Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä ei suostu ostamaan toivomaani syntymäpäivälahjaa. Onko mies nyt yksinkertaisesti itsekäs vai mitä tämä on?
02.02.2020 |
Täytän 30 vuotta kuun lopussa ja tämän ainoan kerran esitin nätisti toiveen että haluaisin lahjaksi 100 euron lompakon mitä olen toivonut pitkään. Lompakko on tarjouksessa joten voin itsekin ostaa mutta eihän se ole sama asia. Poikaystävä ei ole koskaan tuonut ruusuja hyvässä hengessä vaan kerran lepytteli kun oli riitaa rahasta. Joululahjaksi osti viiden euron alepokkarin ja yhdessä ostettiin elektroniikkaa. Käy kateeksi ja olen surullinen kun ystävien miehet ostelevat kukkia, muistavat ystävänpäivänä ja syntymäpäivänä jne. mutta minä en saa mitään. Miehen kommentti lompakkotoiveeseen oli että ei ole syytä ostaa turhaketta, rahat voi käyttää yhteiseen hyvään.. mutta kun sitä ei koskeen tule. Miehen mielestä minun pitäisi itse maksaa ja järjestää syntymäpäiväjuhlat, joihin saan kutsua muutaman naispuolisen ystävän ja mies kutsuu 10 hengen jätkäporukan mutta eihän tämä "yhteinen hyvä" ole oikein. Olemme molemmat töissä ja tienaamme omat rahat eikä yhteistä käyttötiliä ole. Olenko lapsellinen vai onko mies vain ilkeä ja pihi?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Kamalan vaativia ja itsekkäitä naisia täällä. Huh. Säälin tuota miesraasua.
Ettekö ymmärrä että ihmiset on erilaisia? En todellakaan lähtisi ostamaan miehelleni lahjaksi mitään satasen lompakkoa, sehän on turhuutta. Sille tielle en lähde.Osta kuule ihan itse lompakkosi. Jos haluat aviomiehensä kynnysmaton niin vaihda miestä.
Mikä sinä olet sanomaan mikä on turhuutta ja mikä ei? Sinun mielestäsi satasen lompakko on turhuutta, aloittajan mielestä ei. Jokin sinun mielestäsi rahanarvoinen asia voi olla aloittajan mielestä typerin mahdollinen juttu, johon käyttää rahaa. Sanoit sen itsekin, ihmiset ovat erilaisia. Lahjoja ostaessa ei ole tapana ajatella sitä, mitä itse haluaisi, vaan sitä mitä se lahjan saaja haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä nahkalompakko kestää vuosikymmeniä.
En ole koskaan käyttänyt muovisia, halpoja lompakkoja.
Ap:n lahjatoive on erittäin käytännöllinen ja 30 vuotta täytetään vain kerran elämässä.
Ollaan puolessa välissä eläkeiästä, noin suurinpiirtein, sitä kannattaa juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä oli, mutta toi hauskasti mieleen miehen exän joka kuulemma ostatti myös lahjoja. Valkkasi netistä jotain ja pyysi välillä jo muutaman kuukauden etukäteen vaikka synttärilahjaksi... Kuka aikuinen (tässäkin tapauksessa yli kolmekymppinen) ihminen oikeasti PYYTÄÄ lahjoja? 😂
Varmaan sellainen aikuinen, joka on joutunut pettymään useampaan otteeseen puolison itsekkyyden ja ikävän käytöksen vuoksi ja joka haluaisi kerrankin saada jotain kivaa lahjaksi.
Mitä iloa siitä puoliksi pakottamalla saadusta lahjasta on? Ei ymmärrä.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Parempi jos mies jättäisi sinut. Olet itsekäs .. Minä ainakin haluan itse valita lahjat mitä ostan. Ei tulis mieleenkään vaatia omaa aviomiestäni ostelemaan mulle lahjaksi yhtään mitään. Joululahjaksi hän ostaa mulle kirjan jonka itse haluaa lukea. Kukkia en oo saanut häneltä koskaan. Hyvä niin. Kerran toi ulkomailta lahjaksi vaatteen josta en tykännyt, ja siihen loppui lahjat.
Hyvä niin. Itse ostellaan lahjat itsellemme, rakkautta ei rahalla osteta vaan se osoitetaan muulla tavalla.
Naimisissa 20 v
Kuten jo sanottu tuo lahjan ostaminen ei ole ainoa tuon suhteen ongelma. Jos olet oikeasti nainen, etkä naisena kirjoittava, niin ihmettelen miten kapeakatseisesti olet lukenut tätä ketjua.
