Ihan järkyttävä tuo Iltalehden juttu 50-luvulla syntyneistä suomalaisnelosista joiden piti vaan hymyillä kuvissa vaikka äiti

Vierailija kirjoitti:

Äiti oli käynyt lapsettomuushoidoissa, joten oli tieto että lapsia saattaa tulla useampi.

Ei lapsettomuushoitoja ollut 50-luvulla. Suomen ensimmäinen koeputkilapsi syntyi 1984.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1990 ja meidän koulussa oli poika (kaverini veli) jota äiti hakkasi, piti nälässä ja pakotti tekemään liian raskaita kotihommia (siis joutui yksin kantamaan raskaita tiiliskiviä 10-12-vuotiaana, yöllä herätti kolaamaan pihan vaikka oli kouluun lähtö aamulla jne.) Olin siis hänen pikkusiskonsa kaveri jota äiti taas ihan ylenpalttisesti lelli ja hemmotteli.

Kaikki, siis ihan kaikki tästä tiesivät, opettajat mukaan lukien eikä kukaan tehnyt mitään.

Kerran olimme menossa kaupungille minä, kaverini, tämä äiti ja poika. Äiti osti meille tytöille mäkkäristä ruuat ja jätskit ja poika joutui katsomaan vierestä kun söimme. Teki pahaa kyllä ja annoin oman jäätelöni hänelle.

Poitsu oli aina ihan mustelmilla ja monesti itkin vanhemmilleni että tehkää jotain. Eivät tehneet kun eivät voineet olla varmoja onko nämä vain meidän lasten höpötyksiä. Vieläkin suututtaa.

Näin kerran kun hakkasi poikaa kylpyhuoneessa suihkunpäällä.

Opettajat eivät tehneet mitään vaikka oli mustaa silmää ja poika kertoi joskus itsekkin mitä oli tapahtunut.

Söi myös aina koulussa hirveät määrät ruokaa koska kotona hänelle ei oikeaa ruokaa annettu.

Aagh! Alkoipa suututtaan kun edes muistelen tätä.

Ei mä en kestä näitä :’(((

Toivottavasti se äiti saa vielä monin verroin takaisin ja poika vielä joskus aitoa rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

7 vuoden mykkäkoulu tyttöä kohtaan, huh. Tiedän millaista tuollainen henkinen väkivalta tekee lapselle. Olin lapsuudenkodissa näkymätön noin kuuden vuoden ajan, jolle ei puhuttu, mutta hakattiin ja nimiteltiin kuten Helenaa.

Lämmin halaus sinulle. Olisit ansainnut lämpimän ja rakastavan lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.

Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.

Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...

JÄRKYTTÄVÄÄ

Missä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?

Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.

Siinä kohti, kun aikuinen pieksee lasta ja puhuu järkyttäviä asioita hänelle.

Äläkä yritä laittaa sanoja suuhuni, ei olisi tullut mieleenkään alkaa jauhamaan ettei vanhemmuus ole mikään pakko - kun se on sitä käytännössä tänäkin päivänä joillekin.

Se onkin jo sitten aivan eri juttu, että millainen paholainen kykenee kohtelemaan lastaan noin. Yäk.

Tosiaan toivon kaikkea pahaa niille vanhemmille, jotka aiheuttavat lapselleen noita kuvailemiani pohjattoman surullisia ja järkyttäviä hetkiä, arvottomuuden ja turvattomuuden.

Näillä lapsilla oli isä, mummo ja koko kylä jotka olivat tietoisia siitä että äiti oli sairaalloisen väkivaltainen ja osoitti lähinnä vihaa lapsiaan kohtaan. Äidillä oli jopa diagnoosi. Asenteesi osoittaa että et ihan oikeasti mieti miten asia olisi ratkaistu mieleltään sairaan äidin ja kärsivien lasten osalta vaan keskityt mielummin sairaan ihmisen vihaamiseen. Tämän takia Suomessa on ollut kärsiviä lapsia ja taitaa edellenkin olla.

