Lue keskustelun säännöt.
Hyvät survivalistit ja preppaajat! Jaetaanko parhaat vinkit tähän.
Itse en ole mikään tuomionpäivään varautuja, mutta kieltämättä on alkanut mietityttämään yhteiskuntaamme mahdollisesti kohtaavat uhkatilanteet. Mitä jos pska osuukin tuulettimeen, ja pitää selviytyä x määrä päiviä enemmän tai vähemmän kaoottisessa tilanteessa. Meillä kaivo, josta saa vettä (tosin vaatinee keittämisen), puuliesi jolla saa tarvittaessa lämmitettyä vettä, ruokaa ja kotia. Pino polttopuita. Siinäpä ne oikeastaan ovat. Perheessä kaksi aikuista, kaksi teiniä, kaksi koiraa. En pelkää koronavirusta, mutta tiedostan mahdollisen pandemian riskit. Siksipä tässä herättelen (asiallista) keskustelua. Ajatuksia? Vinkkejä?
Kommentit (7622)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Uskonpuhdistuksen syytä. Euroopassa ylipäätään ei sieniä juuri syöty ennenkuin katolilaiset keksivät että niitä voi paaston aikaan syödä kun lihaa ei voi. Lutherin mahtikäskyllä typerä paastoaminen jäi historiaan ja niin loppui myös sientensyönti pohjoismaissa. Itärajalla toki syötiin kun itänaapurissa on syöty "aina". Muuten olivat rannikolla lehmien ja sikojen ruokaa, pohjoisessa poron ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
No siinä tapauksessa ei ole kyse enää kasvilääkinnästä, vaan varsinaisten lääkkeiden valmistamisesta -nääs tulevathan virallistenkin lääkkeiden aineosat usein juuri luonnosta-, ja siihen pitäisi olla jokin sopiva koulutus että niitä osaisi valmistaa, joten ihmekös tuo ettei kirjakaupasta saa mitään DIY kotikeittiön lääkeopasta. Jo pelkkä luonnonkasvien käyttäminen vaihtoehtohoitona on potentiaalisesti vaarallista jos ei tiedä mitä tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Mä olen sitten varmaan saaristolaisten jälkeläinen.
Sienissä ei tosin taida kauheasti olla ravintoakaan, että en paljon menetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Mä olen sitten varmaan saaristolaisten jälkeläinen.
Sienissä ei tosin taida kauheasti olla ravintoakaan, että en paljon menetä.
Energiaa sienissä ei juurikaan ole, siinä olet oikeasssa. Kuitenkin valmistuksen yhteydessä sienistä haihtuu erittäin paljon vettä, joten kysennetyn sienen energiapitoisuus onkin jo parempi. Mutta sienten tärkeimmät ravinteet ovatkin jotain muuta kuin pelkkä energia!
Arktisten aromien sivuilta:
Tuoreet sienet ovat kevyttä ravintoa, sillä suurin osa niiden painosta, 85-90 %, on vettä ja niiden energiasisältö on keskimäärin vain 25 kcal/100 g. Tuoreiden sienien koostumuksessa on rasvaa vain noin 0,5 g/100 g. Sienet sisältävät valkuaisaineita sadassa grammassa noin kaksi grammaa. Joidenkin sienilajien proteiinipitoisuus on suurempi ja aminohappokoostumus monipuolisempi moniin kasviksiin verrattuna. Hiilihydraatteja sienissä on vähän. Niissä on mm. sienisokeria, trehaloosia, jonka pilkkomiseen tarvittavaa entsyymiä on joidenkin ihmisten suolistossa vähemmän. Tällöin sieniateria voi aiheuttaa laktoosi-intoleranssin kaltaisia oireita. Sienisokeria on tavallista enemmän herkkutatissa, kantarellissa ja orakkaissa.
Sienet ovat hyviä kuidun lähteitä ja sataa grammaa tuoretta sientä kohden ne sisältävät 1,5-4 grammaa kuitua. Energiaan suhteutettuna kuitua on runsaasti, herkkutatilla 10 g/100 kcal ja suppilovahverolla 13 g/100 kcal. Monet sienet sisältävät paljon B- ja D-vitamiineja. Metsäsienistä vahverot ja korvasieni sisältävät hyvin paljon D2-vitamiinia. Suppilovahverossa sitä on 15,4 µg/100 g, kantarellissa ja korvasienessä 5,8 µg/100 g päivittäisen saantisuosituksen ollessa aikuisille 10 µg. Myös rouskuissa on runsaasti D-vitamiinia. Kantarelli sisältää keltaisen värinsä ansiosta runsaasti A-vitamiinin esiasteita, karotenoideja. Sienet sisältävät B-ryhmän vitamiineista erityisesti B2-vitamiinia eli riboflaviinia ja B3-vitamiinia eli niasiinia.
