Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovat pakkaset, niin pitänee alkaa varautua sähkökatkoihin keittämällä kuumaa vettä varalle termospulloon. Montakohan tuntia se säilyy siellä kuumana?
Kuumavesipullo jalkojen lämmittimenä on ihana. Minun on vaikeaa nukkua jos jalat palelevat. Ennenvanhaan on käytetty myös ihan hellalla lämmitettyä tiiltä, joka on kiedottu johonkin kangaspalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
IS: Putin yrittää nyt nujertaa Ukrainan kylmyydellä ukrainalaiset varustautuvat kekseliäästi
Varautumista sivuava juttu. Oli mielenkiintoinen.
Löysin linkin: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009236367.html
Jutussa kerrotaan, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen heillä oli usein sähköt poikki, joten heillä oli varmaan niksejä entuudestaan.
Onkohan siellä tarpeeksi lämpimiä vaatteita? Katson välillä, että Torissa jaetaan vauvojen makuupusseja jne. Ihmettelen, miksei sitä voi pestä ja viedä sinne ukrainalaisten yhdistykselle saman tien?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42743 kirjoitti:
Siirryttäisiinkö kinastelusta toisenlaiseen valmistautumiseen? BOB kun pitää mennä väestönsuojaan. Mitä siinä on?
Edellyttää tietysti, että on väestönsuoja, minne mennä... Mutta oletetaan että on, ja että se on auki, ja sinne pitää kipinkapin mennä. Mitä mukaan?
Virallinen vastaus:
Suojautumistilanteessa jokaisen tulee itse huolehtia mukaan omaan käyttöön:
elintarvikkeita 2–3 vuorokauden tarvetta varten
juomaa
henkilökohtaiset lääkkeet ja hygieniatarvikkeet (esim. hammasharja, peseytymistarvikkeet, terveyssiteitä)
lasten hoitamiseen liittyvät tarvikkeet (esim. vaippoja, kosteuspyyhkeitä, leluja)
vuodevaatteet (esim. makuupussi ja retkialusta)
taskulamppu ja paristoja
joditabletteja
ajanvietettä (kirjoja, pelejä, paperia, kyniä)
tarvittaessa korvatulpat.
Väestönsuojaan ei saa tuoda alkoholia, huumeita, aseita, lämpöä tuottavia laitteita (kaasukeitin, myrskylyhty jne.) eikä pahanhajuisia tuotteita. Suojassa ei saa tupakoida.
Onko siellä vessoja? Veikkaan että pahalta haisee ilman parfyymituotteitakin, kun ihmiset haisevat hieltä ja vaikka miltä.
No, se pesupuoli on haaleassa vedessä rätin käyttämistä ja sillä pyyhitään kainalot jne. Alapään hygieniaa voi hoitaa kuten omat lottamme: laittaa vaikka tyhjään kossupulloon sopivan lämmintä vettä ja pesee sitten jossain vessassa istuen alapäänsä ja pyllynsä. Miehillä homma toimii kai samalla tavalla? Siitä ei ole kerrottu missään.
Ylellä on vanha mainosvideo Areenassa. Siinä pidettiin kampaajalla ja parturissa käymistä isänmaallisena tekona, koska tarvittiin keittovillaa ja sitä ei saatu tarpeeksi lampailta. Siispä sitten otettiin mukaan ihmisten hiuksia ja saatiin tehtyä tehtaassa laadukasta keittovillaa. Luultavasti kangas meni armeijan käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki sähkökatkosten varalle. Kutsukaa sukulaiset tai kaverit kylään. Etenkin jos heillä ei ole omaa kotia.
Huoneessa, missä on ihmisiä, paikka lämpiää vain ihmisten ruumiinlämmöstä, vaikka ei olisi mitään muuta lämmitystä. Tästä syystä varmaan ne köyhät suurperheet aikoinaan pärjäsivät kylmissä työläisasunnoissa.
Ööhöm, niitä työläisasuntojakin lämmitettiin puuhellan avulla.
Aikaisemmalla kirjoittajalla on ehkä vähän turhan korkea käsitys siitä, mihin ihmisen oma lämpö riittää. Muistan alakoulun ajalta kaverin, jonka koti oli niin kehno, että joskus kylminä talviöinä vesi jäätyi ämpärissä keittiön pöydällä. Montakohan lasta olis pitänyt olla lisää, että näin ei olisi käynyt :)
Olen muutenkin vähän ihmetellyt ketjussa esiintyvää kommentointia siitä, miten väestönsuojassa tulee helposti kuuma. Jos on kesä ja väestönsuoja on kerrostalon eka kerroksessa, niin ehkä tai jos lämpö pysyy täpöllä koko ajan, tai suojassa ei ole ilmanvaihtoa ollenkaan, jolloin olisin kyllä enemmän huolissani hapen riittävyydestä kuin liiasta lämmöstä.
