Yle Areenassa dokumenttisarja syrjäytyneistä nuorista miehistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.

Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä. 

Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee. 

Yritä ymmärtää, ettei uhkailulla ja pakolla saa mitään hyvää ja pysyvää aikaan. Motivaation pitää tulla ihan yksilön omien korvien välistä.

Höpö höpö, on ihan normaalia että lapsi haluaa vaan pelata tai tehdä pelkkiä kivoja juttuja. Vanhemman homma on sitten laittaa lapsi opiskelemaan ja tekemään niitä kotitöitäkin, joiden tarpeellisuuden tajuaa vasta sitten aikuisena.

Vanhemmat noilla kaikilla ovat epäonnistuneet, on paapottu ja mahdollistettu. Ja nyt on myöhäistä.

Ihme kommentti! Ainakin meillä lapset halusivat oppia tekemään sukupuolesta riippumatta samoja asioita kuin vanhemmatkin eli siivota, pyykätä, laittaa ruokaa jne ikätasonsa mukaan.

On väärä tapa toimia jos ajattelee tekevänsä nopeammin ja pistää lapsen koneelle tai telkkarin eteen siksi aikaa pois jaloista. Suurin vahinko on siinä se, ettei lapsi pääse herkkyyskausinaan mukaan eri askareiden opetteluun.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia muita symppasin, mutta se paksu poika, jolla ei ollut minkäänlaista motivaatiota mihinkään tai halua muuttaa tilannettaan, pisti kyllä vihaksi. Kuinka laiska ja saamaton voikin olla. Toivottavasti vielä joskus kyllästyy touhuunsa, toki oli nytkin kieltämisen makua puheissa, kun selitti miten on tyytyväinen elämäänsä. Äitiä kävi sääliksi, kun on tuollaisen pojan saanut kontolleen.

Muiden poikien tilanteet saivat kyyneleitä silmäkulmiin. Monista näki, ettei masentuneena oikein ole kykyä ajatella pitkälle tulevaisuuteen ja nähdä, että asioihin voi vaikuttaa. Toivottavasti ikä opettaa ja elämä helpottuu kaikilla.

Sarja oli loistava; avartava ja hienosti tehty. Toimittajat ovat todella päässeet lähelle nuoria. Hieman ihmettelin valintaa painottaa pelejä ja digitaalista maailmaa niin paljon, esim käyttäjänimet ja koko sarjan nimi. Siitä sai sellaisen käsityksen, että pelit olisivat syy nuorten syrjäytymiseen. Tokihan kaikkia yhdisti kiinnostus peleihin ja niihin liittyvään eskapismiin, mutta ainoastaan tuosta paksusta pojasta sai sellaisen käsityksen, että elämä pyörii pelaamisen ympärillä ja aiheuttaa syrjäytymistä. Muilla syrjäytymistä aiheuttivat ihan muut seikat.

Ystävällinen ja sosiaalinen nuorimies pistää vihaksi koska ei ole lukenut Marttojen nettisivuilta toimintaohjeita ja alkanut soveltaa niitä vaikka yksi asia kerrallaan päivässä? Hänhän ei ole väkivaltainen eikä ahdistele ihmisiä. Kyllä minä enemmän pelkään näitä viikonloppujuopottelijoita, jotka saattavat pimahtaa ja hakata sivullisen naisen melkein henkitoreisiin.

Minulla on nimittäin kokemusta tuollaisista aggressiivista tuntemattomista. Kerran olimme kaverini kanssa nakkikioskijonossa torin reunalla ja odotimme vuoromme. Yhtäkkiä joku tuntematon mies tuli ja hakkasi kaveriani niin, että veri roiskui hangelle. Toisella kerralla puolestaan minun kimppuuni kävi keskellä kirkasta päivää leirintäalueella kimppuun tuntematon mies, joka väitti minun varastaneen hänen takkinsa. Mitä ihmettä minä sillä olisin tehnyt? Onneksi sivullinen tuli ja sai tyypin irti minusta ja antoi ”isän kädestä”. Minulle jäivät kuitenkin tuntemattoman kohtauksesta muun muassa murtunut hammas ja hampaanjälkiä sekä mustelmia vartaloon.

Enemmän pelkään tuota viimeksi mainittua porukkaa ja ihmettelen, että mistä syystä tuollaisia on noin paljon Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oikeasti sellainen suututtaa, että kun Suomeen on aiemmat sukupolvet rakentaneet toimivan infrastruktuurin, tukiverkoston ja maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin joustavan byrokratian eli viranomaistominnan, niin muuta ei tämä nuori sukupolvi osaa kuin vttua ja saatanaa hokea, jos oman sähläämisen takia ei kotioven avaimet ole kourassa nyt heti tässä ja nyt. En käsitä, miten sosiaalipuoli jaksaa tällaisia ihmisiä, jotka heittäytyvät ihan penskoiksi, uhkaaviksi ja aggressiivisiksi. Mulla ei riittäisi hermot, ei ihmisystävällisyys, ei sympatia, ei mikään. Ehkä osa näistä vässyköistä aktivoituisi, jos ne viskattaisiin Intiaan tai Bangladeshiin tai Pakistaniin. Ei olisi vttu kiusana vttu sossutantat vttu eikä kelavttu, kun ei niitä olisi vttu niin. 

