Ystävättärellä suhde varattuun mieheen, katkaisenko välit?

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi pettää? Jos suhde on huono, niin miksei siitä voi ensin erota ja sitten lähestyä sitä nuoruudenrakkautta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi pettää? Jos suhde on huono, niin miksei siitä voi ensin erota ja sitten lähestyä sitä nuoruudenrakkautta?

Ideaalisti niin, mutta asiat nyt eivät vaan aina mene ideaalilla tavalla. Ei ihmissuhteissa eikä muutenkaan. Mitään huvinvuoksi pettämistä en kyllä ymmärrä minäkään, mutta sen aikuisena tajuaa, että tyylipuhtaita suorituksia ei tule aina ihmissuhteissa tai töissä tai kasvatuksessa tai muussakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi pettää? Jos suhde on huono, niin miksei siitä voi ensin erota ja sitten lähestyä sitä nuoruudenrakkautta?

En ole itse koskaan pettänyt, mutta paras ystäväni on löytänyt elämänsä rakkauden oltuaan 25 vuotta uskollisesti naimisissa. Se tapahtui vahingossa ja sen kaiken mitä siitä seurasi, seuraaminen läheltä hioi omaa jyrkkyyttäni suuresti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi pettää? Jos suhde on huono, niin miksei siitä voi ensin erota ja sitten lähestyä sitä nuoruudenrakkautta?

Ideaalisti niin, mutta asiat nyt eivät vaan aina mene ideaalilla tavalla. Ei ihmissuhteissa eikä muutenkaan. Mitään huvinvuoksi pettämistä en kyllä ymmärrä minäkään, mutta sen aikuisena tajuaa, että tyylipuhtaita suorituksia ei tule aina ihmissuhteissa tai töissä tai kasvatuksessa tai muussakaan. 

Ymmärrän, että ihmiset tekevät virheitä, mutta pettäminen on todella julma teko. En voi koskaan hyväksyä sitä, en, vaikka kyse olisi elämää suuremmasta rakkaudesta. Ihmisellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että kykenee päättämään suhteensa ilman petosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi pettää? Jos suhde on huono, niin miksei siitä voi ensin erota ja sitten lähestyä sitä nuoruudenrakkautta?

Ideaalisti niin, mutta asiat nyt eivät vaan aina mene ideaalilla tavalla. Ei ihmissuhteissa eikä muutenkaan. Mitään huvinvuoksi pettämistä en kyllä ymmärrä minäkään, mutta sen aikuisena tajuaa, että tyylipuhtaita suorituksia ei tule aina ihmissuhteissa tai töissä tai kasvatuksessa tai muussakaan. 

Ymmärrän, että ihmiset tekevät virheitä, mutta pettäminen on todella julma teko. En voi koskaan hyväksyä sitä, en, vaikka kyse olisi elämää suuremmasta rakkaudesta. Ihmisellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että kykenee päättämään suhteensa ilman petosta.

Ystävällä oli ainakin niin, että liitto oli solmittu nuorena, kun ei vielä elämästä niin tiennyt. Ei mennyt kovin hyvin, mutta paremmastakaan ei tiennyt, joten siinä sitten elivät vuosikaudet yhdessä. Törmäsi ihmiseen, jonka kanssa klikkasi heti. Ei etsinyt suhdetta ja tapasivat töiden parissa. Alkoi huomata, että elämä voi olla täysin toisenlaista ja parisuhde voi olla ihan muuta kuin oli siihen astisen elämänsä kuvitellut. Nyt ovat olleet yhdessä noin 15 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Välit nuoruudenrakkaan kanssa katkesivat vähän epäselvissä merkeissä. Aloin seurustella ja sitten myöhemmin tuo rakkaani kokeili kepillä jäätä ottaa yhteyttä. En voinut vastata, koska en voinut olla petollinen, vaikka mieleen oli alkanut jo hiipiä epäilys, että uuden suhteen mies on luonnehäiriöinen tapaus. No, aikanaan sitten pääsin irti henkisesti väkivaltaiseksi osoittautuneesta suhteesta ja mahdollisuuteni katsoa kortit ison ensirakkauteni kanssa meni ohi suun. Kiitos suoraselkäisyyteni ja rehellisyyteni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi pettää? Jos suhde on huono, niin miksei siitä voi ensin erota ja sitten lähestyä sitä nuoruudenrakkautta?

Ideaalisti niin, mutta asiat nyt eivät vaan aina mene ideaalilla tavalla. Ei ihmissuhteissa eikä muutenkaan. Mitään huvinvuoksi pettämistä en kyllä ymmärrä minäkään, mutta sen aikuisena tajuaa, että tyylipuhtaita suorituksia ei tule aina ihmissuhteissa tai töissä tai kasvatuksessa tai muussakaan. 

Ymmärrän, että ihmiset tekevät virheitä, mutta pettäminen on todella julma teko. En voi koskaan hyväksyä sitä, en, vaikka kyse olisi elämää suuremmasta rakkaudesta. Ihmisellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että kykenee päättämään suhteensa ilman petosta.

