Yhteishuoltajuudessa oleva 12-vuotias ei enää halua tulla luokseni koska toisen vanhemman luona on löysempää. Voinko tehdä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, olisit ajatellut asiaa aikaisemmin. Juuri tuon takia en ole ruvennut olemaan lapsille se tiukkisvanhempi. Ei ole kyllä isäkään. Mutta kyllä fiksut lapset siitä selviävät, ennemmin kuin tuosta, ettei halua enää edes tulla vanhempansa luo.

Mutta entäs kun ei ole erityisen fiksu lapsi? Entä jos on oppimisvaikeutta, jonka vuoksi tarvitsisi erityisen paljon toistoa ja myös vanhemman apua. Todella raskasta kun lapsi tulee sunnuntaina luokseni rättiväsyneenä, suorastaan koomassa viikonlopun valvomisesta, ja aivan kierroksilla kaikesta pelaamisesta. Sitten koitamme siinä su iltana paikata tekemättömät koulutyöt seuraavaa viikkoa varten. Poika käy kasiluokkaa ja kurssin pitäisi juuri nyt muuttua, seiskan keskiarvolla ei lukioon mennä, kädentaitoja tai mielenkiintoa tai harrastuneisuutta perinteisiin ammatteihin ei ole. Mitä tekee isä? Ostaa uuden pelikoneen kaiuttimineen ym herkkuineen.

Onko lapsen oppimisvaikeutta selvitelty tarkemmin? ADHD? Lääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vähän saman tyyppinen tilanne. Miehen lapsen äiti asuu vuokrakerrostaloslummissa ja vähän samaan tapaan rajoittaa ja hokee, että pitää olla myös tylsää perusarkea.

Me puolestamme asumme mieheni (lapsen isä) tilavasti omakotitalossa ja olemme suhteellisen varakkaita. Syömme ravintoloissa viikoittain, meillä käy siivooja, kylpylät/teatterit/konsertit on jokaviikkoista huvia ja matkailemme paljon. Lisäksi meillä saa vapaasti käydä kavereita ja yökyläilyä. Yllättäen lapsi haluaa valtaosan ajasta viettää meidän kanssamme, onhan meidän elämämme hänestä varmaan hohdokkaampaa.

Provohan tämä on mutta valitettavasti heijastelee joidenkin ajatusmaailmaa.

Oman lapseni (14-v) isä perheineen harrastaa tätä samaa. Joka viikko hankitaan jotain uutta, jätti telkkareita, pelikoneita ym viihde-elektroniikkaa. Uudet autot, mopoautot jne. Tunnen hyvin miehen taloudellisen tilanteen, joten tiedän että kaikki tämä kilpavarustelu velkarahalla.

Itse olen yrittänyt jo silloin kun elimme perheenä opettaa toisenlaisia arvoja kuin kuluttaminen ja ostiskelu. Olen pitänyt kiinni yhdessä vauva-aikana sopimistamme kasvatusarvoista, kuten liikunta, luonto, läheisistä ja ystävyyssuhteista huolehtiminen, vastuu ja koulunkäynnin hoitaminen asiallisesti. Nykyisen kumppanini kanssa olemme suurituloisia mutta olemme silti valinneet elää vaatimattomissa puitteissa ja panostaa harrastuksiin ja yhdessä vietettyyn aikaan. Tuloksena nuorta ei huvittaisi enää tulla luokseni. Kotoamme puuttuu viimeisen päälle varusteltu "gaming set-up". Yhteiset leffa tai keilaillat ei enää korvaa pelaamisen hohtoa. Isällä pelata saa rajattomasti, koulu kärsii, arvosanat on kutosta ja seiskaa, päivärytmi on aivan sekaisin. En pysty kilpailemaan tuon materian ja säännöttömyyden kanssa, en edes halua. Idän kanssa keskusteluyhteys on olematon koska hänen uusi kumppaninsa haluaa, että kommunikoimme vain välttämättömät lapsen asioiden järjestelyyn liittyvät asiat.

Olen niin väsynyt ja pettynyt kinastelemaan viikot koulunkäyntiin ja riittävään uneen liittyvistä asioista kun ne on lapselle pakkopullaa, että olen ajatellut luopua vuoroviikkosysteemistä. Kellään kokemusta etä-äidiksi vaihtamisesta kun lapsi on teini-iässä?

Teini ei saa pelata teillä ollessaan? Miksi?

