Lue keskustelun säännöt.
Olen 34v mies, enkä ole koskaan saanut sellaista naista jonka olen halunnut
04.02.2020 |
En ole koskaan saanut sitä johon olen ollut sillä hetkellä oikeasti ihastunut, vaan olen aina joutunut tyytymään siihen kakkos -tai kolmosvaihtoehtoon.
Olen kateellinen niille, jotka aina saavat sen ykkösen...Ja myönnetään, myös hieman katkera.
Kommentit (288)
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Noita tuloksia voi tulkita monella tapaa.
Ehkä naiset pitävät vain aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina ja sen takia korostavat luonnetta, kun taas tunnetusti suurelle osalle miehistä suurin osa naisista on normaalipainoisena kauniita ja luonteelta ei uskalleta paljon toivoa. Keskivertomiehen pitää siis olla fyysisen keskinkertaisuuden ohella kiinnostava, hauska, hyvä kuuntelija, miehekäs tai jotain muuta sellaista, kun taas mies haluaa keskivertonaisen olevan vain nainen, joka pitää typerimmät mölyt mahassa ja käyttäytyy sovinnaisesti.
Siis sen lisäksi, että naiset voivat vain kaunistella sanojaan muuten vain. Naiset pelkäävät konflikteja enemmän kuin miehet ja kaunistelu on tapa välttää konflikteja.
Huokaus. Jokaisen näistä sun viesteistä vois taas miehen tilalle vaihtaa Asperger. En usko että mieheni ryhtyi suhteeseen kanssani koska pidän typerimmät mölyt mahassa ja käyttäydyn sovinnaisesti. Eiköhän siinä ollut pikemminkin kyse yhteisestä huumorintajusta että siitä että meillä on mukavaa kun keskustelemme ja koemme toisemme fyysisesti puoleensavetäväksi, vaikka kumpikaan emme ole mitään malleja. Muutenkin huvittaa tuo kuinka katkeria miehet ovat siitä että naiset arvostaa miehessä henkisiä ominaisuuksia (joita on paljon helpompi kehittää kuin ulkonäköä). Silloin kun eivät ole liian bisi haukkuessaan naisia pinnallisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".
Oma esimerkkini: En saanut sitä, kehen olin rakastunut ja jota kohtaan tunsin valtavaa, pakottavaa halua ja intohimoa. "Sain" sitten ihmisen, joka puolestaan oli rakastunut minuun - minä tykkäsin hänestä, hän on aivan ihana ihminen, jonka kanssa minulla on hauskaa, hän ymmärtää minua, hemmotteleekin (mm. hieroo, antaa hellyyttä)... ainoa ongelma on vaan se, että en tunne samanlaista himoa ja halua häntä kohtaan. Hän on vähän kuin paras ystävä, paitsi että meillä on seksiäkin. En ole häneen yhtään ihastunut/rakastunut.
Onko aina pakko ottaa, jos saa?
Ei. Enkä otakaan aina, jos saisin. Mutta huonommalta vaihtoehdolta tuntui sekin, että olisin ollut yksin ilman mitään seksiä ja läheisyyttä. Niin joo ja yhden illan juttuja en halua, koska en saa niistä mitään, kokeiltu on. Ja kuten sanottu, tämä ihminen on mulle läheinen, viihdyn hänen seurassaan, meillä on hauskaa ja hyviä keskusteluja.
Tietääkö kumppanisi missä mennään? Jos tietää, niin hän voi tehdä valinnan ja ottaa riskin. Hyvä niin.
Ellei, niin sinä roikotat häntä suhteessa, tuhlaat hänen aikaansa ja energiaansa sillä välin kun itse vielä odottelet sitä joka saa syttymään. Haluaisitko itse olla tuolla tavoin varalla, kunnes parempi kumppani ilmestyy elämään? Sitten "tunteet veivät" ei vaan "voi mitään" kun elämän rakkaus tuleekin kohdalle ja toinen jätetään. Ei ole reilua peliä tuollainen.
Kyllä hän oikeastaan tietää. Toki olen ilmaissut asian vähän kauniimmin, eli en ole sanonut "olet vaan varalla" ja "tyydyin sinuun kun en saanut sitä, jonka halusin", mutta kyllä hän käytännössä ymmärtää, että näin oli. En ole siis valehdellut ja esittänyt hullun lailla rakastunutta. Hän halusi ottaa riskin ja olla silti kanssani. Ja on tässä kyllä se, että vaikka hän ei saanut minusta sitä, mitä olisi halunnut, niin hän saa suhteelta kuitenkin muuta, ja kokee esim. vapautuneensa seksuaalisesti ja saavansa henkisestikin suhteeltamme enemmän, mitä esim. aiemmista ihmissuhteistaan. Ja tykkää viettää aikaa kanssani.
