Yle Areenassa dokumenttisarja syrjäytyneistä nuorista miehistä

Kyllä minullakin särähti korvaan ne Patrikin kommentit siitä miten hän tekee vain sellaisia asioita, mistä tykkää ja mitä pitää kiinnostavina. Että miksi tekisi jotain muuta?

Kun eikös tuo oikeasti lähde ihan kasvatuksesta, että lapsille neuvotaan asiat mitkä pitää vain tehdä, kiinnosti tai ei. Jos lähdetään ihan hygieniasta, että pestään hampaat, käydään pesulla jne. Siivotaan omat tavarat, tyhjennetään tiskikone, syödään kasviksia jne,

Onko oikeasti Suomessa paljonkin tällaisia 20-35 - vuotiaita, joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään mitä eivät halua?

Olin 5. luokalla 80- luvulla ja silloinen miesluokanvalvoja sanoi parista villistä pojasta että noista tulee vankilakundeja isona. Ja kappas, sen mitä tiedän niin molemmat päätyivät aikuisena vankilaan ja oli ties mitä päihteiden käyttöä. Itse asiassa pojista tuolta luokalta tiedän kolmen syrjäytyneet ainakin. Kaikki olivat teininä mopopoikia. Oman luokan tytöistä en tiedä kenenkään syrjäytyneen.

väittämänsä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo mitään syrjäytyneitä olleet, laiskoja vaan. Ihan mainiosti sujui omien etujen ajaminen, ei merkkiäkään sosiaalisista peloista ja ahdistuksista. Ja nykyään on niin helppo vedota johonkin epämääräiseen kiusaamiseen - näistä "pojista" ainoastaan yhdellä oli ilmeisesti oikea kiusaamiskokemus takana.

Kyllä mua veetuttaa katsoa tällaisia lusmuja, jotka pyhittävät elämänsä pelaamiselle ja päihteille, eivätkä oikeasti edes halua muuttaa tilannettaan tai asennettaan.

Se yli kolmikymppinenkin viitsi ruikuttaa, että ei saanut maksuosoitusta Ketipinorista - hei haloo, se paketti maksaa muutamia euroja! Ja näytti olevan rahaa pistää loputtomaan kaljanjuontiin.

Ne oikeat syrjäytyneet ovat monisairaita, joilla tuskin  tuota dokumentin poikien yhteiskunnan maksamaa yksiötä. En tajua, miksi näitä mukasyrjäytyneitä pitää hyysätä ja paapoa? Armeijaan hemmetti kaikki oppimaan vähän päivärytmiä!

Taisi ottaa kaljarahat pikavipillä ehkä.

Toisaalta olisi ottanut pikavipillä ketipinoreita. Kyllä ketipinorit on kovempaa kamaa kuin joku keskiolut.

Kuulin kerran kuntouttavassa toiminnassa eräältä nuorelta mieheltä että oli syönyt niitä puolipurkkia ja ollut tiedottomana kolme päivää ja kun heräsi niin kroppa ei liikkunut. Makasi siinä lattialla silmät auki ja ihmetteli että onko nyt halvaantunut.

Ajan myötä sitten palautui tunto vartaloon ja olihan se siinä ajassa jo allensakin laskenut.

Että kovia lääkkeitä ne ketipinorit on.

Itse en koskaan tuollaista käyttäisi.

Olen myöskin kuullut sellaisen huhun että lääkkeitä on käytettävä että lääkäri kirjoittaa b-lausunnon tai kontoutustuen. En tiedä pitääkö paikkansa. Vähän ihmettelin kun kuulin tälläisestä väitteestä.

Että jos pitää paikkansa niin meillähän pakkolääkitään tavallaan ihmisiä. Saavat palkkaa siitä että syövät mömmöjä.

Haluaisin kuulla tähän aitoa faktaa syrjäytyneiltä naisilta, jotka vaikuttaisi oikeasti olevan syrjäytyneitä, eikä ne miehet, jotka on lähinnä vain laiskoja vetelyksiä. Tähänkin väittämään voi kirjoittaa oman väittämänsä.

Kyllä näin on, lääkkeet ja b-lausunto.

