Yle Areenassa dokumenttisarja syrjäytyneistä nuorista miehistä

Susta ei olisi kovaan tekemiseen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöiset veronmaksajien elätit saavat kaikkien sapen kiehumaan. 

Itse näyttöpäätteen edessä halvalla pienellä palkalla globaalissa maailmassa työskentelevänä näen, että nuo jätkät omaa todella kovan työkunnon tehdä tietokoneella töitä. Kuka tahansa pomo palkkaisi noin kovia istujia töihin.

Harva tuohon pystyy. Et pystyisi edes puoleen tuosta mitä nuo jätkät tekee ja istuu täydellä ajatuksella ja kenties vähillä yöunilla ja jaksaa vaan naputtaa.

Naputtaa kovempaa kuin sun turhanpäiväinen louskuleuka.

Vähän kunnioitusta.

Et oikein osaa nähdä asioita järkevästi. Sulla on selvästi heti hyökkäävä kanta.

Eipä monikaan työ tänäpäivänä tee taloudellista voittoa tai tuota mitään.

Bussikuskit ajelee ja lähiliikenne tuottaa usein tappiota. Poliisit tuottaa taloudellista tappiota, kelan työntekijät tuottaa tappiota, sairaalat tuottaa tappiota.

Mikäs noilla on yhtään eri? No se että peliyhtiö ei maksa näille palkkaa pelaamisesta, mutta onhan tuo aika kova suoritus ja harvinaista että noin pitkään kyetään näyttöpäätteen äärellä työtä tekemään.

Suurin osa työstä ei suoranaisesti nosta tai kohota taloutta.

Jos nuoret miehet pelaa, niin ei ne ainakaan ketään raiskaile tai ryöstele.

Jos tätä tältä kantilta ajattelee että on mielekästä puuhaa tilastolliselle riskiryhmälle eli nuorille miehille jotka edustaa vankilatilastoissa enemmistöä.

Nyt on kyllä sakeaa settiä, kun verrataan poliisin ja sairaalan työpanos kotona pelailevaan vätykseen.

Kerronpa yhden konkreettisen asian: sairaalassa hoidetaan MUITA IHMISIÄ, poliisi saattaa joskus pelastaa MUITA IHMISIÄ. Nämä teot myös pitävät yllä yhteiskuntaa, jossa nämä ejonne-pelaajat tekevät "työtään". 

Ja ne, jotka sitä esporttia työkseen tekevät, niin se on täysin ok.

Mielialaa nostavat jutut (sukupuolesta riippumatta)

- nukkuminen klo 22-07 välillä

- hyvä ruokavalio

- liikunta

- luonnossa oleminen

- 20min kävelylenkit useamman kerran päivässä

- puupintojen näkeminen vähentää stressiä

- eläimien kanssa oleminen alentaa verenpainetta, vähentää stressiä ja lisää oksitosiinin eritystä aivoissa

- kukkien näkeminen vapauttaa dopamiinia aivoissa, samoin taide (edelleen, sukupuolesta riippumatta)

Mielialaa laskevat asiat

- alkoholi

- porno

- yksin oleminen, vailla kasvokontakteja toiseen ihmiseen (ihmisen aivot ovat rakentuneet elämään yhteisöissä)

- sisällä oleminen, sisäilman huono laatu pölyn, kemikaalien yms takia

- asioiden tekeminen yksin, oli se sitten koulussa tai töissä

- liikkumattomuus aiheuttaa vaivoja, jotka saavat aikaan avuttomuuden tunnetta. Jaksamattomuutta, ei hyviä endorfiineja.

- tupakoinninkin voisi laskea tähän, koska nopeiden kiksien saaminen vieroitusoireiden takia ei tee aivoille hyvää. Vähän niin kuin itse söisin joka päivä pienen määrän syanidia, ihan vain tavan vuoksi ja ajattelisin, että se olisi hyväksi minulle.

- huono ruokavalio ja liikkumattomuus huonontavat unta. Jos nukkuu johonkin muuhun aikaan kuin klo 22-07, uni ei vaan ole yhtä hyvää, eikä ihminen ole yhtä levännyt, vaikka ajallisesti nukkuisi 12h putkeen.

Uskoisin, että nämä nuoret miehet hyötyisivät siitä, että pääsisivät hevostilalle tekemään asioita käsillään ja eläinten parissa, ulkona yhdessä raittiissa ilmassa. Fyysisesti kuormittaisivat kehojaan. Ruoka tiettyyn aikaan ja nukkuminen tiettyyn aikaan. Luonnossa olemista, omien aikaansaannosten näkemistä.

Tietysti myös terapia koulukiusaamistaustan vuoksi, pääsisivät huonoista muistoista eroon ja esimerkiksi suhde kouluun muuttuisi sitä kautta.

Jokaiselle oma tavoite elämään, rutiinit päivittäin ja mieskavereita paikan päälle, joihin voi samaistua ja jotka osoittavat arvostusta ja välittämistä näitä poikia kohtaan, jolloin heidän itsetuntonsa paranee.

Hevosten kanssa ei voi höseltää eikä voimallisesti yrittää saada asioita muuttumaan. Hevoset lukevat tunnetiloja.

Nämä pojat voisivat aina 2v asua tämmöisessä palvelussa, jolloin päivittäiset rutiinit saadaan muutettua pysyviksi.

Katkolla käyminen tai muu laitoshoito on niin lyhytaikaista, ettei sillä muuteta oikein vuosia kestänyttä elämäntapaa.

T. Masentunut ja huumepiireissäkin ollut. 

ps. Ennen kuin sanotte, että "hevoset on naisten juttuja", niin suurimman osan ihmiskunnan historiasta hevoset on olleet ihan miesten juttu. Plus, jenkeissä vankeja sopeutetaan elämään sillä, että he tekevät töitä ongelmahevosten tai villihevosten kanssa.

Sellainen juttu että masennus vie toimintakyvyn. Masennuksia on eri asteisia. Eli likaiset lakanat ja kämppä ei ole mikään ihme. Masentunut on niin henkisesti väsynut ettei jaksa tehdä fyysisesti mitään. Välillä jaksaq paremmin, välillä huonommin. Ruokaa syödään mitä jaksetaan eli mahdollisimman helppoa. Sitten alkaa eristyä ihmisistä kun ei jaksa huolehtia itsestä ja hävettää.