Isäni syntyi 61 sairaalassa ja olikin ensimmäinen, jota mummi ei pukannut ulos saunassa!  4 vanhempaa veljeä ja kaikki syntyivät, tod.näk ilman kivunlevitystä ja ilman lääkäriä, saunassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.

Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.

Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...

JÄRKYTTÄVÄÄ

Missä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?

Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.

Siinä kohti, kun aikuinen pieksee lasta ja puhuu järkyttäviä asioita hänelle.

Äläkä yritä laittaa sanoja suuhuni, ei olisi tullut mieleenkään alkaa jauhamaan ettei vanhemmuus ole mikään pakko - kun se on sitä käytännössä tänäkin päivänä joillekin.

Se onkin jo sitten aivan eri juttu, että millainen paholainen kykenee kohtelemaan lastaan noin. Yäk.

Tosiaan toivon kaikkea pahaa niille vanhemmille, jotka aiheuttavat lapselleen noita kuvailemiani pohjattoman surullisia ja järkyttäviä hetkiä, arvottomuuden ja turvattomuuden.

Näillä lapsilla oli isä, mummo ja koko kylä jotka olivat tietoisia siitä että äiti oli sairaalloisen väkivaltainen ja osoitti lähinnä vihaa lapsiaan kohtaan. Äidillä oli jopa diagnoosi. Asenteesi osoittaa että et ihan oikeasti mieti miten asia olisi ratkaistu mieleltään sairaan äidin ja kärsivien lasten osalta vaan keskityt mielummin sairaan ihmisen vihaamiseen. Tämän takia Suomessa on ollut kärsiviä lapsia ja taitaa edellenkin olla.

Ei kai tuo diagnoosi ollut vielä sillon tiedossa, kun neloset olivat pieniä. Äiti sairastui siinä vaiheessa, kun odotti nuorintaan. Oltiinko kylällä tietoisia äidin väkivaltaisuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Consititutio psychopatica, luonnehäiriö, jolle on ominaista piittaamattomuus toisista ja myötätunnon puuttuminen. Kyllä nämä nykyiset LASUt on vain hyvä asia.

Äiti oli menettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sille että joutui sisarusten hoivaajaksi oman äidin kuollessa. Sitten pamahtaa neloset.. Kyllä säälin ihan valtavasti tuota naisparkaa. Yhtään väheksymättä sitä että lapset ovat kokeneet helvetin.

Tässäkin on isä, joka on tarinan ”ihana ihminen” joka ei vaan voinut asioille yhtään mitään.

Äiti oli ilmeisesti bondannut nuorimmaisen kanssa. Olisi mielenkiintoista jos tarina kertoisi minkälaisen lapsuuden hän koki.

Minäkin säälisin, jos hän olisi säälittävä.

Tuollaista oman elämänsä Irma Greseä en sääli, vaan halveksin.

Ja mikä toi sun viimeinen lause on, hyi helvetti?! ”Nuorimman kanssa bondasi”, eli koska vanhempien kanssa ei bondannut niin sitten tuli brutaalia väkivaltaa, tyttären seksuaalista häirintää ja nöyryyttämistä ym.?

Yäk.

Juuri niin. Tytär itse pohti sitä että syy voisi olla juuri siinä että äiti ei erikoisten olosuhteiden vuoksi kyennyt luomaan sidettä neloslapsiinsa. Oletko lukenut YLEn jutun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.

Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.

Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...

JÄRKYTTÄVÄÄ

Missä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?

Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.

Siinä kohti, kun aikuinen pieksee lasta ja puhuu järkyttäviä asioita hänelle.

Äläkä yritä laittaa sanoja suuhuni, ei olisi tullut mieleenkään alkaa jauhamaan ettei vanhemmuus ole mikään pakko - kun se on sitä käytännössä tänäkin päivänä joillekin.

Se onkin jo sitten aivan eri juttu, että millainen paholainen kykenee kohtelemaan lastaan noin. Yäk.