Niin tää yksi ainakin oli vähän outo esimerkki syrjäytyneestä, kun oli sydänystäviä, tyttöystävä ja hieno kämppä. Ei nyt hirveän huonosti sillein mennyt.

Sarjan nimi on

LOGGED IN eli KIRJAUTUNUT SISÄÄN

Sarjan kuvaus on

Koruton dokkarisarja nuorista miehistä, joiden arki kuluu pelatessa

Viiden parikymppisen suomalaisen miehen tarina rehellisesti ja kaunistelematta. Sarjassa seurataan Jonin, Patrikin, Aaronin, Juhon ja Henrin elämää ilman töitä tai opiskelupaikkaa. Arki kuluu pelatessa ja tupakoidessa. Asuntoa on vaikea saada menetetyillä luottotiedoilla, ja sängystä jaksaa nousta ylös amfetamiinin voimalla. O: Sami Kieksi. T: Revul Media Group. Docstop-tuotanto.

Täällä kuitenkin kaikki leimattiin heti syrjäytyneiksi. 

Ennenminkin tässä olisi kyseessä  eSportsin synkkä puoli.

Pieni ajatusleikki.

Nyt nämä miehet ovat hyljeksittyjä mutta entäpä sitten kun he onnistuisivat hankkimaan eSportsin kautta miljoonia vaikka mikään muu ei käytännössä muuttuisi niin rahan myötä näistä tulis heti haluttuja.

Vierailija kirjoitti:

Olin 5. luokalla 80- luvulla ja silloinen miesluokanvalvoja sanoi parista villistä pojasta että noista tulee vankilakundeja isona. Ja kappas, sen mitä tiedän niin molemmat päätyivät aikuisena vankilaan ja oli ties mitä päihteiden käyttöä. Itse asiassa pojista tuolta luokalta tiedän kolmen syrjäytyneet ainakin. Kaikki olivat teininä mopopoikia. Oman luokan tytöistä en tiedä kenenkään syrjäytyneen.

No tuollaiset kommentit lapselle ei ainakaan paranna todennäköisyyksiä sille että hänestä tulisi kunnon kansalainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin 5. luokalla 80- luvulla ja silloinen miesluokanvalvoja sanoi parista villistä pojasta että noista tulee vankilakundeja isona. Ja kappas, sen mitä tiedän niin molemmat päätyivät aikuisena vankilaan ja oli ties mitä päihteiden käyttöä. Itse asiassa pojista tuolta luokalta tiedän kolmen syrjäytyneet ainakin. Kaikki olivat teininä mopopoikia. Oman luokan tytöistä en tiedä kenenkään syrjäytyneen.

No tuollaiset kommentit lapselle ei ainakaan paranna todennäköisyyksiä sille että hänestä tulisi kunnon kansalainen

Ei todellakaan jos on mennyt vielä ko mopolasten korviin. rasisimia pahimmillaan

Vierailija kirjoitti:

Eihän nuo mitään syrjäytyneitä olleet, laiskoja vaan. Ihan mainiosti sujui omien etujen ajaminen, ei merkkiäkään sosiaalisista peloista ja ahdistuksista. Ja nykyään on niin helppo vedota johonkin epämääräiseen kiusaamiseen - näistä "pojista" ainoastaan yhdellä oli ilmeisesti oikea kiusaamiskokemus takana.

Kyllä mua veetuttaa katsoa tällaisia lusmuja, jotka pyhittävät elämänsä pelaamiselle ja päihteille, eivätkä oikeasti edes halua muuttaa tilannettaan tai asennettaan.

Se yli kolmikymppinenkin viitsi ruikuttaa, että ei saanut maksuosoitusta Ketipinorista - hei haloo, se paketti maksaa muutamia euroja! Ja näytti olevan rahaa pistää loputtomaan kaljanjuontiin.

Ne oikeat syrjäytyneet ovat monisairaita, joilla tuskin  tuota dokumentin poikien yhteiskunnan maksamaa yksiötä. En tajua, miksi näitä mukasyrjäytyneitä pitää hyysätä ja paapoa? Armeijaan hemmetti kaikki oppimaan vähän päivärytmiä!

