Yh-äidit, miten jaksatte?
Mulla oli tänään kahden tunnin vääntö 10-vuotiaan pojan kanssa. Eka puolitoista tuntia yritti tehdä läksyjä ja siinä samalla jatkuvasti kiemurteli ja valitti. Läksyt oli vielä hänen osaamistasolleen helppoja. Lopulta sai tehtyä läksyt, mutta ei suostunut enää viemään kamoja reppuun. Sanoin ettei iPadia tule, jos kamat eivät mene reppuun. Ei menneet silti. Päätin, ettei iPadia tule. Siitä alkoikin sitten tunnin raivoaminen. Haukkui ja löi minua - tätä tapahtuu harvoin - ja sen jälkeen ilmoitin, että ipad-kielto on seuraavat kolme päivää...
Nyt tilanne on rauhoittunut, mutta mä olen aivan loppu. Joskus olisi kiva, että olisi mies joka ottaisi kasvatusvastuun myös.
Kommentit (32)
Palstan mukaan yh:na olen alempiarvoisempi kuin vuohi, joten ei miestä näköpiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kiva. Minä olen sekä äiti, että isä. Joskus loppuu keinot ja jaksaminen. Täytyy vain sinnitellä.
Just näin. Sama täällä.
Ap
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Minna Canth oli yh-äiti. Yh-äidit ovat oikeasti sankareita.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Meilläkin 10-vuotias poika, mutta ei ole kurinpito-ongelmia. Olen tehnyt pienestä pitäen selväksi että asiaton perseily ei käy. Kenellekään perheessä. Älä ap anna periksi. Kyllä lähtisi meilläkin hupiosasto karanteeniin jos asia ei mene jakeluun. Lapsilla on turvallinen olo kun vanhempaa ei pysty pompottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Jos sun lapset käyttäytyvät aina hyvin niin jotain oikeasti pielessä. Ehkäpä lapsesi joutuvat kannattelemaan sua niin eivät pysty näyttämään tunteitaan?
Sitten on se ryhmiä lapsia jotka uhmaavat koulussa kun kotona eivät siihen lupaa saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Kuten sanoin: tsemppiä! Luulen, että sun kanssa väittely on turhaa jostain kumman syystä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Jos sun lapset käyttäytyvät aina hyvin niin jotain oikeasti pielessä. Ehkäpä lapsesi joutuvat kannattelemaan sua niin eivät pysty näyttämään tunteitaan?
Sitten on se ryhmiä lapsia jotka uhmaavat koulussa kun kotona eivät siihen lupaa saa.
Joillekin on liikaa se, että yh:llakin voi olla elämä ja lapset hallussa. Ja mieskin muuten.
Totta kai lapset joskus käyttäytyvät huonosti. Se kuuluu elämään - eipä maailma siihen kaadu. Päöosin kuitenkin hyvin.
Ilmeisesti joillekin se, että lapset ovat keskittymishäiriöisiä ja aggressiivisia on normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Täytyy vaan jaksaa, meillä just väännettiin 11-vuotiaan kanssa nukkumaanmenoajoista.
Tosin, silloinkin kun lasten isä vielä asui kanssamme oli vastuu lapsista enimmäkseen minulla, mies luisti aina kaikista vähänkään hankalista tilanteista.
Mutta lohduksi, kyllä se joskus loppuu ja huomaat että lapsi onkin ihan fiksu ja kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Jos sun lapset käyttäytyvät aina hyvin niin jotain oikeasti pielessä. Ehkäpä lapsesi joutuvat kannattelemaan sua niin eivät pysty näyttämään tunteitaan?
Sitten on se ryhmiä lapsia jotka uhmaavat koulussa kun kotona eivät siihen lupaa saa.
Joillekin on liikaa se, että yh:llakin voi olla elämä ja lapset hallussa. Ja mieskin muuten.
Totta kai lapset joskus käyttäytyvät huonosti. Se kuuluu elämään - eipä maailma siihen kaadu. Päöosin kuitenkin hyvin.
Ilmeisesti joillekin se, että lapset ovat keskittymishäiriöisiä ja aggressiivisia on normi.
Kannattaakohan sun tehdä johtopäätöksiä apn lapsesta yhden illan tapahtumien perusteella?
Hurjasti tsemppiä ja jaksamista ap! Meillä ihan samanlaista vääntämistä, harvemmin lapsi käy fyysisesti käsiksi, mutta kun hermo menee kunnolla ja itsehillintä/ tunteiden käsittelytaidot eivät ole vielä lapsella täysin kehittyneet, niinkin voi käydä...
Lisäksi nuo älylaitteet on hyvin koukuttava ja voivat lisätä aggressiivisuutta.
