Lue keskustelun säännöt.
Yle Areenassa dokumenttisarja syrjäytyneistä nuorista miehistä
03.02.2020 |
Aika rajua settiä
Kommentit (826)
Tää on nimenomaan hauska juttu että pihalle vaan kun on 18v. Taitaa olla liikaa yh-äidin ruokakomerolle.
Ulkoistetaan ongelmat kasvatuksessa. Kuvitellaan jotain että kyllähän se routa porsasta työhön ajaa tms.
Juuri tuota vanhaa pinttynyttä ideologiaa. menköön armeijjaan kasvamaan miäheks. Sieltä niitä miähiä tulee kuin tehtaan luukusta nahkarukkasia.
"minäkin aloitin työt jo ollessani 12vanaha"
Koko ikäni oon tehny tööötä. Työstä se räkänokkakin lähtee eikä tyhjännauramalla.
Juuri näitä virttyneitä uskomuksia. Täällä neuvotaan lääkkeeksi tähän nuorten miesten ongelmaan.
Kuvitellaan että tyypit ei osaa siivota tai tehdä ruokaa tai peseytyä, kun on muka äiti passannut koko iän.
Väittäisin että osaavat kyllä. Se että sitä ei tapahdu, niin sille on varmasti syitä.
Itsellä ainakin jää siivoilut kokonaan pois kun työt alkaa. Masennun täysin työelämästä.
Myös oluen kittaaminen alkaa maistua iltaisin, kun on niin stressaavaa.
Ehkä se pelaaminen on näille jannuille stressaavaa työtä. Aamusta iltaan pelaavat ilman ruokataukoja ja pitkää päivää. Ei ihme jos olutta menee, eikä jaksa edes itsestään huolta pitää.
Sitä samaa kohtuuttomat työn stressit aiheuttaa monille duunareille. Siinä sivussa kärsii myös lemmikit.
Pitkäää päivää yksin ja kun isäntä tullee kotiin seiskan tai kasin maissa, niin ei ole ruokaa. Pitää lähteä kaupoilla käymään. Isäntä tullee sitten klo 21 aikaan kotiin ja tekee makkaravoileivän. Siit' saa nitraattia.
Onneksi ei ole koiraa. On kissa.
Kissalle sitten mätkästään purkki halvinta moskaa. Kun on koko pitkän päivän odottanut. Eikä työnantajaa voisi vähempää kiinnostaa se kissa sielä duunarin kotona. Tai tyttöystävä tai lapset, tai marsu.
Kaikki sillat on poltettu kaljakavereihin. Kun ei duuniaikana jaksa ja ole aikaa käydä edes kerran kesällä ryyppäämässä. Pikkuhiljaa ne hemmot näkyy vain puhelimessa pelkkinä nimimerkkeinä.
Joskus ne soitti ja kysy. Vastasin aina "oon poikki duunista, en jaksa oikeen."
Pitää illalla tissutella yksiössä ja katsella parvekkeelta kuusimäntyjä. Kissaakin vituttaa seuraava päivä. Hiekkalaatikot täynnä tavaraa taas illalla.
"pitääks sun taas lähtee sinne 150km päähän tienaamaan se jokapäiväinen leipäs ja miu lihapurkkimoska miau?"
Mut kun työttömyys koittaa, niin kissakin saa leikitystä kerrakseen ja oluen tissuttelukin jää pois itsestään. Ei oo enää tölkkejä nurkissa. On hyvä olla ja hengittää.
Kyllä se on työnteko mikä syrjäyttää jengistä ja laumasta ihmisiä.
t. 1350e kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki varmaankin yrittivät vältellä työntekoa tosissaan ja saada eläkkeen masennuksesta.
Yllätyin kovasti ohjelmasta kirjoitti:
Keskustelin ohjelmasta ystäväni kanssa. Olin ihmeissään kun kovien huumeiden käyttäjän koti oli puhdas.
Hän kertoi että heillä on aina tapana siivota innoissaan paikkoja puhtaaksi.
Liittyy kuulemma juttuun. Yllätyin kovasti.
Näyttäisi sille että myös kovien huumeiden käyttäjä tietyssä määrin olisi jonkin asteisesti työkuntoinen ja siisti ihminen.
Miksi näitä ihmisiä erikseen vainotaan ja rangaistaan?
Tuokin tapaus hoiti siististi itselleen uudet piikit vaihdossa jne. Oli yllättävän aktiivinen.
