Lue keskustelun säännöt.
Olen 34v mies, enkä ole koskaan saanut sellaista naista jonka olen halunnut
04.02.2020 |
En ole koskaan saanut sitä johon olen ollut sillä hetkellä oikeasti ihastunut, vaan olen aina joutunut tyytymään siihen kakkos -tai kolmosvaihtoehtoon.
Olen kateellinen niille, jotka aina saavat sen ykkösen...Ja myönnetään, myös hieman katkera.
Kommentit (288)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Kuinka usein nämä biologiset faktat oikein pitää toistaa? Kaikkihan nämä tietävät. Se ei kylläkään tee naisista miehiä parempia, että heidän DNA:nsa ohjaamat, eli täysin naisen oman moraalisen harkinnan ulkopuolella olevat seksuaaliset mieltymykset, ovat enemmän henkisellä puolella. Tosin kyllähän nekin ovat samasta inhorealistisesta sapluunasta. Vain voittaja kiihottaa.
Ulkonäkö, etenkin kasvojen komeus on kyllä muuten erittäin tärkeää naisille, vaikka he eivät sitä kriteereissään mainitse.
Eli, vielä kerran (aloittajalle ja kaikille muillekin ulisijoille) tiedoksi: menkää kehittämään persoonallisuuttanne ja palatkaa sitten asiaan. Tunti kirjastossa auttaa naisten kanssa paljon enemmän kuin tunti salilla.
Eri
Sitten kun joku vielä osaisi kertoa miksi miehen pitäisi hurmata nainen?
Mies: ole paras versio omasta itsestäsi, älä mieti hetkeäkään mitä joku nainen sinusta ajattelee.
MGTOW
Aiheena on se, että ei saada sellaista naista, joka halutaan.
Aivan, sanoisin että olemassa paras versio itsestään pääsee pitkälle. Tämä tarkoittaa että käyttää energiansa lukemiseen ja treenaamiseen, ei baariin ja naisista vikisemiseen.
Ettekö ole huomannut? Kun lakkaa yrittämästä jotain (vaikkapa naisia), ei vaikuta enää epätoivoiselta urpolta, jolloin huomaa löytävänsä mitä aikaisemmin haki?
eli: miksi miehen pitäisi metsästää naista? Ole niin hyvä saalis että nainen joutuu pokaamaan sinut ennen kuin joku muu tekee niin.
Se on tässä pistänyt silmään, että nyt kun seurustelen ja kuljen yhdessä naisystäväni kanssa, kerään paljon enemmän katseita kuin aikaisemmin. Tuntuu naisia kiinnostavan heti enemmän kun on varattu.
En usko, että kyse on siitä, että olet varattu. Eiköhän kyse ole siitä, että olet itsevarmempi ja itse tarkkailet ympäristöä eri tavalla kuin yksin liikkuessasi. Itse en koskaan suo toista ajatusta miehelle, joka liikkuu jonkun naisen seurassa, vaikka hän näyttäisi kuinka kivalta.
Tarkoitatko, että itse katselen naisia enemmän nyt kun olen varattu?
Olen eri vastaaja mutta samaa mieltä että jotain teet eri lailla kuin ennen, varmaankin katselet ympärillesi itsevarmemmin? Mulla sama että en kiinnitä mitään huomiota varattuihin miehiin. Ehkä jos kyseinen mies itse katselee ympärilleen jotenkin huomiota herättävästi niin saatan vilkaista sen takia. En siksi että varattu mies kiinnostaisi enemmän. Varattu mies kiinnostaa vähemmän enkä yleensä vaivaannu edes tsekkamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse rakastuin tulisesti jo lukiossa puolisooni, kannattaa olla apajilla mieluummin vähän etupainotteisesti kuin havahtua 34-vuotiaana siihen, ettei saakaan enää niitä parhaita. Parhaat on viety jo alkuvaiheessa ja tämä on tosi kuin vesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".
