Lue keskustelun säännöt.
Olen 34v mies, enkä ole koskaan saanut sellaista naista jonka olen halunnut
04.02.2020 |
En ole koskaan saanut sitä johon olen ollut sillä hetkellä oikeasti ihastunut, vaan olen aina joutunut tyytymään siihen kakkos -tai kolmosvaihtoehtoon.
Olen kateellinen niille, jotka aina saavat sen ykkösen...Ja myönnetään, myös hieman katkera.
Kommentit (288)
Fakta on se, että halutuimmat miehet ovat komeita, isomunaisia ja korkeasti kouluttatuneita herrasmiehiä. Etsit itse "ykkösluokan" naista, mutta oletko itse ykkösluokan mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
32v mies ja sama täällä. Tai edellinen oli kyllä lyhyt seurustelusuhde mutta päättyi kun nainen muutti pois. Sitä edellinen oli tapailusuhde ja naiselta hävisi kiinnostus (tämä yksilö tosin osoittautui k-pääksi, viihdekäytti huumeita jne, jota en enää kaipaa).
Nuo kaksi siis sellaisia jotka oikasti halusin, oikeastaan ainoat 2 unelmanaista elämäni aikana joiden kanssa vakava suhde olisi kiinnostanut. Esim tinderiin saan kyllä helposti toista sataa matchia pienehkössä kaupungissa, mutta ei siellä ketään ole joka vakavassa mielessä kiinnostaisi.
Toisaalta ajattelen niin että paljon prempi yksin kuin sellaisen kanssa joka ei vakavasti kiinnosta. Pelkästään seksin takia olen tapaillut muutamaa muuta naista mutta ongelmana vaan kun odottavat jotain enempää, pitää keksiä joku tekosyy laittaa suhde poikki kun haluavat edetä liian vakavaksi suhteeksi.
Rehellisen tuntuinen kommentti. Olet kahden vuoden kuluttua virallisesti keski-ikäinen, ja suurin osa ikäisistäsi on naimisissa ja heillä on lapsia. Vakavaan suhteeseen ryhdytään tilastojen mukaan usemmiten alle 25-vuotiaana. Jos on joku syy, miksi ei kykene tai halua sitoutua siinä iässä tai pitkä ja vakava suhde kariutuu, muuttuu vakavan suhteen hankkiminen työläämmäksi, koska valinnanvaraa on vähemmän mitä enemmän ikää karttuu ja toisaalta varmaan deittailuunkin turtuu ja kyynistyy.
Se on oma valintasi jos tyydyt kakkos- tai kolmosvaihtoehtoon.
Toisinaan baareissa törmää miehiin, jotka lähestyvät ensin yhtä naista ja jos ei käy flaksi, niin sitten kysyvät kaikilta muilta "no lähtisitkö ees sinä". Se on hyvin vastenmielistä. Ei kukaan halua olla toinen tai kolmas tai se ihan viimeinen vaihtoehto.
Lopeta tyytyminen niin saatat saada lopulta sen ykkösvaihtoehdon, tai jos et saa niin jäät yksin.
Voit myös päättää madaltaa kriteereitäsi jos tilanne on se, että tavoittelet jotain saavuttamatonta. Itse sinä päätät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tyytyä kehenkään. Se on epäreilua sillekin johon tyydyt koska hänelle saatat olla ykkösvaihtoehto.
Miksi oman ykkösvaihtoehdon saaminen olisi epäreilua? Ei se ole. Itse tosin kerron miehille, etten ole heihin kovin ihastunut. Voihan asiasta olla rehellinenkin, ettei ole koskaan saanut sellaista kumppania, josta olisi aivan onnessaan jne.
Kukaan ei ole väittänyt että ykkösvaihtoehdon saaminen olisi epäreilua.
Kakkos- tai kolmosvaihtoehtoon tyytyminen on epäreilua ja julmaa.
Älä tyydy, vaan etsi se ykkösvaihtoehtosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi tyytyä kehenkään. Se on epäreilua sillekin johon tyydyt koska hänelle saatat olla ykkösvaihtoehto.
Miksi oman ykkösvaihtoehdon saaminen olisi epäreilua? Ei se ole. Itse tosin kerron miehille, etten ole heihin kovin ihastunut. Voihan asiasta olla rehellinenkin, ettei ole koskaan saanut sellaista kumppania, josta olisi aivan onnessaan jne.
Kukaan ei ole väittänyt että ykkösvaihtoehdon saaminen olisi epäreilua.
Kakkos- tai kolmosvaihtoehtoon tyytyminen on epäreilua ja julmaa.Älä tyydy, vaan etsi se ykkösvaihtoehtosi.
