Lue keskustelun säännöt.
Ihan järkyttävä tuo Iltalehden juttu 50-luvulla syntyneistä suomalaisnelosista joiden piti vaan hymyillä kuvissa vaikka äiti
06.02.2020 |
Hakkasi halolla ja haukkui. Anteeksi, en osaa linkittää uutista tänne,
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Nykyäitejä syyllistetään jatkuvasti, miten lapset traumatisoituvat ja menevät pilalle joka asiasta. Sanoitetaan tunteita liian vähän, komennetaan liian tiukasti, ei anneta vapautta toteuttaa itseään oikealla tavalla, lässytetään väärällä tavalla, altistetaan lasta jollekin vahingolliselle ideologialle jne jne, ja pohditaan millaisia hirveitä, menetettyjä aikuisia heistä sitten kasvaakaan. Kummasti noista 50-luvun lapsista on suuresta osasta kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta kasvanut ihan hyviä ihmisiä, jotka tietävät oikean ja väärän eron. Nämä neloset ovat tarvinneet terapiaa kokemustensa käsittelyyn kyllä, mutta ovat silti aivan työkykyisiä ja hyvin toimeentulevia ihmisiä, joilla sisällä vahva oikeudentunto.
Joo, kyllä on rankkaa nykyvanhemmilla. Eikun anteeksi, se rankkuus koskeekin tosiaan vain äitejä. Kyllä pitäisi saada antaa remmiä ja tempaista halolla, sehän on ihan normaalia että aikuiselta menee välillä hermo. Ei siinä mitään lasten tunteiden sanottamista tarvita, ihan hyviä ihmisiä niistä kasvoi ennenkin vitsan ja vanhemman pelossa! Jepjep.
Onhan se totta että nykyvanhempien haasteena on löytää siitä valtavasta lapsiin ja heidän kasvatukseensa liittyvästä tiedosta se relevantti tieto, helposti tuon tietomassan edessä heikompi syyllistyy ja hämmentyy kun ei tiedä mitä tai ketä uskoa. Mutta on aikamoista kakkendaalia väittää että "ennen oli paremmin" ja kyllä lapset selvisivät. Kyllä huonot kotiolot ja ajan tavat löivät elämänmittaiset leimansa vahvasti lapsiin joita fyysisesti kuritettiin ja muutenkin kaltoinkohdeltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Consititutio psychopatica, luonnehäiriö, jolle on ominaista piittaamattomuus toisista ja myötätunnon puuttuminen. Kyllä nämä nykyiset LASUt on vain hyvä asia.
Äiti oli menettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sille että joutui sisarusten hoivaajaksi oman äidin kuollessa. Sitten pamahtaa neloset.. Kyllä säälin ihan valtavasti tuota naisparkaa. Yhtään väheksymättä sitä että lapset ovat kokeneet helvetin.
Tässäkin on isä, joka on tarinan ”ihana ihminen” joka ei vaan voinut asioille yhtään mitään.
Äiti oli ilmeisesti bondannut nuorimmaisen kanssa. Olisi mielenkiintoista jos tarina kertoisi minkälaisen lapsuuden hän koki.
Olen syntynyt 1990 ja meidän koulussa oli poika (kaverini veli) jota äiti hakkasi, piti nälässä ja pakotti tekemään liian raskaita kotihommia (siis joutui yksin kantamaan raskaita tiiliskiviä 10-12-vuotiaana, yöllä herätti kolaamaan pihan vaikka oli kouluun lähtö aamulla jne.) Olin siis hänen pikkusiskonsa kaveri jota äiti taas ihan ylenpalttisesti lelli ja hemmotteli.
Kaikki, siis ihan kaikki tästä tiesivät, opettajat mukaan lukien eikä kukaan tehnyt mitään.
Kerran olimme menossa kaupungille minä, kaverini, tämä äiti ja poika. Äiti osti meille tytöille mäkkäristä ruuat ja jätskit ja poika joutui katsomaan vierestä kun söimme. Teki pahaa kyllä ja annoin oman jäätelöni hänelle.