Jos nyt katselee vaikka kuvia ukrainalaisista väestönsuojista, niin ei siellä näytä kuumuus vaivaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki sähkökatkosten varalle. Kutsukaa sukulaiset tai kaverit kylään. Etenkin jos heillä ei ole omaa kotia.
Huoneessa, missä on ihmisiä, paikka lämpiää vain ihmisten ruumiinlämmöstä, vaikka ei olisi mitään muuta lämmitystä. Tästä syystä varmaan ne köyhät suurperheet aikoinaan pärjäsivät kylmissä työläisasunnoissa.
Ööhöm, niitä työläisasuntojakin lämmitettiin puuhellan avulla.
Aikaisemmalla kirjoittajalla on ehkä vähän turhan korkea käsitys siitä, mihin ihmisen oma lämpö riittää. Muistan alakoulun ajalta kaverin, jonka koti oli niin kehno, että joskus kylminä talviöinä vesi jäätyi ämpärissä keittiön pöydällä. Montakohan lasta olis pitänyt olla lisää, että näin ei olisi käynyt :)
Olen muutenkin vähän ihmetellyt ketjussa esiintyvää kommentointia siitä, miten väestönsuojassa tulee helposti kuuma. Jos on kesä ja väestönsuoja on kerrostalon eka kerroksessa, niin ehkä tai jos lämpö pysyy täpöllä koko ajan, tai suojassa ei ole ilmanvaihtoa ollenkaan, jolloin olisin kyllä enemmän huolissani hapen riittävyydestä kuin liiasta lämmöstä.
Jos nyt katselee vaikka kuvia ukrainalaisista väestönsuojista, niin ei siellä näytä kuumuus vaivaavan.
Huomaathan myös eron kehnon ison talon tai ukrainalaisen talon kellarin ja suomalaisen pienen ja tiiviin väestönsuojan välillä. Myös maa tuottaa lämpöä ja väestönsuojat yleensä on maan alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki sähkökatkosten varalle. Kutsukaa sukulaiset tai kaverit kylään. Etenkin jos heillä ei ole omaa kotia.
Huoneessa, missä on ihmisiä, paikka lämpiää vain ihmisten ruumiinlämmöstä, vaikka ei olisi mitään muuta lämmitystä. Tästä syystä varmaan ne köyhät suurperheet aikoinaan pärjäsivät kylmissä työläisasunnoissa.
Ööhöm, niitä työläisasuntojakin lämmitettiin puuhellan avulla.
Aikaisemmalla kirjoittajalla on ehkä vähän turhan korkea käsitys siitä, mihin ihmisen oma lämpö riittää. Muistan alakoulun ajalta kaverin, jonka koti oli niin kehno, että joskus kylminä talviöinä vesi jäätyi ämpärissä keittiön pöydällä. Montakohan lasta olis pitänyt olla lisää, että näin ei olisi käynyt :)
Olen muutenkin vähän ihmetellyt ketjussa esiintyvää kommentointia siitä, miten väestönsuojassa tulee helposti kuuma. Jos on kesä ja väestönsuoja on kerrostalon eka kerroksessa, niin ehkä tai jos lämpö pysyy täpöllä koko ajan, tai suojassa ei ole ilmanvaihtoa ollenkaan, jolloin olisin kyllä enemmän huolissani hapen riittävyydestä kuin liiasta lämmöstä.
Jos nyt katselee vaikka kuvia ukrainalaisista väestönsuojista, niin ei siellä näytä kuumuus vaivaavan.
Huomaathan myös eron kehnon ison talon tai ukrainalaisen talon kellarin ja suomalaisen pienen ja tiiviin väestönsuojan välillä. Myös maa tuottaa lämpöä ja väestönsuojat yleensä on maan alla.
Maan alla on esimerkiksi maakellarit, joissa pidetään ruokaa viileässä. Montako ihmistä tarvitaan per neliö, että siellä olisi mukavan lämmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki sähkökatkosten varalle. Kutsukaa sukulaiset tai kaverit kylään. Etenkin jos heillä ei ole omaa kotia.
