Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka asutte puolisonne omistamassa asunnossa
09.02.2020 |
Olen muuttamassa mieheni omistamaan asuntoon.
Mies on sanonut minulle, ettei minun tarvitse maksaa vuokraa, mutta että voisin maksaa kaikki kuukausittaiset asumisen kulut.
Kyseessä on velaton asunto.
Tämä tuntui aluksi reilulta, sillä maksaisin tällä järjestelylläkin vähemmän kuin mitä maksan nyt vuokraa. Mutta nyt olen alkanut miettiä .
Olemme ulkosuomalaisia, eli asumisen kulut ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.
Mies tekee töitä kotona, ja hänellä on tätä varten erillinen työhuone. Hän tarvitsee työssään tiettyä (sähkö)laitteistoa.
Itse käyn töissä muualla.
Minusta ei tunnu reilulta ratkaisulta, että joutuisin maksamaan myös koko sähkölaskun (tähän kuuluu siis lämmitys), kun oleskelen kämpässä huomattavasti vähemmän aikaa.
Lisäksi hän lainaa työtilaa välillä maksutta tuttavilleen.
Sähkölaskun lisäksi minun tulisi vielä maksaa vesi ja netti, sekä erinäisiä kuukausittaisia veroja.
Minua mietityttää se, että jos ja kun sähkölaskun määrä ei ole vakio, vaan esimerkiksi työtilan lisääntynyt käyttö nostaa sitä.
Minulla ja miehelläni on vähän erilaiset tottumukset mitä tulee sähkön ja veden käyttöön. Minä esimerkiksi kasvoin talossa, jonka varaaja ei ollut kovin suuri, ja siksi vettä ei voinut lorotella miten sattuu. Minä otan pikasuihkuja ja katkaisen veden saippuoinnin ajaksi, mutta mies saattaa seistä suihkussa jopa 15-20 min yhteen soittoon ja pitää veden auki koko tuon ajan. Lisäksi mies saattaa pitää valot päällä koko kämpässä, myös niissä tiloissa joissa ei oleskella, kun itse taas sammutan turhaan palavat valot jne.
Onko mielestänne kohtuullista vaatia ainakin sähkölaskun puolittamista myös jatkossa?
Ehdotin tätä varovasti miehelleni, mutta hänen kommenttinsa oli, etten voi sitä vaatia, kun en kerran maksa vuokraa. Haluaisin kuitenkin tietää ainakin parin kympin tarkkuudella kuinka paljon kuluja minulle tulee kuukaudessa.
Lisäksi mietin sitä, että oletteko te, jotka puolisonne omistamassa asunnossa asutte, tehneet mitään sopimusta eron varalle?
Mikään ei suhteessamme viittaa eroon, mutta koska aiempi pitkä parisuhteeni päättyi aiemmin täysin yllättäen ja ilmoitusluonteisesti, osa minusta ajattelee, että kaikkeen pitää varautua.
Jos vuokrasopimusta ei ole, miten tilanteessa toimitaan?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Entäs se, että avioerossa (ilman avioehtoa) asunto menee kahtia.
Ihan reilu lopputulos jon suostunut avioliittoon ilman avioehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä on oikein että ap asuu ilmaiseksi, onko oikein myös seuraava tilanne:
Ap omistaa asunnon. Mies on vuokralla. Ap muuttaa miehen luokse mutta ei maksa ollenkaan vuokraa - koska joutuisihan mies maksamaan vuokran yksinkin. Ap maksaa vain puolet sähkölaskusta ja vedestä. Samalla ap laittaa oman asuntonsa vuokralle, ja pitää itse kaikki vuokratulot. Mies saa apn seuraa ja parisuhdestatuksen, sekä hyötyy kun ap maksaa osan laskuista. Oikein vai väärin?
Entäs sama tilanne mutta niin että molemmat ovat vuokralla ja toinen muuttaa toisen asuntoon mutta ei osallistu vuokraan?
Entä jos molemmilla on omistusasunnot, muutetaan yhteen, ja se jonka asunto jäi tyhjäksi laittaa sen vuokralle ja pitää itse tulot. Se jonka asunnossa asutaan voittaa luokkaa satasen kuussa, se jonka asunto vuokrataan, tienaa jopa tonnin kuussa. Oikein vai väärin?
1) Väärin. Kuten edellä todettiin, vuokra on juokseva kulu --> vuokra puoliksi.
2) Väärin. Sama kuin edellä.