Ehkä niiden ongelmien syvyys lähtee jo siitä, ettei ole yleissivistystä, ei ole käytöstapoja, aina on saatu heti tässä nyt kaikki namit tai mä vttu heittäydyn kaupan lattialle rääkymään, vttu niin. Ja kun ei ole käytöstapoja ja hygieniakin vähän niin ja näin, niin ihmiset suhtautuu negatiivisesti ja se lisää vain negatiivista kierrettä.

Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää.

Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.

Siellä Intiassa, Bangladeshissa tai Pakistanissa nää vois olla vaikka sarjamurhaajia.

Kun tämä aina näköjään vedetään kommentoijan omaan elämään, niin kerrotaan nyt sitten oma tarina:

tämä tyttö syntyi maalaispitäjään, köyhään duunariperheeseen, isä tuurijuoppo, äiti uskovainen, jouduin setänsä hyväksikäyttämäksi n. 6 -vuotiaana, ei terapiaa, ei mitään, asia hyssyteltiin silloiseen tapaan ihan kuin sitä ei olis tapahtunut, isän tuurijuoppouden lisäksi tuli mukaan äidin pahoinpitely, se tiesi monta reissua yönselkään, kun juostiin naapuriin tai mummolaan turvaan, koulussa kiusattiin mm. rumista vaatteista, varsinkin yläaste oli kovaa aikaa, kun sekä pojat että tytöt kiusasi, muutto toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun loputtua, koko elämä uusiksi, omanlaisten ihmisten etsiminen muun muassa, rahasta oli tiukkaa, välillä oli useita päiviä ilman ruokaa, jouduin myös raiskatuksi, joka avasi samalla vanhoja haavoja, mutta itsehoidolla siitäkin selvisin, päivät töissä, illat koulussa, ensin lukio, sitten kauppaopisto, myöhemmin opinnot jatkuivat sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa, kaikki opinnot rahoitin itse, tein duunia siivoojasta sihteeriin, nyt olen asiantuntijatyössä, talous ok, ei päihdeongelmia, elän ihan mukavaa, tavallista elämää - ja elän myös syrjässä, tai ainakin monen mielestä syrjemmällä, koska en niin kauheasti muista ihmisistä pidä.

Tiedän, ettei kohtaloni ole niitä kauheimpia, jos ei nyt niin kauneimpiakaan, eikä minusta ole tullut psykopaattitappajaa (miksi ei? kohderyhmäkin olisi selkeä: lapsenn'zzijat), eikä muiden rahoilla eläjää.

Minua taas ärsyttää nämä, jotka luulevat, että kun itse ovat tulleet "kunnon kansalaisiksi" vaikeista kokemuksista huolimatta, niin sitten olettavat, että se onnistuu kaikilta muiltakin yhtä helposti. Musta ei ole mitenkään kehuttavaa, että turruttaa omaa oloaan suorittamiseen ja (tiedän, oon kokenut samankaltaisia kuin sinä ja suorittanut paljon elämääni, jonain päivänä ne ikävyydet voivat tulla takaisin ja saattavat iskeä kovempaa kuin luulet) eikä tarvitse ulkopuolista selvitäkseen. On hienoa, että olet kaikesta huolimatta tehnyt kaiken tuon, mutta se ei tarkoita, että kaikki siihen kykenisivät ilman apua ja tukea. Jos niin luulee, tulee helposti painettua alas niitä, jotka vaikka sairastuvat masennukseen hyväksikäytön tai kiusaamisen myötä. Se on yleistä noiden kokemusten jälkeen, vaikka kaikille ei niin kävisikään. En tiedä, mitä aikaa olet elänyt, olen itse suht nuori ja olen äärimmäisen iloinen, että nykyään ei hävetä terapiaa, ja avun hakemista ja uskalletaan sanoa, etten minä nyt vain jaksa. 

Niin, tuolla vain sanottiin aiemmin, että 'Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää. Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.' No, minä olisin ja olen tässä, vaikka päähän on potkittu. Minkähänlaista real life-simulaattoria minun vielä pitäisi kokeilla kaiken kokemani jälkeen - juo ja sniffaa pääsi sekaisin ja itke sitten tukea- simulaattori? tee silkasta laiskuudesta paskaista tyynytaidetta -simulaattori? -hakkeroi ja krimiloi ja perselöi epäluotettavasti muutenkin ja itke sitten kun et edes kouluun pääse- simulaattori?

Käyköhän teidän mielessä koskaan sellainen ajatus, että sillä saattaisi olla myös hyviä puolia sillä entisaikojen kamalalla ajatuksella ja kasvatuksella, että itse on pyrittävä selviytymään ja että edes pikkaisen hävettäisi ottaa avustuksia yhteiskunnalta, jolle jo muutenkin on ollut pelkkä menoerä?

Minä olen dinosaurus ja jos valta olisi minulla, toisin kansalaispalkan kaikille. Loppuisi köyhien ja (omaa syytä tai syyttä) syrjäytyneiden ihmisten  nöyryyttäminen. Rahat otettaisiin automatiikasta, ehkä jossain siintäisi jo ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä olisi robotti tai muu vastaava, jolla se elanto tienattaisiin. Ne jotka on kunnianhimoisia ja työkeskeisiä, olisivat sitä todennäköisesti edelleen, moni saattaisi uskaltautua yrittäjäksi ja köyhemmille tulisi enemmän ostovoimaa. 

