Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7621)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt on meneillään, kun koko ajan vedetään elintarvikkeita pois. Yhden kuukauden aikana on vedetty takaisin:
Kaurajuomat (Fazer) eilen.
Monen eri tuottajan pakastemarjat (mansikka ja sekoitukset) toissapäivänä
Auringonkukansiemenet
Perunalastuja
Palvattua sianlihaa
Kylmäsavustettua lohta
Kuppikakkuja
Pata-aineksia
Makaronia (monta eri)
Pastatuotteita (muita)
Activia mansikkajogurttia
Tuorepastaa
Pakastepinaattia
Kesätyöntekijät. Kannattaa seurata pidemmällä aikavälillä asioita, niin oppii hitaasti lainalaisuuksia ja korrelaatioita. Kesätyöntekijöiden/kausityöntekijöiden tullessa alkaa tulla tuotteiden takaisinvetoja, niin on ollut ... kymmeniä vuosia?
Yksi rikkoutunut laite aiheutti takaisinvedon paitsi sen firman nimikkotuotteet osalta, myös kaikkien niiden tuotteiden osalta, jossa käytettiin ko. laitteellalinjalla valmistettua pastaa. Eli kaikki kuivat sarvimakaronit, kaikki ne pata-ainekset, jossa oli käytetty yhtenä aineksena sitä makaronia, kaikki ne einekset, joissa oli käytetty sitä makaronia (esim. makaronilaatikko).
Laiterikkojen taustalla on taas monta asiaa: kesätyöntekijät, jotka eivät osaa käyttää ja huoltaa laitteita eivätkä osaa huomata, jos jotain on vialla. Rahansäästö: harvennetaan huoltovälejä, ostetaan halvempia varaosia, käytetään halvempaa huoltoliikettä, korjataan vain näkyvissä oleva vika eikä tarkisteta, onko siitä ollut seurannaisvaikutuksia.
Pakastemarjojen osalta "monen eri tuottajan" on itseasiassa sekin YHDEN marjatukkurin jäljiltä, ne marjat vaan pussitetaan erilaisiin pusseihin, eri kriteereillä. Halvimmissa voi olla raakoja ja eri kokoisia marjoja, kalliimmissa on tasakokoisia parahultaisesti kypsiä marjoja. Ja jos yhden marjasatsin seassa, vaikka nyt mansikoissa, on jotain, mikä edellyttää takaisinvetoa, niin silloin myös KAIKKI ne tuotteet, joissa tuota marjaa on (pakastemarjasekoitukset, hillot, marjapiirakat...) ovat sen takaisinvedon piirissä myös.
Nyt on sattunut tällaisia suuria näkyviä takaisinvetoja peräkkäin, yleensä niitä on vain yksi kerrallaan.
Hometoksiineja löytyy ihan säännöllisesti kuivatuotteista (jyvät, pähkinät, siemenet...), ja niitä löytyy, koska niitä tutkitaan!
Ylipäätään nämä takaisinvedot kertovat siitä, että vaikka omavalvonta onkin jo rapistunut Suomen elintarviketuotannossa (tehdastasolla), niin viranomaisvalvonta edelleen toimii.
Miten yrityksillä on sitten varaa kesätyöntekijöihin jos nämä vuodesta toiseen muka hajoittaa koneet ja aiheuttaa suurtakaisinvedot?
Säästösyyt kuulostaa tyypillisemmältä. Säästetään laadusta, työntekijöiden työvälineistä ja ajasta, ja siten myös kuluttajien turvallisuudesta.
Sori kesätyöntekijät, mutta laatuvaihteluita on aina, kun kausityöntekijät tulee töihin. Siksi monessa tehtaassa ei enää otetakaan kuin vain ehdoton minimi kausityöntekijöitä, ja sitten se näkyy siitä, että vuorot on alimiehitetty ja ongelmia tulee. Sama koskee vuokratyöntekijöitä, halpatyöntekijöitä jne. Ja säästösyyksihän minä sen luettelin.
Koska nähdään vain se juuri tällä hetkellä kuluva/säästettävä raha, eikä osata nähdä, että jos nyt en osta osaa x sadalla eurolla, niin kahden vuoden päästä joudun ostamaan sen osan x 110 eurolla JA siihen liityvät osat Z, Y, A, B ja kuljettimen C sekä tilaamaan korjaustyön firmalta Vilunkikonsultti Oy 25000 eurolla.
