Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7620)
Pharmaca Naturae - vanha suomalainen kirja luonnonlääkkeistä
Satu Hovi - Luonnonyrtit. Uudempaa tietoa luonnosta löytyvistä yrttikasveista.
Ja viime vuosina on ilmestynyt useita villiruoka- villiyrtti- ja keräilykirjoja ruuasta.
Erityisesti nostan esille kasvin nimeltä kanankaali tai peltokanankaali. Monivuotinen, heti keväällä lumien sulaessa syötävä vihreä pinaatin omainen kasvi. Jokaisella pitäisi kasvaa tätä pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pökö kirjoitti:
Veden suositusmäärää 2l/henkeä kohden/ vrk taitaa riittää juotavaksi, mutta menee sitä vettä ruuanvalmistukseenkin, hampaiden pesuun, yms.
Mökilläni on kaivo josta otetaan kaikki talousvesi ihan hanasta, kaikki tiskaus,peseytyminen, wc veto, yms hoituu kaivovedellä.
Mutta suuhun emme sitä laita, eikä edes perunoiden keitinvetenä. Kaivoon pääsi aikanaan eloperäistä ainesta ja vaikka onkin nykyään väritöntä ja hajutonta , olemme tottuneen hakemaan ruokavetemme, kunnan ilmaiselta vesipisteeltä, tai tuomaan kotoa.
Näin on ollut vuosikymmeniä.
Meillä menee normaalisti `ruokavettä` aika tarkkaan 5L/ per hlö/ vrk toki emme mitenkään säästele sitä ja kriisissä menisi varmaan vähemmän. Jep, en tiedä miksi sitä noin paljon menee, mutta 2 hlö 60l riittää sen 6 vrk ihan käytännössä huomattuna.
Ymmärsinkö oikein, että kaivo likaantui vuosikymmeniä sitten? Eikö vettä voisi tutkituttaa? Saisi varman tiedon. Sehän saattaa osoittautua täysin juomakelpoiseksi.
Se kannattaisi tyhjentää ja pestä sekä sen jälkeen ehkä klooria hieman sekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Mä olen sitten varmaan saaristolaisten jälkeläinen.
Sienissä ei tosin taida kauheasti olla ravintoakaan, että en paljon menetä.
Energiaa sienissä ei juurikaan ole, siinä olet oikeasssa. Kuitenkin valmistuksen yhteydessä sienistä haihtuu erittäin paljon vettä, joten kysennetyn sienen energiapitoisuus onkin jo parempi. Mutta sienten tärkeimmät ravinteet ovatkin jotain muuta kuin pelkkä energia!
Arktisten aromien sivuilta:
Tuoreet sienet ovat kevyttä ravintoa, sillä suurin osa niiden painosta, 85-90 %, on vettä ja niiden energiasisältö on keskimäärin vain 25 kcal/100 g. Tuoreiden sienien koostumuksessa on rasvaa vain noin 0,5 g/100 g. Sienet sisältävät valkuaisaineita sadassa grammassa noin kaksi grammaa. Joidenkin sienilajien proteiinipitoisuus on suurempi ja aminohappokoostumus monipuolisempi moniin kasviksiin verrattuna. Hiilihydraatteja sienissä on vähän. Niissä on mm. sienisokeria, trehaloosia, jonka pilkkomiseen tarvittavaa entsyymiä on joidenkin ihmisten suolistossa vähemmän. Tällöin sieniateria voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssin kaltaisia oireita. Sienisokeria on tavallista enemmän herkkutatissa, kantarellissa ja orakkaissa.
Sienet ovat hyviä kuidun lähteitä ja sataa grammaa tuoretta sientä kohden ne sisältävät 1,5-4 grammaa kuitua. Energiaan suhteutettuna kuitua on runsaasti, herkkutatilla 10 g/100 kcal ja suppilovahverolla 13 g/100 kcal. Monet sienet sisältävät paljon B- ja D-vitamiineja. Metsäsienistä vahverot ja korvasieni sisältävät hyvin paljon D2-vitamiinia. Suppilovahverossa sitä on 15,4 µg/100 g, kantarellissa ja korvasienessä 5,8 µg/100 g päivittäisen saantisuosituksen ollessa aikuisille 10 µg. Myös rouskuissa on runsaasti D-vitamiinia. Kantarelli sisältää keltaisen värinsä ansiosta runsaasti A-vitamiinin esiasteita, karotenoideja. Sienet sisältävät B-ryhmän vitamiineista erityisesti B2-vitamiinia eli riboflaviinia ja B3-vitamiinia eli niasiinia.
