Olen 34v mies, enkä ole koskaan saanut sellaista naista jonka olen halunnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Ilmeisesti laittavat. Itse olen kerralla aina vain yhteen ihastunut ja silloin kukaan muu ei ole edes vaihtoehto. Jos en kelpaa ihastukselleni, olen ihan mielelläni yksin. Mitään kakkos-, kolmos- tai nelosvaihtoehtoja ei jonossa ole.

Sama se minullakin on, mutta entäs jos ei ole itse ohastunut, ja joku tyyppi tulee tarjolle, eikä ole koskaan saanut sitä, kehen on ihastunut? Silloinhan tuollainen mies on kakkosvaihtoehto.

Ei sellainen tyyppi ole minulle kakkosvaihtoehto tai mikään muukaan vaihtoehto. Olen noita itseään väkisellä tyrkyttäviä miehiä kohdannut mutta en valitsisi heitä missään tapauksessa, en vaikka olisivat viimeisiä miehiä maapallolla.

Olisit siis mieluummin sinkku ja neitsyt koko elämäsi? Enpä usko.

Miksi hän olisi sinkku ja neitsyt koko elämänsä? Hänhän kirjoitti, ettei valitsisi itseään väkisin tyrkyttäviä miehiä vaan haluaa sellaisen, johon on ihastunut. Ihan kuten useimmat ihmisistä, minä mukaan lukien. Olin niin pitkään edellisen suhteen jälkeen sinkkuna, että kohdalle osui mies, joka vei jalat alta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin mutta sitten kun opiskelujen jälkeen pääsin töihin ja aloin tienaamaan niin hommasin aina silloin tällöin todella kauniin maksullisen naisen. Rahalla saa helposti tyydytettyä sen visuaalisen, yllättäen joskus myös henkisen (jokut maksulliset ovat hyvinkin fiksuja ja akateemisesti koulutettuja jne.), puolen. Eihän se sama ole kuin parisuhde sen ykkösvalinnan kanssa mutta jotain kuitenkin ja pitää ainakin minut tyytyväisenä. Vaimon ei tarvitse näistä tietää, sitäpaitsi hän hyötyy tästä myös.

Kuulostaa surulliselta, jos kumppanin kanssa ei ole tällaista henkistä puolta.

Niin, tai kenties sitä seksuaalista puolta?

Toki sekin.

Mutta siis jos molemmat tuntuvat puuttuvan, niin mitä siinä suhteessa on sitten?

 Toisaalta onhan tuossa kirjoituksessa sekin, että jos ostaa hetken maksullisen kanssa, siinä on vain se palanen unelmaa, kun ei tunne toista. Siinä ei ole arkea, on vain siivu fantasiaa. Jollekulle siis se "ykkösnainen" on olemassa vain hetkellisenä kohtaamisena. Onko sellainen siis silloin totta? Unelmoidaan sellaisesta, mitä ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pitäisi tyytyä kehenkään. Se on epäreilua sillekin johon tyydyt koska hänelle saatat olla ykkösvaihtoehto.

Tavismies ei ole koskaan ykkösvaihtoehto kenellekään.

Älä jaksa, ihan oikeasti. Haluaisin tosiaan tietää, mistä on lähtöisin tämän jatkuva mantra, ettei tavismies kelpaa, vaan pitäisi olla huippukomea ja rikas lentäjäkirurgi.

Minulla on tavismies, joka on duunariammatissa. Kaikilla tutuillani on tavismies.

Hmm, olette tuttaviesi kanssa rumia naisia? Teihin on tyydytty?

Palstamiesten logiikka:

M: Tavismies ei saa naista.

N. Puolisoni ja kavereideni puolisot ovat tavismiehiä.

M. Olette siis rumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Ilmeisesti laittavat. Itse olen kerralla aina vain yhteen ihastunut ja silloin kukaan muu ei ole edes vaihtoehto. Jos en kelpaa ihastukselleni, olen ihan mielelläni yksin. Mitään kakkos-, kolmos- tai nelosvaihtoehtoja ei jonossa ole.