Kyllä hän pelaa meillä ollessaan. Hänellä on täällä xbox, laptop ja pelinäyttö & näppäimistö ym kilkkeet. Ymmärrän, että pelaaminen on myös yhteinen harrastus kavereiden kanssa online. Mielestäni pelaaminen on vain muutenkin niin koukuttavaa, etten ole lähtenyt päivittämään aina uudempaa ja suurempaa siihen hänen pelisetuppiinsa. Ja olen laittanut pelaamiselle ehdot: läksyt tehty, koeiltana ei pelata, nukkumaan klo 23 ja muutakin pitää harrastaa, siis liikuntaa tai pyöräillä kavereiden kanssa ulos tmv. Toisessa kodissa näitä rajoituksia ei ole ja setuppi on nyt rakennettu aivan unelmaksi.

Huomaan, että etenkin nuorelle, jolla on keskittymishäiriöitä jatkuva pelaaminen on unen ja koulunkäynnin kannalta tuhoisaa. Mutta kun se isä saa helposti suosion kun on päättänyt valita toisenlaisen reitin nuoren kasvulle. Yhdessä tehdyt sopimukset on unohtuneet, koska uusperheen kodissa ei onnistu kahdet eri säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, olisit ajatellut asiaa aikaisemmin. Juuri tuon takia en ole ruvennut olemaan lapsille se tiukkisvanhempi. Ei ole kyllä isäkään. Mutta kyllä fiksut lapset siitä selviävät, ennemmin kuin tuosta, ettei halua enää edes tulla vanhempansa luo.

Mutta entäs kun ei ole erityisen fiksu lapsi? Entä jos on oppimisvaikeutta, jonka vuoksi tarvitsisi erityisen paljon toistoa ja myös vanhemman apua. Todella raskasta kun lapsi tulee sunnuntaina luokseni rättiväsyneenä, suorastaan koomassa viikonlopun valvomisesta, ja aivan kierroksilla kaikesta pelaamisesta. Sitten koitamme siinä su iltana paikata tekemättömät koulutyöt seuraavaa viikkoa varten. Poika käy kasiluokkaa ja kurssin pitäisi juuri nyt muuttua, seiskan keskiarvolla ei lukioon mennä, kädentaitoja tai mielenkiintoa tai harrastuneisuutta perinteisiin ammatteihin ei ole. Mitä tekee isä? Ostaa uuden pelikoneen kaiuttimineen ym herkkuineen.

Onko lapsen oppimisvaikeutta selvitelty tarkemmin? ADHD? Lääkitys?

Tutkimuksien mukaan ADD piirteitä. Oman toiminnan ohjauksen vaikeutta ja keskittymishäiriötä. Psykologin mukaan lievää häiriötä joka mennee kypsyessä ja kasvaessa ohi. Mutta vanhempien ja koulun yhteistapaamisessa on sovittu, että arki vaatii nyt erityistä struktuuria ja uneen ja säännöllisyyteen panostamista. Isällä on vaikeuksia pitää säännöistä kiinni todennäköisesti koska perheessä on 2 muutakin lasta, joilla tällaisia sääntöjä ei ole ja kyllähän teini osaa kahdet eri säännöt haastaa. Kypsymättömyyttään ei itse ymmärrä vielä yhtään mikä olisi itselle eduksi. Lapsi itse heittäytyy tämän addn taakse, että hän on vain niin tyhmä ettei pärjää koulussa. Minusta kun häneltä puuttuu säännöllinen koulutyö ja säännöllisyys elintavoissa.

Aivan todella raskasta sotia joka toinen viikko nuoren kanssa näistä perusasioista, etenkin kun hän on tosiaan aivan kierroksilla (aggressiivinen ja töykeä) ja päivärytmi sekaisin kun tulee minun luokse.

eikö tämä ole viikko kaksi sitten olleen aloituksen vasta-aloitus?

Voit - voit olla hyvä vanhempi lapsellesi. Luonasi ei ehkä saa laiskotella ja hemmottelua, mutta saa sentään rakkautta. Meillä meni ehkä puoli vuotta niin lapsi oli oppinut kahden kodin tavoille.