Niin, ei mullakaan ole päihdeongelmaa tai puhjennut skitsofreniaa seksuaalisen väkivallan, kiusaamisen, muuttojen, hometalon, läheisten menetysten ja sairauksien, talousvaikeuksien, omien sairastumisten ja muun shitin jälkeen, mutta kykenen silti hyvin ymmärtämään heitä, joilla tämmöiset kokemukset laukaisevat päihdeongelman, skitsofrenian tai jonkun muun sairauden. Ihmiset reagoivat eri tavalla vaikeuksiin, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on havaittu, että esimerkiksi masentuneissa on paljon hyväksikäytettyjä ihmisiä. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta kertoo siitä, että se on yleinen tapa reagoida tuollaisiin kokemuksiin ja silloin voi tarvita tukea yhteiskunnalta selviytyäkseen. Minun korvaani vaan särähti tuo, että "en minä ole ainakaan mitään tukia tarvinnut" ja pitkä lista, mitä on suorittanut, koska mulla on ollut joskus samantyylinen meininki ja se kostautui myöhemmin. Siitä tulee vähän sellainen maku suuhun, että haluaa vähätellä niitä, jotka eivät samaan pysty. Mulla ainakin omat kokemukset ovat avartaneet paljon maailmankuvaa ja silmiä, vaikken itse olekaan ihan ollut siinä pisteessä mitä osa noista nuorista. 

Kannattaa kans muistaa, että nämä nuoret eivät ole terveitä. Masennuksesta, skitsofreniasta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ei vain parannuta niin, että otetaan itseään niskasta kiinni, vaan silloin tarvitaan hoitoa ja apua, joita nämä nuoret jopa oma-aloitteisesti ovat hakeneet. Lääketiede on onneksi kehittynyt vanhoista ajoista. Mukana on oli kuraattoria, opettajaa, laitoksia ja klinikoita. Silloin kun on masentunut, niin tuntee muutenkin huonoa omatuntoa ja syyllisyyttä lähes kaikesta ja sitten pitäisi vielä syyllistyä siitä, että on joku menoerä rahallisesti. Aivan kuin se raha olisi joku ihmisen arvon mittari. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa jos esim. Patrikin tilalla olisi ollut nainen. Sairaalloisen ylipainoinen nainen, joka käyttää vapaa-aikansa pelaten paskaisessa kämpässä tai nukkumalla saastaisissa lakanoissa. Likaiset hiukset ja melkein puhki kuluneet vaatteet päällä, käy pesettämässä pyykkinsä mutsillaan. Tasan ei kukaan kehuisi miten fiksun oloinen ja vitsi kun kiva kun oli niin tyytyväinen elämäänsä :))

Eikös ne parempituloiset aina neuvo siten että ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

Tuossahan noudatetaan vain sitä kultaista eliitin sääntöä.

Eli jätetään hiukset hoitamatta, niin säästyy ainakin 40e parturirahat, vaatteissa säästyy paljon kun kulkee ryysyissä.

Ei oikein parempaakaan ole varaa tukien varassa olevalla :)

Mua kiinnostaisi paljon enemmän nuorten naisten ilmastoahdistus. LOL

Vierailija kirjoitti:

Ystävällinen ja sosiaalinen nuorimies pistää vihaksi koska ei ole lukenut Marttojen nettisivuilta toimintaohjeita ja alkanut soveltaa niitä vaikka yksi asia kerrallaan päivässä? Hänhän ei ole väkivaltainen eikä ahdistele ihmisiä. Kyllä minä enemmän pelkään näitä viikonloppujuopottelijoita, jotka saattavat pimahtaa ja hakata sivullisen naisen melkein henkitoreisiin.

Sun pitää ajatella siten miten se ajattelee. Eli se ajattelee että tuo ystävällinen nuorimies joka ei hakkaa ketään ja ei riehu kylillä ja nakkikioskilla, vaan rauhallisesti pelailee itsekseen ja ei aiheuta muille häiriötä...

Niin lainaamasi henkilö ajattelee että hänen leivänpäälliset on pois, että tuo nuorimies syö ne häneltä.

Hänellä ehkä voisi olla iso auto muiden autojen vieressä. Ehkä enemmän silavaa leukansa alla. Kenties kolmoisleuka kaksoisleuan sijaan.

Hän haluaa vain enemmän ja enemmän. Kuvittelee että muut ottavat häneltä sen.

Se on ahneutta. Ja hän väittää että tuo rauhallinen nettipelejä pelaava nuorimies on se ahne, joka vie makkaran ja juuston hänen leipänsä päältä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.

Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä. 

Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee. 

Yritä ymmärtää, ettei uhkailulla ja pakolla saa mitään hyvää ja pysyvää aikaan. Motivaation pitää tulla ihan yksilön omien korvien välistä.

Höpö höpö, on ihan normaalia että lapsi haluaa vaan pelata tai tehdä pelkkiä kivoja juttuja. Vanhemman homma on sitten laittaa lapsi opiskelemaan ja tekemään niitä kotitöitäkin, joiden tarpeellisuuden tajuaa vasta sitten aikuisena.