Sama se minullakin on, mutta entäs jos ei ole itse ohastunut, ja joku tyyppi tulee tarjolle, eikä ole koskaan saanut sitä, kehen on ihastunut? Silloinhan tuollainen mies on kakkosvaihtoehto.

Ei sellainen tyyppi ole minulle kakkosvaihtoehto tai mikään muukaan vaihtoehto. Olen noita itseään väkisellä tyrkyttäviä miehiä kohdannut mutta en valitsisi heitä missään tapauksessa, en vaikka olisivat viimeisiä miehiä maapallolla.

Näen jo sinut 50-v bileissäsi, kännissä, tyrkyttämässä itseäsi alle nelikymppisille miehille kuvitellen olevasi hyväkin saalis.

Voit nähdä mitä tahansa parin anonyymin palstakirjoituksen perusteella. Sen sijaan kukaan, joka tuntee minut tosielämässä, ei kuvittelisi tuollaista 😁

ne tietää sen

Niin, sen että siellä on joku aivan muu itseään tyrkyttämässä. Ehkä joku korkealle statusammattiin kouluttautunut ukko, joka on kuvitellut että naismarkkinat olisivat valmistumisen ja omaisuuden hankkimisen jälkeen rajattomat. Sinnikkäänä ja aina oikeassa olevana ei vieläkään ole suostunut hyväksymään olleensa väärässä 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä katkera vain itselleni siitä että en nuorempana yrittänyt niitä omasta mielestä kauniita ja hoikkia naisia. Sellaisia perusnättejä koska heihin oli kuitenkin ihan hyvät mahikset. Toki vieläkin on oman ikäisiin mutta ei me nelikymppiset enää olla sillä tavalla hyvännäköisiä että sillä olisi merkitystä. Monet nelikymppiset ovat tietysti ikäänsä nähden ihan nättejä mutta ei se sillä tavalla enää säväytä kuin nuorena nuorten naisten kauneus säväytti. Tyydyin hieman liikaa omaa tasoani alempiin. Vuodet menee nopeasti.

Miksi naiset ovat alapeukuttaneet tätä? Kuvitteletteko todellakin miesten mielissä olevanne yhtä vetäviä, kuin parikymppisinä? En minä ainakaan luule niin.

t.nainen

No varmasti siksi, että mies arvottaa vain ulkonäön perusteella. Naisella yleensä tapana (ainakin toivottavasti) ajatella itsensä muutakin kautta kuin vain ulkonäön kautta.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, enkä ymmärrä miten parisuhdetta etsiessä on olemassa jotain kakkosvaihtoehtoja. Ei se ole sama kuin työpaikan tai koulun hakeminen. Jos ihastuu, niin ei silloin muita kattele. Jos ei saa vastakaikua, niin täytyy päästä sen yli ja odottaa seuraavaa ihastumista.

Mutta entä, jos sellaisia todella voimakkaita ihastumisia tulee todella harvoin? Minulla voi hyvin mennä viisi tai kymmenenkin vuotta, ennen kuin oikeasti ihastun. Siis tarkoitan nyt sellaista todella voimakasta ihastumista, pakottavaa tunnetta, joka todella sekoittaa pään. Tietenkin lievempiä kiinnostuksia voi tulla, mutta kun on pari kertaa kokenut sellaisen todella voimakkaan ihastumisen/rakastumisen, eivät ne lievät vaan tunnu enää miltään.

Joten siksi on kakkosvaihtoehtoja. Sitä on hyvin helposti koko elämänsä yksin, jos menee sivu suun muutama tällainen "kerran kymmenessä vuodessa" -tyyppinen ihastus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ehkä katkera vain itselleni siitä että en nuorempana yrittänyt niitä omasta mielestä kauniita ja hoikkia naisia. Sellaisia perusnättejä koska heihin oli kuitenkin ihan hyvät mahikset. Toki vieläkin on oman ikäisiin mutta ei me nelikymppiset enää olla sillä tavalla hyvännäköisiä että sillä olisi merkitystä. Monet nelikymppiset ovat tietysti ikäänsä nähden ihan nättejä mutta ei se sillä tavalla enää säväytä kuin nuorena nuorten naisten kauneus säväytti. Tyydyin hieman liikaa omaa tasoani alempiin. Vuodet menee nopeasti.