Vierailija kirjoitti:

Asun vuokralla ja koen että lapsenkin tulee noudattaa järjestyssääntöjä. Puolilta öin ei siis mennä suihkuun, jossa hän mieluusti laskisi vettä täysillä vaikka puoli tuntia. Ei myöskään mennä ulos esim. klo 23 vaikka olisikin kaveri yötä. Samoin olen sanonut että omassa huoneessa saa viikonloppuna valvoa, mutta laitteilla ei olla aamuun asti ja muiden on annettava nukkua. Syödä saa tietysti kun on nälkä, mutta ruoka-ajat minulla on ja lämmin ruoka pöydässä. Pitää syödä muutakin kuin muroja, leipää, nuudeleita, pakastepizzaa, pelkkiä ranskalaisia ja jugurttia. Enkä halua että hän pyörii monta kertaa viikossa kaupungin keskustassa. Tämä on pikku kaupunki mutta silti. Minusta ihan perusjuttuja, mutta en sitten tiedä. Ap

Niin, ymmärrän ja en ymmärrä. Kasvava nuori tarvitsee kuitenkin myös vapautta. Mitä siellä omassa huoneessa esim saa iltaisin tehdä, jos valvoo myöhään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä lapsi saa päättää aikuisten puolesta asumissysteeminsä. Nyt tarvitaan vanhemmilta yhteistyötä. Te päätätte. Ja lapsen etu pidemmän päälle että asuu molempien kanssa tässä tilanteessa. Ja lapsen etu että aikuiset yhdessä sopii asioista.

Vanhempien yhteistyö?

Kauniita sanoja, mutta käytännössä useimmiten täyttä helinää...

Kun lähi on sitä mieltä, ettei etä toimi lapsen eduksi tai päin vastoin, mitenköhän kuvittelit yhteistyön sujuvan?

Aikuisten täytyy kasvaa aikuisiksi ja asettaa lapsen etu tärkeimmäksi.

Jos ei yhteistyö onnistu niin sitten haetaan apua lastenvalvojalta tai vaikka terapiasta.

Pariterapiassa voi käydä myös eron jälkeen jos ei muuten saa yhteistyötä onnistumaan.

Vanhempien olla myös tarpeen käydä yksinään terapiassa selvittämässä eron ja päättyneen suhteen aiheuttamia traumoja. Eihän se kivaa ole, mutta lapsesta pitää pystyä huolehtimaan.

Minusta on hälyyttävää, että yhtä merkittävää tosiasiaa ei koskaan muisteta huolto- ja tapaamisasioissa.

Ainakin 10% aikuisista kärsii jostakin vaikeasta persoonallisuushäiriöstä. Puolet avioliitoista päätyy eroon.  Osa näisä johtuu nimenomaan siitä, että parisuhde on ollut vaikea, ellei sairas. Apua ei ole suostuttu tai haluttu hakea tai se ei ole auttanut. Erityisen vaikeita ovat ne, jotka ovat sairaudentunnottomia. Silloin syyt ovat aina muualla kuin siinä ongelmavanhemmassa itsessään. Vaikeissa huoltoriidoissa tutkitusti vähintään jompi vanhemmista on persoonallisuushäiriöinen tai kärsii mielenterveysongelmista. 

Näiden sairaiden vanhempien olemassaoloa ei kukaan ohjeistuksissa muista eikä halua tunnistaa. Kaikki vastuu jää sen kunnollisen vanhemman harteille. Hän joutuu kuuntelemaan puhuttelut siitä, että riitaan tarvitaan kaksi tai että hänen tulisi neuvotella, jutella, olla joustava ja sovitteleva. Ei tämä onnistu silloin, jos toinen kostaa, pelailee vanhemmuudella, haluaa taloudellista hyötyä tai lapsen ihannointia hinnalla millä hyvänsä, on sairalloisen itsekeskeinen eikä vähääkään kiinnostunut itse lapsen hyvinvoinnista jne.

Psykiatriseen arvioon ja hoitoon tarvittaessa ei kuitenkaan ketään voi pakottaa edes oikeusprosesseissa. Lapset kärsivät.

Juuri näin. Kummasti koko narsismi esim unohtuu ilmiönä. Mulle on mm sanottu, kun olen halunnut, että kaikki huoltajuusasiat on yksityiskohtia myöten sovittuna. Että mun kuuluisi etukäteen neuvotella ne toisen vanhemman kanssa. Jos pystyisin tällaiseen, niin tuskinpa silloin tällaiset pilkuntarkat sopimukset olisi edes tarpeen.

Kannattaa lähestyä asiaa hyvin rauhallisesti. Lapsi ei tule viihtymään pitkään, kun ensimmäiset kiukutteleva tulee sinne toiselle kasvattajalle saattaa tulla kova ikävä takaisin. On kyse vielä esiteinistä eli sinuna rauhassa tarkkailisin hetken. Tärkeintä on säästää lasta traumoista.