Kvartaalitalous aiheuttaa tätä. Miettikää, Japanissa on yrityksiä, jotka ovat olleet olemassa liki tuhat vuotta. Niiden toimintasuunnitelma eteenpäin ei ole tämän tulosvuoden loppuun, vaan tulevan kvartaalin loppuun - se kvartaali on 250 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
Näissä takaisinvedoissa näkyy myös se ongelma, että monet nimellisesti muka eri valmistajan tuotteet tulevat yhden saman tuottajan välietapin kautta. Ei enää ole monia puhtaasti ominaan toimivia tuottajia, vaan muutama, jotka jossain vaiheessa tuotantoa käyttävät samaa välivaihetuottajaa. Siellä kun sitten joku ongelma tulee, oli se vahinko tai tuotantolinjan rikkoutuminen, monta eri tuotemerkkiä ottaa osumaa. Myllyn paras on hyvä esimerkki tästä. Yhden laitevian vuoksi vedettiin takaisin omat, Pirkat, S-ketjun ja muutaman einesvalmistajankin tuotteet ja vian vuoksi tuotanto seisoo pari kuukautta aiheuttaen vastaavan tuotevajeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Valitettavasti ei ole mahdollista. Eikä Suomi ole koskaan ollut maataloudessa täysin omavarainen. Suomen korkea ruokaomavaraisuusaste nojaa vahvasti sen kokonaistuotannon korkeaan tuontivaraisuuteen ja näin on ollut jo yli sadan vuoden ajan...
Tarkoitin yksittäistä ihmistä/taloutta, ja tässä huomaan, että olisi pitänyt mainita tämä viestissäni heti alkuun, ja nimenomaan sanoin liki omavaraiseksi. Yksittäinen ihminen tai talous (perhe) voi olla lähes omavarainen, mutta ei 100%. Koko Suomen kansaa ei tälläkään hetkellä pystyttäisi ruokkimaan vain omalla tuotannolla.
No joo, mutta vaikeaa se olisi. Kasvattaa voi, mutta sitten pitäisi säilöäkin se sato, kasvattaa sokerijuurikasta ja tuottaa se sokeriksi, käyttää etikkaa, valmistaa laarit, tuottaa puut niihin ja taloa naulat, joilla laatikot pysyvät kiinni, lohkota kivet maakellaria varten ja jostain pitäisi ne purkitkin valmistaa, joihin satoa säilöö. Jos peltoa viljellään hevosvoimin, jostain pitää saada hevosenkengät. Jos kotitalous tuottaisi itse kaiken tai edes lähes kaiken tarvitsemansa, niin eipä siinä sitten muuhun aikaa jäisikään, eikä olisi rahaa ostaa sitä mitä talous tarvitsee, edes sitä suolaa tai lääkkeitä. Ei se olisi mahdollista. Niin ei olla eletty oikeastaan koskaan, eikä ennenkään oltu edes kotitaloustasolla omavaraisia.
Eli kaikki nyt olemassaoleva katoaa ja täytyy aloittaa tyhjästä? Ei edes kivikaudella jouduttu aloittamaan joka sukupolven kohdalla nollasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
90% omavaraista elämää, ihailtavaa! Hän ei siis käytä lääkkeitä, ei osta vaatteita, hän ei osta hygieniatuotteita, ei liiku kuin kävellen, ei tarvitse taloustarvikkeita, ei työkaluja ei mitään. Hän ilmeisesti asuu pienessä omakotitalossa tai mökissä, sillä mikäli hän käyttää sähköä noin vähän, hänellä ei ole juoksevaa vettä, eikä sisävessaa tai suihkua. Hänellä on siis oltava kaivo, josta hän nostaa veden käsipelillä ja hänellä on oltava puuhella, ellei syö vain raakaravintoa. Nuohouksen hän varmasti maksaa niillä 10 vuoden takaisilla puutuloilla. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että 90% omavaraisuus on mahdollista, kun hankkii ensin itselleen riittävän varallisuuden, jolla voi elää kymmeniä vuosia.
Hyvä omavaraisuustaso on mahdollista niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin, mutta tuossa nyt haiskahtaa melkoinen romantisoiti siitä, mitä se todellisuudessa on. Laskelmassasi on muuten pieni lapsus. Mainitsemasi mies ei voi olla 90% omavarainen, jos hän tuottaa ruoastaan itse noin 75%...