Ystävällä oli ainakin niin, että liitto oli solmittu nuorena, kun ei vielä elämästä niin tiennyt. Ei mennyt kovin hyvin, mutta paremmastakaan ei tiennyt, joten siinä sitten elivät vuosikaudet yhdessä. Törmäsi ihmiseen, jonka kanssa klikkasi heti. Ei etsinyt suhdetta ja tapasivat töiden parissa. Alkoi huomata, että elämä voi olla täysin toisenlaista ja parisuhde voi olla ihan muuta kuin oli siihen astisen elämänsä kuvitellut. Nyt ovat olleet yhdessä noin 15 vuotta. 

Miten kävi parisuhteen toiselle osapuolelle? Oliko hänkin onnessaan tästä ihanasta käänteestä puolisonsa elämässä? Ja miksi ystäväsi piti käydä harrastamassa seksiä toisen miehen kanssa, ennen kuin huomasi kuinka ihana parisuhde voi ollakaan? Kuinka luulet ystäväsi reagoivan jos tämä uusi mies kohtaakin jonkun toisen naisen, jonka kanssa käykin samoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohhoh! Kylläpäs nyt puolustetaan pettämissuhteessa olevaa naista! Ja sitten erästäkin bloggaajaa parjataan...

Itse ottaisin vähintäänkin etäisyyttä tämmöiseen naiseen. Minäkin välillä kaipaan exääni, mutta ei tulisi kuuloonkaan että menisin hänen perheensä väliin rikkomaan yhtään mitään. Edes silloin, kun hän itse otti minuun yhteyttä (veikkaan että oli keski-iän kriisi päällä), en suostunut edes tapaamaan.

Joillekin meistä moraali on oikeasti tärkeä asia, ja ymmärretään ehkä näitä ihmissuhdeasioitakin siltä kannalta, että niistä tulee seuraamuksia, vaikkei ehkä itse haluaisikaan että tulisi.

Ap ei kertonut tilanteesta tarkemmin, heitti vain trollitäkyn ja lähti lenkille. 

Mutta oletetaan nyt, että kaipaat eksääsi syystä ja eksäsi sinua ja uusi liitto on huono eikä kyseessä ole keski-iän kriisi, kannattaisiko siis vaan todella sinun jatkaa elämääsi yksin ihanaa ihmistä muistellen ja hän tehden samaa liitossaan, jossa ei ole tyytyväinen?

Totta kai ihmiset nousevat takajaloilleen, kun suhteen pyhyyttä ja rikkoutumattomuutta vastaan nousee uhka - se tuo pelon, että sama voi tapahtua itselle, mutta kaikki pettämiset eivät ole rumia sivusuhteita vaan niistä voi syntyä jotain parempaa ja toisaalta kaikki liitot eivät ole onnellisia paikkoja viettää koko ainut elämänsä. 

Miksi tuollaisessa tilanteessa pitäisi pettää? Jos suhde on huono, niin miksei siitä voi ensin erota ja sitten lähestyä sitä nuoruudenrakkautta?

Ideaalisti niin, mutta asiat nyt eivät vaan aina mene ideaalilla tavalla. Ei ihmissuhteissa eikä muutenkaan. Mitään huvinvuoksi pettämistä en kyllä ymmärrä minäkään, mutta sen aikuisena tajuaa, että tyylipuhtaita suorituksia ei tule aina ihmissuhteissa tai töissä tai kasvatuksessa tai muussakaan. 

Ymmärrän, että ihmiset tekevät virheitä, mutta pettäminen on todella julma teko. En voi koskaan hyväksyä sitä, en, vaikka kyse olisi elämää suuremmasta rakkaudesta. Ihmisellä pitäisi olla sen verran selkärankaa, että kykenee päättämään suhteensa ilman petosta.

Ystävällä oli ainakin niin, että liitto oli solmittu nuorena, kun ei vielä elämästä niin tiennyt. Ei mennyt kovin hyvin, mutta paremmastakaan ei tiennyt, joten siinä sitten elivät vuosikaudet yhdessä. Törmäsi ihmiseen, jonka kanssa klikkasi heti. Ei etsinyt suhdetta ja tapasivat töiden parissa. Alkoi huomata, että elämä voi olla täysin toisenlaista ja parisuhde voi olla ihan muuta kuin oli siihen astisen elämänsä kuvitellut. Nyt ovat olleet yhdessä noin 15 vuotta. 

Miten kävi parisuhteen toiselle osapuolelle? Oliko hänkin onnessaan tästä ihanasta käänteestä puolisonsa elämässä? Ja miksi ystäväsi piti käydä harrastamassa seksiä toisen miehen kanssa, ennen kuin huomasi kuinka ihana parisuhde voi ollakaan? Kuinka luulet ystäväsi reagoivan jos tämä uusi mies kohtaakin jonkun toisen naisen, jonka kanssa käykin samoin?