Katsoistko edes sarjaa? Monilla oli keskivaikea masennus, ahdistusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, skitsofreniaa ja se viimeinen joutui psykoosin/romahduksen takia osastolle. Päihderiippuvuus taisi olla lähes kaikilla, joka on usein seuraus näistä. Juhohan jopa valmistui koulusta ja haaveili työpaikasta, Joni yrittää hakea kouluun, Henri teki jotain omia tutkimuksia, johon toivoi yliopistoja mukaan. Että kyllä nämä muutakin tekevät kuin pelaavat.

Mutta oikeasti sellainen suututtaa, että kun Suomeen on aiemmat sukupolvet rakentaneet toimivan infrastruktuurin, tukiverkoston ja maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin joustavan byrokratian eli viranomaistominnan, niin muuta ei tämä nuori sukupolvi osaa kuin vttua ja saatanaa hokea, jos oman sähläämisen takia ei kotioven avaimet ole kourassa nyt heti tässä ja nyt. En käsitä, miten sosiaalipuoli jaksaa tällaisia ihmisiä, jotka heittäytyvät ihan penskoiksi, uhkaaviksi ja aggressiivisiksi. Mulla ei riittäisi hermot, ei ihmisystävällisyys, ei sympatia, ei mikään. Ehkä osa näistä vässyköistä aktivoituisi, jos ne viskattaisiin Intiaan tai Bangladeshiin tai Pakistaniin. Ei olisi vttu kiusana vttu sossutantat vttu eikä kelavttu, kun ei niitä olisi vttu niin. 

Ehkä niiden ongelmien syvyys lähtee jo siitä, ettei ole yleissivistystä, ei ole käytöstapoja, aina on saatu heti tässä nyt kaikki namit tai mä vttu heittäydyn kaupan lattialle rääkymään, vttu niin. Ja kun ei ole käytöstapoja ja hygieniakin vähän niin ja näin, niin ihmiset suhtautuu negatiivisesti ja se lisää vain negatiivista kierrettä.

Vierailija kirjoitti:

Olin 5. luokalla 80- luvulla ja silloinen miesluokanvalvoja sanoi parista villistä pojasta että noista tulee vankilakundeja isona. Ja kappas, sen mitä tiedän niin molemmat päätyivät aikuisena vankilaan ja oli ties mitä päihteiden käyttöä.

Aha. 

Sen mitä mä taas tiedän, niin mun tietääkseni siitä toisesta tuli kansanedustaja ja toisesta poliisi.

Miesluokanvalvoja itse taas päätyi komeasti ulosottoon avioeron jälkeen alkoholisoiduttuaan erityislastensa huoltajuuskiistojen tuoksinnassa.

pelaaminen vie ajatukset pelimaailmaan. pelimaailman ajatukset syrjäyttävää pahat ajatukset. mielenterveystyötä tavallaan . Esimekiksi terapian pitäisi olla tosi intensiivistä jos samanlailla haluttaisiin syrjäyttää pahat ajatukset.

On hyvin mahdollista että pelaaminen pitää näitä hengissä. Jos pelit otetaan näiltä pois niin aika laihaksi jää elämän sisältö jos korvaavaa ei saada tilalle. Tosin hyvät pelit kyllä passivoi ihmisiä koska pelaaminen stimuloi aivoja niin paljon että se vastaa raskasta ajattelutyötä niin sitä energiaa ei jää muuhun.

Pääasia on että elää niin kuin hyvältä tuntuu vaikka nyky yhteiskunnan silmissä nämä hylkiöitä ovatkin.

