Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu muiden ihmisten muistojen väittäminen omikseen, jopa heille itselleen joiden muisto kyseessä?
Kommentit (156)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku aivosairaus tai muu homma.
kyseessä korkean toimintakyvyn ihminen
Oon siis nainen ja toivon saavani vauvan mieheni kanssa. Mutta, oon valehdellut miehelle, siitä kuka oon. Esim. oon valehdellut nimeni.
-Ap
Mulla oli nuoruudessa tällainen ihminen kaverina. Hänellä oli hyvin eläväinen mielikuvitus ja myöhemmin opiskeli näyttelijäksi.
Vierailija kirjoitti:
Oon siis nainen ja toivon saavani vauvan mieheni kanssa. Mutta, oon valehdellut miehelle, siitä kuka oon. Esim. oon valehdellut nimeni.
-Ap
Etkö sitten osaa yhtään itse sanoa, miksi toimit näin? Oliko sinulla traumaattinen lapsuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Olen tavannut kaksi tällaista ihmistä. Molemmilla erikoisia muitakin piirteitä. Luultavasti sosiopaatteja. Toisen lapsuus oli liian järkyttävä, ehkä siinä syy? Toisen lapsuudesta en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli nuoruudessa tällainen ihminen kaverina. Hänellä oli hyvin eläväinen mielikuvitus ja myöhemmin opiskeli näyttelijäksi.
dissosiaatio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon siis nainen ja toivon saavani vauvan mieheni kanssa. Mutta, oon valehdellut miehelle, siitä kuka oon. Esim. oon valehdellut nimeni.
-Ap
Etkö sitten osaa yhtään itse sanoa, miksi toimit näin? Oliko sinulla traumaattinen lapsuus?
Ei ole minusta kyse. Tällä kirjoittajalla on jokin oma trollaus menossa. Olen huolissani eräästä toisesta henkilöstä jolta näitä muistoja eräs omaksuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä kiinnostava aihe. Olen tavannut kaksi tällaista ihmistä. Molemmilla erikoisia muitakin piirteitä. Luultavasti sosiopaatteja. Toisen lapsuus oli liian järkyttävä, ehkä siinä syy? Toisen lapsuudesta en tiedä.
Järkyttävä lapsuus ja päälle jäänyt dissosiointi, unelmointi paremmasta joka sitten aktivoituu kun kuulee kivoja juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".
Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi.
Vierailija kirjoitti:
Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".
Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi.
Onko hänellä muita (vakavia) mielenterveyden häiriöitä? Tajuaako itse? Osaako pyytää anteeksi jälkikäteen jos tajuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".
Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi.
Tuossa ei ole kyllä kysymys empatiasta tai mielikuvituksesta. Minulla on elävä mielikuvitus ja minua on sanottu hyvin empaattiseksi, en tunnista tuollaista ilmiötä itsessäni ollenkaan.
Jonkinlainen raja itsensä ja toisen ihmisen välillä täytyy puuttua, että omii muiden muistoja. Omansa ja muiden rajat tiedostava ihminen ei omi muiden muistoja, uskallan näin väittää. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö tuo on.
On kyllä mielenkiintoista. Jostain syystä varsinkin väkivaltatilanteissa menee roolit sekaisin. Niin että itse oli uhri vaikka oikeasti oli tekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokin mielenhäiriöhän se on, persoonallisuushäiriö tai sen sukuinen ehkä.
Minulla on tuttu, joka tekee sitä, että jos hän itse on tehnyt jonkin mokan, ja toinen ottaa sen puheeksi, niin tämä mokannut väittää, että se puheeksi ottaja on tehnyt sen.
Ap:n kertoma voisi olla vähän samaa sarjaa.
Eräs opiskelukaverini kertoi erään jännittävän tarinan omana kokemuksenaan. Tiesin hänen valehtelevan, koska kyseinen tapaus oli sattunut eräälle toiselle henkilölle ja olin paikalla, kun opiskelukaverini kuuli tästä jutusta. Kun ensimmäisen kerran tajusin, ettei kaikki ole aina 100%:sti totta, niin sen jälkeen huomasin hänen värittelevän juttujaan useinkin.
Opiskelukaverini oli sellainen "ei niin kovin jännittävä tai vetävä" tyyppi, kuvailisin häntä maalaishiireksi. Luulen, että hän yritti vaikuttaa mielenkiintoisemmalta.
Vierailija kirjoitti:
Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".
Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi.
Tuo voisi olla hyvä selitys
Vierailija kirjoitti:
Jokin mielenhäiriöhän se on, persoonallisuushäiriö tai sen sukuinen ehkä.
Minulla on tuttu, joka tekee sitä, että jos hän itse on tehnyt jonkin mokan, ja toinen ottaa sen puheeksi, niin tämä mokannut väittää, että se puheeksi ottaja on tehnyt sen.
Ap:n kertoma voisi olla vähän samaa sarjaa.
Niin, ja muistuipa mieleeni, että tämä samainen ihminen on myös sanonut, että hänellä on todella vilkas mielikuvitus. Se mielikuvitus ei näy päälle päin sellaisena kuin hyvä mielikuvitus perinteisesti ymmärretään. Hänellä ei ole lennokkaita tarinoita tai hän ei ole hyvä keksimään mitä voitaisi tehdä, tms.
Mutta kun hänet oppii tuntemaan, niin oppii myös sen, että hän käyttää hyvää mielikuvitustaan keksiäkseen mielikuvituksellisia valheita. Ja valehteleekin sitten paljon. Eli käytännössä hän elää mielikuvitusmaailmassa = valhemaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain ihmisillä, joilla on elävä mielikuvitus ja ovat empaattisia, saattavat elää toisen tarinassa niin vahvasti mukana ja "sielunsa silmin" nähdä tapahtumat päässään, saattaa vahva mielikuva muuttua "valemuistoksi".
Siskoni on tällainen. Ei ole ilkeää toimintaa vaan nimenomaan sitä että on elänyt niin vahvasti mukana jutussa että se on saattanut jopa ihan kuvineen ja tuoksuineen painua mieleen ja sitten aika muuttaa sen omaksi.
Tuossa ei ole kyllä kysymys empatiasta tai mielikuvituksesta. Minulla on elävä mielikuvitus ja minua on sanottu hyvin empaattiseksi, en tunnista tuollaista ilmiötä itsessäni ollenkaan.
Jonkinlainen raja itsensä ja toisen ihmisen välillä täytyy puuttua, että omii muiden muistoja. Omansa ja muiden rajat tiedostava ihminen ei omi muiden muistoja, uskallan näin väittää. Jonkinlainen persoonallisuushäiriö tuo on.
No, todennäköisesti kyse ei ole mistään tietoisesta toiminnasta
Ihan jännä, että täällä on näin monella kokemusta jostain samanlaisesta. Tosielämässä noita asioita on vaikea miettiä muiden kanssa, kun ovat niin harvinaisia juttuja, ettei monellakaan ole kokemusta vastaavasta.
Joku aivosairaus tai muu homma.