Voihan tässä niinkin päin käydä, että hän löytää ensin jonkun uuden. Melkein oikeastaan toivon sitä, koska kuitenkin toivoisin hänelle hyvää ja toivoisin hänen saavan sen, mitä hän haluaa. En vaan itse voi olla se - koska hän ei ole sitä, mitä itse toivoisin.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Noita tuloksia voi tulkita monella tapaa.
Ehkä naiset pitävät vain aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina ja sen takia korostavat luonnetta, kun taas tunnetusti suurelle osalle miehistä suurin osa naisista on normaalipainoisena kauniita ja luonteelta ei uskalleta paljon toivoa. Keskivertomiehen pitää siis olla fyysisen keskinkertaisuuden ohella kiinnostava, hauska, hyvä kuuntelija, miehekäs tai jotain muuta sellaista, kun taas mies haluaa keskivertonaisen olevan vain nainen, joka pitää typerimmät mölyt mahassa ja käyttäytyy sovinnaisesti.
Siis sen lisäksi, että naiset voivat vain kaunistella sanojaan muuten vain. Naiset pelkäävät konflikteja enemmän kuin miehet ja kaunistelu on tapa välttää konflikteja.
En voi kaikkien naisten puolesta sanoa, mutta itse ainakin pidän aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina, mutta sen lisäksi pitää olla myös henkisesti kiinnostava eli ulkonäkö on vasta alku. Miehet ovat mielestäni täysin sokaistuneita naisen ulkonäöstä, kuten kommenttisikin osoittaa. Kauniin ja halutun naisen kokemuksella sanon, että tuo on ärsyttävää ja heikentää luottamusta koko sukupuoleen ja saa tiukentamaan henkisen puolen kriteereitä entisestään. Ikä kyllä tuo tähän parannuksen, siis naisen oma ikä :)
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Olen ollut nuorena se kaunis ja tyttöystäväksi unelmoitu nainen, johon monet rakastuivat onnettomasti. Sain täsmälleen sen poikaystävän ja aviomiehen, jonka halusin, vaikka en silloin tajunnut sen johtuvan ulkonäöstä. Vasta aikuisena olen tajunnut, miten ulkonäkökeskeisiä miehet ovat.
Aivan varmasti olet enemmän kuin ulkonäkösi.
Kunpa ihastukseni olisikin ollut v-mäinen, eikä niin uskomattoman mukava, hauska ja fiksu. Olisi niin paljon helpompaa päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Noita tuloksia voi tulkita monella tapaa.
Ehkä naiset pitävät vain aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina ja sen takia korostavat luonnetta, kun taas tunnetusti suurelle osalle miehistä suurin osa naisista on normaalipainoisena kauniita ja luonteelta ei uskalleta paljon toivoa. Keskivertomiehen pitää siis olla fyysisen keskinkertaisuuden ohella kiinnostava, hauska, hyvä kuuntelija, miehekäs tai jotain muuta sellaista, kun taas mies haluaa keskivertonaisen olevan vain nainen, joka pitää typerimmät mölyt mahassa ja käyttäytyy sovinnaisesti.
Siis sen lisäksi, että naiset voivat vain kaunistella sanojaan muuten vain. Naiset pelkäävät konflikteja enemmän kuin miehet ja kaunistelu on tapa välttää konflikteja.
En voi kaikkien naisten puolesta sanoa, mutta itse ainakin pidän aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina, mutta sen lisäksi pitää olla myös henkisesti kiinnostava eli ulkonäkö on vasta alku. Miehet ovat mielestäni täysin sokaistuneita naisen ulkonäöstä, kuten kommenttisikin osoittaa. Kauniin ja halutun naisen kokemuksella sanon, että tuo on ärsyttävää ja heikentää luottamusta koko sukupuoleen ja saa tiukentamaan henkisen puolen kriteereitä entisestään. Ikä kyllä tuo tähän parannuksen, siis naisen oma ikä :)
Piti vielä mainita, että konfliktien välttely ei tosiaankaan tarkoita, että pelkäisi konflikteja. Minusta nainen tai mies, joka ajautuu konflikteihin muiden kanssa ei yleensä ole kovin älykäs. Sen sijaan sellainen kuvittelee olevansa muita älykkäämpi eli sellaisilla on aika usein narsistisia piirteitä. Oman mielipiteen voi sanoa niin monella tavalla eikä ole mikään sukupuolikysymyskään tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes alkaa suhteeseen "kakkos- tai kolmosvaihtoehdon" kanssa? En ymmärrä. Itselle ei tulisi mieleenkään alkaa mitään parisuhdetta virittelemään kenenkään kanssa, jos ihminen ei aidosti kiinnosta. Kenellä oikeasti edes on jotain kakkos- vaihtoehtoja tms? "Jos en saa Tomia niin sit kokeilen jos Matti lämpenis, tai Pekkaa sit ihan vikana vaihtoehtona." Kuulostaa aivan omituiselta ja vieraalta ajattelutavalta ainakin itselleni. Tuntuu kammottavalta ajatus siitä, että seurustelisi jonkun kanssa vain siksi, että seurustelisi jonkun kanssa.