Huoneessa, missä on ihmisiä, paikka lämpiää vain ihmisten ruumiinlämmöstä, vaikka ei olisi mitään muuta lämmitystä. Tästä syystä varmaan ne köyhät suurperheet aikoinaan pärjäsivät kylmissä työläisasunnoissa.
Ööhöm, niitä työläisasuntojakin lämmitettiin puuhellan avulla.
Aikaisemmalla kirjoittajalla on ehkä vähän turhan korkea käsitys siitä, mihin ihmisen oma lämpö riittää. Muistan alakoulun ajalta kaverin, jonka koti oli niin kehno, että joskus kylminä talviöinä vesi jäätyi ämpärissä keittiön pöydällä. Montakohan lasta olis pitänyt olla lisää, että näin ei olisi käynyt :)
Olen muutenkin vähän ihmetellyt ketjussa esiintyvää kommentointia siitä, miten väestönsuojassa tulee helposti kuuma. Jos on kesä ja väestönsuoja on kerrostalon eka kerroksessa, niin ehkä tai jos lämpö pysyy täpöllä koko ajan, tai suojassa ei ole ilmanvaihtoa ollenkaan, jolloin olisin kyllä enemmän huolissani hapen riittävyydestä kuin liiasta lämmöstä.
Jos nyt katselee vaikka kuvia ukrainalaisista väestönsuojista, niin ei siellä näytä kuumuus vaivaavan.
Huomaathan myös eron kehnon ison talon tai ukrainalaisen talon kellarin ja suomalaisen pienen ja tiiviin väestönsuojan välillä. Myös maa tuottaa lämpöä ja väestönsuojat yleensä on maan alla.
Maan alla on esimerkiksi maakellarit, joissa pidetään ruokaa viileässä. Montako ihmistä tarvitaan per neliö, että siellä olisi mukavan lämmin?
Voi hyvä taivas. Rakennustyyppi eri tarkoituksia varten! Maakellari on viileä, mutta lämpimämpi kuin ulkona, jotta sato pysyy hyvänä mutta ei jäädy. Siinä hyödynnetään maan antamaa suojaa ulkoilman kylmyydeltä.
Moni ukrainalainen joutuu käyttämään suojana juurikin maakellari tyylisiä ratkaisuja, mutta ne ovat yhä vieläkin eri asia kuin moderni tiivis väestönsuoja joita Suomessa on rakennettu suhteellisen paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vinkki sähkökatkosten varalle. Kutsukaa sukulaiset tai kaverit kylään. Etenkin jos heillä ei ole omaa kotia.
Huoneessa, missä on ihmisiä, paikka lämpiää vain ihmisten ruumiinlämmöstä, vaikka ei olisi mitään muuta lämmitystä. Tästä syystä varmaan ne köyhät suurperheet aikoinaan pärjäsivät kylmissä työläisasunnoissa.
Ööhöm, niitä työläisasuntojakin lämmitettiin puuhellan avulla.
Aikaisemmalla kirjoittajalla on ehkä vähän turhan korkea käsitys siitä, mihin ihmisen oma lämpö riittää. Muistan alakoulun ajalta kaverin, jonka koti oli niin kehno, että joskus kylminä talviöinä vesi jäätyi ämpärissä keittiön pöydällä. Montakohan lasta olis pitänyt olla lisää, että näin ei olisi käynyt :)
Olen muutenkin vähän ihmetellyt ketjussa esiintyvää kommentointia siitä, miten väestönsuojassa tulee helposti kuuma. Jos on kesä ja väestönsuoja on kerrostalon eka kerroksessa, niin ehkä tai jos lämpö pysyy täpöllä koko ajan, tai suojassa ei ole ilmanvaihtoa ollenkaan, jolloin olisin kyllä enemmän huolissani hapen riittävyydestä kuin liiasta lämmöstä.
Jos nyt katselee vaikka kuvia ukrainalaisista väestönsuojista, niin ei siellä näytä kuumuus vaivaavan.
Huomaathan myös eron kehnon ison talon tai ukrainalaisen talon kellarin ja suomalaisen pienen ja tiiviin väestönsuojan välillä. Myös maa tuottaa lämpöä ja väestönsuojat yleensä on maan alla.
Maan alla on esimerkiksi maakellarit, joissa pidetään ruokaa viileässä. Montako ihmistä tarvitaan per neliö, että siellä olisi mukavan lämmin?
