Lue keskustelun säännöt.
Poikaystävä ei suostu ostamaan toivomaani syntymäpäivälahjaa. Onko mies nyt yksinkertaisesti itsekäs vai mitä tämä on?
02.02.2020 |
Täytän 30 vuotta kuun lopussa ja tämän ainoan kerran esitin nätisti toiveen että haluaisin lahjaksi 100 euron lompakon mitä olen toivonut pitkään. Lompakko on tarjouksessa joten voin itsekin ostaa mutta eihän se ole sama asia. Poikaystävä ei ole koskaan tuonut ruusuja hyvässä hengessä vaan kerran lepytteli kun oli riitaa rahasta. Joululahjaksi osti viiden euron alepokkarin ja yhdessä ostettiin elektroniikkaa. Käy kateeksi ja olen surullinen kun ystävien miehet ostelevat kukkia, muistavat ystävänpäivänä ja syntymäpäivänä jne. mutta minä en saa mitään. Miehen kommentti lompakkotoiveeseen oli että ei ole syytä ostaa turhaketta, rahat voi käyttää yhteiseen hyvään.. mutta kun sitä ei koskeen tule. Miehen mielestä minun pitäisi itse maksaa ja järjestää syntymäpäiväjuhlat, joihin saan kutsua muutaman naispuolisen ystävän ja mies kutsuu 10 hengen jätkäporukan mutta eihän tämä "yhteinen hyvä" ole oikein. Olemme molemmat töissä ja tienaamme omat rahat eikä yhteistä käyttötiliä ole. Olenko lapsellinen vai onko mies vain ilkeä ja pihi?
Kommentit (283)
No nyt on tullut Ap:n lahjalompakkoon ja synttäreihin niin paljon painolastia ja pahaa mieltä, että Ap:nä poistuisin tilanteesta tyylikkäästi takavasemmalle. Ensinnäkin lakkaisin puhumasta enää sanaakaan synttäreistä ja lompakosta miehelle.
Toiseksi: Järjestäisin itselleni mieleistä tekemistä juhlapäivänä; sopisin kavereitteni kanssa vaikka ulos illallisen ja/tai muut illanistujaiset muualla kuin kotonani. Ja sitten toteuttaisin tämän. Lähtisin kotoa sovittuna aikana (tarpeeksi aikaisin) huikaten miehelle meneväni ulos kavereiden kanssa tjmv. Ja jos mies ennen tätä kyselisi juhlavalmisteluista, vastaisin vaan, etten ole ajatellut asiaa.
Lisäksi: Unohtaisin sen pahanmielen lompakon kokonaan. Jos ostaisin sen itselleni, muistaisin aina ko. kapineen surullisen tarinan. Keskittyisin etsimään jonkun muun mieleisen ja ostaisin sen kyselemättä itselleni.
Ja viimeisenä: Laittaisin suhteeni koeajalle. Siirtyisin tarkkailijaksi joksikin aikaa suhteeseeni; jos mies sanoo rakastavansa, miten rakastaminen näkyy teoissa? Jos suhteessa ei käytännössä ole rakkaudellisia tekoja (esim. toisen tarpeiden huomioimista, kunnioitusta, vastapalveluksia jne), tekisin tarvittaessa kipeitäkin johtopäätöksiä ja toteuttaisin ne.
Mutta tämä on Ap:n elämää, ei minun. Jokainen toimii kuten parhaaksi näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan järkyttävää tää materialismi ja kuluttaminen nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Kouluta se paremmin! Mun mies oli samanlainen, mutta ei ole enää. Olemme olleet kauan yhdessä. Jos ei suostu ostamaan lompakkoa, pyydä pihiltä jotain halvempaa. Ja kun saat sen,ole NIIN iloinen. Muista kehua miten ihana mies hän on ja tällä tavalla pääset kohti tavoitteitasi...minun mies on todella pihi,johtuen niukasta lapsuudesta. Olen saanut sen opetettua niin, että saan melkein mitä haluan. Toki otan hänetkin aina mukaan, vaikkapa öljyhierontaan. Hän ei ikinä ilman painostustani lähtisi sellaiseen tai edes lomamatkoille, vaikka niistä nauttii. Win-win...
Miksi tämä on saanut niin paljon alapeukkuja? Itse arvostan tuota. Ei kaikkia voi pikkuvikojen takia lempata ja ihminen oppii uusia toimintatapoja hyvä kautta. Varmasti hänen miehensä on iloinen, kun vaimo ilostuu jostain lahjasta.
Mitä hyvää suhteessa on? Kuulostaa, että nainen on yksi kodintavara muiden tavaroiden seassa. Kyllä rakastava ihminen antaa toiselle tilaa. Onko niin, että tuossa nainen on miehelle hyvä kulujen maksaja?
