Nainen, käytkö yksin teatterissa, elokuvissa, konserteissa jne.?

Notkuminen ja seisoskelu ilman paikkaa on yksinään ahdistavaa. Siihen tarvitsen kaveria mukaan 😂 Hassua, tiedän.

Sama, kun odottaa kaupungilla jotain ihmistä. Sitten pitää näprätä kännykkää tai tehdä jotain muuta. Syventyä johonkin.

Totta kai käyn yksin vaikka missä. Tunnen kyllä pariskuntia, jotka kulkevat joka paikassa yhdessä. Usein näistä mies saattaa käydä jossain yksinkin, mutta nainen ei uskalla kotiovesta poistua ilman saattajaansa. Mulle toi olisi ihan kauhean ahdistavaa.

En käy noissa mistään ikinä mutta ulkomailla reissaan aina yksin sillä sos elämää ei ole enkä halunnut yksinäisyyden takia luopua matkustelusta.

Vierailija kirjoitti:

En käy noissa mistään ikinä mutta ulkomailla reissaan aina yksin sillä sos elämää ei ole enkä halunnut yksinäisyyden takia luopua matkustelusta.

Yksin matkustelu on ihan parasta! Voi mennä minne huvittaa ja milloin huvittaa, syödä missä haluaa eikä tarvitse kuunnella kenenkään nirsoilua tai ottaa muiden mielipiteitä huomioon

Totta kai ja matkustelen myös usein yksin. Minua ihmetyttää se miten monissa tämä herättää ihmetystä. Minusta siinä ei ole mitään outoa.

Kyllä ja mieluiten yksin elokuvissa ja teatterissa, että saa rauhassa nauttia esityksestä. Ravintolassa en viitsi käydä Iltaisin yksin mutta muuten tietenkin aina jos on nälkä.

Leffoissa, näyttelyissä, messuilla, museossa, matkoilla käyn yksin.

Ravintolassa syömässä mutta en voisi yksin esim. lauantaina lähteä oluelle lähipubiin. Kokisin olevani tyrkyllä. Tiedän, vikaa omassa ajattelussa. Elän tämän asian kanssa hyvin eikä se aiheuta ahdistusta. Älä siis sinäkään ahdistu puolestani. Jos itse pystyt käymään, hyvät sulle ja kiva että niin teet. Itse en pysty.

N48 eronnut

Käyn. Ei tule mieleen paikkaa mihin en menisi yksin jos puoliso tai joku kaveri ei tahtoisi tulla mukaan. Matkustan myös yksin.

Jos en menisi yksin mihinkään, en kävisi missään. Minulla ei ole sellaisia hyviä tyttökavereita, joiden kanssa mennä ulos. Osa on rahattomia, mielenterveysongelmaisia, epäsiistejä tai kateellisia. Mieluummin olen tekemisissä mielenterveysongelmaisten tai päihdeongelmaisten kanssa, kuin kateellisten.

Oikeastaan koko aikuisiän tämä kateus on ollut esteenä. Minulla on muutama ystävä, jotka nimenomaan eivät toivo tiettyjä hyviä asioita minulle, kuten ihmissuhteisiin liittyviä hyviä asioita. Sitten he ovat taas suopeita taloudelliseen ja työhön liittyviin asioihin. On raskasta suojella itseään tuollaisten ihmisten seurassa, ei voi olla rennosti, koska tietää, että toinen ei toivo hyviä asioita. Yksinkertaisesti jostain syystä ympärilläni ei ole sellaisia hyvän energian ihmisiä. Minä taas en ole mitenkään kateellinen kenellekään. Omasta mielestäni. Tietysti joskus tulee kateuden pisto, mutta pyrin tunnistamaan tuon. En siis ulkonäöstä, menestyksestä, lahjakkuudesta jne.

Välillä olen miettinyt, että onko siinä mitään järkeä, että on tekemisissä näiden pahoinvoivien ihmisten kanssa, mutta on heissä hyviäkin puolia. Tausta ja kokemukset ovat tehneet ihmisestä tuollaisen.

Olen hyvä ihmistuntija ja ymmärrän ihmisiä hyvin. Tavallaan liian hyvin, kun ymmärrän vähän kaikkia ihmisiä. 

Jos menen yksin baariin tai mihin tahansa, koen oloni hyväksi. Minun ei tarvitse kannatella ketään. Ei tarkkailla toisen tunteita, voin ihan omana itsenäni jutella muiden ihmisten kanssa. Ei tarvitse mielistellä tai nostaa toista. Voin vain olla oma itseni. 

Peilaan muita voimakkaasti ja imen muiden tunteita itseeni. Tämä ei ole hyvä asia. Jos tunnistan toisessa ihmisessä negatiivisia tunteita, alan nopeasti reagoimaan niihin. Ikäänkuin suojakuori puuttuisi. Olen avoin, hauras ja paljas.

99% käyn yksin. En jaksa säätää kenenkään kanssa mitään aikoja. Menen silloin kun itseäni huvittaa. Enkä jaksa myöskään kuunnella kenenkään kommentteja ja analyysejä, haluan nauttia esityksistä ja näyttelyistä kaikessa rauhassa ilman länkytystä.

Leffassa kyllä. Viimeksi eilen.

Käyn sekä yksin että puolison tai ystävän kanssa. En tykkää analysoida esityksiä joten yksin meno on ok.

Puoliso käy myös yksin katsomassa jääkiekkoa ym. mikä ei kiinnosta minua.

Miten te, jotka ette uskalla käydä yksin, selviätte työmatkoilla? Syömässä kuitenkin on pakko käydä? Kökötättekö hotellihuoneessa loppuajan?

