Lue keskustelun säännöt.
Yh-äidit, miten jaksatte?
03.02.2020 |
Mulla oli tänään kahden tunnin vääntö 10-vuotiaan pojan kanssa. Eka puolitoista tuntia yritti tehdä läksyjä ja siinä samalla jatkuvasti kiemurteli ja valitti. Läksyt oli vielä hänen osaamistasolleen helppoja. Lopulta sai tehtyä läksyt, mutta ei suostunut enää viemään kamoja reppuun. Sanoin ettei iPadia tule, jos kamat eivät mene reppuun. Ei menneet silti. Päätin, ettei iPadia tule. Siitä alkoikin sitten tunnin raivoaminen. Haukkui ja löi minua - tätä tapahtuu harvoin - ja sen jälkeen ilmoitin, että ipad-kielto on seuraavat kolme päivää...
Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta mä olen aivan loppu. Joskus olisi kiva, että olisi mies joka ottaisi kasvatusvastuun myös.
Kommentit (32)
Ihan hyvin jaksan. Se että lapsi on päivisin päiväkodissa niin on iso apu sillä meillä ei ole muita lapsia/ vapaa-ajan kaverit uupuu. Lapsi tosin vasta 5. Viikonloppuna lapsi kaipaa paljon minun huomiota ja ymmärrän sen vaikka välillä haluaisin olla yksin koko viikonlopun. Viiteen vuoteen en ole päässyt ulos viikonloppuna ja myös mies asiat sitä myöten jääneet. Yksinäistä siis ollut lapsen syntymän jälkeen. En edes enää jaksa selata tinderistä tms kun tuntuu niin turhauttavalta. Kaupassa kerään kyllä miesten katseita normaalisti ja kyllä minulle oviakin avataan, siinäpä se. Luulevat varmaan että mies odottaa kotona.. olisi ollut hienoa saada lapselle sisarus mutta taitaa aika mennä umpeen kun en ketään löydä. Minulla on kiltti lapsi, uhmaa välillä mutta kun sanoittanut tunteet ja selitän asioita niin lapsi on rauhallinen. Tukiverkostoa minulla ei juurikaan ole eikä lapsen isä ole kuvioissa. Toivon että löytäisin ihanan miehen jonka kanssa matkustelisimme, puhuisimme läpi ilot ja surut, oikein itken että milloin voisin kallistaa pääni miehen turvalliseen kainaloon ❤️❤️❤️❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Tiedän hyvin äitityypin, joille kaikki, jotka näkevät äitiydessä jotain positiivista ja jaksavat ehkä jopa harrastaa liikuntaa, on punainen vaate. Surullistahan se on.
Onneksi tuttavapiirissä myös elämästään nauttivia yh-äitejä. Jostain syystä heillä on elämää miesrintamallakin.
Lapsia on hyvin erilaisia ja erilaisella temperamentilla varustettuja, niin kuin meitä aikuisiakin. Et voi tietää toisen tilannetta, kun ei ole kävellyt ap:n kengissä. Aika yksinkertaistettua ja kummallinen stereotypiä, että leimataan negatiiviseksi ja liikuntaa harrastamattomaksi yh-äidiksi, jos lapsi on haastava.[/quote
Kuka niin on väittänyt? Totesin itse että jaksan hyvin ja lapset tekevät itsenäisesti läksynsä yms. Totta kai on käynyt myös hyvä tsägä, että lapsilla on sekä miellyttävä temperamentti että se, ettei heillä ole neurologisia ongelmia, mutta onneksi olen myös jaksanut järjestää heille tietyt rutiinit, kuten joka päivä ulkoilua, monipuolinen ruoka, paljon liikuntaa (silloin kun en päässyt yksin liikkumaan, liikuin lasten kanssa.)
Hyvää onnea myös se, että olen itse ollut terve.
Näillä spekseillä jaksan siis oikein hyvin.
Fakta on se, että jos oikeasti halutaan auttaa yh-äitejä, niin me tarjotaan hänelle tukea emmekä kivitä palstalla. Tai jos jotain pitää täällä sanoa, niin ehkä sitten jotenkin kannustaen. Positiivisesti niitä lapsiakin ksvatetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Tiedän hyvin äitityypin, joille kaikki, jotka näkevät äitiydessä jotain positiivista ja jaksavat ehkä jopa harrastaa liikuntaa, on punainen vaate. Surullistahan se on.
Onneksi tuttavapiirissä myös elämästään nauttivia yh-äitejä. Jostain syystä heillä on elämää miesrintamallakin.