Mun mielestä kaikilla pitäisi olla mahdollisuus hyvään elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta oikeasti sellainen suututtaa, että kun Suomeen on aiemmat sukupolvet rakentaneet toimivan infrastruktuurin, tukiverkoston ja maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin joustavan byrokratian eli viranomaistominnan, niin muuta ei tämä nuori sukupolvi osaa kuin vttua ja saatanaa hokea, jos oman sähläämisen takia ei kotioven avaimet ole kourassa nyt heti tässä ja nyt. En käsitä, miten sosiaalipuoli jaksaa tällaisia ihmisiä, jotka heittäytyvät ihan penskoiksi, uhkaaviksi ja aggressiivisiksi. Mulla ei riittäisi hermot, ei ihmisystävällisyys, ei sympatia, ei mikään. Ehkä osa näistä vässyköistä aktivoituisi, jos ne viskattaisiin Intiaan tai Bangladeshiin tai Pakistaniin. Ei olisi vttu kiusana vttu sossutantat vttu eikä kelavttu, kun ei niitä olisi vttu niin. 

Ehkä niiden ongelmien syvyys lähtee jo siitä, ettei ole yleissivistystä, ei ole käytöstapoja, aina on saatu heti tässä nyt kaikki namit tai mä vttu heittäydyn kaupan lattialle rääkymään, vttu niin. Ja kun ei ole käytöstapoja ja hygieniakin vähän niin ja näin, niin ihmiset suhtautuu negatiivisesti ja se lisää vain negatiivista kierrettä.

Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää.

Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.

Siellä Intiassa, Bangladeshissa tai Pakistanissa nää vois olla vaikka sarjamurhaajia.

Patrik tosiaan sanoi jotenkin, että pelailee päivät, kun se on kivaa. Kyllähän me muutkin tehtäis päivisin milloin mitäkin, mutta kun pitää käydä töissä ja veroilla sitten maksetaan Patrikinkin tuet.

En toki kadehdi kiusaamista, masennusta yms. Mutta useampien pitäis osallistua yhteisiin menoihin eikä vain kuluihin.

Kyllä täällä varmasti moni minuakin pilkkaisi ja pitäisi elämääni täysin surkeana vaikka olenkin nainen. Joku tahtoi kuulla syrjäytyneen naisen elämästä ja itselläkin se tarina, että kiusattiin todella pitkään ja jäin jo silloin täysin yksin ja kavereita ei ole edelleenkään yhtään. Lukion jälkeen en ole oikeastaan päässyt minnekään opiskelemaan. Kaikkiin töihin minusta ei ole ( tähän tietenkin kaikki sanovat, että miksi ei) kun en pärjää missään kovin sosiaalisessa työssä ainakaan pitkään. En ole myös töitä saanut ja senkin vuoksi välillä ollut työharjoittelussa, mutta siitäkin pitkä aika. Vanhempiin jonkinlaiset välit, muuten ketään ei kiinnosta missä olen ja siinä mielessä minua ei tavallaan ole olemassa. 

Elän hyvin vaatimatonta elämää ja en oikeastaan käy missään. Koira minulla on ( oli jo kun kotona asuin ja muutti kanssani sitten asumaan) ja sen hoidan todella hyvin ja olemme ulkona paljon. Joka päivä ainakin 3 tuntia. Päihdeongelmaa ei ole enkä pelaa. Jos joku ajattelee silti etteihän minulla mitään hätää ole niin minusta on väärässä sillä ei tällaisiä aukkoja näistä vuosista enää helposti paikata. Muistan kun kerrankin olin hakemassa yhteen kouluun niin sieltä soitettiin ja kysyttiin mitä olen tehnyt lukion jälkeen ja minulla olisi sanoa vain yksi työkkärin kurssi ja siellä kovin ihmettelivät asiaa. Muistan vaan kuinka paljon sitä puhelua häpesin ja tuntui siltä, että olen ihan joku ongelmatapaus heidän mielestään. En sitten sinne kouluunkaan päässyt ja nyt vielä vuosia mennyt tästä eteenpäin ja en enää millään voi saada muita kiinni kun ero kasvaa kokoajan. Näista vuosista jää sellainen leima elämään etten ihmettele lainkaan jos joku ei täältä enää nouse. Ja tietenkin joku kysyy miksi näin kävi minulle. En varmasti osaa siihen vastata muuta kuin sen, että lukion jälkeen koin elämäni yhden kauheimmista vuosista ja en vieläkään voi unohtaa sitä kaikkea. Samalla jännitän ihmisiä todella paljon ja haluaisin hyvin itsenäisen työn, että edes pystyisin siellä töissä kunnolla käymään. Samalla en millään pääse sellaisiin opiskelualoihin minne tahtoisin päästä. Töitä täällä missä asun on muutenkin hyvin vähän tarjolla ja minulla ei ole mitään suhteita tänne, kun muutin muualta aikoinaan. Olen jäänyt jumiin tänne ihan täysin ja rahaa ei todellakaan ole paljon. Häpeän elämääni jokapäivä ja en usko, että minun käy välttämättä hyvin tässä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oikeasti sellainen suututtaa, että kun Suomeen on aiemmat sukupolvet rakentaneet toimivan infrastruktuurin, tukiverkoston ja maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin joustavan byrokratian eli viranomaistominnan, niin muuta ei tämä nuori sukupolvi osaa kuin vttua ja saatanaa hokea, jos oman sähläämisen takia ei kotioven avaimet ole kourassa nyt heti tässä ja nyt. En käsitä, miten sosiaalipuoli jaksaa tällaisia ihmisiä, jotka heittäytyvät ihan penskoiksi, uhkaaviksi ja aggressiivisiksi. Mulla ei riittäisi hermot, ei ihmisystävällisyys, ei sympatia, ei mikään. Ehkä osa näistä vässyköistä aktivoituisi, jos ne viskattaisiin Intiaan tai Bangladeshiin tai Pakistaniin. Ei olisi vttu kiusana vttu sossutantat vttu eikä kelavttu, kun ei niitä olisi vttu niin. 

