Traumatisoituneet kaipaan apua! Puolison käytös laukaisee traumat :(

Miksi ihmeessä elät ihmisen kanssa, joka aiheuttaa sinulle traumoja??? Vaikka teillä olisi yhteisä lapsia, niin ei se tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi kärsiä parisuhteessa.

Voisitteko käydä yhdessä siellä terapiassa muutaman kerran? Ammattilainen voisi osata neuvoa paremmin.

Oletan, että kyse on nyt käytöksestä jota normaalisti ihmiset ei niinkää tee? Siis ettei ole jostain vessassakäynnistä, tai niistämisestä kyse. 

Jos siis on esimerkinomaisesti kyse vaikka siitä että huutaa vittusaatanaperkelettä ja hakkaa nyrkillä pöytään, eikä suostu lopettamaan, vaikka miten selität että aiheuttaa ahdistusta, niin lähde suhteesta pois. Pärjäät aivan varmasti itseksesi paremmin, vaikka se voikin nyt kuulostaa pelottavalta vaihtoehdolta.

Ja sinä tiedät että puolisollasi on traumoja eikä vain selittele myrkyllistä ja traumatisoivaa käytöstään? Kyllä olen itsekin traumojen takia eläkkeellä ja elämästäni joutaa ulos kaikki jotka aktivoivat tai ylläpitävät traumojani, oli kuka tahansa.

No kokemus parisuhteista on seuraava:

-olin ihmisen kanssa, joka vahingossa aktivoi traumoja - oltiin liian nuoria, erottiin

- olin ihmisen kanssa, jolla myös traumoja, suhde oli täyttä h***iä ja olisi pitänyt tajuta lopettaa se heti alkuunsa, kärsittiin viisi vuotta toistemme kipupisteitä aktvioiden

- löysin ihmisen, joka ei aktivoi traumojani. Sain elää 15 vuotta erittäin hyvää ja tasaista elämää. Tapahtui asioita sekä minulle, että hänen käytöksessään ja aloin saada traumakohtauksia. On vaatinut pari vuotta opettelua minulta ja häneltä saada tilanne haltuun. Nyt näyttäisi siltä, että siinä on onnistuttu. 

Tuota noin. Parisuhteen ei ole tarkoitus aiheuttaa traumoja, vaikka joitain juttuja saattaa joutua käymään läpi puolin ja toisin. Kuulostaa siltä, että te ette pysty elämään turvallisessa suhteessa.

Erosin muutama vuosi sitten alkoholistimiehestä, joka vuosia käytti hyväkseen minun hylätyksi tulemisen pelkoja ja muita luonteen heikkouksia. Uudessa suhteessani ei ole vastaavaa hyväksi käyttöä ja koen oloni  turvalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kyse on nyt käytöksestä jota normaalisti ihmiset ei niinkää tee? Siis ettei ole jostain vessassakäynnistä, tai niistämisestä kyse. 

Jos siis on esimerkinomaisesti kyse vaikka siitä että huutaa vittusaatanaperkelettä ja hakkaa nyrkillä pöytään, eikä suostu lopettamaan, vaikka miten selität että aiheuttaa ahdistusta, niin lähde suhteesta pois. Pärjäät aivan varmasti itseksesi paremmin, vaikka se voikin nyt kuulostaa pelottavalta vaihtoehdolta.

Ei ole esimerkkisi kaltainen.

Vaan jos hän vaikka pettää lupauksen tai tulee reilusti (ilmoittamatta) myöhässä kotiin.

(Hän on kyllä aikoinaan valitettavasti käyttänyt kiristämistä ja henkistä väkivaltaa minuun. Se on jättänyt jäljet ja luonut turvattomuutta)

Minulla laukeaa pelkotila, jos emme puhumalla pääse yhteisymmärrykseen.

Ehkä tuo yhteinen terapia voisi olla hyvä keino?

ap

Se myös auttaa traumakohtausten vähenemiseen, kun on sen verran itsenäinen ja vahva, että voi avata ovena ja kävellä siitä ulos koska vaan. Silloin ei siedä mitään itseä vahingoittavaa p***kaa ´käytöstä toiselta. 

