Äiti sanoo, että saan koiran jos jätän poikaystäväni, suostuisitko?

Nuorempana olisi vastaukseni varmaan ollut ei, jos olisin ollut kiukkuisella päällä. Kyllä jos oikeesti olisin sen koiran halunnut ja muutenkin seurustelu ollut riitelemistä ja harvoin tapailua. Nyt vanhempana jos ajattelee olis ehdottomasti kannattanut heivata tuo poikaystävä. Ei sen takia, että olisi ei suomalainen tai ä, että äiti ei tykkää, vaan siksi, että koira on oikeasti suuri ilo elämässä ja oikeasti ajatellen seurustelu noin nuorena on vain hauskaa, mutta ei mitenkään pakollista tai oikeasti useinkaan mihinkään muuhun kuin sydänsuruihin johtavaa.

Jätkät vaihtuu joka tapauksessa mutta koirasta saat nauttia pitkään ja se koira ihan oikeasti rakastaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Aina koira mutıaisen voittaa.

Juuri näin.

Kyllä tuossa iässä kannattaisi unohtaa seurustelu ja hengailla vaan kaverimielessä. :) Eli suostu vaan koiraan, siitä on iloa vuosiksi.

Aina koira pojan voittaa.

Ai kamala. Siinä on mamma ottanut järeet aseet käyttöön. Sä oot vielä niin nuori, että valitse se koiranpentu ja valitse sitten hyvin.

Tämähän on trolli.

Aivan sama onko sulla koira tai poikaystävä. Olet lapsi. On kuitenkin tosi huono juttu, jos äitisi oppii, että voi vaikuttaa lahjomalla oman elämäsi tärkeisiin päätöksiin. Vaikka perheesi ottaisikin koiran (josta perheen aikuiset vastaavat, et sinä), voit olla yhdessä kenen kanssa haluat. Suojaikärajat ja laillisuus sitten erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina koira mutıaisen voittaa.

Juuri näin.

Kaikki ulkomaalaiset eivät ole erinäköisiä kuin persut. Voitteko joskus käydä vaikka ulkomailla?

Äitisi on oikeassa. Olet liian nuori pitämään kahta lemmikkieläintä. Tulee myös kalliiksi.

Minkä ikäinen se poikaystäväsi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina koira mutıaisen voittaa.

Juuri näin.

Kaikki ulkomaalaiset eivät ole erinäköisiä kuin persut. Voitteko joskus käydä vaikka ulkomailla?

Miksi ulkomaille? Täällä näkee ihan riittävästi ulkomaalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina koira mutıaisen voittaa.

Juuri näin.

Kaikki ulkomaalaiset eivät ole erinäköisiä kuin persut. Voitteko joskus käydä vaikka ulkomailla?

Miksi ulkomaille? Täällä näkee ihan riittävästi ulkomaalaisia.

Niitä näkee jo ihan liikaa.

Poikaystävät vaihtuu. Koira voi elää kanssasi 15 vuotta. On uskollinen ja rakastaa sinua ehdoitta! Valitse koira!

Ota ennemmin kunnon mies joka osaa pitää kuin kukkaa kämmenellä.

No minä en uskoisi että saisin koiraa kuitenkaan. Äitini teki jatkuvasti tuollaisia juttuja, että lupasi jotain jos teen jotain ja sitten jäi saamatta ne koirat, hevoset yms. Sehän johti siihen, etten minäkään sitten enää pitänyt kiinni sopimuksista. Ja äiti huusi ja parkui...

Olisi vaan itse pelannut reilusti mutta eihän ne äidit koskaan. Ja sitten porataan miesystävälle kun lapset kiusaa.

Älä ota koiraa vielä. Ota koira vasta kun muutat omillesi tai yhteen jonkun kanssa.

Tuossa iässä ei ole aikaa paneutua koiran tarpeisiin.

Tottakai kannattaa valita se koira. Se on uskollinen ja rakastaa sinua aina.

Oletko onnellinen suhteessa? Tai saako poikaystäväsi sinut useammin pahalle kuin hyvälle päälle? Jos todella riitelette usein, kannattaa miettiä, onko suhde kummallekkaan hyvä ja onko sitä muutenkaan syytä jatkaa

Saat koiran sitten kun olet aikuinen ja asut omillasi ja sinulla on varaa ja aikaa koiralle. Jos vuokranantaja suo. Jos vuokranantaja ei anna lupaa, saat koiran kun ostat oman asunnon. Siellä ei sinua kukaan määräile.

Äiti ei voi määrätä poikaystävästä. Joskus itse äitinä toivoin että olisin saanut valita tyttärelle poikaystävän, mutta ei se valitettavasti niin mene. Opin kuitenkin tykkäämään tyttären valitsemasta poikaystävästä alkuvaikeuksien jälkeen ja hyvä niin, koska hänestä tuli meille vävy.

Äidillä saattaa kuitenkin olla elämänkokemuksen tuomaa näkemystä ja arviointikykyä siitä, minkä ikäisenä seurustelu on viisasta aloittaa ja minkälainen on hyvä poikaystävä. Itse toivoin ahkeruutta opiskelussa ja yleistä kunnollisuutta. Toisaalta ei tullut mieleen toivoa niitä ominaisuuksia, jotka on kuitenkin tärkeitä. Nyt kun olen nähnyt miten hienosti tyttäreni mies on häntä kohdellut, tukenut vaikeissa paikoissa ja kannustanut sellaisissa tilanteissa kun tytär on kokenut itsensä hieman epävarmaksi (esim. työnhaku), olen todella iloinen että tytär löysi noin mukavan miehen itselleen.

Sinäkin ansaitset itsellesi poikaystävän joka arvostaa sinua, kohtelee sinua hyvin, pysyy rinnallasi silloin kun sinulla on vaikeaa ja uskoo sinuun silloin kun et jaksa uskoa itseesi. Mikään kiire ei tällaisen pojan löytämisessä sinulla vielä ole ja toisaalta huonompaan ei kannata tyytyä. 

Jos mietit vaihtavasi pojan koiraan, teidän suhde ei taida olla kovin vankalla alustalla. 

Itse opin vasta 25-vuotiaana tekemään puhtaasti omat päätökseni yhteenmenoista ja eroista miettimättä mitään äidin mielipiteitä tai mitä pitää muiden mielestä tehdä tai ei tai mitä "pitäisi" tehdä. Pääset helpommalla, jos opit sen minua nopeammin.