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää tää materialismi ja kuluttaminen nykyään.
Kyllä! Kuka kiukuttelee siitä ettei saa toiselta satasen lompakkoa, en siis kertakaikkiaan ymmärrä miten suhde voi tuolla tavalla levätä rahan ja lahjojen varassa. Ja peukutusten perusteella tämä on vielä vallitseva mielipide. En olisi ikinä uskonut, mutta alan ymmärtää niitä palstamiesten valituksia rahanahneista naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä vaikuttaisi olevan täysin erilaiset maailmankatsomukset. Mieheltä taitaa puuttua sivistyskin kokonaan. Ja sinä taas taidat olla vielä aika lapsellinen. Miksi ylipäänsä olette yhdessä? Siksikö, että se nyt on yleensä tapana? Vai onko teidät naitettu toisillenne, kuten joskus muinoin meilläkin tehtiin?
Satasen maksavaa lompakkoa en edes keksisi pyytää, vielä vähemmän ostaa itse, sillä reilulla parillakympillä saa jo ihan hyvän nahkalompakon. Ruusukimppu sen sijaan ilahduttaisi kovasti.
Ja ne sinun kolmekymppisesi. Sinun pitäisi järjestää ne itse. No se on vielä ihan OK, mutta ei se, että sinä saisit kutsua vain muutaman ystävättären, kun taas miesystäväsi kutsuisi sinun synttäreillesi kymmenpäisen äijälauman. Ei, hei haloo. Lähde ystävättäriesi kanssa vaikka Tukholman risteilylle ja jätä se miesystäväsi äijälaumoineen rannalle, mieluiten lopullisesti. Fiksumpiakin on saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Onpas kallis lahjatoive.
No ei ole. Rupesin laskeskelemaan, että itse käytin viikko sitten viikonloppuna pari sataa puolisoni hemmotteluviikonloppuun (hotelliyö + ohjelmaa kotimaassa). Ihan ilman että kyse olisi ollut mistään merkkipäivästä. Olen myös ostanut meille jo lennot ja varannut hotellin kevätlomalle, mikä tulee olemaan hänelle yllätys (tietää vain, että kyseisille päiville ei saa sopia mitään muuta ja kohde on sellainen, mihin itse on ilmaissut joskus haluavansa päästä). Kerron vasta vähän ennen lähtöä, mistä on kysymys. Järjestän tällaisia yllätyksiä muutaman kerran vuodessa. Syksyllä annoin hänen ymmärtää, että olen vuokrannut meille halvan mökin kotimaasta, ja paljastin vasta kun jätimme auton hänen ystävänsä pihaan säilytykseen, että menemmekin satamaan, ja vasta laivalla kerroin, että olemme menossa eräälle keikalle kuuntelemaan hänen suosikkiartistiaan.
Kun rakastaa ja arvostaa puolisoaan, niin hänelle antaa mielellään lahjoja ja järjestää yllätyksiä. Vastaavasti saan itse lahjoja puolisoltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aloittajan kirjoittama jo kuvaa kaiken oleellisen suhteesta: Mies sanoi, että saan maksaa itse omat juhlanai ja SAAN kutsua muutaman oman kaverini. Mies kutsuu 10 omaa kaveriaan.
Mies siis määrää, vaikka maksat itse ja ovat sinun juhlasi keitä saat itse kutsua? 😮 ja mitä ne miehen 10 omaa jätkäkaveria yleensäkään tekevät sinun kustantamilla juhlilla?
Tuo myös kiinnitti huomiota kun kerroit muussa kohdassa, että keittiön pöydässä SAA syödä kunhan siivoaa jälkensä ja pyyhkii pöydän.
Onko asunto kokonaan miehen ja määrääkö hän kaiken mitä siellä saa ja ei saa tehdä? Missä ihmeessä sitten SAISI syödä ellei keittiön pöydässä? Jossain nurkassako niinkuin ennen ruotimummot ja -vaarit? Syökö mies siis yksin keittiönpöydässä ja sinä saat siinä syödä mainituilla ehdoilla?Omistusasunto on miehen hankkima ja osallistumme kuluihin 50/50. Mies on tarkka sisustuksesta ja puhtaudesta on ollut alusta saakka. Mies haluaa kutsua enemmistön koska asuntoon ei mahdu kaikkia kavereitani ja sukulaisia, samalla mies haluaa esitellä minulle kaksi uutta kaveriaan. Olen sanonut miehelle etteikö uusia kavereita voisi esitellä muulloin kuin minun syntymäpäivänä, mutta miehen mielestä juhlat ovat hyvä syy kilistellä rennosti. Mies ei halua asuntoon kavereitani ilman hänen lupaansa eli kaikesta pitää kysyä ensin mieheltä. Kun muutimme yhteen pieni vierashuone oli tyhjillään joten sen olen sisustanut kokonaan itse. Mies syö keittiönpöydässä samoin minäkin, mutta helposti nalkuttaa tiskeistä ja muruista vaikka olisin vasta valmistamassa ateriaa. En sotke ja siivoan aina jälkeni mutta mies on hemmetin tarkka kaikesta.