3) Väärin. Tämä on ehkä vaikein kohta, mutta toisaalta en myöskään ymmärrä, miksi kukaan ratkaisisi tuossa tilanteessa asian noin. Ehkä reiluin vaihtoehto olisi, että molempien asuntojen omistus menisi puoliksi, jos ollaan valmiina sitoutumaan yhteiseen omaisuuteen, ja täten vuokratuotot olisivat tuottoa molemmille ja molemmat myös maksaisi asumisestaan valitussa omistusasunnossa.
Toki jokainen tekee omat päätöksensä, nämä olivat vain minun mielipiteitäni, ja jokainen sopikoon asiansa miten itse haluaa.
Millä logiikalla sitten apn tilanne on kuitenkin oikein, sehän nimenomaan vastaa osaltaan jokaista näitä esimerkkejä - ap voittaa yhteen muuttamisella koko aiemmin yksin maksaneensa vuokran määrän, mies enintään muutamia satasia. Tämä on ihan yhtä epäreilu tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Entäs se, että avioerossa (ilman avioehtoa) asunto menee kahtia.
Jos itsellä on omaisuutta 300 000 euroa ja menee naimisiin persaukisen kanssa niin ehkä kannattaa harkita sitä avioehdon tekemistä? Sanoisinko, että saa olla melkoinen hyväuskoinen idiootti jos suostuu avioliittoon ilman avioehtoa tuollaisessa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Entäs se, että avioerossa (ilman avioehtoa) asunto menee kahtia.
Jos itsellä on omaisuutta 300 000 euroa ja menee naimisiin persaukisen kanssa niin ehkä kannattaa harkita sitä avioehdon tekemistä? Sanoisinko, että saa olla melkoinen hyväuskoinen idiootti jos suostuu avioliittoon ilman avioehtoa tuollaisessa tilanteessa.
Heh, mieheni on siinä tapauksessa hyväuskoinen idiootti. En ole kylläkään aikeissa ottaa eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Se on aika arvokas etu jos saa käyttöönsä puolet 300 000 euron hankinnasta.
Jos ajatellaan naisella olevan myös 300 000 euroa. Laittanut sen vaikka pörssiosakkeisiin ja saisi niistä 15 000 euroa osinkoa joka vuosi. Pitäisikö hänen jakaa näistä osingoista puolet miehelleen?
Sitä voi ajatella osakkeiden tuottavan osinkoa ja asuntojen tuottavan "asumista". Jos ei olisi omaa asuntoa niin tämä "asuminen" pitäisi sitten ostaa käyttöönsä vuokraamalla.
Jos asunnon arvo 300.000€ niin pääoman tuotto voi laskea korkeintaan 1/3 osalle, koska miehellä työtilat ja hän itse asuu asunnossa. Sen lisäksi mies/firma pitäisi maksaa kokonaisuudessaan verot, vakuutukset, perussähkö jne. jotka jää sijoitusasunnon omistajan maksettavaksi.
Näin ainakin meillä, kun minä omistan kiinteistön ja mies asuu siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Miehen osuus asunnosta erotessa: 300 000 euroa
Naisen osuus asunnosta erotessa: 0 euroa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ja samalla kun saisin näennäisesti säästettyä, mies ei maksaisi elämisestään mitään. Miksi se ei ole väärin?
Et siis hahmota miehen asumiskuluja tuossa.
Jos hän on ostanut asunnon esim 300 000 eurolla, niin jo siitä tulee pysyväksi ostokuluksi joko asuntolaina tai vaihtoehtoiskustannus, jos se on ostettu käteisellä. Jos hän sijoittaisi sen 300 000 euroa esim osakkeisiin, eikä asuntoon, hän voisi saada realistisena skenaariona vaikka 10% arvonnousun ja 3% osinkotuoton. Pelkästään jälkimmäinen olisi kymppitonni käteen tulona. Vastaavasti saisi tuloa vuokraamalla asunnon. Hän menettää nämä tulot, kun on joutunut laittamaan koko summan kiinni asuntoon, jossa asuu itse. Lisäksi tulee tietysti asumisen ja talon hoidon muut kulut.Jos sinä asusit ko talossa esim maksaen joka kuuksusi miehelle 300 euroa, sinä tienaisit koko ajan todellisuudessa valtavasti rahaa, kun pystyisit säästämään ne asumiskulut, joita joutuisit muuten maksamaan omasta asumisesta yksin. Eli laske paljonko joutuisit msksamaan vuokraa jostain asunnosta tai paljonko olisi kuuksusiasumismenosi lainoineen, jos ostaisit itse asunnon. Esim 600 euton vuojra yksiöstä = erotus 300 euroa laskennallista tuloa sinulle joka kuuksusi omaan taskuusi! Se erotus on siis sinun tuloasi, kun pääset asumaan miehen asunnossa halvemmalla.