Sienet ottavat tehokkaasti ravintoaineita kasvualustastaan. Kivennäisaineista niissä on erityisesti kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Natriumia sienet sisältävät vain vähän, joten ne ovat sopivaa ravintoa myös verenpainettaan tarkkaileville.
Eli ihminen, joka syö sieniä ja perunaa, selviää nälkävuodesta todennäköisemmin terveenä kuin ihminen, joka syö pelkkää perunaa. Paitsi jos sattuu olemaan trehaloosi-intolerantti.
Ruoka kun ei koskaan ole täydellistä yksittäisenä raaka-aineena, ja toisille sopii toiset ja toisille toiset ruuan paremmin. Itse en esimerkiksi voi syödä lainkaan kanaa, kanansyönnin aiheuttama ripuli (kuivuminen, suolatasapainon järkkyminen -> sydänkohtaus)tappaisi minut, jos se olisi ainoa vaihtoehto ruuaksi.
Tack tack, siinä oli oiva pläjäys kaikille. Elikkä jokaiselle metsään hakeutuvalle niiden ongenkoukkujen sijaan sieniopas. Ei paljoa paina. Nimittäin paljonkin aikoinaan onkineena ei sillä päivän onkimisella kyllä nälkä lähde. Ja jos joka päivä pitäisi niin ...ei jatkoon.
Näillä kulmilla ei olisi sienioppaasta paljon tänä vuonna hyötyä ollut. Ei ollut metsissä edes kärpässieniä.
Kevätsärkiä sen sijaan olisi kyllä saanut tänäkin keväänä kudun aikaan ämpäritolkulla ongittua jos olisi halunnut, kuten ihan joka kevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suomalainen tietää, että maakellari pysyy plussan puolella ihan ilman ihmisten tuomaa lämpöä. En vain usko, että useankaan ihmisen lämpö riitttäisi nostamaan sen lämpöä sellaisissa määrin, mitä jotkut täällä kuvittelevat.
Eikä metrotunnelit ja vastaavat väestönsuojat taida juuri sen kummempia olla lämmön suhteen, joten suhtaudun lievällä epäilyksellä siihen, että siellä ei voisi esimerkiksi läppäriä käyttää, koska tulee liian kuuma.
Eikä se läppärikommentoijakaan puhunut tietääkseni mistään metrotunnelista vaan taloyhtiön pienestä väestönsuojasta. En tiedä miten valtavasta lämmön noususta sinä ajattelit olevan kyse, jotta se voisi olla epämukava. Tuskin nyt kuitenkaan mistään 40C oli kyse, vaan mukavuusraja tulee suurimmalla osalla vastaan huomattavasti ennen tuota.
Läppäreitä ei saa viedä väestönsuojiin turvallisuus syistä, kuten ei mitään tulentekovälineitäkään.
En tiedä, mitä ajatteli, mutta kirjoitti, että läppäriä ei saa viedä väestönsuojaan, koska se tuottaa lämpöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suomalainen tietää, että maakellari pysyy plussan puolella ihan ilman ihmisten tuomaa lämpöä. En vain usko, että useankaan ihmisen lämpö riitttäisi nostamaan sen lämpöä sellaisissa määrin, mitä jotkut täällä kuvittelevat.
Eikä metrotunnelit ja vastaavat väestönsuojat taida juuri sen kummempia olla lämmön suhteen, joten suhtaudun lievällä epäilyksellä siihen, että siellä ei voisi esimerkiksi läppäriä käyttää, koska tulee liian kuuma.
Eikä se läppärikommentoijakaan puhunut tietääkseni mistään metrotunnelista vaan taloyhtiön pienestä väestönsuojasta. En tiedä miten valtavasta lämmön noususta sinä ajattelit olevan kyse, jotta se voisi olla epämukava. Tuskin nyt kuitenkaan mistään 40C oli kyse, vaan mukavuusraja tulee suurimmalla osalla vastaan huomattavasti ennen tuota.