Perheterapia on oikea väline.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasun voi jo tehdä, jos toinen vanhempi on noin välinpitämätön. Kyllä holtiton vanhempi ryhdistäytyy, kun älyää että pääsee maksamaan suurempia elatusmaksuja, kun saat yksinhuoltajuuden.

Elatusmaksut maksetaan samalla kaavalla oli yhteishuoltajuus tai yksinhuoltajuus.

Elatusmaksuissa maksun määrän määrää maksukyky. Se että on yksinhuoltaja, niin siinä saa yksinhuoltaja korotuksen, joka ei liity elatusmaksun määrään mitenkään - sen määrä riippuu maksajan maksukyvystä.

Yhteishuolto joko toimii tai ei, mutta sillä saa myös vahinkoa aikaan toiselle huoltajalle, koska joissain asioissa on kysyttävä lupa toiseltakin. Riitainen huoltajuus ei ole kenenkään etu.

Itse erosin moisesta ja vaihdoin lapset vapaaseen elämään. Kuulostaa julmalta, muttei sitä ollut, koska lapsesta riippuen, ottivat salaa yhteyttä minuun. Sosiaalissa tosin lukee, ettei isällä ole yhteyttä lapsiin ollenkaan. Kuka senkin sinne on kirjannut? Olivat ihmeissään, kun tapasin tyttären sijoituskodissa ja minut nähtyään tyttö hyppäsi kaulaan kiinni. Luulivat tosiaan tuota omaa kirjaustaan, totuus oli toinen.

Nykyään kaikkiin lapsiin on lämpimät välit, vaikka ovat jo maailmalla. En kadu ratkaisua mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, olisit ajatellut asiaa aikaisemmin. Juuri tuon takia en ole ruvennut olemaan lapsille se tiukkisvanhempi. Ei ole kyllä isäkään. Mutta kyllä fiksut lapset siitä selviävät, ennemmin kuin tuosta, ettei halua enää edes tulla vanhempansa luo.

Mutta entäs kun ei ole erityisen fiksu lapsi? Entä jos on oppimisvaikeutta, jonka vuoksi tarvitsisi erityisen paljon toistoa ja myös vanhemman apua. Todella raskasta kun lapsi tulee sunnuntaina luokseni rättiväsyneenä, suorastaan koomassa viikonlopun valvomisesta, ja aivan kierroksilla kaikesta pelaamisesta. Sitten koitamme siinä su iltana paikata tekemättömät koulutyöt seuraavaa viikkoa varten. Poika käy kasiluokkaa ja kurssin pitäisi juuri nyt muuttua, seiskan keskiarvolla ei lukioon mennä, kädentaitoja tai mielenkiintoa tai harrastuneisuutta perinteisiin ammatteihin ei ole. Mitä tekee isä? Ostaa uuden pelikoneen kaiuttimineen ym herkkuineen.

Onko lapsen oppimisvaikeutta selvitelty tarkemmin? ADHD? Lääkitys?

Tutkimuksien mukaan ADD piirteitä. Oman toiminnan ohjauksen vaikeutta ja keskittymishäiriötä. Psykologin mukaan lievää häiriötä joka mennee kypsyessä ja kasvaessa ohi. Mutta vanhempien ja koulun yhteistapaamisessa on sovittu, että arki vaatii nyt erityistä struktuuria ja uneen ja säännöllisyyteen panostamista. Isällä on vaikeuksia pitää säännöistä kiinni todennäköisesti koska perheessä on 2 muutakin lasta, joilla tällaisia sääntöjä ei ole ja kyllähän teini osaa kahdet eri säännöt haastaa. Kypsymättömyyttään ei itse ymmärrä vielä yhtään mikä olisi itselle eduksi. Lapsi itse heittäytyy tämän addn taakse, että hän on vain niin tyhmä ettei pärjää koulussa. Minusta kun häneltä puuttuu säännöllinen koulutyö ja säännöllisyys elintavoissa.

Aivan todella raskasta sotia joka toinen viikko nuoren kanssa näistä perusasioista, etenkin kun hän on tosiaan aivan kierroksilla (aggressiivinen ja töykeä) ja päivärytmi sekaisin kun tulee minun luokse.

Tässä kuuluu ongelman syy nyt ihan vanhemmassa. Lapsen kanssa ei "sodita". Lapsi "heittäytyy" add taakse ja sitten kirjoitellaan vauva.fi perheen asioita. Terapia saattaa nyt sinulle olla parempi vaihtoehto. Käytkö sotaa exääsi kohtaan lapsen kautta? Lapsi on se joka tuosta kärsii. Kärsivällisyyttä pakko opetella eikä lähteä lapsenkaltaiselle linjalle. Rakkauden ja rauhan kautta, muuten teet vain lapsellesi hallaa.

