Poikaystävä ei suostu ostamaan toivomaani syntymäpäivälahjaa. Onko mies nyt yksinkertaisesti itsekäs vai mitä tämä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sinä haluat päättää, minkä lahjan joku toinen antaa sinulle, ja jos et saa tahtoasi läpi, niin se toinen on sitten itsekäs. Ymmärsinkö oikein?

Ymmärsit väärin. Mies ei ollut aikonutkaan ostaa minulle mitään ja esitin lahjatoiveen lompakosta perustellen, että sille on käyttöä koska nykyinen lompakko meni rikki ja toivomani olisi mieleinen. Miehen mielestä "yhteinen hyvä" on ainoa oikea tapa eli mies ostaa itselleen ja jätkilleen juomat ja minä kustannan ja järjestän kaiken muun ihan itse. Reiluako? Mielestäni ei. Riidan kehittyessä kysyin mieheltä kuka kustantaisi häämme, niin siihen mies sanoi että häät pidettäisiin pienimuotoisesti maistraatissa, puvun ja sormuksen saisin valita ja kustantaa itse. Lopuksi mies muistutti ettei halua mennä koskaan naimisiin, joten turha sitä on miettiä. Mies ihmettelee miksi olen pahoittanut mieleni ja olen itkuinen, miehen mielestä riitaa ei ole.

Tämä ratkaisi. Laita ihan oikeasti mies vaihtoon. Nyt eikä yhtään myöhemmin.

Siis en voi ymmärtää mitä iloa on pyydetystä lahjasta?  Toinen vain tekee työtä käskettyä eikä tuossa ole mitään yllätyksellisyyttä, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne. Synttärit tässä kuussa, ja pyysin miestä ostamaan yhden 50e maksavan kaulakorun. Ei aio kuulemma ostaa. Itselleen toki osti muuten vaan juuri viime viikolla uuden auton josta maksoi 80K. Paskalla mielellä odotan jo noita synttäreitäni, kun olo on täysin arvoton.

Olet luultavasti provo, mutta tuollaiset pyytämiset aiheuttavat vastareaktion. Ei lahjaa pyydetä hyvänen aika  sentään. Anna hänen ostaa ihan itse haluamansa lahja ja osta sinä kaulakoru itsellesi, jos sitä niin haluat.

Siis voidaan naida joka reikään mutta lahjatoiveesta ei voi puhua? Miksei??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää tässä ketjussa yksi asia. Eli tässä tuntuu olevan monta kirjoittajaa jotka ovat sitä mieltä että naisen tulee hylätä omat ystävänsä ja keskittyä miehen ja tämän ystävien palvelemiseen. Nainen ei saa pyytää mitään itselleen lahjaksi tai muuten, ei saa pyytää ystäviään omaan kotiin muuta kuin miehen luvalla, tulee hoitaa juhlien järjestelyt ja kustannukset (ilmeisesti aina oli kyse sama kumman juhlista). Naisen tulee aina ja kaikkialla maksaa vähintään puolet kaikista perheen kuluista. Naisen tulee hylätä omat halut ja toiveet koska miehen halut ja ajatukset ovat aina oikein ja arvokkaampia.

Onko joku oikeasti näin tyhmä ettei näe kuinka itsekkäitä ja naista alistavia tällaiset vaatimukset ovat? Vai onko näitä asioita puolustavat miehet äänekkäästi puolustamassa omaa näkökantaansa että saisivat oman vaimon pysymään ruodussa ja olemaan ilmainen tai jopa miehelle maksava palvelija.

Ja miksi osa naisista suostuu tällaiseen rooliin kuten ap?

En voi ymmärtää, että pyydetään itselle lahjaa? Eihän se ole silloin mikään lahja. 

A. Olisiko apn pitänyt olla hiljaa lahjaasiasta ja sitten kun ei saa mitään tai saa lahjaksi miehen kavereille viinaa olla iloinen ja tyytyväinen vaikka kokee tilanteen itselleen sopimattomaksi ja vääräksi.

B. Kuten edellinen mutta erota miehestä koska hän ei osoita rakkauta sellaisin tavoin että ap tuntisi itsensä rakastetuksi ja arvostetuksi.

