Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.

En näe mitään syytä, miksi lapsia haluaisin. Rajoittaa vaan, enkä muutenkaan lapsista pidä.

Nykyinen järjestelmä pakottaa naisen pitämään pitkän äitiysloman. En halua jäädä pois töistä, mulle sopisi sellainen malli jossa mies ottaa päävastuun lapsesta. Itse voisin kantaa sen perinteisen isän roolin. Oma mieheni ei kuitenkaan ollut tälläiseen järjestelyyn halukas, eikä yhteiskuntakaan sitä tue tällä hetkellä.

Kumppanit eivät ole halunneet lapsia ja lapsia halunneiden kanssa en ole tullut tiineeksi. Nyt ikää 40, joten tuskin enää onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30v nainen ja samoja syitä kuin edellä mainittu:

- miehet eivät osallistu kotitöihin eivätkä lastenhoitoon saati jää hoitovapaalle. Ei kiinnosta olla vetovastuussa yksin tai palvella muita

- omat vanhempani aikovat häipyä maasta samantien kun eläke koittaa, joten samanlaista apua isovanhemmista ei ole kuin omassa lapsuudessani vanhemmillani oli

- haluan töiden jälkeen harrastaa ilman huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi olla kotona

- en kestä meteliä enkä jonkun seuraa kokoajan. Haluan töiden jälkeen enimmäkseen olla rauhassa, hakeudun ihmisten seuraan silloin (harvoin kun niin halaun tehdä)

Työmarkkinoilla sen sijaan ei ole kohdallani minkäänlaista epävarmuutta, kokoajan on headhunterit kimpussa. Sen sijaan pidän työstäni, enkä halua jäädä siitä edes vuodeksi pois.

Mitä työtä teet tai millä alalla? Haluan samaa!

Mulla on yksi lapsi. Olisin halunnut toisen mutta mies ei, sanoi jo ennen ensimmäistäkään että yksi riittää. 

Nyt olen 39 v. ja olisi viimeiset hetket "tehdä" toinen... mutta jää nyt sitten tekemättä :( 

"Maailmassa on liikaa ihmisiä ja en muutenkaan pidä lapsista. Valitsen koiran."

Maailmassa on jo liikaa koiria.

- Minulla ei ole halua kasvattaa lasta/lapsia

- En tahdo uhrata ainutta elämääni äitinä olemiseen, minulla on muita mielenkiinnon kohteita

- Lapset vaativat paljon aikaa ja rahaa, en tahdo laittaa kumpaakaan resurssia lapsiin

- Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta perhe-elämä/äitinä oleminen/lasten kasvattaminen, elämällä on paljon muutakin annettavaa, enkä halua siitä luopua

En tiedä miten voisin kaikista selkeimmin asian ilmaista. En vaan koe että haluan lapsia, sillä elämässäni on muuta sisältöä aivan riittävästi.

-32v nainen

Moneskohan sadas kysely tästä aiheesta tämä on?

On muuten äärimmäisen huvittavaa, että tutkijat ovat 'ymmällään'. Miksi ihmeessä naiset haluaisivat vapaaehtoisesti lyhentää työuraansa ja pienentää eläkettään? Joskus avioliitot olivat elämänmittaisia, jolloin pelatttiin yhtenä tiiminä. Nykyisin pitää varmistella oma selustansa, joten itse en ainakaan halua vahingoittaa tulevaisuuttani yhtään sen enempää kuin mieskään, eli kaikki fifty-fifty. Koska biologisista syistä nainen joutuu olemaan raskaana, haluan siitä jonkinlaisen kompensaation, eli miehen on minusta uhrattava enemmän sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Harva mies vain haluaa tälläistä.