Masennus on sairaus ja siihen voi sairastua vaikka olisi aiemmin ollut töissä, huolehtinut itsestä ja kodista. Sitä ahfistuksen määrää ei voi selittää sellaiselle joka ei ike kokenut. Kun mietteet ovat olen masilman psskkn ihminen ja ansaitsen kuolla, niin ei siinä huvita jumppiin lähteä.

T. Syrjäytynyt ja masentunut nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia muita symppasin, mutta se paksu poika, jolla ei ollut minkäänlaista motivaatiota mihinkään tai halua muuttaa tilannettaan, pisti kyllä vihaksi. Kuinka laiska ja saamaton voikin olla. Toivottavasti vielä joskus kyllästyy touhuunsa, toki oli nytkin kieltämisen makua puheissa, kun selitti miten on tyytyväinen elämäänsä. Äitiä kävi sääliksi, kun on tuollaisen pojan saanut kontolleen.

Muiden poikien tilanteet saivat kyyneleitä silmäkulmiin. Monista näki, ettei masentuneena oikein ole kykyä ajatella pitkälle tulevaisuuteen ja nähdä, että asioihin voi vaikuttaa. Toivottavasti ikä opettaa ja elämä helpottuu kaikilla.

Sarja oli loistava; avartava ja hienosti tehty. Toimittajat ovat todella päässeet lähelle nuoria. Hieman ihmettelin valintaa painottaa pelejä ja digitaalista maailmaa niin paljon, esim käyttäjänimet ja koko sarjan nimi. Siitä sai sellaisen käsityksen, että pelit olisivat syy nuorten syrjäytymiseen. Tokihan kaikkia yhdisti kiinnostus peleihin ja niihin liittyvään eskapismiin, mutta ainoastaan tuosta paksusta pojasta sai sellaisen käsityksen, että elämä pyörii pelaamisen ympärillä ja aiheuttaa syrjäytymistä. Muilla syrjäytymistä aiheuttivat ihan muut seikat.

Ystävällinen ja sosiaalinen nuorimies pistää vihaksi koska ei ole lukenut Marttojen nettisivuilta toimintaohjeita ja alkanut soveltaa niitä vaikka yksi asia kerrallaan päivässä? Hänhän ei ole väkivaltainen eikä ahdistele ihmisiä. Kyllä minä enemmän pelkään näitä viikonloppujuopottelijoita, jotka saattavat pimahtaa ja hakata sivullisen naisen melkein henkitoreisiin.

Minulla on nimittäin kokemusta tuollaisista aggressiivista tuntemattomista. Kerran olimme kaverini kanssa nakkikioskijonossa torin reunalla ja odotimme vuoromme. Yhtäkkiä joku tuntematon mies tuli ja hakkasi kaveriani niin, että veri roiskui hangelle. Toisella kerralla puolestaan minun kimppuuni kävi keskellä kirkasta päivää leirintäalueella kimppuun tuntematon mies, joka väitti minun varastaneen hänen takkinsa. Mitä ihmettä minä sillä olisin tehnyt? Onneksi sivullinen tuli ja sai tyypin irti minusta ja antoi ”isän kädestä”. Minulle jäivät kuitenkin tuntemattoman kohtauksesta muun muassa murtunut hammas ja hampaanjälkiä sekä mustelmia vartaloon.

Enemmän pelkään tuota viimeksi mainittua porukkaa ja ihmettelen, että mistä syystä tuollaisia on noin paljon Suomessa?

Minulla ei naisena ole kokemusta siitä, että joku tuntematon olisi uhannut jotain, mutta paljon ikäviä kokemuksia, jotka liittyivät kiusaamiseen. Joskus kiusaajat uhkailivat todella paljon ja saattoivat seurata perässä kun kävelin. Pahin tilanne oli varmaan se, kun autossa oli iso porukka näitä tyyppejä ja ajoivat sattumalta ohitseni ja ajattelin aina, että käyvätkö kimppuuni, mutta tyytyivät vaan huutelemaan kaikkea kamalaa. Sen jälkeen tuli kammo siitä, että joku auto pysää viereen ja aletaan huutamaan jotain. Olen monet kerrat paennut kiusaajia ja miettinut mistä voin kulkea, että saisin olla rauhassa. Tämä kaikki jatkui aika pitkään ja oikeastaan paheni koko ajan. Ja jos joku miettii ketä ne tyypit olivat niin eivät kaikki mitenkään mistään ns huonoista oloista olevia vaan ihan ”tavallisia” tyyppejä. Muutenkin mukana oli ihan molempia sukupuolia.

Mietin aina miksi se kaikki menikin niin. Ehkä siinä mukana se, etteivät vanhempani kauheasti välittäneet ja itse taas pelkäsin jonkinlaista kostoa ja sellaisen joskus sain ja senkin takia yritin vaan kestää kaiken. On minut uhattu monesti tappaa ja joskus joku sanoi, että jonkun pitäisi pelotella minua oikein kunnolla. Olen monesti tärissyt pelosta ja ajatellut oikeasti etten koskaan selviä tästä kaikesta. Nyt elämä parempaa mutta ne kokemukset mielessä oikeastaan joka päivä. Senkin takia olen itsekin huonossa tilanteessa vielä nykyäänkin. Toisaalta kun on lukenut monen ihmisen elämästä tuntuu ehkä typerältä kirjoittaa näin pienestä asiasta ja moni takuulla kokenut paljon pahempaakin ja kestänyt sen vielä minua paremmin.