Miksi naiset ovat alapeukuttaneet tätä? Kuvitteletteko todellakin miesten mielissä olevanne yhtä vetäviä, kuin parikymppisinä? En minä ainakaan luule niin.

t.nainen

Miksi pitäisi olla random-miesten silmissä vetävä?

No jos on sinkku?

Joskin siis mielestäni se ei olekaan tärkeää sinänsä, en kaipaa miestä, jolle ulkoinen olemus on niin tärkeä. Ei minua silti mitenkään loukkaa se, jos mies on rehellinen ja ihastelee ennemmin parikymppisiä naisia kuin nelikymppisiä sillä (siis ulkoisella) tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)

Kuinka usein nämä biologiset faktat oikein pitää toistaa? Kaikkihan nämä tietävät. Se ei kylläkään tee naisista miehiä parempia, että heidän DNA:nsa ohjaamat, eli täysin naisen oman moraalisen harkinnan ulkopuolella olevat seksuaaliset mieltymykset, ovat enemmän henkisellä puolella. Tosin kyllähän nekin ovat samasta inhorealistisesta sapluunasta. Vain voittaja kiihottaa.

Ulkonäkö, etenkin kasvojen komeus on kyllä muuten erittäin tärkeää naisille, vaikka he eivät sitä kriteereissään mainitse.

Eli, vielä kerran (aloittajalle ja kaikille muillekin ulisijoille) tiedoksi: menkää kehittämään persoonallisuuttanne ja palatkaa sitten asiaan. Tunti kirjastossa auttaa naisten kanssa paljon enemmän kuin tunti salilla.

Eri

Jos haluaa salimuijan, ja kukapa mies ei haluaisi, pitää kyllä kirjaston lisäksi käydä myös salilla tai sitten nostaa sosiaalinen status poikkeuksellisen korkealle, tai olla naamasta 5 pojoa paremman näköinen kuin salimuija.

No jos kerran tiedät, mitä tehdä, niin miksi et tekisi niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)

Kuinka usein nämä biologiset faktat oikein pitää toistaa? Kaikkihan nämä tietävät. Se ei kylläkään tee naisista miehiä parempia, että heidän DNA:nsa ohjaamat, eli täysin naisen oman moraalisen harkinnan ulkopuolella olevat seksuaaliset mieltymykset, ovat enemmän henkisellä puolella. Tosin kyllähän nekin ovat samasta inhorealistisesta sapluunasta. Vain voittaja kiihottaa.

Ulkonäkö, etenkin kasvojen komeus on kyllä muuten erittäin tärkeää naisille, vaikka he eivät sitä kriteereissään mainitse.

Eli, vielä kerran (aloittajalle ja kaikille muillekin ulisijoille) tiedoksi: menkää kehittämään persoonallisuuttanne ja palatkaa sitten asiaan. Tunti kirjastossa auttaa naisten kanssa paljon enemmän kuin tunti salilla.

Eri

Sitten kun joku vielä osaisi kertoa miksi miehen pitäisi hurmata nainen?

Mies: ole paras versio omasta itsestäsi, älä mieti hetkeäkään mitä joku nainen sinusta ajattelee.

MGTOW

Aiheena on se, että ei saada sellaista naista, joka halutaan.

Aivan, sanoisin että olemassa paras versio itsestään pääsee pitkälle. Tämä tarkoittaa että käyttää energiansa lukemiseen ja treenaamiseen, ei baariin ja naisista vikisemiseen.

Ettekö ole huomannut? Kun lakkaa yrittämästä jotain (vaikkapa naisia), ei vaikuta enää epätoivoiselta urpolta, jolloin huomaa löytävänsä mitä aikaisemmin haki?

eli: miksi miehen pitäisi metsästää naista? Ole niin hyvä saalis että nainen joutuu pokaamaan sinut ennen kuin joku muu tekee niin.

