Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Kellä ei ole taitoja, erämökkiä johon linnoittautua tai vastaavia keinoja, ostakoon viinaa. Se käy vaihdon välineenä AINA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Peruskotivara on se millä saa ostettua itselleen aikaa tehdä jatkosuunnitelma jos tarvetta. Omavaraisuus on käytännössä laajennettu kotivara, eli suunnitelma sen varalle että poikkeusolot jatkuu pidempään, jopa yli vuoden. Eli löytyy tieto, taito ja välineet kotivaran täydentämiseen, esim. metsien antimien keräily ja ruoan itse kasvattaminen ja säilöminen.
Sen sanon että jos ei ole harjoitellut viljelyä, metsästystä/kalastusta, sienestystä ja hortoilua jo ennen sellaista kriisiä niin voipi tulla nälkä. Varsinkin tuon metsästyksen ja kalastuksen osalta ihmisillä tuntuu olevan epärealistisia odotuksia. Monen ei-varautujan suusta kuullut että lähtevät nälän yllättäessä lähimetsään pyssyn tai jopa pelkän puukon kanssa, ja huis vaan tulevat parin tunnin päästä kotiin peuran ruhon kanssa, josta sitten leikkaavat pihvin paloja kuin kaupan hyllyltä.. joo-o.
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.
Jos taas elää koditonna kadulla on koirasta suojaa, turvaa, lämpöä kumppanuutta ja säälipisteitä voi saada vähän extra-almuja.
Jos joutuu rakentamaan jonkun telttahökkelin, tarviiko siihenkin maanomistajan luvan? Miten sellaista haetaan/kysytään?
Että terve Pena, ei tunneta mutta huomasin että sulla on tossa metsää, jos en tee tuhojani saanko asua siellä?
Mitään pysyvää ei saa ilman lupaa rakentaa. Väliaikainen telttailu kuuluu jokamiehen oikeuksiin, kunhan pysyy poissa pihapiiristä. Kunhan ei aiheuta häiriötä, eikä vahingoita puita. Eli et saa jäädä asumaan ilman lupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Peruskotivara on se millä saa ostettua itselleen aikaa tehdä jatkosuunnitelma jos tarvetta. Omavaraisuus on käytännössä laajennettu kotivara, eli suunnitelma sen varalle että poikkeusolot jatkuu pidempään, jopa yli vuoden. Eli löytyy tieto, taito ja välineet kotivaran täydentämiseen, esim. metsien antimien keräily ja ruoan itse kasvattaminen ja säilöminen.
Sen sanon että jos ei ole harjoitellut viljelyä, metsästystä/kalastusta, sienestystä ja hortoilua jo ennen sellaista kriisiä niin voipi tulla nälkä. Varsinkin tuon metsästyksen ja kalastuksen osalta ihmisillä tuntuu olevan epärealistisia odotuksia. Monen ei-varautujan suusta kuullut että lähtevät nälän yllättäessä lähimetsään pyssyn tai jopa pelkän puukon kanssa, ja huis vaan tulevat parin tunnin päästä kotiin peuran ruhon kanssa, josta sitten leikkaavat pihvin paloja kuin kaupan hyllyltä.. joo-o.
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.
Sekin on hyvä huomioida että metsästäminen/kalastus on fyysisesti rankkaa puuhaa, joten energian tarve kasvaa samalla. Ansoitus voi olla toimivampi, passiivisempi ratkaisu. Kotieläimiä jos aikoo pitää niin on hyvä huomioida että ne myös syö resursseja (ruoka, vesi, maa-ala, aika, energia, terveydenhuolto) huomattavasti enemmän kuin kasvimaan ylläpitäminen, varsinkin jos miettii kuinka paljon niistä lopulta saa ravintoa vastineeksi. Ravinnon hankkiminen kannattaa keskittää sellaiseen mikä ei juokse karkuun, siihen lähimpään lähiruokaan, heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Peruskotivara on se millä saa ostettua itselleen aikaa tehdä jatkosuunnitelma jos tarvetta. Omavaraisuus on käytännössä laajennettu kotivara, eli suunnitelma sen varalle että poikkeusolot jatkuu pidempään, jopa yli vuoden. Eli löytyy tieto, taito ja välineet kotivaran täydentämiseen, esim. metsien antimien keräily ja ruoan itse kasvattaminen ja säilöminen.