Minusta kukaan ihminen ei ole itsestään pelottava vaan kyllä se käytös ja se miten kohtelee toista määrittää sen ihmisen oli ulkomuoto mitä vaan. Senkin takia ihmettelen toisaalta, kun monet kauhistelevat näiden sarjan tyyppien elämää ja sitä millaisia he ovat. Kun tässäkin maassa on ihan oikeasti niitä ikäviä ja pahojakin ihmisiä joiden käytökseen ei kukaan puutu ja saattavat vielä elää hyvää elämää muutenkin. Tietenkin ymmärrän sarjan tyyppien elämän olevan aika ikävää ja heillä on ongelmia, mutta niitä pahoja he eivät todellakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Mielialaa nostavat jutut (sukupuolesta riippumatta)

- nukkuminen klo 22-07 välillä

- hyvä ruokavalio

- liikunta

- luonnossa oleminen

- 20min kävelylenkit useamman kerran päivässä

- puupintojen näkeminen vähentää stressiä

- eläimien kanssa oleminen alentaa verenpainetta, vähentää stressiä ja lisää oksitosiinin eritystä aivoissa

- kukkien näkeminen vapauttaa dopamiinia aivoissa, samoin taide (edelleen, sukupuolesta riippumatta)

Mielialaa laskevat asiat

- alkoholi

- porno

- yksin oleminen, vailla kasvokontakteja toiseen ihmiseen (ihmisen aivot ovat rakentuneet elämään yhteisöissä)

- sisällä oleminen, sisäilman huono laatu pölyn, kemikaalien yms takia

- asioiden tekeminen yksin, oli se sitten koulussa tai töissä

- liikkumattomuus aiheuttaa vaivoja, jotka saavat aikaan avuttomuuden tunnetta. Jaksamattomuutta, ei hyviä endorfiineja.

- tupakoinninkin voisi laskea tähän, koska nopeiden kiksien saaminen vieroitusoireiden takia ei tee aivoille hyvää. Vähän niin kuin itse söisin joka päivä pienen määrän syanidia, ihan vain tavan vuoksi ja ajattelisin, että se olisi hyväksi minulle.

- huono ruokavalio ja liikkumattomuus huonontavat unta. Jos nukkuu johonkin muuhun aikaan kuin klo 22-07, uni ei vaan ole yhtä hyvää, eikä ihminen ole yhtä levännyt, vaikka ajallisesti nukkuisi 12h putkeen.

Uskoisin, että nämä nuoret miehet hyötyisivät siitä, että pääsisivät hevostilalle tekemään asioita käsillään ja eläinten parissa, ulkona yhdessä raittiissa ilmassa. Fyysisesti kuormittaisivat kehojaan. Ruoka tiettyyn aikaan ja nukkuminen tiettyyn aikaan. Luonnossa olemista, omien aikaansaannosten näkemistä.

Tietysti myös terapia koulukiusaamistaustan vuoksi, pääsisivät huonoista muistoista eroon ja esimerkiksi suhde kouluun muuttuisi sitä kautta.

Jokaiselle oma tavoite elämään, rutiinit päivittäin ja mieskavereita paikan päälle, joihin voi samaistua ja jotka osoittavat arvostusta ja välittämistä näitä poikia kohtaan, jolloin heidän itsetuntonsa paranee.

Hevosten kanssa ei voi höseltää eikä voimallisesti yrittää saada asioita muuttumaan. Hevoset lukevat tunnetiloja.

Nämä pojat voisivat aina 2v asua tämmöisessä palvelussa, jolloin päivittäiset rutiinit saadaan muutettua pysyviksi.

Katkolla käyminen tai muu laitoshoito on niin lyhytaikaista, ettei sillä muuteta oikein vuosia kestänyttä elämäntapaa.

T. Masentunut ja huumepiireissäkin ollut. 

ps. Ennen kuin sanotte, että "hevoset on naisten juttuja", niin suurimman osan ihmiskunnan historiasta hevoset on olleet ihan miesten juttu. Plus, jenkeissä vankeja sopeutetaan elämään sillä, että he tekevät töitä ongelmahevosten tai villihevosten kanssa.

Hyvä viesti kyllä. Toisaalta silti itse naisena toteutan lähes kaiken mitä mainitsit, kuten liikun paljon, minulla on lemmikki, pyrin syömään hyvin, en käytä päihteitä tai edes pelaa,  pyrin muutenkin tekemään kaikkia pieniäkin piristäviä asioita kuten käyn jossain kirppiksellä, muutenkin huolehdin siitä, että olen puhdas ja koti edes jonkinlaisessa kunnossa siivouksen puolesta.Nukkua yritän kunnolla, vaikka välillä valvonkin. Myös tietyt rutiinit minulla on. Ihmisiä tosin elämässäni ei ole oikeastaan ja sitä kohtaa en pysty täyttämään. Muuten silti jos tätäkin elämää miettii niin vaikka todellakin myönnän etten vaihtaisi mihinkään huonompaan elämään niin eihän tämäkään elämä mitä elän tavallaan vie eteenpäin. Itsekin olen nyt vuosia ollut samassa tilanteessa, vaikka ehkä arki jotenkin kunnossa onkin. Toisaalta kun puhuit hevostilasta niin itse olen aika onnellinen, että saan asua luonnon puolesta hienossa paikassa ja minulla on siihen mahdollisuus. Toisaalta taas ehkä olen täällä vielä syrjemmässä kuin joku toinen kaupungissa.

Hei, luin sinun kirjoituksesi (571), olen lähes samankaltaisessa tilanteessa oleva syrjäytynyt nainen, joka kaipaisi juttukaveria. Haluaisitko alkaa mun kaveriksi? Nolottaa hieman ottaa yhteyttä näin ja tällä palstalla, mutta tuntuu kaksi yksinäistä ja syrjäytynyttä vois kuitenkin jotain sisältöä tuoda toistensa elämään. 

Pitkästa aikaa kiinnostavaa suomi-dokkaria.

Ihmiset haluaa jatkoa, henkilöt olivat kiinnostavia. Halutaan tietää miten menee.

Tämä oli lähinnä maistiainen, pilottijakso  ----> ikään kuin tv-sarjan ensimmäinen jakso .

Onnistuitte hienosti.

LISÄÄ ! Kiitos.

Todella mielenkiintoinen sarja. Henkilöt olivat mielenkiintoisia. Mieleen jäi varsinkin tämä pullea poika joka ylpeänä myönsi elävänsä vapaaherran elämää verovaroin kustannettuna.