Se on tässä pistänyt silmään, että nyt kun seurustelen ja kuljen yhdessä naisystäväni kanssa, kerään paljon enemmän katseita kuin aikaisemmin. Tuntuu naisia kiinnostavan heti enemmän kun on varattu.

Mulle ihastus on ainoa Mies jota haluan, ei numero.  Viimeksi kun en ilmeisesti tehnyt toivottua vaikutusta ja ihastukseni valitsi toisen, päätin että seuraavan suhteen aloitan ainoastaan live-elämän kautta tavatessa.  Haluan olla itsekin ainoa Nainen, en vaihtoehto muiden joukossa. Livenä tutustuminen mahdollistaa hitaamman alun, eikä tarvitse miettiä onko toinen vielä sinkkuryhmissä/Tinderissä tms. 

Tämä viimeisin ihastus ei ollut sopiva,  koin että odottaa tavoittelua tai kilpailua naisten kesken, tai sitten vaan ei ollut tarpeeksi tunnetta hänen puoleltaan. Joten hyvä, ettei siitä tullut mitään sitten. En ole vähääkään katkera, helpottunut vaan. Mitäpä olisinkaan tehnyt miehellä, joka ei ole minuun ihastunut saati rakastunut? 

Voi voi, miten hakoteillä moni on onneaan etsiessään. ”Tyytyminen kakkosvaihtoehtoon”, ”omantasoinen kumppani”, jaNämä julkkiksiin vertailut - ihan kummallista puhetta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, enkä ymmärrä miten parisuhdetta etsiessä on olemassa jotain kakkosvaihtoehtoja. Ei se ole sama kuin työpaikan tai koulun hakeminen. Jos ihastuu, niin ei silloin muita kattele. Jos ei saa vastakaikua, niin täytyy päästä sen yli ja odottaa seuraavaa ihastumista.

Mutta entä, jos sellaisia todella voimakkaita ihastumisia tulee todella harvoin? Minulla voi hyvin mennä viisi tai kymmenenkin vuotta, ennen kuin oikeasti ihastun. Siis tarkoitan nyt sellaista todella voimakasta ihastumista, pakottavaa tunnetta, joka todella sekoittaa pään. Tietenkin lievempiä kiinnostuksia voi tulla, mutta kun on pari kertaa kokenut sellaisen todella voimakkaan ihastumisen/rakastumisen, eivät ne lievät vaan tunnu enää miltään.

Joten siksi on kakkosvaihtoehtoja. Sitä on hyvin helposti koko elämänsä yksin, jos menee sivu suun muutama tällainen "kerran kymmenessä vuodessa" -tyyppinen ihastus.

Minä olin yli seitsemän vuotta yksin edellisen parisuhteen jälkeen ennen kuin kohtasin nykyisen puolisoni. Jos häntä ei olisi tullut kohdalle, niin olisin luultavasti edelleen yksin. Mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa ei ole intohimoa(kin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Oma esimerkkini: En saanut sitä, kehen olin rakastunut ja jota kohtaan tunsin valtavaa, pakottavaa halua ja intohimoa. "Sain" sitten ihmisen, joka puolestaan oli rakastunut minuun - minä tykkäsin hänestä, hän on aivan ihana ihminen, jonka kanssa minulla on hauskaa, hän ymmärtää minua, hemmotteleekin (mm. hieroo, antaa hellyyttä)... ainoa ongelma on vaan se, että en tunne samanlaista himoa ja halua häntä kohtaan. Hän on vähän kuin paras ystävä, paitsi että meillä on seksiäkin. En ole häneen yhtään ihastunut/rakastunut.

Mulla on sama kokemus. Aina. Jos itse olen tosi rakastunut, mies ei kiinnostu minusta. Siis edes niin, että asiat etenisivät mihinkään. En todellakaan ole joku, joka tarjoutuu ja antaa pllua, jos suhdetta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä että haluat aidosti niitä naisia mihin oma tasosi ei riitä. Hyvin tyypillistä miestä. Miesten visuaalisuuden kaipuuta. Miehet on pinnallisempia kuin naiset! Naisille haluttavuus on lähinnä miehen ominaisuuksia (katso ketju Naiset! mikä tekee Miehestä seksikkään ja viehättävän?) ketjussa naiset 80% luetteli persoonan ja luonteen piirteitä, 20% koski ulkonäköä, miehillä luku oli päinvastainen 80% naisen ulkonäköä ja 20% naisen luonteenpiirteistä (ks ketjuMiehet! Mikä tekee naisesta seksikkään ja viehättävän?.)

