Iso-Britanniassa asuntojen minimiraja on 45 neliötä, Suomessa on rakennettu jopa 15-neliöisiä koteja.

Vierailija kirjoitti:

Asun Keski-Euroopassa 460m2 omakotitalossa. Juuri sopivasti tilaa nelihenkisen perheen tarpeisiin. Naurattaa,kun Suomessa mitataan puolen neliön tarkkuudella pikku asuntokopperoiden kokoa.

Kaupungeissa on pikkupakko mitata, menee muuten naapuritalon puolelle.

Kyllä on taas ketju. 😀

Suomeen nimenomaan tarvitaan lisää 20-40 neliön yksiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on hyvä, ettei meillä ole tuollaista säädöstä. Nythän jokainen voi omien taloudellisten rajoitteiden sekä mieltymystensä perusteella päättää minkä kokoisessa asunnossa asuu. Itse en perheeni kanssa alle 200 neliöön viitsisi yrittää avautua, mutta en minä sitä kuitenkaan keneltäkään muulta ihmiseltä näe perustelluksi kieltää.

Osa ongelmaa onkin, että asuntojen hinnat on niin karanneet käsistä kasvukeskusten muodostumisen myötä, että sitä peitellään jo neliöitä ja varustelua nipistämällä. Hinta/laatu suhde on asumisessa muuttunut melkoisesti, eikä parempaan suuntaan.

Joskus ihmettelin jotain lehtijuttua juuri jostain 15 neliön luokkaa olevasta kämpästä. Huonekorkeutta oli jotain 4 metriä! Jutussa vielä ihasteltiin, että onpas avaran tuntuista, kun on katto korkealla. Nii-in, mutta seinät kapealla... On varmaan sinänsä näppärää laittaa sänky jonnekin parvelle, mutta esim. sohvaa tai ruokapöytää ei saa ilmassa leijumaan, vaikka kuinka haluaisi. Minusta tuommoinen yletön huonekorkeus pinta-alaltaan pienessä asunnossa on järjetöntä tuhlausta. 15 neliöisen ja 4 metriä korkean asunnon tilavuus on 60 kuutiota. Jos tuo 60 kuutiota jaettaisiin normaalilla huonekorkeudella, eli 2,5 metrillä, niin se sama asunto voisi olla 24 neliöinen, mutta tilavuus olisi silti sama. 24 neliötäkin on mielestäni älyttömän pieni, mutta on se siihen 15 neliöiseen verrattuna jo huomattavasti parempi. Käytännöllisyys olisi ihan eri luokkaa ja silti siihen kerrostaloon mahtuisi ihan sama määrä niitä asuntoja.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset asuu ahtaissa neukkukuutioissa.

Nuo pienimmät asunnot on kylläkin kantakaupungissa eikä lähiöissä.

Vierailija kirjoitti:

En usko vieläkään tuohon, että suurinosa elää sisätiloissa valtaosan. Suomalaiset ovat ulkoilukansaa. Ilmasto on muuten loistava.

btw, kaveri asuu 13 neliön yksiössään Munkkiniemessä, Helsingissä.. Hyvin kompakti ja käytännöllinen. Kaikki käden ulottuvilla. Kaikki tavara on mietittävä, että tarvitseeko oikeasti. Eipä kerry turhaa roinaa.

Tuollainen minikoppero tekee jo pelkästään ruoanlaitosta lähes mahdotonta. Eihän se toki ongelma ole, jos syö ulkona ja lämmittää eineksiä mikrossa.

Ihmiset jotka haluaa tai pitää hyvänä juttuja näitä pikkukoppeja, ei useinkaan tajua yhtä tärkeää asiaa.

Meillä Suomessa ei voida koko talvea pitää ikkunaa auki. Pienessä asunnossa ilmanvaihto ei ole riittävä. Happi loppuu nopeasti, hiilidioksidipitoisuus nousee. Ilmanlaatu huononee ja ihminen voi huonosti.

LVI-ihmiset tietää tämän, mutta useimmat tavallisesti eivät. Nämä ei ole mukavuuskysymyksiä. Myöskään sitä ei ymmärretä, että viemärinhaju asunnossa voi tainnuttaa ihmisen, koska viemäriverkostossa on valtava määrä kaasua. Jatkuvat viemärihajut, riittämätön ilmanvaihto tai jopa vääristä tiloista tuleva ilmanvaihto on terveydelle haitallista.