Kun mies on maksanut lainansa, jäljellä ei ole kuin juoksevia kuluja ja hänellä 300 000 euron omaisuus. Mikä silloin on veruke, että naisen pitäisi maksaa enemmän? En kertakaikkiaan ymmärrä ajatuksenjuoksuanne, ei tuossa ole mitään järkeä. Ehkä ajattelet myös, että äitiyslomalla ja hoitovapaalla nainen maksaa vähintään puolet perheen kuluista pienillä tuillaan, se selittäisi paljon.
Miehen panostus asumiseen: 300 000 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Naisen panostus asumiseen: 0 euroa kertamaksu + puolet kk kuluista
Ei tämä nyt minusta kovin reilulta diililtä vaikuta.
Miehen osuus asunnosta erotessa: 300 000 euroa
Naisen osuus asunnosta erotessa: 0 euroa
Naisen osuus asunnosta muuttaessa hypergamisesti miehen asuntoon : 0euroa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te joiden mielestä on oikein että ap asuu ilmaiseksi, onko oikein myös seuraava tilanne:
Ap omistaa asunnon. Mies on vuokralla. Ap muuttaa miehen luokse mutta ei maksa ollenkaan vuokraa - koska joutuisihan mies maksamaan vuokran yksinkin. Ap maksaa vain puolet sähkölaskusta ja vedestä. Samalla ap laittaa oman asuntonsa vuokralle, ja pitää itse kaikki vuokratulot. Mies saa apn seuraa ja parisuhdestatuksen, sekä hyötyy kun ap maksaa osan laskuista. Oikein vai väärin?
Entäs sama tilanne mutta niin että molemmat ovat vuokralla ja toinen muuttaa toisen asuntoon mutta ei osallistu vuokraan?
Entä jos molemmilla on omistusasunnot, muutetaan yhteen, ja se jonka asunto jäi tyhjäksi laittaa sen vuokralle ja pitää itse tulot. Se jonka asunnossa asutaan voittaa luokkaa satasen kuussa, se jonka asunto vuokrataan, tienaa jopa tonnin kuussa. Oikein vai väärin?
1) Väärin. Kuten edellä todettiin, vuokra on juokseva kulu --> vuokra puoliksi.
2) Väärin. Sama kuin edellä.
3) Väärin. Tämä on ehkä vaikein kohta, mutta toisaalta en myöskään ymmärrä, miksi kukaan ratkaisisi tuossa tilanteessa asian noin. Ehkä reiluin vaihtoehto olisi, että molempien asuntojen omistus menisi puoliksi, jos ollaan valmiina sitoutumaan yhteiseen omaisuuteen, ja täten vuokratuotot olisivat tuottoa molemmille ja molemmat myös maksaisi asumisestaan valitussa omistusasunnossa.
Toki jokainen tekee omat päätöksensä, nämä olivat vain minun mielipiteitäni, ja jokainen sopikoon asiansa miten itse haluaa.
Millä logiikalla sitten apn tilanne on kuitenkin oikein, sehän nimenomaan vastaa osaltaan jokaista näitä esimerkkejä - ap voittaa yhteen muuttamisella koko aiemmin yksin maksaneensa vuokran määrän, mies enintään muutamia satasia. Tämä on ihan yhtä epäreilu tilanne.
Ap:n tilanne on lähimpänä tuota viimeistä, mutta hänellä ei kuitenkaa ole sitä omistusasuntoa, joka jäisi tyhjilleen ja ap vetäisi siitä vuokratulot omaan taskuun. 1. ja 2. kohta nyt ei mitenkään vastaa AP:n tilannetta, koska vuokralle ei olla muuttamassa. Tässä AP:n mies on aikoinaan tehnyt päätöksen asunnon ostamisesta itsenäisesti, siis silloin päättänyt, että hän haluaa investoida perintörahaa siihen omaan asuntoon. Asumisesta tulee niitä juoksevia kuluja, AINA. Asui sitten yksin tai kaksin. Miksi miehen pitäisi saada tässä tilanteessa ne ilmaiseksi, ihan yhtä lailla hän käyttää vettä ja sähköä? Jos mies haluaa asua nykyisessä asunnossaan ja AP:n kanssa, niin ollaan kyllä hakoteillä, jos täytyy alkaa miettimään, kenellä on epäreilu taloudellinen etu tästä tilanteesta. Mies on itse sanonut, ettei koskaan edes myisi osaa asunnosta AP:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ne säästetyt rahat menee naisilla hömpötyksiin. Ei mihinkään sijoitusasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies vaatisi minua rahoittamaan asuntoaan, olisi itsestäänselvää, etten muuttaisi hänen asuntoonsa. Joko kumpikin pitäisi omansa ja kyläiltäisiin vuorotellen, tai sitten vuokrattaisiin/ostettaisiin yhteinen ja mies pitäisi omansa sijoitusasuntona.