Kuinka usein nämä biologiset faktat oikein pitää toistaa? Kaikkihan nämä tietävät. Se ei kylläkään tee naisista miehiä parempia, että heidän DNA:nsa ohjaamat, eli täysin naisen oman moraalisen harkinnan ulkopuolella olevat seksuaaliset mieltymykset, ovat enemmän henkisellä puolella. Tosin kyllähän nekin ovat samasta inhorealistisesta sapluunasta. Vain voittaja kiihottaa.

Ulkonäkö, etenkin kasvojen komeus on kyllä muuten erittäin tärkeää naisille, vaikka he eivät sitä kriteereissään mainitse.

Eli, vielä kerran (aloittajalle ja kaikille muillekin ulisijoille) tiedoksi: menkää kehittämään persoonallisuuttanne ja palatkaa sitten asiaan. Tunti kirjastossa auttaa naisten kanssa paljon enemmän kuin tunti salilla.

Eri

Sitten kun joku vielä osaisi kertoa miksi miehen pitäisi hurmata nainen?

Mies: ole paras versio omasta itsestäsi, älä mieti hetkeäkään mitä joku nainen sinusta ajattelee.

MGTOW

Aiheena on se, että ei saada sellaista naista, joka halutaan.

Aivan, sanoisin että olemassa paras versio itsestään pääsee pitkälle. Tämä tarkoittaa että käyttää energiansa lukemiseen ja treenaamiseen, ei baariin ja naisista vikisemiseen.

Ettekö ole huomannut? Kun lakkaa yrittämästä jotain (vaikkapa naisia), ei vaikuta enää epätoivoiselta urpolta, jolloin huomaa löytävänsä mitä aikaisemmin haki?

eli: miksi miehen pitäisi metsästää naista? Ole niin hyvä saalis että nainen joutuu pokaamaan sinut ennen kuin joku muu tekee niin.

Se on tässä pistänyt silmään, että nyt kun seurustelen ja kuljen yhdessä naisystäväni kanssa, kerään paljon enemmän katseita kuin aikaisemmin. Tuntuu naisia kiinnostavan heti enemmän kun on varattu.

En usko, että kyse on siitä, että olet varattu. Eiköhän kyse ole siitä, että olet itsevarmempi ja itse tarkkailet ympäristöä eri tavalla kuin yksin liikkuessasi. Itse en koskaan suo toista ajatusta miehelle, joka liikkuu jonkun naisen seurassa, vaikka hän näyttäisi kuinka kivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, enkä ymmärrä miten parisuhdetta etsiessä on olemassa jotain kakkosvaihtoehtoja. Ei se ole sama kuin työpaikan tai koulun hakeminen. Jos ihastuu, niin ei silloin muita kattele. Jos ei saa vastakaikua, niin täytyy päästä sen yli ja odottaa seuraavaa ihastumista.

Mutta entä, jos sellaisia todella voimakkaita ihastumisia tulee todella harvoin? Minulla voi hyvin mennä viisi tai kymmenenkin vuotta, ennen kuin oikeasti ihastun. Siis tarkoitan nyt sellaista todella voimakasta ihastumista, pakottavaa tunnetta, joka todella sekoittaa pään. Tietenkin lievempiä kiinnostuksia voi tulla, mutta kun on pari kertaa kokenut sellaisen todella voimakkaan ihastumisen/rakastumisen, eivät ne lievät vaan tunnu enää miltään.

Joten siksi on kakkosvaihtoehtoja. Sitä on hyvin helposti koko elämänsä yksin, jos menee sivu suun muutama tällainen "kerran kymmenessä vuodessa" -tyyppinen ihastus.

Minä olin yli seitsemän vuotta yksin edellisen parisuhteen jälkeen ennen kuin kohtasin nykyisen puolisoni. Jos häntä ei olisi tullut kohdalle, niin olisin luultavasti edelleen yksin. Mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa ei ole intohimoa(kin).