Vanhemmat noilla kaikilla ovat epäonnistuneet, on paapottu ja mahdollistettu. Ja nyt on myöhäistä.

Ihme kommentti! Ainakin meillä lapset halusivat oppia tekemään sukupuolesta riippumatta samoja asioita kuin vanhemmatkin eli siivota, pyykätä, laittaa ruokaa jne ikätasonsa mukaan.

On väärä tapa toimia jos ajattelee tekevänsä nopeammin ja pistää lapsen koneelle tai telkkarin eteen siksi aikaa pois jaloista. Suurin vahinko on siinä se, ettei lapsi pääse herkkyyskausinaan mukaan eri askareiden opetteluun.

kun tuun töistä klo 19 jälkeen, niin en mä jaksa. Laitan suoraan töllön äärelle.

Olen aika poikki ja syönyt viimeksi klo 14 aikaan pikkutauolla.

En tee edes mitään ruokaa. Leivät laitan lapsille ja telkkarin eteen.

Kyllä se vain niin on että ei ihan kaikkea jaksa suorittaa. Jos normaaliin aikaan pääsisi duunista niin sitten kyllä olisi se päivällinenkin. Yritettäisi istua porvarillisesti kaikki pöydässä ja keskustella päivän tapahtumista. Se nyt on rikkaiden juttuja se.

Ei kaikilla ole varaa kasvattaa lapsia.

Ylityöt vie sen mahdollisuuden. Ylityöt myös rasittaa parisuhdetta.

Meillä olisi paljon työelämässä parannettavaa. Pitäisi löytyä joustua vanhemmille että ne lapset olisi realistista kasvattaa.

Tätähän tämä on ollut 90-luvulta lähtien. Ei ihme että nuoret sekoilee kouluissa ja on turvatonta.

Ei vanhemmille anneta aikaa kasvattaa lapsia. Pidetään iltamyöhään minimiväellä töissä ihmisparkoja.

Sitten tulee eroja ja lapset reagoi pahemmin.

No nykyään ei edes palkata kolmekymppisiä naisia töihin, kun pelätään että joudutaan maksamaan äitiydetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oikeasti sellainen suututtaa, että kun Suomeen on aiemmat sukupolvet rakentaneet toimivan infrastruktuurin, tukiverkoston ja maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin joustavan byrokratian eli viranomaistominnan, niin muuta ei tämä nuori sukupolvi osaa kuin vttua ja saatanaa hokea, jos oman sähläämisen takia ei kotioven avaimet ole kourassa nyt heti tässä ja nyt. En käsitä, miten sosiaalipuoli jaksaa tällaisia ihmisiä, jotka heittäytyvät ihan penskoiksi, uhkaaviksi ja aggressiivisiksi. Mulla ei riittäisi hermot, ei ihmisystävällisyys, ei sympatia, ei mikään. Ehkä osa näistä vässyköistä aktivoituisi, jos ne viskattaisiin Intiaan tai Bangladeshiin tai Pakistaniin. Ei olisi vttu kiusana vttu sossutantat vttu eikä kelavttu, kun ei niitä olisi vttu niin. 

Ehkä niiden ongelmien syvyys lähtee jo siitä, ettei ole yleissivistystä, ei ole käytöstapoja, aina on saatu heti tässä nyt kaikki namit tai mä vttu heittäydyn kaupan lattialle rääkymään, vttu niin. Ja kun ei ole käytöstapoja ja hygieniakin vähän niin ja näin, niin ihmiset suhtautuu negatiivisesti ja se lisää vain negatiivista kierrettä.

Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää.

Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.

Siellä Intiassa, Bangladeshissa tai Pakistanissa nää vois olla vaikka sarjamurhaajia.

Kun tämä aina näköjään vedetään kommentoijan omaan elämään, niin kerrotaan nyt sitten oma tarina:

tämä tyttö syntyi maalaispitäjään, köyhään duunariperheeseen, isä tuurijuoppo, äiti uskovainen, jouduin setänsä hyväksikäyttämäksi n. 6 -vuotiaana, ei terapiaa, ei mitään, asia hyssyteltiin silloiseen tapaan ihan kuin sitä ei olis tapahtunut, isän tuurijuoppouden lisäksi tuli mukaan äidin pahoinpitely, se tiesi monta reissua yönselkään, kun juostiin naapuriin tai mummolaan turvaan, koulussa kiusattiin mm. rumista vaatteista, varsinkin yläaste oli kovaa aikaa, kun sekä pojat että tytöt kiusasi, muutto toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun loputtua, koko elämä uusiksi, omanlaisten ihmisten etsiminen muun muassa, rahasta oli tiukkaa, välillä oli useita päiviä ilman ruokaa, jouduin myös raiskatuksi, joka avasi samalla vanhoja haavoja, mutta itsehoidolla siitäkin selvisin, päivät töissä, illat koulussa, ensin lukio, sitten kauppaopisto, myöhemmin opinnot jatkuivat sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa, kaikki opinnot rahoitin itse, tein duunia siivoojasta sihteeriin, nyt olen asiantuntijatyössä, talous ok, ei päihdeongelmia, elän ihan mukavaa, tavallista elämää - ja elän myös syrjässä, tai ainakin monen mielestä syrjemmällä, koska en niin kauheasti muista ihmisistä pidä.