Läppäreitä ei saa viedä väestönsuojiin turvallisuus syistä, kuten ei mitään tulentekovälineitäkään.En tiedä, mitä ajatteli, mutta kirjoitti, että läppäriä ei saa viedä väestönsuojaan, koska se tuottaa lämpöä.
Se voi ylikuumeta ja syttyä palamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kyllä sanoa, että viimeistään
talviretkeily osoittaa, kuinka luonnon armoilla
me olemme viime kädessä. Jatkuva taistelu
pyhää kolmiyhteyttä eli kylmää, nälkää ja
vähäistä unta vastaan pudottaa loputkin suomut
silmiltä. Suosittelen varautujille retkeilyn
harrastamista myös talvella pakkasilla.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että viimeistään
talviretkeily osoittaa, kuinka luonnon armoilla
me olemme viime kädessä. Jatkuva taistelu
pyhää kolmiyhteyttä eli kylmää, nälkää ja
vähäistä unta vastaan pudottaa loputkin suomut
silmiltä. Suosittelen varautujille retkeilyn
harrastamista myös talvella pakkasilla.
Kyllä, juuri näin.
Tässäkin ketjussa on saanut lukea siitä, kuinka kriisiaikoina vaan menee metsään ja pyytää saaliin tai menee kalaan ja ottaa sieltä kalat. Hops, tuosta vaan kantaa hirvet ja ahvenet pöytään.
Aivan todellisuudesta irti olevaa höpinää ellei tätä ole etukäteen harjoitellut ja ole olemassa pyyntiin sopivia varusteita sekä riittäviä taitoja, sittenkin riittävän ravinnon saaminen on hyvin kyseenalaista.
Ja mitä suuremmaksi käy aliravitsemus, sitä vähemmän jaksat tehdä mitään, lopuksi vain makaat paikollasi passiivisena kunnes kuolet.
Kaikille näille oman elämänsä pikku ramboille suosittelen kuvitteellista tilanne seuraavasti, ruokasi loppuu nyt, sinulla ei ole paikkaa missä yöpyä ensi yöstä lähtien, sinulla ei juotavaa, sinulla on käytettävissä ainoastaan ne varusteet, jotka sinulla on tällä hetkellä. Mene metsään ja palaa seitsemän vuorokauden kuluttua kertomaan kuinka helppoa ja yksinkertaista oli. Erityisesti talvella.
Suomalainen talvinen luonto on tappava, et siellä kauaa elävänä säily pelkkän jäisen karpalon ja jäkälän voimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että viimeistään
talviretkeily osoittaa, kuinka luonnon armoilla
me olemme viime kädessä. Jatkuva taistelu
pyhää kolmiyhteyttä eli kylmää, nälkää ja
vähäistä unta vastaan pudottaa loputkin suomut
silmiltä. Suosittelen varautujille retkeilyn
harrastamista myös talvella pakkasilla.Kyllä, juuri näin.
Tässäkin ketjussa on saanut lukea siitä, kuinka kriisiaikoina vaan menee metsään ja pyytää saaliin tai menee kalaan ja ottaa sieltä kalat. Hops, tuosta vaan kantaa hirvet ja ahvenet pöytään.
Aivan todellisuudesta irti olevaa höpinää ellei tätä ole etukäteen harjoitellut ja ole olemassa pyyntiin sopivia varusteita sekä riittäviä taitoja, sittenkin riittävän ravinnon saaminen on hyvin kyseenalaista.
Ja mitä suuremmaksi käy aliravitsemus, sitä vähemmän jaksat tehdä mitään, lopuksi vain makaat paikollasi passiivisena kunnes kuolet.
Kaikille näille oman elämänsä pikku ramboille suosittelen kuvitteellista tilanne seuraavasti, ruokasi loppuu nyt, sinulla ei ole paikkaa missä yöpyä ensi yöstä lähtien, sinulla ei juotavaa, sinulla on käytettävissä ainoastaan ne varusteet, jotka sinulla on tällä hetkellä. Mene metsään ja palaa seitsemän vuorokauden kuluttua kertomaan kuinka helppoa ja yksinkertaista oli. Erityisesti talvella.
