Mitä kadut elämässäsi?

18 jatkaa.

Annan vielä esimerkin asiasta, jota voisi katua, mutta en kadu:

Menin naimisiin 22 v ja elin 20 vuotta henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. En voi katua sitä, koska minulla oli omat traumani, miksi juuri sellaisen miehen otin. Jos en olisi häntä ottanut, olisin kuitenkin mennyt naimisiin jonkun toisen vastaavanlaisen kanssa.

Tajusin vasta eron jälkeen henkisen väkivallan. Ei voi katua sellaista, mitä ei tiedosta.

Ekoja seksikertojani. Olisi pitänyt kokea ne jonkun aivan muun kanssa, mutta sillä hetkellä tuntui hyvältä idealta.

Etten sanonut mielipiteitäni/ajatuksiani ääneen, vaan yritin olla loukkaamatta kaikin tavoin. Loppujen lopuksi kovin raskas tapa elää

Sitä että olen ollut liian kiltti, olisi pitänyt vaan sikailla ja käyttää kylmästi muita hyväkseen aina kun mahdollista.

Syntymääni.

Vierailija kirjoitti:

Mitä polut elämässäsi? Mitä tiet?

Mitä ladut ja jotokset?

Mitäköhän en katuisi. Ehkä sitä kuinka p'skasti olen antanut itseäni kohdella. Toisaalta en ole sellainen ihminen joka haluaa valittaa mistään joten olen aina yrittänyt kestää kaiken. Tämän takia olenkin sitten varmaan tässä tilanteessa elämässäni. Kiusatttiin todella pitkään ja en ole niistä kokemuksista toipunut kunnolla. Muuten olen yksinäinen ihminen. Ehkä eniten kadun sitä, että olen nyt sellainen "syrjäytynyt" ihminen, jonka elämä ei etene mihinkään. En vaan pärjää ja kestä kunnolla tätä elämää. Joskus mietin olisinko enää elossa jos olisin tietänyt mihin tämä kaikki menee. Muuten voin silti paremmin kuin vuosia sitten ja mutta en tiedä noustaanko täältä enää ylös. Olen ainakin monen mielestä varmaan aika surkea ihminen. Nyt jälkeenpäin taas vaikeampaa ajatella elämää yleensäkin kun silloin kun aina ajettelin, että kun vaan kestän kaiken niin elämänä tulee olemaan helpompaa. Näin kun ei sitten todellisuudessa käynytkään. Olisihan tässä aikaa, mutta kai se riippuu siitä mihin suuntaan ollaan menossa. Muuten en voi katua oikeastaan mitään. Jos en kestä kaikkea niin hyvin niin ehkä sille ei vaan voi mitään.  Tulipa aika valitus, mutta muuten en paljon viitsi edes miettiä tätä kaikkea, kun ne on aika ikäviä ajattuksia jos miettii menneitä vuosia. Tosin nyt ehkä parempi tilanne edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Animeen hurahtaminen. Ikävuodet 16-24v meni todella noloissa merkeissä ja siitä on vielä todisteitakin netissä vaikka kuinka olen yrittänyt pyyhkiä niitä pois.

Mitä pahaa siinä animessa on? Omakin nettihistoria olisi varmaan aika typerää katsottavaa jos joku sen kaiken näkisi. Sisältää oikeastaan niin paljon kaikkea älytöntä että monella olisi hauskaa jos tietäisi :)

Etten aloittanut sijoittamista paljon aikaisemmin.

Että yritin opiskella. Olisi pitänyt vain etsiä työpaikka peruskoulun, tai viimeistään lukion jälkeen.

En kadu mitään. En yhtään mitään.

Kaikki elämän valinnat on tehty niillä tiedoilla, mitä silloin aikoinaan on elämänkokemusta ollut.

Eihän niitä voi katua,vaikka olisikin väärin valinnut!  Kun parempaa tietoa ja kokemusta ei nuorena ollut.

Ja ainakin omassa elämässäni kaikki on mennyt kohdalleen: on töitä ja hyvä toimeentulo, on lapset ja mies ja oma asunto.

Ainoa mitä voin ja kadun edelleen, on kaikki ne pahat ja loukkaavat sanat joita joskus aikoinaan olen läheiselleni sanonut. Se on ollut ankara opetus elämässä, ja toistamiseen en sellaiseen enää haksahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Animeen hurahtaminen. Ikävuodet 16-24v meni todella noloissa merkeissä ja siitä on vielä todisteitakin netissä vaikka kuinka olen yrittänyt pyyhkiä niitä pois.