Tiedän, ettei kohtaloni ole niitä kauheimpia, jos ei nyt niin kauneimpiakaan, eikä minusta ole tullut psykopaattitappajaa (miksi ei? kohderyhmäkin olisi selkeä: lapsenn'zzijat), eikä muiden rahoilla eläjää.

Minua taas ärsyttää nämä, jotka luulevat, että kun itse ovat tulleet "kunnon kansalaisiksi" vaikeista kokemuksista huolimatta, niin sitten olettavat, että se onnistuu kaikilta muiltakin yhtä helposti. Musta ei ole mitenkään kehuttavaa, että turruttaa omaa oloaan suorittamiseen ja (tiedän, oon kokenut samankaltaisia kuin sinä ja suorittanut paljon elämääni, jonain päivänä ne ikävyydet voivat tulla takaisin ja saattavat iskeä kovempaa kuin luulet) eikä tarvitse ulkopuolista selvitäkseen. On hienoa, että olet kaikesta huolimatta tehnyt kaiken tuon, mutta se ei tarkoita, että kaikki siihen kykenisivät ilman apua ja tukea. Jos niin luulee, tulee helposti painettua alas niitä, jotka vaikka sairastuvat masennukseen hyväksikäytön tai kiusaamisen myötä. Se on yleistä noiden kokemusten jälkeen, vaikka kaikille ei niin kävisikään. En tiedä, mitä aikaa olet elänyt, olen itse suht nuori ja olen äärimmäisen iloinen, että nykyään ei hävetä terapiaa, ja avun hakemista ja uskalletaan sanoa, etten minä nyt vain jaksa. 

Niin, tuolla vain sanottiin aiemmin, että 'Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää. Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.' No, minä olisin ja olen tässä, vaikka päähän on potkittu. Minkähänlaista real life-simulaattoria minun vielä pitäisi kokeilla kaiken kokemani jälkeen - juo ja sniffaa pääsi sekaisin ja itke sitten tukea- simulaattori? tee silkasta laiskuudesta paskaista tyynytaidetta -simulaattori? -hakkeroi ja krimiloi ja perselöi epäluotettavasti muutenkin ja itke sitten kun et edes kouluun pääse- simulaattori?

Käyköhän teidän mielessä koskaan sellainen ajatus, että sillä saattaisi olla myös hyviä puolia sillä entisaikojen kamalalla ajatuksella ja kasvatuksella, että itse on pyrittävä selviytymään ja että edes pikkaisen hävettäisi ottaa avustuksia yhteiskunnalta, jolle jo muutenkin on ollut pelkkä menoerä?

Minä olen dinosaurus ja jos valta olisi minulla, toisin kansalaispalkan kaikille. Loppuisi köyhien ja (omaa syytä tai syyttä) syrjäytyneiden ihmisten  nöyryyttäminen. Rahat otettaisiin automatiikasta, ehkä jossain siintäisi jo ajatus siitä, että jokaisella ihmisellä olisi robotti tai muu vastaava, jolla se elanto tienattaisiin. Ne jotka on kunnianhimoisia ja työkeskeisiä, olisivat sitä todennäköisesti edelleen, moni saattaisi uskaltautua yrittäjäksi ja köyhemmille tulisi enemmän ostovoimaa. 

Niin, ei mullakaan ole päihdeongelmaa tai puhjennut skitsofreniaa seksuaalisen väkivallan, kiusaamisen, muuttojen, hometalon, läheisten menetysten ja sairauksien, talousvaikeuksien, omien sairastumisten ja muun shitin jälkeen, mutta kykenen silti hyvin ymmärtämään heitä, joilla tämmöiset kokemukset laukaisevat päihdeongelman, skitsofrenian tai jonkun muun sairauden. Ihmiset reagoivat eri tavalla vaikeuksiin, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiä on havaittu, että esimerkiksi masentuneissa on paljon hyväksikäytettyjä ihmisiä. Tämä ei tarkoita, että kaikille käy niin, mutta kertoo siitä, että se on yleinen tapa reagoida tuollaisiin kokemuksiin ja silloin voi tarvita tukea yhteiskunnalta selviytyäkseen. Minun korvaani vaan särähti tuo, että "en minä ole ainakaan mitään tukia tarvinnut" ja pitkä lista, mitä on suorittanut, koska mulla on ollut joskus samantyylinen meininki ja se kostautui myöhemmin. Siitä tulee vähän sellainen maku suuhun, että haluaa vähätellä niitä, jotka eivät samaan pysty. Mulla ainakin omat kokemukset ovat avartaneet paljon maailmankuvaa ja silmiä, vaikken itse olekaan ihan ollut siinä pisteessä mitä osa noista nuorista. 