Vierailija kirjoitti:

Peilaan muita voimakkaasti ja imen muiden tunteita itseeni. Tämä ei ole hyvä asia. Jos tunnistan toisessa ihmisessä negatiivisia tunteita, alan nopeasti reagoimaan niihin. Ikäänkuin suojakuori puuttuisi. Olen avoin, hauras ja paljas.

Juuri tuon takia kannattaa olla yksin. Jos olen ongelmaisten ihmisten kanssa, tulen väsyneeksi ja sairaaksi. Tavallaan viihdyn baarissa sellaisten miestennielijäporttojen seassa. kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, kukaan ei halua minulta mitään. Minua ei haittaa irstaskaan meno, kunhan olen ulkopuolisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peilaan muita voimakkaasti ja imen muiden tunteita itseeni. Tämä ei ole hyvä asia. Jos tunnistan toisessa ihmisessä negatiivisia tunteita, alan nopeasti reagoimaan niihin. Ikäänkuin suojakuori puuttuisi. Olen avoin, hauras ja paljas.

Juuri tuon takia kannattaa olla yksin. Jos olen ongelmaisten ihmisten kanssa, tulen väsyneeksi ja sairaaksi. Tavallaan viihdyn baarissa sellaisten miestennielijäporttojen seassa. kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, kukaan ei halua minulta mitään. Minua ei haittaa irstaskaan meno, kunhan olen ulkopuolisena.

Siis sellaisten hiukan narsististen bimbojen seurassa, joita mieslaumat kuolaa. Nämä naiset ovat niin täynnä omaa ulkonäköään ja mies menestystään, että eivät huomaa olla kateellisia. Minun pitäisi varmaan etsiä sellaisia enemmän kavereiksi. Heidän seurassaan voisin hyvin, koska he eivät kiinnitä minuun mitään huomiota, en ole uhka.

Kävin viimeksi elokuvissa yksin n. 20 vuotta sitten. Itseni lisäksi teatterissa oli n. 6 ihmistä ja otinkin takaa hyvän paikan ja nostin jalat etupenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peilaan muita voimakkaasti ja imen muiden tunteita itseeni. Tämä ei ole hyvä asia. Jos tunnistan toisessa ihmisessä negatiivisia tunteita, alan nopeasti reagoimaan niihin. Ikäänkuin suojakuori puuttuisi. Olen avoin, hauras ja paljas.

Juuri tuon takia kannattaa olla yksin. Jos olen ongelmaisten ihmisten kanssa, tulen väsyneeksi ja sairaaksi. Tavallaan viihdyn baarissa sellaisten miestennielijäporttojen seassa. kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, kukaan ei halua minulta mitään. Minua ei haittaa irstaskaan meno, kunhan olen ulkopuolisena.

Yäkerho / baari on kuin vääristynyt näyttämö. Humalaiset ihmiset ovat jotain hoippuvia varjohahmoja tällä näyttämöllä. Viihdyn siellä katsomossa. Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota. Katselen, kun ihmiset käyvät imemässä tiskillä ilolientä, hoippuvat tanssimaan, jotkut ovat ihmisyyden narreja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peilaan muita voimakkaasti ja imen muiden tunteita itseeni. Tämä ei ole hyvä asia. Jos tunnistan toisessa ihmisessä negatiivisia tunteita, alan nopeasti reagoimaan niihin. Ikäänkuin suojakuori puuttuisi. Olen avoin, hauras ja paljas.

Juuri tuon takia kannattaa olla yksin. Jos olen ongelmaisten ihmisten kanssa, tulen väsyneeksi ja sairaaksi. Tavallaan viihdyn baarissa sellaisten miestennielijäporttojen seassa. kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, kukaan ei halua minulta mitään. Minua ei haittaa irstaskaan meno, kunhan olen ulkopuolisena.

Yäkerho / baari on kuin vääristynyt näyttämö. Humalaiset ihmiset ovat jotain hoippuvia varjohahmoja tällä näyttämöllä. Viihdyn siellä katsomossa. Kukaan ei kiinnitä minuun huomiota. Katselen, kun ihmiset käyvät imemässä tiskillä ilolientä, hoippuvat tanssimaan, jotkut ovat ihmisyyden narreja.

Tunteiden dramatiikka. Humalaisen ihmisen eleet ovat koomisia, puhe äänekästä ja sammaltavaa, aitoa. Vessakeskustelut ovat parhaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peilaan muita voimakkaasti ja imen muiden tunteita itseeni. Tämä ei ole hyvä asia. Jos tunnistan toisessa ihmisessä negatiivisia tunteita, alan nopeasti reagoimaan niihin. Ikäänkuin suojakuori puuttuisi. Olen avoin, hauras ja paljas.

Juuri tuon takia kannattaa olla yksin. Jos olen ongelmaisten ihmisten kanssa, tulen väsyneeksi ja sairaaksi. Tavallaan viihdyn baarissa sellaisten miestennielijäporttojen seassa. kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, kukaan ei halua minulta mitään. Minua ei haittaa irstaskaan meno, kunhan olen ulkopuolisena.

Siis sellaisten hiukan narsististen bimbojen seurassa, joita mieslaumat kuolaa. Nämä naiset ovat niin täynnä omaa ulkonäköään ja mies menestystään, että eivät huomaa olla kateellisia. Minun pitäisi varmaan etsiä sellaisia enemmän kavereiksi. Heidän seurassaan voisin hyvin, koska he eivät kiinnitä minuun mitään huomiota, en ole uhka.

Kunnes he tajuavat, että olenkin uhka ja kaverisuhde päättyy siihen. Jotkut bi-taipuvaiset yrittävät minua.