Kyllä päihdepolitiikkaa pitäisi muuttaa selvästi. Minulla on ollut selvästi väärät mielikuvat huumeiden käyttäjistä. Lähinnä sellaiset että meno on kuin alkoholisteilla. Eli koti on sekaisin ja tölkkejä lattiat täynnä. Jos noin siistinä pitää kodin, niin ei luulisi olevan vuokranantajallakaan mitään syytä pistää ulos. Ellei ole ennakkoluuloinen.
Meillä on kyllä ihan eri käsitys puhtaasta kodista!
Joka paikka täynnä käytettyjä verisiä neuloja ja ruiskuja joita keräsi purkkiin pöydiltä ja lattioilta kun lähti viemään niitä vaihtopisteelle.
Hyvin sopii tämä dokkari siihen uutiseen jossa Suomi paljastui Pohjoismaiden kehitysmaaksi 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.
Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä.
Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee.
On syrjäytyneitä, jotka eivät haluaisi olla syrjäytyneitä. On myös pienempi joukko syrjäytyneitä, jotka eivät edes koe itseään syrjäytyneiksi vaan ovat tilanteessaan ihan vapaaehtoisesti. Jälkimmäinen ryhmä on mun mielestä mielenkiintoinen. Siis psykologisessa ja sosiologisessa mielessä. Mikä saa ihmisen valitsemaan tämän vaihtoehdon ja olemaan vielä tyytyväinen valintaansa? Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa rahalla, materialla, kuluttamisella ja menestyksellä on erittäin suuri merkitys ja kaikkien oletetaan ainakin haluavan näitä asioita.
On vapaaehtoisesti syrjään vetäytyneitä kulutushysteriasta ja menestyksestä mutta he ovat ihan erilaisia kuin nämä tapaukset. Huolehtivat elämisen perusasioista, hygieeniasta ym. normaalit arkirutiinit eivätkä ole mielenterveysongelmaisia. Hallitsevat elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä takia kaikilla päihde- ja mielenterveysongelmaisilla miehillä on aina huulikoru? Jos ei muuten välitetä ulkonäöstä tai siisteydestä pätkääkään, niin huulikoru pitää kuitenkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.
Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä.
Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee.
On syrjäytyneitä, jotka eivät haluaisi olla syrjäytyneitä. On myös pienempi joukko syrjäytyneitä, jotka eivät edes koe itseään syrjäytyneiksi vaan ovat tilanteessaan ihan vapaaehtoisesti. Jälkimmäinen ryhmä on mun mielestä mielenkiintoinen. Siis psykologisessa ja sosiologisessa mielessä. Mikä saa ihmisen valitsemaan tämän vaihtoehdon ja olemaan vielä tyytyväinen valintaansa? Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa rahalla, materialla, kuluttamisella ja menestyksellä on erittäin suuri merkitys ja kaikkien oletetaan ainakin haluavan näitä asioita.
On vapaaehtoisesti syrjään vetäytyneitä kulutushysteriasta ja menestyksestä mutta he ovat ihan erilaisia kuin nämä tapaukset. Huolehtivat elämisen perusasioista, hygieeniasta ym. normaalit arkirutiinit eivätkä ole mielenterveysongelmaisia. Hallitsevat elämänsä.
Totta varmasti. Mielenterveysongelmat lienevät suurin syy siihen, ettei välitetä omasta hygieniasta eikä kodin siisteydestä. Silti ollaan ihan tyytyväisiä omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se pullukkamies oli kyllä aikamoinen vätys. Oli minunkin kämppä poikamies aikoina välillä likainen, mutta ei se nyt sentään samalla tavalla ollut p skan peitossa kuin tuolla. Ja kyllä pyykkääminen ja jonkun tason ruuan laittaminenkin pitäisi olla hallussa. Kyse näytti hänen kohdallaan olevan välinpitämättömyydestä.
Sen kun pelaa vaikka kuinka paljon, mutta vähän ryhtiä ja selkärankaa pitää olla muuhunkin.
M44
Vierailija kirjoitti:
Tää on nimenomaan hauska juttu että pihalle vaan kun on 18v. Taitaa olla liikaa yh-äidin ruokakomerolle.
Ulkoistetaan ongelmat kasvatuksessa. Kuvitellaan jotain että kyllähän se routa porsasta työhön ajaa tms.
Juuri tuota vanhaa pinttynyttä ideologiaa. menköön armeijjaan kasvamaan miäheks. Sieltä niitä miähiä tulee kuin tehtaan luukusta nahkarukkasia.