Vierailija kirjoitti:

eikö tämä ole viikko kaksi sitten olleen aloituksen vasta-aloitus?

Tuskin - aloitushan on kahden vuoden takaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko nuo aloituksessa kuvaamani asiat sitten minulta poikkeuksellista ankaruutta ja sopivaa touhua tuon ikäiselle? Tai se että kritisoi ilkeästi jopa sitä että asun vuokralla ja että auto on jo vanha. Yhtäkkiä kaikki mikä minuun liittyy on ihan hirveää ja lapsi on täynnä vihaa, vaikka aiemmin suhteemme oli hyvä ja läheinen. Ap

Mitä jos se on vain murrosikään kuuluvaa irtiottoa? Olette olleet hyvin läheiset eli sinusta on ensin hieman itsenäistyttävä. Siihen kuuluu melkeinpä kaiken, mitä edustat, kyseenalaistaminen. Toisen vanhemman vuoro tulee myöhemmin.''Toki tuo rajojen löysyys ei ole kovin hyvästä lapsen koulunkäynnille ynnä muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko nuo aloituksessa kuvaamani asiat sitten minulta poikkeuksellista ankaruutta ja sopivaa touhua tuon ikäiselle? Tai se että kritisoi ilkeästi jopa sitä että asun vuokralla ja että auto on jo vanha. Yhtäkkiä kaikki mikä minuun liittyy on ihan hirveää ja lapsi on täynnä vihaa, vaikka aiemmin suhteemme oli hyvä ja läheinen. Ap

Varmaan kannattaisi hakea apua sinun ja lapsen väleihin sen sijaan että pyrit korjaamaan jotain siellä isän luona. Jos lapsi on täynnä vihaa sinua kohtaan, ongelma on tosiaankin sinun eikä exäsi.

Kuulostaa aivan lapsettoman tai pikkulapsen vanhemman mielipiteeltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asun vuokralla ja koen että lapsenkin tulee noudattaa järjestyssääntöjä. Puolilta öin ei siis mennä suihkuun, jossa hän mieluusti laskisi vettä täysillä vaikka puoli tuntia. Ei myöskään mennä ulos esim. klo 23 vaikka olisikin kaveri yötä. Samoin olen sanonut että omassa huoneessa saa viikonloppuna valvoa, mutta laitteilla ei olla aamuun asti ja muiden on annettava nukkua. Syödä saa tietysti kun on nälkä, mutta ruoka-ajat minulla on ja lämmin ruoka pöydässä. Pitää syödä muutakin kuin muroja, leipää, nuudeleita, pakastepizzaa, pelkkiä ranskalaisia ja jugurttia. Enkä halua että hän pyörii monta kertaa viikossa kaupungin keskustassa. Tämä on pikku kaupunki mutta silti. Minusta ihan perusjuttuja, mutta en sitten tiedä. Ap

Niin, ymmärrän ja en ymmärrä. Kasvava nuori tarvitsee kuitenkin myös vapautta. Mitä siellä omassa huoneessa esim saa iltaisin tehdä, jos valvoo myöhään?

Miksi lapsen pitäisi elää kuin vankilassa? Tottakai saa mennä puolilta öin suihkuun, sitä ei mikään järjestyssääntö kiellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, olisit ajatellut asiaa aikaisemmin. Juuri tuon takia en ole ruvennut olemaan lapsille se tiukkisvanhempi. Ei ole kyllä isäkään. Mutta kyllä fiksut lapset siitä selviävät, ennemmin kuin tuosta, ettei halua enää edes tulla vanhempansa luo.

Mutta entäs kun ei ole erityisen fiksu lapsi? Entä jos on oppimisvaikeutta, jonka vuoksi tarvitsisi erityisen paljon toistoa ja myös vanhemman apua. Todella raskasta kun lapsi tulee sunnuntaina luokseni rättiväsyneenä, suorastaan koomassa viikonlopun valvomisesta, ja aivan kierroksilla kaikesta pelaamisesta. Sitten koitamme siinä su iltana paikata tekemättömät koulutyöt seuraavaa viikkoa varten. Poika käy kasiluokkaa ja kurssin pitäisi juuri nyt muuttua, seiskan keskiarvolla ei lukioon mennä, kädentaitoja tai mielenkiintoa tai harrastuneisuutta perinteisiin ammatteihin ei ole. Mitä tekee isä? Ostaa uuden pelikoneen kaiuttimineen ym herkkuineen.