Sienet ottavat tehokkaasti ravintoaineita kasvualustastaan. Kivennäisaineista niissä on erityisesti kaliumia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä. Natriumia sienet sisältävät vain vähän, joten ne ovat sopivaa ravintoa myös verenpainettaan tarkkaileville.
Eli ihminen, joka syö sieniä ja perunaa, selviää nälkävuodesta todennäköisemmin terveenä kuin ihminen, joka syö pelkkää perunaa. Paitsi jos sattuu olemaan trehaloosi-intolerantti.
Ruoka kun ei koskaan ole täydellistä yksittäisenä raaka-aineena, ja toisille sopii toiset ja toisille toiset ruuan paremmin. Itse en esimerkiksi voi syödä lainkaan kanaa, kanansyönnin aiheuttama ripuli (kuivuminen, suolatasapainon järkkyminen -> sydänkohtaus)tappaisi minut, jos se olisi ainoa vaihtoehto ruuaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
No siinä tapauksessa ei ole kyse enää kasvilääkinnästä, vaan varsinaisten lääkkeiden valmistamisesta -nääs tulevathan virallistenkin lääkkeiden aineosat usein juuri luonnosta-, ja siihen pitäisi olla jokin sopiva koulutus että niitä osaisi valmistaa, joten ihmekös tuo ettei kirjakaupasta saa mitään DIY kotikeittiön lääkeopasta. Jo pelkkä luonnonkasvien käyttäminen vaihtoehtohoitona on potentiaalisesti vaarallista jos ei tiedä mitä tekee.
Niin, mainitsinkin erikseen, että tarkoitan survival-tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
No siinä tapauksessa ei ole kyse enää kasvilääkinnästä, vaan varsinaisten lääkkeiden valmistamisesta -nääs tulevathan virallistenkin lääkkeiden aineosat usein juuri luonnosta-, ja siihen pitäisi olla jokin sopiva koulutus että niitä osaisi valmistaa, joten ihmekös tuo ettei kirjakaupasta saa mitään DIY kotikeittiön lääkeopasta. Jo pelkkä luonnonkasvien käyttäminen vaihtoehtohoitona on potentiaalisesti vaarallista jos ei tiedä mitä tekee.
Niin, mainitsinkin erikseen, että tarkoitan survival-tilannetta.
Eli joku farmaseutti-kemisti-kasvitieteilijä-ravintotieteilijä ammatiksi. Aika harva ammattilainen varmaan suostuisi auttamaan.
Anekdoottina kerron seuraavan.
Oon viiskymppinen nainen. Tutustun helposti ihmisiin ja yhden naapurin tädin kanssa on oikein ystävystytty. Tutustuttiin kymmenen vuotta sitten. Hän asuu yhä kotona, mutta ikä ja vaikea sairaus vähitellen kaventavat elämää. Taannoin hän tarvitsi apuani kellarikomerolla käymisessä, jotain piti viedä ja hakea.
Kellarikomeron takaseinää peitti muurin lailla sokeripakkaukset ja muutama säkki karkeaa suolaa myös. Ostettu kahdeksankymmentäluvun alkupuolella.
Hän totesi, että sitten kun kuntonsa alkaa heiketä, niin siirretään ne sitten minulle. Sitten, kun näyttää, ettei hän ehdi tässä elämässä kaikkia käyttää.
Sokeri ja suola tosiaan säilyvät hyvissä säilytysolosuhteissa rajattomasti.
Laitan iltateehen aidosta vintagepaketista Sirkkua, ja mietin, että great minds think alike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Kun koko suku (siis molempien vanhempien suvut) ovat Karjalasta ja osa ihan venättäläisiäkin, niin meillä sienet ovat kyllä aina kuuluneet "perinteeseen". Ei sitä aina meinaa muistaa, että suurin osa muusta Suomesta kuoli nälkään sienimettän vieressä... (no okei, sinä kesänä kun juhannuksena mentiin kirkkoon reellä järvenjäätä pitkin, niin ei tainnut sieniäkään olla, ettei voi ihan pelkästään tietämättömyyttä syyttää)
Juu tuppaa sienet kasvaa syksyisin.