Maakellarissa on itseasiassa talvisin huomattavasti lämpimämpi kuin ulkoilmassa, pakkasta voi ulkona olla -35 astetta ja kunnon kellarissa vähän yli nollassa, maksimissaan viidessä asteessa (koska sen jälkeen alkaa vihannekset kasvaa ja se on huono juttu säilymisen kannalta). Huonommassakin kellarissa lämpötila ei mene kovin paljon pakkasen puolelle, ja sen saa helposti nostettua esimerkiksi perinteisen hehkulampun avulla plussan puolelle (ne hehkulamput laitettiin peltiämpäriin, jotta valo ei viherryttäisi perunoita). Yhden ihmisen tuottama lämpö sattumalta vastaa hehkulampun lämmitysvaikutusta. Eli jos kellarissa on vaikka perheellinen ihmisiä, neljä-viisi, niin se pysyy vähintäänkin plussan puolella, ja SE on jo aikamoinen etu verrattuna siihen, että siellä olisi pakkasta -35 astetta... Todennäköisesti siellä olisi noin 10-15 astetta lämmintä jo ilman mitään lämmityslaitteitakaan.
Maakellari ei varsinaisesti siis jäähdytä, vaan siellä pysyy sama lämpötila kuin ympäröivässä maaperässä, kesällä se on mukavan viileä paikka, talvella siedettävän lämmin. Ainakin jos olet peruna tai hillopurkki.
Ukrainalaisten suojat eivät ole todellakaan mitään väestönsuojia, eikä niitä ole rakennettu edes pommisuojiksi. Ne ovat kellarissa sijaitsevia varastotiloja, esimerkiksi hiilikellareita, puukellareita, verkkovarastoja. Vain vanhimmissa rakennuksissa on ruuansäilytyskellarityyppisiä kylmäkellareita (jotka siis ovat läpi vuoden tasaisesti viileitä). Tuollaiset varastotilat on suunniteltu lähinnä pitämään hiilet kuivina, niihin pääsee ulkoilman kuumuus tai kylmyys helposti.
Niissä on aivan varmasti pimeää, surkeaa, kurjaa ja pelottavaa, kesällä tukalan kuumaa ja talvella hyisen kylmää. Silti ihmiset menevät mielummin niihin kuin jäävät maan pinnalle (paitsi niissä tapauksissa, kun heidät on sinne pakotettu hyökkääjän toimesta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen suomalainen tietää, että maakellari pysyy plussan puolella ihan ilman ihmisten tuomaa lämpöä. En vain usko, että useankaan ihmisen lämpö riitttäisi nostamaan sen lämpöä sellaisissa määrin, mitä jotkut täällä kuvittelevat.
Eikä metrotunnelit ja vastaavat väestönsuojat taida juuri sen kummempia olla lämmön suhteen, joten suhtaudun lievällä epäilyksellä siihen, että siellä ei voisi esimerkiksi läppäriä käyttää, koska tulee liian kuuma.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suomalainen tietää, että maakellari pysyy plussan puolella ihan ilman ihmisten tuomaa lämpöä. En vain usko, että useankaan ihmisen lämpö riitttäisi nostamaan sen lämpöä sellaisissa määrin, mitä jotkut täällä kuvittelevat.
Eikä metrotunnelit ja vastaavat väestönsuojat taida juuri sen kummempia olla lämmön suhteen, joten suhtaudun lievällä epäilyksellä siihen, että siellä ei voisi esimerkiksi läppäriä käyttää, koska tulee liian kuuma.
Eikä se läppärikommentoijakaan puhunut tietääkseni mistään metrotunnelista vaan taloyhtiön pienestä väestönsuojasta. En tiedä miten valtavasta lämmön noususta sinä ajattelit olevan kyse, jotta se voisi olla epämukava. Tuskin nyt kuitenkaan mistään 40C oli kyse, vaan mukavuusraja tulee suurimmalla osalla vastaan huomattavasti ennen tuota.
Läppäreitä ei saa viedä väestönsuojiin turvallisuus syistä, kuten ei mitään tulentekovälineitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oppi tältä itsenäisyyspäivältä: kotivarassa kannattaa olla myös jotain, josta saa juhlaruokaa, jotain oikein hyvää moraalia kohentamaan.