Lisäksi pienissä asunnoissa esim. hella voi olla liian lähellä huonekaluja.

Jatkuvaa päänsärkyä, keuhko-oireita, väsymystä, jne. En haluaisi asua jossain koirankopissa.

Siis *useimmat tavalliset ihmiset eivät

T. 68

Vierailija kirjoitti:

Kenen on pakko sellaiseen muuttaa? Ja jos joku haluaa, niin miksi se pitäisi kieltää?

Koska joidenkin mielestä aina on olemassa joku asiantuntija, joka tietää parhaiten, mikä on sinulle hyväksi. Vähän sama kuin köyhyysraja: äitini on pienituloinen ja pienimenoinen eläkeläinen, joka ihan suuttui kun kuuli joku vuosi sitten, että hänellä on liian pienet tulot. Tai sitten aika ajoin mietitään ylemmällä taholla kuinka kauan äiti ja isä saavat lasta hoitaa, eihän tällaista asiaa voi antaa ihmisten itsensä päättää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen on pakko sellaiseen muuttaa? Ja jos joku haluaa, niin miksi se pitäisi kieltää?

Koska joidenkin mielestä aina on olemassa joku asiantuntija, joka tietää parhaiten, mikä on sinulle hyväksi. Vähän sama kuin köyhyysraja: äitini on pienituloinen ja pienimenoinen eläkeläinen, joka ihan suuttui kun kuuli joku vuosi sitten, että hänellä on liian pienet tulot. Tai sitten aika ajoin mietitään ylemmällä taholla kuinka kauan äiti ja isä saavat lasta hoitaa, eihän tällaista asiaa voi antaa ihmisten itsensä päättää...

Näistä asumisasioista on olemassa terveysmääräykset tärkeistä syistä. Ihmiset vain ottavat ne itsestäänselvyytenä, koska eivät tiedä niistä. Voi olla että esim. minimietäisyys vaikka jonkin pistorasian ja vesipisteen välillä kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun olet jo saanut sähköiskun..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenen on pakko sellaiseen muuttaa? Ja jos joku haluaa, niin miksi se pitäisi kieltää?

Koska joidenkin mielestä aina on olemassa joku asiantuntija, joka tietää parhaiten, mikä on sinulle hyväksi. Vähän sama kuin köyhyysraja: äitini on pienituloinen ja pienimenoinen eläkeläinen, joka ihan suuttui kun kuuli joku vuosi sitten, että hänellä on liian pienet tulot. Tai sitten aika ajoin mietitään ylemmällä taholla kuinka kauan äiti ja isä saavat lasta hoitaa, eihän tällaista asiaa voi antaa ihmisten itsensä päättää...

Näistä asumisasioista on olemassa terveysmääräykset tärkeistä syistä. Ihmiset vain ottavat ne itsestäänselvyytenä, koska eivät tiedä niistä. Voi olla että esim. minimietäisyys vaikka jonkin pistorasian ja vesipisteen välillä kiinnostaa vasta siinä vaiheessa, kun olet jo saanut sähköiskun..

Tottakai ymmärrän rajoitukset, jotka liittyvät esim. turvallisuuteen, mutta eiköhän meitä paapota aika usein ihan "näin täällä on aina tehty, näin muutkin tekevät tms."-mentaliteetilla.

Ei voi muuta kuin ihmetellen lukea tätä ketjua, kun itse asumme mieheni kanssa 190m2 asunnossa Ullanlinnassa. Meillä on 5h, keittiö, kodinhoitohuone, sauna, 2xkh, kolmas wc vieraille ja parveke. Ja kaikki tila on käytössä, joka huoneella on oma funktionsa. En ymmärrä miten joku pariskunta selviää yksiössä!

Mutta niinhän se on tässäkin asiassa, jokainen taplaa tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Englannissa on keskimäärin Euroopan (meinasin sanoa EU:n, mutta kun Brexshit...) pienimmät asunnot, ja melko lailla on täälläkin ankeita ja pieniä asuntoja, varsinkin suuremmissa kaupungeissa.

