Lue keskustelun säännöt.
Kiukutteleva lapsi ja lastensuojeluilmoitus?
08.02.2020 |
Perheessämme on kaksi pientä lasta ja he toisinaan itkevät/kiukuttelevat kotona tai kotoa ulos lähtiessä. Olen pelännyt lähes hysteerisesti niitä heidän itkukohtauksiaan, sillä talossani naapuriin ilmeisesti kuuluu ääntä joskus ja naapuri alkaa kolistella yläkerran huonekaluja sen itkun seurauksena. Toinen naapuri on vanhempi mummeli, joka avaa oven ja tulee kurkkimaan käytävään, jos lapsi inahtaakin liian kovaa käytävässä. Pelkään niitä naapureita ja olen koettanut opettaa lapsia olemaan hipihiljaa käytävässä ja itkemään ja purkamaan turhautumistaan tai sisaruusnahisteluitaan hyvin maltillisesti kotonakin, sillä painajaiseni olisi se, että jotkut sosiaalitädit olisivat ovella lapsen kiukkukohtauksen seurauksena. Onko sellaisen toteutuminen yleistä?
Kommentit (200)
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan mummo Ex työkaverin naapuri ennen kuin muuttivat. Kantoi uhmista kainalossa ja naapuri teki lasun.
Toki soittivat ja äiti selitti että kiukkuinen 2 v ei halunnut mennä korvalääkäriin. Lasua ei tartte sina pelätä. Anna palaa vaan. Mummot saa tottua kiljuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lasun pelkääminen alkaa jo mennä yli. Jos sellainen tehdään, asia käydään hoitamassa, oli siihen aihetta tai ei.
Se tehdään lasten suojelemiseksi. Ap:n kuvailema on ihan tavallista arkea. Ehkä hieman oudon tekee tuo, että opetat lapsia olemaan hupi-hiljaa laskun pelossa.
Täysin aiheellista se on. Koskaan ei voi tietää millainen pipipää sieltä tulee ja mikä helvetti siitä laukeaa.
Toinen heistä on vieläpä ns. erityislapsi. Kävin aiemmin heidän kanssaan innokkaasti lapsille sopivissa nähtävyyksissä julkisilla kulkuvälineillä ja kävellen ja he toisinaan saivat julkisillakin paikoilla kiukkukohtauksia tai itkivät. Parin ikävän tilanteen jälkeen sovimme, että lapsen iaä lähinnä kuljettaa heitä eri paikkoihin autolla, kun siis en vain uskalla kulkea julkisilla paikoilla raivarin tai itkukohtauksen ja siitä seuraavien ihmisten reaktioiden pelossa (tuijottelua, halveksintaa, jopa huutelua, ehkä inhottavimpana kännykkäkuvaamista). Toisena vaihtoehtona olisi pitänyt ehkä olla aina mukana toinen aikuinen, jotta olisi ollut yksi aikuinen per lapsi matkassa. On kamalaa olla lasten vanhempi Suomessa vuonna 2020, jos on siunaantunut erityislapsi tai muuten temperamenttinen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mahdollista, että joku tekee lasun. Varsinkin jos samaanaikaan on julkisuudessa jotain kauhutapauksia (kuten Vilja-Eerika).
Tästä on omakohtainen kokemus. Mutta sossut kävivät, totesivat että kaikki normaalia ja sen jälkeen ei ole mitään kuulunut. Tästä nyt n. 7 vuotta aikaa.
Toisaalta ymmärrän. Varsinkin jos ei itsellä ole lapsia tai aika kullannut muistot, voi ihan normaalitkin asiat näyttää ikäviltä.
Autolla on helpompi olla matkassa, jos iskee kova väsymys tai raivari on tuloillaan. Julkisilla täytyy mennä koko matka kotiin, vaikka olisikin eväitä mukana ja voisi jossain pysähtyä hetkisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityislapsen vanhempana kannustaisin olemaan pelkäämättä tahoja, joilta voi saada tukea arkeen (perheneuvola, erityisen tuen tarpeen työryhmä tms, lasu) Kanssamatkustajat julkisissa voivat tuijottaa, mitä sitten. Ei heille tartte mitään selittää, jos ei halua.