Tämä on ihan käsittämätön ajatustapa. Mieluummin maksat vieraalle vuokraa ettei puoliso vain hyödy satasta tai paria. Jopa tyhmyyden huippu, kun se asuminen tulisi niin paljon edullisemmaksi kuitenkin.
Minulle olisi käsittämätön ajatustapa, että maksaisin miehen asuntoa velattomaksi, mutta en saisi mahdollisen eron tullessa siitä mukaani yhtään mitään.
Sinähän saat säästettyä asuessasi edullisesti. Miksi mieluummin maksat kallista vuokraa vieraalle vuokrantajalle etkä saa mitään säästöön? Kyse on nyt vain pienestä kulukorvauksesta puolet juoksevien kulujen lisäksi.
Ne säästetyt rahat menee naisilla hömpötyksiin. Ei mihinkään sijoitusasuntoon.
Ja tässä on se ongelma. Ei osata käyttää tilaisuutta hyväksi edullisesta asumisesta alkaen säästää itselle omaisuutta. Nähdään vaan miehen hyöty, kun maksetaan vaikka hieman yli puolet juoksevista kuluista. Mies tässä hyötyy eikä nainen, joka asuu lähes ilmaiseksi. Miksi sitä omaa hyötyä ei nähdä vaikka se on moninkertainen miehen hyötyyn nähden?
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Kukaan täysijärkinen ei lähde mukaan tuollaiseen diiliin. Asunnon omistajalle se on edullinen, "vuokralaiselle" ei. Parempi maksaa se markkinahintainen vuokra kokonaan tai puoliksi jonkun toisen omistamassa asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Olisipa kiinnostavaa tietää, miten määrittelisit markkinavuokran haja-asutusalueella muuttotappiokunnassa olevalle vanhalle ok-talolle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun miehen omistamassa asunnossa. Olemme naimisissa. Mies maksaa asunnon lainanlyhennykset ja minä vastikkeen. Meille tuli remonttilaina tähän lisäksi, jonka maksan minä, jolloin vastike ja remppalaina on 700 euroa kuussa. En halua osaksi asunnon lainaa, koska mieheni tulee aikanaan myymään talon tappiolla (alue on huono, eikä kämppäkään ihan tätä päivää). Säästän mieluummin rahaa rahastoihin ja säästötilille. Muilta osin asumiskustannukset menevät puoliksi.
Periaatteessa diili on minulle ”huono”, sillä mielestäni miehen pitäisi maksaa myös remppalaina, koska asunto on hänen omaisuuttaan ja tuo laina osa sitä, mutta alueen vuokrahinnoilla en saisi 700:lla eurolla kummoista luukkua, joten ajattelen asian niin, että olen tässä ikään kuin vuokralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hommaa vaan oma asunto ja huomaat, ettei asunto ole ilmainen, vaikka olisi jo maksettu.
Onhan se ilmainen, jos tekee kuin ap:n mies ja ottaa sinne avopuolison, jolla maksattaa kaikki asumiskulut.
No eihän maksata. Meidän taloyhtiö maalattiin sekä tehtiin kattoremppa viime kesänä, vaihdettiin ulko-ovi ja laitettiin uudet laatat takapihan terassille, joka on kaikkien käytössä. Putkiremontin aikana uusittiin täysin keittiö ja kylppäri. Tällaisia pieniä kuluja voi tulla niiden juoksevien kulujen lisäksi. Mutta en valita, tosin en eron jälkeen edes halua tänne ketään miestä enää asumaan varsinkaan maksaen vain puolet juoksevista kuluista. Mieluummin pidän koko asunnon omassa käytössäni. Omat asunnot molemmilla on paras ratkaisu.
Ap varmaan voi sitten vaatia hyvitystä maksuun, kun asuntoon tulee julkisivu-, katto-, putki- ja piharemontti, koska ne haittaavat asumista.