Oma esimerkkini: En saanut sitä, kehen olin rakastunut ja jota kohtaan tunsin valtavaa, pakottavaa halua ja intohimoa. "Sain" sitten ihmisen, joka puolestaan oli rakastunut minuun - minä tykkäsin hänestä, hän on aivan ihana ihminen, jonka kanssa minulla on hauskaa, hän ymmärtää minua, hemmotteleekin (mm. hieroo, antaa hellyyttä)... ainoa ongelma on vaan se, että en tunne samanlaista himoa ja halua häntä kohtaan. Hän on vähän kuin paras ystävä, paitsi että meillä on seksiäkin. En ole häneen yhtään ihastunut/rakastunut.
Onko aina pakko ottaa, jos saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Kuinka usein nämä biologiset faktat oikein pitää toistaa? Kaikkihan nämä tietävät. Se ei kylläkään tee naisista miehiä parempia, että heidän DNA:nsa ohjaamat, eli täysin naisen oman moraalisen harkinnan ulkopuolella olevat seksuaaliset mieltymykset, ovat enemmän henkisellä puolella. Tosin kyllähän nekin ovat samasta inhorealistisesta sapluunasta. Vain voittaja kiihottaa.
Ulkonäkö, etenkin kasvojen komeus on kyllä muuten erittäin tärkeää naisille, vaikka he eivät sitä kriteereissään mainitse.
Eli, vielä kerran (aloittajalle ja kaikille muillekin ulisijoille) tiedoksi: menkää kehittämään persoonallisuuttanne ja palatkaa sitten asiaan. Tunti kirjastossa auttaa naisten kanssa paljon enemmän kuin tunti salilla.
Eri
Sitten kun joku vielä osaisi kertoa miksi miehen pitäisi hurmata nainen?
Mies: ole paras versio omasta itsestäsi, älä mieti hetkeäkään mitä joku nainen sinusta ajattelee.
MGTOW
Aiheena on se, että ei saada sellaista naista, joka halutaan.
Aivan, sanoisin että olemassa paras versio itsestään pääsee pitkälle. Tämä tarkoittaa että käyttää energiansa lukemiseen ja treenaamiseen, ei baariin ja naisista vikisemiseen.
Ettekö ole huomannut? Kun lakkaa yrittämästä jotain (vaikkapa naisia), ei vaikuta enää epätoivoiselta urpolta, jolloin huomaa löytävänsä mitä aikaisemmin haki?
eli: miksi miehen pitäisi metsästää naista? Ole niin hyvä saalis että nainen joutuu pokaamaan sinut ennen kuin joku muu tekee niin.
Se on tässä pistänyt silmään, että nyt kun seurustelen ja kuljen yhdessä naisystäväni kanssa, kerään paljon enemmän katseita kuin aikaisemmin. Tuntuu naisia kiinnostavan heti enemmän kun on varattu.
En usko, että kyse on siitä, että olet varattu. Eiköhän kyse ole siitä, että olet itsevarmempi ja itse tarkkailet ympäristöä eri tavalla kuin yksin liikkuessasi. Itse en koskaan suo toista ajatusta miehelle, joka liikkuu jonkun naisen seurassa, vaikka hän näyttäisi kuinka kivalta.
Tarkoitatko, että itse katselen naisia enemmän nyt kun olen varattu?
En, vaan tarkoitan että tarkkailet ympäristöä eri tavalla kuin yksin liikkuessasi. Olet itsevarmempi, rennompi, avoimemman näköinen kuin ennen.
En ymmärrä tuota myyttiä, että naiset kiinnostuisivat nimenomaan varatuista miehistä. En ole koskaan elävässä elämässä saanut sille minkäänlaista todistusta. Päinvastoin. Jos mies osoittautuu varatuksi, niin useimmiten kiinnostus häneen loppuu. Harva nainen tahtoo nimenomaan kolmanneksi pyöräksi rikkomaan jonkun parisuhdetta. Useimmat ymmärtävät itsekin, että jos mies on valmis pettämään heidän kanssaan, niin hän todennäköisesti tulee pettämään heitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastuin tulisesti jo lukiossa puolisooni, kannattaa olla apajilla mieluummin vähän etupainotteisesti kuin havahtua 34-vuotiaana siihen, ettei saakaan enää niitä parhaita. Parhaat on viety jo alkuvaiheessa ja tämä on tosi kuin vesi.