Poitsu oli aina ihan mustelmilla ja monesti itkin vanhemmilleni että tehkää jotain. Eivät tehneet kun eivät voineet olla varmoja onko nämä vain meidän lasten höpötyksiä. Vieläkin suututtaa.
Näin kerran kun hakkasi poikaa kylpyhuoneessa suihkunpäällä.
Opettajat eivät tehneet mitään vaikka oli mustaa silmää ja poika kertoi joskus itsekkin mitä oli tapahtunut.
Söi myös aina koulussa hirveät määrät ruokaa koska kotona hänelle ei oikeaa ruokaa annettu.
Aagh! Alkoipa suututtaan kun edes muistelen tätä.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä enkä tunne ketään omasta ikäluokasta joka olisi syntynyt savusaunassa tms. Minun tuttavani ovat syntyneet sairaaloissa ympäri Suomen. Itse olen syntynyt naistenklinikalla. En jaksa uskoa että siihen aikaan enää olisi ollut tavallista syntyä saunassa.
Mun isä on syntynyt -61 saunassa... mutta äiti samana vuonna sairaalassa. Toki ovat syntyneet aivan eri puolilla Suomea, mutta kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse en hyväksy noita julkisuuden henkilöiden avautumisia kaikenlaisista " kokemuksistaan ". Jotenkin olen aina kavahtanut jo syystä, ettei toinen tai toisen osapuolen kommentteja ole saatavilla. Jotekin Jouppilan neloset ovat aina olleet julkisuuden henkilöitä.
Hirveitä ja julmia ihmisiä sairauksineen on ollut kautta aikojen, enkä yhtään väheksy heidän kärsimyksiään jotka ovat olleet kaltoinkohdeltuja.
Sitä en ymmärrä miksi eivät hae terapioista apua, vaan kaikki loska yritetään heittää lukijoiden päälle. Kirjoittaminen on monille terapiaa, mutta ei kaikkea pidä oksentaa kaikelle kansalle.
Tuohon samaan genreen kuuluvat rakkaudessa pettyneet ja siinä kaltoinkohdellut. Tulee ekaks mieleen Raakel Lingnell. Kirjansa näkyy olevan joka päivä lähikirjaston pikalainattavana, mutta ei kiinnosta onneksi lukijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.
Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.
Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...
JÄRKYTTÄVÄÄ
Missä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?
Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla taustalla olevia ei ikinä pitäisi päästää lastensuojeluun töihin.
Tämä. Aiheuttaa suunnatonta kärsimystä perheille kun käyttää asiakkaita omaan terapointiinsa.
Lastensuojelun pitää olla ammattimaista.
Mutta eikös sen kuolleen Erikan mummo ollut joku lastensuojeluihminen.
Tuollainen ammatti peittää sen, että kyseessä on mielenvikainen.
Ei ollut, se oli hallinnon/johtotehtävissä. Sillähän se niin pahasti pystyikin asioihin sotkeutumaan.
Melko mautonta kyllä heitellä tuollaista "tuollainen ammatti peittää sen että kyseessä on mielenvikainen" ketjussa joka käsittelee tällaista aihetta. Tuo nainen, joka oli kärsinyt aivan kammottavan lapsuuden, on vuosikymmeniä tehnyt töitä auttaakseen muita lapsia välttämään saman kohtalon kuin hän. Ei voi muuta kyllä kun hattua nostaa.
Miten muuten muka työ lastensuojelussa peittää ihmisen mielenvikaisuuden 🤔 jotenkin kuvittelisi että äärimmäisen tarkkaan lainsäädännöllä ohjattu työ olisi pikemminkin sellainen että se paljastaa ne mielenvikaiset tyypit ja estää niiden toimimisen k.o. ammatissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1990 ja meidän koulussa oli poika (kaverini veli) jota äiti hakkasi, piti nälässä ja pakotti tekemään liian raskaita kotihommia (siis joutui yksin kantamaan raskaita tiiliskiviä 10-12-vuotiaana, yöllä herätti kolaamaan pihan vaikka oli kouluun lähtö aamulla jne.) Olin siis hänen pikkusiskonsa kaveri jota äiti taas ihan ylenpalttisesti lelli ja hemmotteli.