Suomalainen talvinen luonto on tappava, et siellä kauaa elävänä säily pelkkän jäisen karpalon ja jäkälän voimalla.
Tästähän on muuten hyviä esimerkkejä näiden survival-tositv-wannabe-bear-grylliseiden kanssa. Ovat lähdelleen soitelleen talvisen Suomen erämaihin, ja sitten nolona todenneet, että ei siitä edes puolimetrisestä hangesta niin vaan kaivetakaan marjoja syötäväksi, ja neulastee ei kunnolla edes lämmitä.
No, itse lenkitän joka päivä koiraa pariin kertaan. Näillä pakkasilla minulle oleellista on se, että uloin vaatekerta on tuulenpitävä. Kerrospukeutuminen on parasta, ja jos joutuisin yöpymään, niin pitäisi saada itsensä eristettyä sekä kylmästä maasta että kylmästä ulkoilmasta. Nuotio lämmittää etupuolta, muttei varjopuolta, jos ei ole jotain, joka stoppaa sen lämmön (laavu, pressu tms). Nuotion saan kyllä tehtyä, mutta se tosiaan vaatii jatkuvaa ylläpitoa, eli sen nukkumisen saa unohtaa...
En todellakaan mene viikoksi talviseen metsään palelemaan, riittää nää pari tuntia päivässä.
Ehkä nyt olen liian kylmissäni, kun juuri tulin sisälle, nenä on ihan jäässä vielä, kun ei ole tuota ääreisverenkiertoa riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Pharmaca Naturae - vanha suomalainen kirja luonnonlääkkeistä
Satu Hovi - Luonnonyrtit. Uudempaa tietoa luonnosta löytyvistä yrttikasveista.
Ja viime vuosina on ilmestynyt useita villiruoka- villiyrtti- ja keräilykirjoja ruuasta.
Erityisesti nostan esille kasvin nimeltä kanankaali tai peltokanankaali. Monivuotinen, heti keväällä lumien sulaessa syötävä vihreä pinaatin omainen kasvi. Jokaisella pitäisi kasvaa tätä pihassa.
Jos haluaa oikeasti varautua lääkkeiden puutteeseen, kannattaa täydentää omat lääkevarastot. Yrtit eivät korvaa mitään välttämättömiä lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm, kaivoamme on tyhjennetty kymmeniä kertoja, kannnen hankkimisen jälkeen ja käytetty talousvetenä vuosikymmeniä ja voisi olla ihan ok juomavetenäkin. Mutta, on totuttu käyttämään juomavetenä kunnan vesipisteen vettä. Kriisitilannetta varten on vedenpuhdistus tabletteja 250L juomavettä varten.
Minä en ole varautunut elämään keräilytaloudessa, vaan varautunut kriisitilanteisiin. Näin talvella pärjäisin kuukauden sähkökatkosta hengissä. Kesällä isoin ongelma olisi 2 ison pakasteen sisältö.
Olen varautunut umpioimaan kaasulla arvokkaimman osan pakasteista. Eli lihat ja kalat. Myös osan voisi kuivattaa kuten leivät. Marja luonnollisesti mehustettaisiin.
Keräilytalous on ihan kiva harrastus, mutta ei oikein mielestäni kuulu, kriisistä selviytymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Mä olen sitten varmaan saaristolaisten jälkeläinen.
Sienissä ei tosin taida kauheasti olla ravintoakaan, että en paljon menetä.
Energiaa sienissä ei juurikaan ole, siinä olet oikeasssa. Kuitenkin valmistuksen yhteydessä sienistä haihtuu erittäin paljon vettä, joten kysennetyn sienen energiapitoisuus onkin jo parempi. Mutta sienten tärkeimmät ravinteet ovatkin jotain muuta kuin pelkkä energia!