Meillä oli lukiossa yli 2/3 opiskelijoista tyttöjä. En myöskään muista, että yksikään pojista olisi hakeutunut ylioppilaaksi tultuaan opiskelemaan samaan kaupunkiin kuin minä. Tottakai etäsuhde olisi ollut mahdollinen, mutta olisiko siinä ollut järkeä ja miten se olisi kestänyt 5-6 opiskeluvuoden ajan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastuin tulisesti jo lukiossa puolisooni, kannattaa olla apajilla mieluummin vähän etupainotteisesti kuin havahtua 34-vuotiaana siihen, ettei saakaan enää niitä parhaita. Parhaat on viety jo alkuvaiheessa ja tämä on tosi kuin vesi.
Meillä oli lukiossa yli 2/3 opiskelijoista tyttöjä. En myöskään muista, että yksikään pojista olisi hakeutunut ylioppilaaksi tultuaan opiskelemaan samaan kaupunkiin kuin minä. Tottakai etäsuhde olisi ollut mahdollinen, mutta olisiko siinä ollut järkeä ja miten se olisi kestänyt 5-6 opiskeluvuoden ajan?
Olen tuo aiempi kirjoittaja. Meidän suhde on kestänyt jo 22 vuotta, joiden aikana opiskelimme eri paikkakunnilla, olimme molemmat tahoillamme opiskelijavaihdossa ym. Kyllä se kestää, kun tahtoa ja rakkautta on. Itse asiassa eletään taas hullua kiimavaihetta, kun ei meinaa malttaa pitää näppejä erossa, tämä siitä huolimatta, että elämme täyttä ruuhka-arkea useamman lapsen kanssa ja murheita on ympärillä ja omassa perheessä ollut todella paljon. Tällaisia tarinoita ei vain niin paljoa kerrota. Ei meilläkään aina helppoa ole ollut, molempien kasvu on tapahtunut vähän vuorovedoin. Omassa tuttavapiirissä todella paljon samanlaisia pitkiä (normaaleja!) parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".
Oma esimerkkini: En saanut sitä, kehen olin rakastunut ja jota kohtaan tunsin valtavaa, pakottavaa halua ja intohimoa. "Sain" sitten ihmisen, joka puolestaan oli rakastunut minuun - minä tykkäsin hänestä, hän on aivan ihana ihminen, jonka kanssa minulla on hauskaa, hän ymmärtää minua, hemmotteleekin (mm. hieroo, antaa hellyyttä)... ainoa ongelma on vaan se, että en tunne samanlaista himoa ja halua häntä kohtaan. Hän on vähän kuin paras ystävä, paitsi että meillä on seksiäkin. En ole häneen yhtään ihastunut/rakastunut.
Onko aina pakko ottaa, jos saa?
Ei. Enkä otakaan aina, jos saisin. Mutta huonommalta vaihtoehdolta tuntui sekin, että olisin ollut yksin ilman mitään seksiä ja läheisyyttä. Niin joo ja yhden illan juttuja en halua, koska en saa niistä mitään, kokeiltu on. Ja kuten sanottu, tämä ihminen on mulle läheinen, viihdyn hänen seurassaan, meillä on hauskaa ja hyviä keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon. Olen ollut nuorena se kaunis ja tyttöystäväksi unelmoitu nainen, johon monet rakastuivat onnettomasti. Sain täsmälleen sen poikaystävän ja aviomiehen, jonka halusin, vaikka en silloin tajunnut sen johtuvan ulkonäöstä. Vasta aikuisena olen tajunnut, miten ulkonäkökeskeisiä miehet ovat.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)
Noita tuloksia voi tulkita monella tapaa.