En tiedä eksän tästä päivästä. Tietenkään ei ollut onnessaan, kuten ei yleensä kukaan ole, jos puoliso ilmoittaa yksipuolisesti erosta, on toisia osapuolia tai ei. Hänen elämästään putosi pohja ja se meni ihan sekaisin. Mutta voiko omaa elämää uhrata, jotta ei aiheuta toiselle pahaa mieltä? Etenekin kun liitto ei ollut rauhallinen ja onnellinen vaan siinä oli ongelmansa. 

Suhde alkoi pitkän aikaa henkisesti ja jatkui fyysiseksi, olivat tiiviisti yhteydessä heti tutustuttuaan, kumpikin kokivat voimakkaasti tarpeen siihen. Totta kai ystävään sattuisi todella pahasti kuten ensimmäiseenkin vaimoon, jos hänelle kävisi samalla tavalla. 

Katkaise ihmeessä, jos siltä tuntuu. Voin kuitenkin kertoa, että suurin osa vähintään kolme vuotta seurustelleista naisista on helpommin vieteltävissä kuin sinkut kanssasisarensa.

Ja mitä miehiin tulee, voisin kuvitella olevan vieläkin helpommin laidalta polulta eksyviä, jos vain sopiva tilaisuus osuu kohdalle.

Puhu kaverillesi. Jollei lopeta touhua ota yhteyttä miehen puolisoon jolla oikeus tietää

Vierailija kirjoitti:

Puhu kaverillesi. Jollei lopeta touhua ota yhteyttä miehen puolisoon jolla oikeus tietää

No sellaista en mene tekemään. Se mies on minulle täysin tuntematon, olen vain nähnyt hänet fb-profiilista kun ystäväni on näyttänyt. Vaimoa en tunne myöskään. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä konkreettisesti tarkoittaa haksahtanut tässä tapauksessa?

Heillä on salasuhde. 

Ap

Mulla oli ystävä joka harrasteli vain varattuja miehiä. En katsonut hyvällä, mut eipä tuo mua haitannu. Oli aina useampi mies kerroksissa. Sitten hän iski ystäväni miehen, kun vietettiin yhteistä viikonloppua. Siihen loppui meidän ystävyys. Asiahan ei minulle kuulu, mutta jossain se raja kulkee.

Kyllä se on kuulkaa niin, että varattu joka aloittaa suhteen toiseen pitää nimenomaan sitä takaporttia auki, jos uusi ei olekaan parempi. Se on kylmää laskelmointia ja totaalista välinpitämättömyyttä ja kyvyttömyyttä ajatella toisen ihmisen tunteita.

Jos olemassa oleva suhde on huono joko sutä yritetään parantaa tai sitten erotaan ja vasta sitten mennään jalkoväli edellä uusiin.

Jokaisella on aivot ja jokainen osaa niitä käyttää.pettäjä ei uskalla ottaa sitä riskiä että jää yksin. Kuvottavia ihmisiä jokaikinen.

"Tuollainen nainen" sanoit ystävästäsi. Etkö tunnista syntiä itsessäsi, kun on varaa toista nimitellä "tuollaiseksi"? 

En jättäisi vanhaa hyvää ystävää, mutta kertoisin kyllä oman mielipiteeni, nätisti mutta selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä konkreettisesti tarkoittaa haksahtanut tässä tapauksessa?

Heillä on salasuhde. 

Ap

Mikä on ystäväsi motiivi tälle suhteelle? Ja mihin hän toivoo sen johtavan?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat oikeat ystäväni eivät hylänneet minua vaan tukivat, kun jouduin elämässäni harmaalle alueelle. 

Miten tuollaista ihmistä kuin ap:n ystävä tuetaan? Ihan vilpittömästi kysyn. On jotenkin niin helppo heittää fraasina, että "pitää tukea", mutta miten se tehdään? Pitääkö sanoa, että ole vaan varatun kanssa, ja sitten kun saat siitä sydänsuruja (koska mies ei jätäkään vaimoaan), niin lohdutan sinua? Jos ei itse yhtään hyväksy pettämistä, niin aika vaikea on toimia noin. Toisen pitää siinä toimia omaa moraaliaan vastaan, kun toinen taas saa häseltää miten päin vaan. 

Anna ihan konkreettisia esimerkkejä tukemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Puhu kaverillesi. Jollei lopeta touhua ota yhteyttä miehen puolisoon jolla oikeus tietää

Ihan älytöntä sotkea vieraita ihmisiä muutenkin vaikeisiin ja henkilökohtaisiin tilanteisiin. Olin suhteessa mieheen, joka osoittautui olevan naimisissa. Nuorena ja tyhmänä tuo vaihtoehto ei edes käynyt mielessä. Siitä tuli sitten aikanaan melkoinen soppa, johon koko perhekunta vaimon sukulaisineen osaantui ahdistelemaan minua ja vaikeuttamaan elämääni. Antaa asianosaisten hoitaa juttunsa keskenään.