Tietysti kaikki eivät ole niin hyvässä kunnossa ja kuvittelevat asioiden menevän pahemmaksi, jos suhde loppuu. Yleensä elämä kuitenkin muuttuu paremmaksi, kun traumakohtaukset poistuvat ja mieli ja elimistö saa olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kyse on nyt käytöksestä jota normaalisti ihmiset ei niinkää tee? Siis ettei ole jostain vessassakäynnistä, tai niistämisestä kyse. 

Jos siis on esimerkinomaisesti kyse vaikka siitä että huutaa vittusaatanaperkelettä ja hakkaa nyrkillä pöytään, eikä suostu lopettamaan, vaikka miten selität että aiheuttaa ahdistusta, niin lähde suhteesta pois. Pärjäät aivan varmasti itseksesi paremmin, vaikka se voikin nyt kuulostaa pelottavalta vaihtoehdolta.

Ei ole esimerkkisi kaltainen.

Vaan jos hän vaikka pettää lupauksen tai tulee reilusti (ilmoittamatta) myöhässä kotiin.

(Hän on kyllä aikoinaan valitettavasti käyttänyt kiristämistä ja henkistä väkivaltaa minuun. Se on jättänyt jäljet ja luonut turvattomuutta)

Minulla laukeaa pelkotila, jos emme puhumalla pääse yhteisymmärrykseen.

Ehkä tuo yhteinen terapia voisi olla hyvä keino?

ap

Tuskin tuo tapojaan muuttaa. Epäluotettava yksilö ei puhumalla parane. Joko opettelet sietämään tuollaista käytöstä, tai lähdet. Itsellä ollut vastaava puoliso, joka itse asiassa vain pahensi toimintaansa kun huomasi miten se vaikuttaa. Kun ei mistään sovitusta enää pitänyt kiinni. Ei auttanut vaikka miten sanoin että älä lupaa, jos et pysty pitämään lupaustasi. Loppua kohden aloitti myös henkisen ja fyysisenkin väkivallan. Pistin suhteen poikki ja elämänlaatu parani jo pelkästä päätöksestä, vaikka en sillä sekunnilla saanut muutettua pois. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään.

Kyllä on nyt puolisosi tehtävä avata kommunikaatiotaan sinuun päin ja sinun lopettaa tuo loputon ymmärtäminen. Kuulostaa (taas kerran) narsisti-läheisriippuvainen -suhteelta.

Tuo puoliso aiheuttaa vain lisää traumoja.

Et voi muuttaa ihmistä, jos hän itse ei näe syytä muuttaa käytöstään.

Nyt eroat ja seuraavassa suhteessa otat kriteeriksi, että puoliso arvostaa sinua ja on valmis keskustelemaan asioista, niin kuin aikuisen ihmisen pitäisikin osata tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan, että kyse on nyt käytöksestä jota normaalisti ihmiset ei niinkää tee? Siis ettei ole jostain vessassakäynnistä, tai niistämisestä kyse. 

Jos siis on esimerkinomaisesti kyse vaikka siitä että huutaa vittusaatanaperkelettä ja hakkaa nyrkillä pöytään, eikä suostu lopettamaan, vaikka miten selität että aiheuttaa ahdistusta, niin lähde suhteesta pois. Pärjäät aivan varmasti itseksesi paremmin, vaikka se voikin nyt kuulostaa pelottavalta vaihtoehdolta.

Ei ole esimerkkisi kaltainen.

Vaan jos hän vaikka pettää lupauksen tai tulee reilusti (ilmoittamatta) myöhässä kotiin.

(Hän on kyllä aikoinaan valitettavasti käyttänyt kiristämistä ja henkistä väkivaltaa minuun. Se on jättänyt jäljet ja luonut turvattomuutta)

Minulla laukeaa pelkotila, jos emme puhumalla pääse yhteisymmärrykseen.

Ehkä tuo yhteinen terapia voisi olla hyvä keino?

ap

"Hän on kyllä aikoinaan valitettavasti käyttänyt kiristämistä ja henkistä väkivaltaa minuun"

Hän tekee sitä edelleen.