Jos mies omistaa kämpän jossa asutte niin tottakai hällä on sananvaltaa enemmän.
Ostattaako APn mies vastaavasti satasen lahjoja itselleen? Toivookin mies että ostelet hälle yllätys kukkia tai vaikka jotain muuta yllätys herkkua päivittäin?
No ero tulee ennen pitkää noin pikkuasioista murehtijalle.Mies inhoaa kukkia eikä ole yhtään romanttinen koska se on hömpötystä. Olen järjestänyt romanttisen koti-illan miehelle ja minulle, kun kaipasin romantiikkaa. Harmi vain ettei mies osaa arvostaa tekoani ja kehut tekemästäni ruoasta eivät lohduta kun en saa kaipaamaani hellyyttä ja rakkautta takaisin.
Olen eri, mutta mitä ilmeisimmin mies kaipaa elämältään eri asioita kuin sinä. Kummassakaan ei ole mitään väärää, mutta te ette kertomasi perusteella sovi yhteen. Turha täällä on valittaa - etsi mieluummin mies joka tykkää niistä romanttisista illoista.
Mikset anna poikkiksesi itse päättää miten hän sua haluaa muistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas kallis lahjatoive.
No ei ole. Rupesin laskeskelemaan, että itse käytin viikko sitten viikonloppuna pari sataa puolisoni hemmotteluviikonloppuun (hotelliyö + ohjelmaa kotimaassa). Ihan ilman että kyse olisi ollut mistään merkkipäivästä. Olen myös ostanut meille jo lennot ja varannut hotellin kevätlomalle, mikä tulee olemaan hänelle yllätys (tietää vain, että kyseisille päiville ei saa sopia mitään muuta ja kohde on sellainen, mihin itse on ilmaissut joskus haluavansa päästä). Kerron vasta vähän ennen lähtöä, mistä on kysymys. Järjestän tällaisia yllätyksiä muutaman kerran vuodessa. Syksyllä annoin hänen ymmärtää, että olen vuokrannut meille halvan mökin kotimaasta, ja paljastin vasta kun jätimme auton hänen ystävänsä pihaan säilytykseen, että menemmekin satamaan, ja vasta laivalla kerroin, että olemme menossa eräälle keikalle kuuntelemaan hänen suosikkiartistiaan.
Kun rakastaa ja arvostaa puolisoaan, niin hänelle antaa mielellään lahjoja ja järjestää yllätyksiä. Vastaavasti saan itse lahjoja puolisoltani.
Minä en onneksi ole sitonut rakkauttani ja arvostustani rahaan ja lahjoihin, minusta tuo kuulostaa täysin vieraalta ajatusmaailmalta mutta näemmä se on palstalla yleinen. Meitä on näemmä moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä nahkalompakko kestää vuosikymmeniä.
En ole koskaan käyttänyt muovisia, halpoja lompakkoja.
Ap:n lahjatoive on erittäin käytännöllinen ja 30 vuotta täytetään vain kerran elämässä.Ollaan puolessa välissä eläkeiästä, noin suurinpiirtein, sitä kannattaa juhlia.
Lompakko, jolla on ikää 30 vuotta alkaa muistuttamaan enemmän kärpäslätkää. En oikein usko, että pysyy kuosissa noin kauan. Ei ole ainakaan minulla pysynyt ja olen ostanut aina nahkalompakon, kun entinen alkaa hajota. Enkä ole ostanut halvinta vaan sellasen sopivan hintaisen.
T. Eläkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset anna poikkiksesi itse päättää miten hän sua haluaa muistaa?
Mieshän päätti jo että laittaa "yhteiseen hyvään" satasen eli ostaa juomat itselleen ja kavereilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, kylläpäs lompakkoloiset ovat aktivoituneet! Lisäksi kuka ...ttu edes ostaa lahjoja yli 15v lapsille?? Saati sitten odottaa saavansa mitään yli tuon iän.
Onko sinulla vaimoa tai tyttöystävää? Jos on/olisi, kuinka ilahdutat häntä? Muistatko jotenkin juhlapäivinä?
On ja meillä päin lahjoja annetaan lapsille. Aikuisten kesken harrastetaan sitten sellaisia aineettomia lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna itsellesi hyvä lahja ja jätä tuollainen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää tää materialismi ja kuluttaminen nykyään.