Ehkä naiset pitävät vain aniharvoja miehiä fyysisesti kiinnostavina ja sen takia korostavat luonnetta, kun taas tunnetusti suurelle osalle miehistä suurin osa naisista on normaalipainoisena kauniita ja luonteelta ei uskalleta paljon toivoa. Keskivertomiehen pitää siis olla fyysisen keskinkertaisuuden ohella kiinnostava, hauska, hyvä kuuntelija, miehekäs tai jotain muuta sellaista, kun taas mies haluaa keskivertonaisen olevan vain nainen, joka pitää typerimmät mölyt mahassa ja käyttäytyy sovinnaisesti.
Siis sen lisäksi, että naiset voivat vain kaunistella sanojaan muuten vain. Naiset pelkäävät konflikteja enemmän kuin miehet ja kaunistelu on tapa välttää konflikteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastuin tulisesti jo lukiossa puolisooni, kannattaa olla apajilla mieluummin vähän etupainotteisesti kuin havahtua 34-vuotiaana siihen, ettei saakaan enää niitä parhaita. Parhaat on viety jo alkuvaiheessa ja tämä on tosi kuin vesi.
Lukioaika olisi varmaankin ollut monelle miespuoliselle oikein hyvä ajanjakso etsiä niiden fiksujen nuorten neitojen joukosta se oma mielitietty, kun on todennäköisesti ollut valinnanvaraa. Omaan aikaan lukiossa oli totaalinen tyttöjen ylivalta, joten samanlaista runsautta valintojen suhteen ei ollut. Vasta yliopistoelämään siirtyessä painopiste vaihtui toisinpäin ja nuorille naisillekin oli viimein valinnanvaraa. Silloin monet löysivätkin ne nuoruuden ensirakkautensa.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen "kakkosvaihtoehdon" kanssa, vaan pysyisin mieluummin sinkkuna. Ei kuulosta oikein reilulta ketaan kohtaan valita joku vain sen takia, ettei saa sita, kenet haluaa.
Todella omituinen "strategia"....
Veikkaan, että yllättävän iso osa suhteista on sellaisia, joissa on tavalla tai toisella tyydytty, laskettu rimaa/kriteereitä, jouduttu ottamaan se kakkosvaihtoehto. Kovin moni ei oikeasti pääse "valitsemaan", vaan yllättävän iso osa ihmisistä "joutuu" ottamaan sen, jonka kanssa syntyy edes jonkinlainen yhteisymmärrys. Siihen ajaa läheisyyden ja seksin kaipuu, halu saada parisuhde ja perhe, opittu tapa, halu tuntea itsensö halutuksi ja rakastetuksi... Ihmiset eivät välttämättä aina edes tiedosta, ettei se oma kumppani ole se unelmien kumppani, ja ettei tämän kanssa ole mitään erityistä intohimoa ja rakastumista - sitä sitten tulkitaan sellaiseksi vaikka oma halu saada seksiä, ja jos se halu tyydyttyy jonkun ihmisen kanssa, tulkitaan sitten että ollaan ihastuneita. Ja moni ehkä salaa tiedostaakin, että ei kumppani ollut sitä mitä olisi halunnut, mutta on sitten oppinut ajattelemaan, ettei se haittaa, ja jos kuitenkin häneen tuntee ystävyyttä, arvostusta ja kiintymystä, niin se riittää.
Yllättävän moni ei saanut niitä (tai sellaista ihmistä) jonka olisi halunnut, vaan joutui tyytymään "ihan hyvään" kakkosvaihtoehtoon.
Kai tuo riippuu vahan siitakin, miten realistiset ne kriteerit ovat alun perin olleet.