Entäpäs, jos tuollaisen odottelun takia ei saa hankittua perhettä ja lapsia? Jos siis haluaisi ne sen unelmaihmisensä kanssa, jota ei ole tavannut, eikä tapaakaan. Mutta se ei ole sitten mahdollista, jos sellaista odottelee? Monilla on näin. Esim. itse en ole tosiaan koskaan saanut suhdetta mieheen, josta kokisin, että hän on se oikea ja lastentekoikä meni jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Ilmeisesti laittavat. Itse olen kerralla aina vain yhteen ihastunut ja silloin kukaan muu ei ole edes vaihtoehto. Jos en kelpaa ihastukselleni, olen ihan mielelläni yksin. Mitään kakkos-, kolmos- tai nelosvaihtoehtoja ei jonossa ole.

Sama se minullakin on, mutta entäs jos ei ole itse ohastunut, ja joku tyyppi tulee tarjolle, eikä ole koskaan saanut sitä, kehen on ihastunut? Silloinhan tuollainen mies on kakkosvaihtoehto.

Ei sellainen tyyppi ole minulle kakkosvaihtoehto tai mikään muukaan vaihtoehto. Olen noita itseään väkisellä tyrkyttäviä miehiä kohdannut mutta en valitsisi heitä missään tapauksessa, en vaikka olisivat viimeisiä miehiä maapallolla.

Näen jo sinut 50-v bileissäsi, kännissä, tyrkyttämässä itseäsi alle nelikymppisille miehille kuvitellen olevasi hyväkin saalis.

Voit nähdä mitä tahansa parin anonyymin palstakirjoituksen perusteella. Sen sijaan kukaan, joka tuntee minut tosielämässä, ei kuvittelisi tuollaista 😁

ne tietää sen

Niin, sen että siellä on joku aivan muu itseään tyrkyttämässä. Ehkä joku korkealle statusammattiin kouluttautunut ukko, joka on kuvitellut että naismarkkinat olisivat valmistumisen ja omaisuuden hankkimisen jälkeen rajattomat. Sinnikkäänä ja aina oikeassa olevana ei vieläkään ole suostunut hyväksymään olleensa väärässä 🙂

Mitä ihmisestä paljastaa se, että käyttää ilmaisuja "saada naista" ja "naismarkkinat"?

treffit kirjoitti:

Itse en alkaisi suhteeseen "kakkosvaihtoehdon" kanssa, vaan pysyisin mieluummin sinkkuna. Ei kuulosta oikein reilulta ketaan kohtaan valita joku vain sen takia, ettei saa sita, kenet haluaa. 

Todella omituinen "strategia"....

Veikkaan, että yllättävän iso osa suhteista on sellaisia, joissa on tavalla tai toisella tyydytty, laskettu rimaa/kriteereitä, jouduttu ottamaan se kakkosvaihtoehto. Kovin moni ei oikeasti pääse "valitsemaan", vaan yllättävän iso osa ihmisistä "joutuu" ottamaan sen, jonka kanssa syntyy edes jonkinlainen yhteisymmärrys. Siihen ajaa läheisyyden ja seksin kaipuu, halu saada parisuhde ja perhe, opittu tapa, halu tuntea itsensö halutuksi ja rakastetuksi... Ihmiset eivät välttämättä aina edes tiedosta, ettei se oma kumppani ole se unelmien kumppani, ja ettei tämän kanssa ole mitään erityistä intohimoa ja rakastumista - sitä sitten tulkitaan sellaiseksi vaikka oma halu saada seksiä, ja jos se halu tyydyttyy jonkun ihmisen kanssa, tulkitaan sitten että ollaan ihastuneita. Ja moni ehkä salaa tiedostaakin, että ei kumppani ollut sitä mitä olisi halunnut, mutta on sitten oppinut ajattelemaan, ettei se haittaa, ja jos kuitenkin häneen tuntee ystävyyttä, arvostusta ja kiintymystä, niin se riittää.

