Nainen, käytkö yksin teatterissa, elokuvissa, konserteissa jne.?

En käy. En ole koskaan käynyt yksin missään vaikka olen keski-ikäinen, olen hissukka vaikka toiselta näytän.

Entiset kaverit ovat kaikki parisuhteissa, he menevät puolisoidensa kanssa. Perheelliset käyvät lähinnä syömässä lastensa kanssa. Joten todellakin käyn museoissa ja elokuvissa, markkinoilla, festareilla, pop-up-kaupoissa... Mitä näitä nyt on.

On itseasiassa helpompaa liikkua yksin, kun ei tarvitse odotella ketään, neuvotella siitä missä syödään, ei tarvitse miettiä jaksaako tuo kaveri vielä hengailla täällä museossa kun minä haluaisin katsoa kaikki näyttelyt jne. Muistan että ensimmäisellä kerralla elokuvissa tuntui kummalta yksin, mutta huomasin kyllä että on siellä muitakin yksin.

Joo, tykkään tosi paljon uppoutua asioihin yksin, pääsee nopeammin perille.

Joskus. Ideat tulee niin nopealla varoitusajalla, että on vaikea löytää seuraa. Teatteriin, elokuviin ja balettiin voi hyvin mennä yksin. Keikalle en lähtisi yksin notkumaan. Seura on tietysti aina kivaa.

Aika paljonkin, tykkään fiilistellä yksinäni.

Kyllä käyn. Sekä kotimaassa että ulkomailla. Rakastan varsinkin Lontoon teattereita (West End), ja sinne tulee lähdettyä useamman kerran vuodessa. Joskus yksin, mutta useimmiten kaveriporukalla.

Siinä samalla tapaa myös englantilaisia sinkkumiehiä.  

N.27

Leffassa käyn mieluiten yksin. Teatterissa on kiva olla joku, kenen kanssa löpistä väliajalla. Muuten joutuu sosialiseeraamaan puolituttujen kanssa. Samoin ravintoloissa on kiva olla seuraa, etteivät tuntemattomat änkeää juttusille.

Kaikkein mieluiten kävisin kaikkialla oman mieheni kanssa, mutta meillä on kolme pientä lasta eikä hoitajaa heille.

Kävin aikoinaan. Nyt rinnalla on mies, joka on myös mun paras kaveri ja yleensä mennään yhdessä.

Eksän mielestä kaikki kulttuuri oli vaan rahan tuhlausta, leffassa saatettiin joskus käydä... Ja tietty hänen kanssaan tuli tehtyä nuo lapset joten mun tapahtumanälkä tyydyttyi perhetapahtumilla (jolloin lasten isällä oli aina parempaa tekemistä).

Jos olisin yksin, niin kävisin. Varmaan enemmänkin kuin nuorena.

Käyn rock-konseteissa yksin. Olen vahvasti keski-ikäinen.

Keikoilla käyn usein yksin. Mulla on kyllä puoliso ja pari kaveria jotka pyydettäessä vois ehkä lähteä seuraksi, mutta musiikkimaku ei osu yksiin. Haluan siis mennä yksin ja vaan nauttia, en huolehtia siitä miten toinen viihtyy.

Hauskinta on käydä jonkun kaverin kanssa mutta kyllähän aikuinen ihminen voi käydä yksinkin taiteesta nauttimassa.

Käyn ja olen heti lettu levällään jos joku kiva mies tulee vastaan!

Tämän halusit kuulla?

N20

Vierailija kirjoitti:

Keikalle en lähtisi yksin notkumaan.

Mikä siinä on erilaista? Ei kai sen soiton aikana kenenkään kanssa jutella?

Jos on jokin leffa, näytelmä, näyttely tms joka ei miestä tai kavereita kiinnosta niin todellakin menen yksin.

Olen koko ikäni käynyt yksin leffassa, konserteissa, keikoilla, oopperassa, teatterissa, matkoilla jne. Toki myös seurassa. Molemmissa puolensa.

Joka paikassa on tullut koluttua yksinäänkin. Usein jopa parempaa laatuaikaa itselleen mennä omin neuvoin paikkoihin kuin mitä seurassa, esimerkiksi nyt vaikkapa elokuvateatteriin. Taattu katselunautinto ilman mitään häiriöitä! Kuten joku aiemmin kommentoikin, niin elämästä on hyvä osata nauttia myös omassa seurassaan eikä syytää onnellisuuden vastuuta muiden harteille.

Olen kyllä käynyt, paitsi teatterissa en muistaakseni. Pääsen tosi harvoin mihinkään kulttuuririentoihin, ja kun menen, tulee yleensä käytyä puolison, kaverien tai vanhempien kanssa. Tai lasten.

Teatterissa ja leffassa käyn muutenkin harvoin, mutta konserteissa vuosittain ja kyllä, yksin. Teen myös monia muita asioita yksin: matkustan, käyn ravintoloissa, tapahtumissa.

Minä kaipaan välillä aikaa yksin.

N26, parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keikalle en lähtisi yksin notkumaan.

Mikä siinä on erilaista? Ei kai sen soiton aikana kenenkään kanssa jutella?

Numeroitu paikka. Ilman omaa istuinta minulla on orpo olo. Kuulostaa hassulta, tiedän. Istuin on turvasatama, oma paikka.

Kyllä käyn, mutta kynnys ekaa kertaa mennä yksin oli korkea. Olen iloinen, että en antanut sen kuitenkaan estää itseäni, moni kiva juttu olisi muuten jäänyt väliin. Keikoilla ja pubeissa en tosin viihdy yksin, sillä niissä tulee voimakas ulkopuolisuuden tunne, mutta leffassa, syömässä, museoissa yms kyllä käyn.