Ja tuollainen on todella loukkaavaa sitä osapuolta kohtaan, johon on "tyydytty". Hänelle todennäköisesti ei tule edes mieleen ajatella, että on toiselle joku lohdutuspalkinto. Normaalit ihmiset (toivottavasti) ainakin suurimmaksi osaksi alkavat seurustelemaan sillä oletuksella, että molemmat osapuolet ovat toisistaan aidosti kiinnostuneita.
Ja niin kuin joku sanoi jo aiemmin täällä, siitä omasta seurustelukumppanista tulee se "ykkönen".
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ymmärrä miten parisuhdetta etsiessä on olemassa jotain kakkosvaihtoehtoja. Ei se ole sama kuin työpaikan tai koulun hakeminen. Jos ihastuu, niin ei silloin muita kattele. Jos ei saa vastakaikua, niin täytyy päästä sen yli ja odottaa seuraavaa ihastumista.
Jäin 24-vuotiaana yllättäen leskeksi. Elettiin 80-lukua, jolloin ikisinkkuus ei vielä ollut samalla tavalla normaalia kuin nykyisin. Olin 6 vuotta yksin ja sen jälkeen tapasin miehen, johon ihastuin. Mutta en ihastunut häneen samalla tavalla ja yhtä syvästi kuin edesmenneeseen aviomieheeni. Olimme yhdessä 3 vuotta, mutta totesin, että mun on sittenkin parempi olla yksin kuin olla suhteessa "kakkosvaihtoehdon" kanssa. "Ykkösvaihtoehtoni" oli kuollut enkä häntä voinut enää saada. Erostamme on nyt 25 vuotta aikaa ja tämän ajan olen ollut sinkku. Ei 24-vuotiaana osaa ajatella, että koko loppuelämä pitäisi olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ymmärrä miten parisuhdetta etsiessä on olemassa jotain kakkosvaihtoehtoja. Ei se ole sama kuin työpaikan tai koulun hakeminen. Jos ihastuu, niin ei silloin muita kattele. Jos ei saa vastakaikua, niin täytyy päästä sen yli ja odottaa seuraavaa ihastumista.
Mutta entä, jos sellaisia todella voimakkaita ihastumisia tulee todella harvoin? Minulla voi hyvin mennä viisi tai kymmenenkin vuotta, ennen kuin oikeasti ihastun. Siis tarkoitan nyt sellaista todella voimakasta ihastumista, pakottavaa tunnetta, joka todella sekoittaa pään. Tietenkin lievempiä kiinnostuksia voi tulla, mutta kun on pari kertaa kokenut sellaisen todella voimakkaan ihastumisen/rakastumisen, eivät ne lievät vaan tunnu enää miltään.
Joten siksi on kakkosvaihtoehtoja. Sitä on hyvin helposti koko elämänsä yksin, jos menee sivu suun muutama tällainen "kerran kymmenessä vuodessa" -tyyppinen ihastus.
Minä olin yli seitsemän vuotta yksin edellisen parisuhteen jälkeen ennen kuin kohtasin nykyisen puolisoni. Jos häntä ei olisi tullut kohdalle, niin olisin luultavasti edelleen yksin. Mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa ei ole intohimoa(kin).
Entäpäs, jos tuollaisen odottelun takia ei saa hankittua perhettä ja lapsia? Jos siis haluaisi ne sen unelmaihmisensä kanssa, jota ei ole tavannut, eikä tapaakaan. Mutta se ei ole sitten mahdollista, jos sellaista odottelee? Monilla on näin. Esim. itse en ole tosiaan koskaan saanut suhdetta mieheen, josta kokisin, että hän on se oikea ja lastentekoikä meni jo ajat sitten.
Olen mies, yli 40. En ole minäkään ollut suhteessa, jossa olisin saanut sen oikean. Olisiko minun pitänyt tyytyä kakkosvaihtoehtoon, että olisin saanut lapsia? Nyt jos tahdon lapsia, pitää kumppanin olla itseäni huomattavasti nuorempi. Eli olisin sille sitten joku nelosvaihtoehto.
No se on ihan valintakysymys - siis jos mahdollisuus suhteeseen kuitenkin on/olisi/olisi ollut. Riippuu ihan siitä, kumpi on sinulle merkittävämpi asia, saada lapsia vai saada juuri sellainen kumppani kuin haluat. Niin, ja oikeaa tai väärää vaihtoehtoahan ei ole - eri ihmisille eri asiat merkitsevät eri lailla.
Jos lapset on se, josta ei suostu tinkimään, kannattaa silloin mieluummin tyytyä kakkosvaihtoehtoon, jotta saa ainakin lapset. Jos taas lapset on se, josta voi luopua odotellessaan Sitä Oikeaa, niin sillon voi pelata riskillä ja toivoa, että saisi jonkun ykkösvaihtoehdon vaikka sitten myöhemmin.