Menkäähän siitä kinaamasta vaikka metsään marjoja poimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
Vanha mies ja ihan yksin!?
Meikäläinen on laskenut että minä (terve ja vielä nuori) ja lapseni voimme saavuttaa max 80% omavaraisuuden järkevästi mikäli elämme vähän kurjasti, emmekä käy muualla töissä. Mutta siihenkin tarvitaan naapuriapua jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
90% omavaraista elämää, ihailtavaa! Hän ei siis käytä lääkkeitä, ei osta vaatteita, hän ei osta hygieniatuotteita, ei liiku kuin kävellen, ei tarvitse taloustarvikkeita, ei työkaluja ei mitään. Hän ilmeisesti asuu pienessä omakotitalossa tai mökissä, sillä mikäli hän käyttää sähköä noin vähän, hänellä ei ole juoksevaa vettä, eikä sisävessaa tai suihkua. Hänellä on siis oltava kaivo, josta hän nostaa veden käsipelillä ja hänellä on oltava puuhella, ellei syö vain raakaravintoa. Nuohouksen hän varmasti maksaa niillä 10 vuoden takaisilla puutuloilla. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että 90% omavaraisuus on mahdollista, kun hankkii ensin itselleen riittävän varallisuuden, jolla voi elää kymmeniä vuosia.
Hyvä omavaraisuustaso on mahdollista niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin, mutta tuossa nyt haiskahtaa melkoinen romantisoiti siitä, mitä se todellisuudessa on. Laskelmassasi on muuten pieni lapsus. Mainitsemasi mies ei voi olla 90% omavarainen, jos hän tuottaa ruoastaan itse noin 75%...
Muussa elämässä 99% omavarainen, ruuassa 75% (se voi olla alakanttiin arvioitu), tuosta arvoin sen 90%.
Ruoka, sähkö ja kiinteistövero ovat ainoat, mihin hän kuluttaa. Ja Maaseudun tulevaisuus (ja tulitikut). Kyllä, hän on kerryttänyt itselleen rahaa, jolla maksaa sitten tarvittavat asiat. Saa myös työeläkettä, mutta ei ilmeisesti nosta näitä rahoja lainkaan.
Ulkovessa, vielä tällä hetkellä toimiva käsipumppu (kun se hajoaa, todennäköisesti nostaa tarvitsemansa veden ämpärillä) ulkosaunalla, ei suihkua. Taloon sisälle ei tule vesi putkia pitkin. Ei käytä ns. hygieniatuotteita, ei ole ostanut uusia vaatteita noin kolmeenkymmeneen vuoteen, ei edes paikkaa vanhoja ilmastointiteipillä. Liikkuu polkupyörällä (kuolleen siskon pyörä), koska jalat eivät kestä kävelyä. Kaataa poltopuut käsisahalla/karsii tuulenkaadot, halkoo ne kirveellä, ja joskus kiilaa käyttäen. Ei maksa nuohouksesta, vaan nuohoaa itse. Talon peri siskoltaan, kun oma perikunnan talo lahosi alta (tai päältä, katto vuosi). Talo on suuri rintamamiestalo, josta käyttää keittiötä (ainoa huone, jossa on jonkinlainen lämpö talvella, kun tekee ruuan puuhellalla) ja viereinen kamari. Talon ulkoportaat lahosivat muutama vuosi sitten, ei ole korjannut, ettei ketään tulisi vahingossakaan kylään.
Hänellä ei ole esimerkiksi toimivaa kuulakärkikynää, jonkun lyijykynänpätkän vielä löysi. Ei pankkikorttia, henkilöllisyystodistuksesta en ole ihan varma. Vielä joku aika sitten kävi maksamassa sähkölaskun, metsävakuutuksen ja kiinteistöveron paikan päällä, nyt en tiedä, miten nuo hoitaa, ilmeisesti pankissa käymällä. Ei ole jätehuoltosopimusta. Ei lääkkeitä käytössä. Mitä vielä keksisin, mitä hänellä EI ole, mitä tavallinen ihminen elämässään ihan välttämättä tarvitsee?
Ihan kaikkea en viitsi kertoa, mutta olen vielä puheväleissä hänen kanssaan, kaikki naapurit eivät ole.