C. Vinkata että haluaisi lahjan mutta tämäkin on varmaan jo pyytämistä joten ei käy.

Minusta olisi huonoa käytöstä jos ap ruinaisi puolitutuilta synttärilahjaa. Minä kyllä oletan että puolison kanssa voi keskustella hyvin siitä mitä toivoo jne. Käsittääkseni ap ei ole todellakaan vaatinut vaan toivonut tiettyä asiaa.

Minusta ainakin on tosi kiva jos mieheni toivoo jotain tiettyä lahjaa niin on kiva ostaa se koska lahja on silloin haluttu. Toki kaikista parasta on jos puoliso antaa lahjan joka on yllätys ja jotain selliasta jonka nähdessään tajuaa että juuri tuota olisin toivonut jos olisin tiennyt sen olemassa olosta ym. Mutta oikeassa elämässä ei aina tiedä niin tarkkaan mitä toinen haluaisi. Esim miehelläni on todella paljon työkaluja ja minun on vaikea ostaa niitä lahjaksi. En kertakaikkiaan tiedä mitä häneltä puuttuu. Joskus kysyin miehen kaverilta vinkkiä mutta eivät hekään osanneet auttaa.

Ja niille joiden mielestä lahja ei ole lahja jos sitä pyytää niin se on teidän ongelmanne jos määrittelette lahja sanan noin suppeasti.

Olen eri, mutta ei mitään noista. Minusta täyspäinen ihminen ei pidä lahjoja tärkeimpänä merkkinä rakkaudesta. Minusta ap:n pitäisi erota siksi että mies on ääliö, ei siksi ettei mies anna lahjaa. Ja minusta ääliöstä kannattaa kyllä erota vaikka se antaisikin lahjan.

Minusta on oikeastaan täysin absurdi kysymys, pitäisikö erota kun mies ei näytä rakkautta ostamalla lahjaa. Minusta pitää ilman muuta erota, jos mies ei ole osoittanut rakkauttaan muilla tavoin niin tehokkaasti, ettei siitä jää sellaista epäilystä jota pitäisi satasen lahjuksilla voidella pois. Jos ei ilman

Mutta jos mies olisi muuten ok. Niin toiselle ei voi kertoa että toivoisi tämän muistavan itseään lahjalla täyttäessään pyöreitä vuosia? Siis ihan oiekasti voidaan kyllä harrastaa seksiä ja kertoa intiimejä toiveita toiselle ja hommata vaikka lapsia yhdessä mutta siitä ei saa keskustella että toivoisi lahjaa ?? Tai mitä toivoisi?? Jos itselle on tärkeää että toista muistetaan juhlapäivinä lahjoilla ja tekee näin mutta puoliso ei osta lahjoja koska ei tajua että lahjat ovat tärkeitä toiselle niin siitä ei saa sanoa vaan ainoat vaihtoehdot on olla hiljaa omista haluista tai erota?? Taas kerran en ymmärrä yhtään tätä logiikkaa.

Eikö se ole kuitenkin reilumpaa puhua haluistaan ja toiveistaan mitä erota edes antamatta toiselle mahdollisuutta muuttaa käytöstään?

Ja juu minä en ostele juurikaan lahjoja enkä itse niitä halua mutta kykenen ymmärtämään että osalle aikuisiakin ihmisiä lahjat ovat tärkeä osa juhlapäiviä.

No minun täytyy kyllä myöntää, että minulle ei todellakaan olisi ok jos kumppanin mielestä raha ja lahjat näyttelisivät tärkeää roolia siinä miten hän kokee rakkauden ja arvostamisen. Kyllä tuollainen arvomaailma on minulle kertakaikkiaan vastenmielinen. Mutta minähän olenkin ketjun perusteella vähemmistössä. Ja ei, minä en käskenyt erota satasen lahjan tähden. Minä totesin vaan, en minusta koko kysymys eroamisesta satasen lahjan tähden on täysin absurdi. Kuka normaali aikuinen oikeasti eroaa siksi ettei saanut lahjaksi lompakkoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama tilanne. Synttärit tässä kuussa, ja pyysin miestä ostamaan yhden 50e maksavan kaulakorun. Ei aio kuulemma ostaa. Itselleen toki osti muuten vaan juuri viime viikolla uuden auton josta maksoi 80K. Paskalla mielellä odotan jo noita synttäreitäni, kun olo on täysin arvoton.

Olet luultavasti provo, mutta tuollaiset pyytämiset aiheuttavat vastareaktion. Ei lahjaa pyydetä hyvänen aika  sentään. Anna hänen ostaa ihan itse haluamansa lahja ja osta sinä kaulakoru itsellesi, jos sitä niin haluat.