Ehkä niiden ongelmien syvyys lähtee jo siitä, ettei ole yleissivistystä, ei ole käytöstapoja, aina on saatu heti tässä nyt kaikki namit tai mä vttu heittäydyn kaupan lattialle rääkymään, vttu niin. Ja kun ei ole käytöstapoja ja hygieniakin vähän niin ja näin, niin ihmiset suhtautuu negatiivisesti ja se lisää vain negatiivista kierrettä.

Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää.

Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.

Siellä Intiassa, Bangladeshissa tai Pakistanissa nää vois olla vaikka sarjamurhaajia.

Kun tämä aina näköjään vedetään kommentoijan omaan elämään, niin kerrotaan nyt sitten oma tarina:

tämä tyttö syntyi maalaispitäjään, köyhään duunariperheeseen, isä tuurijuoppo, äiti uskovainen, jouduin setänsä hyväksikäyttämäksi n. 6 -vuotiaana, ei terapiaa, ei mitään, asia hyssyteltiin silloiseen tapaan ihan kuin sitä ei olis tapahtunut, isän tuurijuoppouden lisäksi tuli mukaan äidin pahoinpitely, se tiesi monta reissua yönselkään, kun juostiin naapuriin tai mummolaan turvaan, koulussa kiusattiin mm. rumista vaatteista, varsinkin yläaste oli kovaa aikaa, kun sekä pojat että tytöt kiusasi, muutto toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun loputtua, koko elämä uusiksi, omanlaisten ihmisten etsiminen muun muassa, rahasta oli tiukkaa, välillä oli useita päiviä ilman ruokaa, jouduin myös raiskatuksi, joka avasi samalla vanhoja haavoja, mutta itsehoidolla siitäkin selvisin, päivät töissä, illat koulussa, ensin lukio, sitten kauppaopisto, myöhemmin opinnot jatkuivat sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa, kaikki opinnot rahoitin itse, tein duunia siivoojasta sihteeriin, nyt olen asiantuntijatyössä, talous ok, ei päihdeongelmia, elän ihan mukavaa, tavallista elämää - ja elän myös syrjässä, tai ainakin monen mielestä syrjemmällä, koska en niin kauheasti muista ihmisistä pidä.