Onko lapsen oppimisvaikeutta selvitelty tarkemmin? ADHD? Lääkitys?

Tutkimuksien mukaan ADD piirteitä. Oman toiminnan ohjauksen vaikeutta ja keskittymishäiriötä. Psykologin mukaan lievää häiriötä joka mennee kypsyessä ja kasvaessa ohi. Mutta vanhempien ja koulun yhteistapaamisessa on sovittu, että arki vaatii nyt erityistä struktuuria ja uneen ja säännöllisyyteen panostamista. Isällä on vaikeuksia pitää säännöistä kiinni todennäköisesti koska perheessä on 2 muutakin lasta, joilla tällaisia sääntöjä ei ole ja kyllähän teini osaa kahdet eri säännöt haastaa. Kypsymättömyyttään ei itse ymmärrä vielä yhtään mikä olisi itselle eduksi. Lapsi itse heittäytyy tämän addn taakse, että hän on vain niin tyhmä ettei pärjää koulussa. Minusta kun häneltä puuttuu säännöllinen koulutyö ja säännöllisyys elintavoissa.

Aivan todella raskasta sotia joka toinen viikko nuoren kanssa näistä perusasioista, etenkin kun hän on tosiaan aivan kierroksilla (aggressiivinen ja töykeä) ja päivärytmi sekaisin kun tulee minun luokse.

Tässä kuuluu ongelman syy nyt ihan vanhemmassa. Lapsen kanssa ei "sodita". Lapsi "heittäytyy" add taakse ja sitten kirjoitellaan vauva.fi perheen asioita. Terapia saattaa nyt sinulle olla parempi vaihtoehto. Käytkö sotaa exääsi kohtaan lapsen kautta? Lapsi on se joka tuosta kärsii. Kärsivällisyyttä pakko opetella eikä lähteä lapsenkaltaiselle linjalle. Rakkauden ja rauhan kautta, muuten teet vain lapsellesi hallaa.

Ööhh, kerropa sinä sitten paremmat ilmaisut mielestäsi väärien sanojen tilalle. Tilanne on se, että su iltana nuoren tullessa kotiimme, alkaa pian riiteleminen tekemättömistä läksyistä ja lukemisesta tulevan viikon kokeisiin. Kouluviikon ajan neuvottelemme (jos pidät tätä ilmaisua parempana) niin ikään koulurehtåvien tekemisestä sekä tuntien mittaisten päiväunien nukkumisesta ja illan nukkumaanmeno ajasta . Aamuisin käymme kovaäänistä keskustelua (jos näin voi sanoa ilman toivotusta terapiaan) Siitä pitääkö herätä kouluun. Opettajat ilmeisesti sotivat myös entistä kumppaniani vastaan kun kehtaavatkin laittaa Wilmaan ilmaisuja huolestaan kun lapsi nukkuu aamutunneilla, unohtaa kouluvälineet ja myöhästyy koulusta?

Ja todella pidän diagnoosin taakse heittäytymisenä sitä, että jätetään yrittämättä koska ilmoittaudutaan liian tyhmäksi eli turha edes lukea.

Kuinkas sinä tämän tilanteen hoitaisit? Kannustaisit positiivisessa hengessä ikuisen kärsivällisesti ja katsoisit vierestä alati myönteisenä kun nuori kerta toisensa jälkeen päättää toimia oman etunsa vastaisesti? Onko alaikäisen vanhemmalla sitä kasvatusvastuuta vai voiko sen itse päättää, että nyt en kasvata kun tulee inhottavaa negatiivisuutta?

Joko AP:n lapsi on muuttanut omilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehe, olisit ajatellut asiaa aikaisemmin. Juuri tuon takia en ole ruvennut olemaan lapsille se tiukkisvanhempi. Ei ole kyllä isäkään. Mutta kyllä fiksut lapset siitä selviävät, ennemmin kuin tuosta, ettei halua enää edes tulla vanhempansa luo.

Mutta entäs kun ei ole erityisen fiksu lapsi? Entä jos on oppimisvaikeutta, jonka vuoksi tarvitsisi erityisen paljon toistoa ja myös vanhemman apua. Todella raskasta kun lapsi tulee sunnuntaina luokseni rättiväsyneenä, suorastaan koomassa viikonlopun valvomisesta, ja aivan kierroksilla kaikesta pelaamisesta. Sitten koitamme siinä su iltana paikata tekemättömät koulutyöt seuraavaa viikkoa varten. Poika käy kasiluokkaa ja kurssin pitäisi juuri nyt muuttua, seiskan keskiarvolla ei lukioon mennä, kädentaitoja tai mielenkiintoa tai harrastuneisuutta perinteisiin ammatteihin ei ole. Mitä tekee isä? Ostaa uuden pelikoneen kaiuttimineen ym herkkuineen.