Eli lisää katkeria yksinhuoltajia ja hämmentyneitä lapsia, kun iskä tahtoi lapsia väärän naisne kanssa. Ei se noin saa aikuisten maailmassa mennä. Oikean kumppanin se vaattii.
Mulla on ollut kaksi suhdetta, joissa mies selvästi vielä jatkoi toisella silmällä katselua, josko löytyisi jotain parempaa. Molemmista lähdin hyvin pian juuri tästä syystä. En todellakaan halua olla nainen, joka otetaan kun ei parempaankaan saada. Mieluummin yksin. Ja huomautukseksi vielä, että toinen näistä oli itseäni 13 vuotta vanhempi, harmaantuva, vatsakas keski-ikäinen ja toinen minua lyhyempi, heiveröinen nörtti, vaikka sinänsä muuten fiksuja tyyppejä. Olen itse hoikka, nätti ja timmissä kunnossa, mutta en selvästi tarpeeksi "tasokas" kummallekaan, kaipasivat vielä kauniimpaa. No, siinäs etsivät (ovat molemmat sinkkuja, itse löysin nopeasti uuden).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen mies. Nuoruusvuosiin kuuluu epäonnistuneita ihmissuhteita, kokemus ettei elämä mene toivottuun suuntaan jne. Viimeisimmän eron jälkeen koin, että olen tehnyt elämässä kaiken väärin.
Käänsin kelkkani 180 astetta, aloin käymään salilla, opiskelin, muutin ammatillisen suuntautumisen, ja tein asennemuutoksen. Uhrista tuli selviytyjä. Selviytyjästä tuli voittaja. Paljon työtä se vaati, mutta oli sen arvoista.
Tällä hetkellä en kadu mitään. Nuoruuden epäonnistumiset olivat vain elämän tapa sanoa, että se mitä teen, ei toimi. Omassa ylpeydessäni en halunnut kuunnella. Oma moka, mutta tarpeellinen sellainen.
Suurin opittu asia: Sen sijaan, että jatkuvasti laskisi rimaa, niin nostinkin odotukset pirun korkealle. En enää tyytynyt vähempään, ja sain paljon enemmän kuin olisin voinut kuvitella.
Ja kyllä, aloituksen teemaan liittyen, naisasiat ovat paremmalla mallilla kuin koskaan.
Olet mielestäni täsmälleen oikeassa siinä, miten hyvän suhteen saa. Vaikka itselläni oli paljon valinnanvaraa, niin panin heidätkin koetteelle tai nostin rimaa, miten sen nyt ilmaiseekin, saadakseni tietää ovatko he kiinnostuneet minusta ihan kokonaisena ulkonäöstä riippumatta. Väittäisin jopa, että riman nostaminen on ainoa keino saada hyvä suhde. Tyytyjät saavat suhteen, jossa molemmat ovat onnettomia ja toinen mahdollisesti hyväksikäyttää jollain tavalla.
Se kuka väittää että ihastuu vain yhteen ihmiseen valehtelee.
Ihminen ihastuu ja rakastuu useisiin ihmisiin elämänsä aika.
Jos ihminen ihastuisi ja rakastaisi vain yhtä ihmistä niin silloin ihminen olisi vain kerran elämässään parisuhteessa.
Ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa, niitä on jokaisella useita(ellei ole aseksuaali).
Se miksi ihminen menee parisuhteeseen ja muuttaa yhteen on yhteiskunnan asettama normi/vaatimus ihmisille.
Oikeastaan parisuhde ja yhdessä asuminen on varsin uusi asia ihmisille, suurimman osan ajasta ihmiset ovat asuneet suurissa yhteisöissä missä kaikki olivat kaikkien kanssa eikä ollut mitään yhtä rakastumisen/ihastumisen kohdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 48 v nainen, enkä ole koskaan saanut sellaista palkkaa kuin olisin halunnut. Olen joutunut tyytymään aina alle 3000 euron bruttoon.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Noita tuloksia voi tulkita monella tapaa.
Ehkä naiset pitävät vain aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina ja sen takia korostavat luonnetta, kun taas tunnetusti suurelle osalle miehistä suurin osa naisista on normaalipainoisena kauniita ja luonteelta ei uskalleta paljon toivoa. Keskivertomiehen pitää siis olla fyysisen keskinkertaisuuden ohella kiinnostava, hauska, hyvä kuuntelija, miehekäs tai jotain muuta sellaista, kun taas mies haluaa keskivertonaisen olevan vain nainen, joka pitää typerimmät mölyt mahassa ja käyttäytyy sovinnaisesti.
Siis sen lisäksi, että naiset voivat vain kaunistella sanojaan muuten vain. Naiset pelkäävät konflikteja enemmän kuin miehet ja kaunistelu on tapa välttää konflikteja.