Etsiä saa, mutta kannattaa ehkä tutustua ihmisiin ihmisinä vähän unohtaen ne unelmien kumppanin ulkonäkökriteerit. Se ykkösvaihtoehto voi löytyä vähän erilaisesta ihmisestä kuin mistä unelmoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä ja perusteltu syy tuntea vihaa ja katkeruutta.
Jos nauttii vihan ja katkeruuden täyttämästä elämästä.
Miten sen voi valita, jos ei saa sellaista kumppania, kuin haluaa?
Jos ei saa sellaista kumppania kuin haluaa, niin sitten on yksin, eikä lähde myrkyttämään omaa ja jonkun toisen (sen kakkosvaihtoehdon) elämää katkeruudella.
Ei parisuhdetta ole pakko olla. Elämäänsä voi löytää muutakin sisältöä. Itse asiassa sitä muuta sisältöä tarvitsee vaikka olisi parisuhteessa.
Se ykkösvaihtoehtokin saattaa lopulta löytyä jos omassa elämässä on ensin muut asiat kunnossa.
En minäkään, mutta en ole sitten ottanut ketään.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, mutta en ole sitten ottanut ketään.
N27
Netissä on helppo anonyyminä valehdella kaikenlaista.
Yksi iso ongelma varmasti on se, että pariutuminen on siirtynyt nettiin, jossa naaman ja "myyntipuheen" perusteella luokitellaan ihmiset kiinnostaviin ja ei-kiinnostaviin. Myös treffien sopiminen näiden nettituttavuuksien kanssa tapahtuu ihan eri lähtökohdista, kuin jos olisi alunperin tavattu ns. oikeassa elämässä.
Mä löysin oman kumppanini, kun tutustuin häneen sattumalta yhteisen harrastuksen kautta. Parisuhdemielessä tai Tinderissä en olisi koskaan varmaan kiinnostunut hänestä, mutta tunteet heräsivät pikku hiljaa, kun opin tuntemaan ihmisen paremmin. Tavallaan siis päädyttiin suhteeseen ja se onkin kestänyt jo monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitän, että useimmat parisuhteessa olevista miehistä ovat tyytyneet nykyiseen kumppaniinsa. Oikeastaan kaikki lähipiirini pitkät liitot ovat alkaneet siten, että nainen on vongannut miestä, joka on ollut tilanteesta vähän hämillisen huvittunut. Lopulta naisen sinnikkyyden seurauksena, ja kun em. miehet eivät ole saaneet parempiakaan, ovat sitten antautuneet suhteeseen tämän tarjolla olleen kanssa. Ihan onnellisia liittoja nämä käsittääkseni ovat, mutta lähtöasetelma on ollut tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään, mutta en ole sitten ottanut ketään.
N27
Netissä on helppo anonyyminä valehdella kaikenlaista.
Kyllä, liittyy tähän asiaan miten?
En minä ole saanut ketään kenet olisin halunnut, ja ylipäätään elämäni on mennyt ihan toisin kuin haluaisin.
Ei kai siinä ole mitään ihmeellistä, ettei ihminen saa mitään mitä haluaa?
Ihme kermaperseitä täällä kyllä, kun edes kuvittelevat niin.
N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän, että useimmat parisuhteessa olevista miehistä ovat tyytyneet nykyiseen kumppaniinsa. Oikeastaan kaikki lähipiirini pitkät liitot ovat alkaneet siten, että nainen on vongannut miestä, joka on ollut tilanteesta vähän hämillisen huvittunut. Lopulta naisen sinnikkyyden seurauksena, ja kun em. miehet eivät ole saaneet parempiakaan, ovat sitten antautuneet suhteeseen tämän tarjolla olleen kanssa. Ihan onnellisia liittoja nämä käsittääkseni ovat, mutta lähtöasetelma on ollut tämä.
Minun lähipiirissäni taas ei taida olla yhtään tuollaista liittoa.
Kaikki alkaneet miehen aloitteesta, ja joissain nainen on vaan suostunut koska mies on ollut paperilla hyvä mies eli naisen puolelta täysin järkiliitto ilman rakastumista.
Useimmissa toki nainenkin ollut rakastunut, mutta mies on ollut alussa aloitteellinen ja saanut suorastaan pakkomielteen ko. naisesta (”minun on pakko saada tuo nainen!”-ajatukset).