Onko lapsen oppimisvaikeutta selvitelty tarkemmin? ADHD? Lääkitys?

Tutkimuksien mukaan ADD piirteitä. Oman toiminnan ohjauksen vaikeutta ja keskittymishäiriötä. Psykologin mukaan lievää häiriötä joka mennee kypsyessä ja kasvaessa ohi. Mutta vanhempien ja koulun yhteistapaamisessa on sovittu, että arki vaatii nyt erityistä struktuuria ja uneen ja säännöllisyyteen panostamista. Isällä on vaikeuksia pitää säännöistä kiinni todennäköisesti koska perheessä on 2 muutakin lasta, joilla tällaisia sääntöjä ei ole ja kyllähän teini osaa kahdet eri säännöt haastaa. Kypsymättömyyttään ei itse ymmärrä vielä yhtään mikä olisi itselle eduksi. Lapsi itse heittäytyy tämän addn taakse, että hän on vain niin tyhmä ettei pärjää koulussa. Minusta kun häneltä puuttuu säännöllinen koulutyö ja säännöllisyys elintavoissa.

Aivan todella raskasta sotia joka toinen viikko nuoren kanssa näistä perusasioista, etenkin kun hän on tosiaan aivan kierroksilla (aggressiivinen ja töykeä) ja päivärytmi sekaisin kun tulee minun luokse.

Tässä kuuluu ongelman syy nyt ihan vanhemmassa. Lapsen kanssa ei "sodita". Lapsi "heittäytyy" add taakse ja sitten kirjoitellaan vauva.fi perheen asioita. Terapia saattaa nyt sinulle olla parempi vaihtoehto. Käytkö sotaa exääsi kohtaan lapsen kautta? Lapsi on se joka tuosta kärsii. Kärsivällisyyttä pakko opetella eikä lähteä lapsenkaltaiselle linjalle. Rakkauden ja rauhan kautta, muuten teet vain lapsellesi hallaa.

Onpa typerä kommentti. Kahdeksasluokkalainen ei yleensä ole vielä riittävän kypsä ymmärtämään omaa parastaan. Impulsiivinen teini valitsee useimmiten nautinnon ja hauskanpidon yli velvollisuuksien. On huoltajan tehtävä huolehtia, että oppivelvollisuuden suorittaminen tulee nuorella hoidettua, tämän edellyttää huoltajalta lakikin. Moni nuori voi puberteetin keskellä olla hyvinkin voimakastahtoinen ja tunnrlma kodissa saattaa ajoittain muistuttaa sotatilaa.

Suosittelen tiivistämään yhteyttä huoltajien ja koulun välillä. Nuori kuuluu jo vahvistetun tuen piiriin, joten kodin ja koulun väliset palaverit voidaan järjestää niin, että nuoren ja molempien huoltajien läsnäolo velvoitetaan. Erityisopettaja ja ryhmänohjaaja mukaan ja arjen pelisäännöt paperille.

T. Erkka-ope

Vierailija kirjoitti:

Ap ei juurikaan vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tapahtuu.

Ap:n pitäisi keskittyä nyt siihen mitä hänen ja lapsensa välillä tapahtuu, miksi vuorovaikutus ja kommunikointi ei toimi. Onko ap liian nipo, perusjutut pitää tietenkin olla, että syödään säännöllisesti, nukutaan riittävästi ja hoidetaan kouluhommat. Voiko jossain muussa varaa joustaa/neuvotella/tehdä diilejä? Lapsi on 12v. Ei mikään pikkulapsi, ensi vuonna jo teini-ikäinen. Kuulostaa, että ap:lla on tarve kontrolloida kaikkea ja pitää ohjat tiukasti omissa käsissä. Se ei kohta enää onnistu, esiteinien kanssa pitää alkaa jo miettimään mitkä taistelut valitsee ja antaa löysää muissa jutuissa.