Tosiaan toivon kaikkea pahaa niille vanhemmille, jotka aiheuttavat lapselleen noita kuvailemiani pohjattoman surullisia ja järkyttäviä hetkiä, arvottomuuden ja turvattomuuden.

Näillä lapsilla oli isä, mummo ja koko kylä jotka olivat tietoisia siitä että äiti oli sairaalloisen väkivaltainen ja osoitti lähinnä vihaa lapsiaan kohtaan. Äidillä oli jopa diagnoosi. Asenteesi osoittaa että et ihan oikeasti mieti miten asia olisi ratkaistu mieleltään sairaan äidin ja kärsivien lasten osalta vaan keskityt mielummin sairaan ihmisen vihaamiseen. Tämän takia Suomessa on ollut kärsiviä lapsia ja taitaa edellenkin olla.

Ei kai tuo diagnoosi ollut vielä sillon tiedossa, kun neloset olivat pieniä. Äiti sairastui siinä vaiheessa, kun odotti nuorintaan. Oltiinko kylällä tietoisia äidin väkivaltaisuudesta?

Lukekaa se YLEn juttu. Koko kylä tiesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.

Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.

Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...

JÄRKYTTÄVÄÄ

Missä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?

Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.

Siinä kohti, kun aikuinen pieksee lasta ja puhuu järkyttäviä asioita hänelle.

Äläkä yritä laittaa sanoja suuhuni, ei olisi tullut mieleenkään alkaa jauhamaan ettei vanhemmuus ole mikään pakko - kun se on sitä käytännössä tänäkin päivänä joillekin.

Se onkin jo sitten aivan eri juttu, että millainen paholainen kykenee kohtelemaan lastaan noin. Yäk.

Tosiaan toivon kaikkea pahaa niille vanhemmille, jotka aiheuttavat lapselleen noita kuvailemiani pohjattoman surullisia ja järkyttäviä hetkiä, arvottomuuden ja turvattomuuden.

Näillä lapsilla oli isä, mummo ja koko kylä jotka olivat tietoisia siitä että äiti oli sairaalloisen väkivaltainen ja osoitti lähinnä vihaa lapsiaan kohtaan. Äidillä oli jopa diagnoosi. Asenteesi osoittaa että et ihan oikeasti mieti miten asia olisi ratkaistu mieleltään sairaan äidin ja kärsivien lasten osalta vaan keskityt mielummin sairaan ihmisen vihaamiseen. Tämän takia Suomessa on ollut kärsiviä lapsia ja taitaa edellenkin olla.

Noh minä kyllä olen tuolla ketjun ensimmäisillä sivuilla ihmetellyt, että eikö isääkään kiinnostanut paskaakaan vai miksi antoi tämän tapahtua, eikö mummokaan tehnyt mitään ja miten on mahdollista, että yhden pirulaisen annettiin rauhassa huseerata....

Että tuota menisitkö muualle viisastelemaan, kun et edes tiedä mistä puhut?

Lisäksi ensimmäinen kommenttini koski yleisesti näitä tarinoita joita ketjuun on tullut, kuten siinä monikossa lukee, mutta sinä tulit jauhamaan tästä nimenomaisesta äitihirviöstä.

Ja kyllä, toivon kaikille hänen kaltaisilleen kaikkea pahaa ja lapsille pelastusta.

Minä en ole kiinnostunut sympatiseeraamaan paholaisia, jotka sattuvat olemaan naisia ja äitejä.

Sillä pahoja tuollaiset ovat, ei kenestäkään tule traumojen myötä paha.

Voi seota täysin, mutta paholaista rääkätystä ei tule ellei ole sellaiseksi syntynyt.

Pakkohoitoonhan tuo nelosten äiti olisi kuulunut, ja kauas lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Consititutio psychopatica, luonnehäiriö, jolle on ominaista piittaamattomuus toisista ja myötätunnon puuttuminen. Kyllä nämä nykyiset LASUt on vain hyvä asia.