Sen sanon että jos ei ole harjoitellut viljelyä, metsästystä/kalastusta, sienestystä ja hortoilua jo ennen sellaista kriisiä niin voipi tulla nälkä. Varsinkin tuon metsästyksen ja kalastuksen osalta ihmisillä tuntuu olevan epärealistisia odotuksia. Monen ei-varautujan suusta kuullut että lähtevät nälän yllättäessä lähimetsään pyssyn tai jopa pelkän puukon kanssa, ja huis vaan tulevat parin tunnin päästä kotiin peuran ruhon kanssa, josta sitten leikkaavat pihvin paloja kuin kaupan hyllyltä.. joo-o.
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.
Sekin on hyvä huomioida että metsästäminen/kalastus on fyysisesti rankkaa puuhaa, joten energian tarve kasvaa samalla. Ansoitus voi olla toimivampi, passiivisempi ratkaisu. Kotieläimiä jos aikoo pitää niin on hyvä huomioida että ne myös syö resursseja (ruoka, vesi, maa-ala, aika, energia, terveydenhuolto) huomattavasti enemmän kuin kasvimaan ylläpitäminen, varsinkin jos miettii kuinka paljon niistä lopulta saa ravintoa vastineeksi. Ravinnon hankkiminen kannattaa keskittää sellaiseen mikä ei juokse karkuun, siihen lähimpään lähiruokaan, heh.
Totta. Ravintoa saa helpomminkin kuin metsästämällä. Ansoittaminen ei kuluta energiaa samalla tavalla. Siinäkin pitää tuntea maasto. Minne laittaa ansat. Millä ansalla saa mitäkin. Missä kulkee mitäkin eläimiä. Syötin voi laittaa, mutta syötin voi viedä vaikkapa supikoira, joka syö ihan mitä vain. Tosin hätätilanteessa supikoirakin varmaan kelpaisi ravinnoksi. Mutta metsästää millä keinolla tahansa, on tiedettävä mitä tekee, ja silti ruuan saanti ei ole missään nimessä varmaa. Koirista vielä. Että koirankin pitää olla kunnolla koulutettu siihen metsästykseen mitä sillä aikoo suorittaa. Ja itse pitää osata metsästää sen koiran kanssa. Jos jompikumpi puuttuu, niin homma ei toimi. Maanomistajatkaan eivät välttämättä suhtaudu suopeasti, jos heidän maalle tulee metsästelemään ilman lupaa. Ja lupaa tuskin heruu, jos on tilanne missä ruokavarat muutenkin vähäiset.
Kotona on 6-12kk kierrossa oleva vara kuivattua, pakastettua, säilöttyä ja tuoretta ruokaa raaka-aineista mitä muutoinkin käytetään. Yleensä sunnuntaisin valmistetaan viikon työlounaat ja jaetaan ne valmiiksi, säilyvät kylmässä, niitä voi syödä myös kylmänä jos ei ole lämmitysmahdollisuutta. Hygieniatarvikkeita on myös samanmoinen varasto, polttopuita kahden talven tarpeisiin. Kulkuneuvojen tankkeja harvoin päästetään vajenemaan alle puolivälin, käteistä/lahjakortteja on kaapissa varalla erilaisiin maksuliikenteen häiriöihin. Luonnosta ja kotipihasta kerätään sienet, marjat ja hedelmät+juurekset ja käytetään osa tuoreena, osa kuivataan tai säilötään myöhempää käyttöä varten.
Metsästystaito puuttuu, kalastuksesta on vuosien varrelta horjuvia kokemuksia, eikä kotieläimiä ole tarkoitus hankkia. Toisaalta liha ja kala ovat ravintoarvojen suhteen korvattavissa kasvikunnan tuotteilla sikäli mikäli niitä ei kaupasta voi syystä tai toisesta hakea.