Siis voidaan naida joka reikään mutta lahjatoiveesta ei voi puhua? Miksei??

Koska se ei ole lahja, jonka toinen haluaisi ostaa vaan velvollisuus toisen pyynnöstä. Tuossa menee lahjan idea kokonaan hukkaan. Ja ei kai sitä naida vain "lahjojen" toivosta ellei ole maksullinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää tässä ketjussa yksi asia. Eli tässä tuntuu olevan monta kirjoittajaa jotka ovat sitä mieltä että naisen tulee hylätä omat ystävänsä ja keskittyä miehen ja tämän ystävien palvelemiseen. Nainen ei saa pyytää mitään itselleen lahjaksi tai muuten, ei saa pyytää ystäviään omaan kotiin muuta kuin miehen luvalla, tulee hoitaa juhlien järjestelyt ja kustannukset (ilmeisesti aina oli kyse sama kumman juhlista). Naisen tulee aina ja kaikkialla maksaa vähintään puolet kaikista perheen kuluista. Naisen tulee hylätä omat halut ja toiveet koska miehen halut ja ajatukset ovat aina oikein ja arvokkaampia.

Onko joku oikeasti näin tyhmä ettei näe kuinka itsekkäitä ja naista alistavia tällaiset vaatimukset ovat? Vai onko näitä asioita puolustavat miehet äänekkäästi puolustamassa omaa näkökantaansa että saisivat oman vaimon pysymään ruodussa ja olemaan ilmainen tai jopa miehelle maksava palvelija.

Ja miksi osa naisista suostuu tällaiseen rooliin kuten ap?

En voi ymmärtää, että pyydetään itselle lahjaa? Eihän se ole silloin mikään lahja. 

Meillä molemmat kysyvät sekä syntymäpäivän että joulun alla, että mitä toinen toivoisi lahjaksi. Samaa kysyn aikuisilta lapsiltani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua mietityttää tässä ketjussa yksi asia. Eli tässä tuntuu olevan monta kirjoittajaa jotka ovat sitä mieltä että naisen tulee hylätä omat ystävänsä ja keskittyä miehen ja tämän ystävien palvelemiseen. Nainen ei saa pyytää mitään itselleen lahjaksi tai muuten, ei saa pyytää ystäviään omaan kotiin muuta kuin miehen luvalla, tulee hoitaa juhlien järjestelyt ja kustannukset (ilmeisesti aina oli kyse sama kumman juhlista). Naisen tulee aina ja kaikkialla maksaa vähintään puolet kaikista perheen kuluista. Naisen tulee hylätä omat halut ja toiveet koska miehen halut ja ajatukset ovat aina oikein ja arvokkaampia.

Onko joku oikeasti näin tyhmä ettei näe kuinka itsekkäitä ja naista alistavia tällaiset vaatimukset ovat? Vai onko näitä asioita puolustavat miehet äänekkäästi puolustamassa omaa näkökantaansa että saisivat oman vaimon pysymään ruodussa ja olemaan ilmainen tai jopa miehelle maksava palvelija.

Ja miksi osa naisista suostuu tällaiseen rooliin kuten ap?

En voi ymmärtää, että pyydetään itselle lahjaa? Eihän se ole silloin mikään lahja. 

Meillä molemmat kysyvät sekä syntymäpäivän että joulun alla, että mitä toinen toivoisi lahjaksi. Samaa kysyn aikuisilta lapsiltani.

Niin te kysytte ja se on ihan eri asia, kuin vaan pyydetään jotain lahjaa. Tuossa on iso ero.

Miksi kukaan ei vastaa siihen että mitä sitten pitäisi tehdä jos puoliso ei koskaan osta mitään lahjaa vaikka itse toivoisi saavansa myös lahjan (koska ostaa puolisolle joka kyllä mielllään ottaa saamansa lahjat vastaan) ? Jos siis asiassa ei saa esittää toivetta toiselle?

Ja on ihan turha väittää että on materailisti jos toivoo puolison ostavan joululahjan tai synttärilahjan ja erityisesti suhteen alkuvuosina vielä.

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa! Poikaystäväsi on itsekäs mul kero. Surullista miten niin moni syyttää ap:ta ahneeksi ja pitää surutta miehen puolta. Onko teillä täydelliset miesystävät jotka lahjovat teitä pyytämättä? Epäilen! Ap:lle toivon parasta ja hyviä sinkkupäiviä kunnes tapaat samanlaiset arvot jakavan hyvän miehen.