Viikko-ostoksissa unohtui huomioida itsenäisyyspäivän ruoka. Olisi kaupat olleet auki, mutta kaukana, ja emme halunnneet pilata vapaapäivää pitkällä kauppareissulla. Onneksi pakkasesta löytyi pieni sisäfile. Yksinkertainen juhlaruoka perheelle syntyi tuosta fileestä, uuniporkkanoista ja rosmariiniperunoista + mustikoista jälkiruuaksi. Ei ylenmäärin lihaa, mutta sitäkin herkullisempaa kauniisti katettuna.
Toinen päivän ateria oli mikrossa lämmitetty kanapestopasta, niin olihan näissä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Mä olen sitten varmaan saaristolaisten jälkeläinen.
Sienissä ei tosin taida kauheasti olla ravintoakaan, että en paljon menetä.
Energiaa sienissä ei juurikaan ole, siinä olet oikeasssa. Kuitenkin valmistuksen yhteydessä sienistä haihtuu erittäin paljon vettä, joten kysennetyn sienen energiapitoisuus onkin jo parempi. Mutta sienten tärkeimmät ravinteet ovatkin jotain muuta kuin pelkkä energia!
Arktisten aromien sivuilta:
Tuoreet sienet ovat kevyttä ravintoa, sillä suurin osa niiden painosta, 85-90 %, on vettä ja niiden energiasisältö on keskimäärin vain 25 kcal/100 g. Tuoreiden sienien koostumuksessa on rasvaa vain noin 0,5 g/100 g. Sienet sisältävät valkuaisaineita sadassa grammassa noin kaksi grammaa. Joidenkin sienilajien proteiinipitoisuus on suurempi ja aminohappokoostumus monipuolisempi moniin kasviksiin verrattuna. Hiilihydraatteja sienissä on vähän. Niissä on mm. sienisokeria, trehaloosia, jonka pilkkomiseen tarvittavaa entsyymiä on joidenkin ihmisten suolistossa vähemmän. Tällöin sieniateria voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssin kaltaisia oireita. Sienisokeria on tavallista enemmän herkkutatissa, kantarellissa ja orakkaissa.
Sienet ovat hyviä kuidun lähteitä ja sataa grammaa tuoretta sientä kohden ne sisältävät 1,5-4 grammaa kuitua. Energiaan suhteutettuna kuitua on runsaasti, herkkutatilla 10 g/100 kcal ja suppilovahverolla 13 g/100 kcal. Monet sienet sisältävät paljon B- ja D-vitamiineja. Metsäsienistä vahverot ja korvasieni sisältävät hyvin paljon D2-vitamiinia. Suppilovahverossa sitä on 15,4 µg/100 g, kantarellissa ja korvasienessä 5,8 µg/100 g päivittäisen saantisuosituksen ollessa aikuisille 10 µg. Myös rouskuissa on runsaasti D-vitamiinia. Kantarelli sisältää keltaisen värinsä ansiosta runsaasti A-vitamiinin esiasteita, karotenoideja. Sienet sisältävät B-ryhmän vitamiineista erityisesti B2-vitamiinia eli riboflaviinia ja B3-vitamiinia eli niasiinia.
Sienet ottavat tehokkaasti ravintoaineita kasvualustastaan. Kivennäisaineista niissä on erityisesti kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Natriumia sienet sisältävät vain vähän, joten ne ovat sopivaa ravintoa myös verenpainettaan tarkkaileville.
Eli ihminen, joka syö sieniä ja perunaa, selviää nälkävuodesta todennäköisemmin terveenä kuin ihminen, joka syö pelkkää perunaa. Paitsi jos sattuu olemaan trehaloosi-intolerantti.
Ruoka kun ei koskaan ole täydellistä yksittäisenä raaka-aineena, ja toisille sopii toiset ja toisille toiset ruuan paremmin. Itse en esimerkiksi voi syödä lainkaan kanaa, kanansyönnin aiheuttama ripuli (kuivuminen, suolatasapainon järkkyminen -> sydänkohtaus)tappaisi minut, jos se olisi ainoa vaihtoehto ruuaksi.
Tack tack, siinä oli oiva pläjäys kaikille. Elikkä jokaiselle metsään hakeutuvalle niiden ongenkoukkujen sijaan sieniopas. Ei paljoa paina. Nimittäin paljonkin aikoinaan onkineena ei sillä päivän onkimisella kyllä nälkä lähde. Ja jos joka päivä pitäisi niin ...ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan merilevää kasvattaa akvaariomaisissa säiliöissä ihan ruuaksi asti? Se on mielestäni herkkua ja käsittääkseni varsin ravinteikasta ruokaa. Tosin mitenkään erityisen hyvin se ei tähän ilmastoon kai sovi?