Kaikesta tuosta huolimatta en elättele ruusuisia harhakuvia siitä kuinka täällä pärjäillään jos yhteiskunnan tarjoama turvaverkko palveluineen katoaa lopullisesti. Muutama kuukausi, vuosikin menee vielä sinnitellessä naapureiden kanssa mahdollisen vaihdannan turvin, mutta jo oma terveydentila luo mulle "parasta ennen" -päivämäärän. Krooninen sairaus pysyy hallinnassa lääkkeellä, ja vaikka kasvi/eläinperäisiä oireita lievittäviä vaihtoehtoja on, lääkkeiden loppuessa mun tila tulee asteittain heikkenemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään pysyvää ei saa ilman lupaa rakentaa. Väliaikainen telttailu kuuluu jokamiehen oikeuksiin, kunhan pysyy poissa pihapiiristä. Kunhan ei aiheuta häiriötä, eikä vahingoita puita. Eli et saa jäädä asumaan ilman lupaa.
Mutta jos se ei ole pysyvä, eli kiinteä, vaan liikuteltavissa, vaikka 10 cm päivässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Peruskotivara on se millä saa ostettua itselleen aikaa tehdä jatkosuunnitelma jos tarvetta. Omavaraisuus on käytännössä laajennettu kotivara, eli suunnitelma sen varalle että poikkeusolot jatkuu pidempään, jopa yli vuoden. Eli löytyy tieto, taito ja välineet kotivaran täydentämiseen, esim. metsien antimien keräily ja ruoan itse kasvattaminen ja säilöminen.
Sen sanon että jos ei ole harjoitellut viljelyä, metsästystä/kalastusta, sienestystä ja hortoilua jo ennen sellaista kriisiä niin voipi tulla nälkä. Varsinkin tuon metsästyksen ja kalastuksen osalta ihmisillä tuntuu olevan epärealistisia odotuksia. Monen ei-varautujan suusta kuullut että lähtevät nälän yllättäessä lähimetsään pyssyn tai jopa pelkän puukon kanssa, ja huis vaan tulevat parin tunnin päästä kotiin peuran ruhon kanssa, josta sitten leikkaavat pihvin paloja kuin kaupan hyllyltä.. joo-o.
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.
Sekin on hyvä huomioida että metsästäminen/kalastus on fyysisesti rankkaa puuhaa, joten energian tarve kasvaa samalla. Ansoitus voi olla toimivampi, passiivisempi ratkaisu. Kotieläimiä jos aikoo pitää niin on hyvä huomioida että ne myös syö resursseja (ruoka, vesi, maa-ala, aika, energia, terveydenhuolto) huomattavasti enemmän kuin kasvimaan ylläpitäminen, varsinkin jos miettii kuinka paljon niistä lopulta saa ravintoa vastineeksi. Ravinnon hankkiminen kannattaa keskittää sellaiseen mikä ei juokse karkuun, siihen lähimpään lähiruokaan, heh.
Marsut sikiää nopeasti ja ovat maukkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään pysyvää ei saa ilman lupaa rakentaa. Väliaikainen telttailu kuuluu jokamiehen oikeuksiin, kunhan pysyy poissa pihapiiristä. Kunhan ei aiheuta häiriötä, eikä vahingoita puita. Eli et saa jäädä asumaan ilman lupaa.
Mutta jos se ei ole pysyvä, eli kiinteä, vaan liikuteltavissa, vaikka 10 cm päivässä?
Pitkäaikaiseen leiriytymiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Eli EI saa jäädä asumaan ilman lupaa.
Teltalle tai asuntovaunulle ei tarvita rakennuslupia, mutta maanomistajan lupa tarvitaan. Mikä sitten on pitkäaikaista asumista/leiriytymistä, onkin sitten hankalampi juttu. Pari yötä on ihan taatusti tilapäistä, ja pari viikkoakin on lyhytaikaista, mutta onko kuukausi jo pitkä aika? Vai vasta koko kesä?