Äiti oli menettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa sille että joutui sisarusten hoivaajaksi oman äidin kuollessa. Sitten pamahtaa neloset.. Kyllä säälin ihan valtavasti tuota naisparkaa. Yhtään väheksymättä sitä että lapset ovat kokeneet helvetin.

Tässäkin on isä, joka on tarinan ”ihana ihminen” joka ei vaan voinut asioille yhtään mitään.

Äiti oli ilmeisesti bondannut nuorimmaisen kanssa. Olisi mielenkiintoista jos tarina kertoisi minkälaisen lapsuuden hän koki.

Minäkin säälisin, jos hän olisi säälittävä.

Tuollaista oman elämänsä Irma Greseä en sääli, vaan halveksin.

Ja mikä toi sun viimeinen lause on, hyi helvetti?! ”Nuorimman kanssa bondasi”, eli koska vanhempien kanssa ei bondannut niin sitten tuli brutaalia väkivaltaa, tyttären seksuaalista häirintää ja nöyryyttämistä ym.?

Yäk.

Juuri niin. Tytär itse pohti sitä että syy voisi olla juuri siinä että äiti ei erikoisten olosuhteiden vuoksi kyennyt luomaan sidettä neloslapsiinsa. Oletko lukenut YLEn jutun?

Apua :D Tuolla perusteellahan adoptio- ja sijaisvanhempien pitäisi olla väkivaltaisia hulluja, koska eivät päässeet luomaan kiintymyssuhdetta lapsiinsa heti alusta alkaen.

Toki selitys se on tuokin, muttei mikään oikeuta lasten kaltoinkohteluun eikä kukaan normaali ihminen ala tollaseksi vaikka sille kävisi mitä, saati jonkun hankalan alun vuoksi.

Tuollaisilla hulluilla on aina joku lempilapsi joka saa ihan erilaisen lapsuuden kuin muut, ei se ole merkki mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kaksi munasolua irronnut samaan aikaan ja toinen sitten jakaantui. Ei tuolloin mitään hedelmöityshoitoja ollut.

3 munasolua, joista yksi jakaantui

Tai sitten voisi olla vain kaksi ja toisessa kaksi jakaantumista. Eivät tosi nuo pojat ole kaikki identtisiä keskenään.

- Äiti kasvattaa antamalla halolla päähän 🥵!

- Poliisien/vartijoiden 👮‍♂️  "vahtimia"  putka/vankilakuolemia💀  tapahtuu Suomessa noin 20 vuodessa,  viimeksi lapsensa tappanut äiti kuoli vankilassa! Niiden syitä "ei tiedetä"  eikä niitä  tutkita, ne eivät  kiinnosta  Suomen "oikeuslaitosta" 😴!

---

Entäs sitten, Suomi nyt vain on väkivaltainen maa 👿🔪.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva tietää mitä diagnooseja äidillä oli.

Tuskinpa mitään.

Naapurissa isäntä ajoi välillä perhettä kirveen kanssa takaa kun sai raivareita, pojasta tuli niin arka, että tiellä vastaan tullessa heitti pyörän ojaan ja juoksi metsään.

Kenelläkään ei mitään diagnooseja.

Sekatyömiehiä olivat ja työllään itsensä elättivät.

Kyllä äidillä diagnooseja oli, Ilkka-lehdessä tänään:

Painavimman syyn hän löytää äitinsä persoonasta. Hilkka Jouppila oli Karjalan evakkoja. Helena Jouppila kertoo äidillään olleen käytöshäiriöitä jo Karjalassa: lapsuudenperhe oli todistanut selittämättömiä raivonpuuskia.

– Hän oli sulkeutunut, vetäytyvä ja totinen luonne eikä osannut ystävystyä ihmisten kanssa.