Arktisten aromien sivuilta:
Tuoreet sienet ovat kevyttä ravintoa, sillä suurin osa niiden painosta, 85-90 %, on vettä ja niiden energiasisältö on keskimäärin vain 25 kcal/100 g. Tuoreiden sienien koostumuksessa on rasvaa vain noin 0,5 g/100 g. Sienet sisältävät valkuaisaineita sadassa grammassa noin kaksi grammaa. Joidenkin sienilajien proteiinipitoisuus on suurempi ja aminohappokoostumus monipuolisempi moniin kasviksiin verrattuna. Hiilihydraatteja sienissä on vähän. Niissä on mm. sienisokeria, trehaloosia, jonka pilkkomiseen tarvittavaa entsyymiä on joidenkin ihmisten suolistossa vähemmän. Tällöin sieniateria voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssin kaltaisia oireita. Sienisokeria on tavallista enemmän herkkutatissa, kantarellissa ja orakkaissa.
Sienet ovat hyviä kuidun lähteitä ja sataa grammaa tuoretta sientä kohden ne sisältävät 1,5-4 grammaa kuitua. Energiaan suhteutettuna kuitua on runsaasti, herkkutatilla 10 g/100 kcal ja suppilovahverolla 13 g/100 kcal. Monet sienet sisältävät paljon B- ja D-vitamiineja. Metsäsienistä vahverot ja korvasieni sisältävät hyvin paljon D2-vitamiinia. Suppilovahverossa sitä on 15,4 µg/100 g, kantarellissa ja korvasienessä 5,8 µg/100 g päivittäisen saantisuosituksen ollessa aikuisille 10 µg. Myös rouskuissa on runsaasti D-vitamiinia. Kantarelli sisältää keltaisen värinsä ansiosta runsaasti A-vitamiinin esiasteita, karotenoideja. Sienet sisältävät B-ryhmän vitamiineista erityisesti B2-vitamiinia eli riboflaviinia ja B3-vitamiinia eli niasiinia.
Sienet ottavat tehokkaasti ravintoaineita kasvualustastaan. Kivennäisaineista niissä on erityisesti kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Natriumia sienet sisältävät vain vähän, joten ne ovat sopivaa ravintoa myös verenpainettaan tarkkaileville.
Eli ihminen, joka syö sieniä ja perunaa, selviää nälkävuodesta todennäköisemmin terveenä kuin ihminen, joka syö pelkkää perunaa. Paitsi jos sattuu olemaan trehaloosi-intolerantti.
Ruoka kun ei koskaan ole täydellistä yksittäisenä raaka-aineena, ja toisille sopii toiset ja toisille toiset ruuan paremmin. Itse en esimerkiksi voi syödä lainkaan kanaa, kanansyönnin aiheuttama ripuli (kuivuminen, suolatasapainon järkkyminen -> sydänkohtaus)tappaisi minut, jos se olisi ainoa vaihtoehto ruuaksi.
Tack tack, siinä oli oiva pläjäys kaikille. Elikkä jokaiselle metsään hakeutuvalle niiden ongenkoukkujen sijaan sieniopas. Ei paljoa paina. Nimittäin paljonkin aikoinaan onkineena ei sillä päivän onkimisella kyllä nälkä lähde. Ja jos joka päivä pitäisi niin ...ei jatkoon.
Näillä kulmilla ei olisi sienioppaasta paljon tänä vuonna hyötyä ollut. Ei ollut metsissä edes kärpässieniä.
Kevätsärkiä sen sijaan olisi kyllä saanut tänäkin keväänä kudun aikaan ämpäritolkulla ongittua jos olisi halunnut, kuten ihan joka kevät.
Pitkän päälle ei kyllä helpota että keväällä syödään että napa soi ja muu aika teroitellaan koukkuja...Toki se sienenkin löytäminen vaatii sen sopivan sienimettän ja paikallista tuntemusta. Uskoisin kyllä et sieni+marja-aika olisi pitempään ruokkiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten on talvi mennyt kriisien keskellä? Ja onko teillä suunnitelmia ensivuodelle? Uudenvuodenlupauksia, jotka kuitenkin pidetään?