Turvallisemmalla pohjalla olet, kun pyydät luvan maanomistajalta - joka voi jopa vaatia sitten vuokraa, koska jokaisen oikeudet kattavat VAIN sen lyhytaikaisen leiriytymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Peruskotivara on se millä saa ostettua itselleen aikaa tehdä jatkosuunnitelma jos tarvetta. Omavaraisuus on käytännössä laajennettu kotivara, eli suunnitelma sen varalle että poikkeusolot jatkuu pidempään, jopa yli vuoden. Eli löytyy tieto, taito ja välineet kotivaran täydentämiseen, esim. metsien antimien keräily ja ruoan itse kasvattaminen ja säilöminen.
Sen sanon että jos ei ole harjoitellut viljelyä, metsästystä/kalastusta, sienestystä ja hortoilua jo ennen sellaista kriisiä niin voipi tulla nälkä. Varsinkin tuon metsästyksen ja kalastuksen osalta ihmisillä tuntuu olevan epärealistisia odotuksia. Monen ei-varautujan suusta kuullut että lähtevät nälän yllättäessä lähimetsään pyssyn tai jopa pelkän puukon kanssa, ja huis vaan tulevat parin tunnin päästä kotiin peuran ruhon kanssa, josta sitten leikkaavat pihvin paloja kuin kaupan hyllyltä.. joo-o.
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.
Sekin on hyvä huomioida että metsästäminen/kalastus on fyysisesti rankkaa puuhaa, joten energian tarve kasvaa samalla. Ansoitus voi olla toimivampi, passiivisempi ratkaisu. Kotieläimiä jos aikoo pitää niin on hyvä huomioida että ne myös syö resursseja (ruoka, vesi, maa-ala, aika, energia, terveydenhuolto) huomattavasti enemmän kuin kasvimaan ylläpitäminen, varsinkin jos miettii kuinka paljon niistä lopulta saa ravintoa vastineeksi. Ravinnon hankkiminen kannattaa keskittää sellaiseen mikä ei juokse karkuun, siihen lähimpään lähiruokaan, heh.
Marsut sikiää nopeasti ja ovat maukkaita.
Samoin kanit.
Kanipata liemenä punaviini on hyvää. Netistä löytyy paljon ohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää ottako liian vakavasti, partneri on hankkinut kaikenlaisia vitamiinejä varastoon. Minä en juuri ollenkaan noita käytä vaan meillä usein hieman eri dietti(hän siis naishlö). Hällä oli jossain vaiheessa korkea verenpaine ja koli'akin, mutta ei ylipainoa. Meni lääkekuurille. Mun arvaus että ruokavalio, meillä ei tosin ruokallergiota ole. Hieman yrittänyt kannustaa että tuoretta maitoakin voi juoda, jotain kuivamaitoajauhetta menee tosin kahvin seassa.
Kalastamisessakin kannattaisi enemmän satsata katiskoihin ja verkkoihin jotka pyytävät "itsekseen" sen sijaan että heiluisi puoli päivää ongen tai virvelin kanssa voimiaan tuhlaamassa saamatta välttämättä mitään. Särkeä ja lahnaa saa oikeilla välineillä lähijärvestä kunhan tietää millaiset pyydykset viskaa oikeaan paikkaan, kiitos järvien rehevöitymisen mistä nämä kalat tykkäävät kun planktonia on ravinteiden takia paljon. Soutuvene riittää, rantapyydys ei vaadi sitäkään jos on sopiva paikka. Niitä sitten kuivailee säilymään ja ruokkii tarvittaessa vaikka sen koirakaverin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kalastamisessakin kannattaisi enemmän satsata katiskoihin ja verkkoihin jotka pyytävät "itsekseen" sen sijaan että heiluisi puoli päivää ongen tai virvelin kanssa voimiaan tuhlaamassa saamatta välttämättä mitään. Särkeä ja lahnaa saa oikeilla välineillä lähijärvestä kunhan tietää millaiset pyydykset viskaa oikeaan paikkaan, kiitos järvien rehevöitymisen mistä nämä kalat tykkäävät kun planktonia on ravinteiden takia paljon. Soutuvene riittää, rantapyydys ei vaadi sitäkään jos on sopiva paikka. Niitä sitten kuivailee säilymään ja ruokkii tarvittaessa vaikka sen koirakaverin.