Mitä pahaa siinä animessa on? Omakin nettihistoria olisi varmaan aika typerää katsottavaa jos joku sen kaiken näkisi. Sisältää oikeastaan niin paljon kaikkea älytöntä että monella olisi hauskaa jos tietäisi :)

Ehkäpä edellisestä kirjoittajasta on netissä jotain noloja animeen liittyviä kuvia, että kaikki ne näkee. Olisi kyllä aika kauheaa olla joku yleisesti nauretun nettimeemin kohde, luultavasti tekisin itsarin risumiehen tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitä että olen ollut liian kiltti, olisi pitänyt vaan sikailla ja käyttää kylmästi muita hyväkseen aina kun mahdollista.

Tämä!!!

Mitäpä se katuminen sitten enää auttaa mihinkään, mitä tämän päivän elämämme on itse kullakin?

Silloin kun joskus menneisyydessään on päättänyt valita vaihtoehdoista sen jonkun, on sen valinnan tehnyt sen hetkisen tilanteensa mukaan, ja sen hetkisen ajatuksen mukaan, mitä sen hetkinen vaihtoehto valittuna on omasta mielestään tulevaisuuteensa vaikuttava, ja vaikka ihminen olisi valinnut toisenlaisenkin ratkaisunsa, niin silti ei sekään vaihtoehto, jos niitä nyt on ylipäätänsä silloin joskus elämässään menneisyydessään eri tilanteiden ja asioiden suhteen edes on ollut valittavanakaan, olisi ollut sen kummoisemmin parempi ratkaisu nykypäivän menoon mennäkseen.    Eli tiivistettynä, olisi sitten tehnyt niin tai näin, niin sitten kuitenkin voisi katua, jos niikseen tahtoo tämän päivän elämäänsä viettää, että katuu aiempiaan tekemisiään. 

Ymmärsittekö, mitä tarkoitin?

Katuminen on sinänsä turhuutta, ei kaikkeen voi itse kuitenkaan vaikuttaa, miten elämä on sujunut, ja miten se kulkee tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä se katuminen sitten enää auttaa mihinkään, mitä tämän päivän elämämme on itse kullakin?

Silloin kun joskus menneisyydessään on päättänyt valita vaihtoehdoista sen jonkun, on sen valinnan tehnyt sen hetkisen tilanteensa mukaan, ja sen hetkisen ajatuksen mukaan, mitä sen hetkinen vaihtoehto valittuna on omasta mielestään tulevaisuuteensa vaikuttava, ja vaikka ihminen olisi valinnut toisenlaisenkin ratkaisunsa, niin silti ei sekään vaihtoehto, jos niitä nyt on ylipäätänsä silloin joskus elämässään menneisyydessään eri tilanteiden ja asioiden suhteen edes on ollut valittavanakaan, olisi ollut sen kummoisemmin parempi ratkaisu nykypäivän menoon mennäkseen.    Eli tiivistettynä, olisi sitten tehnyt niin tai näin, niin sitten kuitenkin voisi katua, jos niikseen tahtoo tämän päivän elämäänsä viettää, että katuu aiempiaan tekemisiään. 

Ymmärsittekö, mitä tarkoitin?

Katuminen on sinänsä turhuutta, ei kaikkeen voi itse kuitenkaan vaikuttaa, miten elämä on sujunut, ja miten se kulkee tänä päivänä.

Ei se autakaan ja turhaa se periatteessa onkin. Tämän tiedostaminen ei kuitenkaan estä katumasta. Varsinkin jos valinta on ollut täysin tietoinen ja vienyt elämää huomattavasti huonompaan suuntaan, tulee jossiteltua ja mietittyä, kuinka helposti kaikelta olisi voinut välttyä. Tietysti toisin toimiminen (tai omassa tapauksessani ehkä toimimatta jättäminen) olisi voinut johtaa vielä huonompaan lopputulokseen, mutta sitähän ei voi tietää. On olemassa mahdollisuus, että elämä olisi nyt paljon paremmassa jamassa. Harmi ettei ajassa voi mennä taaksepäin.

ystävien ja sukulaisten menettämistä, vanhempien kanssa epäonnistumista, lihomista.

Kaduuun sitä ettten ollut etujoukoissa valtaaamassa internettiä 1990 luvullla.

Olen 67-vuotias enkä kadu oikeasti mitään.

Haluan elää kuin nyt elän.

Jospa en olisi syntynyt ollenkaan

Niin paljon on kaduttavaa, mokat, virheet, lihominen, suuttumiset, arkaillut tilanteissa joissa olisi pitänyt olla jämäkkä.

Kaduttaa myös, että kadun liikaa asioita usein, pitäisi elää nykyhetkessä.