Äitinsä pesi pyykkinsä ja kämppä oli kuin pommin jäljiltä. Mahtoiko olla kaupungin kämppä?

Voi muuten tulla vuokranantajalta huutia.

Jaksot olisivat tosin saaneet olla pidempiä.

Minusta tarinat jäivät ikään kuin kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oikeasti sellainen suututtaa, että kun Suomeen on aiemmat sukupolvet rakentaneet toimivan infrastruktuurin, tukiverkoston ja maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin joustavan byrokratian eli viranomaistominnan, niin muuta ei tämä nuori sukupolvi osaa kuin vttua ja saatanaa hokea, jos oman sähläämisen takia ei kotioven avaimet ole kourassa nyt heti tässä ja nyt. En käsitä, miten sosiaalipuoli jaksaa tällaisia ihmisiä, jotka heittäytyvät ihan penskoiksi, uhkaaviksi ja aggressiivisiksi. Mulla ei riittäisi hermot, ei ihmisystävällisyys, ei sympatia, ei mikään. Ehkä osa näistä vässyköistä aktivoituisi, jos ne viskattaisiin Intiaan tai Bangladeshiin tai Pakistaniin. Ei olisi vttu kiusana vttu sossutantat vttu eikä kelavttu, kun ei niitä olisi vttu niin. 

Ehkä niiden ongelmien syvyys lähtee jo siitä, ettei ole yleissivistystä, ei ole käytöstapoja, aina on saatu heti tässä nyt kaikki namit tai mä vttu heittäydyn kaupan lattialle rääkymään, vttu niin. Ja kun ei ole käytöstapoja ja hygieniakin vähän niin ja näin, niin ihmiset suhtautuu negatiivisesti ja se lisää vain negatiivista kierrettä.

Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää.

Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.

Siellä Intiassa, Bangladeshissa tai Pakistanissa nää vois olla vaikka sarjamurhaajia.

Kun tämä aina näköjään vedetään kommentoijan omaan elämään, niin kerrotaan nyt sitten oma tarina:

tämä tyttö syntyi maalaispitäjään, köyhään duunariperheeseen, isä tuurijuoppo, äiti uskovainen, jouduin setänsä hyväksikäyttämäksi n. 6 -vuotiaana, ei terapiaa, ei mitään, asia hyssyteltiin silloiseen tapaan ihan kuin sitä ei olis tapahtunut, isän tuurijuoppouden lisäksi tuli mukaan äidin pahoinpitely, se tiesi monta reissua yönselkään, kun juostiin naapuriin tai mummolaan turvaan, koulussa kiusattiin mm. rumista vaatteista, varsinkin yläaste oli kovaa aikaa, kun sekä pojat että tytöt kiusasi, muutto toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun loputtua, koko elämä uusiksi, omanlaisten ihmisten etsiminen muun muassa, rahasta oli tiukkaa, välillä oli useita päiviä ilman ruokaa, jouduin myös raiskatuksi, joka avasi samalla vanhoja haavoja, mutta itsehoidolla siitäkin selvisin, päivät töissä, illat koulussa, ensin lukio, sitten kauppaopisto, myöhemmin opinnot jatkuivat sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa, kaikki opinnot rahoitin itse, tein duunia siivoojasta sihteeriin, nyt olen asiantuntijatyössä, talous ok, ei päihdeongelmia, elän ihan mukavaa, tavallista elämää - ja elän myös syrjässä, tai ainakin monen mielestä syrjemmällä, koska en niin kauheasti muista ihmisistä pidä.

Tiedän, ettei kohtaloni ole niitä kauheimpia, jos ei nyt niin kauneimpiakaan, eikä minusta ole tullut psykopaattitappajaa (miksi ei? kohderyhmäkin olisi selkeä: lapsenn'zzijat), eikä muiden rahoilla eläjää.

Minua taas ärsyttää nämä, jotka luulevat, että kun itse ovat tulleet "kunnon kansalaisiksi" vaikeista kokemuksista huolimatta, niin sitten olettavat, että se onnistuu kaikilta muiltakin yhtä helposti. Musta ei ole mitenkään kehuttavaa, että turruttaa omaa oloaan suorittamiseen ja (tiedän, oon kokenut samankaltaisia kuin sinä ja suorittanut paljon elämääni, jonain päivänä ne ikävyydet voivat tulla takaisin ja saattavat iskeä kovempaa kuin luulet) eikä tarvitse ulkopuolista selvitäkseen. On hienoa, että olet kaikesta huolimatta tehnyt kaiken tuon, mutta se ei tarkoita, että kaikki siihen kykenisivät ilman apua ja tukea. Jos niin luulee, tulee helposti painettua alas niitä, jotka vaikka sairastuvat masennukseen hyväksikäytön tai kiusaamisen myötä. Se on yleistä noiden kokemusten jälkeen, vaikka kaikille ei niin kävisikään. En tiedä, mitä aikaa olet elänyt, olen itse suht nuori ja olen äärimmäisen iloinen, että nykyään ei hävetä terapiaa, ja avun hakemista ja uskalletaan sanoa, etten minä nyt vain jaksa. 

Niin, tuolla vain sanottiin aiemmin, että 'Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää. Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.' No, minä olisin ja olen tässä, vaikka päähän on potkittu. Minkähänlaista real life-simulaattoria minun vielä pitäisi kokeilla kaiken kokemani jälkeen - juo ja sniffaa pääsi sekaisin ja itke sitten tukea- simulaattori? tee silkasta laiskuudesta paskaista tyynytaidetta -simulaattori? -hakkeroi ja krimiloi ja perselöi epäluotettavasti muutenkin ja itke sitten kun et edes kouluun pääse- simulaattori?

Käyköhän teidän mielessä koskaan sellainen ajatus, että sillä saattaisi olla myös hyviä puolia sillä entisaikojen kamalalla ajatuksella ja kasvatuksella, että itse on pyrittävä selviytymään ja että edes pikkaisen hävettäisi ottaa avustuksia yhteiskunnalta, jolle jo muutenkin on ollut pelkkä menoerä?