Myös aloittaja on sanonut, että jos hän ei sano, että haluaa jonkun lahjan ylipäätään niin mies ei silloin mitään osta.
Älkää verratko omaa suhdettamme, jos teillä on joku keskinäinen sopimus esimerkiksi lahjojen ostosta, niin silllonhan se on ok. Mutta jos ei ole mitäån sopimusta ettei lahjoja osteta ja toinen kuitenkin huomaavaisuus ta odottaa, niin silloin se ei ole ok. Kaikkien parisuhteen tapojen pitäisi perustua keskenään sovittuihin asioihin. Ei niin, että vain toinen niitä sääntöjä sanelee ja toisen pitää niihin tyytyä.
On myös aika otettava huomioon, että ihmiset ja parisuhteet ovat erilaisia. Toisille sopii toinen ja toisille toinen. Mutta kyllä se on niinkin, että on ihan yleistä ostaa lahjoja. Niin parisuhteessa kuin muissakin ihmissuhteissa. Harvemmin on niin, ettei mitään koskaan osteta.
Minusta on ilkeämielistä ja ajattelematonta syyllistää toista ihmistä, ihan missä tilanteessa tahansa, sen varjolla, että "kyllä meillä minun ja miehen kanssa sitä ja tätä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumme kuluihin 50/50. Mies on tarkka sisustuksesta ja puhtaudesta on ollut alusta saakka. Mies haluaa kutsua enemmistön koska asuntoon ei mahdu kaikkia kavereitani ja sukulaisia, samalla mies haluaa esitellä minulle kaksi uutta kaveriaan. Olen sanonut miehelle etteikö uusia kavereita voisi esitellä muulloin kuin minun syntymäpäivänä, mutta miehen mielestä juhlat ovat hyvä syy kilistellä rennosti. Mies ei halua asuntoon kavereitani ilman hänen lupaansa eli kaikesta pitää kysyä ensin mieheltä. Kun muutimme yhteen pieni vierashuone oli tyhjillään joten sen olen sisustanut kokonaan itse. Mies syö keittiönpöydässä samoin minäkin, mutta helposti nalkuttaa tiskeistä ja muruista vaikka olisin vasta valmistamassa ateriaa. En sotke ja siivoan aina jälkeni mutta mies on hemmetin tarkka kaikesta.
Jos mies omistaa kämpän jossa asutte niin tottakai hällä on sananvaltaa enemmän.
Ostattaako APn mies vastaavasti satasen lahjoja itselleen? Toivookin mies että ostelet hälle yllätys kukkia tai vaikka jotain muuta yllätys herkkua päivittäin?
No ero tulee ennen pitkää noin pikkuasioista murehtijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä oli, mutta toi hauskasti mieleen miehen exän joka kuulemma ostatti myös lahjoja. Valkkasi netistä jotain ja pyysi välillä jo muutaman kuukauden etukäteen vaikka synttärilahjaksi... Kuka aikuinen (tässäkin tapauksessa yli kolmekymppinen) ihminen oikeasti PYYTÄÄ lahjoja? 😂
Varmaan sellainen aikuinen, joka on joutunut pettymään useampaan otteeseen puolison itsekkyyden ja ikävän käytöksen vuoksi ja joka haluaisi kerrankin saada jotain kivaa lahjaksi.
Mitä iloa siitä puoliksi pakottamalla saadusta lahjasta on? Ei ymmärrä.
Eri
Et ymmärrä etkä ymmärrä vaikka asian selittäisi sen sataan kertaan.
Mistä näitä aina löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumme kuluihin 50/50. Mies on tarkka sisustuksesta ja puhtaudesta on ollut alusta saakka. Mies haluaa kutsua enemmistön koska asuntoon ei mahdu kaikkia kavereitani ja sukulaisia, samalla mies haluaa esitellä minulle kaksi uutta kaveriaan. Olen sanonut miehelle etteikö uusia kavereita voisi esitellä muulloin kuin minun syntymäpäivänä, mutta miehen mielestä juhlat ovat hyvä syy kilistellä rennosti. Mies ei halua asuntoon kavereitani ilman hänen lupaansa eli kaikesta pitää kysyä ensin mieheltä. Kun muutimme yhteen pieni vierashuone oli tyhjillään joten sen olen sisustanut kokonaan itse. Mies syö keittiönpöydässä samoin minäkin, mutta helposti nalkuttaa tiskeistä ja muruista vaikka olisin vasta valmistamassa ateriaa. En sotke ja siivoan aina jälkeni mutta mies on hemmetin tarkka kaikesta.