No ethän sinä oikein muuta kuin joko hyväksyä että puoliso on sellainen kuin on, ja kestää siitä seuraavat omat ahdistuksesi, tai sitten erota. Toki jos puoliso on halukas muuttumaan ja terapiaan, sitä kannattaa kokeilla, mutta harva on.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä elät ihmisen kanssa, joka aiheuttaa sinulle traumoja??? Vaikka teillä olisi yhteisä lapsia, niin ei se tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi kärsiä parisuhteessa.

Eihän kyse tainnut olla siitä, että Ap:n kumppani aiheuttaa traumoja, vaan vanhat traumat nousevat pintaan. Samaa voisi tapahtua kenen tahansa ihmisen seurassa, tai työpaikalla tms. Ainoa millä tuosta pääsee eroon on että Ap käsittelee traumansa niin etteivät ne vaikuta hänen nykyiseen parisuhteeseensa. Toki huonolta kuulostaa tuo,  ettei puoliso halua keskustella asioista Ap:n kanssa, mutta se on kaiketi erillinen ongelma joka selviäisi vaikka pariterapiassa.

Esimerkiksi minulla on lapsuudesta sellainen trauma, että jos kotona ei ollut riittävän siistiä niin sai mitä älyttömämpiä rangaistuksia. Tästä syystä jos oma aviomieheni siivoilee kotona, minä stressaannun ja ahdistun koska lapsuuden trauma nousee pintaan. Olisi siis aika lailla epäreilua väittää, että mieheni aiheuttaa minulle nyt traumoja ja kyseenalaistaa sitä, miksi elän hänen kanssaan ja "kärsin"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä elät ihmisen kanssa, joka aiheuttaa sinulle traumoja??? Vaikka teillä olisi yhteisä lapsia, niin ei se tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi kärsiä parisuhteessa.

Eihän kyse tainnut olla siitä, että Ap:n kumppani aiheuttaa traumoja, vaan vanhat traumat nousevat pintaan. Samaa voisi tapahtua kenen tahansa ihmisen seurassa, tai työpaikalla tms. Ainoa millä tuosta pääsee eroon on että Ap käsittelee traumansa niin etteivät ne vaikuta hänen nykyiseen parisuhteeseensa. Toki huonolta kuulostaa tuo,  ettei puoliso halua keskustella asioista Ap:n kanssa, mutta se on kaiketi erillinen ongelma joka selviäisi vaikka pariterapiassa.

Esimerkiksi minulla on lapsuudesta sellainen trauma, että jos kotona ei ollut riittävän siistiä niin sai mitä älyttömämpiä rangaistuksia. Tästä syystä jos oma aviomieheni siivoilee kotona, minä stressaannun ja ahdistun koska lapsuuden trauma nousee pintaan. Olisi siis aika lailla epäreilua väittää, että mieheni aiheuttaa minulle nyt traumoja ja kyseenalaistaa sitä, miksi elän hänen kanssaan ja "kärsin"? 

Ehkä tässä puhutaan nyt vähän perustavammanlaatuisista traumoista, jos ap on eläkkeelläkin. En ainakaan itse kuvittele voivani käsitellä traumojani niin, etteikö joku jollakin tavalla saisi hangattua minua vereslihalle. Sen sijaan voin käsitellä ne niin, etteivät ne haittaa jokapäiväistä elämääni ja pidän vointiani heikentävät ihmiset loitolla enkä suostu vahingollisiin ihmissuhteisiin.

Kun traumat aktivoituvat, ihminen heikkenee silmänräpäyksessä. Usein tulee fyysisiäkin sairauksia. Siksi ap nyt kuvittelee, ettei pärjää yksin ja on läheisriippuvaisessa moodissa. Kun hän pääsisi suhteesta eroon, hänen vointinsa paranisi kertaheitolla monestakin syystä. 

Siis tuohan on ihan normaalia, että läheisessä suhteessa nousee pintaan vanhoja traumoja. Kyse ei ole yleensä siitä että toinen satuttaisi tahallaan vaan siitä, että sinä reagoit oman taustasi takia niin kuin reagoit!