En voi kaikkien naisten puolesta sanoa, mutta itse ainakin pidän aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina, mutta sen lisäksi pitää olla myös henkisesti kiinnostava eli ulkonäkö on vasta alku. Miehet ovat mielestäni täysin sokaistuneita naisen ulkonäöstä, kuten kommenttisikin osoittaa. Kauniin ja halutun naisen kokemuksella sanon, että tuo on ärsyttävää ja heikentää luottamusta koko sukupuoleen ja saa tiukentamaan henkisen puolen kriteereitä entisestään. Ikä kyllä tuo tähän parannuksen, siis naisen oma ikä :)
Miehillä on kyky nähdä kauneutta monissa naisissa, naisilla taas kyky nähdä komeutta harvoissa miehissä. Ei se ole mitään "sokaistumista", että aikuinen ihminen tietää omat tarpeensa ja haluaa jakaa hellyytensä ihmisen kanssa, jonka katsominen ei tee pahaa (sen enempää mies ei vaadi eli ihan vain sen, että naisessa on joitakin kauniita piirteitä). Miehet ovat idealistisia ja mielikuvituksellisia ja liioittelevat naisten kauneutta imarrellakseen naista ja kompensoidakseen naisen puutteita, kun taas naisille on enemmän kunnia-asia kertoa miten vähän hyvää sanottavaa heillä on miehistä, vaikka oikeasti ehkä haluaisivatkin heikkona hetkenä painaa poskensa tavallisen miehen penistä vasten jos vain mies voisi saada naisen estot ja defenssit laukeamaan ja nainen ei tuntisi itseään halvaksi, haavoittuvaiseksi ja huonoksi ihastelemalla tasoistaan miestä. Tämä on se vaikea taito, mikä miehen pitäisi oppia.
Koska sinulla ei ole kauniin ja halutun naisen kokemusta, niin sinä et voi tietää mitä sokaistumisella tarkoitan. Sitä että sanat menevät sekaisin, tavarat lentelevät ja mykistytään. Siis kaukana imartelusta. Et myöskään ole kokenut tilanteita, jossa saat pelätä, että toinen tekee jotain itselleen, koska et voi antaa vastakaikua tunteille. Se ei herätä luottamusta miessukupuoleen, koska ulkonäöllä ei rakkaudessa pitkälle pötkitä (vaikka sinä luuletkin niin).
Minun kokemukseni mukaan hyvin harvat naiset kokevat itsensä halvaksi ja huonoksi. En ole ikinä kokenut itseäni halvaksi enkä huonoksi enkä ole ikinä ollut edes tapaillut kenenkään kanssa, jonka seurassa pitäisi jotenkin pelätä haavoittuvansa. Mitä sellaisesta suhteesta muka voisi hyvää seurata? Minulla ei myöskään ole ollut mitään pahaa sanottavaa miehistä, koska osaan pysytellä erossa epämiellyttävistä ihmisistä, olivat kumpaa sukupuolta tahansa.
Näissä keskusteluissa on hyvää se, että tapaa niin toisenlaista ajattelutapaa kuin omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kuka väittää että ihastuu vain yhteen ihmiseen valehtelee.
Ihminen ihastuu ja rakastuu useisiin ihmisiin elämänsä aika.
Jos ihminen ihastuisi ja rakastaisi vain yhtä ihmistä niin silloin ihminen olisi vain kerran elämässään parisuhteessa.
Ei ole olemassakaan vain yhtä oikeaa, niitä on jokaisella useita(ellei ole aseksuaali).
Se miksi ihminen menee parisuhteeseen ja muuttaa yhteen on yhteiskunnan asettama normi/vaatimus ihmisille.
Oikeastaan parisuhde ja yhdessä asuminen on varsin uusi asia ihmisille, suurimman osan ajasta ihmiset ovat asuneet suurissa yhteisöissä missä kaikki olivat kaikkien kanssa eikä ollut mitään yhtä rakastumisen/ihastumisen kohdetta.
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen "kakkosvaihtoehdon" kanssa, vaan pysyisin mieluummin sinkkuna. Ei kuulosta oikein reilulta ketaan kohtaan valita joku vain sen takia, ettei saa sita, kenet haluaa.
Todella omituinen "strategia"....