Vinkki sähkökatkosten varalle. Kutsukaa sukulaiset tai kaverit kylään. Etenkin jos heillä ei ole omaa kotia.
Huoneessa, missä on ihmisiä, paikka lämpiää vain ihmisten ruumiinlämmöstä, vaikka ei olisi mitään muuta lämmitystä. Tästä syystä varmaan ne köyhät suurperheet aikoinaan pärjäsivät kylmissä työläisasunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin tänään kirppikseltä luontaislääkintäkirjan ulkomaan kielellä. Se on vielä kuminauhalla suljetussa muovisäkissä muiden tavaroiden kanssa kun kerran pelkään luteita niin paljon.
Siitä tuli mieleen, että seuraavalla kerralla katson Tallinnan Prisman siivoustavarahyllystä niitä lutikantapporasioita. Jos olot käyvät turvattomiksi niin tuholaistorjujaa tuskin on saatavilla. Olen kerran tullut lutikoiden puremaksi ja se oli kauhea kokemus ilman antihistamiinia ja Etono-puikkoa.
Mikäli kyseessä on kasvilääkintä kirja, suosittelen hankkimaan kirjan joka on tehty Suomesta, koska lääkekasvit ovat maakohtaisia, jopa vyöhykekohtaisia. Joitain Suomen luontoon kuulumattomia yrttejä voi toki kasvattaa omassa puutarhassa, mutta niihinkin löytyy suomalaisia oppaita, niin tietää mikä täällä pärjää.
Osittain totta. Osittain täytyy ottaa huomioon, että kirjoitettuna suomeksi löytyy hyvin vähän asiallista tietoa kasvilääkinnästä, ja suomalaiseen kansanperinteeseen ei niin voimakkaasti ole koskaan kuulunut kasvilääkintä, jostain kumman syystä. Kyllä sitä on ollut, en minä sitä, mutta vähemmän, ja vielä vähemmän sitä on dokumentoitu asiallisesti. Ja suuri osa eurooppalaisista kasveista kasvaa Suomessakin, niitä ei vain täällä ole käytettävissä tuoreina läpi vuoden.
Mitä meinaat asiallisella tiedolla? Kokonaan ilman yrttiterapiaa ja muuta hömppää? Esim. Henriette Kress ja Satu Hovi antavat hyviä vinkkejä, mutta myös kyseenalaisia ohjeita.
Tarkoitan lähinnä sitä, että olisi oikeasti kerrottu esimerkiksi lääkinnällisestä käytöstä (puhun nyt siis survivalismiajatuksella, en normitilanteesta). Migreenistä kärsivänä olen hyvinkin kiinnostunut siitä, miten saan keitettyä salix-suvun kasveista edes jotenkin lievänä kipulääkkeenä toimivaa lientä (mesiangervotee kun ei oikein riitä). Myös mahdolliset vasta-aiheet olisi syytä olla esillä ihan selkeästi (ja nimenomaan MIKSI, koska pelkkä maininta "ananasakäävänkuori ei sovi ylipainoisille" ei oikein vielä selitä asiaa).
Ja toisaalta sitten taas ylipäätään koko suomalaisen kansanperinteen hukkaaminen pula-aikana... Pula-ajan sieniopaskin sisälsi lähinnä ohjeita siihen, miten kaikki sienet keitetään kuoliaaksi, jauhetaan mössöksi ja sekoitetaan korppujauhojen kanssa massaksi, josta "sienen maun saa peitettyä käytämällä mausteita". sen kirjan kirjoittaja varmasti pyörtyisi kauhusta, jos joutuisi maistamaan valopetrolin hajuista salsa tartufataa (jota tässä juuri nautiskelen paahdettujen patonkiviipaleiden päällä), joka todellakin maistuu tryffelille. Ok, ymmärrän, että pula-aikana oli tärkeintä saada ihmiset pysymään hengissä, mutta noilla ohjeilla sekin oli kyseenalaista.
Luteet eivät kestä pakkasta eivätkä saunaa. Viikon reissu -20 asteen pakastimeen tappaa myös munat ja ne nymfit, jotka eivät ole moksiskaan myrkyistä. Tai yön yli saunotus noin 80 asteen saunassa (no, ei ehkä näillä sähkönhinnoilla...)