Kyllä! Kuka kiukuttelee siitä ettei saa toiselta satasen lompakkoa, en siis kertakaikkiaan ymmärrä miten suhde voi tuolla tavalla levätä rahan ja lahjojen varassa. Ja peukutusten perusteella tämä on vielä vallitseva mielipide. En olisi ikinä uskonut, mutta alan ymmärtää niitä palstamiesten valituksia rahanahneista naisista.
Onhan tää sarkasmia, onhan?
Jos ootte tosissanne niin 😁
Mut ku kaikilla muillakin on byääääääääää!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas kallis lahjatoive.
No ei ole. Rupesin laskeskelemaan, että itse käytin viikko sitten viikonloppuna pari sataa puolisoni hemmotteluviikonloppuun (hotelliyö + ohjelmaa kotimaassa). Ihan ilman että kyse olisi ollut mistään merkkipäivästä. Olen myös ostanut meille jo lennot ja varannut hotellin kevätlomalle, mikä tulee olemaan hänelle yllätys (tietää vain, että kyseisille päiville ei saa sopia mitään muuta ja kohde on sellainen, mihin itse on ilmaissut joskus haluavansa päästä). Kerron vasta vähän ennen lähtöä, mistä on kysymys. Järjestän tällaisia yllätyksiä muutaman kerran vuodessa. Syksyllä annoin hänen ymmärtää, että olen vuokrannut meille halvan mökin kotimaasta, ja paljastin vasta kun jätimme auton hänen ystävänsä pihaan säilytykseen, että menemmekin satamaan, ja vasta laivalla kerroin, että olemme menossa eräälle keikalle kuuntelemaan hänen suosikkiartistiaan.
Kun rakastaa ja arvostaa puolisoaan, niin hänelle antaa mielellään lahjoja ja järjestää yllätyksiä. Vastaavasti saan itse lahjoja puolisoltani.
Minä en onneksi ole sitonut rakkauttani ja arvostustani rahaan ja lahjoihin, minusta tuo kuulostaa täysin vieraalta ajatusmaailmalta mutta näemmä se on palstalla yleinen. Meitä on näemmä moneen junaan.
Niin onkin. 😉
Mutta mieluummin istun tuon henkilön junaan joka kertoo rakastavansa ja hemmottelevansa kumppaniaan kuin sinun Mielikuvituksettomat ja totiset torvensoittajat eivät ole minun makuuni, lienee tuskin kovin monen muunkaan.
Tosin, vakka kantensa valitsee, toivottavasti olet löytänyt sopivan kannen. Muuten tulee olemaan ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Mikset anna poikkiksesi itse päättää miten hän sua haluaa muistaa?
No poikkiksen lahja ja muistaminen on se humalainen kymmenpäinen jätkälauma, sehän maksoi ja 100 euroa, siihen meni aloittajan lahjarahat. Sehän on jo poikkiksen taholta päätetty. Ei muuta tipu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas kallis lahjatoive.
No ei ole. Rupesin laskeskelemaan, että itse käytin viikko sitten viikonloppuna pari sataa puolisoni hemmotteluviikonloppuun (hotelliyö + ohjelmaa kotimaassa). Ihan ilman että kyse olisi ollut mistään merkkipäivästä. Olen myös ostanut meille jo lennot ja varannut hotellin kevätlomalle, mikä tulee olemaan hänelle yllätys (tietää vain, että kyseisille päiville ei saa sopia mitään muuta ja kohde on sellainen, mihin itse on ilmaissut joskus haluavansa päästä). Kerron vasta vähän ennen lähtöä, mistä on kysymys. Järjestän tällaisia yllätyksiä muutaman kerran vuodessa. Syksyllä annoin hänen ymmärtää, että olen vuokrannut meille halvan mökin kotimaasta, ja paljastin vasta kun jätimme auton hänen ystävänsä pihaan säilytykseen, että menemmekin satamaan, ja vasta laivalla kerroin, että olemme menossa eräälle keikalle kuuntelemaan hänen suosikkiartistiaan.
Kun rakastaa ja arvostaa puolisoaan, niin hänelle antaa mielellään lahjoja ja järjestää yllätyksiä. Vastaavasti saan itse lahjoja puolisoltani.
Järkyttyisin ja suuttuisin jos mun puoliso järkkäilisi tuommoisia kysymättä mielipidettäni. Eli päättäisi puolestani mitä lomalla pitää tehdä. Huh.
Mies inhoaa kukkia eikä ole yhtään romanttinen koska se on hömpötystä. Olen järjestänyt romanttisen koti-illan miehelle ja minulle, kun kaipasin romantiikkaa. Harmi vain ettei mies osaa arvostaa tekoani ja kehut tekemästäni ruoasta eivät lohduta kun en saa kaipaamaani hellyyttä ja rakkautta takaisin.