Kaikki, siis ihan kaikki tästä tiesivät, opettajat mukaan lukien eikä kukaan tehnyt mitään.Kerran olimme menossa kaupungille minä, kaverini, tämä äiti ja poika. Äiti osti meille tytöille mäkkäristä ruuat ja jätskit ja poika joutui katsomaan vierestä kun söimme. Teki pahaa kyllä ja annoin oman jäätelöni hänelle.
Poitsu oli aina ihan mustelmilla ja monesti itkin vanhemmilleni että tehkää jotain. Eivät tehneet kun eivät voineet olla varmoja onko nämä vain meidän lasten höpötyksiä. Vieläkin suututtaa.
Näin kerran kun hakkasi poikaa kylpyhuoneessa suihkunpäällä.
Opettajat eivät tehneet mitään vaikka oli mustaa silmää ja poika kertoi joskus itsekkin mitä oli tapahtunut.
Söi myös aina koulussa hirveät määrät ruokaa koska kotona hänelle ei oikeaa ruokaa annettu.Aagh! Alkoipa suututtaan kun edes muistelen tätä.
Miksi et itse tehnyt jotain? Itkit vain vanhemmillesi? Lasua tms.
Minua suututtaa nämä sivustaseuraajat jotka eivät te mitään vaan antavat hiljaisen hyväksynnän pahuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1990 ja meidän koulussa oli poika (kaverini veli) jota äiti hakkasi, piti nälässä ja pakotti tekemään liian raskaita kotihommia (siis joutui yksin kantamaan raskaita tiiliskiviä 10-12-vuotiaana, yöllä herätti kolaamaan pihan vaikka oli kouluun lähtö aamulla jne.) Olin siis hänen pikkusiskonsa kaveri jota äiti taas ihan ylenpalttisesti lelli ja hemmotteli.
Kaikki, siis ihan kaikki tästä tiesivät, opettajat mukaan lukien eikä kukaan tehnyt mitään.Kerran olimme menossa kaupungille minä, kaverini, tämä äiti ja poika. Äiti osti meille tytöille mäkkäristä ruuat ja jätskit ja poika joutui katsomaan vierestä kun söimme. Teki pahaa kyllä ja annoin oman jäätelöni hänelle.
Poitsu oli aina ihan mustelmilla ja monesti itkin vanhemmilleni että tehkää jotain. Eivät tehneet kun eivät voineet olla varmoja onko nämä vain meidän lasten höpötyksiä. Vieläkin suututtaa.
Näin kerran kun hakkasi poikaa kylpyhuoneessa suihkunpäällä.
Opettajat eivät tehneet mitään vaikka oli mustaa silmää ja poika kertoi joskus itsekkin mitä oli tapahtunut.
Söi myös aina koulussa hirveät määrät ruokaa koska kotona hänelle ei oikeaa ruokaa annettu.Aagh! Alkoipa suututtaan kun edes muistelen tätä.
Miksi et itse tehnyt jotain? Itkit vain vanhemmillesi? Lasua tms.
Minua suututtaa nämä sivustaseuraajat jotka eivät te mitään vaan antavat hiljaisen hyväksynnän pahuudelle.
Olin tuolloin 8-10 v. Haloo. En edes tiennyt mistään lastensuojelusta. - lainaamasi viestin kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en hyväksy noita julkisuuden henkilöiden avautumisia kaikenlaisista " kokemuksistaan ". Jotenkin olen aina kavahtanut jo syystä, ettei toinen tai toisen osapuolen kommentteja ole saatavilla. Jotekin Jouppilan neloset ovat aina olleet julkisuuden henkilöitä.
Hirveitä ja julmia ihmisiä sairauksineen on ollut kautta aikojen, enkä yhtään väheksy heidän kärsimyksiään jotka ovat olleet kaltoinkohdeltuja.