Suomessa ei jostain syystä olla osattu käyttää sieniä, vrt. vaikka Eestin kansanperinteeseen. On pelätty myrkytyksiä, usein turhaankin. Sienestys on siis suht uusi perinne meillä.
Saaristolaiset ei käyttäneet sieniä lainkaan, tiesittekö? Kituuttivat kuivalla leivällä ja suolakalalla, sieniä pitivät puistattavana lehmien ruokana. Mitä hölmöyttä. Ois tullut niin paljon lisää ravintoa jos oisivat osanneet käyttää. Tapasin vielä 80- 90- luvuilla vanhija saaristolaisia joiden ilme vääntyi kuvotukseen kun me mökkeilijät kerrottiin sieniruoistamme.
Kun koko suku (siis molempien vanhempien suvut) ovat Karjalasta ja osa ihan venättäläisiäkin, niin meillä sienet ovat kyllä aina kuuluneet "perinteeseen". Ei sitä aina meinaa muistaa, että suurin osa muusta Suomesta kuoli nälkään sienimettän vieressä... (no okei, sinä kesänä kun juhannuksena mentiin kirkkoon reellä järvenjäätä pitkin, niin ei tainnut sieniäkään olla, ettei voi ihan pelkästään tietämättömyyttä syyttää)
Juu tuppaa sienet kasvaa syksyisin.
Sienet tuppaa kasvamaan sulan maan aikana. Jos ei ole sulan maan aikaa, ei ole sieniäkään. Tavallisesti sienikausi alkaa toukokuulla korvasienillä ja huhtasienillä, ja jo juhannuksena löytyy kantarelleja, herkkutatteja heinäkuussa. Mutta puhuin nyt tuosta yhdestä suomalaisen lähihistorian pahimmasta vuodesta, kun kesää ei oikeasti tullut lainkaan:
Koko 1860-luku oli ollut epätavallisen kylmä ja sateinen. Sadot olivat kehnoja ja laarit tyhjiä. Aikalaisten mukaan kevät 1867 kesti epätavallisen pitkään. Vielä kesäkuun 11. päivän tienoissa Ristiinassa järvet ja lammet olivat jäässä ja luntakin oli paikoin. Kylvö tehtiin myöhään, mutta kesä tuli nopeasti ja oli poikkeuksellisen lämmin. Toiveet heräsivät. Kaikki murskaantui kuitenkin syyskuun 4. päivän vastaisena yönä, jolloin ankara halla tuhosi sadon viljanviljelyn reuna-alueilla paikoitellen kokonaan, monin paikoin puoliksi ja etelässäkin merkittävissä määrin.
Jos tulee kovat pakkaset, niin pitänee alkaa varautua sähkökatkoihin keittämällä kuumaa vettä varalle termospulloon. Montakohan tuntia se säilyy siellä kuumana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovat pakkaset, niin pitänee alkaa varautua sähkökatkoihin keittämällä kuumaa vettä varalle termospulloon. Montakohan tuntia se säilyy siellä kuumana?
Riippuu termospullosta, siitä, kuinka hyvin se eristää ja siitä, paljonko sinne sitä kuumaa vettä mahtuu. Suuri termospullo ja paljon kiehuvaa vettä pysyy kuumana kauemmin kuin pieni.
Termospulloissa on eroja, Airamin pullot ovat olleet ihan ookoo. Iltapäivällä on vielä haalean lämmintä, kun aamulla on sinne teen laittanut (eli sellaiset 10h ja siitä on välillä kaadettu juotavaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovat pakkaset, niin pitänee alkaa varautua sähkökatkoihin keittämällä kuumaa vettä varalle termospulloon. Montakohan tuntia se säilyy siellä kuumana?
Riippuu termospullosta, siitä, kuinka hyvin se eristää ja siitä, paljonko sinne sitä kuumaa vettä mahtuu. Suuri termospullo ja paljon kiehuvaa vettä pysyy kuumana kauemmin kuin pieni.
Termospulloissa on eroja, Airamin pullot ovat olleet ihan ookoo. Iltapäivällä on vielä haalean lämmintä, kun aamulla on sinne teen laittanut (eli sellaiset 10h ja siitä on välillä kaadettu juotavaa).
Laitan joka ilta limupullot täyteen kuumaa vettä ja otan ne isoissa villasukissa peiton alle.