Avain tähän on omien traumojen työstäminem ja vastuunkanto omista tunteista. Huomaavainen puoliso myös opettelee toimimaan hellävaraisemmin tilanteissa, jotka laukaisevat toisessa vanhoja traumoja.

Harva meistä toista ehdoin tahdoin haluaa satuttaa, poikkeuksena lähinnä psykopaatit ja narsistit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä elät ihmisen kanssa, joka aiheuttaa sinulle traumoja??? Vaikka teillä olisi yhteisä lapsia, niin ei se tarkoita sitä, että kenenkään pitäisi kärsiä parisuhteessa.

Eihän kyse tainnut olla siitä, että Ap:n kumppani aiheuttaa traumoja, vaan vanhat traumat nousevat pintaan. Samaa voisi tapahtua kenen tahansa ihmisen seurassa, tai työpaikalla tms. Ainoa millä tuosta pääsee eroon on että Ap käsittelee traumansa niin etteivät ne vaikuta hänen nykyiseen parisuhteeseensa. Toki huonolta kuulostaa tuo,  ettei puoliso halua keskustella asioista Ap:n kanssa, mutta se on kaiketi erillinen ongelma joka selviäisi vaikka pariterapiassa.

Esimerkiksi minulla on lapsuudesta sellainen trauma, että jos kotona ei ollut riittävän siistiä niin sai mitä älyttömämpiä rangaistuksia. Tästä syystä jos oma aviomieheni siivoilee kotona, minä stressaannun ja ahdistun koska lapsuuden trauma nousee pintaan. Olisi siis aika lailla epäreilua väittää, että mieheni aiheuttaa minulle nyt traumoja ja kyseenalaistaa sitä, miksi elän hänen kanssaan ja "kärsin"? 

Tämä! Jos sinulla on huono olla, älä syytä ensimmäisenä puolisoasi vaan katso peiliin. Toisen syyttäminen kaikesta on epäreilua, jokainen voi miettiä itse miltä se tuntuisi.

Pitikö ottaa j.ännämies?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on nyt puolisosi tehtävä avata kommunikaatiotaan sinuun päin ja sinun lopettaa tuo loputon ymmärtäminen. Kuulostaa (taas kerran) narsisti-läheisriippuvainen -suhteelta.

Päinvadtoin. Ap saa hepulin, kun toinen tulee myöhässä ja asiaa ei puhuta ja puhuta.

Eihän kukaan jaksa mousta tyyppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on nyt puolisosi tehtävä avata kommunikaatiotaan sinuun päin ja sinun lopettaa tuo loputon ymmärtäminen. Kuulostaa (taas kerran) narsisti-läheisriippuvainen -suhteelta.

Päinvadtoin. Ap saa hepulin, kun toinen tulee myöhässä ja asiaa ei puhuta ja puhuta.

Eihän kukaan jaksa mousta tyyppiä.

Ei. Jos ap sanoo: Pahoitin mieleni, kun lupasit tulla kolmelta ja tulitkin neljältä.

Mikäli puolison vastaus tähän on (narsistisen) defensiivinen, kuten ap kuvaili, se saattaa kuulostaa tältä: Mulle tuli asiakas enkä päässyt lähtemään. Enhän ollut kuin tunnin myöhässä, onko tuo nyt niin iso juttu. Olet vähän yliherkkä eikä sun kannattaisi ottaa kaikkea niin kirjaimellisesti, mulla nyt vaan on paljon kaikkea menoa.

Ei-defensiivinen puoliso vastaisi: Olet oikeassa, tuntui varmasti kurjalta. Olen pahoillani, mutta minulle tuli asiakas enkä päässyt lähtemään. Tiedän, että haluaisit minun ilmoittavan myöhästymisestäni. Otan tämän huomioon, ja pyrin ensi kerralla toimimaan toisin, jotta voisit luottaa minuun. (Ja myös toimii niin).

Kumman luulet paremmin auttavan ap:tä traumojensa kanssa?