En ole itse mitenkaan erityisesti koskaan vakavissani haaveillut parisuhteesta vaikkapa Jason Momoan tai Johnny Deppin kanssa. Tai etta saisin miehen, joka elattaisi minua 24/7 ja olisi silti maailman paras mies vauraudestaan ja statuksestaan huolimatta.
Minun "kriteerini" ovat olleet kutakuinkin seuraavat:
Alykas, kunnianhimoinen, huumorintajuinen, toisen huomioonottava, rajoitetusti sosiaalinen, uskollinen ja luotettava mies, joka ei arvota toisia ihmisia etnisen alkuperan, seksuaalisen suuntautumisen, taloudellisen tilanteen, sosiaalisen statuksen tai koulutuksen perusteella, vaan uskoo, etta jokainen yksilo on arvokas, ja joka loytaa minusta sielunkumppaninsa, kuten minakin hanesta.
Lisaksi ekstrakriteereina etta pitaa olla lapseton (eika halua lapsia) ja elainrakas.
Tuo taisi olla tasan tarkkaan mun profiilissakin kun olin sinkku. :)
Ihan hyvä tuo sinun listasi, ja vähän samantyylinen mitä voisi olla omani. Silti voi olla, että yksi, jolla nuo mainitsemasi ominaisuudet ovat, ei sytytä yhtään, vaan on ainoastaan "tosi kiva tyyppi ja ihana ihminen" ja joku toinen taas sytyttää niin, että tuntee tätä ihmistä kohtaan valtavaa, nälkäistä halua. Se, että sinäkin puhut tässä nyt jostain Johnnyt Deppistä, osoittaa sen, ettet tiedä ilmeisesti lainkaan, mistä minä puhun. Joissain ihmisisissä vaan on juuri minulle "sitä jotakin", jotkut todella SYTYTTÄVÄT. Se on ihan eri asia kuin se, että jossain lehdessä lukee, että joku julkkis on "maailman kuumin mies" - tällainen ei kiinnosta minua pätkääkään. Minua kiinnostaa se, mitä joku ihminen sytyttää juuri minussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se yleistäkin että on ykkös- kakkos- ja vielä vaikka kolmosvaihtoehdot?
Itse olen ainakin ollut kiinnostunut yhdestä tyypistä kerrallaan ja aina ”saanut” hänet. Ei siinä ole tilaa muille ihastuksille jos on oikeasti kiinnostunut jostain.
Vierailija kirjoitti:
Eikös silloin olla yksin, jos ei saa sitä, jonka haluaa? Ottamalla jonkun kolmosvaihtoehdon varmistat sen, että olet varattu ja ikävässä tilanteessa sitten, kun sellainen oikeasti kiinnostava joskus sattuukin kiinnostumaan sinusta. On naurettavaa, lapsellista ja loukkaavaa alkaa suhteeseen, jos haluaisi oikeasti jonkun toisen.
Tämä. Itse olen lähes aina ihastunut varattuihin ja toisten välejä en mene sotkemaan, vaikka tietäisin, että suhde ei ole onnellinen. Jos toinen on varattu ja ihastunut minuun, ei siitä tule mitään. En ikinä itse "huolisi" ihmistä, joka on suhteessaan "tyytynyt" kumppaniin, jota ei rakasta.
Se voisin olla minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi seurustella vain seurustelun vuoksi jonkun kakkosvaihtoehdon kanssa? Pilaat naisen ja oman elämäsi tuolla. Parempi kelpo tyhjä kuin pehkuset eväät, sanoi mummokin! Oma mies joutui odottamaan minua, elämänsä naista, melko kauan (oli melkein 30 kun tavattiin)muttei halunnut ennen minua seurustella kenenkään sinnepäin-kivan kanssa. Oli ennemmin sinkku. Nyt meillä on takana n.15 todella onnellista aviovuotta. Jeesus on Herramme, Hän johdatti meidät toisillemme. elämä on ihanaa kun puolison kanssa todella ollaan joka tavalla matchmade in Heaven:).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rakastuin tulisesti jo lukiossa puolisooni, kannattaa olla apajilla mieluummin vähän etupainotteisesti kuin havahtua 34-vuotiaana siihen, ettei saakaan enää niitä parhaita. Parhaat on viety jo alkuvaiheessa ja tämä on tosi kuin vesi.