Tuo muutama vuosi sitten voimaan tullut minimikoko-ohjeistus (joka muuten on 37m2, ei 45) koskee luonnollisestikin vain uudisrakentamista, ja täällä rakennetaan erittäin vähän uusia yksiöitä, joten sillä ei juurikaan ole käytännön merkitystä.

Olen asunut Lontoossa 1987 asti.

Pieniä asuntoja täällä on nämä Counsel houses eli kunnan vuokrakasarmit. Mut niissähän juuri asutaan ilmaiseksi. Me asutaan SE23 ja täällä neliöhinnat on tuossa £600-700kieppeillä siis square foot. Nuoret tykkää vuokra yhessä ison huoneiston keskustasta ns party pad. Sitten kun menee naimisiin ja perustaa perheen muuttaa omaan taloon tai terraced house. Täällä normaali perheasunto on alakerta front room, dining room, kitchen. Yläkerta 3-4 bedrooms bathroom. Yks mikä on huono on yleensä vain yksi kylpyhuone talossa, ja alhaalla ws ‘powder room’. Nykyään tehdään enemmän remonteissa. Meilläkin 4 bedrooms and 3 bathrooms.

On näköjään vuodesta -87 päässyt vähän suomen kieli unohtumaan. Muistin virkistämiseksi: kitchen=keittiö, bedroom=makuuhuone, bathroom=kylpyhuone

Miniasuntojen ja -talojen konseptin on mielenkiintoinen. Älytöntä, että sellaiset pitäisi kieltää, kun kenenkään ei ole pakko asua sellaisessa. Ihmisillä on muutenkin aivan liikaa tavaraa, jos karsii turhan, pärjää aika vähällä tilalla. 

Vierailija kirjoitti:

Miniasuntojen ja -talojen konseptin on mielenkiintoinen. Älytöntä, että sellaiset pitäisi kieltää, kun kenenkään ei ole pakko asua sellaisessa. Ihmisillä on muutenkin aivan liikaa tavaraa, jos karsii turhan, pärjää aika vähällä tilalla. 

No eipä ole pakko! Ei taida ainakaan isossa mittakaavassa olla yksiön etsijöillä vaihtoehtona valita etsiikö 15 vai 35 neliöistä yksiötä. Kyllä sellaista pitäisi rakentaa, mikä toimii useimmille. Omiin tarpeisiin liiallinen tila (miten sellaista voi edes yksiössä olla?) ei varmaan aiheuta kummoista ahdistusta tai elämänlaadun alenemista, mutta liika ahtaus on kyllä omiaan sitä aiheuttamaan.

Työn puolesta joudun asumaan paljon hotelleissa ja ei yhtään heru ymmärrystä näille 15 neliön minikodeille. Työreissussa ahtaan asumisen sietää mutta vapaa-aikojani en halua tuon kokoisessa luukussa viettää.

Joillekin voi sopia tuo, mutta älkää nyt kuvitelko että kaikille sopisi. Minulle ei sovi enkä yritä edes sopeutua, koska ei tarvitse.

Joskus muinoin kun asuin vielä yksin, asuin Suomessa noin 30 m2 kokoisessa keittiöllisessä yksiössä ja se oli tosi viihtyisä. Sinne saattoi kutsua jopa vieraita. 😁 Kun muutin Lontooseen, asuin todella ahtaasti alle 15 m2 kokoisessa veroisessa kolossa, jossa oli aivan uskomattoman pieni kylpyhuone ja surkea lämmitys. Vuokra oli kuitenkin tuplasti sen mitä Suomessa. Ei se mitään, viihdyin hyvin Lontoossa enkä ole muutenkaan mikään koti-ihminen vaan tykkään mennä. Mutta (ahtaasti) asumisessa Iso-Britannia ei ehkä ole se paras mallimaa, johon kannattaa verrata...

*vetoisessa, damn autocorrect. 78

Voisin muuttaa n. 25-30 neliöiseen asuntoon, VAIN jos vuokra olisi sitten jtn. 250-300e. En todellakaan suostuisi maksamaan pienestä kopperosta enempää. Ihan järjetöntä, että 15 neliön asunnosta pyydetään 500e. Tässä huijataan vuokralaista oikein olan takaa.

Nyt minulla on 48 neliötä, asun yksin. Tavallaan tässä on neliöitä liikaa minun tarpeisiin, mutta ei kiinnosta samalla vuokrasumalla (675e) maksaa jostain koirankopista.