Helena Jouppila hankki äitinsä kuoleman jälkeen tämän potilasasiakirjat. Niissä todettiin tämän muun muassa pyrkineen rikkomaan ihmisten välisiä suhteita. Diagnooseiksi oli kirjattu constitutio psychopathica, luonnehäiriö ja depressio. Asiakirjoissa oli painava rivi: on vainonnut tytärtään neljävuotiaasta.

Nestori k kirjoitti:

- Äiti kasvattaa antamalla halolla päähän 🥵!

- Poliisien/vartijoiden 👮‍♂️  "vahtimia"  putka/vankilakuolemia💀  tapahtuu Suomessa noin 20 vuodessa,  viimeksi lapsensa tappanut äiti kuoli vankilassa! Niiden syitä "ei tiedetä"  eikä niitä  tutkita, ne eivät  kiinnosta  Suomen "oikeuslaitosta" 😴!

---

Entäs sitten, Suomi nyt vain on väkivaltainen maa 👿🔪.

Mikä menetys se nyt on, jos lapsensa tappanut äiti kuolee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aivan järkyttäviä tarinoita.

Mulla menee niin pahasti tunteisiin, että tekee mieli tehdä kaikkea tosi pahaa niille vanhemmille jotka on kohdelleet lapsiaan noin.

Sietämätön ajatus, että joku lapsi joutuu pelkäämään kotonaan, nukahtamaan iltaisin turvattomana ja hakattuna, kehoon särkee, äiti ei rakasta...

JÄRKYTTÄVÄÄ

Missä vaiheessa myötätuntosi lakkaa ja kääntyy vihaksi? Silloin kun vihattuna tunnevammaiseksi kasvanut rääkätty ja pahoinpidelty lapsi ei enää käyttäydy koulussa ja kylillä säyseästi vai vasta sitten kun hänet pakotetaan vanhemmuuteen jossa hän ei pärjää koska on mieleltään rikki?

Äläkä ala mitään jauhamista siitä että ”vanhemmuus ei ole mikään pakko”. Naisilla ei ollut mitään valinnanvaraa ennen 60-luvun puoltaväliä.

Siinä kohti, kun aikuinen pieksee lasta ja puhuu järkyttäviä asioita hänelle.

Äläkä yritä laittaa sanoja suuhuni, ei olisi tullut mieleenkään alkaa jauhamaan ettei vanhemmuus ole mikään pakko - kun se on sitä käytännössä tänäkin päivänä joillekin.

Se onkin jo sitten aivan eri juttu, että millainen paholainen kykenee kohtelemaan lastaan noin. Yäk.

Tosiaan toivon kaikkea pahaa niille vanhemmille, jotka aiheuttavat lapselleen noita kuvailemiani pohjattoman surullisia ja järkyttäviä hetkiä, arvottomuuden ja turvattomuuden.

Näillä lapsilla oli isä, mummo ja koko kylä jotka olivat tietoisia siitä että äiti oli sairaalloisen väkivaltainen ja osoitti lähinnä vihaa lapsiaan kohtaan. Äidillä oli jopa diagnoosi. Asenteesi osoittaa että et ihan oikeasti mieti miten asia olisi ratkaistu mieleltään sairaan äidin ja kärsivien lasten osalta vaan keskityt mielummin sairaan ihmisen vihaamiseen. Tämän takia Suomessa on ollut kärsiviä lapsia ja taitaa edellenkin olla.

Ei kai tuo diagnoosi ollut vielä sillon tiedossa, kun neloset olivat pieniä. Äiti sairastui siinä vaiheessa, kun odotti nuorintaan. Oltiinko kylällä tietoisia äidin väkivaltaisuudesta?

Lukekaa se YLEn juttu. Koko kylä tiesi.

Ei tuossa ylen jutussa missään lukenut, että koko kylä tiesi pahoinpitelystä??