"minäkin aloitin työt jo ollessani 12vanaha"
Koko ikäni oon tehny tööötä. Työstä se räkänokkakin lähtee eikä tyhjännauramalla.
Juuri näitä virttyneitä uskomuksia. Täällä neuvotaan lääkkeeksi tähän nuorten miesten ongelmaan.
Kuvitellaan että tyypit ei osaa siivota tai tehdä ruokaa tai peseytyä, kun on muka äiti passannut koko iän.
Väittäisin että osaavat kyllä. Se että sitä ei tapahdu, niin sille on varmasti syitä.
Itsellä ainakin jää siivoilut kokonaan pois kun työt alkaa. Masennun täysin työelämästä.
Myös oluen kittaaminen alkaa maistua iltaisin, kun on niin stressaavaa.
Ehkä se pelaaminen on näille jannuille stressaavaa työtä. Aamusta iltaan pelaavat ilman ruokataukoja ja pitkää päivää. Ei ihme jos olutta menee, eikä jaksa edes itsestään huolta pitää.
Sitä samaa kohtuuttomat työn stressit aiheuttaa monille duunareille. Siinä sivussa kärsii myös lemmikit.
Pitkäää päivää yksin ja kun isäntä tullee kotiin seiskan tai kasin maissa, niin ei ole ruokaa. Pitää lähteä kaupoilla käymään. Isäntä tullee sitten klo 21 aikaan kotiin ja tekee makkaravoileivän. Siit' saa nitraattia.
Onneksi ei ole koiraa. On kissa.
Kissalle sitten mätkästään purkki halvinta moskaa. Kun on koko pitkän päivän odottanut. Eikä työnantajaa voisi vähempää kiinnostaa se kissa sielä duunarin kotona. Tai tyttöystävä tai lapset, tai marsu.
Kaikki sillat on poltettu kaljakavereihin. Kun ei duuniaikana jaksa ja ole aikaa käydä edes kerran kesällä ryyppäämässä. Pikkuhiljaa ne hemmot näkyy vain puhelimessa pelkkinä nimimerkkeinä.
Joskus ne soitti ja kysy. Vastasin aina "oon poikki duunista, en jaksa oikeen."
Pitää illalla tissutella yksiössä ja katsella parvekkeelta kuusimäntyjä. Kissaakin vituttaa seuraava päivä. Hiekkalaatikot täynnä tavaraa taas illalla.
"pitääks sun taas lähtee sinne 150km päähän tienaamaan se jokapäiväinen leipäs ja miu lihapurkkimoska miau?"
Mut kun työttömyys koittaa, niin kissakin saa leikitystä kerrakseen ja oluen tissuttelukin jää pois itsestään. Ei oo enää tölkkejä nurkissa. On hyvä olla ja hengittää.
Kyllä se on työnteko mikä syrjäyttää jengistä ja laumasta ihmisiä.
t. 1350e kk
Ohiksena här : jos sä saat 1350e käteen , niin sulla menee ok. Mulle tarjottiin just työtä mistä sais BRUTTONA 1300 ! Loput pitäis hakea erikseen kelalta/liitosta että pystyt maksamaan elämisen ja laskusi! Eli et pääse hakurumbasta pois vaikka olisit säännöllisessä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari noista jakoista se, missä oli huumeidenkäyttäjä ja viimeinen jakso muita paljon vanhemmasta hippimäisestä miehestä olivat oikeasti pelottavia jaksoja. Myöskään huumeiden käyttöä ei olisi pitänyt noin suoraan näyttää. Toki jakso oli k-16, mutta silti. Toki käytettyjen huumeruiskujen kautta leviävät pahimpina nyt hepatiitti ja hiv ja niiden kanssa pitää olla varovainen, mutta silti on väärin, että ruiskuja voi tuolla tavalla vaihtaa puhtaisiin jossakin palvelupisteissä. Samalla rahat ovat tiukalla ja monista muista palveluista on resurssien niukkudesta johtuen pulaa, eivätkä kaikki apua, siis toisenlaista apua tarvitsevat eivät sitä saa. Muutenkin tuollainen päiheongelmaisten hyysääminen ärsyttää.