Itselläni on mennyt suht leppoisasti. Kyllähän se hinnannousu näkyy kauppakuitissa, mutta nälkää ei ole tarvinnut nähdä kotivaran ja säästöjen ansiosta. Olen pienituloinen, mutta ei ole tarvinnut kaupassa laskea senttejä. Sähkölaskukaan ei ole noussut kohtuuttomasti kun kulutus on niin pientä, eikä tarvitse värjötellä. Mielenkiinnolla odotan tilanteen kehittymistä tulevina kuukausina. Putinin seuraava liike ja eduskuntavaalit huolettaa ehkä eniten.
Ensivuonna aion lukea taas paljon kirjoja retkeilystä, kaupunkiviljelystä, bokashin valmistamisesta, hortoilusta ja kasvilääkinnästä, omavaraisuudesta ja preppaamisesta.
Keväällä päästään opettelemaan viljelyä käytännössä tuttavan palstalle ja kesällä vien lapsen telttailemaan ensimmäistä kertaa. Pääsen testaamaan uudet retkeilyvälineet samalla.
Jos on varaa niin menen ampumaradalle opettelemaan senkin taidon. Mitähän muita kursseja sitä voisi käydä?
Hirveästi ei ole enää mitään hankittavia tarvikkeita, ja täytyy sanoa että tein ne ostokset kyllä kreivin aikaan, joten voin keskittyä tiedon etsimiseen, taitojen opetteluun ja kotivaran ylläpitämiseen. Fyysistä kuntoa haluaisin myös parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että viimeistään
talviretkeily osoittaa, kuinka luonnon armoilla
me olemme viime kädessä. Jatkuva taistelu
pyhää kolmiyhteyttä eli kylmää, nälkää ja
vähäistä unta vastaan pudottaa loputkin suomut
silmiltä. Suosittelen varautujille retkeilyn
harrastamista myös talvella pakkasilla.Kyllä, juuri näin.
Tässäkin ketjussa on saanut lukea siitä, kuinka kriisiaikoina vaan menee metsään ja pyytää saaliin tai menee kalaan ja ottaa sieltä kalat. Hops, tuosta vaan kantaa hirvet ja ahvenet pöytään.
Aivan todellisuudesta irti olevaa höpinää ellei tätä ole etukäteen harjoitellut ja ole olemassa pyyntiin sopivia varusteita sekä riittäviä taitoja, sittenkin riittävän ravinnon saaminen on hyvin kyseenalaista.
Ja mitä suuremmaksi käy aliravitsemus, sitä vähemmän jaksat tehdä mitään, lopuksi vain makaat paikollasi passiivisena kunnes kuolet.
Kaikille näille oman elämänsä pikku ramboille suosittelen kuvitteellista tilanne seuraavasti, ruokasi loppuu nyt, sinulla ei ole paikkaa missä yöpyä ensi yöstä lähtien, sinulla ei juotavaa, sinulla on käytettävissä ainoastaan ne varusteet, jotka sinulla on tällä hetkellä. Mene metsään ja palaa seitsemän vuorokauden kuluttua kertomaan kuinka helppoa ja yksinkertaista oli. Erityisesti talvella.
Suomalainen talvinen luonto on tappava, et siellä kauaa elävänä säily pelkkän jäisen karpalon ja jäkälän voimalla.
Hyvä ajatusharjoitus. Pitäisi siis miettiä, mihin rakennuksiin pääsee suojaan. Yksi urban survival-kirja suositteli sorkkarauttaa bug out bagiin siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa, että viimeistään
talviretkeily osoittaa, kuinka luonnon armoilla
me olemme viime kädessä. Jatkuva taistelu
pyhää kolmiyhteyttä eli kylmää, nälkää ja
vähäistä unta vastaan pudottaa loputkin suomut
silmiltä. Suosittelen varautujille retkeilyn
harrastamista myös talvella pakkasilla.Kyllä, juuri näin.
Tässäkin ketjussa on saanut lukea siitä, kuinka kriisiaikoina vaan menee metsään ja pyytää saaliin tai menee kalaan ja ottaa sieltä kalat. Hops, tuosta vaan kantaa hirvet ja ahvenet pöytään.
Aivan todellisuudesta irti olevaa höpinää ellei tätä ole etukäteen harjoitellut ja ole olemassa pyyntiin sopivia varusteita sekä riittäviä taitoja, sittenkin riittävän ravinnon saaminen on hyvin kyseenalaista.