En näe mitään romanttista tuossa, mutta noinkin voi elää. En väitä, että hän olisi 100% täysjärkinen. En myöskään väittänyt, että hän on 100% omavarainen, joskin kaikki käyttämänsä varat on "tienannut itse", koska ei käytä niitä eläkerahoja (lunasti aikoinaan metsänsä perikunnalta, ne rahat olivat palkkarahoja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkäähän siitä kinaamasta vaikka metsään marjoja poimimaan.
Kävin jo, autiotalon pihalta herukoita keräämässä. Nokkoset polttivat käsiä, niin huilailen nyt vähän aikaa, että saan ne marjat putsattua mehun keittoa varten.
Vierailija kirjoitti:
Menkäähän siitä kinaamasta vaikka metsään marjoja poimimaan.
Näin sivusta katsottuna keskustelu/väittely on pysynyt suht asiallisena, varsinkin AV tasoon verrattuna, vaikka joku ehtikin ahdistua siitä että hänen väitteensä haastettiin. Ei minunkaan kanssa täällä kaikki ole olleet samaa mieltä kaikesta, mutta niin kauan kuin kukaan ei heittäydy asiattomaksi niin se ei haittaa. Kyllä perseen pitää kestää merivettä sen verran, kun on tarkoitus keskustella vakavasti jostain aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
Kaupungissa koko ikäni eläneenä ihailen hänen toimintaansa. En koskaan pystyisi tuohon, mutta arvostan, että osa pystyy ja haluaa elää noin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
Kaupungissa koko ikäni eläneenä ihailen hänen toimintaansa. En koskaan pystyisi tuohon, mutta arvostan, että osa pystyy ja haluaa elää noin. :)
Enpä tiedä. Minulla ehkä heräisi enemmän huoli vanhuksesta joka raataa yksin, että tarvitseeko apua. Osaako hoitaa asioitaan tässä digiyhteiskunnassa vai meneekö sieltä mikä on tuttua ja turvallista, vaikka se olisi kaikinpuolin epäkäytännöllistä. Jos selkä menee puutarhatöissä tms. niin sitten ei ole ruokaa eikä muuta. Uskaltaako pyytää apua.
Omavaraisuus ei ole realistista yksinäisen suden toimintaa, vaan siinä tarvitsee aina jonkinlaisen yhteisön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
Kaupungissa koko ikäni eläneenä ihailen hänen toimintaansa. En koskaan pystyisi tuohon, mutta arvostan, että osa pystyy ja haluaa elää noin. :)
Enpä tiedä. Minulla ehkä heräisi enemmän huoli vanhuksesta joka raataa yksin, että tarvitseeko apua. Osaako hoitaa asioitaan tässä digiyhteiskunnassa vai meneekö sieltä mikä on tuttua ja turvallista, vaikka se olisi kaikinpuolin epäkäytännöllistä. Jos selkä menee puutarhatöissä tms. niin sitten ei ole ruokaa eikä muuta. Uskaltaako pyytää apua.
Omavaraisuus ei ole realistista yksinäisen suden toimintaa, vaan siinä tarvitsee aina jonkinlaisen yhteisön.
Kuten mainitsin, niin en ole varma, onko 100% täysjärkinen. Ei huoli apua, eikä tee mitään, missä tarvitsisi apua. On haulikolla ajanut avuntarvitsijoita pois ( sen jälkeen haulikko lähti pois). Osaako hoitaa asioitaan tässä digiyhteiskunnassa? Mitä asioita? Ainoa, missä saattaa tulla ongelmia vastaan on laskujen maksu, ja senkin saa suoraveloitukselle pankissa asioimalla paikan päällä. Vaihdantaan sentään suostuu, kuten esimerkiksi se härkäpapujen käytön opettaminen (sain siitä hyvästä kurkkuja).
Jos ei tule enää omillaan toimeen, todennäköisesti hiipuu samantien pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
90% omavaraista elämää, ihailtavaa! Hän ei siis käytä lääkkeitä, ei osta vaatteita, hän ei osta hygieniatuotteita, ei liiku kuin kävellen, ei tarvitse taloustarvikkeita, ei työkaluja ei mitään. Hän ilmeisesti asuu pienessä omakotitalossa tai mökissä, sillä mikäli hän käyttää sähköä noin vähän, hänellä ei ole juoksevaa vettä, eikä sisävessaa tai suihkua. Hänellä on siis oltava kaivo, josta hän nostaa veden käsipelillä ja hänellä on oltava puuhella, ellei syö vain raakaravintoa. Nuohouksen hän varmasti maksaa niillä 10 vuoden takaisilla puutuloilla. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että 90% omavaraisuus on mahdollista, kun hankkii ensin itselleen riittävän varallisuuden, jolla voi elää kymmeniä vuosia.