Jos mies omistaa kämpän jossa asutte niin tottakai hällä on sananvaltaa enemmän.
Ostattaako APn mies vastaavasti satasen lahjoja itselleen? Toivookin mies että ostelet hälle yllätys kukkia tai vaikka jotain muuta yllätys herkkua päivittäin?
No ero tulee ennen pitkää noin pikkuasioista murehtijalle.
Ovatko nämä aloittajan parisuhteestaan kertomat asiat sinusta "pikkuasioita" ? Jos suinkin pääset sen lompakon ostamisen ohi ja yli, voi olla tosi vaikeaa, niin onko tuo miehen käytös normaalia parisuhteessa ja se on tasa-arvoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumme kuluihin 50/50. Mies on tarkka sisustuksesta ja puhtaudesta on ollut alusta saakka. Mies haluaa kutsua enemmistön koska asuntoon ei mahdu kaikkia kavereitani ja sukulaisia, samalla mies haluaa esitellä minulle kaksi uutta kaveriaan. Olen sanonut miehelle etteikö uusia kavereita voisi esitellä muulloin kuin minun syntymäpäivänä, mutta miehen mielestä juhlat ovat hyvä syy kilistellä rennosti. Mies ei halua asuntoon kavereitani ilman hänen lupaansa eli kaikesta pitää kysyä ensin mieheltä. Kun muutimme yhteen pieni vierashuone oli tyhjillään joten sen olen sisustanut kokonaan itse. Mies syö keittiönpöydässä samoin minäkin, mutta helposti nalkuttaa tiskeistä ja muruista vaikka olisin vasta valmistamassa ateriaa. En sotke ja siivoan aina jälkeni mutta mies on hemmetin tarkka kaikesta.
Mies ei siis pidä kavereistasi? Onko hänellä myös tapana haukkua heitä ja yrittääkö hän eristää sinua heistä?
Eipä oikeastaan. Mies ei nyt suoraan hauku kavereitani, mutta ei halua heitä kylään ilman lupaansa. Mies ilmoittaa jos joku hänen tuttunsa on tulossa käymään mutta ei kysy minun mielipidettä vierailuun. Mies haluaisi että olisin mukana hänen ja kavereidensa jutuissa ja tapaisin miehen kavereiden puolisot. Kesällä ehdotti, että olisin osallistunut yhteiseen mökkiviikonloppuun ja tullut kokkailemaan, mutta kieltäydyin.
Kuulostaa pahalta. Kieltäydyit tapaamista .miehen kavereita ja heidän puolisoitaan? Jos olisin miehesi niin jättäisin sinut heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka mies omistaa kämpän niin aloittaja maksaa puolet asumiskustannuksista ja se on myöskin aloittajan koti koska molemmat siinä asuvat. Ottaessaan aloittajan kotiinsa asumaan miehen olisi pitänyt ymmärtää, että senjälkeen siinä asuukin kaksi ihmistä. Jos on noin tarkka kodistaan olisi pitänyt olla järkeä olla ottamatta siihen muuta ihmistä.
Yhtälö ei toimi niin, että mies haluaa elää niin, että määrää itse kaikesta ja myös haluaa parisuhteen jossa asutaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas kallis lahjatoive.
Vai että kallis. Jos tarjouksessa olevaa lompakkoa vertaa siihen että mies aikoo käyttää suunnilleen sata euroa omiin ja kavereidensa juomiin niin olen sanaton kuinka väität järkevää lahjatoivettani kalliiksi. Ostatko koskaan lahjoja kumppanillesi ja minkähän hintaisia?
Itsekäs olet Sinä, ei mies.
Minusta itsekästä vaatia ostamaan lahjoja. Lellityt ja hemmoteltu lapsii voi sellaista vaatia, ei aikuinen ihminen.
Soita isukille tai äidille, he varmaankin yhä ostavat sulle kaiken mitä toivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumme kuluihin 50/50. Mies on tarkka sisustuksesta ja puhtaudesta on ollut alusta saakka. Mies haluaa kutsua enemmistön koska asuntoon ei mahdu kaikkia kavereitani ja sukulaisia, samalla mies haluaa esitellä minulle kaksi uutta kaveriaan. Olen sanonut miehelle etteikö uusia kavereita voisi esitellä muulloin kuin minun syntymäpäivänä, mutta miehen mielestä juhlat ovat hyvä syy kilistellä rennosti. Mies ei halua asuntoon kavereitani ilman hänen lupaansa eli kaikesta pitää kysyä ensin mieheltä. Kun muutimme yhteen pieni vierashuone oli tyhjillään joten sen olen sisustanut kokonaan itse. Mies syö keittiönpöydässä samoin minäkin, mutta helposti nalkuttaa tiskeistä ja muruista vaikka olisin vasta valmistamassa ateriaa. En sotke ja siivoan aina jälkeni mutta mies on hemmetin tarkka kaikesta.