Minä olen dinosaurus ja jos valta olisi minulla, toisin kansalaispalkan kaikille. Loppuisi köyhien ja (omaa syytä tai syyttä) syrjäytyneiden ihmisten  nöyryyttäminen. Rahat otettaisiin automatiikasta, ehkä jossain siintäisi jo ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä olisi robotti tai muu vastaava, jolla se elanto tienattaisiin. Ne jotka on kunnianhimoisia ja työkeskeisiä, olisivat sitä todennäköisesti edelleen, moni saattaisi uskaltautua yrittäjäksi ja köyhemmille tulisi enemmän ostovoimaa. 

Niin, ei mullakaan ole päihdeongelmaa tai puhjennut skitsofreniaa seksuaalisen väkivallan, kiusaamisen, muuttojen, hometalon, läheisten menetysten ja sairauksien, talousvaikeuksien, omien sairastumisten ja muun shitin jälkeen, mutta kykenen silti hyvin ymmärtämään heitä, joilla tämmöiset kokemukset laukaisevat päihdeongelman, skitsofrenian tai jonkun muun sairauden. Ihmiset reagoivat eri tavalla vaikeuksiin, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on havaittu, että esimerkiksi masentuneissa on paljon hyväksikäytettyjä ihmisiä. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta kertoo siitä, että se on yleinen tapa reagoida tuollaisiin kokemuksiin ja silloin voi tarvita tukea yhteiskunnalta selviytyäkseen. Minun korvaani vaan särähti tuo, että "en minä ole ainakaan mitään tukia tarvinnut" ja pitkä lista, mitä on suorittanut, koska mulla on ollut joskus samantyylinen meininki ja se kostautui myöhemmin. Siitä tulee vähän sellainen maku suuhun, että haluaa vähätellä niitä, jotka eivät samaan pysty. Mulla ainakin omat kokemukset ovat avartaneet paljon maailmankuvaa ja silmiä, vaikken itse olekaan ihan ollut siinä pisteessä mitä osa noista nuorista. 

Kannattaa kans muistaa, että nämä nuoret eivät ole terveitä. Masennuksesta, skitsofreniasta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ei vain parannuta niin, että otetaan itseään niskasta kiinni, vaan silloin tarvitaan hoitoa ja apua, joita nämä nuoret jopa oma-aloitteisesti ovat hakeneet. Lääketiede on onneksi kehittynyt vanhoista ajoista. Mukana on oli kuraattoria, opettajaa, laitoksia ja klinikoita. Silloin kun on masentunut, niin tuntee muutenkin huonoa omatuntoa ja syyllisyyttä lähes kaikesta ja sitten pitäisi vielä syyllistyä siitä, että on joku menoerä rahallisesti. Aivan kuin se raha olisi joku ihmisen arvon mittari. 

Tässä on tällainen poliittisesti oikeaoppinen kommentti ihmiseltä, joka tietää niiiin olevansa oikeassa. No oikea on ainakin huomio, että toden totta nämä velttoilijat ja masentelijat työllistävät sitä korkeakoulutettua väestöä kiitettävästi. Saa kuraattorit, psykologit ja konsultit hommia. Terapioita voidaan venyttää loputtomiin.

Hyvin monelle ihmiselle tekeminen (käsillä tekeminen tai päällä) on parasta terapiaa. Sanot, että tällä tavoin 'hoidetut' traumat tai muut ongelmat voivat tulla myöhemmin pintaan. Toki voivat ja tavallaan niin on tarkoituskin. Sellaiset ihmiset, jotka jonkin vastoinkäymisen kohdatessaan uppoutuvat työhön ja tekemiseen, pyrkivät juuri (tietoisesti  tai tiedostamattaan) siirtämään surun/vihan/ahdistuksen kohtaamista myöhempään ajankohtaan, jolloin se saattaa ollakin helpommin käsiteltävissä. Näin kävi itselleni. Kyynisesti voisi ajatella kuin Eino Leino, joka runoili asian jotenkin näin : ' se huoli mik eilen mun murtaa oli, suli hymyks kun tänään suurempi tuli'. Eli elämä opettaa, aika tasoittaa., eikä tämä 'hoito' ole sen vähäarvoisempaa kuin vuosikausia toisten rahoilla elely ja terapioissa ja kuntoutuksessa juokseminen. Päinvastoin, onpahan saanut jotain aikaiseksi, jotain sellaista konkreettista, josta voi olla sittenkin enemmän hyötyä kuin jostain terapeutin sohvalla itkeskelystä.

vastaus viestiin 571 kirjoitti:

Hei, luin sinun kirjoituksesi (571), olen lähes samankaltaisessa tilanteessa oleva syrjäytynyt nainen, joka kaipaisi juttukaveria. Haluaisitko alkaa mun kaveriksi? Nolottaa hieman ottaa yhteyttä näin ja tällä palstalla, mutta tuntuu kaksi yksinäistä ja syrjäytynyttä vois kuitenkin jotain sisältöä tuoda toistensa elämään. 

En tiedä oikein mitä tähän vastaisin. Ainakin todella helpottavaa huomata, että moni muu tuntee samoja ajatuksia ja todellakin ilahduin viestistäsi. Kuitenkin en itse ainakaan tahtoisi mitään sähköpostia tänne laittaa ja en vaadi sitä sinultakaan. Muuten kyllä todellakin olisi mukavaa tavata joku jolla sama tilanne. Ehkä tähän nyt joku sanoo, ettei ihme jos minäkään en saa seuraa jos en tutustu muihin, mutta ehkä tämä tutustuminen palstan kautta voi olla vähän liikaa vaadittu omalla kohdalla. Itse olen siis nuori nainen. 

Olen lukenut vasta puoleenväliin ketjua, mutta pakko kommentoida monessa viestissä esiin noussutta ”tuet pois tuollaisilta – yksikin möläytti rahojen riittävän hyvin ja vieläpä YLIMÄÄRÄISEEN! Ei tavallisella työssäkäyvällä tässä maassa vaan!!”

Monella ei tunnu olevan realistista käsitystä siitä, mitä se (esim.) toimeentulotuella elävän ”ylimääräinen” on. Se raha, minkä moni työssäkäyvä kuluttaa ruokaan viikossa, on monen työttömän koko kuun budjetti. Ja kun on tottunut pärjäämään pitkään pienellä rahalla, alkaa löytämään lisää ”säästökohteita”, joista normivarainen ei voisi edes kuvitellakaan luopuvansa.