Itse en ole tarvitsemaani apua saanut, enkä kärsi päihdeongelmista, olen absoluutisti ja minulla on tiukka linja päihteiden suhteen, vaan mm. ahdistuksesta, muista diagnosoimattomista terveysongelmista,työttömyydestä ja taloudellisista ongelmista. Vaikka olen monta kertaa puhunut ongelmistani, vaikka minne niin apua en saa. Minun pitää vain jaksaa, vaikka elämäni on lähinnä vain selviytymistä. En todellakaan ole tätä valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Pari noista jakoista se, missä oli huumeidenkäyttäjä ja viimeinen jakso muita paljon vanhemmasta hippimäisestä miehestä olivat oikeasti pelottavia jaksoja. Myöskään huumeiden käyttöä ei olisi pitänyt noin suoraan näyttää. Toki jakso oli k-16, mutta silti. Toki käytettyjen huumeruiskujen kautta leviävät pahimpina nyt hepatiitti ja hiv ja niiden kanssa pitää olla varovainen, mutta silti on väärin, että ruiskuja voi tuolla tavalla vaihtaa puhtaisiin jossakin palvelupisteissä. Samalla rahat ovat tiukalla ja monista muista palveluista on resurssien niukkudesta johtuen pulaa, eivätkä kaikki apua, siis toisenlaista apua tarvitsevat eivät sitä saa. Muutenkin tuollainen päiheongelmaisten hyysääminen ärsyttää.
Itse en ole tarvitsemaani apua saanut, enkä kärsi päihdeongelmista, olen absoluutisti ja minulla on tiukka linja päihteiden suhteen, vaan mm. ahdistuksesta, muista diagnosoimattomista terveysongelmista,työttömyydestä ja taloudellisista ongelmista. Vaikka olen monta kertaa puhunut ongelmistani, vaikka minne niin apua en saa. Minun pitää vain jaksaa, vaikka elämäni on lähinnä vain selviytymistä. En todellakaan ole tätä valinnut.
Mä olen tuosta hieman eri mieltä. Kun ruiskut saa vaihtaa puhtaisiin, se tarkoittaa, että niitä löytyy vähemmän roskiksista, katujen varsilta ja leikkipuistoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, liian monen taustalla kiusaamiskokemukset, joista syrjäytyminen alkanut. Kuinkahan kalliiksi kiusaajien tekemiset yhteiskunnalle tulevatkaan, mutta silti siihen suhtaudutaan usein kuin se olisi kiusattujen syy tyyliin ”miksi olet tuollainen, mikset ole toisenlainen?” Eli ts. Lauma sielu, kälättäjä kälättäjien joukossa.
Suomessa on edelleen sellainen spartalainen suhtautuminen, että odotetaan lasten jotenkin vain karaistuvan. Kouluissa ei edelleenkään edes kiinnitetä huomiota ryhmähengen luomiseen ja siihen että kaikki ovat mukana. Lapset saa ryhmäytyä miten haluavat ja kun joku jää ulkopuolelle, sille vain levitellään käsiä että ei voi mittään. Oikeasti tuolle voi ja paljon ja se on opettajien keskeinen tehtävä saada lapset toimimaan yhdessä.
Nykyopettajista harvasta on johonkin. Harvoilla auktoriteettia ja munaa puuttua. Karismasta puhumattakaan.
Kiusaaminen olisi kitketty ajat sitten jos olisi pikkasenkin maalaisjärkeä ja pelisilmää ja ennen kaikkea aidosti välittettäisiin miten oppilailla menee.
Hieman ristiriitaista. Moitit nykyopettajia, mutta väität, että kiusaaminen olisi voitu kitkeä jo kauan sitten. Oliko ne "kauan sitten opettajatkin" nykyopettajia? Ihan kuin väittäisit, ettei menneisyydessä ollut kiusaamista, koska opettajilla oli auktoriteettia. Entisinä aikoina opettajat osallistuivat kiusaaminen (ja ehkä vieläkin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.
Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä.
Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee.
On syrjäytyneitä, jotka eivät haluaisi olla syrjäytyneitä. On myös pienempi joukko syrjäytyneitä, jotka eivät edes koe itseään syrjäytyneiksi vaan ovat tilanteessaan ihan vapaaehtoisesti. Jälkimmäinen ryhmä on mun mielestä mielenkiintoinen. Siis psykologisessa ja sosiologisessa mielessä. Mikä saa ihmisen valitsemaan tämän vaihtoehdon ja olemaan vielä tyytyväinen valintaansa? Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa rahalla, materialla, kuluttamisella ja menestyksellä on erittäin suuri merkitys ja kaikkien oletetaan ainakin haluavan näitä asioita.