Yllättävän moni ei saanut niitä (tai sellaista ihmistä) jonka olisi halunnut, vaan joutui tyytymään "ihan hyvään" kakkosvaihtoehtoon.

Syy löytyy itsestä. Ei ulkonäöstä eikä ammatista vaan luonteesta. LUONNE sinusta onnettoman tekee, ap.

Turhaan etsit tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Ilmeisesti laittavat. Itse olen kerralla aina vain yhteen ihastunut ja silloin kukaan muu ei ole edes vaihtoehto. Jos en kelpaa ihastukselleni, olen ihan mielelläni yksin. Mitään kakkos-, kolmos- tai nelosvaihtoehtoja ei jonossa ole.

Sama se minullakin on, mutta entäs jos ei ole itse ohastunut, ja joku tyyppi tulee tarjolle, eikä ole koskaan saanut sitä, kehen on ihastunut? Silloinhan tuollainen mies on kakkosvaihtoehto.

Ei sellainen tyyppi ole minulle kakkosvaihtoehto tai mikään muukaan vaihtoehto. Olen noita itseään väkisellä tyrkyttäviä miehiä kohdannut mutta en valitsisi heitä missään tapauksessa, en vaikka olisivat viimeisiä miehiä maapallolla.

Olisit siis mieluummin sinkku ja neitsyt koko elämäsi? Enpä usko.

Miksi hän olisi sinkku ja neitsyt koko elämänsä? Hänhän kirjoitti, ettei valitsisi itseään väkisin tyrkyttäviä miehiä vaan haluaa sellaisen, johon on ihastunut. Ihan kuten useimmat ihmisistä, minä mukaan lukien. Olin niin pitkään edellisen suhteen jälkeen sinkkuna, että kohdalle osui mies, joka vei jalat alta.

Voi voi, mutta kun tämä koko ketju on siitä, ettei ole sellaista kumppania koskaan SAANUT, osaatko lukea? Niin miten olisit suhteessa sitten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis laittaako ihmiset oikeasti ihastuksen/rakkaudenkohteitaan tuolla tavalla järjestykseen? Tai sitten ehkä, jos yhteen on ihastunut ja toiseen ei ollenkaan... mutta sitten taas en ymmärrä miten sen toisen kanssa voi olla ollenkaan. Toki on voinut olla vaikeaa aiemmin kun on ollut kaksi miestä joiden välillä päättää, mutta ainakin olisin ollut onnellinen kummasta valinnasta vain, koska molemmat olivat tavoillaan juuri oikeita minulle eikä ollut mitään "kakkosvaihtoehtoja".

Oma esimerkkini: En saanut sitä, kehen olin rakastunut ja jota kohtaan tunsin valtavaa, pakottavaa halua ja intohimoa. "Sain" sitten ihmisen, joka puolestaan oli rakastunut minuun - minä tykkäsin hänestä, hän on aivan ihana ihminen, jonka kanssa minulla on hauskaa, hän ymmärtää minua, hemmotteleekin (mm. hieroo, antaa hellyyttä)... ainoa ongelma on vaan se, että en tunne samanlaista himoa ja halua häntä kohtaan. Hän on vähän kuin paras ystävä, paitsi että meillä on seksiäkin. En ole häneen yhtään ihastunut/rakastunut.

Tämä kuulostaa hyvin tutulta näin hieman vanhemmiten. Nuoruuden suhteessa henkistä kuohuntaa toki oli erityisesti alussa melkoisesti. Sen jälkeen suhteet ovatkin olleet yllä kuvatun kaltaisia ja ne ovat odotetusti myös hyvissä ajoin loppuneet. En tosin ole tuntemutkaan suuren suurta vetovoimaa kuin kerran viime vuosina, mutta vastakaikua ei juuri silloin tietenkään syntynyt.

Nyt kolmivitosena sitä alkaa olla jollain tasolla jo luopunut toivosta, kun hahmottaa salaman iskevän kerran vuosikymmenessä ja toisaalta on alitajuisesti kasvanut ulos biologiasta vuosien mittaan, eikä pelkät pillutouhut enää innostuta kahvipullaa kummemmin.