Sitä en ymmärrä miksi eivät hae terapioista apua, vaan kaikki loska yritetään heittää lukijoiden päälle. Kirjoittaminen on monille terapiaa, mutta ei kaikkea pidä oksentaa kaikelle kansalle.Meinaatko, että lasten kaltoinkohtelusta avautumisesta pitäisi vaieta, kuten kaltoinkohtelijat haluavat? Jos kaipaat ei-julkkisten kokemuksia, etsi palstalta ketju 70-luvulla syntyneiden äidit, onko teillä samanlaista. Muitakin ketjuja löytyy.
Ei siitä ole kyse. Kaikkien kannalta pitäisi ottaa esiin silloin kun kaikki ovat elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.
Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.
Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...
JÄRKYTTÄVÄÄMissä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?
Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.
On tervettä kokea myötätuntoa kaltoinkohdeltuun lapseen, mutta kaltoinkohtelijaa ei suopeasti katsota. Viha syntynee aikuista kohtaan, joka jatkaa kaltoinkohtelua pitäen sitä oikeutuksenaan, eikä edes yritä muuttua tai hakea apua. Viittaat että oli pakko synnyttää ennen 60-luvun puoltaväliä, mutta synnyttäjillä on ollut viime vuosikymmenet mahdollisuus hakea apua, terapiaa, muutosta käytökseensä, pyytää anteeksi kaltoinkohdellulta aikuiselta lapselta ja rakentaa uutta, avoimempaa ja lasta arvostavampaa vanhempi-lapsi suhdetta. Moniko on tämän rakentavan kortin käyttänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://yle.fi/uutiset/3-11192844
Isä oli lempeä ja kiltti. Ja tämä äiti alkoi vainoamaan Helenaa kun oli 4 v. Sitä Helena ei tiedä tapahtuiko tuohon aikaan äidille jotain mikä laukaisi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Itse en hyväksy noita julkisuuden henkilöiden avautumisia kaikenlaisista " kokemuksistaan ". Jotenkin olen aina kavahtanut jo syystä, ettei toinen tai toisen osapuolen kommentteja ole saatavilla. Jotekin Jouppilan neloset ovat aina olleet julkisuuden henkilöitä.
Hirveitä ja julmia ihmisiä sairauksineen on ollut kautta aikojen, enkä yhtään väheksy heidän kärsimyksiään jotka ovat olleet kaltoinkohdeltuja.
Sitä en ymmärrä miksi eivät hae terapioista apua, vaan kaikki loska yritetään heittää lukijoiden päälle. Kirjoittaminen on monille terapiaa, mutta ei kaikkea pidä oksentaa kaikelle kansalle.
Just hyvä, että jotkut uskaltavat avautua kipeistäkin asioista julkisuudessa!
Muut saavat siitä vertaistukea ja perspektiiviä.
Et selvästi ymmärrä koko kuviota ja julkisen puheen tarvetta ollenkaan.
Tuollaisen tarinan lukeminen voi olla isokin juttu jollekin samaa kokeneelle, joka ei ole koskaan osannut tai uskaltanut kertoa kohtalostaan kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Consititutio psychopatica, luonnehäiriö, jolle on ominaista piittaamattomuus toisista ja myötätunnon puuttuminen. Kyllä nämä nykyiset LASUt on vain hyvä asia.
Sitä ihmettelen, miten tämä tytär on saanut äidin sairauskertomukset käsiinsä? Ei kai niitä saa sukulainen edes kuoleman jälkeen?
Kyllä saa. Minulla on sekä isän että äidin sairaskertomukset. Isän sairaskertomus tosin annettiin äidille hänen kuolemansa jälkeen.
Mutta ei psykiatrisia papereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.
Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.
Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...
JÄRKYTTÄVÄÄMissä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?
Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.
Siinä kohti, kun aikuinen pieksee lasta ja puhuu järkyttäviä asioita hänelle.
Äläkä yritä laittaa sanoja suuhuni, ei olisi tullut mieleenkään alkaa jauhamaan ettei vanhemmuus ole mikään pakko - kun se on sitä käytännössä tänäkin päivänä joillekin.
Se onkin jo sitten aivan eri juttu, että millainen paholainen kykenee kohtelemaan lastaan noin. Yäk.