Lapsia on hyvin erilaisia ja erilaisella temperamentilla varustettuja, niin kuin meitä aikuisiakin. Et voi tietää toisen tilannetta, kun ei ole kävellyt ap:n kengissä. Aika yksinkertaistettua ja kummallinen stereotypiä, että leimataan negatiiviseksi ja liikuntaa harrastamattomaksi yh-äidiksi, jos lapsi on haastava.[/quote
Kuka niin on väittänyt? Totesin itse että jaksan hyvin ja lapset tekevät itsenäisesti läksynsä yms. Totta kai on käynyt myös hyvä tsägä, että lapsilla on sekä miellyttävä temperamentti että se, ettei heillä ole neurologisia ongelmia, mutta onneksi olen myös jaksanut järjestää heille tietyt rutiinit, kuten joka päivä ulkoilua, monipuolinen ruoka, paljon liikuntaa (silloin kun en päässyt yksin liikkumaan, liikuin lasten kanssa.)
Hyvää onnea myös se, että olen itse ollut terve.
Näillä spekseillä jaksan siis oikein hyvin.
Just näin, paljon on kiinni siitä onnesta, millainen lapsi on. Meillä on aina ollut tarkat rutiinit lapsen kanssa ja molemmat urheillaan monta kertaa viikossa. Syödään jopa terveellisesti, paljon kalaa ja kasviksia :D Silti on haastavaa ja tukiverkosto tulisi tarpeen. Ei kaikki johdu huonoista elintavoista.
Nro 14
Voimia ja haleja teille kaikille <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonosti jaksan. Normaalin lapsen kanssa menee hyvin, mutta toisen kanssa on jatkuvaa vääntöä ja olen jo luovuttanut. Lapsi on 12 v ja varmaan sen loppuelämä on tuhoon tuomittu, kun en vaan enää jaksa. Lasten isä sairastui yllättäen ja kuoli. Mummolat on kaukana, joten arkiapua ei sieltäkään suunnasta saa.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksan. Normaalin lapsen kanssa menee hyvin, mutta toisen kanssa on jatkuvaa vääntöä ja olen jo luovuttanut. Lapsi on 12 v ja varmaan sen loppuelämä on tuhoon tuomittu, kun en vaan enää jaksa. Lasten isä sairastui yllättäen ja kuoli. Mummolat on kaukana, joten arkiapua ei sieltäkään suunnasta saa.
Oletko saanut apua perheneuvolasta? Sieltä kannattaa kysyä! Tai pahimmassa tapauskessa sosiaalihuollosta. Tsemppiä kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Tiedän hyvin äitityypin, joille kaikki, jotka näkevät äitiydessä jotain positiivista ja jaksavat ehkä jopa harrastaa liikuntaa, on punainen vaate. Surullistahan se on.
Onneksi tuttavapiirissä myös elämästään nauttivia yh-äitejä. Jostain syystä heillä on elämää miesrintamallakin.
Mihinköhän äitityyppiin minä kuulun, kun liikun paljon (yritän hoitaa liikunnalla itseäni) ja olen löytänyt myös mukavan miesystävän itselleni, mutta olen silti totaalisen uupunut pahasti oireilevan lapsen kanssa taistelemiseen. Koulusta ja kunnalta on haettu apua, mutta laihoin tuloksin. Toinen lapsi puolestaan on maailman kiltein ja ihanin ja hänen kohdalla pystyn helposti näkemään äitiyden positiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti jaksan. Normaalin lapsen kanssa menee hyvin, mutta toisen kanssa on jatkuvaa vääntöä ja olen jo luovuttanut. Lapsi on 12 v ja varmaan sen loppuelämä on tuhoon tuomittu, kun en vaan enää jaksa. Lasten isä sairastui yllättäen ja kuoli. Mummolat on kaukana, joten arkiapua ei sieltäkään suunnasta saa.
Oletko saanut apua perheneuvolasta? Sieltä kannattaa kysyä! Tai pahimmassa tapauskessa sosiaalihuollosta. Tsemppiä kovasti!
Kohta puoli vuotta ollaan jonotettu aikaa perheneuvolaan. Muutaman kerran olen käynyt yksin vanhemmille tarkoitetuissa infotilaisuuksissa, mutta anti on jäänyt hyvin laihaksi. Koulussa tukitoimet on aloitettu jo aiemmin, mutta sielläkin ammattilaiset nostivat kädet pystyyn ja kehottivat kääntymään perheneuvolan puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Tiedän hyvin äitityypin, joille kaikki, jotka näkevät äitiydessä jotain positiivista ja jaksavat ehkä jopa harrastaa liikuntaa, on punainen vaate. Surullistahan se on.
Onneksi tuttavapiirissä myös elämästään nauttivia yh-äitejä. Jostain syystä heillä on elämää miesrintamallakin.