Tämä taitaa mennä aiheen sivusta, mutta kerran olin tilanteessa, jossa ensin en ollut kiinnostunut minulle jutelleesta miehestä. Hänen ulkoinen tyyli ei ollut ensin mun makuuni. Hänellä vaan oli mahtavat jutut ja persoona ja ihastuin häneen ja sitten hänen ulkonäköönsäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se, että halutuimmat miehet ovat komeita, isomunaisia ja korkeasti kouluttatuneita herrasmiehiä. Etsit itse "ykkösluokan" naista, mutta oletko itse ykkösluokan mies?
Tämä. Monet miehet eivät panosta yhtään ulkonäköönsä (edes perushygieniaansa) tai uraansa. Haluavat silti naisen, joka panostaa itseensä ja elämäänsä. Sitten tulee yllätyksenä, että nämä elämäänsä panostavat naiset haluavatkin kanssaan samantyylisen miehen.
Minä sain enemmän kuin olin toivonut, kauniin ja mukavan naisen. En usko että olin kuitenkaan naiselleni se ykkönen. Hän olisi mennyt jo aiemmin naimisiin, mutta joutui petetyksi ja jätetyksi, joten hankkiutui nopeasti raskaaksi minulle ja mentiin naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ja luulet että toistamalla tätä samaa soopaa, saat?
Tyhmä.
Ei ketään kiinnosta ,saatko vaiko etkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".
Oma esimerkkini: En saanut sitä, kehen olin rakastunut ja jota kohtaan tunsin valtavaa, pakottavaa halua ja intohimoa. "Sain" sitten ihmisen, joka puolestaan oli rakastunut minuun - minä tykkäsin hänestä, hän on aivan ihana ihminen, jonka kanssa minulla on hauskaa, hän ymmärtää minua, hemmotteleekin (mm. hieroo, antaa hellyyttä)... ainoa ongelma on vaan se, että en tunne samanlaista himoa ja halua häntä kohtaan. Hän on vähän kuin paras ystävä, paitsi että meillä on seksiäkin. En ole häneen yhtään ihastunut/rakastunut.
Onko aina pakko ottaa, jos saa?
Ei. Enkä otakaan aina, jos saisin. Mutta huonommalta vaihtoehdolta tuntui sekin, että olisin ollut yksin ilman mitään seksiä ja läheisyyttä. Niin joo ja yhden illan juttuja en halua, koska en saa niistä mitään, kokeiltu on. Ja kuten sanottu, tämä ihminen on mulle läheinen, viihdyn hänen seurassaan, meillä on hauskaa ja hyviä keskusteluja.
Tietääkö kumppanisi missä mennään? Jos tietää, niin hän voi tehdä valinnan ja ottaa riskin. Hyvä niin.
Ellei, niin sinä roikotat häntä suhteessa, tuhlaat hänen aikaansa ja energiaansa sillä välin kun itse vielä odottelet sitä joka saa syttymään. Haluaisitko itse olla tuolla tavoin varalla, kunnes parempi kumppani ilmestyy elämään? Sitten "tunteet veivät" ei vaan "voi mitään" kun elämän rakkaus tuleekin kohdalle ja toinen jätetään. Ei ole reilua peliä tuollainen.
Kyllä hän oikeastaan tietää. Toki olen ilmaissut asian vähän kauniimmin, eli en ole sanonut "olet vaan varalla" ja "tyydyin sinuun kun en saanut sitä, jonka halusin", mutta kyllä hän käytännössä ymmärtää, että näin oli. En ole siis valehdellut ja esittänyt hullun lailla rakastunutta. Hän halusi ottaa riskin ja olla silti kanssani. Ja on tässä kyllä se, että vaikka hän ei saanut minusta sitä, mitä olisi halunnut, niin hän saa suhteelta kuitenkin muuta, ja kokee esim. vapautuneensa seksuaalisesti ja saavansa henkisestikin suhteeltamme enemmän, mitä esim. aiemmista ihmissuhteistaan. Ja tykkää viettää aikaa kanssani.
Voihan tässä niinkin päin käydä, että hän löytää ensin jonkun uuden. Melkein oikeastaan toivon sitä, koska kuitenkin toivoisin hänelle hyvää ja toivoisin hänen saavan sen, mitä hän haluaa. En vaan itse voi olla se - koska hän ei ole sitä, mitä itse toivoisin.