Kaverini söi yhden kesän 2 pussia nuudeleita ja 4 kananmunaa päivässä, ei kirjaimellisesti *mitään* muuta, ja säästi ”ylijäämä”rahat tietokoneosiin.

Joku toinen saattaisi valita ostavansa pleikkapelin uusien farkkujen sijaan, vaikka edelliset ovat ratki nivusista nilkkoihin asti.

Oma harrastukseni on elokuvissa käynti, ja siitäkin olen usein saanut kuulla ”ei ole tavan työssäkäyvällä varaa maksaa F*nnkinon 15€ riistolippuja!!”;

itse olen käynyt tämän vuoden puolella elokuvissa jo kolmesti, mutta vastaavasti minulla ei ole mm. yhtäkään paria ehjiä sukkia, hammasharjani on vähintään 6kk vanha, ja aterimia minulta kotoa löytyy yhdet vanhat (kertakäyttö!)syömäpuikot. 😅

Moni käyttäisi rahansa toisin, itse budjetoin niihin muutamiin harvoihin nautintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut vasta puoleenväliin ketjua, mutta pakko kommentoida monessa viestissä esiin noussutta ”tuet pois tuollaisilta – yksikin möläytti rahojen riittävän hyvin ja vieläpä YLIMÄÄRÄISEEN! Ei tavallisella työssäkäyvällä tässä maassa vaan!!”

Monella ei tunnu olevan realistista käsitystä siitä, mitä se (esim.) toimeentulotuella elävän ”ylimääräinen” on. Se raha, minkä moni työssäkäyvä kuluttaa ruokaan viikossa, on monen työttömän koko kuun budjetti. Ja kun on tottunut pärjäämään pitkään pienellä rahalla, alkaa löytämään lisää ”säästökohteita”, joista normivarainen ei voisi edes kuvitellakaan luopuvansa.

Kaverini söi yhden kesän 2 pussia nuudeleita ja 4 kananmunaa päivässä, ei kirjaimellisesti *mitään* muuta, ja säästi ”ylijäämä”rahat tietokoneosiin.

Joku toinen saattaisi valita ostavansa pleikkapelin uusien farkkujen sijaan, vaikka edelliset ovat ratki nivusista nilkkoihin asti.

Oma harrastukseni on elokuvissa käynti, ja siitäkin olen usein saanut kuulla ”ei ole tavan työssäkäyvällä varaa maksaa F*nnkinon 15€ riistolippuja!!”;

itse olen käynyt tämän vuoden puolella elokuvissa jo kolmesti, mutta vastaavasti minulla ei ole mm. yhtäkään paria ehjiä sukkia, hammasharjani on vähintään 6kk vanha, ja aterimia minulta kotoa löytyy yhdet vanhat (kertakäyttö!)syömäpuikot. 😅

Moni käyttäisi rahansa toisin, itse budjetoin niihin muutamiin harvoihin nautintoihin.

Olen samaa mieltä. Itselle tosin ei olisi edes vaatteita ilman jos en olisi saanut kirppikseltä niin halvalla. Ruoan kanssa pitää miettiä tarkkaan mitä voi ostaa. Nyt vielä se kirppiskin lopetti ja itse mietin jo täällä, että mistä ne vaatteet sitten jatkossa enää saan ja siihen hintaan. Onneksi vaatteita nyt niin paljon sieltä kertynyt etten tarvi mitään pitkään aikaan.

Tuli entinen poikaystävä mieleen, kun näitä jaksoja katsoi. Hänellä oli sydän täyttä kultaa. Elämä oli kuitenkin ollut rankkaa jo lapsuudesta eikä hän ollut saanut (tuskin oli hakenutkaan) mitään apua. Kämppä oli aikamoinen läävä, paitsi petivaatteet kyllä vaihtoi jos minä olin siellä. Ruokaa ei tehnyt vaan eli eineksillä ja äidin kokkauksilla. Töissä ei käynyt, aika kului pelaten ja nukkuen.

Tuleaisuudennäkymät oli hänellä sellaiset, että elämä jatkuu samanlaisena. Minä toivoin elämältä enemmän ja siksi erosimme.

Koskettava sarja, pojat/miehet oli symppiksiä tyyppejä. Toivon heille parempaa tulevaisuutta!

Tietääkö nuoret suurissa kaupungeissa sitä mahdollisuutta, että voisivat muuttaa pienempään paikkaan missä saa helposti koulupaikan ja asunnon? Asun Pohjois-Pohjanmaalla ja täällä on pienemmillä paikkakunnilla monilla aloilla pulaa opiskelijoista, lähes mihin tahansa ammatilliseen koulutukseen pääsee vaikka kuin surkea yläkoulun päättötodistus olisikin.  On pari alaa jolle on paljon hakijoita mut esim. useimmat "miehiset" alat; sinne pääsee kuka tahansa. Tuli mieleen ekasta jaksosta. Tietenkään kaikki ei halua lähteä kotikaupungistaan, mut mietin et TIEDETÄÄNKÖ sitä että niitä koulupaikkoja kyllä on jos lähtee kauemmas.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut vasta puoleenväliin ketjua, mutta pakko kommentoida monessa viestissä esiin noussutta ”tuet pois tuollaisilta – yksikin möläytti rahojen riittävän hyvin ja vieläpä YLIMÄÄRÄISEEN! Ei tavallisella työssäkäyvällä tässä maassa vaan!!”

Monella ei tunnu olevan realistista käsitystä siitä, mitä se (esim.) toimeentulotuella elävän ”ylimääräinen” on. Se raha, minkä moni työssäkäyvä kuluttaa ruokaan viikossa, on monen työttömän koko kuun budjetti. Ja kun on tottunut pärjäämään pitkään pienellä rahalla, alkaa löytämään lisää ”säästökohteita”, joista normivarainen ei voisi edes kuvitellakaan luopuvansa.