Lukioaika olisi varmaankin ollut monelle miespuoliselle oikein hyvä ajanjakso etsiä niiden fiksujen nuorten neitojen joukosta se oma mielitietty, kun on todennäköisesti ollut valinnanvaraa. Omaan aikaan lukiossa oli totaalinen tyttöjen ylivalta, joten samanlaista runsautta valintojen suhteen ei ollut. Vasta yliopistoelämään siirtyessä painopiste vaihtui toisinpäin ja nuorille naisillekin oli viimein valinnanvaraa. Silloin monet löysivätkin ne nuoruuden ensirakkautensa.
Yleensä nämä kouluaikojen suhteet eivät kylläkään ole kestäviä. Ensinnäkin ihmiset ovat itse silloin niin keskeneräisiä, persoona tulee vielä muuttumaan, eikä teininä halua kumppanilta samoja asioita kuin aikuisena. Ja vaikka olisi kuinka "sielunkumppani" 16-vuotiaana, ei ole sitä välttämättä enää 25-vuotiaana. Lisäksi teinien kyky rakastaa on ihan toinen kuin aikuisen, vaikka nuoruuden rakkauksia aina romantisoidaan "elämän suurimmiksi" - mutta eivät ne sitä ole. Vaikka ne voivat silloin tuntua dramaattisilta, niin kyllä ne kevyempiä ovat kuin aikuisten suhteet.
(Nyt tähän ketjuun tietysti ilmestyy joku yläasteella aviopuolisonsa löytänyt, joka tulee todistelemaan, että olen aivan väärässä, mutta tilastojen mukaan se kyllä pääsääntöisesti menee niin, että kouluaikojen seurustelut yleensä eivät johda elämänmittaiseen suhteeseen ja aitoon rakkauteen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, enkä ymmärrä miten parisuhdetta etsiessä on olemassa jotain kakkosvaihtoehtoja. Ei se ole sama kuin työpaikan tai koulun hakeminen. Jos ihastuu, niin ei silloin muita kattele. Jos ei saa vastakaikua, niin täytyy päästä sen yli ja odottaa seuraavaa ihastumista.
Mutta entä, jos sellaisia todella voimakkaita ihastumisia tulee todella harvoin? Minulla voi hyvin mennä viisi tai kymmenenkin vuotta, ennen kuin oikeasti ihastun. Siis tarkoitan nyt sellaista todella voimakasta ihastumista, pakottavaa tunnetta, joka todella sekoittaa pään. Tietenkin lievempiä kiinnostuksia voi tulla, mutta kun on pari kertaa kokenut sellaisen todella voimakkaan ihastumisen/rakastumisen, eivät ne lievät vaan tunnu enää miltään.
Joten siksi on kakkosvaihtoehtoja. Sitä on hyvin helposti koko elämänsä yksin, jos menee sivu suun muutama tällainen "kerran kymmenessä vuodessa" -tyyppinen ihastus.
Minä olin yli seitsemän vuotta yksin edellisen parisuhteen jälkeen ennen kuin kohtasin nykyisen puolisoni. Jos häntä ei olisi tullut kohdalle, niin olisin luultavasti edelleen yksin. Mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa ei ole intohimoa(kin).
Entäpäs, jos tuollaisen odottelun takia ei saa hankittua perhettä ja lapsia? Jos siis haluaisi ne sen unelmaihmisensä kanssa, jota ei ole tavannut, eikä tapaakaan. Mutta se ei ole sitten mahdollista, jos sellaista odottelee? Monilla on näin. Esim. itse en ole tosiaan koskaan saanut suhdetta mieheen, josta kokisin, että hän on se oikea ja lastentekoikä meni jo ajat sitten.