Kannattaa kans muistaa, että nämä nuoret eivät ole terveitä. Masennuksesta, skitsofreniasta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta ei vain parannuta niin, että otetaan itseään niskasta kiinni, vaan silloin tarvitaan hoitoa ja apua, joita nämä nuoret jopa oma-aloitteisesti ovat hakeneet. Lääketiede on onneksi kehittynyt vanhoista ajoista. Mukana on oli kuraattoria, opettajaa, laitoksia ja klinikoita. Silloin kun on masentunut, niin tuntee muutenkin huonoa omatuntoa ja syyllisyyttä lähes kaikesta ja sitten pitäisi vielä syyllistyä siitä, että on joku menoerä rahallisesti. Aivan kuin se raha olisi joku ihmisen arvon mittari. 

Lapsikulta, kyllä se on yhteiskunnan kannalta katsoen on (ja suurimman  osan ihmisistäkin). Ja se on vieläpä se ainut arvo, sehän se kamalinta onkin. Jokainen köyhä ja syrjäytynyt sen huomaa. Tätä kylmää tosiasiaa ihmiset pakenevat uskontoihin ja muihin lässynlässyn eufemismeihin, päihteisiin, yksisarvisiin, suorittamisiin jne. Mutta mikään ei sitä kylmää tosiasiaa muuksi muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Patrik tosiaan sanoi jotenkin, että pelailee päivät, kun se on kivaa. Kyllähän me muutkin tehtäis päivisin milloin mitäkin, mutta kun pitää käydä töissä ja veroilla sitten maksetaan Patrikinkin tuet.

En toki kadehdi kiusaamista, masennusta yms. Mutta useampien pitäis osallistua yhteisiin menoihin eikä vain kuluihin.

Tunnen monia jotka tekee duunia koska se on kivaa. Tosi pitkää päivää.

Ovat tavallaan omassa putkessaan. Eivät huomaa kun perhe katoaa sinne taustalle, ystävät katoaa.

Voi olla kovaakin päihteiden käyttöä sivussa ja sitten töitä taas.

Kyllä pojat näyttäisi kärsivän kovasta työntesta ja siitä johtavasta uupumuksesta.

Heillehän tuo pelaaminen on työ.

Se voisi olla ihan mikä tahansa toimistotyö.

Ei teistä jeeustelijoista olisi tuohon istumamaratooniin. Nuo on kovia duunareita, jos pelin tilalla olisi ihan mikä tahansa homma näyttöpäätteen edessä.

Samalaisia on Japani täynnä. Ne kärsii ja oireilee.

Tyyppien oikeasti pitäisi tehdä jotain kivaa ja nauttia elämästä, mutta eivät selvästi pysty. Heillä on burnout.

Tämän on pakko olla provo.

Ei todellakaan ole. Puolisoni on kadonnut uraputkeen. Näemme jouluna ja juhannuksena häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän nuo vaikuttaa olevan tyytyväisiä elämäänsä. Mikäpä siinä sitten.

Mutta minä maksumiehenä en ole tyytyväinen. Jokaisen terveen ihmisen pitää ottaa itse vastuu elämästään eikä velttoilla sossun rahoilla.

Terveitä? Skitrofreniaa, keskivaikeaa masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, ahdistusta, päihderiippuvuutta...  Vai oletko sen ajan ihmisiä, jolloin nämä eivät olleet vielä sairauksia? Sinun verorahojasi käytetään muun muassa kansanedustajien etuihin (kuten taksimatkoihin ja lukuisiin avustajiin) ja pippaloihin, isojen, kuormittavien byrokratiarattaiden pyörittämiseen, yritystukiin (joista 90 prosenttia on hyödyttömiä), ympäristöä tuhoaviin kaivoksiin (Terrafame)…. Mutta eihän nämä "ne elää mun verorahoilla!" -huutelijat ikinä puhu näistä monista paljon turhemmista verorahakohteista, vaan aina se syy on siinä työttömässä tai sairaassa, joka elää jollain minimituloilla, että saa katon pään päälle ja ruokaa jääkaappiin. E

Samaa mieltä. Minusta on aika typerää nähdä nämä muutenkin heikoilla olevat aina suurempana kulueränä tässä maassa, kun oikeasti rahaa pistetään moneen turhempaankin asiaan. Ja toisaalta eihän siinä paljon edes säästöä vielä tulisi jos jätettäisiin jo muutenkin pieni tuki maksamatta vaikka jotkut näköjään luulevat, että tämäkin maa vaurastuisi jos köyhimpien elämää vielä kurjistettaisiin entisestään. Kyllä ne säästöt voisi tehdä monen turhemmankin asian puolella.  Jotenkin typerää myös ajatella, että kaikki aina pääsisivät töihin ja muutenkin pystyisivät siellä käymään. Kaikille ( monesti jopa hyvinkin kouluttautuneille) ei töitä löydy joten miten sitten ne sinne pääsisivät joilla muutenkin vähäinen työhistoria tai sairauksia, jotka rajoittavat elämää. Hehän ovat tässä vielä heikommilla. Itsekin tiedän monilla "normaaleillakin" ihmisillä olevan vaikeaa työllistyä joten miten sitten ne joilla muutenkin ongelmia ja ovat heikommilla. Ne ajat ovat muutenkin jo menneet kun töihin voi vaan kävellä sisään ja nykyään ei meinaa riittää enää mikään.