Miten niin lahjoo pyytämättä? Onko näin mahdotonta ymmärtää, ettei lahjat ole kaikille se parisuhteen tärkein sisältö? Että jotkut ovat ihan onnellisia sen täydellisen miesystävän tai puolison kanssa, vaikka lahjoja tai kukkapuskia ei ole näkynyt vuosiin?

Kun se oikea rakkaus on sitä, että puoliso hieroo niskaa kun sitä särkee. Sitä että hän tuo keittokulhon sänkyyn kun olet sairas. Sitä että hän ottaa kopin lapsista viikonloppuaamuna kun sinua väsyttää. Ja miljoona vastaavaa pientä tekoa joka ikinen päivä. Ei näiden tekemättä jättämistä korvata lahjuksilla, ja toisin päin, pöljä on se joka ei tällaisen kumppanin rinnalla tunne itseään rakastetuksi tuli niitä lahjoja tai ei.

Tulos tai ulos

Ääh ap. Tyhmä olet kun vaadit lahjoja (en IKINÄ kehtaisi) ja tyhmä ukko kun ei anna mitään.

Pidä omat juhlat ilman miestä. Helppoa

Siis mies joutuisi väkisin ostamaan jonkun turhana pitämänsä tavaran lahjaksi, ettei toinen jättäisi? Kuulostaa tosirakkaudelta :D :D

Satasen lahja 30-vuotispäivänä ei kyllä ole mitenkään liikaa pyydetty, olkoonkin antajan mielestä vaikka kuinka turha. Ihme nipottaja.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon perusteella ajattelin, että ehkä mies on jo hankkinut jotain, eikä siksi lämpene omalle ehdotuksellesi. Oma mieheni saattaisi myös teeskennellä, ettei osta toivomaani juttua, mutta hankkii sen salaa, että yllättyisin sittenkin iloisesti.

Mutta itse tekstin perusteella on pakko sanoa, että miehesi taitaakin olla vain itsekäs p*ska, joka ajattelee toisen onnen ja ilon olevan häneltä pois.

Niin, jonkun 5€ alepokkarin:D

Hirveä mies, ei mulla muuta.

Miksi pitää olla 100 euron lompakko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eroa! Poikaystäväsi on itsekäs mul kero. Surullista miten niin moni syyttää ap:ta ahneeksi ja pitää surutta miehen puolta. Onko teillä täydelliset miesystävät jotka lahjovat teitä pyytämättä? Epäilen! Ap:lle toivon parasta ja hyviä sinkkupäiviä kunnes tapaat samanlaiset arvot jakavan hyvän miehen.

Miten niin lahjoo pyytämättä? Onko näin mahdotonta ymmärtää, ettei lahjat ole kaikille se parisuhteen tärkein sisältö? Että jotkut ovat ihan onnellisia sen täydellisen miesystävän tai puolison kanssa, vaikka lahjoja tai kukkapuskia ei ole näkynyt vuosiin?

Kun se oikea rakkaus on sitä, että puoliso hieroo niskaa kun sitä särkee. Sitä että hän tuo keittokulhon sänkyyn kun olet sairas. Sitä että hän ottaa kopin lapsista viikonloppuaamuna kun sinua väsyttää. Ja miljoona vastaavaa pientä tekoa joka ikinen päivä. Ei näiden tekemättä jättämistä korvata lahjuksilla, ja toisin päin, pöljä on se joka ei tällaisen kumppanin rinnalla tunne itseään rakastetuksi tuli niitä lahjoja tai ei.

Kyllä mutta tuossahan on pointtina juuri se että puoliso tekee asioita joista se puoliso ilahtuu ja joita se puoliso toivoo. Oli se sitten mitä tahansa, palveluksia, hellittelyjä, lahjoja tai mitä vain.

Jos minä ilahdun sekä hieronnasta että lahjasta (ja mies tietää sen) niin miksi ihmessä en pahastuisi jos hän ei lahjaa hanki? Silloinhan hän jättää käyttämättä mahdollisuuden tehdä minut iloiseksi ja vieläpä syntymäpäivänäni.