Tosiaan toivon kaikkea pahaa niille vanhemmille, jotka aiheuttavat lapselleen noita kuvailemiani pohjattoman surullisia ja järkyttäviä hetkiä, arvottomuuden ja turvattomuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää, mutta pitää kuitenkin muistaa että 50-luvulla elämä oli rankkaa ja lasten kasvatus kovalla kouralla yleistä. Äiti oli varmaankin masentunut ja uupunut, ei ultraa eikä mahdollisuutta aborttiin vaan piti synnyttää 4 vauvaa.
Abortti on hyvinkin ollut 50-luvulla sallittu jos äidin terveys sitä vaatii, ja nelosraskaus voidaan todeta kuuntelemalla ja tunnustelemalla. Jo kaksosraskautta pidetään aikamoisena riskinä äidin ja lasten terveydelle, nelosraskaus on jo sellainen pommi, että kyllä abortin olisi melko varmasti saanut.
Yllätyksenähän nelosraskaus oli tullut vasta synnytyksessä, yhtä lasta odotettiin. Varmastikin tuo pitkä 9 kk ero lapsista, ennen kuin sai edes syliinsä, on ollut omiaan asiaan vaikuttamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Consititutio psychopatica, luonnehäiriö, jolle on ominaista piittaamattomuus toisista ja myötätunnon puuttuminen. Kyllä nämä nykyiset LASUt on vain hyvä asia.
Äiti oli menettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sille että joutui sisarusten hoivaajaksi oman äidin kuollessa. Sitten pamahtaa neloset.. Kyllä säälin ihan valtavasti tuota naisparkaa. Yhtään väheksymättä sitä että lapset ovat kokeneet helvetin.
Tässäkin on isä, joka on tarinan ”ihana ihminen” joka ei vaan voinut asioille yhtään mitään.
Äiti oli ilmeisesti bondannut nuorimmaisen kanssa. Olisi mielenkiintoista jos tarina kertoisi minkälaisen lapsuuden hän koki.
Minäkin säälisin, jos hän olisi säälittävä.
Tuollaista oman elämänsä Irma Greseä en sääli, vaan halveksin.
Ja mikä toi sun viimeinen lause on, hyi helvetti?! ”Nuorimman kanssa bondasi”, eli koska vanhempien kanssa ei bondannut niin sitten tuli brutaalia väkivaltaa, tyttären seksuaalista häirintää ja nöyryyttämistä ym.?
Yäk.
7 vuoden mykkäkoulu tyttöä kohtaan, huh. Tiedän millaista tuollainen henkinen väkivalta tekee lapselle. Olin lapsuudenkodissa näkymätön noin kuuden vuoden ajan, jolle ei puhuttu, mutta hakattiin ja nimiteltiin kuten Helenaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä enkä tunne ketään omasta ikäluokasta joka olisi syntynyt savusaunassa tms. Minun tuttavani ovat syntyneet sairaaloissa ympäri Suomen. Itse olen syntynyt naistenklinikalla. En jaksa uskoa että siihen aikaan enää olisi ollut tavallista syntyä saunassa.
Mun isä on syntynyt -61 saunassa... mutta äiti samana vuonna sairaalassa. Toki ovat syntyneet aivan eri puolilla Suomea, mutta kuitenkin.
Varmaan noin, että on vaihdellut kovasti. Itse olen syntynyt 1950, veljeni pari-kolme vuotta aiemmin ja sisko vielä nuorempana pari vuotta jälkeen minua. Kaikki me ollaan synnytty pienen kunnan kunnansairaalassa. Ei kukaan missään savusaunassa.
Tuohon aikaan oli myös tapana, että seurakunta järjesti nimenantotilaisuuden (kaste) sairaalassa, kun oli köyhää ja lapsia syntyi paljon. Olen saanut nimeni kahden muun vauvan kanssa sairaalassa järjestetyssä kastejuhlassa. Kätevää!
Mieleltään sairaat lasten kaltoinkohtelijat eivät kommentoi tekojaan, koska he eivät haluat tuoda niitä päivänvaloon. Tällaiselta ihmiseltä olen suoraan saanut kommentteja "mitä sitten", kun muita ei ole ollut paikalla.