Ymmärtääkseni voi? Muistaakseni tätä ole väläytelty esim. pitkien avaruuslentojen, -asemien ja -siirtokuntien kohdalla yhtenä ratkaisuna ruoantuotannon haasteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan merilevää kasvattaa akvaariomaisissa säiliöissä ihan ruuaksi asti? Se on mielestäni herkkua ja käsittääkseni varsin ravinteikasta ruokaa. Tosin mitenkään erityisen hyvin se ei tähän ilmastoon kai sovi?
Ymmärtääkseni voi? Muistaakseni tätä ole väläytelty esim. pitkien avaruuslentojen, -asemien ja -siirtokuntien kohdalla yhtenä ratkaisuna ruoantuotannon haasteisiin.
Spirulinaahan kasvatetaan tankeissa, ja sen kaupallinen käyttö on aika laajaa. Tai spirulinahan ei taida oikeasti olla levä, vaan cyanobakteeri - onko se sitten tuon meikäläisen sinilevän sukulainen? En tiedä, en ole kasvitieteilijä.
Ravinnontuotantoon tosiaan noi mikrolevät ovat se todennäköisin vaihtoehto, ja niillä on se hyvä puoli, että koska ne imevät itseensä ympäristön ravinteita, niin niihin pystyy saamaan riittävän B12- vitamiinintason (jota ei muutoin kasviravinnossa ole). Islannissa kai on enemmänkin levätuotantoa, mutta se menee kalanruuaksi. Levän vaatima lämpö tulee Islannin maaperästä. Siellä kun on niitä tulivuoria...
Avaruudessa nuo sekä tarjoavat ravintoa, että poistavat ilmasta hiilidioksidia, jonka ylenpalttinen määrä on ongelma siinä missä hapen vähyyskin, ja toki ne fotosynteesin kautta tuottavat sitten myös happea jonkin verran. En ole perehtynyt aiheeseen, joten en tiedä, minkälaisia tankillisia pitäisi leväsoppaa olla kasvamassa, että avaruusaluksellinen (sanotaan nyt sukkulamiehistön verran 5-6 henkeä) saisi siitä happensa tai merkittävän osan ruuastaan.
On hyvin mahdollista, että osa ihmiskunnan ravinnontarpeesta tulee jossain vaiheessa täytettyä mikrolevillä. Tuskin nyt ihan lähivuosina kuitenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisikohan merilevää kasvattaa akvaariomaisissa säiliöissä ihan ruuaksi asti? Se on mielestäni herkkua ja käsittääkseni varsin ravinteikasta ruokaa. Tosin mitenkään erityisen hyvin se ei tähän ilmastoon kai sovi?
Ymmärtääkseni voi? Muistaakseni tätä ole väläytelty esim. pitkien avaruuslentojen, -asemien ja -siirtokuntien kohdalla yhtenä ratkaisuna ruoantuotannon haasteisiin.
Spirulinaahan kasvatetaan tankeissa, ja sen kaupallinen käyttö on aika laajaa. Tai spirulinahan ei taida oikeasti olla levä, vaan cyanobakteeri - onko se sitten tuon meikäläisen sinilevän sukulainen? En tiedä, en ole kasvitieteilijä.
Ravinnontuotantoon tosiaan noi mikrolevät ovat se todennäköisin vaihtoehto, ja niillä on se hyvä puoli, että koska ne imevät itseensä ympäristön ravinteita, niin niihin pystyy saamaan riittävän B12- vitamiinintason (jota ei muutoin kasviravinnossa ole). Islannissa kai on enemmänkin levätuotantoa, mutta se menee kalanruuaksi. Levän vaatima lämpö tulee Islannin maaperästä. Siellä kun on niitä tulivuoria...
Avaruudessa nuo sekä tarjoavat ravintoa, että poistavat ilmasta hiilidioksidia, jonka ylenpalttinen määrä on ongelma siinä missä hapen vähyyskin, ja toki ne fotosynteesin kautta tuottavat sitten myös happea jonkin verran. En ole perehtynyt aiheeseen, joten en tiedä, minkälaisia tankillisia pitäisi leväsoppaa olla kasvamassa, että avaruusaluksellinen (sanotaan nyt sukkulamiehistön verran 5-6 henkeä) saisi siitä happensa tai merkittävän osan ruuastaan.