On vapaaehtoisesti syrjään vetäytyneitä kulutushysteriasta ja menestyksestä mutta he ovat ihan erilaisia kuin nämä tapaukset. Huolehtivat elämisen perusasioista, hygieeniasta ym. normaalit arkirutiinit eivätkä ole mielenterveysongelmaisia. Hallitsevat elämänsä.
Totta varmasti. Mielenterveysongelmat lienevät suurin syy siihen, ettei välitetä omasta hygieniasta eikä kodin siisteydestä. Silti ollaan ihan tyytyväisiä omaan elämään.
Tyytyväisiä sen takia kun yhteiskunta elättää ne patalaiskat. Niin paatuneita ettei niitä edes hävetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.
Masennus saattaa olla niin lamauttavaa, ettei siivoamisesta tule mitään. Jos on kovassa flunssassa ja kuumeessa, ei silloinkaan jaksa oikein mitään tehdä. Täytyisi osata erottaa masennus ja laiskuus toisistaan. Moni syrjäytynyt/syrjäytetty on masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen dokkari pitkästä aikaa. Mä en silti voi käsittää, että jotkut elää tollasessa kaatopaikassa. Siis tämä jonka äiti pesee pyykitkin on kyllä aika huonossa jamassa. Parikymppinen ja fyysinen kunto tossa mallissa, ei pumppu enää kauas jaksa tota elämäntyyliä. Sen lisäksi asunto oli niin oksettavan likainen, että ei voi ymmärtää. Silkkaa saamattomuutta. Näitä on Suomi pullollaan.
Järkytyin suoraansanottuna kun katselin ne. Äitinä olisin väkisin mennyt sen lihavan pojan asunnon siivoomaan tai uhannut hälyttää sinne terveystarkastajan. Tuommoisesta voi naapureihinkin levitä ties mitä. Poika näytti elävän pelkällä sokerilla. Sokerimehuja kämppä täynnä ja äidin kaapeista kaivoi heti sokerimössöjä.
Näyttäisi niin että lapsuudessa niillä ei ole ollut kuria, rajoja ja joku syrjäytynyt nainen, reppana itsekkin sitten jotenkuten koittanut selviytyä huonoin tuloksin. Kaikki nämä tapaukset kamalan laiskoja ja yhteiskunta kun tarjoaa ilmaisen ylläpidon niin mikään muu ei kiinnosta kun pelaaminen pimeessä läävässä. Pitäisi ne laittaa pakkotyöhön joka päivä tai rahaa ei muuten tule jos ei sen eteen mitään tee.
On syrjäytyneitä, jotka eivät haluaisi olla syrjäytyneitä. On myös pienempi joukko syrjäytyneitä, jotka eivät edes koe itseään syrjäytyneiksi vaan ovat tilanteessaan ihan vapaaehtoisesti. Jälkimmäinen ryhmä on mun mielestä mielenkiintoinen. Siis psykologisessa ja sosiologisessa mielessä. Mikä saa ihmisen valitsemaan tämän vaihtoehdon ja olemaan vielä tyytyväinen valintaansa? Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa rahalla, materialla, kuluttamisella ja menestyksellä on erittäin suuri merkitys ja kaikkien oletetaan ainakin haluavan näitä asioita.
On vapaaehtoisesti syrjään vetäytyneitä kulutushysteriasta ja menestyksestä mutta he ovat ihan erilaisia kuin nämä tapaukset. Huolehtivat elämisen perusasioista, hygieeniasta ym. normaalit arkirutiinit eivätkä ole mielenterveysongelmaisia. Hallitsevat elämänsä.
Totta varmasti. Mielenterveysongelmat lienevät suurin syy siihen, ettei välitetä omasta hygieniasta eikä kodin siisteydestä. Silti ollaan ihan tyytyväisiä omaan elämään.
Tyytyväisiä sen takia kun yhteiskunta elättää ne patalaiskat. Niin paatuneita ettei niitä edes hävetä.
Mutta miksi osa yhteiskunnan tuilla elävistä ei ole lainkaan tyytyväisiä ja osa on?
