Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.

En halua olla raskaana enkä ikinä halua synnyttää. Jos jostain kumman syystä haluaisin lapsen niin haluaisin adoptoida. Se vain on tehty aivan liian vaikeaksi.

Homous: lapsia ei noin vain tule avioliitossani ja klinikalle pitää säästää rahaa. Siksi.

N27

Olen 45 v nainen. Olen erakkoluonne, enkä koskaan ole halunnut miestä enkä lapsia. Tykkään olla yksin.

Jos nyt vastaisi siihen kysymykseen ;)  tai sanon mitä tyttäreni sanoi. Epävarmuus tulevaisuudesta: kestääkö työpaikka, tuleeko olemaan mitään tukia jos/kun jää pois töistä, yleensäkin tukien riittävyys, onko koskaan enää eläkettä?

Sanon siis yleinen epävarmuus tulevaisuudesta. Samaa sanovat hänen kaverinsa,  22-26 v ikähaarukassa.

Kyllä tässä maailmassa ihmisiä riittää, vaikken minä niitä lisää tekisikään.

Ei ole kumppania. Elämä on ollut sellaista, ettei sopivia ehdokkaita noin vain kävele vastaan. Minulle sopivat tyypit ovat muutenkin samanlaisia kuin minä, eli kotona vietetty aika voittaa kaikenlaiset kissanristiäiset. Ei heitä tapaa missään.

Vihaan, inhoan ja halveksin lapsia.

N31

En luota Suomeen. Täällä on huono ja tulehtunut ilmapiiri, jossa heikkoja ja erilaisia ihmisiä sorretaan. Sen eskaloituminen on vain ajan kysymys. Kuvittelin aina haluavani lapsia, mutta tällaiseen maahan ei niitä kannata hankkia, jollei ole onnistunut hankkimaan 30-vuotiaaksi mennessä omistusasuntoa, vakituista työtä ja säästöjä tai hyvin rikasta aviomiestä.

Naisiin kohdistuva syrjintä työmarkkinoilla, mikä on osaksi ymmärrettävää työnantajan näkökulmasta. Vanhemmuudesta aiheutuva taakka tulisi jakaa molempien vanhempien kesken. Lisäksi äitiydellä on tutkimusten mukaan keskimääräisesti negatiivisia vaikutuksia naisten koko loppuelämän ura- ja palkkakehitykseen. Pääkaupunkiseutu on kallis asuinpaikka, joten edes toisen osapuolen on tienattava kohtuullisesti. Ikävä fakta on myös se, että perusopetuksen edellytykset ovat heikentyneet joillain pääkaupunkiseudun alueilla. Jotta lapsen saa laitettua turvalliseen kouluympäristöön, pitää muuttaa kalliimmalle alueelle.

1. En halua olla raskaana enkä synnyttää

2. En haluaisi joutua yksinhuoltajaksi ja koen että perhe-elämä tappaa parisuhteen, muututaan vain äidiksi ja isäksi

3. En jaksaisi omistautua ja järjestellä toisen ihmisen asioita, etenkään erityistarpeisen

4. Kasvatuksella voi vaikuttaa vain tiettyyn rajaan asti, mitä jos lapsesta tulisi kaikesta huolimatta joku sugardaddyä etsivä pissaliisa tai luottotiedoton huumejonne?

Pelkään synnyttää. Terveydenhuollon kovakouraisuudesta ja empatiattomuudesta on kokemuksia muissa asioissa ja olisi painajaismaista kohdata sellaista kohtelua synnytyksessä, kun muutenkin jo varmaan pelkää sekä oman että lapsen hengen puolesta.

Ilmastonmuutos, liikakansoitus.