Kalastuksessa kannattaa keskittyä verkkoihin, jos oikeasti haluaa niistä lisämuonaa.
Sopivassa virtapaikassa, joen suulla yms. myös rysä saattaa tuottaa hyvin.
Btw, tuo trolli ei ole ihminen vaan tarpeeksi vakuuttava botti joka floodaa tätä keskustelua. Emme voi tehdä asialle muuta kuin ilmoittaa viestit asiattomiksi ja ignoorata, kunnes (tai ennemmin jos) ylläpito päättää tehdä ongelmalle mitään. Samasta kärsitään monessa muussakin keskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Mulla on tavoitteena kotivarassa, että sen varassa pystyy elämään satokaudesta toiseen. Eli loppusyksystä pitää olla kellarissa, hillokaapissa ja pakastimissa sen verran apetta, että hätätilassa niillä pärjäisi (tiukalla säännöstelyllä ja energiankulutuksen rajoittamisella) seuraavaan kevääseen asti. Perunat auttavat tässä pitkälle, niitä kasvatetaan selkeästi yli perustarpeen. Ja esimerkiksi viime keväänä, kun ruuan hinta oli korkealla ja sähkölaskut päätähuimaavia, niin oli helpottavaa käydä hakemassa perunakellarista kattilallinen pottuja ruuan pääainekseksi. Ei tarvinnut miettiä, että pitääkö tinkiä syömisestä, että saa laskut maksettua. Joskus pottuja jää yli eikä niitä enää ole järkeä kovin pitkien itujen kanssa syödä, jolloin ne viedään (oman) metsän laitaan luonnoneläimille ruuaksi. Tähän asti on aina kelvannut.
Jos juuri nyt, tällä sekunnilla tulisi tilanne, että kaupoista ei enää saisi MITÄÄN, pärjäisin ihan hyvin perheeni kanssa ensi kevääseen - JOS voisin edelleen käydä metsässä keräämässä marjoja ja sieniä tulevan talven tarpeeseen. Ensi keväänä olisi sitten suola ja sokeri loppu, ja niitä vähintään pitäisi saada hankittua, jotta säilöntä onnistuisi seuraavaksi vuodeksi.
Minä EN metsästä, joskus harvoin kalastan. Saa olla kyllä sitten ihan todellinen apokalypsi-maailmanlopputilanne, että minä suostun edes ansastamaan. Osaan lopettaa eläimen, osaan te urastaa (valuttaa veret ja poistaa suolet saastuttamasta lihaa jne), osaan pääosin nyl keäkin tai kyniä, mutta en kyllä missään nimessä halua! Ravut ovat siinä ja siinä, mutta jänistä en todellakaan voisi pyytää. (osaan @mpua riittävän tarkasti paikallaan pysyvää kohdetta, en halua tehdä sitäkään)
Minulla ei myöskään ole kotieläimiä. Niiden kanssa olisi jo nyt, tässä nykyisessä hyvässä tilanteessa ongelmia mm. petoeläinten kanssa (naapurilta kettu ta ppoi puolet kanaparvesta, niille ketuille tulee sellainen hysteria ison parven keskellä ja ne list ii kaikki mitkä saa kiinni; ei tahallaan, vaan ne ei voi vaistoilleen mitään), kanahaukat on jatkuvasti päivystämässä, huuhkaja asuu viereisessä metsässä, täällä on myös supikoiria (tautivaara) ja ilveksiä ja jopa karhu. Kotieläinten suojelemiseksi pitäisi rakentaa aika massiiviset järjestelmät (esimerkiksi mehiläispesien suojelu karhuilta on haastavaa) ja silti pitäisi olla valmis hyväksymään tappiot. Kanan kaulan katkaisu kuullostaa ihan helpolta nakilta, ja fyysisesti se sitä onkin. Juuei en tee sitä kuin pakon edessä (kanan on vahingoittunut tai pahasti sairas).