Olisin halunnut lisää lapsia kahden lapsemme lisäksi. Kun toisen lapsen vanhempainvapaan jälkeen minut irtisanottiin (töissä oli 5 kk aiemmin yt:t, ja ne jätettiin roikkumaan, jotta minut saatiin pois, oli kuulemma helpoin, kun olin jo ollut pois noin vuoden), ajattelin, että puheet työn ja perheen yhteensovittamisesta on täyttä kakkaa. Sen jälkeen olen tehnyt niitä näitä sijaisuuksia, stressannut töiden saamisesta jne.

En ole löytänyt miestä, joka samanaikaisesti kykenisi vakaaseen seurustelusuhteeseen ja haluaisi isäksi. Eksä haluaa lapsia, mutta ei kykene seurustelemaan eikä halua lapsia ilman suhdetta (mahdoton yhtälö), edellinen eksä pystyi oikeaan parisuhteeseen, mutta ahdistui pelkästä ajatuksesta lapsesta.

Haluaisin kyllä ainakin yhden lapsen ja perheen, mistä löydän miehen, joka kykenee olemaan parisuhteessa ja haluaa lapsia? Ja nämä perinteiset pitäis täyttyä kanssa, eli: ei hakkaa, ei käytä muutakaan väkivaltaa, ei päihteile liikaa, suht järkevät elämäntavat, on älykäs (ei tarvitse olla mikään nero), edes kohtuu tasapainossa itsensä ja tunteidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 30v nainen ja samoja syitä kuin edellä mainittu:

- miehet eivät osallistu kotitöihin eivätkä lastenhoitoon saati jää hoitovapaalle. Ei kiinnosta olla vetovastuussa yksin tai palvella muita

- omat vanhempani aikovat häipyä maasta samantien kun eläke koittaa, joten samanlaista apua isovanhemmista ei ole kuin omassa lapsuudessani vanhemmillani oli

- haluan töiden jälkeen harrastaa ilman huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi olla kotona

- en kestä meteliä enkä jonkun seuraa kokoajan. Haluan töiden jälkeen enimmäkseen olla rauhassa, hakeudun ihmisten seuraan silloin (harvoin kun niin halaun tehdä)

Työmarkkinoilla sen sijaan ei ole kohdallani minkäänlaista epävarmuutta, kokoajan on headhunterit kimpussa. Sen sijaan pidän työstäni, enkä halua jäädä siitä edes vuodeksi pois.

Minulla on aivan ehdottomasti tämä sama. On valtavan rasittavaa kun lapsi roikkuu sinussa koko ajan. Seuraa perässä, katselee mitä teet, kyselee siitä mitä teet, tulee sentin päähän naamasi eteen tökkimään naamaasi ja hakemaan huomiota. En vain kestä tuota, se on hyvin rasittavaa. Minulla on tästä kokemusta. Tiedän että lapset haluavat aivan täysin normaalisti huomiota niinkuin me kaikki, eivätkä kiusallaan tuota tee. Haluan olla kotonani rauhassa.

Olen akateeminen nainen ja minulla ei jää aikaa perheelle töiden ja harrastusten jälkeen. Tumma ja tulinen rakastaja löytyy ja näemme aina kun se molemmille sopii.

Tämä järjestely sopii vallan mainiosti ja ystäväni ovat suoraan sanoneet kadehtivansa minua.

NAL(sinkut palsta) kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan käänteis kysymyksellä. Miksi olisi pakko tehdä lapsia?

Synnyttäminen on naisen velvollisuus eikä nainen ole nainen ennen kuin on äiti. Naisen vartalo on tarkoitettu synnyttämiseen ja mielestäni naisille pitäisi määrätä synnytyspakko ja poistaa naisilta jotka eivät hoida velvollisuuttaan kaikki yhteiskunnan tuet sekä estää työelämään pääsy. 

Mitenkäs sitten naiset, jotka haluaisivat synnyttää, mutta eivät syystä tai toisesta tule raskaiksi? Paha se on ryhtyä synnyttämään, jos ei tule raskaaksi.

Väestöliiton "asiantuntijat" ne vaan uskovat että lapsia ei haluta, koska tahdotaan olla ikuisesti nuoria ja juhlia ja matkustaa.