Ja mitä suuremmaksi käy aliravitsemus, sitä vähemmän jaksat tehdä mitään, lopuksi vain makaat paikollasi passiivisena kunnes kuolet.
Kaikille näille oman elämänsä pikku ramboille suosittelen kuvitteellista tilanne seuraavasti, ruokasi loppuu nyt, sinulla ei ole paikkaa missä yöpyä ensi yöstä lähtien, sinulla ei juotavaa, sinulla on käytettävissä ainoastaan ne varusteet, jotka sinulla on tällä hetkellä. Mene metsään ja palaa seitsemän vuorokauden kuluttua kertomaan kuinka helppoa ja yksinkertaista oli. Erityisesti talvella.
Suomalainen talvinen luonto on tappava, et siellä kauaa elävänä säily pelkkän jäisen karpalon ja jäkälän voimalla.
Hyvä ajatusharjoitus. Pitäisi siis miettiä, mihin rakennuksiin pääsee suojaan. Yksi urban survival-kirja suositteli sorkkarauttaa bug out bagiin siksi.
Kaupunkialueella vallitsevat samat lainlaisuudet, mutta rakennettu ympäristö asettaa omat haasteensa ja toisaalta myös toimintaa helpottavat olosuhteet.
Peruslähtökohdat kuitenkin samat kaikkialla, happi, juoma, ravinto, lämpö, oma turvallisuus, mahdollinen verkostoituminen ja luotettavat kumppanit, toiminnan jatkuvuus, riskenhallinta.
Pökö kirjoitti:
Minä en ole varautunut elämään keräilytaloudessa, vaan varautunut kriisitilanteisiin. Näin talvella pärjäisin kuukauden sähkökatkosta hengissä. Kesällä isoin ongelma olisi 2 ison pakasteen sisältö.
Olen varautunut umpioimaan kaasulla arvokkaimman osan pakasteista. Eli lihat ja kalat. Myös osan voisi kuivattaa kuten leivät. Marja luonnollisesti mehustettaisiin.
Keräilytalous on ihan kiva harrastus, mutta ei oikein mielestäni kuulu, kriisistä selviytymiseen.
Keräilytalous, eli ihmiset elättävät itsensä villikasveilla. Millä tavalla se ei kuulu kriisistä selviytymiseen? Syötävien villikasvien tunnistaminen on survivalisti taito, mutta se voidaan laskea myös preppaustaidoksi kun puhutaan pitkittyneistä kriiseistä, jolloin ihmisen täytyy pärjätä omavaraisesti ilman yhteiskunnan apua ja täydentää ruokavarastojaan itsenäisesti. Tämä tapahtuu luonnollisesti itse ruokansa viljelemällä ja luonnosta keräämällä, ja mahdollisesti metsästämällä/kalastamalla tai eläinten pidolla.
Sanoisin että preppaus kannattaa aloittaa siitä että kotivara on kunnossa. Minusta se on se mikä kaikilla tulisi olla, kuten virallinen suositus kuuluu. Jotkut säilöö ruokaa jopa kuukausiksi tai vuosiksi.
Ruoan viljely, keräily, säilöminen ja muu omavaraisuus onkin sitten sitä next level pitkäaikaisempaa varautumista, joka vaatii enemmän perehtymistä ja omistautumista. Moni lyö tässä vaiheessa hanskat tiskiin ja ilmoittaa muuntautuvansa rambo survivalistiksi joka pysyy liikkeessä ja metsästää päivän aterian tuosta noin vain. Mikä ei ole kauhean hyvä selviytymistekniikka. Ihan syystä ihmiset siirtyivät metsästäjä-keräilijästä pääasiassa viljelijäksi. On helpompaa suunnitella ruoan tuotantoa paikallaan, eikä liikkumiseen tuhlaudu energiaa.
Keräilytaloudessa, kerätään luonnonantimia vuodenkierron mukaan. Talvella lähinnä kalastetaan ja metsästetään passiivisilla pyydyksillä. Minä kalastan, marjastan ja sienestän ihan huvikseni ja osaan myös ansastaa tarpeen tullen.