Mies ei siis pidä kavereistasi? Onko hänellä myös tapana haukkua heitä ja yrittääkö hän eristää sinua heistä?
Eipä oikeastaan. Mies ei nyt suoraan hauku kavereitani, mutta ei halua heitä kylään ilman lupaansa. Mies ilmoittaa jos joku hänen tuttunsa on tulossa käymään mutta ei kysy minun mielipidettä vierailuun. Mies haluaisi että olisin mukana hänen ja kavereidensa jutuissa ja tapaisin miehen kavereiden puolisot. Kesällä ehdotti, että olisin osallistunut yhteiseen mökkiviikonloppuun ja tullut kokkailemaan, mutta kieltäydyin.
Kuulostaa pahalta. Kieltäydyit tapaamista .miehen kavereita ja heidän puolisoitaan? Jos olisin miehesi niin jättäisin sinut heti.
Olet, näin minä ainakin luin rivien välistä, että aloittaja kieltäytyi siksi kun mies halusi hänet kokkailemaan tarkoittanee sitä, että aloittaja olisi keittiöpiika ja palvelisi muita ja muut viettäisivät mökkiaikaa yhdessä.
Muuten, miksi aloittajan kieltäytyminen mökille menosta olisi syy jättämiseen? Eikö paremminkin jo se, että mies määrää keitä aloittaja saa kutsua omiin juhliinsa ja pitää pyytää lupa tavata omia ystäviään? Ja mies määrittelee mitkä ystävät ovat aloittajalle sopivia. Minusta naisena se on paljon pahempaa kohtelua ja olisi syy jättää mies.
Juu, mies saa käyttää jätkäporukan viinoihin sata euroa. Tapu tapu, hyvä jätkät.
Mutta sata euroa onkin jo liikaa ja kohtuutonta jos sen käyttää tyttöystävän lahjaan?
Voi teidän kanssanne. Sotkeennutte omaan näppäryyteenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumme kuluihin 50/50. Mies on tarkka sisustuksesta ja puhtaudesta on ollut alusta saakka. Mies haluaa kutsua enemmistön koska asuntoon ei mahdu kaikkia kavereitani ja sukulaisia, samalla mies haluaa esitellä minulle kaksi uutta kaveriaan. Olen sanonut miehelle etteikö uusia kavereita voisi esitellä muulloin kuin minun syntymäpäivänä, mutta miehen mielestä juhlat ovat hyvä syy kilistellä rennosti. Mies ei halua asuntoon kavereitani ilman hänen lupaansa eli kaikesta pitää kysyä ensin mieheltä. Kun muutimme yhteen pieni vierashuone oli tyhjillään joten sen olen sisustanut kokonaan itse. Mies syö keittiönpöydässä samoin minäkin, mutta helposti nalkuttaa tiskeistä ja muruista vaikka olisin vasta valmistamassa ateriaa. En sotke ja siivoan aina jälkeni mutta mies on hemmetin tarkka kaikesta.
Mies ei siis pidä kavereistasi? Onko hänellä myös tapana haukkua heitä ja yrittääkö hän eristää sinua heistä?
Eipä oikeastaan. Mies ei nyt suoraan hauku kavereitani, mutta ei halua heitä kylään ilman lupaansa. Mies ilmoittaa jos joku hänen tuttunsa on tulossa käymään mutta ei kysy minun mielipidettä vierailuun. Mies haluaisi että olisin mukana hänen ja kavereidensa jutuissa ja tapaisin miehen kavereiden puolisot. Kesällä ehdotti, että olisin osallistunut yhteiseen mökkiviikonloppuun ja tullut kokkailemaan, mutta kieltäydyin.
Kuulostaa pahalta. Kieltäydyit tapaamista .miehen kavereita ja heidän puolisoitaan? Jos olisin miehesi niin jättäisin sinut heti.