Vierailija kirjoitti:
Pari noista jakoista se, missä oli huumeidenkäyttäjä ja viimeinen jakso muita paljon vanhemmasta hippimäisestä miehestä olivat oikeasti pelottavia jaksoja. Myöskään huumeiden käyttöä ei olisi pitänyt noin suoraan näyttää. Toki jakso oli k-16, mutta silti. Toki käytettyjen huumeruiskujen kautta leviävät pahimpina nyt hepatiitti ja hiv ja niiden kanssa pitää olla varovainen, mutta silti on väärin, että ruiskuja voi tuolla tavalla vaihtaa puhtaisiin jossakin palvelupisteissä. Samalla rahat ovat tiukalla ja monista muista palveluista on resurssien niukkudesta johtuen pulaa, eivätkä kaikki apua, siis toisenlaista apua tarvitsevat eivät sitä saa. Muutenkin tuollainen päiheongelmaisten hyysääminen ärsyttää.
Itse en ole tarvitsemaani apua saanut, enkä kärsi päihdeongelmista, olen absoluutisti ja minulla on tiukka linja päihteiden suhteen, vaan mm. ahdistuksesta, muista diagnosoimattomista terveysongelmista,työttömyydestä ja taloudellisista ongelmista. Vaikka olen monta kertaa puhunut ongelmistani, vaikka minne niin apua en saa. Minun pitää vain jaksaa, vaikka elämäni on lähinnä vain selviytymistä. En todellakaan ole tätä valinnut.
En nyt puhuisi päihdeongelmaisten hyysäämisestä.
Itse olen alkoholisoitunut nuori nainen ja alkoholismini on seurausta mielenterveyden häiriöstä, mihin en ole ikinä saanut apua.
Monelle riippuvuus tosiaankin on seuraus jostain muusta. Sairaudesta, kiusaamisesta, hyväksikäytöstä tai muusta mihin ei ole itse voinut vaikuttaa.
Kyllä on mielestäni pahempiakin menoeriä kuin nämä päihteidenkäyttäjät.
Ensimmäisenä tappioeränä tulee mieleen omat päättäjämme .
Resurssien puutteeseen ei auta se että jätetään mielestäsi "huonommat" potilaat hoitamatta, vaan se, että karsitaan jostain muualta ei niin tärkeästä asiasta. Itselleni tulee heti mieleen muutamakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu välillä, ettei tätä isoa yhteiskunnallista ongelmaa oikein haluta ymmärtää tai sitä vähätellään. Olen itse nuori nainen ja ollut syrjäytymisvaarassa, mutta ymmärrän, miksi keskustelu on keskitetty nuoriin miehiin. Naisia ei tule unohtaa keskustelusta, mutta kyllä se jostain kielii, että syrjäytyneissä on etenkin nuoria miehiä paljon ja miehet tekevät eniten itsemurhia. THL:n tilastoista selviää, että 74 prosenttia itsemurhaan kuolleista on miehiä, 77 prosenttia asunnottomista on miehiä ja 93 prosenttia vangeista on miehiä. Noin korkeat prosentit eivät selity pelkästään sillä, ett
ä miehet käyttävät kovempia keinoja itsensä t*ppamiseen. Joku myös sanoi, että naisia syytetään omasta tilanteestaan, mutta miehiä taas ei. Mun havaintojen mukaan se on just päinvastoin. Miehet nähdään kaljaa kittaavina pelirippuuvaisina vätyksinä, jotka elää sossun rahoilla äidin helmassa. Niiden pitäisi ottaa itseään vaan niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Mitäs jäit kotiin, oma vika. Naiselle sallitaan toisella tapaa olla niin sanotusti heikko ja pyytää apua. Miehelle avun hakeminen on isompi kynnys. Olisi oikeasti aika miettiä, miksi miehet pärjäävät heikommin kouluelämässä, miksi heidän riskinsä kuolla on suurempi nuorena ja miksi he ovat juuri se ryhmä, joka on vaarassa syrjäytyä, jäädä asunnottomaksi tai/ja ajautua rikolliselle polulle. Ja ne syyt eivät ole niin yksinkertaisia, kuten halutaan julkisessa keskustelussa typistää eli "ne on vaan laiskoja" ja "oma vika ei kuulu mulle"
Naisilla on enemmän näkymättömiä ongelmia. Esimerkiksi asunnottomana naisen on helpompi majailla jonkun miespuolisen kotona palveluksia vastaan. Sama rahan loppumisen kanssa. Naisten samankaltaiset ongelmat ei siten näy tilastoissa asti.