Mutta kriisiin varautumiseni ei ole keräilytalouden varassa, vaan hankittujen ruoka ja energia varastojen varassa. Kriisi voi tulla tunneissa, kun energiaverkko kaatuu ja samalla kaikki palvelut loppuvat.
Kriisin pitkittyessä vaikkapa kuukausiksi, tulee keräilytalous kotivaran tueksi, vuoden kierron mukaan.
Nyt laittaisin syöttikoukkuja mateelle ja hauelle. Helppoa ja varmaa kalan tuloa.....
Vierailija kirjoitti:
Miten on talvi mennyt kriisien keskellä? Ja onko teillä suunnitelmia ensivuodelle? Uudenvuodenlupauksia, jotka kuitenkin pidetään?
Itselläni on mennyt suht leppoisasti. Kyllähän se hinnannousu näkyy kauppakuitissa, mutta nälkää ei ole tarvinnut nähdä kotivaran ja säästöjen ansiosta. Olen pienituloinen, mutta ei ole tarvinnut kaupassa laskea senttejä. Sähkölaskukaan ei ole noussut kohtuuttomasti kun kulutus on niin pientä, eikä tarvitse värjötellä. Mielenkiinnolla odotan tilanteen kehittymistä tulevina kuukausina. Putinin seuraava liike ja eduskuntavaalit huolettaa ehkä eniten.
Ensivuonna aion lukea taas paljon kirjoja retkeilystä, kaupunkiviljelystä, bokashin valmistamisesta, hortoilusta ja kasvilääkinnästä, omavaraisuudesta ja preppaamisesta.
Keväällä päästään opettelemaan viljelyä käytännössä tuttavan palstalle ja kesällä vien lapsen telttailemaan ensimmäistä kertaa. Pääsen testaamaan uudet retkeilyvälineet samalla.
Jos on varaa niin menen ampumaradalle opettelemaan senkin taidon. Mitähän muita kursseja sitä voisi käydä?
Hirveästi ei ole enää mitään hankittavia tarvikkeita, ja täytyy sanoa että tein ne ostokset kyllä kreivin aikaan, joten voin keskittyä tiedon etsimiseen, taitojen opetteluun ja kotivaran ylläpitämiseen. Fyysistä kuntoa haluaisin myös parantaa.
Ensiapukurssi tuli heti mieleen. Jos edellisestä kerrasta on kauan niin sehän olisi hyvä kerrata.
Vierailija kirjoitti:
Pharmaca Naturae - vanha suomalainen kirja luonnonlääkkeistä
Satu Hovi - Luonnonyrtit. Uudempaa tietoa luonnosta löytyvistä yrttikasveista.
Ja viime vuosina on ilmestynyt useita villiruoka- villiyrtti- ja keräilykirjoja ruuasta.
Erityisesti nostan esille kasvin nimeltä kanankaali tai peltokanankaali. Monivuotinen, heti keväällä lumien sulaessa syötävä vihreä pinaatin omainen kasvi. Jokaisella pitäisi kasvaa tätä pihassa.
Höpö höpö.
Hiukan realisimia ei tekisi pahaa.
Talvella ulkona yön nukkuessa pitää olla paljon ruokaa mukana. Ulkona nukkumisen tärkein lämpölähde: syö ennen nukkumaan menoa kunnon ateria. Ei mitään energiapatukkaa, vaan ihan ruoka.
Huomaa ihan perus arjessakin tuon ruuan ja lämmön yhteyden. Olen nyt pari viikkoa laihduttanut noin -300...-500kcal päivillä eli syön jotain 1600kcal päivässä ja kulutus noin 2100. Koko viikon ollut kotona jäätävän kylmä ja olen nukkunut lämminvesipullon kanssa. Tänään herkuteltiin töissä ja söin vielä illallakin pullaa, kalorit vähän plussalla - eka ilta ettei ole kylmä nukkumaan mennessä.
Miettikää millä saatte sieltä metsästä sen 3000kcal/päivä. Mukana se pitää viedä, jos ette ala peuroja tai hirviä kaatamaan.
Juu, hieman ulostetta akvaarioon ja levää alkaa kasvaa itsestään