On hyvin mahdollista, että osa ihmiskunnan ravinnontarpeesta tulee jossain vaiheessa täytettyä mikrolevillä. Tuskin nyt ihan lähivuosina kuitenkaan?
Juurikin myrkyllisen sinilevän muodostuminen on mainittu pahimpana(?) ongelmana noissa avaruusleväjutuissa. Eli joku yhteys niillä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42743 kirjoitti:
Siirryttäisiinkö kinastelusta toisenlaiseen valmistautumiseen? BOB kun pitää mennä väestönsuojaan. Mitä siinä on?
Edellyttää tietysti, että on väestönsuoja, minne mennä... Mutta oletetaan että on, ja että se on auki, ja sinne pitää kipinkapin mennä. Mitä mukaan?
Virallinen vastaus:
Suojautumistilanteessa jokaisen tulee itse huolehtia mukaan omaan käyttöön:
elintarvikkeita 2–3 vuorokauden tarvetta varten
juomaa
henkilökohtaiset lääkkeet ja hygieniatarvikkeet (esim. hammasharja, peseytymistarvikkeet, terveyssiteitä)
lasten hoitamiseen liittyvät tarvikkeet (esim. vaippoja, kosteuspyyhkeitä, leluja)
vuodevaatteet (esim. makuupussi ja retkialusta)
taskulamppu ja paristoja
joditabletteja
ajanvietettä (kirjoja, pelejä, paperia, kyniä)
tarvittaessa korvatulpat.
Väestönsuojaan ei saa tuoda alkoholia, huumeita, aseita, lämpöä tuottavia laitteita (kaasukeitin, myrskylyhty jne.) eikä pahanhajuisia tuotteita. Suojassa ei saa tupakoida.
Onko siellä vessoja? Veikkaan että pahalta haisee ilman parfyymituotteitakin, kun ihmiset haisevat hieltä ja vaikka miltä.
No, se pesupuoli on haaleassa vedessä rätin käyttämistä ja sillä pyyhitään kainalot jne. Alapään hygieniaa voi hoitaa kuten omat lottamme: laittaa vaikka tyhjään kossupulloon sopivan lämmintä vettä ja pesee sitten jossain vessassa istuen alapäänsä ja pyllynsä. Miehillä homma toimii kai samalla tavalla? Siitä ei ole kerrottu missään.
Rapakon takana ei osalla suosituista haikkausreiteistä saa jättää vessapaperia maastoon vaan se pitäisi kantaa mukanaan pois joten tuon tyyliset ratkaisut on aika suosittuja. Tiukimmin säädellyillä pätkillä tosin joutuu kai itse tuotoksenkin pakkaamaan reppuun niin sitten kai se on sama ne paperitkin pakata samaan pussiin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Mä olen sitten varmaan saaristolaisten jälkeläinen.
Sienissä ei tosin taida kauheasti olla ravintoakaan, että en paljon menetä.
Energiaa sienissä ei juurikaan ole, siinä olet oikeasssa. Kuitenkin valmistuksen yhteydessä sienistä haihtuu erittäin paljon vettä, joten kysennetyn sienen energiapitoisuus onkin jo parempi. Mutta sienten tärkeimmät ravinteet ovatkin jotain muuta kuin pelkkä energia!
Arktisten aromien sivuilta:
Tuoreet sienet ovat kevyttä ravintoa, sillä suurin osa niiden painosta, 85-90 %, on vettä ja niiden energiasisältö on keskimäärin vain 25 kcal/100 g. Tuoreiden sienien koostumuksessa on rasvaa vain noin 0,5 g/100 g. Sienet sisältävät valkuaisaineita sadassa grammassa noin kaksi grammaa. Joidenkin sienilajien proteiinipitoisuus on suurempi ja aminohappokoostumus monipuolisempi moniin kasviksiin verrattuna. Hiilihydraatteja sienissä on vähän. Niissä on mm. sienisokeria, trehaloosia, jonka pilkkomiseen tarvittavaa entsyymiä on joidenkin ihmisten suolistossa vähemmän. Tällöin sieniateria voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssin kaltaisia oireita. Sienisokeria on tavallista enemmän herkkutatissa, kantarellissa ja orakkaissa.
