Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi?
08.02.2020 |
Jokaisella on varmasti jokin asia jota katuu elämänsä varrella. Kerro omasi.
Kommentit (77)
Mulla olisi paljon katumisen paikkoja. Oon aina eläny niin, että tehdään ensin ja mietitään myöhemmin. Pelkokerroin on suhteellisen korkea ja kaikkea on sattunu ja tapahtunu.
En kuitenkaan kadu mitään. En yhtään mitään. Mokailen varmaan jatkossakin, mutta se on vaan elämää ja elämä on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yks asia mikä mun täytyy tunnustaa, on se että olisin voinut tämän asian tehdä toisin: kun en ole saanut apua mt ongelmiin (vakava masennus ja lievä ahdistuneisuushäiriö) apua niin oon netissä keskustelupalstoilla purkanut sitä muihin. Ja koska mä oon kokenut netissäkin p*skaa, niin aloin kuvitella että se ja se on myös pahoja tyyppejä ja tarkottaa pahaa, vaikka he eivät tarkottaisu juuri niitä viestejä jne pahalla kuin ehkä jotkut. Ja tällee... Mä kadun tätä aidosti ja sillee. Ja sit jos joku alkaa vänkää, nii tietysti mun pitäs kans osata pitää se t*rpa kii, mur mä oon vaa aika usein todella ajattelematon joten en aina ehkä ajattele omaa käytöstä sen pidemmälle vaikka olisi syytä.
En mitään vielä. Aiemmin kaduin, kun haahuilin, enkä mennyt opiskelemaan ja siirtynyt töihin nopeasti, mutta nykyään en anna noille enää mitään arvoa.
En vienyt poikaystävääni tapaamaan mummoani kun oli mahdollisuus. Enää ei ole.
Lähinnä pikkujuttuja: omaa saamattomuutta joissakin pienissä jutuissa (esim. jotkut opiskeluaikaiset kurssit), tietenkin ilkeitä sanojani ihmisille, muutamaa typerää hankintaa, muutamaa tilaisuutta johon en tarttunut, muutamaa tilannetta jossa en sanonut mielipidettäni, ja muutamaa jossa olisin saanut sen pitää omana tietonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Animeen hurahtaminen. Ikävuodet 16-24v meni todella noloissa merkeissä ja siitä on vielä todisteitakin netissä vaikka kuinka olen yrittänyt pyyhkiä niitä pois.
Minusta taas on mielenkiintoista, että tunnet nykyään noin! Haluaisitko avata enemmän tätä harrastusta ja sitä, mikä sinä nykyään kaduttaa?
T. Animeharrastuspiirejä 2000-luvun alussa sivusta katsellut.
Itseäni kaduttaa ehkä se, että en aikaisemmin ottanut naisjuttuja rohkeasti omiin käsiini. Olisin voinut viettää ikävuodet 18-23 vaikka minkälaisissa seksi- ja suhdehurjasteluissa, koska jälkeenpäin ajatellen ulkonäköä olisi kyllä riittänyt, kunhan sen pidättyväisen ja ylikohteliaan luonteen olisi vain ensin saanut pois tieltä.
No toisaalta taas, todennäköisesti noin eletystä nuoruudesta voisi sitten olla jäänyt käteen jonkinlaista muuta nykyään kaduttavaa. Menihän se parikymppisyys ilman naisiakin ja otinpa ainakin vahinkoa takaisin sitten myöhemmin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, etten opiskellut koulussa ahkerammin. Että lopetin pianonsoiton. Etten muuttanut pois Suomesta. Olisi varmaan jo perhe ja lapsiakin, jos asuisin jossain muualla.
Mitä takanapäin olleita asioita kannattaa miettiä? ne on takanapäin ja pysyy!
mennyt on mennyttä ja tulevaisuus on se on joka edessä häämöttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö ymmärtänyt kysymystä?Tekopyhä....
Vääriin ihmisiin luottaminen kaduttaa. Kaduttaa että luotin saavani terveydenhuollosta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kadun elämässäni? Katsotaas....IHAN KAIKKEA!!!! V*ttu, KAIKKEA!! LAPSUUTTANI, VANHEMPIANI, OPINTOJANI, SUHTEITANI, TÖITÄNI, v*ttu, ihan kaikkea! Olen niin katkera kaikelle, elämälle, kaikelle pieleen menneelle p*skalle, että voisin räjähtää tuhanneksi kappaleeksi! Tulevaisuus levittäytyy nelikymppisenä pelkkänä mustana horisonttina. Tiedän ettei kannattaisi ajatella näin, vaan pitäisi olla kaikkea iloista, positiivista pöhinää, mutta kun en vaan pysty....en edes voi eritellä kaikkea mitä kadun koska kadun niin paljon.........
Sitä etten ostanut omaa asuntoa nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä etten ostanut omaa asuntoa nuorena.
Tää kyllä kaduttaa vähän muakin.
Suomi on oikeasti rakennettu 8-16 vakkarisuhteessa työskenteleville asunto-omistajille ja piste. Harmittaa, että tajusin tämän liian myöhään ja jään varmaan ikuisesti tällaiseksi vähän ulkopuoliseksi hillujaksi.
Sitä, että olenko hukannut nuoruuteni ja parhaat vuodet, kun en ole vielä 30 ikävuoteen mennessä seurustellut tai harrastanut edes seksiä, syynä lähinnä lihavuus ja huono itsetunto.
Kaduttaa viimeiset 10 vuotta. Olen tehnyt töitä ja opislellutkin. jonkinlainen masennus ja vittutus on ollut silti koko ajan. Parisuhdetta en ole jaksanut edes etsiä. Nytkin työttömänä. Olin pitkään ahdistavassa teollisuustyössä jossa oli vitttumaisia työkavereita.
Olen kuin tyhjä taulu. En omista mitään, ei velkoja, ei lapsia.
Tulevaisuus ei näytä hyvältä. M40.
Kaduttaa etten ostanut kaikilla mahdollisilla rahoilla Nokian osakkeita kun ne oli halpoja ja myynyt niitä sitten kun olivat huippuhintaisia. Olisin myös voinut ottaa miljoonalainan (jos olisin saanut) ja sitten sijoittanut kaiken rupliin vähän Krimin valtauksen jälkeen. Nyt kun ne vaihtaisi euroiksi, tulisi aika kivasti kurssivoittoa.
Aina välillä kaduttaa se, että en tehnyt koulutusvalintaani maallinen menestys edellä. Tykkään työstäni, mutta olisihan se totta tosiaan kiva omistaa jotain itsekin ja matkustella.
Toisaalta, jos olisin näin tehnyt, katuisin luultavasti sitä, että en kokeillut kutsumusalaani.
You can't win!
Juuri ne ensimmäiset seksikerrat. Ei hyvä päivä sentään.