Kuinka usein sitten ostelet miehellesi lahjoja sun muita? Vai oletatko olevasi vain saamapuolella ja suutut jos et saa niitä spontaaneja koruja ja kukkia

Ihmeellistä, että lahjatoiveita ei voi ääneen toiselle sanoa. Onhan se ihan järkeenkäypää, että jos lahjan ostaa ja se jonkin verran maksaakin niin se olisi myös lahjan saajalle mieleinen. Hukkaanheitettyä se raha silloin on jos ei yhtään natsaa tai ole tarvetta.

Vaikka kuinka joku täällä ei ymmärrä mitä sillä 100 euron lompakolla tekee tai miksi sen pitää olla se lompakko niin mitä hitsin väliä on sillä, että te ette ymmärrä. Kun se on sen lahjan saajan toive! Ja tarkoitus on ilahduttaa sitä lahjan saajaa, ei teitä itseänne!

Kovin itsekästä ja omaan napaan tuijottaminen on antaa vain sellaisia lahjoja joita itse pitää järkevintä ja oikeina, mutta ei ajatella sitä lahjan saajaa.

Ajatteleeko joku siis niin, että kun MINÄ sen lahjan kerran maksan, niin MINÄ myös sitten päätän mitä ostan, viis kumppanin toiveista?

Muullatavoin en tätä päivittelyä ja siunailua ymmärrä.

Muutenkin ihmettelen kuinka ankeita ja yksitotisia joidenkin mielipiteet ovat. Tämä ajatusmaailma toimii ainoastaan silloin kun molemmat ovat samanlaisia ja eivät kaipaa mitään hemmottelua tai huomaavisuutta kumppaniltaan. Eikä kumppanilleen.

Meillä kyllä hierotaan niskaa ja jalkoja sekä tehdään muitakin toista ilahduttavia asioita arjessa. Mutta se ei poissulje sitä, että myös ostamme toisillemme lahjoja, pieniä yllätysjuttujakin joskus. Esimerkiksi mies saattaa tuoda viinipullon ja jotain hyvää ja yhdessä laitamme ruokaa, laitamme kynttilän palamaan pöytään ja juttelemme kaikessa rauhassa. Samoin itse saatan ostaa vaikka kirpparilta jonkin kivan vaatteen tai tavaran, josta mies tykkää. Tai tietysti, ihan mitä vaan voi keksiä.

Miksi silllon kun muullakin tavoin toista huomioidaan olisi jotenkin "liikaa" antaa myös lahjoja? Kummatkin huomaavaisuudet kuuluvat parisuhteeseen, jos niin haluaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä, että lahjatoiveita ei voi ääneen toiselle sanoa. Onhan se ihan järkeenkäypää, että jos lahjan ostaa ja se jonkin verran maksaakin niin se olisi myös lahjan saajalle mieleinen. Hukkaanheitettyä se raha silloin on jos ei yhtään natsaa tai ole tarvetta.

Vaikka kuinka joku täällä ei ymmärrä mitä sillä 100 euron lompakolla tekee tai miksi sen pitää olla se lompakko niin mitä hitsin väliä on sillä, että te ette ymmärrä. Kun se on sen lahjan saajan toive! Ja tarkoitus on ilahduttaa sitä lahjan saajaa, ei teitä itseänne!

Kovin itsekästä ja omaan napaan tuijottaminen on antaa vain sellaisia lahjoja joita itse pitää järkevintä ja oikeina, mutta ei ajatella sitä lahjan saajaa.

Ajatteleeko joku siis niin, että kun MINÄ sen lahjan kerran maksan, niin MINÄ myös sitten päätän mitä ostan, viis kumppanin toiveista?

Muullatavoin en tätä päivittelyä ja siunailua ymmärrä.

Muutenkin ihmettelen kuinka ankeita ja yksitotisia joidenkin mielipiteet ovat. Tämä ajatusmaailma toimii ainoastaan silloin kun molemmat ovat samanlaisia ja eivät kaipaa mitään hemmottelua tai huomaavisuutta kumppaniltaan. Eikä kumppanilleen.

Paljon parempihan on lahja, jota on toivottu kuin jokin random-ostos. Ihan sama mikä se toive on. Eikä satasen lahjatoive mikään yletön ole, aika alakanttiin pyöreänä merkkipäivänä.

Kaikenkaikkiaan eivät näytä miehen ja apn tarpeeet oikein kohtaavan, joten viisainta nostaa kissa pöydälle ja katsoa onko suhdetta viisasta edes jatkaa.