Poikaystävä ei suostu ostamaan toivomaani syntymäpäivälahjaa. Onko mies nyt yksinkertaisesti itsekäs vai mitä tämä on?
Täytän 30 vuotta kuun lopussa ja tämän ainoan kerran esitin nätisti toiveen että haluaisin lahjaksi 100 euron lompakon mitä olen toivonut pitkään. Lompakko on tarjouksessa joten voin itsekin ostaa mutta eihän se ole sama asia. Poikaystävä ei ole koskaan tuonut ruusuja hyvässä hengessä vaan kerran lepytteli kun oli riitaa rahasta. Joululahjaksi osti viiden euron alepokkarin ja yhdessä ostettiin elektroniikkaa. Käy kateeksi ja olen surullinen kun ystävien miehet ostelevat kukkia, muistavat ystävänpäivänä ja syntymäpäivänä jne. mutta minä en saa mitään. Miehen kommentti lompakkotoiveeseen oli että ei ole syytä ostaa turhaketta, rahat voi käyttää yhteiseen hyvään.. mutta kun sitä ei koskeen tule. Miehen mielestä minun pitäisi itse maksaa ja järjestää syntymäpäiväjuhlat, joihin saan kutsua muutaman naispuolisen ystävän ja mies kutsuu 10 hengen jätkäporukan mutta eihän tämä "yhteinen hyvä" ole oikein. Olemme molemmat töissä ja tienaamme omat rahat eikä yhteistä käyttötiliä ole. Olenko lapsellinen vai onko mies vain ilkeä ja pihi?
Kommentit (293)
Keskustelun paikka arvoista ja tulevaisuuden haaveista. Parisuhteen tulisi perustua tasapuolisuuteen ja tulisi haluta hyviä asioita myös puolisolle. Itse eroaisin jos tulisi tunne siitä että emme päätä yhdessä vaan toisen mielipiteet merkitsevät enemmän. Jos lompakko on sinulle tärkeä ja teillä on siihen varaa niin tietenkin miehesi tulisi ostaa se sinulle syntymäpäivälahjaksi kukkien ja suklaan kera.
Tässä on kyse syvemmistä asioista kuin lompakosta. Koenko olevani arvokas parisuhteessa, haluaako mies ilahduttaa minua ? Jos ei edes tässä asiassa niin miten isommissa asioissa esim. jos hankittu lapsia?
Jos haluat satasen lompakon, osta se. En huolisi miestä, joka tuhlaise satasen lompakkoon. Parisuhteen dynamiikkaa kannattaa pohtia, jos ei vielä ole lapsia. Vielä ehtii peruuttaa. Turha riidellä rahasta, jos molemmat ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Äijä luiskaan!
Eiköhän tässä kuuden vuoden aikana ole ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Eroja, uusia suhteita, eroja jne. Rouvalla ollut monet syntymäpäivätkin lahjoineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keittiöpsykologiaa pätevimmillään. Ei osta lompakkoa => varmana myös huono sängyssä. Varmaan on myös huono iho, kampurajalat ja ientulehdus.
Haha. Miehellä on ikävä kyllä ientulehdus ja pahanhajuinen hengitys, joten olen hienovaraisesti sanonut että voisi mennä käymään hammaslääkärillä. En ole pussaillut miehen kanssa kun tilanne on pahentunut lyhyessä ajassa. Sängyssä on nopea ja kovaotteinen ja tästäkin olen maininnut mutta eipä tuo ota kuuleviin korviinsa. Emme ole tässäkään suhteessa luotuja toisillemme koska minä kaipaan romantiikkaa, hitautta ja hellyyttä.
MIKSI sä ap pysyt tällaisessa suhteessa?
Läheisriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?
Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumm
Järjestä juhlat muualla ja kutsu just ne kaikki ihmiset, jotka SINÄ haluat.
Älä kerro miehelle etukäteen, että missä ja milloin, niin ei tarvitse ruokkia kuokkavieraita (miehen kavereita).
Sun suhde kuullostaa hyväksikäyttösuhteelta miehen puolelta. Jalat alle ap!
Eiköhän tuo ap ole ehtinyt jo erota tuosta miehestä. Tai mies lähtenyt omille teilleen. Aloitus on kuusi vuotta vanha.
Aika keksityltä jutulta kuulostaa. Todella hyvä Provo. Lisäksi miksi ihmeessä poikaystäväsi sanoisi mitä sinulle ostaa. Olet perus nainen, raivoat kuin mikäkin hullu vaikka et ole edes nähnyt lahjaa minkä ostaa. Minäkin saatan vaimolleni sanoa tuolla tavalla ihan tahallani, mutta sitten tadaa, odottaakin yllätys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä molemmilla, miehellä sekä sinulla, on oikeus mielipiteisiinne. Jos ette näe mitään syytä miellyttää toisianne tai jos teillä on eri käsitykset toistenne miellyttämisestä, niin erotkaa tai keskustelkaa.
En kyllä itsekään ostaisi sadan euron(!) lompakkoa. Ostaisin sillä museokortin ja illallisen.
Wau, että oikein 30 euron illallisen 30v-synttäreiden kunniaksi, juhlavaa. :)
No museokortti on toki kiva lahja sellaiselle joka museoista tykkää.Minulla on sadan euron lompakko ja se ilahduttaa minua lähes jokaisena päivänä. Se on käytännöllinen, kaunis ja kestävä. Todellakin oli hintansa arvoinen.
Huutonaurua tuollaiselle. Et usko itsekkään mistä puhut
jätkä on törkee, nyt jätät, kiva,että on töitä sulla ,niin helppo luikkia omilles. ihan järkky kusiainen.
Wau, että oikein 30 euron illallisen 30v-synttäreiden kunniaksi, juhlavaa. :)
No museokortti on toki kiva lahja sellaiselle joka museoista tykkää.
Minulla on sadan euron lompakko ja se ilahduttaa minua lähes jokaisena päivänä. Se on käytännöllinen, kaunis ja kestävä. Todellakin oli hintansa arvoinen.