Lapsia on hyvin erilaisia ja erilaisella temperamentilla varustettuja, niin kuin meitä aikuisiakin. Et voi tietää toisen tilannetta, kun ei ole kävellyt ap:n kengissä. Aika yksinkertaistettua ja kummallinen stereotypiä, että leimataan negatiiviseksi ja liikuntaa harrastamattomaksi yh-äidiksi, jos lapsi on haastava.[/quote
Kuka niin on väittänyt? Totesin itse että jaksan hyvin ja lapset tekevät itsenäisesti läksynsä yms. Totta kai on käynyt myös hyvä tsägä, että lapsilla on sekä miellyttävä temperamentti että se, ettei heillä ole neurologisia ongelmia, mutta onneksi olen myös jaksanut järjestää heille tietyt rutiinit, kuten joka päivä ulkoilua, monipuolinen ruoka, paljon liikuntaa (silloin kun en päässyt yksin liikkumaan, liikuin lasten kanssa.)
Hyvää onnea myös se, että olen itse ollut terve.
Näillä spekseillä jaksan siis oikein hyvin.
Just näin, paljon on kiinni siitä onnesta, millainen lapsi on. Meillä on aina ollut tarkat rutiinit lapsen kanssa ja molemmat urheillaan monta kertaa viikossa. Syödään jopa terveellisesti, paljon kalaa ja kasviksia :D Silti on haastavaa ja tukiverkosto tulisi tarpeen. Ei kaikki johdu huonoista elintavoista.
Nro 14
Sori, olinkin vastaaja 15 :D tuohon vielä lisäisin, että enemmän kaipaisin sitä vertaistukea ja tsemppausta samassa tilanteessa olevilta, kuin luetteloa siitä kuinka joku on erinomainen äitinä syystä x ja y ja niin paljon parempi kuin minä. Inhimillisyys ja toisen asemaan asettuminen on lapsen kasvatustaitoja nekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Tiedän hyvin äitityypin, joille kaikki, jotka näkevät äitiydessä jotain positiivista ja jaksavat ehkä jopa harrastaa liikuntaa, on punainen vaate. Surullistahan se on.
Onneksi tuttavapiirissä myös elämästään nauttivia yh-äitejä. Jostain syystä heillä on elämää miesrintamallakin.
Lapsia on hyvin erilaisia ja erilaisella temperamentilla varustettuja, niin kuin meitä aikuisiakin. Et voi tietää toisen tilannetta, kun ei ole kävellyt ap:n kengissä. Aika yksinkertaistettua ja kummallinen stereotypiä, että leimataan negatiiviseksi ja liikuntaa harrastamattomaksi yh-äidiksi, jos lapsi on haastava.[/quote
Kuka niin on väittänyt? Totesin itse että jaksan hyvin ja lapset tekevät itsenäisesti läksynsä yms. Totta kai on käynyt myös hyvä tsägä, että lapsilla on sekä miellyttävä temperamentti että se, ettei heillä ole neurologisia ongelmia, mutta onneksi olen myös jaksanut järjestää heille tietyt rutiinit, kuten joka päivä ulkoilua, monipuolinen ruoka, paljon liikuntaa (silloin kun en päässyt yksin liikkumaan, liikuin lasten kanssa.)
Hyvää onnea myös se, että olen itse ollut terve.
Näillä spekseillä jaksan siis oikein hyvin.
Just näin, paljon on kiinni siitä onnesta, millainen lapsi on. Meillä on aina ollut tarkat rutiinit lapsen kanssa ja molemmat urheillaan monta kertaa viikossa. Syödään jopa terveellisesti, paljon kalaa ja kasviksia :D Silti on haastavaa ja tukiverkosto tulisi tarpeen. Ei kaikki johdu huonoista elintavoista.
Nro 14
Sori, olinkin vastaaja 15 :D tuohon vielä lisäisin, että enemmän kaipaisin sitä vertaistukea ja tsemppausta samassa tilanteessa olevilta, kuin luetteloa siitä kuinka joku on erinomainen äitinä syystä x ja y ja niin paljon parempi kuin minä. Inhimillisyys ja toisen asemaan asettuminen on lapsen kasvatustaitoja nekin.
Nänpä. Kumma juttu, että jonkun pitää tulla tällaisiin ketjuihin kiillottamaan sädekehäänsä, kun aloittaja selvästikin kaipaa tukea ja tsemppausta.
Lapsia on hyvin erilaisia ja erilaisella temperamentilla varustettuja, niin kuin meitä aikuisiakin. Et voi tietää toisen tilannetta, kun ei ole kävellyt ap:n kengissä. Aika yksinkertaistettua ja kummallinen stereotypiä, että leimataan negatiiviseksi ja liikuntaa harrastamattomaksi yh-äidiksi, jos lapsi on haastava.