Asun mieheni omistamassa okt:ssa ja maksamme kaiken puoliksi. Tuntuu todella vieraalta ajatukselta, että maksaisin ns. vuokraa omasta kodistani. Vähän sama kuin minä taas pyytäisin mieheni vaikka tankkaamaan autoni aina kun käyttää sitä tai maksaisi sen juoksevia kuluja (pitää enemmän minun autostani, joka on hienompi kuin hänen). Rempat sun muut ollaan kaikki tehty yhdessä. Mies osti talon perintörahoillaan, niin ei ole tarvinnut tuhlata rahaa lainojen korkoon tai muuhun, mikä olisi ollut ainakin minulle pakollinen paha, jos haluaisin omistaa tästä. Eli yhdessä valittu koti, ei mikään miehen aiemmin ostama. Tätä ennen asuttiin minun talossani ja ei tullut mieleenkään pyytää mitään vuokraa, vaan maksettiin silloinkin puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Aika ajoin tämä sama aihe nousee esille yhä uudestaan ja uudestaan. Kantavana teemana on naisten kyvyttömyys ymmärtää pääoman tuottoa, joka esim. tässä tapauksessa on miehellä sidottuna yhteiseen asuntoon. Riippuu vähän asunnon koosta, mutta väitän että mies on tässäkin tapauksessa nettomaksaja, missä nainen nauttii käytännössä ilmaista asumisoikeutta miehen varallisuudesta johtuen.
Menojen tasapuoliseen jakamiseen on muutamia yleisesti käytössä olevia malleja, mutta tässäkin tapauksessa pätee, että jos asunto on puoliksi, niin asumiskulutkin jaetaan puoliksi. Jos toinen omistaa asunnon, niin se joka ei omista asuntoa, maksaa omistajalle puolet markkinavuokrasta. Käytännössä tämä menee siten, että se joka ei omista maksaa ensin kuluja niin paljon kuin mahdollista (ei mene veroa) ja jos lopun osan omistaja antaa hyvää, niin pitäisi olla vain tyytyväinen.
Meneekö asunto puoliksi, jos se pitää sisällään myös miehen työhuoneen sähkölaitteineen, joita käyttävät myös miehen kaverit? Minusta ei ole reilua, että ap:n pitäisi maksaa myös tästä työhuoneesta ja laitteista aiheutuvia kuluja, kun mies ei niitä edes kavereiltaan veloita. Vai ajatteleeko joku, että jos mies vuokraisi työtilaa jostain muualta, niin ap:n pitäisi maksaa myös siitä aiheutuvat kulut?
Ap on provo! Siitä huolimatta sanon, että parisuhde on parisuhde ja vuokrasuhde on vuokrasuhde!
Jos minulle esitettäisiin tuollaista sopimusta, niin jättäisin heti sen sian!
Jos puolisonsa asunnossa asuva maksaa vuokraa, hänelle luonnollisesti kuuluvat kaikki vuokralaisen oikeudet. Esimerkiksi asunnon normaalista kulumisesta vuokralaisen ei tarvitse maksaa, vaan se menee vuokranantajan piikkiin. Vuokranantaja maksaa myös asuntoon kuuluvien kodinkoneiden uusimisen ja remontit. Jos vuokralainen remontoi tai tekee muita asunnon arvoa nostavia töitä, hän on oikeutettu korvaukseen niistä. Vuokralainen on oikeutettu vuokran alennukseen, jos asunto ei ole käytettävissä sovitussa kunnossa. Jos vuokranantaja irtisanoo sopimuksen, irtisanomisaika on 3 tai 6 kuukautta riippuen sopimuksen voimassaoloajasta.
1) Väärin. Kuten edellä todettiin, vuokra on juokseva kulu --> vuokra puoliksi.
2) Väärin. Sama kuin edellä.
3) Väärin. Tämä on ehkä vaikein kohta, mutta toisaalta en myöskään ymmärrä, miksi kukaan ratkaisisi tuossa tilanteessa asian noin. Ehkä reiluin vaihtoehto olisi, että molempien asuntojen omistus menisi puoliksi, jos ollaan valmiina sitoutumaan yhteiseen omaisuuteen, ja täten vuokratuotot olisivat tuottoa molemmille ja molemmat myös maksaisi asumisestaan valitussa omistusasunnossa.
Toki jokainen tekee omat päätöksensä, nämä olivat vain minun mielipiteitäni, ja jokainen sopikoon asiansa miten itse haluaa.