Että se on sitten kotitarveviljelyä. Papuja ja hernettä proteiiniksi, viljan viljelyäkin olen testannut ja sekin onnistuu, siemenviljaa tietenkin pitäisi olla (nyt on kauraa, ohraa ja ruista), kasvihuoneita on kaksi, aktiivikäytössä. Lannoitteet ovat haaste, etenkin kalkki, mutta senkin saa jollain tavalla ratkaistua.
Just pinottiin teinien kanssa pari tuntia puita, polttopuuta on parin vuoden tarpeiksi, vaikka kaikki ruoka tehtäisiin puuhellalla (se vähentää sitten talon lämmitystarvetta). Lapset osaavat sytyttää hellan tulet, siitä eteenpäinhän se ruuanlaitto puuhellalla on samaa kuin sähköhellallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Peruskotivara on se millä saa ostettua itselleen aikaa tehdä jatkosuunnitelma jos tarvetta. Omavaraisuus on käytännössä laajennettu kotivara, eli suunnitelma sen varalle että poikkeusolot jatkuu pidempään, jopa yli vuoden. Eli löytyy tieto, taito ja välineet kotivaran täydentämiseen, esim. metsien antimien keräily ja ruoan itse kasvattaminen ja säilöminen.
Sen sanon että jos ei ole harjoitellut viljelyä, metsästystä/kalastusta, sienestystä ja hortoilua jo ennen sellaista kriisiä niin voipi tulla nälkä. Varsinkin tuon metsästyksen ja kalastuksen osalta ihmisillä tuntuu olevan epärealistisia odotuksia. Monen ei-varautujan suusta kuullut että lähtevät nälän yllättäessä lähimetsään pyssyn tai jopa pelkän puukon kanssa, ja huis vaan tulevat parin tunnin päästä kotiin peuran ruhon kanssa, josta sitten leikkaavat pihvin paloja kuin kaupan hyllyltä.. joo-o.
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.
Sekin on hyvä huomioida että metsästäminen/kalastus on fyysisesti rankkaa puuhaa, joten energian tarve kasvaa samalla. Ansoitus voi olla toimivampi, passiivisempi ratkaisu. Kotieläimiä jos aikoo pitää niin on hyvä huomioida että ne myös syö resursseja (ruoka, vesi, maa-ala, aika, energia, terveydenhuolto) huomattavasti enemmän kuin kasvimaan ylläpitäminen, varsinkin jos miettii kuinka paljon niistä lopulta saa ravintoa vastineeksi. Ravinnon hankkiminen kannattaa keskittää sellaiseen mikä ei juokse karkuun, siihen lähimpään lähiruokaan, heh.
Totta. Ravintoa saa helpomminkin kuin metsästämällä. Ansoittaminen ei kuluta energiaa samalla tavalla. Siinäkin pitää tuntea maasto. Minne laittaa ansat. Millä ansalla saa mitäkin. Missä kulkee mitäkin eläimiä. Syötin voi laittaa, mutta syötin voi viedä vaikkapa supikoira, joka syö ihan mitä vain. Tosin hätätilanteessa supikoirakin varmaan kelpaisi ravinnoksi. Mutta metsästää millä keinolla tahansa, on tiedettävä mitä tekee, ja silti ruuan saanti ei ole missään nimessä varmaa. Koirista vielä. Että koirankin pitää olla kunnolla koulutettu siihen metsästykseen mitä sillä aikoo suorittaa. Ja itse pitää osata metsästää sen koiran kanssa. Jos jompikumpi puuttuu, niin homma ei toimi. Maanomistajatkaan eivät välttämättä suhtaudu suopeasti, jos heidän maalle tulee metsästelemään ilman lupaa. Ja lupaa tuskin heruu, jos on tilanne missä ruokavarat muutenkin vähäiset.
1. Ansapyynti on jyrkästi kriminalisoitu! Ainoastaan Lapissa paikallisilla on joitakin tästä poikkeavia oikeuksia.
2. Supikoirassa on todennäköisesti trikiineitä, sen syöminen ilman eläinlääkärin tarkastusta on vaarallista.
3. Metsästys ilman metsästysoikeutta ( suoritettu metsästäjäntutkinto ja riistanhoitomaksu ) on rikos. Poliisi vie aseesi ja joudut käräjille.