Tiedän, ettei kohtaloni ole niitä kauheimpia, jos ei nyt niin kauneimpiakaan, eikä minusta ole tullut psykopaattitappajaa (miksi ei? kohderyhmäkin olisi selkeä: lapsenn'zzijat), eikä muiden rahoilla eläjää.

mua riipaisi ehkä eniten se luokkaa ylempänä olevien kiusaaminen . ne oli vielä niin pirun ovelia kun saivat multa tajun pihalle niin että en vieläkään tiedä kuka kamppasi tai tönäisi porkaikosta alas. Tämä tapahtui ala asteella ja sen jälkeen mun aivot on toiminut ihan erilailla. Jo silloin aloin välttelemään ihmisiä niin että seläntakana ei saa olla kukaan. Ja vieläkin hakeudun vieraista ihmisistä mahdollisimman kauas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta oikeasti sellainen suututtaa, että kun Suomeen on aiemmat sukupolvet rakentaneet toimivan infrastruktuurin, tukiverkoston ja maailmanlaajuisesti ajatellen erittäin joustavan byrokratian eli viranomaistominnan, niin muuta ei tämä nuori sukupolvi osaa kuin vttua ja saatanaa hokea, jos oman sähläämisen takia ei kotioven avaimet ole kourassa nyt heti tässä ja nyt. En käsitä, miten sosiaalipuoli jaksaa tällaisia ihmisiä, jotka heittäytyvät ihan penskoiksi, uhkaaviksi ja aggressiivisiksi. Mulla ei riittäisi hermot, ei ihmisystävällisyys, ei sympatia, ei mikään. Ehkä osa näistä vässyköistä aktivoituisi, jos ne viskattaisiin Intiaan tai Bangladeshiin tai Pakistaniin. Ei olisi vttu kiusana vttu sossutantat vttu eikä kelavttu, kun ei niitä olisi vttu niin. 

Ehkä niiden ongelmien syvyys lähtee jo siitä, ettei ole yleissivistystä, ei ole käytöstapoja, aina on saatu heti tässä nyt kaikki namit tai mä vttu heittäydyn kaupan lattialle rääkymään, vttu niin. Ja kun ei ole käytöstapoja ja hygieniakin vähän niin ja näin, niin ihmiset suhtautuu negatiivisesti ja se lisää vain negatiivista kierrettä.

Tälläiseen tarvittaisiin jotain real life simulaattoria. Omassa kuplassa on helppo elää.

Missäköhän itse olisit jos sua olis potkittu päähän koko sen ajan kun sun ois pitänyt opetella elää ihmisiksi.

Siellä Intiassa, Bangladeshissa tai Pakistanissa nää vois olla vaikka sarjamurhaajia.

Kun tämä aina näköjään vedetään kommentoijan omaan elämään, niin kerrotaan nyt sitten oma tarina:

tämä tyttö syntyi maalaispitäjään, köyhään duunariperheeseen, isä tuurijuoppo, äiti uskovainen, jouduin setänsä hyväksikäyttämäksi n. 6 -vuotiaana, ei terapiaa, ei mitään, asia hyssyteltiin silloiseen tapaan ihan kuin sitä ei olis tapahtunut, isän tuurijuoppouden lisäksi tuli mukaan äidin pahoinpitely, se tiesi monta reissua yönselkään, kun juostiin naapuriin tai mummolaan turvaan, koulussa kiusattiin mm. rumista vaatteista, varsinkin yläaste oli kovaa aikaa, kun sekä pojat että tytöt kiusasi, muutto toiselle paikkakunnalle heti peruskoulun loputtua, koko elämä uusiksi, omanlaisten ihmisten etsiminen muun muassa, rahasta oli tiukkaa, välillä oli useita päiviä ilman ruokaa, jouduin myös raiskatuksi, joka avasi samalla vanhoja haavoja, mutta itsehoidolla siitäkin selvisin, päivät töissä, illat koulussa, ensin lukio, sitten kauppaopisto, myöhemmin opinnot jatkuivat sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa, kaikki opinnot rahoitin itse, tein duunia siivoojasta sihteeriin, nyt olen asiantuntijatyössä, talous ok, ei päihdeongelmia, elän ihan mukavaa, tavallista elämää - ja elän myös syrjässä, tai ainakin monen mielestä syrjemmällä, koska en niin kauheasti muista ihmisistä pidä.