Mutta hei.. Vaikea nukkua riittävästi, jos pelaa aamukuuteen tai heiluu kaupungilla ja yökylissä aamukolmeen. Ne voi olla joka kerta eri kaveri, joiden luona valvominen on pieni poikkeus yökyläilyn merkeissä. Yökyläily voi myös olla tekosyy ja oikeasti hilluvatkin kaupungilla ja ties missä. Samoin säännöllinen syöminen tässä yhtälössä on jo vaikeaa, samoin jos ravinto ei oikeastyaan edes ole ravintoa, mikä vaikuttaa sekin kaikkeen. Teinille on haaste pitää ne säännölliset uni- ja ruokarytmit ja päälle sitoutuminen koulutehtäviin. Kyllä siihen tarvitaan rajat molemmilta kodeilta, että unirytmi on joten kuten järkevä ja pystyy käymään koulua.

Vierailija kirjoitti:

No eipä oikein mitään voi tehdä. Ellei se toisen kasvatus ole sitten oikeasti lain mukaan heitteillejättöä. Lähes rajaton kasvatus ei vielä sitä ole, vaikka olisikin kyseenalaista. Lain mukaan toisen vanhemman ei tarvitse esim. noudattaa jotain näennäisesti yhteisiä sovittuja peliaikoja tms. Eikä lastenvalvoja voi sellaisiin pakottaa tai päätä sellaisista asioista. Jos lapsi saa ruokaa, vanhempi tietää missä hän majailee, ja lapsi kuitenkin käy koulussa niin se on riittävää vanhemmuutta lain edessä. 

Meillä lapset on vielä pieniä, mutta jo nyt isi on heidän mielestä paras ja isille on aina ikävä. Isin luona saa herkkuja, kierretään hoplopit sun muut läpi sen pari päivää mitä siellä majaillaan, saa uusia leluja, telkkarista saa katsoa mitä haluaa, saa pelata jne. Ja minä sitten olen se p*skamutsi jonka luona eletään arkea, jossa on mielestäni kyllä paljon kivaa, mutta myös sääntöjä ja rajoja ja ruokakin on arkista eikä aina heseä. 

Ei tässä auta kuin luottaa siihen että jonain päivänä ne lapset kasvaa ja ymmärtää, miksi äiti kasvatti niinkuin kasvatti. 

Lapset tarvitsevat molempia vanhempia, yhdessä, perheenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei juurikaan vaikuttaa siihen mitä toisen vanhemman luona tapahtuu.

Ap:n pitäisi keskittyä nyt siihen mitä hänen ja lapsensa välillä tapahtuu, miksi vuorovaikutus ja kommunikointi ei toimi. Onko ap liian nipo, perusjutut pitää tietenkin olla, että syödään säännöllisesti, nukutaan riittävästi ja hoidetaan kouluhommat. Voiko jossain muussa varaa joustaa/neuvotella/tehdä diilejä? Lapsi on 12v. Ei mikään pikkulapsi, ensi vuonna jo teini-ikäinen. Kuulostaa, että ap:lla on tarve kontrolloida kaikkea ja pitää ohjat tiukasti omissa käsissä. Se ei kohta enää onnistu, esiteinien kanssa pitää alkaa jo miettimään mitkä taistelut valitsee ja antaa löysää muissa jutuissa.

Mutta hei.. Vaikea nukkua riittävästi, jos pelaa aamukuuteen tai heiluu kaupungilla ja yökylissä aamukolmeen. Ne voi olla joka kerta eri kaveri, joiden luona valvominen on pieni poikkeus yökyläilyn merkeissä. Yökyläily voi myös olla tekosyy ja oikeasti hilluvatkin kaupungilla ja ties missä. Samoin säännöllinen syöminen tässä yhtälössä on jo vaikeaa, samoin jos ravinto ei oikeastyaan edes ole ravintoa, mikä vaikuttaa sekin kaikkeen. Teinille on haaste pitää ne säännölliset uni- ja ruokarytmit ja päälle sitoutuminen koulutehtäviin. Kyllä siihen tarvitaan rajat molemmilta kodeilta, että unirytmi on joten kuten järkevä ja pystyy käymään koulua.

Siis todellakin, 12 v jos lähdetään tuolle linjalle, että kyllä maailma kasvattaa ja uskotaan vaan sinisin silmin et kaikki järjestyy, niin 15v tuo kaveri on pitelemätön. Sit on vähän myöhäistä muistutella elämäntavoista kun pentu huitelee missä huvittaa ja vetää nuppiinsa mitä löytää.

Nää on pehmeän temperamentin omaavien nuorten äitejä kaikki, jotka neuvoo vaan kattoon kaiken sormien läpi. Tai pikkulasten jos äitejä ollenkaan