4. Metsästäminen toisen maalla on rikos. Poliisi vie aseesi ja löydät itsesi käräjiltä. Kriisiaikana maanomistaja saattaisi poistaa sinut maaltaan omatoimisesti ja kierrättää haaskana.
5. Koira, joka tavataan ajamasta riistaa laittomasti saadaan ampua jos sitä ei saada kiinni ja toimitetuksi löytöeläintarhaan. Koiran omistaja saa sakot, jos hänet löydetään. Kyseessä on eläinsuojelulain mukainen toimenpide riistan suojelemiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotivara on hyvä, ja paljon näkee ketjussa kotivarallisia. Mietintään on kuitenkin noussut, mitä teette kun kotivara on käytetty?
Hypoteesina, ollaan elelty nötkötillä ja tölkkihernarilla kuukauden päivät. Viimeinen tölkki meni eilen, ja tilanne ei näytä parantumisen merkkejä.
Osa kertoo hankkineensa kalastustarvikkeita, kasvihuoneen yms. mutta moniko käyttää noita hankkimiaan tarvikkeita rutiininomaisesti osana päivittäistä elämää, vieläpä menestyksekkäästi? Onki, verkot, aseet ja puutarha ovat hyödyllisiä apuvälineitä vain jos niitä osaa käyttää, ja opetteluun ei ole aikaa kun ruokavarastot ovat jo tyhjillään.
Toki vielä ollaan kaukana tilanteesta missä nälkään nääntymisen, paleltumisen ja tappavan flunssan esteenä seisoo kansalainen yksinään, mutta porukalla näyttäisi hetkittäin hämärtyvän ero kotivaran ja omavaraisuuden välillä.
Peruskotivara on se millä saa ostettua itselleen aikaa tehdä jatkosuunnitelma jos tarvetta. Omavaraisuus on käytännössä laajennettu kotivara, eli suunnitelma sen varalle että poikkeusolot jatkuu pidempään, jopa yli vuoden. Eli löytyy tieto, taito ja välineet kotivaran täydentämiseen, esim. metsien antimien keräily ja ruoan itse kasvattaminen ja säilöminen.
Sen sanon että jos ei ole harjoitellut viljelyä, metsästystä/kalastusta, sienestystä ja hortoilua jo ennen sellaista kriisiä niin voipi tulla nälkä. Varsinkin tuon metsästyksen ja kalastuksen osalta ihmisillä tuntuu olevan epärealistisia odotuksia. Monen ei-varautujan suusta kuullut että lähtevät nälän yllättäessä lähimetsään pyssyn tai jopa pelkän puukon kanssa, ja huis vaan tulevat parin tunnin päästä kotiin peuran ruhon kanssa, josta sitten leikkaavat pihvin paloja kuin kaupan hyllyltä.. joo-o.
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.
Sekin on hyvä huomioida että metsästäminen/kalastus on fyysisesti rankkaa puuhaa, joten energian tarve kasvaa samalla. Ansoitus voi olla toimivampi, passiivisempi ratkaisu. Kotieläimiä jos aikoo pitää niin on hyvä huomioida että ne myös syö resursseja (ruoka, vesi, maa-ala, aika, energia, terveydenhuolto) huomattavasti enemmän kuin kasvimaan ylläpitäminen, varsinkin jos miettii kuinka paljon niistä lopulta saa ravintoa vastineeksi. Ravinnon hankkiminen kannattaa keskittää sellaiseen mikä ei juokse karkuun, siihen lähimpään lähiruokaan, heh.