Totta, mutta silti nuo prosentit ovat korkeat. Eihän nekään miehet näy tilastoissa, jotka elävät vaikka äidin kanssa. Sitä paitsi onhan sekin havaittu, että poikien koulumenestys ja lukutaito on tyttöjä heikompaa ja he eivät täten kouluttaudu samalla tavalla. Ja se varmasti heijastuu myös sitten myöhempään koulutuspolkuun. Etenkin kun pääsyvaatimuksia on nostettu moneen paikkaan. Tämä artikkeli vuodelta 2018:
"Nuorilla miehillä menee työelämässä heikommin kuin samanikäisillä naisilla tai edellisillä miessukupolvilla samassa iässä.
Suomen Pankin mukaan nuoret miehet ovat vuoden 2008 taantuman jälkeen päässeet työelämään huonommin kuin nuoret naiset. Lisäksi 1980-luvulla syntyneiden miesten työllisyys on heikompaa kuin aiemmin syntyneiden ikäluokkien samassa iässä.
–Nuorissa miehissä on aiempaa enemmän niitä, jotka ovat kokonaan pudonneet työmarkkinoiden ulkopuolelle eli ovat syrjäytymisvaarassa tai syrjäytyvät, sanoo Suomen Pankin vanhempi ekonomisti Petri Mäki-Fränti."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari noista jakoista se, missä oli huumeidenkäyttäjä ja viimeinen jakso muita paljon vanhemmasta hippimäisestä miehestä olivat oikeasti pelottavia jaksoja. Myöskään huumeiden käyttöä ei olisi pitänyt noin suoraan näyttää. Toki jakso oli k-16, mutta silti. Toki käytettyjen huumeruiskujen kautta leviävät pahimpina nyt hepatiitti ja hiv ja niiden kanssa pitää olla varovainen, mutta silti on väärin, että ruiskuja voi tuolla tavalla vaihtaa puhtaisiin jossakin palvelupisteissä. Samalla rahat ovat tiukalla ja monista muista palveluista on resurssien niukkudesta johtuen pulaa, eivätkä kaikki apua, siis toisenlaista apua tarvitsevat eivät sitä saa. Muutenkin tuollainen päiheongelmaisten hyysääminen ärsyttää.
Itse en ole tarvitsemaani apua saanut, enkä kärsi päihdeongelmista, olen absoluutisti ja minulla on tiukka linja päihteiden suhteen, vaan mm. ahdistuksesta, muista diagnosoimattomista terveysongelmista,työttömyydestä ja taloudellisista ongelmista. Vaikka olen monta kertaa puhunut ongelmistani, vaikka minne niin apua en saa. Minun pitää vain jaksaa, vaikka elämäni on lähinnä vain selviytymistä. En todellakaan ole tätä valinnut.
Mä olen tuosta hieman eri mieltä. Kun ruiskut saa vaihtaa puhtaisiin, se tarkoittaa, että niitä löytyy vähemmän roskiksista, katujen varsilta ja leikkipuistoista.
Onhan se tietysti noinkin, mutta tuskin kaikki huumeidenkäyttäjät niitä ovat palauttamassa näihin pisteisiin. Ja edelleen on kuitenkin väärin, että tällaisia huumeidenkäyttöä mahdollistavia palveluita ylläpidetään samalla kun yhteiskunta ei auta samassa suhteessa niitä, joilla on paljon muita ongelmia mutta ei päihdeongelmia. Uskon, että monet muut ongelmat johtavat päihdeongelmiin ja varmasti minullakin olisi niitä, jos en olisi pitänyt tiukkaa päihdelinjaani. Minun taustallani kun olisi todella helppoa hakea lohtua päihteistä. Toisaalta minulla on sitten selvää lohtusyömistä. Samaa sarjaa tämäkin tietysti on. Kuitenkaan päihdenkäyttäjiä ei saisi mitenkään kannustaa päihteidenkäytöstä. Olen useasti miettinyt, olisinko saanut parempaa kohtelua ja apua ongelmiini, jos minulla olisi päihdeongelmia. En aio sellaisia hankkia eli pysyn mahdollisimman kaukana päihteistä, jo alkoholin läheltä näkeminen tekee minulle usein pahaa, mutta silti tällainen ajatus on käynyt useasti mielessäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pari noista jakoista se, missä oli huumeidenkäyttäjä ja viimeinen jakso muita paljon vanhemmasta hippimäisestä miehestä olivat oikeasti pelottavia jaksoja. Myöskään huumeiden käyttöä ei olisi pitänyt noin suoraan näyttää. Toki jakso oli k-16, mutta silti. Toki käytettyjen huumeruiskujen kautta leviävät pahimpina nyt hepatiitti ja hiv ja niiden kanssa pitää olla varovainen, mutta silti on väärin, että ruiskuja voi tuolla tavalla vaihtaa puhtaisiin jossakin palvelupisteissä. Samalla rahat ovat tiukalla ja monista muista palveluista on resurssien niukkudesta johtuen pulaa, eivätkä kaikki apua, siis toisenlaista apua tarvitsevat eivät sitä saa. Muutenkin tuollainen päiheongelmaisten hyysääminen ärsyttää.