Sienet ovat hyviä kuidun lähteitä ja sataa grammaa tuoretta sientä kohden ne sisältävät 1,5-4 grammaa kuitua. Energiaan suhteutettuna kuitua on runsaasti, herkkutatilla 10 g/100 kcal ja suppilovahverolla 13 g/100 kcal. Monet sienet sisältävät paljon B- ja D-vitamiineja. Metsäsienistä vahverot ja korvasieni sisältävät hyvin paljon D2-vitamiinia. Suppilovahverossa sitä on 15,4 µg/100 g, kantarellissa ja korvasienessä 5,8 µg/100 g päivittäisen saantisuosituksen ollessa aikuisille 10 µg. Myös rouskuissa on runsaasti D-vitamiinia. Kantarelli sisältää keltaisen värinsä ansiosta runsaasti A-vitamiinin esiasteita, karotenoideja. Sienet sisältävät B-ryhmän vitamiineista erityisesti B2-vitamiinia eli riboflaviinia ja B3-vitamiinia eli niasiinia.
Sienet ottavat tehokkaasti ravintoaineita kasvualustastaan. Kivennäisaineista niissä on erityisesti kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Natriumia sienet sisältävät vain vähän, joten ne ovat sopivaa ravintoa myös verenpainettaan tarkkaileville.
Eli ihminen, joka syö sieniä ja perunaa, selviää nälkävuodesta todennäköisemmin terveenä kuin ihminen, joka syö pelkkää perunaa. Paitsi jos sattuu olemaan trehaloosi-intolerantti.
Ruoka kun ei koskaan ole täydellistä yksittäisenä raaka-aineena, ja toisille sopii toiset ja toisille toiset ruuan paremmin. Itse en esimerkiksi voi syödä lainkaan kanaa, kanansyönnin aiheuttama ripuli (kuivuminen, suolatasapainon järkkyminen -> sydänkohtaus)tappaisi minut, jos se olisi ainoa vaihtoehto ruuaksi.
Tack tack, siinä oli oiva pläjäys kaikille. Elikkä jokaiselle metsään hakeutuvalle niiden ongenkoukkujen sijaan sieniopas. Ei paljoa paina. Nimittäin paljonkin aikoinaan onkineena ei sillä päivän onkimisella kyllä nälkä lähde. Ja jos joka päivä pitäisi niin ...ei jatkoon.
Muutama vuosi sitten neuvottiin hävittämään jäämistöjen kirjat. Divariin ei kelpaa kuin Tuntematon sotilas ja Sotaromaani. No, virtuaalinen sieniopas on aikoja sitten hävinnyt netistä. Meillä puolison vanhempien jäämistöstä kolme sienikirjaa. Yksi peräti sivu sivulta kontaktimuovilla päällystetty ja on ollut ilmeisesti sienimetsässä mukana.
Pökö kirjoitti:
Veden suositusmäärää 2l/henkeä kohden/ vrk taitaa riittää juotavaksi, mutta menee sitä vettä ruuanvalmistukseenkin, hampaiden pesuun, yms.
Mökilläni on kaivo josta otetaan kaikki talousvesi ihan hanasta, kaikki tiskaus,peseytyminen, wc veto, yms hoituu kaivovedellä.
Mutta suuhun emme sitä laita, eikä edes perunoiden keitinvetenä. Kaivoon pääsi aikanaan eloperäistä ainesta ja vaikka onkin nykyään väritöntä ja hajutonta , olemme tottuneen hakemaan ruokavetemme, kunnan ilmaiselta vesipisteeltä, tai tuomaan kotoa.
Näin on ollut vuosikymmeniä.
Meillä menee normaalisti `ruokavettä` aika tarkkaan 5L/ per hlö/ vrk toki emme mitenkään säästele sitä ja kriisissä menisi varmaan vähemmän. Jep, en tiedä miksi sitä noin paljon menee, mutta 2 hlö 60l riittää sen 6 vrk ihan käytännössä huomattuna.
Ymmärsinkö oikein, että kaivo likaantui vuosikymmeniä sitten? Eikö vettä voisi tutkituttaa? Saisi varman tiedon. Sehän saattaa osoittautua täysin juomakelpoiseksi.
Ostin kirpparilta kirjan Mormors husapotek. Siinä on ohjeita tilanteisiin, joissa ei ole ihan terveyskeskuspäivystys saatavilla. En ole vielä alkanut lukea sitä, mutta selasin sitä ja aika lailla tuttuihin villikasveihin kirjan mummo tukeutuu. Kirja maksoi 2€. Saan samalla kerrata ruotsia.