N27, vela

Olen 30v nainen ja samoja syitä kuin edellä mainittu:

- miehet eivät osallistu kotitöihin eivätkä lastenhoitoon saati jää hoitovapaalle. Ei kiinnosta olla vetovastuussa yksin tai palvella muita

- omat vanhempani aikovat häipyä maasta samantien kun eläke koittaa, joten samanlaista apua isovanhemmista ei ole kuin omassa lapsuudessani vanhemmillani oli

- haluan töiden jälkeen harrastaa ilman huonoa omatuntoa siitä, että pitäisi olla kotona

- en kestä meteliä enkä jonkun seuraa kokoajan. Haluan töiden jälkeen enimmäkseen olla rauhassa, hakeudun ihmisten seuraan silloin (harvoin kun niin halaun tehdä)

Työmarkkinoilla sen sijaan ei ole kohdallani minkäänlaista epävarmuutta, kokoajan on headhunterit kimpussa. Sen sijaan pidän työstäni, enkä halua jäädä siitä edes vuodeksi pois.

En ole vannoutunut vela, vaan tämä on asia, joka mietityttää. Paljon on pohdiskeltu hyviä ja puolia, haluja ja jaksamista, mutta loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että jos ei ole varma haluaako lapsia, ei todennäköisesti halua. Olisi vakaa parisuhde, vakaa työ, tarpeeksi rahaa, kaikki hyvin, mutta ei vaan jotenkin huvita lähteä pilaamaan tätä nykyistä mukavaa elämää.

Ehkä parhaan ohjeen antaa intuitio: ne kerrat, kun kuukautiset ovat olleet ehkäisystä huolimatta myöhässä, on raskauden mahdollisuus saanut päälle fyysisesti niin paha olon ja ahdistuksen, että olen itkenyt ja oksentanut. Jos ajatus raskaudesta tuo intuitiivisesti tuollasisen olon, niin en ehkä halua lasta.

Ei tälle voi oikein valtion taholta mitään tehdä.

Yhteiskunta on hyvin naisvihamielinen. Lähisuhdeväkivaltaa on luvattoman paljon. Sitä ei tunnisteta. Päinvastoin, uhri syyllistetään. Tapaamisoikeusjärjestelmä on vahva, laillinen keino jatkaa vallankäyttöä ja vainota eron jälkeen.

En olisi lapsia tehnyt, jos olisin tiennyt suomalaisen miehen pahuudesta ja yhteiskunnan keinottomuudesta suojella lapsia ja äitiä.

T. Kympin tyttö, takana loistava tulevaisuus 😢

Miehet - Liikaa riskitekijöitä.

Tässä näitä avioerojen ja yksinhuoltajuuden yleisimpiä syitä:

1. Parisuhdeväkivalta (henkinen tai fyysinen)

2. Päihteet (alkoholi tai huumeet)

3. Taloudelliset vaikeudet (asuntolaina, työttömyys, pelaaminen, pikavipit..)

4. Riitely (työnjako, vapaa-aika, lasten kasvatus)

5. Seksin ja läheisyyden hiipuminen/loppuminen/muuttuminen lastenteon jälkeen

6. Pettäminen parisuhteessa

7. Miesten sitoutumiskammo tai kypsymättömyys (lapsentekoa lykätään kunnes se on mahdotonta, miesvauvat)

8. Miesten mielenterveys- tai neuropsyk.ongelmat (ei aina huomaa suhteen alkuhuumassa)

Riskejä on liikaa.

Kuka haluaa vapaaehtoisesti yksinhuoltajaksi (parisuhteen sisällä tai eron jälkeen)? Yksinhuoltajista on tullut yhteiskunnan avoimen halveksunnan kohteita. Elämä yksinhuoltajana on taloudellisesti ja henkisesti rankkaa.

En halua olla äiti.

Vierailija kirjoitti:

Homous: lapsia ei noin vain tule avioliitossani ja klinikalle pitää säästää rahaa. Siksi.

N27

Tietääkseni hoidot saa nykyään (osamaksu) laskulle-/luottokortilla maksettua.

Haluaisin äidiksi, mutta minulle ei ole lasta suotu. N36

Yksi on. Enempää ei tule, ellei sitten mies jää kotiin kahdeksi vuodeksi lapsen kanssa ja minä voin painua ensimmäisen vuoden jälkeen takaisin töihin. Ja sellaista ihmettä ei tapahdu.