Elämä tuntuu täälläkin muutenkin menneen vaan huonoon suuntaan. Mietin juuri vanhempieni elämää ja he elivät sitä aikaa, kun töitä oli kaikille. Isällänikään ei ole mitään virallista koulutusta ja pääsi silti aina töihin eikä ole ollut töitön lainkaan. Nykyisin tämä ei olisi enää mahdollista. Samaten vanhemmat pääsivät köyhistä oloista helposti aika hyväänkin elämää ja ostivar paljon asuntoja yms ja nykyään ei enää varmaan ole niin helppo vaurastua jos on muutenkin heikoista lähtökohdista tai köyhästä kodista. Tosin meidänkin perheen talouden vei jo lama aikoinaan ja vanhemmat selvisivät veloistaan juuri ja juuri. Viimeiset velat vasta tänä vuonna maksettu ja oikeastaan koko taloraha meni ja tuli, kun piti velat maksaa pankille.

Jep, kirjoitit hyvin osuvasti. Varsinkin monilla vanhoilla ihmisillä tuntuu olevan käsitys, että nykyään töitä saa, kunhan vaan kävelee työpaikalle ja kysyy, olisko töitä.  Ei niitä enää niin vain saada. Kilpailu on kovaa. Ajat ovat muuttuneet aika paljon siitä, mitä se oli joskus ennen vanhaan. Automatisaatio, työelämän rakenteet, digitalisaatio, perinteisten töiden väheneminen.... Olisi minullakin rahkeita yliopistoon ja kiinnostaisi muutama ala, mutta oon oikeesti miettinyt, että viitsinkö edes hakea, rehkiä viittä vuotta opiskelujen kasaan saamisessa ja ottaa lainoja niskaan, kun ei työllistyminenkään ole varmaa. Tai sitten se on sitä pätkäkierteessä juoksemista, kunnes ehkä saattaa saada vakipaikan. Työpaikkoja on nykyään vähemmän kuin työttömiä ja vaikka nuo kaikki paikat saatais täytettyä, niin silti osa jäisi työttömiksi. Ja niistä avoimista paikoista käydään kovaa taistoa. Aukot CV:ssä, koulutuksen tai kokemuksen puute (tai vaikka niitä olisi, sekään ei takaa paikkaa), ikäsyrjintä (lähinnä vanhempien ongelma), heikompi verbaalinen ulosanti ja niin edelleen voi olla syynä, ettei vaan saa töitä. Nuo koulutuksen saaneet nuoret miehet saattavatkin työllistyä, mutta noilla, joilla on koulut jääneet kesken tai pitkä aika työttömyyttä, niin tuskin saisivat töitä. Jos nyt edes niihin kykenisivät tossa kunnossa. Ja toinen keskustelu on sitten vielä työelämän hektisyys ja paineet ja niiden takia sairastuminen. En ihmettele lainkaan tämän päivän masennustilastoja. 

monesti kokoomus nostaa esille Tankan työllisyysmallin mutta unohtaa mainita että tanskan työmarkkinatuki on yli 2500€ kun täällä se on noin 500€ netto. 

Tankassa tulee 25 % ALV:n päälle vielä 22 % myyntivero ja esimerkiksi autovero on Tanskassa 100-150% kun täällä se on 2,7 - 48,9 %.

Kaikki erilaisuus on myrkkyä ton ekan kaverinkin kohdalla se voi olla pelkästään tuo humalaiselta kuulostava puhetyyli mikä estää pääsemästa parempiin hommiin tai koulutukseen. 

Minua kiusattiin 90 luvulla koulussa rajusti koska näytin hieman ulkomaalaiselta 

mikään ei ole hyvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa jos esim. Patrikin tilalla olisi ollut nainen. Sairaalloisen ylipainoinen nainen, joka käyttää vapaa-aikansa pelaten paskaisessa kämpässä tai nukkumalla saastaisissa lakanoissa. Likaiset hiukset ja melkein puhki kuluneet vaatteet päällä, käy pesettämässä pyykkinsä mutsillaan. Tasan ei kukaan kehuisi miten fiksun oloinen ja vitsi kun kiva kun oli niin tyytyväinen elämäänsä :))

Eikös ne parempituloiset aina neuvo siten että ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

Tuossahan noudatetaan vain sitä kultaista eliitin sääntöä.

Eli jätetään hiukset hoitamatta, niin säästyy ainakin 40e parturirahat, vaatteissa säästyy paljon kun kulkee ryysyissä.

Ei oikein parempaakaan ole varaa tukien varassa olevalla :)

Elää nimenomaan ilmastolle ystävällisesti ja vielä haukutaan.

JuhanaVartiainen kirjoitti:

monesti kokoomus nostaa esille Tankan työllisyysmallin mutta unohtaa mainita että tanskan työmarkkinatuki on yli 2500€ kun täällä se on noin 500€ netto. 

Tankassa tulee 25 % ALV:n päälle vielä 22 % myyntivero ja esimerkiksi autovero on Tanskassa 100-150% kun täällä se on 2,7 - 48,9 %.

niin siis pointti vaan oli se et tanskassa verotetaan paljon rajummin kuin täällä ja osasyynä siihen on tuo valtion varoilla työttömienkin työllistäminen. Tähän nyt täälläkin on menty mutta palkkataso on ihan naurettavan alhainen suomessa 500€ työmarkkinatuki + 9€ kulukorvaus toimintapäiviltä. 