Veikkaan, että yllättävän iso osa suhteista on sellaisia, joissa on tavalla tai toisella tyydytty, laskettu rimaa/kriteereitä, jouduttu ottamaan se kakkosvaihtoehto. Kovin moni ei oikeasti pääse "valitsemaan", vaan yllättävän iso osa ihmisistä "joutuu" ottamaan sen, jonka kanssa syntyy edes jonkinlainen yhteisymmärrys. Siihen ajaa läheisyyden ja seksin kaipuu, halu saada parisuhde ja perhe, opittu tapa, halu tuntea itsensö halutuksi ja rakastetuksi... Ihmiset eivät välttämättä aina edes tiedosta, ettei se oma kumppani ole se unelmien kumppani, ja ettei tämän kanssa ole mitään erityistä intohimoa ja rakastumista - sitä sitten tulkitaan sellaiseksi vaikka oma halu saada seksiä, ja jos se halu tyydyttyy jonkun ihmisen kanssa, tulkitaan sitten että ollaan ihastuneita. Ja moni ehkä salaa tiedostaakin, että ei kumppani ollut sitä mitä olisi halunnut, mutta on sitten oppinut ajattelemaan, ettei se haittaa, ja jos kuitenkin häneen tuntee ystävyyttä, arvostusta ja kiintymystä, niin se riittää.
Yllättävän moni ei saanut niitä (tai sellaista ihmistä) jonka olisi halunnut, vaan joutui tyytymään "ihan hyvään" kakkosvaihtoehtoon.
Kai tuo riippuu vahan siitakin, miten realistiset ne kriteerit ovat alun perin olleet.
En ole itse mitenkaan erityisesti koskaan vakavissani haaveillut parisuhteesta vaikkapa Jason Momoan tai Johnny Deppin kanssa. Tai etta saisin miehen, joka elattaisi minua 24/7 ja olisi silti maailman paras mies vauraudestaan ja statuksestaan huolimatta.
Minun "kriteerini" ovat olleet kutakuinkin seuraavat:
Alykas, kunnianhimoinen, huumorintajuinen, toisen huomioonottava, rajoitetusti sosiaalinen, uskollinen ja luotettava mies, joka ei arvota toisia ihmisia etnisen alkuperan, seksuaalisen suuntautumisen, taloudellisen tilanteen, sosiaalisen statuksen tai koulutuksen perusteella, vaan uskoo, etta jokainen yksilo on arvokas, ja joka loytaa minusta sielunkumppaninsa, kuten minakin hanesta.
Lisaksi ekstrakriteereina etta pitaa olla lapseton (eika halua lapsia) ja elainrakas.
Tuo taisi olla tasan tarkkaan mun profiilissakin kun olin sinkku. :)
Ihan hyvä tuo sinun listasi, ja vähän samantyylinen mitä voisi olla omani. Silti voi olla, että yksi, jolla nuo mainitsemasi ominaisuudet ovat, ei sytytä yhtään, vaan on ainoastaan "tosi kiva tyyppi ja ihana ihminen" ja joku toinen taas sytyttää niin, että tuntee tätä ihmistä kohtaan valtavaa, nälkäistä halua. Se, että sinäkin puhut tässä nyt jostain Johnnyt Deppistä, osoittaa sen, ettet tiedä ilmeisesti lainkaan, mistä minä puhun. Joissain ihmisisissä vaan on juuri minulle "sitä jotakin", jotkut todella SYTYTTÄVÄT. Se on ihan eri asia kuin se, että jossain lehdessä lukee, että joku julkkis on "maailman kuumin mies" - tällainen ei kiinnosta minua pätkääkään. Minua kiinnostaa se, mitä joku ihminen sytyttää juuri minussa.
Totta kai tuon LISAKSI pitaa olla sita henkilokohtaista, molemminpuolista (seksuaalista) kemiaa. Se oli mulle niin itsestaanselva juttu, etten sita edes erikseen listannut. Vahan sama kuin olisin listannut etta olisi hyva, jos miehella olisi pulssi.
Ja joo, huomasitko, etten listannut ulkonakoa ollenkaan omista kriteereista puhuessani? Johtuu siita, etta mulle ei tarvitse olla komea "sytyttaakseen".
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Noita tuloksia voi tulkita monella tapaa.
Ehkä naiset pitävät vain aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina ja sen takia korostavat luonnetta, kun taas tunnetusti suurelle osalle miehistä suurin osa naisista on normaalipainoisena kauniita ja luonteelta ei uskalleta paljon toivoa. Keskivertomiehen pitää siis olla fyysisen keskinkertaisuuden ohella kiinnostava, hauska, hyvä kuuntelija, miehekäs tai jotain muuta sellaista, kun taas mies haluaa keskivertonaisen olevan vain nainen, joka pitää typerimmät mölyt mahassa ja käyttäytyy sovinnaisesti.
Siis sen lisäksi, että naiset voivat vain kaunistella sanojaan muuten vain. Naiset pelkäävät konflikteja enemmän kuin miehet ja kaunistelu on tapa välttää konflikteja.