Mullakin on tällainen nyt jo 38v miespuolinen kaveri, joka on ensin nuoruutensa hassannut itkemällä saavuttamattomien naisten perään, ja nyt viimeiset 10v yrittänyt väkisin seukkailla kakkos ja kolmosvaihtoehtojen kanssa. Olen yrittänyt sanoa usein että olisit vain itseksesi, kyllä sinä pärjäät, mutta joku häntä ajaa parisuhteentynkiin sellaisten ihan kivojen naisten kanssa, ja muutaman kk päästä homma loppuu, villi sinkkuaika taas pari kk, ja sit taas yrittää seukkailla. Tämä mies saa sänkyseuraa niin paljon kuin haluaa, mutta pelkää jäävänsä yksin tällä tavalla elämällä. Yritän tsempata että yksinäisyyttä ei tarvitse pelätä, että onhan hänellä lapsi, ja ystävät, ja sen oikean voi löytää sitten myöhemminkin.
No hän ei selvästi halua olla itsekseen. Ei kyse ole siitä, etteikö pärjäisi, vaan ehkäpä hän haluaa asioita, joita suhteen myötä tulee. Tosin jos tämä henkilö ei koskaan ole seurustellut muutamaa kuukautta pitempään ja nuorempana haikaillut joidenkin saavuttamattomien perään, niin onhan se eri asia kuin vaikka tämä oma tilanteeni. Minulla on takana pitkä suhde (josta lapsia, ja btw se suhde oli sellainen intohimoinen suhde, jossa olin oikeasti rakastunut), ja nyt tämä nykyinenkin on kestänyt kohta kaksi vuotta.
t. se, kelle vastasit
Mun mielestäni, jos on jo lapsiakin tehty, niin pitää uskaltaa olla itsekseen, ja yksikseen, ja rehdisti etsiä vain "sellaista" seuraa, eikä sotkea toista ihmistä ja hänen tunteitaan vain koska itseä pelottaa. Se on toisen hyväksikäyttöä. Mikäs siinä jos kykenee moiseen touhuun, mutta pelkurimaista ja epämiehekästä se silti on. Miksi ihmeessä päästit tuon ykkösvaihtoehdon, eli lastesi äidin menemään, vai oliko hänkin vain joku kolmonen kun olisit halunnut lapsetkin tehdä jonkun toisen kanssa? Jos näin on, niin sitä suurempi pelkuri ja huono ihminen olet, kun sotkit vielä viattomat lapsetkin tuollaiseen elämään, jossa lasten äitiäkin vain käytettiin hyväksi lapsentekokoneena. Hyi. Häpeäisit.
Olen 31 v nainen enkä ole koskaan saanut miestä PERIOD so I win.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ymmärrä miten parisuhdetta etsiessä on olemassa jotain kakkosvaihtoehtoja. Ei se ole sama kuin työpaikan tai koulun hakeminen. Jos ihastuu, niin ei silloin muita kattele. Jos ei saa vastakaikua, niin täytyy päästä sen yli ja odottaa seuraavaa ihastumista.
Mutta entä, jos sellaisia todella voimakkaita ihastumisia tulee todella harvoin? Minulla voi hyvin mennä viisi tai kymmenenkin vuotta, ennen kuin oikeasti ihastun. Siis tarkoitan nyt sellaista todella voimakasta ihastumista, pakottavaa tunnetta, joka todella sekoittaa pään. Tietenkin lievempiä kiinnostuksia voi tulla, mutta kun on pari kertaa kokenut sellaisen todella voimakkaan ihastumisen/rakastumisen, eivät ne lievät vaan tunnu enää miltään.
Joten siksi on kakkosvaihtoehtoja. Sitä on hyvin helposti koko elämänsä yksin, jos menee sivu suun muutama tällainen "kerran kymmenessä vuodessa" -tyyppinen ihastus.
Minä olin yli seitsemän vuotta yksin edellisen parisuhteen jälkeen ennen kuin kohtasin nykyisen puolisoni. Jos häntä ei olisi tullut kohdalle, niin olisin luultavasti edelleen yksin. Mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa ei ole intohimoa(kin).
Sama täällä. Olen ollut edellisen suhteen jälkeen yksin 15 vuotta. Jos vastaan ei tule ketään, jonka kanssa kolahtaa, olen sitten loppuelämäni yksin.
N40
No hän ei selvästi halua olla itsekseen. Ei kyse ole siitä, etteikö pärjäisi, vaan ehkäpä hän haluaa asioita, joita suhteen myötä tulee. Tosin jos tämä henkilö ei koskaan ole seurustellut muutamaa kuukautta pitempään ja nuorempana haikaillut joidenkin saavuttamattomien perään, niin onhan se eri asia kuin vaikka tämä oma tilanteeni. Minulla on takana pitkä suhde (josta lapsia, ja btw se suhde oli sellainen intohimoinen suhde, jossa olin oikeasti rakastunut), ja nyt tämä nykyinenkin on kestänyt kohta kaksi vuotta.
t. se, kelle vastasit