JuhanaVartiainen kirjoitti:

monesti kokoomus nostaa esille Tankan työllisyysmallin mutta unohtaa mainita että tanskan työmarkkinatuki on yli 2500€ kun täällä se on noin 500€ netto. 

Tankassa tulee 25 % ALV:n päälle vielä 22 % myyntivero ja esimerkiksi autovero on Tanskassa 100-150% kun täällä se on 2,7 - 48,9 %.

Tanska on Uudenmaan kokoinen alue. Siellä on helpompaa muuttaa ja talvet ovat leudompia kuin meillä.

Mä en ikinä tekisi lapsia senkään takia koska lapseni näyttäisivät todennäköisesti minulta ja se mitä olen itse kokenut erinäköisyyteni takia en halua sitä pahoinvointia kenellekkään

keskusta liputtaa englannin universal credit mallia kun englannissa heikoimmat kuolee nälkään

Sota vaikuttaa tänäänkin kirjoitti:

Sairas ikäpolvi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Juu, ehdottomasti juntteus liittyy siihen, ettei halua halailla kaikkia kirppusirkuksia. :D

Hyvä että itsekin myönnät sen. Ajattelin että olet tyypillinen tunnevammainen, mutta oletkin huumoritapaus. Hienoa että hyväksyt mielipiteeni täysin oikeaksi edes naurun varjolla.

Ihmislajin enemmistö halaa ihan puolituttujakin. Suomessa on sodan jälkeen ilmennyt jännää ihmislajille poikkeuksellista käytöstä.

Ei pidetä omia lapsia edes sylissä ja ollaan äärimmäisen julmia heitä kohtaan.

Tässäkin keskustelussa on tullut ilmi näitä sodan jälkeisiä metodeja, että oma aikuinen lapsi pistetään pihalle kodista. Ja että ei saa osoittaa huolenpitoa lastaan kohtaan, kun lapsi on selvästi sairastunut masennukseen ja elää roskassa.

Se ikäluokka joka kasvoi sodan jälkeen, kasvoi äärimmäisen kieroon. Heillä viiraa päässä todella pahasti ja alkoholin kanssa ongelmat ovat valtavat.

Sitten nämä yrittävät johtaa ja opastaa nuorempia...

Ei näin. Ei näin.

Tässä on ne sodan traumat takana.

Oma isäni oli taisteluissa mukana aikoinaan. Hän menetti ensimmäisen perheen pommituksissa ja sodan jälkeen perusti toisen, mutta ei koskaan tavallaan rakastanut äitiäni tai meitä.

Oli sellainen korvike (tämän kuulin kuolinvuoteella ja sain myös anteeksi pyytelyitä itkujen kera).

Isä oli todella julma mies ja en nyt käy läpi tässä niitä menetelmiä mitä teki, mutta jälkiä on edelleen vartalossani niistä rangaistuksista.

Hän itse selitteli näitä asioita kuolinvuoteellaan siten että rakasti ensimmäistä vaimoaan ja menetettyjä lapsiaan niin paljon, että ei enää koskaan halunut rakastua tai rakastaa muita (naisia tai lapsia).

Koska se kipu menettää perhe ja rakkaimmat oli niin kivulias ja ikuinen, että ei enää toisten.

Silti tuo mies perusti itselleen korvikkeen.

Tiedä sitten miksi? Ehkä seksin vuoksi tai siihen aikaan miehellä piti olla perhe.

En tiedä.

En liiemmin pitänyt tuosta mieshestä koskaan. Hän oli hyvin etäinen ja julma.

Ne kauheudet näkyi silmistä ja me kaikki sisarukset pelättiin isää.

Hienosti vastailet itsellesi! Muista myös teennäinen hymy, kun halailet!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minullakin särähti korvaan ne Patrikin kommentit siitä miten hän tekee vain sellaisia asioita, mistä tykkää ja mitä pitää kiinnostavina. Että miksi tekisi jotain muuta?

Kun eikös tuo oikeasti lähde ihan kasvatuksesta, että lapsille neuvotaan asiat mitkä pitää vain tehdä, kiinnosti tai ei. Jos lähdetään ihan hygieniasta, että pestään hampaat, käydään pesulla jne. Siivotaan omat tavarat, tyhjennetään tiskikone, syödään kasviksia jne,

Onko oikeasti Suomessa paljonkin tällaisia 20-35 - vuotiaita, joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään mitä eivät halua?

Hei, ei saa kiusata 35-vuotiaita "nuoria"!! :D

rahapilaamaailman kirjoitti:

Ennenminkin tässä olisi kyseessä  eSportsin synkkä puoli.

Pieni ajatusleikki.

Nyt nämä miehet ovat hyljeksittyjä mutta entäpä sitten kun he onnistuisivat hankkimaan eSportsin kautta miljoonia vaikka mikään muu ei käytännössä muuttuisi niin rahan myötä näistä tulis heti haluttuja.

Juu, en missään tapauksessa vähättele kenenkään paskaa lapsuutta, mutta onhan se huvittava kun niin monet vätykset luulevat tulevansa esport-miljonääreiksi.

Ja aika naurettavia klovneja nuo miljooniakin saavat ovat, todellisia SOTUREITA! :D