Itse en ole tarvitsemaani apua saanut, enkä kärsi päihdeongelmista, olen absoluutisti ja minulla on tiukka linja päihteiden suhteen, vaan mm. ahdistuksesta, muista diagnosoimattomista terveysongelmista,työttömyydestä ja taloudellisista ongelmista. Vaikka olen monta kertaa puhunut ongelmistani, vaikka minne niin apua en saa. Minun pitää vain jaksaa, vaikka elämäni on lähinnä vain selviytymistä. En todellakaan ole tätä valinnut.
En nyt puhuisi päihdeongelmaisten hyysäämisestä.
Itse olen alkoholisoitunut nuori nainen ja alkoholismini on seurausta mielenterveyden häiriöstä, mihin en ole ikinä saanut apua.
Monelle riippuvuus tosiaankin on seuraus jostain muusta. Sairaudesta, kiusaamisesta, hyväksikäytöstä tai muusta mihin ei ole itse voinut vaikuttaa.
Kyllä on mielestäni pahempiakin menoeriä kuin nämä päihteidenkäyttäjät.
Ensimmäisenä tappioeränä tulee mieleen omat päättäjämme .
Resurssien puutteeseen ei auta se että jätetään mielestäsi "huonommat" potilaat hoitamatta, vaan se, että karsitaan jostain muualta ei niin tärkeästä asiasta. Itselleni tulee heti mieleen muutamakin.
Minulla on paljon ongelmia ja jos olisin yhtään lipsunut tiukasta suhtautumisestani päihteisiin, kärsisin varmasti itsekin päihdeongelmista. Vaikka mielenterveyteni onkin järkkynyt, olen onnellinen, että en ole hakenut lohtua päihteistä. Vaikka päihdeongelmaisille olisikin tarjolla paljon palveluita, pitäisi niitä olla samassa suhteessa tarjolla myös sellaisille, jotka eivät päihdeongelmista kärsikään. Tällaisillä ihmisillä kun on oikeasti suuri riski päihdeongelmiin tulevaisuudessa. Ajattelen, että päihdeongelmaisia hyysätään, koska heille siis oikeasti tuntuu olevan tarjolla parempia palveluita. Mielneterveysongemista kärsivien, työttömien ja köyhien joukossa on myös sellaisia apua tarvitsevia, joilla ei ole päihdeongelmia. Myös nämä tulee huomioida entistä paremmin. Vaikka olenkin iloinen päihteettömyydestäni niin pakostikin mietin, mitä sitten vaikka minulla niitä olisikin sillä elämä on nykyisellään aikamoista selviytymistaistelua, apua ei saa, eikä tulevaisuudessa ole mitään odotettavaa. Sama pitkään jatkunut tilanne jatkuu aina vaan, eikä ketään kiinnosta, vaikka jaksamisenikin on loppunut jo kauan sitten. Minulta vain vaaditaan mahdottomia. Olen joutunut luopumaan paljosta,mutta sekään ei kiinnosta ketään. Kaikkea sitä sontaa, jonka olen joutunut elämäni aikana kokemaan pidetään suunnilleen kokonaisuudessaan omana syynäni, vaikka suurimpaan osaan tapahtuneesta en ole pystynyt mitenkään vaikuttamaan.
On syrjäytyneitä, jotka eivät haluaisi olla syrjäytyneitä. On myös pienempi joukko syrjäytyneitä, jotka eivät edes koe itseään syrjäytyneiksi vaan ovat tilanteessaan ihan vapaaehtoisesti. Jälkimmäinen ryhmä on mun mielestä mielenkiintoinen. Siis psykologisessa ja sosiologisessa mielessä. Mikä saa ihmisen valitsemaan tämän vaihtoehdon ja olemaan vielä tyytyväinen valintaansa? Elämme kuitenkin yhteiskunnassa, jossa rahalla, materialla, kuluttamisella ja menestyksellä on erittäin suuri merkitys ja kaikkien oletetaan ainakin haluavan näitä asioita.