Isältäkin salattiin se, että äiti pieksi lapsiaan. Saivat naapureilta 50-v lahjaksi jonkin vanhan kuvan, missä lapsia ei ollut puunattu kuvaa varten. Tuollaisia "räkänokka"kuvia kyllä löytyy varmaan meistä -50-lukulaisita, mutta en noista kuvista vetäisi kovin pitkälle vieviä johtopäätöksiä. Valokuvaus oli harvinaista ja lapset olivat säikähtäneen näköisiä.

Tuollaistahan se oli sillon kauan sitten.

Voi kyllä noita äitejä on ollut ihan -90 luvulla ja vielä tänäkin päivänä. Tällainen toiminta vaan jää yleensä lapsen ja sen satuttavan vanhemman väliseksi, jolloin kukaan ei osaa auttaa.

T. Narsistin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Nestori k kirjoitti:

- Äiti kasvattaa antamalla halolla päähän 🥵!

- Poliisien/vartijoiden 👮‍♂️  "vahtimia"  putka/vankilakuolemia💀  tapahtuu Suomessa noin 20 vuodessa,  viimeksi lapsensa tappanut äiti kuoli vankilassa! Niiden syitä "ei tiedetä"  eikä niitä  tutkita, ne eivät  kiinnosta  Suomen "oikeuslaitosta" 😴!

---

Entäs sitten, Suomi nyt vain on väkivaltainen maa 👿🔪.

Mikä menetys se nyt on, jos lapsensa tappanut äiti kuolee?

Tämä vankilassa kuollut äiti oli britti ja isä kanadalais-algerialainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 50-luvun puolivälissä enkä tunne ketään omasta ikäluokasta joka olisi syntynyt savusaunassa tms. Minun tuttavani ovat syntyneet sairaaloissa ympäri Suomen. Itse olen syntynyt naistenklinikalla. En jaksa uskoa että siihen aikaan enää olisi ollut tavallista syntyä saunassa.

Osaat käyttää tietokonetta vau

Missä yksityisessä hoitolaitoksessa asustelet?

Onko vaipat kuivat?

50-luvun puolivälissä syntyneet ovat vasta eläkeelle jäämässä, ja monet ovat käyttäneet tietokoneita jo 80-luvun alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis kiva tietää mitä diagnooseja äidillä oli.

Tuskinpa mitään.

Naapurissa isäntä ajoi välillä perhettä kirveen kanssa takaa kun sai raivareita, pojasta tuli niin arka, että tiellä vastaan tullessa heitti pyörän ojaan ja juoksi metsään.

Kenelläkään ei mitään diagnooseja.

Sekatyömiehiä olivat ja työllään itsensä elättivät.

Kyllä äidillä diagnooseja oli, Ilkka-lehdessä tänään:

Painavimman syyn hän löytää äitinsä persoonasta. Hilkka Jouppila oli Karjalan evakkoja. Helena Jouppila kertoo äidillään olleen käytöshäiriöitä jo Karjalassa: lapsuudenperhe oli todistanut selittämättömiä raivonpuuskia.

– Hän oli sulkeutunut, vetäytyvä ja totinen luonne eikä osannut ystävystyä ihmisten kanssa.

Helena Jouppila hankki äitinsä kuoleman jälkeen tämän potilasasiakirjat. Niissä todettiin tämän muun muassa pyrkineen rikkomaan ihmisten välisiä suhteita. Diagnooseiksi oli kirjattu constitutio psychopathica, luonnehäiriö ja depressio. Asiakirjoissa oli painava rivi: on vainonnut tytärtään neljävuotiaasta.

No niin, nuo lapsuudenperheen kertomat vain alleviivaa sen tosiasian, että pieni osa ihmisistä vain syntyy pahaksi.

Pahuudelle on sitten erilaisia diagnooseja, mutta se perusvoima joka tuollaista ihmistä ajaa on pahuus.

Maailma on niin käsittämättömän julma, kun tuollaisille ihmisille syntyy lapsia.

Sairasta, ettö Helena tahtoo tehdä nyt kaikesta julkista. Tai omista tarinoistaan. Miksi?