En voi kaikkien naisten puolesta sanoa, mutta itse ainakin pidän aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina, mutta sen lisäksi pitää olla myös henkisesti kiinnostava eli ulkonäkö on vasta alku. Miehet ovat mielestäni täysin sokaistuneita naisen ulkonäöstä, kuten kommenttisikin osoittaa. Kauniin ja halutun naisen kokemuksella sanon, että tuo on ärsyttävää ja heikentää luottamusta koko sukupuoleen ja saa tiukentamaan henkisen puolen kriteereitä entisestään. Ikä kyllä tuo tähän parannuksen, siis naisen oma ikä :)
Miehillä on kyky nähdä kauneutta monissa naisissa, naisilla taas kyky nähdä komeutta harvoissa miehissä. Ei se ole mitään "sokaistumista", että aikuinen ihminen tietää omat tarpeensa ja haluaa jakaa hellyytensä ihmisen kanssa, jonka katsominen ei tee pahaa (sen enempää mies ei vaadi eli ihan vain sen, että naisessa on joitakin kauniita piirteitä). Miehet ovat idealistisia ja mielikuvituksellisia ja liioittelevat naisten kauneutta imarrellakseen naista ja kompensoidakseen naisen puutteita, kun taas naisille on enemmän kunnia-asia kertoa miten vähän hyvää sanottavaa heillä on miehistä, vaikka oikeasti ehkä haluaisivatkin heikkona hetkenä painaa poskensa tavallisen miehen penistä vasten jos vain mies voisi saada naisen estot ja defenssit laukeamaan ja nainen ei tuntisi itseään halvaksi, haavoittuvaiseksi ja huonoksi ihastelemalla tasoistaan miestä. Tämä on se vaikea taito, mikä miehen pitäisi oppia.
Aina hämmästyttää tämä että sen lisäksi että luulet tietäväsi miten kaikki muutkin miehet tuntee ja ajattelee, luulet tietäväsi vielä miten kaikki naisetkin tuntee ja ajattelee. Tuo on tiedätkö melko omahyväistä. Lisäksi päättelet todella usein väärin. Itse viehätyn todella monien miesten ulkonäöstä. Tähän tosin saattaa vaikuttaa se että asun Tukholmassa ja täällä miehet kiinnittävät huomiota ulkonäköönsä. Se ulkonäkökään ei kuitenkaan riitä vielä. Elämä luonteeltaan epäsopivannihmisen kanssa on hirvittävän raskasta, vaikka olisi kuinka kaunista katseltavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon. Olen ollut nuorena se kaunis ja tyttöystäväksi unelmoitu nainen, johon monet rakastuivat onnettomasti. Sain täsmälleen sen poikaystävän ja aviomiehen, jonka halusin, vaikka en silloin tajunnut sen johtuvan ulkonäöstä. Vasta aikuisena olen tajunnut, miten ulkonäkökeskeisiä miehet ovat.
Aivan varmasti olet enemmän kuin ulkonäkösi.
Kunpa ihastukseni olisikin ollut v-mäinen, eikä niin uskomattoman mukava, hauska ja fiksu. Olisi niin paljon helpompaa päästä yli.
Kuinka hyvin oikeastaan tunnet tämän ihastuksesi? Olen enemmän kuin ulkonäköni niin kuin kaikki muutkin ovat, mutta siitä huolimatta unelmien naiseksi pääsee hyvin helposti pelkällä ulkonäöllä ja kivalla hymyllä. Kauniisiin ihmisiin liitetään monia hyviä ominaisuuksia, onhan sitä tutkittukin. Miehet eivät pane rimaa kovin korkealle siinä kehen ihastuvat ja rakastuvat eli kauniiseen naiseen, jota eivät oikeastaan edes tunne.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Noita tuloksia voi tulkita monella tapaa.
Ehkä naiset pitävät vain aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina ja sen takia korostavat luonnetta, kun taas tunnetusti suurelle osalle miehistä suurin osa naisista on normaalipainoisena kauniita ja luonteelta ei uskalleta paljon toivoa. Keskivertomiehen pitää siis olla fyysisen keskinkertaisuuden ohella kiinnostava, hauska, hyvä kuuntelija, miehekäs tai jotain muuta sellaista, kun taas mies haluaa keskivertonaisen olevan vain nainen, joka pitää typerimmät mölyt mahassa ja käyttäytyy sovinnaisesti.
Siis sen lisäksi, että naiset voivat vain kaunistella sanojaan muuten vain. Naiset pelkäävät konflikteja enemmän kuin miehet ja kaunistelu on tapa välttää konflikteja.