Kaverini söi yhden kesän 2 pussia nuudeleita ja 4 kananmunaa päivässä, ei kirjaimellisesti *mitään* muuta, ja säästi ”ylijäämä”rahat tietokoneosiin.

Joku toinen saattaisi valita ostavansa pleikkapelin uusien farkkujen sijaan, vaikka edelliset ovat ratki nivusista nilkkoihin asti.

Oma harrastukseni on elokuvissa käynti, ja siitäkin olen usein saanut kuulla ”ei ole tavan työssäkäyvällä varaa maksaa F*nnkinon 15€ riistolippuja!!”;

itse olen käynyt tämän vuoden puolella elokuvissa jo kolmesti, mutta vastaavasti minulla ei ole mm. yhtäkään paria ehjiä sukkia, hammasharjani on vähintään 6kk vanha, ja aterimia minulta kotoa löytyy yhdet vanhat (kertakäyttö!)syömäpuikot. 😅

Moni käyttäisi rahansa toisin, itse budjetoin niihin muutamiin harvoihin nautintoihin.

Hienpolttama paita kertoi toista. Hän on rahansa ansainnut käy työvoimapoliittisessa toimenpiteessä ja hoitaa maksunsa.

Vierailija kirjoitti:

Mielialaa nostavat jutut (sukupuolesta riippumatta)

- nukkuminen klo 22-07 välillä

- hyvä ruokavalio

- liikunta

- luonnossa oleminen

- 20min kävelylenkit useamman kerran päivässä

- puupintojen näkeminen vähentää stressiä

- eläimien kanssa oleminen alentaa verenpainetta, vähentää stressiä ja lisää oksitosiinin eritystä aivoissa

- kukkien näkeminen vapauttaa dopamiinia aivoissa, samoin taide (edelleen, sukupuolesta riippumatta)

Mielialaa laskevat asiat

- alkoholi

- porno

- yksin oleminen, vailla kasvokontakteja toiseen ihmiseen (ihmisen aivot ovat rakentuneet elämään yhteisöissä)

- sisällä oleminen, sisäilman huono laatu pölyn, kemikaalien yms takia

- asioiden tekeminen yksin, oli se sitten koulussa tai töissä

- liikkumattomuus aiheuttaa vaivoja, jotka saavat aikaan avuttomuuden tunnetta. Jaksamattomuutta, ei hyviä endorfiineja.

- tupakoinninkin voisi laskea tähän, koska nopeiden kiksien saaminen vieroitusoireiden takia ei tee aivoille hyvää. Vähän niin kuin itse söisin joka päivä pienen määrän syanidia, ihan vain tavan vuoksi ja ajattelisin, että se olisi hyväksi minulle.

- huono ruokavalio ja liikkumattomuus huonontavat unta. Jos nukkuu johonkin muuhun aikaan kuin klo 22-07, uni ei vaan ole yhtä hyvää, eikä ihminen ole yhtä levännyt, vaikka ajallisesti nukkuisi 12h putkeen.

Uskoisin, että nämä nuoret miehet hyötyisivät siitä, että pääsisivät hevostilalle tekemään asioita käsillään ja eläinten parissa, ulkona yhdessä raittiissa ilmassa. Fyysisesti kuormittaisivat kehojaan. Ruoka tiettyyn aikaan ja nukkuminen tiettyyn aikaan. Luonnossa olemista, omien aikaansaannosten näkemistä.

Tietysti myös terapia koulukiusaamistaustan vuoksi, pääsisivät huonoista muistoista eroon ja esimerkiksi suhde kouluun muuttuisi sitä kautta.

Jokaiselle oma tavoite elämään, rutiinit päivittäin ja mieskavereita paikan päälle, joihin voi samaistua ja jotka osoittavat arvostusta ja välittämistä näitä poikia kohtaan, jolloin heidän itsetuntonsa paranee.

Hevosten kanssa ei voi höseltää eikä voimallisesti yrittää saada asioita muuttumaan. Hevoset lukevat tunnetiloja.

Nämä pojat voisivat aina 2v asua tämmöisessä palvelussa, jolloin päivittäiset rutiinit saadaan muutettua pysyviksi.

Katkolla käyminen tai muu laitoshoito on niin lyhytaikaista, ettei sillä muuteta oikein vuosia kestänyttä elämäntapaa.

T. Masentunut ja huumepiireissäkin ollut. 

ps. Ennen kuin sanotte, että "hevoset on naisten juttuja", niin suurimman osan ihmiskunnan historiasta hevoset on olleet ihan miesten juttu. Plus, jenkeissä vankeja sopeutetaan elämään sillä, että he tekevät töitä ongelmahevosten tai villihevosten kanssa.

Ja paskat. Mikä naisnäkökulma toi on. Porno ja varsinkin n u ssiminen piristää mieltä. Ainakin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut vasta puoleenväliin ketjua, mutta pakko kommentoida monessa viestissä esiin noussutta ”tuet pois tuollaisilta – yksikin möläytti rahojen riittävän hyvin ja vieläpä YLIMÄÄRÄISEEN! Ei tavallisella työssäkäyvällä tässä maassa vaan!!”

Monella ei tunnu olevan realistista käsitystä siitä, mitä se (esim.) toimeentulotuella elävän ”ylimääräinen” on. Se raha, minkä moni työssäkäyvä kuluttaa ruokaan viikossa, on monen työttömän koko kuun budjetti. Ja kun on tottunut pärjäämään pitkään pienellä rahalla, alkaa löytämään lisää ”säästökohteita”, joista normivarainen ei voisi edes kuvitellakaan luopuvansa.

Kaverini söi yhden kesän 2 pussia nuudeleita ja 4 kananmunaa päivässä, ei kirjaimellisesti *mitään* muuta, ja säästi ”ylijäämä”rahat tietokoneosiin.

Joku toinen saattaisi valita ostavansa pleikkapelin uusien farkkujen sijaan, vaikka edelliset ovat ratki nivusista nilkkoihin asti.