Mies tiesi, että minulla oli sovittuna muita suunnitelmia samaan aikaan. En ole mikään ilmainen kotipiika joka passaa toista kuin orja saamatta mitään pyyteettömästi takaisin. Ja lisätään vielä, että minä en vaadi mieheltä mitään. Jätät varmasti kaikki naiset joilla on omakin mielipide.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumme kuluihin 50/50. Mies on tarkka sisustuksesta ja puhtaudesta on ollut alusta saakka. Mies haluaa kutsua enemmistön koska asuntoon ei mahdu kaikkia kavereitani ja sukulaisia, samalla mies haluaa esitellä minulle kaksi uutta kaveriaan. Olen sanonut miehelle etteikö uusia kavereita voisi esitellä muulloin kuin minun syntymäpäivänä, mutta miehen mielestä juhlat ovat hyvä syy kilistellä rennosti. Mies ei halua asuntoon kavereitani ilman hänen lupaansa eli kaikesta pitää kysyä ensin mieheltä. Kun muutimme yhteen pieni vierashuone oli tyhjillään joten sen olen sisustanut kokonaan itse. Mies syö keittiönpöydässä samoin minäkin, mutta helposti nalkuttaa tiskeistä ja muruista vaikka olisin vasta valmistamassa ateriaa. En sotke ja siivoan aina jälkeni mutta mies on hemmetin tarkka kaikesta.
Mies ei siis pidä kavereistasi? Onko hänellä myös tapana haukkua heitä ja yrittääkö hän eristää sinua heistä?
Eipä oikeastaan. Mies ei nyt suoraan hauku kavereitani, mutta ei halua heitä kylään ilman lupaansa. Mies ilmoittaa jos joku hänen tuttunsa on tulossa käymään mutta ei kysy minun mielipidettä vierailuun. Mies haluaisi että olisin mukana hänen ja kavereidensa jutuissa ja tapaisin miehen kavereiden puolisot. Kesällä ehdotti, että olisin osallistunut yhteiseen mökkiviikonloppuun ja tullut kokkailemaan, mutta kieltäydyin.
Kuulostaa pahalta. Kieltäydyit tapaamista .miehen kavereita ja heidän puolisoitaan? Jos olisin miehesi niin jättäisin sinut heti.
Niin olisikin parempi. Kanssasi tuskin kukaan järjissään oleva nainen edes haluaa olla.
Minusta on periaatteessa aika hanurista pyytää itse valitsemaansa lahjaa. Se on melkein sama asia kuin pyytäisi käsi ojossa rahaa, mikä on minusta vastenmielistä. Toki jokainen pari omalla tyylillään. Mutta ymmärrän täysin, jos joku ei halua ostaa lahjaa tyyliin "osta mulle toi satasen lompakko". Siihen on hänellä täysi oikeus.
Sen sijaan muiden kertomiesi juttujen perusteella kuulostaa siltä, että miehesi on täysi m*lkku. Kehoittaisin jättämään ja sanoisin että ansaitset ja saat paremman, mutta sitähän minä en oikeasti tiedä. Jos sinulle suurin ongelma suhteessanne on se että joudut ostamaan ylikalliin lompakkosi omilla rahoillasi, niin ehkä sinäkään et ole mikään unelmakumppani sieltä tasapainoisimmasta päästä.
Vierailija kirjoitti:
Itsekäs olet Sinä, ei mies.
Minusta itsekästä vaatia ostamaan lahjoja. Lellityt ja hemmoteltu lapsii voi sellaista vaatia, ei aikuinen ihminen.
Soita isukille tai äidille, he varmaankin yhä ostavat sulle kaiken mitä toivot.
Minäkö itsekäs? Olkoon se sinun mielipiteesi, mutta sanotaan taas kuinkahan monetta kertaa että minä en ole vaatinut mieheltä lahjaa vaan esitin toiveen perusteluineen. En ole koskaan vaatinut mitään keneltäkään lahjaksi. Mitä vanhempiini tulee, niin he sentään onnittelevat minua viestillä mutta mies ei tee sitäkään. Mielestäni itsekäs ihminen on sellainen joka ajattelee vain itseään eikä lainkaan muita.
Kamalan vaativia ja itsekkäitä naisia täällä. Huh. Säälin tuota miesraasua.
Ettekö ymmärrä että ihmiset on erilaisia? En todellakaan lähtisi ostamaan miehelleni lahjaksi mitään satasen lompakkoa, sehän on turhuutta. Sille tielle en lähde.
Osta kuule ihan itse lompakkosi. Jos haluat aviomiehensä kynnysmaton niin vaihda miestä.