En voi kaikkien naisten puolesta sanoa, mutta itse ainakin pidän aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina, mutta sen lisäksi pitää olla myös henkisesti kiinnostava eli ulkonäkö on vasta alku. Miehet ovat mielestäni täysin sokaistuneita naisen ulkonäöstä, kuten kommenttisikin osoittaa. Kauniin ja halutun naisen kokemuksella sanon, että tuo on ärsyttävää ja heikentää luottamusta koko sukupuoleen ja saa tiukentamaan henkisen puolen kriteereitä entisestään. Ikä kyllä tuo tähän parannuksen, siis naisen oma ikä :)
Miehillä on kyky nähdä kauneutta monissa naisissa, naisilla taas kyky nähdä komeutta harvoissa miehissä. Ei se ole mitään "sokaistumista", että aikuinen ihminen tietää omat tarpeensa ja haluaa jakaa hellyytensä ihmisen kanssa, jonka katsominen ei tee pahaa (sen enempää mies ei vaadi eli ihan vain sen, että naisessa on joitakin kauniita piirteitä). Miehet ovat idealistisia ja mielikuvituksellisia ja liioittelevat naisten kauneutta imarrellakseen naista ja kompensoidakseen naisen puutteita, kun taas naisille on enemmän kunnia-asia kertoa miten vähän hyvää sanottavaa heillä on miehistä, vaikka oikeasti ehkä haluaisivatkin heikkona hetkenä painaa poskensa tavallisen miehen penistä vasten jos vain mies voisi saada naisen estot ja defenssit laukeamaan ja nainen ei tuntisi itseään halvaksi, haavoittuvaiseksi ja huonoksi ihastelemalla tasoistaan miestä. Tämä on se vaikea taito, mikä miehen pitäisi oppia.
Koska sinulla ei ole kauniin ja halutun naisen kokemusta, niin sinä et voi tietää mitä sokaistumisella tarkoitan. Sitä että sanat menevät sekaisin, tavarat lentelevät ja mykistytään. Siis kaukana imartelusta. Et myöskään ole kokenut tilanteita, jossa saat pelätä, että toinen tekee jotain itselleen, koska et voi antaa vastakaikua tunteille. Se ei herätä luottamusta miessukupuoleen, koska ulkonäöllä ei rakkaudessa pitkälle pötkitä (vaikka sinä luuletkin niin).
Minun kokemukseni mukaan hyvin harvat naiset kokevat itsensä halvaksi ja huonoksi. En ole ikinä kokenut itseäni halvaksi enkä huonoksi enkä ole ikinä ollut edes tapaillut kenenkään kanssa, jonka seurassa pitäisi jotenkin pelätä haavoittuvansa. Mitä sellaisesta suhteesta muka voisi hyvää seurata? Minulla ei myöskään ole ollut mitään pahaa sanottavaa miehistä, koska osaan pysytellä erossa epämiellyttävistä ihmisistä, olivat kumpaa sukupuolta tahansa.
Näissä keskusteluissa on hyvää se, että tapaa niin toisenlaista ajattelutapaa kuin omansa.
Word. Mies 29+ teksteistä oppii eniten siitä mihin hänen omat parisuhdeviritelmänsä ovat kompastuneet, hänen käsityksensä mukaan.
Suhmuran Santra
Kun seurojentalolla tanssittiin,
Ja haitari haikeesti soi.
Oli tyttäret pyntätty retonkiin,
Ja kuukin kuin keltanen voi,
Niin pyysin mie korreinta suatolle piästä,
Tämä vastaa: "Voi tokkiinsa jalkojas siästä.
Niin pitkä matka, niin pitkä matka on suatolle Suhmuraan."
Niin Suhmuran Santra se yöhön män,
Minä silimäyksen perrääsä loin.
Tok' toiste jo ymmärsin enemmän
Ja pyörän mie matkassain toin.
Mut Santra ei tullut, hän pysyttel poissa,
Kai Suhmuran puolessa äitinsä koissa.
Kun pitkä matka, kun pitkä matka olj suatolle Suhmuraan.
Mut olhan se Mantakin Mulosta
Niin sorree jo tok' sortiltaan.
Ei kiellellyt suatolle tulosta
Ei pyörtänyt kot'portiltaan.
Vaan pyörällä poski ol' poskea vasten.
Mulon Manta nyt mulla on äitinä lasten,
Kun pitkä matka, kun pitkä matka olj suatolle Suhmuraan.
Nyt Mantalle mattoja puistelen
Ja lapsia liekuttelen.
Myös Suhmuran Santraa mie muistelen
Ja iäneti näin uattelen:
No pithän tok' arvata, se siitä tulloo,
Kun lähteekin pyörällä suatolle Mulloon,
Ja pitkä matka, ja pitkä matka on suatolle Suhmuraan.
Sävellys ja sanat Terho A. Könönen
No se on ihan valintakysymys - siis jos mahdollisuus suhteeseen kuitenkin on/olisi/olisi ollut. Riippuu ihan siitä, kumpi on sinulle merkittävämpi asia, saada lapsia vai saada juuri sellainen kumppani kuin haluat. Niin, ja oikeaa tai väärää vaihtoehtoahan ei ole - eri ihmisille eri asiat merkitsevät eri lailla.
Jos lapset on se, josta ei suostu tinkimään, kannattaa silloin mieluummin tyytyä kakkosvaihtoehtoon, jotta saa ainakin lapset. Jos taas lapset on se, josta voi luopua odotellessaan Sitä Oikeaa, niin sillon voi pelata riskillä ja toivoa, että saisi jonkun ykkösvaihtoehdon vaikka sitten myöhemmin.