Hyvä omavaraisuustaso on mahdollista niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin, mutta tuossa nyt haiskahtaa melkoinen romantisoiti siitä, mitä se todellisuudessa on. Laskelmassasi on muuten pieni lapsus. Mainitsemasi mies ei voi olla 90% omavarainen, jos hän tuottaa ruoastaan itse noin 75%...
Muussa elämässä 99% omavarainen, ruuassa 75% (se voi olla alakanttiin arvioitu), tuosta arvoin sen 90%.
Ruoka, sähkö ja kiinteistövero ovat ainoat, mihin hän kuluttaa. Ja Maaseudun tulevaisuus (ja tulitikut). Kyllä, hän on kerryttänyt itselleen rahaa, jolla maksaa sitten tarvittavat asiat. Saa myös työeläkettä, mutta ei ilmeisesti nosta näitä rahoja lainkaan.
Ulkovessa, vielä tällä hetkellä toimiva käsipumppu (kun se hajoaa, todennäköisesti nostaa tarvitsemansa veden ämpärillä) ulkosaunalla, ei suihkua. Taloon sisälle ei tule vesi putkia pitkin. Ei käytä ns. hygieniatuotteita, ei ole ostanut uusia vaatteita noin kolmeenkymmeneen vuoteen, ei edes paikkaa vanhoja ilmastointiteipillä. Liikkuu polkupyörällä (kuolleen siskon pyörä), koska jalat eivät kestä kävelyä. Kaataa poltopuut käsisahalla/karsii tuulenkaadot, halkoo ne kirveellä, ja joskus kiilaa käyttäen. Ei maksa nuohouksesta, vaan nuohoaa itse. Talon peri siskoltaan, kun oma perikunnan talo lahosi alta (tai päältä, katto vuosi). Talo on suuri rintamamiestalo, josta käyttää keittiötä (ainoa huone, jossa on jonkinlainen lämpö talvella, kun tekee ruuan puuhellalla) ja viereinen kamari. Talon ulkoportaat lahosivat muutama vuosi sitten, ei ole korjannut, ettei ketään tulisi vahingossakaan kylään.
Hänellä ei ole esimerkiksi toimivaa kuulakärkikynää, jonkun lyijykynänpätkän vielä löysi. Ei pankkikorttia, henkilöllisyystodistuksesta en ole ihan varma. Vielä joku aika sitten kävi maksamassa sähkölaskun, metsävakuutuksen ja kiinteistöveron paikan päällä, nyt en tiedä, miten nuo hoitaa, ilmeisesti pankissa käymällä. Ei ole jätehuoltosopimusta. Ei lääkkeitä käytössä. Mitä vielä keksisin, mitä hänellä EI ole, mitä tavallinen ihminen elämässään ihan välttämättä tarvitsee?
Ihan kaikkea en viitsi kertoa, mutta olen vielä puheväleissä hänen kanssaan, kaikki naapurit eivät ole.
En näe mitään romanttista tuossa, mutta noinkin voi elää. En väitä, että hän olisi 100% täysjärkinen. En myöskään väittänyt, että hän on 100% omavarainen, joskin kaikki käyttämänsä varat on "tienannut itse", koska ei käytä niitä eläkerahoja (lunasti aikoinaan metsänsä perikunnalta, ne rahat olivat palkkarahoja).
Nuohoaa itse? Sepä järkevää. Jos syttyy tulipalo, mikään vakuutus ei korvaa mitään. Mutta tässä fantasiassa miehellä ei varmaan ole vakuutuksiakaan. Jalat ei kestä kävelyä, mutta pyörällä pääsee, mikä kuluttaa jalkoja enemmän kuin kävely ja jaksaa tehdä kuitenkin polttopuut itselleen. Tarina on hiton huono, eikä kuulu tähän ketjuun. Ei tuo olisi omavaraisuutta, vaan silkkaa hulluutta.