Oma harrastukseni on elokuvissa käynti, ja siitäkin olen usein saanut kuulla ”ei ole tavan työssäkäyvällä varaa maksaa F*nnkinon 15€ riistolippuja!!”;

itse olen käynyt tämän vuoden puolella elokuvissa jo kolmesti, mutta vastaavasti minulla ei ole mm. yhtäkään paria ehjiä sukkia, hammasharjani on vähintään 6kk vanha, ja aterimia minulta kotoa löytyy yhdet vanhat (kertakäyttö!)syömäpuikot. 😅

Moni käyttäisi rahansa toisin, itse budjetoin niihin muutamiin harvoihin nautintoihin.

Hienpolttama paita kertoi toista. Hän on rahansa ansainnut käy työvoimapoliittisessa toimenpiteessä ja hoitaa maksunsa.

Mitä tarkoitat?

Hassua että niin moni nainen pitää näitä luusereita symppiksinä ja upeina ihmisinä. Minä en näe näissä muiden rahoilla vetelehtivissä piripää pelailijoissa mitään sympaattista. Suututtaa tuollainen selkärangattomuus.

Ja toisaalta kiltti, kunnollinen, kohtelias ja ujo itsensä hiljaisesti ja huomaamattomasti elättävä vaatimaton mies on naisille halveksittu uli.

Vierailija kirjoitti:

Hassua että niin moni nainen pitää näitä luusereita symppiksinä ja upeina ihmisinä. Minä en näe näissä muiden rahoilla vetelehtivissä piripää pelailijoissa mitään sympaattista. Suututtaa tuollainen selkärangattomuus.

Ja toisaalta kiltti, kunnollinen, kohtelias ja ujo itsensä hiljaisesti ja huomaamattomasti elättävä vaatimaton mies on naisille halveksittu uli.

Suomennettuna k-mies: ilkeä, pihi ja kyräilevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella fiksun oloisia ja asiallisia nuoria miehiä. Surullista, että on asiat menneet tuohon pisteeseen. Tosin huonomminkin voisi olla.

Fiksuja ja asiallisia? Katottiinko nyt samaa dokkaria? Se minkä minä näin, siinä oli nuoria miehiä, joilla ei ollut mielenkiintoa muuhun kuin pelaamiseen ja juopotteluun. Suihkussa käynti ja roskien vientikin vaikutti olevan ylivoimainen ponnistus.

Sinä näet juuri sen mitä haluat nähdä. Se taas johtuu asenteestasi. Minä taas näin ihmisiä,jotka kuitenkin jaksoivat yrittää,vaikka vaikka tausta oli mikä oli.

Mutta todella fiksun oloisia? Pahoittelen jos olet noista jonkun äiti, mutta eivät kyllä vaikuta fiksuilta ja asiallisilta. Ihan sympaattisilta kyllä ainakin osa, mutta veteliltä ja päämäärättömiltä.

Juu, ei minullakaan ensimmäiseksi tullut mieleen, että olivatpa fiksuja nuoria miehiä. Syrjäytyneitä nuoria miehiä jotka eivät osanneet huolehtia hygieniastaan ja kaikkien asunnot olivat ihan hirveitä lääviä. Patrikin petivaatteet (varsinkin tyyny) ui saastassa. Ei se koodaamisen oivaltaminen pelkästään tee kenestäkään fiksua.

Rehellinen ja aito kuvaus nuorista syrjäytyneistä miehistä jotka yrittivät tosissaan ja siitä heille pisteet!

Minusta taas kenenkään fiksuutta ei voi oikeastaan määrittää sen takia minkälainen asunto heillä on tai siisteystaso muutenkaan. Tietenkin silti myönnän sen, että olisi hyvä huolehtia puhtaudestaan ja hoitaa ne siivousasiat edes jotenkin. Jos tässä nyt oikeasti mietin niin ainakin parin heidän asunto ( Joni, Juho, ehkä jopa Aaronin kämppä kuitenkin jos jätetään ne neulat pois mitä itseltä ei todellakaan löydy  ) oli ihan samanlainen kuin minunkin siisteystasonsa puolesta.  Minusta myös monet heistä olivat pukeutumiseltaan ihan  "tavallisen siistejä" omalla mittapuulla mitattuina.  Itse olen siis nainen ja voin sanoa, ettei omaankaan asuntoon olisi tällä hetkellä kenellekään tulemista ilman, että minun pitäisi vähän täällä siivota. Eli siinä mielessä ymmärrän kyllä sen, ettei kaikkien asunto ole vaan aina niin tip top kunnossa ja minusta se on ihan ok. Omalla kohdalla täällä ei ole roskia tai mitään pinttynyttä likaa, mutta vaatteet aika sekaisin ja pölyä senkin edestä.

Joku voi kysyä miksi en siivoa enemmän ja varmasti yksi syy siihen on se ettei täällä käy kukaan. Muistan kun joskus katsoin jonkun dokumentin jossa oli syrjäytynyt nuori nainen niin hän sanoi, että mitä hän itseään varten siivoaa kun sinne asuntoon ei koskaan tule ketään. Ehkä minullakin vähän sama ajatus ja muuten olen aiemmin aina ajatellut, että pitää olla puhdasta jos joku tulee käymään, mutta nyt on vähän eri tilanne ja senkin vuoksi ajattelen ettei minun tilanteeni ole ehkä samanlainen kuin jonkun muun. Tosin muuten siivoan kyllä ajoittain sekä pidän itseni ainakin ok kunnossa niin vaatteiden kuin peseytymisen puolesta. Tosin siinäkin oikeastaan sen ajatus, että jos ei ns eli ihmisten ilmoilla niin sen takia vaatteilla tai sillä onko hiukset ponnarilla vai auki ei ole niin suurta merkitystä kuitenkaan. Näiden asioiden myötä en helppo ymmärtää myös tämän sarjan henkilöitä.

Itsellä taas päinvastainen ajatusmalli. Siivoan ja pidän kotini kunnossa juuri siksi että itsellä on siellä hyvä olla ja sitä arvostan. Samoin on oman hygienian laita. Koen että näillä asioilla on iso vaikutus omaan hyvinvointiin. Ei niistä kuulukkaan huolehtia toisten ihmisten takia vain juurikin itsensä se on minusta tärkeä oivallus. Tai näin itse koen.