Olen mies, yli 40. En ole minäkään ollut suhteessa, jossa olisin saanut sen oikean. Olisiko minun pitänyt tyytyä kakkosvaihtoehtoon, että olisin saanut lapsia? Nyt jos tahdon lapsia, pitää kumppanin olla itseäni huomattavasti nuorempi. Eli olisin sille sitten joku nelosvaihtoehto.
Olen nelikymppinen mies. Nuoruusvuosiin kuuluu epäonnistuneita ihmissuhteita, kokemus ettei elämä mene toivottuun suuntaan jne. Viimeisimmän eron jälkeen koin, että olen tehnyt elämässä kaiken väärin.
Käänsin kelkkani 180 astetta, aloin käymään salilla, opiskelin, muutin ammatillisen suuntautumisen, ja tein asennemuutoksen. Uhrista tuli selviytyjä. Selviytyjästä tuli voittaja. Paljon työtä se vaati, mutta oli sen arvoista.
Tällä hetkellä en kadu mitään. Nuoruuden epäonnistumiset olivat vain elämän tapa sanoa, että se mitä teen, ei toimi. Omassa ylpeydessäni en halunnut kuunnella. Oma moka, mutta tarpeellinen sellainen.
Suurin opittu asia: Sen sijaan, että jatkuvasti laskisi rimaa, niin nostinkin odotukset pirun korkealle. En enää tyytynyt vähempään, ja sain paljon enemmän kuin olisin voinut kuvitella.
Ja kyllä, aloituksen teemaan liittyen, naisasiat ovat paremmalla mallilla kuin koskaan.
Onko tämä joku kompa??? Teitenkään nainen joka ei ole sinuun ihastunut ei voi olla ykkösvaihtoehto sinulle. Mitä en siis ymmärrä? Vai haluaisitko mieluiten olla sellaisten naisten kanssa jotka eivät halua olla sinun kanssasi? Noh, kai sitä kaikki kriteereitä voi parisuhteelle asettaa, mutta tuo on kyllä oudoin kriteeri mihin olen törmännyt :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".
Oma esimerkkini: En saanut sitä, kehen olin rakastunut ja jota kohtaan tunsin valtavaa, pakottavaa halua ja intohimoa. "Sain" sitten ihmisen, joka puolestaan oli rakastunut minuun - minä tykkäsin hänestä, hän on aivan ihana ihminen, jonka kanssa minulla on hauskaa, hän ymmärtää minua, hemmotteleekin (mm. hieroo, antaa hellyyttä)... ainoa ongelma on vaan se, että en tunne samanlaista himoa ja halua häntä kohtaan. Hän on vähän kuin paras ystävä, paitsi että meillä on seksiäkin. En ole häneen yhtään ihastunut/rakastunut.
Onko aina pakko ottaa, jos saa?
Ei. Enkä otakaan aina, jos saisin. Mutta huonommalta vaihtoehdolta tuntui sekin, että olisin ollut yksin ilman mitään seksiä ja läheisyyttä. Niin joo ja yhden illan juttuja en halua, koska en saa niistä mitään, kokeiltu on. Ja kuten sanottu, tämä ihminen on mulle läheinen, viihdyn hänen seurassaan, meillä on hauskaa ja hyviä keskusteluja.
Tietääkö kumppanisi missä mennään? Jos tietää, niin hän voi tehdä valinnan ja ottaa riskin. Hyvä niin.
Ellei, niin sinä roikotat häntä suhteessa, tuhlaat hänen aikaansa ja energiaansa sillä välin kun itse vielä odottelet sitä joka saa syttymään. Haluaisitko itse olla tuolla tavoin varalla, kunnes parempi kumppani ilmestyy elämään? Sitten "tunteet veivät" ei vaan "voi mitään" kun elämän rakkaus tuleekin kohdalle ja toinen jätetään. Ei ole reilua peliä tuollainen.
Säälittävää.