Oletteko muuten intohimoisia marjastajia? Keräättekö paljon talven varalle?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muuten intohimoisia marjastajia? Keräättekö paljon talven varalle?
Ehkä 10 litraa tulee kerättyä molempia mustikkaa ja puolukkaa talven varalle + välillä joku pikkukoppa piirakoihin sasonkiaikana. Mustikasta tehdään omien mansikoiden kanssa muutama purkki hilloa, loput menee pakkaseen. Puolukkaa säilötään survoksena ja jokunen litra pakastetaan vispipuuroa varten. Tuo määrä riittää meille kolmelle hyvin, eikä sitten sen enempää kerätä vaikka metsässä on mukavaa olla. Sieniä tulee kerättyä enemmän jos niitä on, pääasiassa tatteja ja kanterelleja. Tykätään sieniruoista, kuten risotto, piiraat, kastikkeet, keitot ja suolasienistä tehdyt salaatit sekä niillä jatketut lihamurekkeet ja lihapullat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tällä hetkellä mahdollisuus päästä liki omavaraiseksi (suola pitää ostaa ja jotain muuta pientä, mutta ne voi vaikka vaihtaa mustikoihin tai sieniin). Se vaatii kyllä sen verran tiukkaa sitoutumista tavoitteeseen, että täysipäiväinen työssäkäynti ei tietenkään ole enää mahdollista etenkään kasvukaudella. Omavaraisuus Suomessa edellyttää ravinnon osalta runsasta painotusta kasviksiin, etenkin perunaan ja muihin juureksiin sekä palkokasveihin, perinteiseen härkäpapuun ja herneeseen. Viljankasvatus omavaraisesti, ilman mitään koneita, on yllättävän työlästä, ja pienillä koneillakin se on työlästä. Jo pelkästään viljan puinti, eli jyvien irrottaminen tähkästä ja akanoiden poistaminen on aikaavievää, jos sitä ei ole koneellistettu. Ihminen on kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosia viitsinyt nähdä vaivaa saadakseen leipää (kyllä, leipää, ja leipään tarvitaan jauhoja, joita saadaan viljasta), joten onhan se tottakai mahdollista.
Esimerkiksi polttopuiden teko käsipeleillä on hyvin aikaavievää hommaa. Kyllä sen pystyy tekemään, jos on aikaa. Puut poikki käsisahalla, karsiminen vesurilla tai kirveellä (itse suosin vesuria), pätkiminen, halkominen, tarvittaessa vielä uudestaan katkaisu sopivaan mittaan, kuivumisen odottelu ja sitten vielä pinoaminen. Jossain välissä puut pitää kuljettaa kaatokohdasta sinne puuvarastoon, harvoin niitä kotipihassa löytyy vuodesta toiseen. Kun se polttopuiden teko konevoiminkin vie aikaa!
Ihminen on siitä merkillinen epeli, että pakon edessä moni kykenee tekemään asioita, joita ei tiennyt edes osaavansa. Ihmisten resilienssi, eli kyky palautua hankalista tilanteista, vaihtelee. Se vaihtelee yksittäisellä ihmiselläkin eri aikoina. Pienikin toivonkipinä saattaa riittää ylläpitämään tahtoa selviytyä ja kykyä toimia. En olisi niin pessimistinen kuin moni muu täällä on.
Realismi ei ole pessimismiä. Otetaan vaikka tuo polttopuuhomma. Olet siinä ihan oikeassa, mutta 72% suomalaisista asuu 5% alueella Suomen kokonaispinta-alasta kaupungeissa. Jos puhutaan puusta lämmitysmuotona, niin ne klapit eivät lämmitä niitä noin 4 miljoonaa suomalaista, joilla ei ole puulämmitysmahdollisuutta kotonaan. Sen asian muuttaminen veisi vuosia, vaikka voimaan astuisi jonkinlainen laki, että jokaisessa kodissa on oltava jokin puulämmityselementti, eikä sekään ilman tuontia edes onnistuisi.
Okei, meillä on nyt eri näkökulma: minä katson yksittäisen perheyksikön osalta, sinä koko valtion osalta.
Puunpoltolla ei saada pidettyä suomalaisia lämpimänä eikä ruokittuna nopeasti ja vaivattomasti.