Ap:n huoli on aiheellinen. Lapsestani teki naapuri lastensuojeluilmoituksen, koska sai niin pahoja raivokohtauksia. Teki vielä toisenkin, kun lapseni oli huutanut melkein koko yön, koska hänellä oli enterorokko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erityislapsen vanhempana kannustaisin olemaan pelkäämättä tahoja, joilta voi saada tukea arkeen (perheneuvola, erityisen tuen tarpeen työryhmä tms, lasu) Kanssamatkustajat julkisissa voivat tuijottaa, mitä sitten. Ei heille tartte mitään selittää, jos ei halua.
Nuo mainitsemasi eivät ole tahoja joista saa apua.
Jos erityislapsen kanssa on ongelmia ja koet, että jaksamisesi on tiukilla, kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Siellä on hyvää kokemusta miten erityislapsitaloudessa kannattaa toimia niin, että kaikilla on hyvä olla. t: lasun sossu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos erityislapsen kanssa on ongelmia ja koet, että jaksamisesi on tiukilla, kannattaa ottaa yhteyttä perheneuvolaan. Siellä on hyvää kokemusta miten erityislapsitaloudessa kannattaa toimia niin, että kaikilla on hyvä olla. t: lasun sossu
Juujuujuujuu. Ei ap sanonut että lapsen kanssa olisi vaikeuksia.
Lasu on lapsen parhaaksi. Kukaan ei ota sulta lapsia pois, mutta saatat saada apua lasten kanssa lasun seurauksena. Jos erityislapsi tarvii erityistä tukea, se voidaan järjestää esim siten että kotona käy joku ammattilainen miettimässä sun kanssa, millasin keinoin erityisyyttä tuetaan. Opettaa jotain keinoja raivareihin Painopeitot, painotyynyt yms kokeillaan. Mutta kenenkään etu ei oo se että lapsi otettais pois vanhemmalta. Vain äärimmäinen keino kos käy ilmi vaikka ruumiillista tai henkistä kurittamista, jota en usko että ap harrastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kyllä omastakin lapsuudesta, kun äiti saattoi jostain kiukkarista varoitella, että joku voi vielä soittaa poliisit. Aikuisena sitten tajusin kyseenalaistaa tämän, että entä sitten vaikka soittaisikin? Toteaisivat että lapsi kiukuttelee, eikä siitä mitään seuraisi. Äiti vastasi jotain pienestä paikkakunnasta ja ihmisten puheista, jos sellainen nähtäisiin. Pointtia toki siinä, mutta ainakin nykyään tuollaisesta tulisi paikalle todennäköisemmin jotain sosiaalihenkilöitä siviiliasussa, joten naapurit eivät pääsisi tilannetta tunnistamaan ja paheksumaan. Joten en todellakaan ymmärrä, miksi sellaista pitäisi pelätä. Kyllä lastensuojelun tyypit tietävät oikein hyvin, että lapset joskus kiukuttelevat ja huutavat ja se on täysin normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Toinen heistä on vieläpä ns. erityislapsi. Kävin aiemmin heidän kanssaan innokkaasti lapsille sopivissa nähtävyyksissä julkisilla kulkuvälineillä ja kävellen ja he toisinaan saivat julkisillakin paikoilla kiukkukohtauksia tai itkivät. Parin ikävän tilanteen jälkeen sovimme, että lapsen iaä lähinnä kuljettaa heitä eri paikkoihin autolla, kun siis en vain uskalla kulkea julkisilla paikoilla raivarin tai itkukohtauksen ja siitä seuraavien ihmisten reaktioiden pelossa (tuijottelua, halveksintaa, jopa huutelua, ehkä inhottavimpana kännykkäkuvaamista). Toisena vaihtoehtona olisi pitänyt ehkä olla aina mukana toinen aikuinen, jotta olisi ollut yksi aikuinen per lapsi matkassa. On kamalaa olla lasten vanhempi Suomessa vuonna 2020, jos on siunaantunut erityislapsi tai muuten temperamenttinen tapaus.
Mulla on ihan toisenlaisia kokemuksia liikkumisesta mun raivopää lapsen kanssa, on toki vasta kaksi, joten ehkä ihmiset suhtautuu suopeammin.
