viikkopalaveriin keskustaan kuulemaan asioita, jotka voisi lähettää s-postilla, jakaa muuten netissä yhteisissä kansioissa tai kertoa Skypellä.
Myös monenlaista paperia lähetellään ympäriinsä, vaikka skannattu versio tai nettilomake olisi parempi.
Etätyöt ovat harvinaisia ja joustamattomia.
Kirjoitin itse tämän kommentin alle vuosi sitten. Nyt tämä on muuttunut koronan myötä. Viikkopalavereja keskustassa ei ole ollut lähes vuoteen. Tarvittaessa palaverit järkätään Teamsissa. Etätyökin tuli mahdolliseksi. Enpä olisi vuosi sitten uskonut näin nopeaan muutokseen.
me joudutaa siis raportoimaan tunnit mitä me ollaan tehty ja sit niinku asiakasta laskutetaan siitä ja kaikkee sekavaa.
Mix ei vaan voi olla ja tehä juttuja ja sit siit saa kaikki rahaa ja niinku silleen.
Tommonen kyttäys niinku ahdistaa ja silleen, se on joku miesten tapa alistaa naisia ja niinku silleen meit nuoria
Työpaikalle tultiin työajan alkaessa ja lähdettiin työajan päättyessä.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalle tultiin työajan alkaessa ja lähdettiin työajan päättyessä.
Siis niiin lääst siison!
No vaikka se, että äijä joka aamu terottelee kivikirvestään ja tekee uusia nuolenpäitä niin että pilkkeet lentelee pitkin luolan lattiaa. Saisivat kyllä noitten naapurin neandertaalien kanssa perustaa kiviveistämön ni pysyis kotiluola siistinä.
Vierailija kirjoitti:
Onko jo olemassa sellaisia ostoskärryjä joissa tuote otetaan hyllystä, skannataan ja kun se laitetaan kärryyn, niin se onkin jo sähköisessä ostoskorissa? Siinä nimittäin muuttuvat itsepalvelukassatkin turhiksi.
Ruoan hintaanhan nämä muutokset eivät ikinä tulisi vaikuttamaan alentavasti. Mikä on käsittämätöntä.
On:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/ostokset-suoraan-kassiin-jo-kauppaa-kier…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalle tultiin työajan alkaessa ja lähdettiin työajan päättyessä.
Siis niiin lääst siison!
Ja onneksi alkaa ollakin (oolmoust) lääst siison!
Vierailija kirjoitti:
Eräässä työpaikassani oli pedanttinen keski-ikäinen rouva, joka aina saatuaan sähköpostia tai lähetettyään sitä, tulosti sähköpostiviestin printterillä liitteineen ja mapitti sen.
Jos häneltä kysyttiin jotain jostain sähköpostista, hän kääntyi mappirivistöään päin, katsoi mappien selkiin kirjoitetuista tarroista halutun ajankohdan, avasi ko. mapin ja selasi sieltä kyseisen viestin.
"Kas tässä! Näin ne asiat pysyvät järjestyksessä!" hän sanoi ylpeänä täsmällisyydestään.
Meillä oli käytännössä pakko tehdä noin, ainakin kaikkien tärkeimpien spostien suhteen kun päätettiin hoitaa siitä ja siitä päivästä lähtien joku asia tietyn asiakkaan kanssa tietyllä tavalla. Koska väistämättä kun asiat joskus menivät pieleen, joku pomo kysyi vihaisena kolmen vuoden kuluttua että kenen päätös/kenen luvalla tehtiin näin tai otettiin se ja tuo toimintamalli käyttöön?! Siinä vaiheessa se alkuperäinen sähköposti oli jo luultavasti deletoitu joka paikasta hyvin rajallisten postilaatikkotilojen takia ja koska tuo toiminta oli vakiintunut vuosien aikana normaaliin käytäntöön. Mutta auta armias jos et vuosia myöhemmin voinutkaan todistaa että joku isompi dirika oli ammoin antanut luvan tehdä jotain tällä uudella tavalla. Joten oli pakko tulostaa näitä CYA -papereita.
Koko lafka oli muutenkin kummallinen. Syyllisten etsiminen ja työntekijöiden ja asiakkaidenkin haukkuminen selän takana oli pomojen suurinta huvia. Hyvä palkka mutta ei korvannut yleistä stressiä ja veetutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä työpaikassani oli pedanttinen keski-ikäinen rouva, joka aina saatuaan sähköpostia tai lähetettyään sitä, tulosti sähköpostiviestin printterillä liitteineen ja mapitti sen.
Jos häneltä kysyttiin jotain jostain sähköpostista, hän kääntyi mappirivistöään päin, katsoi mappien selkiin kirjoitetuista tarroista halutun ajankohdan, avasi ko. mapin ja selasi sieltä kyseisen viestin.