Totta. Ravintoa saa helpomminkin kuin metsästämällä. Ansoittaminen ei kuluta energiaa samalla tavalla. Siinäkin pitää tuntea maasto. Minne laittaa ansat. Millä ansalla saa mitäkin. Missä kulkee mitäkin eläimiä. Syötin voi laittaa, mutta syötin voi viedä vaikkapa supikoira, joka syö ihan mitä vain. Tosin hätätilanteessa supikoirakin varmaan kelpaisi ravinnoksi. Mutta metsästää millä keinolla tahansa, on tiedettävä mitä tekee, ja silti ruuan saanti ei ole missään nimessä varmaa. Koirista vielä. Että koirankin pitää olla kunnolla koulutettu siihen metsästykseen mitä sillä aikoo suorittaa. Ja itse pitää osata metsästää sen koiran kanssa. Jos jompikumpi puuttuu, niin homma ei toimi. Maanomistajatkaan eivät välttämättä suhtaudu suopeasti, jos heidän maalle tulee metsästelemään ilman lupaa. Ja lupaa tuskin heruu, jos on tilanne missä ruokavarat muutenkin vähäiset.
1. Ansapyynti on jyrkästi kriminalisoitu! Ainoastaan Lapissa paikallisilla on joitakin tästä poikkeavia oikeuksia.
2. Supikoirassa on todennäköisesti trikiineitä, sen syöminen ilman eläinlääkärin tarkastusta on vaarallista.
3. Metsästys ilman metsästysoikeutta ( suoritettu metsästäjäntutkinto ja riistanhoitomaksu ) on rikos. Poliisi vie aseesi ja joudut käräjille.
4. Metsästäminen toisen maalla on rikos. Poliisi vie aseesi ja löydät itsesi käräjiltä. Kriisiaikana maanomistaja saattaisi poistaa sinut maaltaan omatoimisesti ja kierrättää haaskana.
5. Koira, joka tavataan ajamasta riistaa laittomasti saadaan ampua jos sitä ei saada kiinni ja toimitetuksi löytöeläintarhaan. Koiran omistaja saa sakot, jos hänet löydetään. Kyseessä on eläinsuojelulain mukainen toimenpide riistan suojelemiseksi.
Kohta 5: Myös tästä joutuu oikeuteen ja poliisi vie aseet, jos katsoo kyseessä olleen metsästystilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Käykää oikeassa Lapissa (alkaa noin sata kilomteria Rovaniemen yläpuolelta) ja kysykää tekeekö ne valurautaseteillä nuotiolla kahvit tai mitään muutakaan 😂
Eihän valurauta-astiassa tietenkään kahvia keitetä, vaikka toki sekin onnistuu, jos muuta ei ole käytettävissä.
Sensijaan valurautapannu paistamiseen ja valurautapata kaikkeen pitempää haudutusta vaativaan tai vaikkapa leivän paistamiseen ovat ehdottoman hyvät ja toimivat paremmin kuin mikään muu materiaali.
Valurauta-astiain ainoa haittapuoli on niiden paino, mutta veneellä liikuttaessa sekään ei haittaa.
Ruostumaton teräs on paistamiseen huono, mutta keittämiseen hyvä. Sama koskee alumiinia ja wanhan ajan kupariastioita.
Nimim. Kokemusta On
Jep. Jos yhtään metsästää, niin tietää, että useimmiten se on pitkän työn tulos, että sitä saalista tulee. Vaikka siis osaisi sen homman kunnolla, ja tuntisi maaston missä metsästää. Kalaakaan ei tule lapiolla mättämällä, vaikka tietäisi parhaat paikat, ja osaisi kalastaa. Metsällä pitäisi olla koira mukana, niin saumat paranee ehkä vähän. Eri tarkoituksiin erilaiset koirat. Koirat syö ruokavarastoja. Yksin kyttäämällä saa palella pitkään, ja jos kyttäät väärässä paikassa, tai et ihan oikeesti osaa ampua, palelit ihan turhaan. Luonnossa on vaikka mitä syötävää kyllä. Lähinnä sulan maan aikaan. Talvella vähän tiukempaa. Ja jos sieltä meinaa ammentaa, niin pitää todellakin tietää syötävät kasvit, juuret, sienet yms. Ei sillä, etteikö luonnosta ruokaa löydy, mutta löytyykö tarpeeksi? Ja vielä niin, että saa enemmän energiaa kuin kuluttaa. Siihen ei moni pysty.