Metrossa kun sai raivarin mihin ei mikään auttanut, ihmiset tuli jäädessään pois tsemppaamaan ja lohduttamaan meitä vanhempia.
Ulkona usein ihmiset naurahtelee ja kattoo ymmärtäväisesti kun rattaissa kiljuu riuhtova pääpunaisena räkäposkella huutava lapsi, yleensä juttelen lapselle normaalisti, joten voi kyllä vaikuttaakin huvittavalta tilanteelta.
Kaupoissa myyjät on yleensä katellu ihan ymmärtäväisinä ja muut asiakkaat ja kulkijat (yleensä papat) on jääny harhauttamaan lasta höpöttelyllään kun vaikka on lastannu ostoksia hihnalle.
Näin itähelsingissä, voi olla että on vaan tän seudun erityispiirre.
Itelle noi tilanteet tuntuu ihan kauheille kun hävettää ja kiukuttaa ja tulee ihan patska mutsi olo.
tätiemilia kirjoitti:
Lasu on lapsen parhaaksi. Kukaan ei ota sulta lapsia pois, mutta saatat saada apua lasten kanssa lasun seurauksena. Jos erityislapsi tarvii erityistä tukea, se voidaan järjestää esim siten että kotona käy joku ammattilainen miettimässä sun kanssa, millasin keinoin erityisyyttä tuetaan. Opettaa jotain keinoja raivareihin Painopeitot, painotyynyt yms kokeillaan. Mutta kenenkään etu ei oo se että lapsi otettais pois vanhemmalta. Vain äärimmäinen keino kos käy ilmi vaikka ruumiillista tai henkistä kurittamista, jota en usko että ap harrastaa.
EI OLE.
Miksi sulle on painajainen jos sossutädit on ovella? Jos asiat on kunnossa, ei ole mitään ongelmaa. Ei ne sulta lapsia ilman perusteita vie. Ei mua ainakaan pelottaisi, jos esim poliisit tulis mun oven taa koska ei ole mitään laitonta täällä. Se, että lapset itkee ei ole peruste lastensuojeluun. Sen sijaan lasujen tekeminen kiusaamistarkoituksessa voi johtaa rangaistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulle on painajainen jos sossutädit on ovella? Jos asiat on kunnossa, ei ole mitään ongelmaa. Ei ne sulta lapsia ilman perusteita vie. Ei mua ainakaan pelottaisi, jos esim poliisit tulis mun oven taa koska ei ole mitään laitonta täällä. Se, että lapset itkee ei ole peruste lastensuojeluun. Sen sijaan lasujen tekeminen kiusaamistarkoituksessa voi johtaa rangaistukseen.
Ehkä (paradoksaalista kyllä!) siksi, kun se toisi uhkan sinänsä ihan tasapainoiseen ja onnelliseen elämään. Uhkan siitä, että joutuu olemaan töistä pois joidenkin palaverien vuoksi ja jopa uhkan siitä, että menettäisin lapset vuosikausiksi pois kotoa. Uhkan siitä, että olisi jatkossa silmätikku erilaisissa tilanteissa sekä tietyn häpeän stigmankin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sulle on painajainen jos sossutädit on ovella? Jos asiat on kunnossa, ei ole mitään ongelmaa. Ei ne sulta lapsia ilman perusteita vie. Ei mua ainakaan pelottaisi, jos esim poliisit tulis mun oven taa koska ei ole mitään laitonta täällä. Se, että lapset itkee ei ole peruste lastensuojeluun. Sen sijaan lasujen tekeminen kiusaamistarkoituksessa voi johtaa rangaistukseen.
Ei ne tule ovelle vaan kutsuvat sinne virastoon keskellä työpäivää.
Prhaassa tapauksessa siellä saa ravata monta kertaa, soittelevat päivähoitoon jne.
Stressaavaa, kuormittavaa, leimaavaa.
Jokainen vähänkin järjissään oleva sosiaalitäti, ainakin jos on itsekin äiti, tietää että jotkut lapset eivät kertakaikkiaan suostu lähtemään ulos, mutta yhtä vähän suostuvat lähtemään sisäänkään.