JOS tulisi tilanne, että KAIKKI yhteydet ulkomaailmaan katkeaisivat, samalla menisi sähköt jne. niin se karsisi aika nopeasti väestöäkin. Esimerkiksi kaikki ne ihmiset, joiden elämä on kiinni sähkössä tai sähköllä tuotetussa asiassa (lääkehappi) tai ulkomailta tuoduissa lääkkeissä (1-tyypin diabetes, antibiootit jne), menehtyisivät jollain aikavälillä. Ensimmäinen ongelma olisi vainajien käsittely, miten haudata kymmeniä ellei satojatuhansia vainajia, jos käytössä on vain lapiot, rautakanget ja kuokat? Laitetaanko roviot pystyyn?
Tämä skenaario on käyty tässä ketjussa läpi ainakin kerran, todennäköisesti useamminkin.
Pelkkä ruoka ei ole ongelma. Itseasiassa ruokahuolto on alkuvaiheessa vain hankaluus, on paljon vaikeampia asioita ratkaistavana ensin akuutisti.
No ne noin 4 miljoonaa suomalaista ovat kyllä kaikki niissä perheyksiköissään. Se asia ei muutu muuksi vaikka sitä katsoisi mistä näkökulmasta tahansa 😉
Nyt tahallasi olet ymmärtämättä, mitä tarkoitan, silmänvinkkauksesi ei muuta asiaa miksikään.
Naapurini, yksinäinen mies, elää 90% omavaraista elämää. Hänellä on sähköliittymä, sähköä hän käyttää keittiön lamppuun, pakastimeen ja televisioon. Sähkön hän maksaa edelleen niillä rahoilla, joita sai, kun myi puita noin 10v sitten. Ruuasta yli 75% hän tuottaa itse, ostaa suolaa, maksalaatikkoa ja ranskanleipää sekä rasvaa paistamiseen. Pari viimeistä vuotta on vähentänyt ennestään ruuan ostamista, kun tutustutin hänet härkäpapuihin. Niitä hänellä kasvaa nyt pari aaria. Ei juo viinaa, ei tupakoi.
Nuorempi, tervejalkainen ihminen kykenisi suurempaan omavaraisuuteen.
Koko kansakunta ei kykene siihen.
90% omavaraista elämää, ihailtavaa! Hän ei siis käytä lääkkeitä, ei osta vaatteita, hän ei osta hygieniatuotteita, ei liiku kuin kävellen, ei tarvitse taloustarvikkeita, ei työkaluja ei mitään. Hän ilmeisesti asuu pienessä omakotitalossa tai mökissä, sillä mikäli hän käyttää sähköä noin vähän, hänellä ei ole juoksevaa vettä, eikä sisävessaa tai suihkua. Hänellä on siis oltava kaivo, josta hän nostaa veden käsipelillä ja hänellä on oltava puuhella, ellei syö vain raakaravintoa. Nuohouksen hän varmasti maksaa niillä 10 vuoden takaisilla puutuloilla. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että 90% omavaraisuus on mahdollista, kun hankkii ensin itselleen riittävän varallisuuden, jolla voi elää kymmeniä vuosia.
Hyvä omavaraisuustaso on mahdollista niin yksilö- kuin yhteiskuntatasollakin, mutta tuossa nyt haiskahtaa melkoinen romantisoiti siitä, mitä se todellisuudessa on. Laskelmassasi on muuten pieni lapsus. Mainitsemasi mies ei voi olla 90% omavarainen, jos hän tuottaa ruoastaan itse noin 75%...
Muussa elämässä 99% omavarainen, ruuassa 75% (se voi olla alakanttiin arvioitu), tuosta arvoin sen 90%.
Ruoka, sähkö ja kiinteistövero ovat ainoat, mihin hän kuluttaa. Ja Maaseudun tulevaisuus (ja tulitikut). Kyllä, hän on kerryttänyt itselleen rahaa, jolla maksaa sitten tarvittavat asiat. Saa myös työeläkettä, mutta ei ilmeisesti nosta näitä rahoja lainkaan.