Itsestä tuntuu myös, että voi kun ei jokaista taistelua täytyisi käydä yksin. Olisi joskus toinen vastuullinen aikuinen tukena, mutta kun ei ole... niin on selviydyttävä. Onneksi on vastapainona ihania hetkiä lapsen kanssa ja se on maailman rakkain ♡
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Tiedän hyvin äitityypin, joille kaikki, jotka näkevät äitiydessä jotain positiivista ja jaksavat ehkä jopa harrastaa liikuntaa, on punainen vaate. Surullistahan se on.
Onneksi tuttavapiirissä myös elämästään nauttivia yh-äitejä. Jostain syystä heillä on elämää miesrintamallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Jos sun lapset käyttäytyvät aina hyvin niin jotain oikeasti pielessä. Ehkäpä lapsesi joutuvat kannattelemaan sua niin eivät pysty näyttämään tunteitaan?
Sitten on se ryhmiä lapsia jotka uhmaavat koulussa kun kotona eivät siihen lupaa saa.
Joillekin on liikaa se, että yh:llakin voi olla elämä ja lapset hallussa. Ja mieskin muuten.
Totta kai lapset joskus käyttäytyvät huonosti. Se kuuluu elämään - eipä maailma siihen kaadu. Päöosin kuitenkin hyvin.
Ilmeisesti joillekin se, että lapset ovat keskittymishäiriöisiä ja aggressiivisia on normi.
Kannattaakohan sun tehdä johtopäätöksiä apn lapsesta yhden illan tapahtumien perusteella?
Ei ole ap:n lapsesta kyse, vaan ajatusmallista, jonka mukaan lapset, jotka eivät jatkuvasti räyhää, olisivat jotenkin alistettuja tai ”vanhemman kannattelijoita”.
Mutta kaipa vanhemmuus niin monilla hukassa, että ote on menetetty niin kauan sitten, että uusi normi on laitteissa kiinni olevat aggresiiviset lapset.
Tässähän tää menee... oon totaaliyh, oma äitinikin kuoli ja ex ei suostu lapsia ottamaan ollenkaan luokseen vaikka asuu lähellä. On muuta mukavaa ohjelmaa aina hänellä, vapaa-aikaansa ei halua lasten kanssa "pilata". Nyt ei enää maksa edes elareita. Mutta en jaksa enää tapella äijän kanssa, kai hän joskus tajuaa mitä menetti kun lapset eivät halua häntä juuri nähdä. Mutta kyllä välillä toivon että olisipa oma mies, joka osallistuisi arkeen. Itse joudun tekemään koko ajan niin paljon, on vaativa työ ja lasten harrastuksia lähes joka päivä, kaikki aika menee perheen arjen pyörittämiseen. Palkka siitä on toki reippaat ja tyytyväiset lapset. Mutta olen kuitenkin välillä aika uupunut. Vielä olisi kymmenen vuotta siihen että nuorin on täysi-ikäinen. Joskus mietin että jaksanko vai kuolenko vaikka sydänkohtaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kiitos. Lapsia kolme, eikä kukaan käyttäydy noin. Kaikki ovat tehneet löksynsä, syöneet iltapalansa ja menneet nukkumaan ilmaan riitaa ja nurinaa.
Käytöshäiriöisen lapsen kanssa on raskasta sekä yksin että kaksin.
Mielummin vaikka käytöshäiriöinen kuin noin ilkeä ja katkera.
Ehkäpä sullekin joskus rakkautta suuntautuu, niin pystyt osoittamaan myötätuntoa. Tsemppiä!
Katkera on kyllä se, joka ei kestä sitä, ettei kaikilla mene yhtä paskasti kuin itsellä,
Kysymys oli, miten yh:t jaksaa? Ja fakta on se, että jotkut jaksaa oikein hyvin.
Jotenkin et vain kuulosta kauhean hyvinvoivalta.
Tiedän hyvin äitityypin, joille kaikki, jotka näkevät äitiydessä jotain positiivista ja jaksavat ehkä jopa harrastaa liikuntaa, on punainen vaate. Surullistahan se on.
Onneksi tuttavapiirissä myös elämästään nauttivia yh-äitejä. Jostain syystä heillä on elämää miesrintamallakin.
Noiden äitityyppien välinen ero voi johtua siitä, että ensiksi mainitulla ei ole tukiverkkoja ja jälkimmäisellä on. Jos lapsille ei ole koskaan tai lähes koskaan hoitajaa, niin aika vaikea voi olla päästä harrastamaan, kirjautumista ja treffailusta puhumattakaan. Ja totta kai siinä väsyy jos oot lasten kanssa aina yksin eikä ole mahdollisuutta tuollaisiin omiin juttuihin ja hengähdyshetkiin. Että ihmekö tuo jos jotkut yh-äidit ovat vähän katkeria.
Olisihan se kiva. Minä olen sekä äiti, että isä. Joskus loppuu keinot ja jaksaminen. Täytyy vain sinnitellä.