Totuus onkin sitten toista.

Olen tehnyt jo yhden lapsen, joka on nyt 6-vuotias. Elämä on mukavaa, lapsen kanssa voi tehdä asioita. Lisäksi oma harrastus on sellainen, että sitä ei saa harrastaa raskaana (kontaktilaji) ja muutenkin treenaaminen ylimmällä sarjatasolla on tavoitteellista. Tällä hetkellä tulen rahallisesti toimeen, mutta en pystyisi jättäytymään pois työelämästä. Tällä hetkellä perhe-elämä, työ, harrastus ja muu elämä on mukavassa tasapainossa, enkä halua tietoisesti tehdä elämästä vaikeampaa, nautin nyt. Eli ilmeisesti itsekkäistä syistä en halua enää lisääntyä.

Asia oli pitkään ”auki”, mutta kun nelikymppiä lähestyi niin päätöksen tekeminen oli väistämätöntä. Miehellä on työ, jota tekee intohimoisesti. Ja meillä pari koiraa ja yhteinen harrastus, johon menee paljon vapaa-aikaa mm. viikonloput.

Lopulta oli helpottavaa, että päätimme jatkaa vain kaksin. Lapselle ei olisi ollut tarpeeksi aikaa eikä meistä kumpikaan halunnut muuttaa elämää niin radikaalisti.

Minulla on yksi lapsi, nykyisin ei parisuhdetta ja tiedän, ettei voimavarani ja varani riitä yksin kahteen lapseen. Mieluusti haluaisin perheeni olevan isompi, mutta ennenkaikkea haluan tarjota lapselleni mahdollisimman hyvän elämän.

En halua periyttää kaikkia allergioitani enkä sairauttani kenellekään, enkä usko, että olisin mitenkään mukava äiti.

Jo ennen kuin sairastuin olin suhteellisen varma siitä, etten halua lapsia tai jos haluan, niin adoptoin. Mielestäni olen sitä paitsi jo liian vanha, koska jos olisin halunnut lapsia, olisin halunnut ne ennen kuin täytän 25 v (tosin adoptoida ei kai edes voi alle 25-vuotiaana). Nyt olen jo yli sen joten se mahdollinen vähäinenkin mielenkiinto lapsiin on mennyt.

Olen 28-v, yliopisto-opintoni laahaavat ja olen matalapalkkaisissa töissä. Lisäksi olen parisuhteessa samanlaisessa elämäntilanteessa elävän naisen kanssa, joten edes vahinkolasta emme saa. Haluaisimme kyllä lapsia (1-2 kpl) ja pyrimme toteuttamaan tämän tulevan viiden vuoden aikana. Stressaa vain, että pääsemmekö matalapalkkatöistä eteenpäin vai emme.

Olemme toisaalta ns. vähään tyytyviä ja elämme tällä hetkellä hyvää elämää pieniin tuloihimme sopivin elinkustannuksin, mutta haluaisimme elää lapsen kanssa taloudellisesti paremmassa elämäntilanteessa. Omistusasunto löytyy kohtuullisin asumiskustannuksin ja tilaa olisi tässä ainakin yhdelle jos ei kahdellekin lapselle, mutta suurin kynnyskysymys tällä hetkellä on juurikin tuo taloudellisen tilanteen kohentaminen.

Ongelmana taitaa osin olla näköalattomuutemme ja toisaalta juuri kunnianhimon/menestyksen janon puute ja tuo vähään tyytyminen. Pitäisi kohdistaa tavoitteet tarkemmin ja ne paremmin tiedostaen. Meitä kumpaakin vaivaa epäonnistumisen pelko, joka itsessään lamaannuttaa ja luo turhia paineita. Varmaan 90-luvun lamalla on tähän jotain tiedostamattomia vaikutuksia esimerkiksi vanhempiemme meille siirtämän epäluottamuksen/arkuuden/ epäonnistumisen pelon kanssa.