Tiedän, ettei kohtaloni ole niitä kauheimpia, jos ei nyt niin kauneimpiakaan, eikä minusta ole tullut psykopaattitappajaa (miksi ei? kohderyhmäkin olisi selkeä: lapsenn'zzijat), eikä muiden rahoilla eläjää.

Juu tämmöstä settiä tulee aina niiltä jotka perustelee jotain kuntouttavaa työtoimintaa tai vastaavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minullakin särähti korvaan ne Patrikin kommentit siitä miten hän tekee vain sellaisia asioita, mistä tykkää ja mitä pitää kiinnostavina. Että miksi tekisi jotain muuta?

Kun eikös tuo oikeasti lähde ihan kasvatuksesta, että lapsille neuvotaan asiat mitkä pitää vain tehdä, kiinnosti tai ei. Jos lähdetään ihan hygieniasta, että pestään hampaat, käydään pesulla jne. Siivotaan omat tavarat, tyhjennetään tiskikone, syödään kasviksia jne,

Onko oikeasti Suomessa paljonkin tällaisia 20-35 - vuotiaita, joiden ei ole koskaan tarvinnut tehdä mitään mitä eivät halua?

En tiedä. Meillä kasvatus oli tosi kovaa lapsena. Jouduin siivoomaan koko kerrostalokämpän imuroimalla ja luuttuamalla lattiat kerran viikossa. Tiskasin myös joka päivä ruuan jälken.

Oli myös pyykkivuorot.

En edes saanut viikkorahaa koskaan.

Nyt aikuisena voin itse päättää että en tee mitään noista jos ei jaksa töiden jälkeen.

Voin sanoa suoraan että kun pätkätyöjakso on käynnissä niin kotini on yhtä pölyinen kuin tuon äidin pojan koti on.

Priorisoin elämän niin että käyn mieluummin salilla tai lenkillä kun jään kotiin siivoilemaan. En näe siivoilussa mitään järkeä jos aika on rajallista.

Sama myös ruuanlaiton suhteen.

En tee ruokaa ja en syö perinteisiä aamiaisia, lounaita, päivällisiä tai illallisiakaan.

Syön kun on nälkä.

Työttömänä voin siivota joka päivä vähän. Työelämä syrjäyttää sillä tavoin.

Nyt työttömänä kun miettii niin aika monet ystävyyssuhteet on työkiireiden aikana katkenneet ja sillat palaneet.

Tavallaan sitä on nyt syrjäytynyt monessa mielessä.

Kyllä ihminen tarvitsee sen 8h työpäivän, että jaksaa järjestellä asioitaan arjessa.

Muuten sitä alkaa syrjäytymään normaalista elämästä.

Perinteisesti töissähän käydään että voidaan rahoittaa normaali elämä.

Tämä on se juttu.

Vierailija kirjoitti:

Patrik tosiaan sanoi jotenkin, että pelailee päivät, kun se on kivaa. Kyllähän me muutkin tehtäis päivisin milloin mitäkin, mutta kun pitää käydä töissä ja veroilla sitten maksetaan Patrikinkin tuet.

En toki kadehdi kiusaamista, masennusta yms. Mutta useampien pitäis osallistua yhteisiin menoihin eikä vain kuluihin.

Tunnen monia jotka tekee duunia koska se on kivaa. Tosi pitkää päivää.

Ovat tavallaan omassa putkessaan. Eivät huomaa kun perhe katoaa sinne taustalle, ystävät katoaa.

Voi olla kovaakin päihteiden käyttöä sivussa ja sitten töitä taas.

Kyllä pojat näyttäisi kärsivän kovasta työntesta ja siitä johtavasta uupumuksesta.

Heillehän tuo pelaaminen on työ.

Se voisi olla ihan mikä tahansa toimistotyö.

Ei teistä jeeustelijoista olisi tuohon istumamaratooniin. Nuo on kovia duunareita, jos pelin tilalla olisi ihan mikä tahansa homma näyttöpäätteen edessä.

Samalaisia on Japani täynnä. Ne kärsii ja oireilee.

Tyyppien oikeasti pitäisi tehdä jotain kivaa ja nauttia elämästä, mutta eivät selvästi pysty. Heillä on burnout.