"Kas tässä! Näin ne asiat pysyvät järjestyksessä!" hän sanoi ylpeänä täsmällisyydestään.
Apua :D Mulla oli myös työkaverina pedantti keski-ikäinen rouvashenkilö, joka tulosti jokaiseen palaveriin mukaan Outlookin kalenterikutsun. Vaikka meillä yleeensä ei ollut tapana kirjoittaa noihin kalenterikutsuihin mitään (ei esim. agendaa tai ennakkotietoja).
Hieman huvittuneina muut katsoimme tätä sivusta. Meillä kuitenkin oli läppärit mukana palavereissa, joista pystyi tarvittaessa katsomaan sitä samaa kutsua (jossa ei edelleenkään ollut mitään hyödyllistä)
Siis nämä Paperi-Pirkot oikeasti on ihan oma ihmistyyppinsä! Mäkin muistan yhdestä vanhasta kesätyöpaikasta eläkeikää lähestyneen toimistotädin, joka tulosti aina saamansa sähköpostit ja mapitti ne :DD Ei lukenut viestiä näytöltä vaan vasta paperilta ja sitten arkistoi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki tiimin naiset on poissa (etänä, sairaana, aamu-palaverissa...) niin kukaan miehistä ei keitä kahvia. Ovat sitte vaan ilman. Keittääkö niille kotonakin aina äiti tai muija kahvit?
Yhdessä työpaikassa lähes 20 vuotta sitten herrat johtajat seisoivat kahviaikana piirissä kahvinkeittimen ympärillä eikä kukaan tehnyt elettäkään keittääkseen kahvia, vaan alkoivat huudella "tyttö tuus keittää kahvia!". Kyllästyin parin kerran jälkeen siihen hommaan ja painelin toiselle osastolle pakoon keittovuoroja. Pian keittiöön ilmestyikin kahviautomaatti, kun miehet eivät sitä kahvia osanneet keittää. Luultavasti eivät pitäneet arvolleen sopivana.
Monia vuosia myöhemmin olin toisaalla asiantuntijatason töissä. Silti työpaikan miehillä oli mielikuva, että olen siellä keittämässä kahvia, kun usein tulivat seisoskelemaan työpisteelleni ja mutisemaan, että "pitäis saada kahvitus kokoukseen".
Ööö millä tavalla tämä on kivikautista? XD Ei kaffin kehittäminen ole koskaan ollut mikään naikkosten juttu.
No sori jos oli liian vaikeaa ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalle tultiin työajan alkaessa ja lähdettiin työajan päättyessä.
Siis niiin lääst siison!
Ja onneksi alkaa ollakin (oolmoust) lääst siison!
Eli et tee mitään oikeasti tärkeää ja merkityksellistä työtä?
Pomo lähettää sähköpostin ja tulee itse perässä kertomaan, että sen lähetti.
Ei kivikautta ole ollut.
Vedenpaisumuksen jälkeen työkalujen tekeminen kesti pitkään, ennen kuin saatiin metalleja ja niitä muokattua tarvekaluiksi.
Varmasti arkissa oli tarvekaluja, mutta kun ihmiset lisääntyivät nopeasti, piti tarvekaluja valmistaa kiivtyvään tahtiin.
Monen piti kyhätä kivestä pahimpaan hätään veitsiä ym. millä leikellä lihaa ja muokata turkiksia. Esim.
Vierailija kirjoitti:
me joudutaa siis raportoimaan tunnit mitä me ollaan tehty ja sit niinku asiakasta laskutetaan siitä ja kaikkee sekavaa.
Mix ei vaan voi olla ja tehä juttuja ja sit siit saa kaikki rahaa ja niinku silleen.
Tommonen kyttäys niinku ahdistaa ja silleen, se on joku miesten tapa alistaa naisia ja niinku silleen meit nuoria
Okei suuret ikäluokat
ei pakolinen kirjoitti:
Kahvi/ruokatilassa tietyt paikat. Menin ekana työpäivänä jonkun paikalle niin tämä pahoitti mielensä. Mistähän minä tiesin että Simo on istunut siinä samalla paikalla 20 vuotta, ei siinä Simon nimeä lukenut.
Naurettavaa, mitä väliä missä paikalla sitä nyt istuu.
Näissä paikoissa on muuten "hauska" keikkailla. Pitää istua sen paikalle, jonka sijainen on. Sitten kun tulee toisen kerran samaan paikkaan, niin ei todellakaan voi istua sille paikalle kuin missä edellisellä kerralla istui, kun silloin Pirjo oli saikulla ja nyt olenkin Seijan sijainen. Eikä myöskään tule kuuloonkaan, että koronavarovaisena yrittäisi syödä eväänsä missä tahansa muualla kuin sen saman pöydän ääressä... Ei, kun siihen Seijan tuolille pitää tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä työpaikassani oli pedanttinen keski-ikäinen rouva, joka aina saatuaan sähköpostia tai lähetettyään sitä, tulosti sähköpostiviestin printterillä liitteineen ja mapitti sen.