Ulkovessa, vielä tällä hetkellä toimiva käsipumppu (kun se hajoaa, todennäköisesti nostaa tarvitsemansa veden ämpärillä) ulkosaunalla, ei suihkua. Taloon sisälle ei tule vesi putkia pitkin. Ei käytä ns. hygieniatuotteita, ei ole ostanut uusia vaatteita noin kolmeenkymmeneen vuoteen, ei edes paikkaa vanhoja ilmastointiteipillä. Liikkuu polkupyörällä (kuolleen siskon pyörä), koska jalat eivät kestä kävelyä. Kaataa poltopuut käsisahalla/karsii tuulenkaadot, halkoo ne kirveellä, ja joskus kiilaa käyttäen. Ei maksa nuohouksesta, vaan nuohoaa itse. Talon peri siskoltaan, kun oma perikunnan talo lahosi alta (tai päältä, katto vuosi). Talo on suuri rintamamiestalo, josta käyttää keittiötä (ainoa huone, jossa on jonkinlainen lämpö talvella, kun tekee ruuan puuhellalla) ja viereinen kamari. Talon ulkoportaat lahosivat muutama vuosi sitten, ei ole korjannut, ettei ketään tulisi vahingossakaan kylään.
Hänellä ei ole esimerkiksi toimivaa kuulakärkikynää, jonkun lyijykynänpätkän vielä löysi. Ei pankkikorttia, henkilöllisyystodistuksesta en ole ihan varma. Vielä joku aika sitten kävi maksamassa sähkölaskun, metsävakuutuksen ja kiinteistöveron paikan päällä, nyt en tiedä, miten nuo hoitaa, ilmeisesti pankissa käymällä. Ei ole jätehuoltosopimusta. Ei lääkkeitä käytössä. Mitä vielä keksisin, mitä hänellä EI ole, mitä tavallinen ihminen elämässään ihan välttämättä tarvitsee?
Ihan kaikkea en viitsi kertoa, mutta olen vielä puheväleissä hänen kanssaan, kaikki naapurit eivät ole.
En näe mitään romanttista tuossa, mutta noinkin voi elää. En väitä, että hän olisi 100% täysjärkinen. En myöskään väittänyt, että hän on 100% omavarainen, joskin kaikki käyttämänsä varat on "tienannut itse", koska ei käytä niitä eläkerahoja (lunasti aikoinaan metsänsä perikunnalta, ne rahat olivat palkkarahoja).
Nuohoaa itse? Sepä järkevää. Jos syttyy tulipalo, mikään vakuutus ei korvaa mitään. Mutta tässä fantasiassa miehellä ei varmaan ole vakuutuksiakaan. Jalat ei kestä kävelyä, mutta pyörällä pääsee, mikä kuluttaa jalkoja enemmän kuin kävely ja jaksaa tehdä kuitenkin polttopuut itselleen. Tarina on hiton huono, eikä kuulu tähän ketjuun. Ei tuo olisi omavaraisuutta, vaan silkkaa hulluutta.
Mikä vakuutus? Metsävakuutus on, ei taloa ole vakuutettu. Kertoi itse minulle, että lääkäri oli kehottanut kävelemisen sijaan ajamaan pyörällä lyhyetkin matkat - en todellakaan ymmärrä, mikä vaiva jaloissa on, kun pyöräily sujuu ihan hyvin, mutta kävely on hankalaa kaakertamista.
Elämä on tarua ihmeellisempää.
Voisin kertoa myös venäläisistä sukulaisistani, jotka elivät käytännössä omavaraisina vaihdantaloudessa, mutta eivät tietenkään Suomessa. Et uskoisi sitäkään.
Paniikkia Amerikassa, kun pelkäävät, että riisi loppuu.
Alue: Aihe vapaa
No joo, mutta vaikeaa se olisi. Kasvattaa voi, mutta sitten pitäisi säilöäkin se sato, kasvattaa sokerijuurikasta ja tuottaa se sokeriksi, käyttää etikkaa, valmistaa laarit, tuottaa puut niihin ja taloa naulat, joilla laatikot pysyvät kiinni, lohkota kivet maakellaria varten ja jostain pitäisi ne purkitkin valmistaa, joihin satoa säilöö. Jos peltoa viljellään hevosvoimin, jostain pitää saada hevosenkengät. Jos kotitalous tuottaisi itse kaiken tai edes lähes kaiken tarvitsemansa, niin eipä siinä sitten muuhun aikaa jäisikään, eikä olisi rahaa ostaa sitä mitä talous tarvitsee, edes sitä suolaa tai lääkkeitä. Ei se olisi mahdollista. Niin ei olla eletty oikeastaan koskaan, eikä ennenkään oltu edes kotitaloustasolla omavaraisia.