Lämmittävät yön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tulee kovat pakkaset, niin pitänee alkaa varautua sähkökatkoihin keittämällä kuumaa vettä varalle termospulloon. Montakohan tuntia se säilyy siellä kuumana?
Riippuu termospullosta, siitä, kuinka hyvin se eristää ja siitä, paljonko sinne sitä kuumaa vettä mahtuu. Suuri termospullo ja paljon kiehuvaa vettä pysyy kuumana kauemmin kuin pieni.
Termospulloissa on eroja, Airamin pullot ovat olleet ihan ookoo. Iltapäivällä on vielä haalean lämmintä, kun aamulla on sinne teen laittanut (eli sellaiset 10h ja siitä on välillä kaadettu juotavaa).
Laitan joka ilta limupullot täyteen kuumaa vettä ja otan ne isoissa villasukissa peiton alle.
Lämmittävät yön.
Minäkin tein näin mökillä, ja se oli käsittämättömän tehokas tapa. Vesi oli lämmintä vielä aamullakin.
IS: Putin yrittää nyt nujertaa Ukrainan kylmyydellä ukrainalaiset varustautuvat kekseliäästi
Varautumista sivuava juttu. Oli mielenkiintoinen.
Vierailija kirjoitti:
IS: Putin yrittää nyt nujertaa Ukrainan kylmyydellä ukrainalaiset varustautuvat kekseliäästi
Varautumista sivuava juttu. Oli mielenkiintoinen.
Löysin linkin: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009236367.html
Jutussa kerrotaan, että Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen heillä oli usein sähköt poikki, joten heillä oli varmaan niksejä entuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä42743 kirjoitti:
Siirryttäisiinkö kinastelusta toisenlaiseen valmistautumiseen? BOB kun pitää mennä väestönsuojaan. Mitä siinä on?
Edellyttää tietysti, että on väestönsuoja, minne mennä... Mutta oletetaan että on, ja että se on auki, ja sinne pitää kipinkapin mennä. Mitä mukaan?
Virallinen vastaus:
Suojautumistilanteessa jokaisen tulee itse huolehtia mukaan omaan käyttöön:
elintarvikkeita 2–3 vuorokauden tarvetta varten
juomaa
henkilökohtaiset lääkkeet ja hygieniatarvikkeet (esim. hammasharja, peseytymistarvikkeet, terveyssiteitä)
lasten hoitamiseen liittyvät tarvikkeet (esim. vaippoja, kosteuspyyhkeitä, leluja)
vuodevaatteet (esim. makuupussi ja retkialusta)
taskulamppu ja paristoja
joditabletteja
ajanvietettä (kirjoja, pelejä, paperia, kyniä)
tarvittaessa korvatulpat.
Väestönsuojaan ei saa tuoda alkoholia, huumeita, aseita, lämpöä tuottavia laitteita (kaasukeitin, myrskylyhty jne.) eikä pahanhajuisia tuotteita. Suojassa ei saa tupakoida.
Onko siellä vessoja? Veikkaan että pahalta haisee ilman parfyymituotteitakin, kun ihmiset haisevat hieltä ja vaikka miltä.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki sähkökatkosten varalle. Kutsukaa sukulaiset tai kaverit kylään. Etenkin jos heillä ei ole omaa kotia.
Huoneessa, missä on ihmisiä, paikka lämpiää vain ihmisten ruumiinlämmöstä, vaikka ei olisi mitään muuta lämmitystä. Tästä syystä varmaan ne köyhät suurperheet aikoinaan pärjäsivät kylmissä työläisasunnoissa.
Ööhöm, niitä työläisasuntojakin lämmitettiin puuhellan avulla.
Voisikohan merilevää kasvattaa akvaariomaisissa säiliöissä ihan ruuaksi asti? Se on mielestäni herkkua ja käsittääkseni varsin ravinteikasta ruokaa. Tosin mitenkään erityisen hyvin se ei tähän ilmastoon kai sovi?
Kun koko suku (siis molempien vanhempien suvut) ovat Karjalasta ja osa ihan venättäläisiäkin, niin meillä sienet ovat kyllä aina kuuluneet "perinteeseen". Ei sitä aina meinaa muistaa, että suurin osa muusta Suomesta kuoli nälkään sienimettän vieressä... (no okei, sinä kesänä kun juhannuksena mentiin kirkkoon reellä järvenjäätä pitkin, niin ei tainnut sieniäkään olla, ettei voi ihan pelkästään tietämättömyyttä syyttää)