Jos häneltä kysyttiin jotain jostain sähköpostista, hän kääntyi mappirivistöään päin, katsoi mappien selkiin kirjoitetuista tarroista halutun ajankohdan, avasi ko. mapin ja selasi sieltä kyseisen viestin.
"Kas tässä! Näin ne asiat pysyvät järjestyksessä!" hän sanoi ylpeänä täsmällisyydestään.
Apua :D Mulla oli myös työkaverina pedantti keski-ikäinen rouvashenkilö, joka tulosti jokaiseen palaveriin mukaan Outlookin kalenterikutsun. Vaikka meillä yleeensä ei ollut tapana kirjoittaa noihin kalenterikutsuihin mitään (ei esim. agendaa tai ennakkotietoja).
Hieman huvittuneina muut katsoimme tätä sivusta. Meillä kuitenkin oli läppärit mukana palavereissa, joista pystyi tarvittaessa katsomaan sitä samaa kutsua (jossa ei edelleenkään ollut mitään hyödyllistä)Siis nämä Paperi-Pirkot oikeasti on ihan oma ihmistyyppinsä! Mäkin muistan yhdestä vanhasta kesätyöpaikasta eläkeikää lähestyneen toimistotädin, joka tulosti aina saamansa sähköpostit ja mapitti ne :DD Ei lukenut viestiä näytöltä vaan vasta paperilta ja sitten arkistoi
Ketju on vanha, joten olen voinut jo kertoa tämän. Silloisessa työpaikassani oli yleinen siivouspäivä turhien paperien ym. hävittämiselle. Koska olin uusi, ei turhaa tavaraa ollut vielä kertynyt, joten minut nakitettiin yhden kesätyöntekijän (ei siis paperikasoja hänelläkään) kanssa käymään läpi eläkkeelle jääneen Paperi-Pentin mappeja. Kaikki oli kyllä tarkoitus heittää roskikseen, mutta meidän piti lajitella, mikä menee tietosuojaroskiin ja mikä paperinkeräykseen! Kun siellä oli siis printattuja sähköpostiketjuja (ja jokaisen viestin jälkeen printattu koko ketju uudestaan...) mutta myös netistä printattua matskua erilaisista kartoista alkaen. Yhdessä siivouspäivässä ei kyllä päästy koko vuorta loppuun, kun välillä piti tehdä oikeitakin töitä...
Vierailija kirjoitti:
ei pakolinen kirjoitti:
Kahvi/ruokatilassa tietyt paikat. Menin ekana työpäivänä jonkun paikalle niin tämä pahoitti mielensä. Mistähän minä tiesin että Simo on istunut siinä samalla paikalla 20 vuotta, ei siinä Simon nimeä lukenut.
Naurettavaa, mitä väliä missä paikalla sitä nyt istuu.
Näissä paikoissa on muuten "hauska" keikkailla. Pitää istua sen paikalle, jonka sijainen on. Sitten kun tulee toisen kerran samaan paikkaan, niin ei todellakaan voi istua sille paikalle kuin missä edellisellä kerralla istui, kun silloin Pirjo oli saikulla ja nyt olenkin Seijan sijainen. Eikä myöskään tule kuuloonkaan, että koronavarovaisena yrittäisi syödä eväänsä missä tahansa muualla kuin sen saman pöydän ääressä... Ei, kun siihen Seijan tuolille pitää tulla.
Voi tämä. Loppujen lopuksi kiusaantuneena päätät viettää tauon pukkarissa/siivouskomerossa/missä tahansa muualla.
Olin töissä firmassa missä kaikki oli sähköistetty, ostot, myynnit, projektit, työtunnit. Kaikki samassa ohjelmassa. Todella hyvä ja helppo.
No tuli uusi osakas ja pomo joka tuijotti vaan miten kallis systeemi. Hän teki kaiken paperilla.
Ja sai puolessa vuodessa ajettua ohjelman alas ja myös minut savustettua ulos.
Nyt sitten näplää ilmeisesti ruutupaperille projektien lukuja.
Menin sitten toiseen firmaan missä haluttiin helpottaa projektinhallintasovellukset ja kaikki samaan ohjelmaa
Nyt sitten sähköistän ja järjeistän tätä uutta. Ja olen tyytyväinen
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ärsyttää, kun pitää kaikkien huristella autoillaan viikkopalaveriin keskustaan kuulemaan asioita, jotka voisi lähettää s-postilla, jakaa muuten netissä yhteisissä kansioissa tai kertoa Skypellä.
Myös monenlaista paperia lähetellään ympäriinsä, vaikka skannattu versio tai nettilomake olisi parempi.
Etätyöt ovat harvinaisia ja joustamattomia.
Eivätpä ole enää.
Puusepät käyttivät silloin kivikirveitä.